Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Ei, ei minulla ollut masennusta. Anoppi vain päätti, että on. Ei auttanut vaikka kerroin, että kyllä ne neuvolassa kartoittaa tämmöisiä tilanteita ja eivät ole huolissaan minun voinnista. Mutta ei, anoppi pysyi kannassaan, että minulla on masennus ja neuvolassa eivät vain tajua sitä. Hän koki myös tarpeelliseksi kertoa omille ystävilleen siitä kuinka rankkaa minulla on enkä pärjää ilman häntä. Oli sitten kaupan kassajonossa mielenkiintoisia hetkiä kun joku muori tuli selittämään kuinka ihana mummo meillä on kun jaksaa auttaa vauvan kanssa kun minulla on niin rankkaa. En tiedä mikä on napsahtanut mummon päässä joskus, koska nyt kun olen tilannetta seurannut, niin hän epäilee jokaisella äidillä masennusta. Esim. Hänen naapuriin tuli vauva, niin näkemättä tätä äitiä hän tuli kertomaan minulle kuinka on huolissaan kun "masentunuthan se ihminen on".
Sitten tämä kiire. Sitä miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä mummo sen keksi. Itse emme tajunneet, että miten yhden vauvan äiti, jonka vauva on helppo ja rahaongelmiakaan ei ole, voi olla niin kiireinen, että mummon pitää lapsi hoitaa. Toki mummo yritti keksiä kaikkea lenkkeilyä, kaupassa käyntiä... että saisi minut pois kodistani.
Näitä mummon keksimiä juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kaikkia kirjoittaa, pääasia, että ei tarvi enää päivittäin olla hänen kanssaan.Tuo on aivan järjetöntä touhua! Yrittää kaikilla keinoilla päästä lähelle vauvaa.Voiko enää rumennin äitiä kohdella. Keksiä valheita omasta päästänsä. En löydä sanoja! Puuttuiko miehesi tuohon?
Toki mies on yrittänyt puuttua asiaan, mutta mummolle ei mene jakeluun. Nyt toisen lapsen synnyttyä mummo valitti minulle, että olen liikaa vauvan kanssa, hän mielellään hoitaisi. Kerroin tästä miehelle, niin hän totesi, että on kuullut valituksen samasta aiheesta ja todennut, että äitiysloma on sitä varten, että saa hoitaa vauvaa. Eli kun poikansa ei alkanut järjestämään anopille vauvanhoitovuoroