Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Monet miniät täällä kertovat mielistelevänsä anoppia jotta tämä ostaa heille jotain (vaikka usein ostaa iha väärin). Kannattaa kotiäidinkin mennä jollekin kurssille esim siivous, niin saat omaa rahaa. Oma tupa oma lupa. Näin ei tarvitse kotiäoitinä enää kuolata anopin rahan perään.

Miksi isoäidin pitäisi hoitaa lapsia. Isoäidit on nykyään työssäkäyviä ja harrastavat monia asioita päibvastoin kuin useat miniät mitkä lojuvat kotona.

hyväpalkkainen kirjoitti:

Miksi isoäidin pitäisi hoitaa lapsia. Isoäidit on nykyään työssäkäyviä ja harrastavat monia asioita päibvastoin kuin useat miniät mitkä lojuvat kotona.

Suomessa on kyllä maailman korkein nuorten äitien työssäkäyntiprosentti...

Vierailija kirjoitti:

Monet miniät täällä kertovat mielistelevänsä anoppia jotta tämä ostaa heille jotain (vaikka usein ostaa iha väärin). Kannattaa kotiäidinkin mennä jollekin kurssille esim siivous, niin saat omaa rahaa. Oma tupa oma lupa. Näin ei tarvitse kotiäoitinä enää kuolata anopin rahan perään.

Missä muka? Sun jossain rinnakkaistodellisuudessa? Koko ketju täynnä kirjoituksia joissa toivotaam että mummot ei hääräisi muiden kotona.

Vierailija kirjoitti:

Monet miniät täällä kertovat mielistelevänsä anoppia jotta tämä ostaa heille jotain (vaikka usein ostaa iha väärin). Kannattaa kotiäidinkin mennä jollekin kurssille esim siivous, niin saat omaa rahaa. Oma tupa oma lupa. Näin ei tarvitse kotiäoitinä enää kuolata anopin rahan perään.

Kiitos vaan vinkistä. Koulut on käyty, enkä tarvi anopilta mitään. Ansiosidonnainen hanhempainpäivärahani on suurempi kuin mieheni palkka, että en elä edes miehen siivellä.

hyväpalkkainen kirjoitti:

Miksi isoäidin pitäisi hoitaa lapsia. Isoäidit on nykyään työssäkäyviä ja harrastavat monia asioita päibvastoin kuin useat miniät mitkä lojuvat kotona.

Ootko lukenut tätä ketjua? Aloittaja kertoi mummun olevan töissä uupunut ja tarvitsi sitä vauvaa jaksaakseen siellä töissä. Ja tässä se tarve hoitaa tuli mummun tarpeesta, ei miniän.

Vierailija kirjoitti:

Monet miniät täällä kertovat mielistelevänsä anoppia jotta tämä ostaa heille jotain (vaikka usein ostaa iha väärin). Kannattaa kotiäidinkin mennä jollekin kurssille esim siivous, niin saat omaa rahaa. Oma tupa oma lupa. Näin ei tarvitse kotiäoitinä enää kuolata anopin rahan perään.

Mä ja muutama muukin on kieltänyt anoppia tuomasta yhtään mitään. Mulla on omaakin rahaa, en tarvitse anopin lantteja. Ainoa mitä toivon anopilta, että jättäisi minut ja perheeni täysin rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

hyväpalkkainen kirjoitti:

Miksi isoäidin pitäisi hoitaa lapsia. Isoäidit on nykyään työssäkäyviä ja harrastavat monia asioita päibvastoin kuin useat miniät mitkä lojuvat kotona.

Ootko lukenut tätä ketjua? Aloittaja kertoi mummun olevan töissä uupunut ja tarvitsi sitä vauvaa jaksaakseen siellä töissä. Ja tässä se tarve hoitaa tuli mummun tarpeesta, ei miniän.

Meillä hoitotarve oli myös mummosta lähtöisin. Hän ei ehtinyt hoitamaan omia lapsiaan, joten olin hänen sijaissynnyttäjä (tai tuntui siltä) ja toki oli myös suuri tarve kertoa kaikille kuinka hän on korvaamaton ja perheemme ei pärjää päivääkään ilman hänen apuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee nykyään niin, että anoppi kysyy lasta luokseen. Tähän mennessä on yritetty järjestää, jokin aika sitten päätin etten ala enää säätämään - niin paljon kaikenlaista on vuosien varrella ollut, että mitäpä tuota yrittämään kun ei hänkään sitä omalla tahollaan tee.

Aikoinaan anoppi sanoi, että hoitoapua saa pyytää ja tarjoutui myös itse sitä antamaan. Jossain vaiheessa kävikin meillä hoitamassa lapsia, ei kovin monta kertaa mutta ehkä yhteensä viisi kertaa parin tunnin ajan.

Jossain vaiheessa hän ilmoitti, ettei enää hoida, koska homma ei ole vastavuoroista. En tiedä, mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Hoitaa ehkä anoppia?

Mies jaksoi vielä hetken. Kyseli harvakseltaan, voisiko lapsi mennä anoppilaan esim pariksi tunniksi, jotta voitaisiin käydä syömässä jne. Anoppi hoiti, mutta alkoi jossain kohtaa raivota, että meillä on aina joku tarkoitus kun pyydämme lapsen hoitoon ja että ei saisi olla mitään omaa suunniteltua menoa silloin. Eli käytännössä kun lapsi meni mummolaan vaikka yöksi, meidän olisi pitänyt kököttää kotona.

Lopetettiin sitten pyyteleminen, koska käytiin syömässä noin 3-4 kk:n välein, ja siitäkin piti kuunnella syyllistämistä.

Seuraavaksi kuunneltiinkin sitten äyskimistä siitä, kuinka emme koskaan itse pyydä lapselle hoitopaikkaa. Niin, miksihän tosiaan emme pyytäneet.

Tuo on kyllä kumma, että ne. tarpeeseen ei saa pyytää hoitoapua. Eihän sitä hoitoapua tarvita kun on kotona. Vai onko niin epävarma, että haluaa tarpeen tullen saada teidät paikalle asap? Joka taas on jo syy etsiä hoitoapu jostain muualta.

Se on passiivis-aggressiivisuutta. Osoitetaan että ei todellakaan haluta auttaa vanhempia vaan kävellä heidän ylitseen tyydyttämään omia tarpeita.

Meillä mummi ostaa lapselle sängyn. Jotta isompi sänky mahtuu, mun sänky vaihdettava pienempään. sen ostamisessa ei auta mutta raivonnut puhelimessa miten fida voi sen hakea. mun olisi siis nukuttava lattialla. kun oltiin yhdessä vaateostoksilla, osti jopa vääränkokoisia poikien vaatteita tytölle jotka 2v tyttö repi hyllyistä. ne mitä olisin oikeasti tarvinnut eli mm. talvihaalarin niin ei ostettu ja nyt rahaa ei ole patjaan kun olen saanut jo niin paljon! Pienikin apu on tietysti kiva, mutta poikien kesäshortsien sijaan olisin mieluusti ostanut vaikka lakanat. Kirjoitin tänne pitkän kirjoituksen joka oli liian pitkä ja katosi. :( Olisi ollut aika paljon kerrottavaa.

Nyt jälkikäteen siis ymmärsin, että kyse oli jotenkin upealta näyttämisestä muiden ventovieraiden silmissä [mummi ostaa vaatteita]. Se mitä eniten oltaisiin tarvittu ei ollut niin kovin tärkeää, itse asiassa ei ollenkaan vaikka jonkin verran sainkin valita. Siinä kaupassa johon mentiin ei vaan ollut niitä eniten tarvitsemiani asioita. En pidä rahojen päättömästä tuhlaamisesta, joten lapsen koriin repimät useat sukat kokoa 41, poikien shortsit kokoa 122 jne tuntuvat melko turhilta. Näiden hinnalla olisin jo saanut ne kolme lakanaa. Meillä ei siis ole liikaa tilaa vaan ikävä kyllä asumme ahtaasti. Tästä olen kuullut lukemattomat kerrat mm. niin, että vauva itkee koska asunto on ahdas. Olen myös yrittänyt tappaa lapseni tartuttamalla häneen tahallaan flunssan. Mummi rakastaa oikeasti, minä en. Lisäksi lapsi lihava, ääneen ihmettelee aina onko jälkeenjäänyt kun käyttää vaippoja 2v:nä, on neurologinen vammakin kuulemma. Miksi syö koko ajan. Miksei jo puhu (1v:nä). Mummi ei myöskään osaa ajatella, että lapsi hakee tällä hetkellä jostain syystä aika paljon turvaa minusta ja haluaa nukkua vieressä. Ehkä siirrytään vain koko porukka suosiolla sinne lattialle.  Paljon ollut myös lahjojen takaisin ottamista, kun en minä mitään hienoa tai uutta tarvitse. Jos ostaakin jotakin, ostaa itselle pian samanlaiset. 

No voi herranpieksut mikä mummo.  Etkö voi sanoa, että tarvitsisit lakanoita?  Onhan se ihana asia, että isovanhemmat haluaa auttaa ja antaa, mutta ei nyt ihan mitä vaan.  Mummojenkin pitäisi osata kysyä, onko jonkin tavaran tai vaatteen tarvetta oikeasti ja sanoa, että voin ostaa jos tykkäät.  

Ei liikaa saa lasta omia, ei se ole kenenkään etu, ei lapsen eikä mummonkaan.  Tilanteet tietysti voi vaihdella.  Joskus apu on oikeasti tarpeen, mutta enemmänhän pitäisi antaa nuorten yrittää itse, koska siinä voi syntyä sitten pahimmassa tapauksessa auttamisen kierre, mihin ei lopulta mummollakaan riitä resurssit.  

Minun oma isä oli juoppolalli joka joi kaikki rahat ja tavaratkin,  oltiin siis tosi kurjia ja köyhiä.  Kyllähän sitä joskus katsoi, että noilla serkuilla, jotka asui siinä isossa maatalossa vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa, oli aina hienot vaatteet ja kaikkea muutakin, ja kuulemma mummo ja pappa heille kaikkea osti, minulle itse kertoivat kun samaa koulua käytiin.  Eihän lapset osaa sanojaan ajatella.  Minulle mustaan lampaan lapselle mummo yhden kerran kutoi lapaset.  Tarpeeseen ne toki tuli.  

Onkohan näillä yliauttajilla sitten ollut jonkinlainen osattomuuden tausta itsellään, jota nyt sitten tahtovat hyvittää omille lapsilleen ja näiden perheille, kun mahdollisuus on. 

Itse otin nuorena äitinä kaikki vastaan, mitä sain, mutta en niin kovasti mitään saanutkaan.  Anoppi oli ammatiltaan ompelija ja teki kyllä nättiä vaatteita lapsenlapsilleen, ihan oli kuin kaupasta ostettuja.  Mutta ei niitä liikaa tullut ja niitäkin sitten vielä kierrätettiin serkkujen kanssa.  Mitään tavaraa ei saatu ikinä.

Ei ole. Eikä he halua auttaa tai hyvittää. Tuo on vain ja ainoastaan ihan puhdasta väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa. Omien tarpeiden tyydyttämistä.

Näin. Kyse ei todellakaan ole mistään hyvittämisestä, vaan jopa lapsen kääntämisestä äitiään vastaan, vallankäytöstä ja taloudellisesta väkivallasta. Narsistin *ittuilen koska voin ja tiedän mikä osuu ja uppoaa. Tämä samainen mummi jopa lähetti mulle viestin että ostaa tälle mun esikoiselle asunnon jotta se pääsee musta eroon mahdollisimman pian, että 16 vuotta joutuu enää olemaan minun kanssani. Kuopus ja minä voitaisiin asua vaikka roskiksessa ja nukkua siellä lattialla. Toisaalta silloin kun mummi vielä kävi niin teki pahaa esikoisen puolesta kun äiti (=minä) itkin aina kun mummi kävi. Ja siis mummi sanoi että voi hankkia meille nyt peitot kivat lakanat ja sängyn esikoiselle jne. Jos olisin tiennyt, että summa on rajallinen, olisin tietysti karsinut varsinkin ne turhat vaatteet, jotka eivät ole kenenkään meistä kokoa edes. Mummi haluaa yrittää osoittaa esikoiselle kaikin tavoin, että äiti on turha ja huono. Yrittää aina painostaa, että antaisin lasten muuttaa isälleen kun ne eivät pidä minusta. Ja ne sängyt muuten osti lasten isän asuntoon! Siellä lapset eivät ole koskaan yötä olleet, lasten isän kanssa ei siis erimielisyyksiä ja hän näkee lapsia paljon mutta eivät yövy vielä ainakaan. Nytkin mummi oli mun selän takana yrittänyt ostaa hänen luokseen kalusteita lapsille, mutta isä oli kieltäytynyt ja sanonut ettei tarvitse. Ei varmaan tarvitse enempää avata, kuinka sairas lapsuus mulla oli. 

Kauhistus.  Johan on ihminen.  Mitähän silläkin on taustalla, ei osaa edes arvailla.  Kun itse sentään on saanut elellä ihan täysipäisten ihmisten parissa.  

Mutta on niitä sellaisia naisia, jotka aina syyttää kaikesta naisia ja on aina miesten puolella, vaikka olisi miten ilmiselvä tapaus päinvastainen.  Aina naisessa joku vika.  Miehet olisi niin mukavia, mutta naiset pilaa kaiken.  Olen kuullut tätä jopa yhden naisen hokevan omalle tyttärelleen ja puolusti poikiaan kaikessa. 

Mitäs, saahan se mummi ostella jos haluaa, turhaa tavaraa ja jos kerran on liikaa rahaa.  Mutta ei niitä tavaroita tarvitse vastaan ottaa eikä käyttää, jos ei käyttöä ole.  Siinähän sitten rahojaan haaskaa.  Lasten päitä sen on kuitenkin vaikea kääntää, siinä ei varmasti onnistu.  Pidä puolesi.

Hänen äitinsä hoiti minua usein nuorena ja on ihan ok tyyppi. Vaarini kaiketi oli aika ikävä perhettään kohtaan, mutta äitini on aivan omissa sfääreissään. Narsisteissa se ikävä piirre, että ovat aina omaa lastaan vastaan ja vastapuolen puolella. Ja ovat taitavia luomaan näitä riitatilanteita valehtelemalla. Hänhän uhkailee minua koko ajan lasulla kun lapsilla ei ole sitä ja tätä ja lasten isälle ostaa näitä tavaroita ja sen jälkeen vaatii että lasten muutettava isälleen. Olisi kiva saada tarpeellista tavaraa mutta kun ei nnin ei

Tämä on kyllä kipeintä settiä pitkään aikaan. Ihan kamalaa.

Mä kyllä tuossa tilanteessa harkitsisin vakavasti välien katkaisua lopullisesti. Tuo osittainen taloudellinen riippuvuus on huono juttu. Mutta olisikohan tuossa ilmiössä vähän samaa kuin noilla mummuilla, jotka vinkuivat lapsia yökylään, mutta lapsen vanhempien pitää pysyä kotona, etteivät hyödy tilanteesta. Tässä mummu ostelee tavaraa, jolla ei tehdä mitään, mutta voidaan kertoa polleana, että autettu on. Tuo on kyllä tosi ilkeää.

Miten olisi, jos lasten isä antaisi mummun ostaa tavaroita, luoksensa jotka sitten tuotaisiin sun luo? Lasten isälle ilmeisesti ostaa tarpeellista?

Vaikeaa varmasti on, mutta pidä puolesi! Toivottavasti sinulla on joku, jolle voit kertoa tästä asiasta. Kauhea taakka kantaa yksin!

Eipä tässä hirveästi oleketään kenelle puhua asiasta. Joskus muutamalle ystävälle, mutta ei heitä voi tällä rasittaa jatkuvasti. Lisäksi äitini on niin no, suoraan sanottuna sairas, että ns. tavallisen ihmisen on mahdoton ymmärtää hänen touhujaan. Isänkin luokse mummi ostaa OMAN makunsa mukaan, eli pinkkiä prinsessahörhelöä, prinsessasängyn ym. jotka eivät välttämättä mahtuisi luokseni. Isän luokse mahtuvat, mutta eivät taatusti ole isän makuun eivätkä välttämättä tytönkään. Hän on menevä luonne joka on kiinnostunut kiipeilystä ym. eikä ainakaan toistaiseksi prinsessaleikeistä. Pinkit vaatteet kuitenkin ovat mieleen. Sinänsä sillä, onko rajaton/häiriintynyt henkilö oma äiti vai anoppi ei varmaankaan ole paljoa väliä. Anopissa voi olla se "etu", ettei ole elänyt koko lapsuuttaan alistettuna häiriintyneen kanssa kuten jos ongelmahenkilö on oma äiti. 

Lisäksi joku ketjussa mainitsi kuinka anoppi ostaa koko ajan vääränlaista tavaraa lahjaksi. Harva kai on niin varakas, ettei kaipaa taloudellista tukea tai ole siitä kiitollinen? Kyllä mun ystäville, ihan naimisissa oleville, on maksettu muun muassa kattoremontteja (25.000€), hedelmöityshoitoja (useita tuhansia euroja) , annettu rahaa jotta voi jäädä hoitovapaalle (jälleen useita tuhansia), annettu lainaa asuntoon (yli 100.000€), ostettu autoja (kymmeniä tuhansia), useille jopa asuntoja (puoli miljoonaa) eli minusta esim lahjaksi saadut sängyt ja patjat eivät edes ole paljoa varsinkaan kun tähän saakka emme ole saaneet paljoa kun mahdollisuuksia antamiseen en ole ollut. Nyt olisi ISO mahdollisuus auttaa niin meno on ostin poikien shortseja = olen auttanut, kyllä tämän pitää riittää. Kun ensin jo saatiin lapsen kanssa valita lakanat ja nyt niitä ei sitten saadakaan. 

Minunkin mummoni oli ihana, turvallinen ja hyvä ihminen. Ei tosin minua kohtaan, vain serkkujani ja sisaruksiani. Minun roolini oli kuunnella sitä ettei minusta ikinä mitään tule, minussa on "huonoa verta" (koska ei pitänyt isästäni, mutta sisarukset samasta isästä oli kuitenkin jostain syystä ok..), olen kaikin puolin huonompi kuin muut serkut ja lihavakin vielä. En syytä vanhempiani tästä, he eivät välttämättä tienneet kaikesta siitä mitä te riivinrauta minullekin puhui ja teki, ja kun vihdoin teininä sain sen kerrottua, ei tarvinnut enää mennä kuuntelemaan. Ihan näin empirian perusteella voin sanoa, että kyllä se hirviö-isovanhempi lapseen jäljen jättää, eikä tarvitse olla kyse edes fyysisestä kaltoinkohtelusta.

Kyllä vanhemman velvollisuus on pitää lapsi turvassa, ja jos vaisto, tai vedenpitävät todisteet sanovat, että isovanhempi on haitallinen lapsen kasvuun ja kehitykseen, sillä isovanhemmalla ei ole mitään asiaa lapsenlasten elämään.

- se jota ei raahattu tunturiin

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.

8052lle. Ssanot ett jou sai satoja tuhansia

. Se suhdetta. Mummo tahtoo ottaa lapsen syliin. Juuri rahansaanti tekee riippuvaisen ja anoppi sotkeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Mun vanhemmat asuu kauempana, anoppi ihan liian lähellä. Äiti oli lasten syntymän jälkeen vielä useamman vuoden töissä, eli kävivät harvoin..

Kun esikoinen oli vauva ja molemmat isoäidit paikalla, anoppi seisoi kädet pitkällä mun äidin pitäessä vauvaa sylissä, että tänne nyt se lapsi. Mun isä taas sai vähän pitää lasta, appiukko kun on ollut jo pitkään pilven reunalla.

Anoppi on kovin kateellinen, kun mun lapset saavat olla joskus ja jouluna mun vanhempien luona yökylässä. Anoppilassa ei olla, eikä mennä. Jos lapset mainitsevat vaikka käyneensä jätskillä mun vanhempien luona, niin saattaa tuhahtaa 'vai niin', ja menee äkkiä pakastinta kaivelemaan, ettei vaan kukaan pääse sanomaan, ettei hän anna lapsille jäätelöä. Ihan sama, vaikka kaksi minuuttia aiemmin oltaisiin noustu kahvipöydässä, eikä kukaan edes sillä hetkellä halua jäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.

Onko muuten monella tätä, että esikoinen on mummulle kaikki kaikesta, ja muut/kuopus ei ole tärkeä? Meillä just näin, molemmat poikia

T. Se, jolle anoppi sanoi, että olisi tuo esikoinen teille riittänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.

Onko muuten monella tätä, että esikoinen on mummulle kaikki kaikesta, ja muut/kuopus ei ole tärkeä? Meillä just näin, molemmat poikia

T. Se, jolle anoppi sanoi, että olisi tuo esikoinen teille riittänyt

Se on hyvin tyypillistä käytöstä narsistille. Eriarvoistaa jo omatkin lapsensa.

Minä olen oman lapsuudenperheen ex kultalapsi josta tuli syntipukki kun kehtasin panna vastaan.

Nyt mun esikoinen on kultalapsi ja kuopukseni näkymätön.

Tai siis olisi jos antaisin heidän olla äitini kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.

Onko muuten monella tätä, että esikoinen on mummulle kaikki kaikesta, ja muut/kuopus ei ole tärkeä? Meillä just näin, molemmat poikia

T. Se, jolle anoppi sanoi, että olisi tuo esikoinen teille riittänyt

Se on hyvin tyypillistä käytöstä narsistille. Eriarvoistaa jo omatkin lapsensa.

Minä olen oman lapsuudenperheen ex kultalapsi josta tuli syntipukki kun kehtasin panna vastaan.

Nyt mun esikoinen on kultalapsi ja kuopukseni näkymätön.

Tai siis olisi jos antaisin heidän olla äitini kanssa tekemisissä.

Juuri näin. Hän rakastaa pilata ihmisten välejä ja lyödä kiilaa muiden väliin. Lastenlapset eivät ole poikkeus. Mulle esim valehdellut mun isän olevan huolissaan mun mielenterveysongelmista, isälle taas mten minäKIN inhoan häntä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.

Onko muuten monella tätä, että esikoinen on mummulle kaikki kaikesta, ja muut/kuopus ei ole tärkeä? Meillä just näin, molemmat poikia

T. Se, jolle anoppi sanoi, että olisi tuo esikoinen teille riittänyt

Juu meillä on esikoinen mummolle kaikki kaikessa ja kuopus pelkkää ilmaa. Esikoista on tosiaan synnäriltä kotiutumisesta asti vaadittu yökylään ja esikoisen sais kaiken mitä vaan pyytää. Meillä tosin lapset on vielä pieniä (4v ja 1v) et sikäli ymmärrän mut sit taas toisaalta en ymmärrä yhtään et miten voi arvottaa lapset niin eri tasolle. Sanopa anoppi jopa tossa muutama kk takaperin et esikoinen on hänelle kaikkeista tärkein lapsenlapsi ja et muut on vaan kiva lisä.

Toisaalta oon ihan kiitollinen ettei anoppi tunkenut pilaamaan myös kuopuksen vauvavuotta mut samalla poden huonoa omaa tuntoa siitä että annoin sen pilata esikoisen vauvavuoden ja joudun tekemään paljon töitä itseni kanssa että uskon olevani yhtä hyvä vanhempi esikoiselle kun kuopukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.

Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.

Onko muuten monella tätä, että esikoinen on mummulle kaikki kaikesta, ja muut/kuopus ei ole tärkeä? Meillä just näin, molemmat poikia

T. Se, jolle anoppi sanoi, että olisi tuo esikoinen teille riittänyt

Se on hyvin tyypillistä käytöstä narsistille. Eriarvoistaa jo omatkin lapsensa.

Minä olen oman lapsuudenperheen ex kultalapsi josta tuli syntipukki kun kehtasin panna vastaan.

Nyt mun esikoinen on kultalapsi ja kuopukseni näkymätön.

Tai siis olisi jos antaisin heidän olla äitini kanssa tekemisissä.

Juuri näin. Hän rakastaa pilata ihmisten välejä ja lyödä kiilaa muiden väliin. Lastenlapset eivät ole poikkeus. Mulle esim valehdellut mun isän olevan huolissaan mun mielenterveysongelmista, isälle taas mten minäKIN inhoan häntä jne.

Meillä anoppi mustamaalaa omaa ainutta poikaansa mulle ja samalla mustamaalaa mua miehelle. Mies just yks ilta kertoi et äitinsä on onnistunut pilaamaan miehen pari aikasempaa suhdetta juurikin tällä mustamaalaamisella. Onneks mies nyt päätti pistää viimein välit poikki äitiinsä niin ei enää tarvii kuunnella miten pahasti voi äiti lapsestaan puhua

Minulla ei ole omia lapsia tai kauhu-anoppia, mutta seuraan tätä ketjua mielenkiinnolla, koska monet täällä kuvatuista käytösmuodoista sopivat niin hyvin omaan äitiini. Esimerkiksi tuo tavaroiden ostelu vallankäytön välineenä. Jos pyysin jotakin vaikka joululahjaksi, sain ehkä yhden pyytämäni asian, ja loput oli jotakin äidin mielestä "tarpeellista", kuten jouluteemaisia sukkia, yöpukuja ja pyyhkeitä. Näitä joulusukkia ja yöpukuja kaapit sitten pullistelivat. Lopetin jossakin vaiheessa pyytämästä joululahjoja, mutta äitini oli silti aina innoissaan kyselemässä, mitä tahdon joululahjaksi. Ties kuinka monta kymmentä tai jopa satoja euroja noihin sukkiin ja muihin asusteisiin vuosittain upposi.

Kun pyysin jotakin todella tarpeellistakin, kuten esimerkiksi silmälaseja (näköni oli molemmissa silmissä noin -3 eikä minulla ollut silmälaseja), niin niiden ostoa venytettiin ja venytettiin viikkokaupalla. Sain luvan muistuttaa häntä niistä "ensi viikolla". Tässä ei ollut äitini mielestä ilmeisesti mitään outoa. Eikä myöskään siinä, jos minulla ei ollut kunnollisia talvikenkiä tai -takkia. "Vastahan sinulle ostettiin 3 vuotta sitten ne kengät", "saathan sinä kuukausirahaa, osta itse" (parin kympin kuukausiraha ei vain riittänyt talvivaatteisiin edes H&M:llä). Sitten kun jotain oikeasti tarpeellista joskus sai, piti se hyväksyttää äidin arvostelusta läpi, ja tästä hänen suuresta "armonteostaan" olla hyvin kiitollinen. Mitään sellaista rahapulaa ei meillä koskaan ollut, mikä olisi oikeuttanut tämän nuukailun. Ihmettelen myös, miten tuo huono näköni ja silmälasittomuuteni ei koskaan herättänyt suurempaa ihmetystä esimerkiksi opettajissa.

Sisarelleni äitini saattoi myös luvata esimerkiksi joululahjaksi jotakin hyvin kallista, mutta kun joulun tullessa tätä tavaraa sisareni ei sitten saanut, piti hänen huutamalla ja itkemällä vaatia sitä, ennen kuin äiti suostui siihen uudelleen. En itse koskaan kehdannut alkaa vaatimalla vaatimaan, vaan mieluummin en vain pyytänyt mitään = en lähtenyt koko "leikkiin" mukaan. Tämän seurauksena sisareni sai sitten mm. minua suurempaa viikkorahaa, tuhansien eurojen autokoulun ja ylipäätään kalliimpia lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Sisarelleni äitini saattoi myös luvata esimerkiksi joululahjaksi jotakin hyvin kallista, mutta kun joulun tullessa tätä tavaraa sisareni ei sitten saanut, piti hänen huutamalla ja itkemällä vaatia sitä, ennen kuin äiti suostui siihen uudelleen. En itse koskaan kehdannut alkaa vaatimalla vaatimaan, vaan mieluummin en vain pyytänyt mitään = en lähtenyt koko "leikkiin" mukaan. Tämän seurauksena sisareni sai sitten mm. minua suurempaa viikkorahaa, tuhansien eurojen autokoulun ja ylipäätään kalliimpia lahjoja.

Eikä siis ollut mitään puhetta, että voisin esimerkiksi rippukouluiässä toivoa jotakin yhtä suurta lahjaa kuin sisareni sai (=moottoripyörä) vaan sain sitten 50 euron rahasetelin.

Äitini harrasti myös sitä, että kun kavereita oli kylässä, vedettiin naamarit päähän ja oltiin niin pullantuoksuista äitiä että. Samaan aikaan minua lytättiin kavereiden edessä, ja hiveltiin kavereiden egoja. "Onpas sinulla Silja niin hienosti laitettu nuo hiukset, ei meidän Memmi koskaan tykkää laittaa hiuksiaan, aina sillä on hiukset laittamatta vaikka kyllä minä yritän sanoa hänelle..". Kavereideni mielestä äitini oli tietysti "tosi mukava". Myös jos sanoin muiden ihmisten edessä jotain äitini mielestä "hassua", hän saattoi revähtää nauramaan sellaista hermostunutta naurua ja toistaa mitä olin juuri sanonut, vaikka yhtään kukaan muu porukassa ei olisi yhtynyt nauruun tai todennäköisesti edes pitänyt sanomaani hassuna.

Nuo kokemukset on vaikuttaneet siihen, että pitkään en edes halunnut omia lapsia. Tiedän, että voisin olla omille lapsilleni erilainen äiti, mutta pelkään silti, etten pystyisi vaan olisin jollain primitiivisellä tunnetasolla jäänyt ikuisesti vellomaan oman äitini aiheuttamaan pahaan oloon, mitä siirtäisin eteenpäin lapsilleni. Jo sana "äiti" saa minussa aikaan lähinnä ällötysreaktion.

t. 8062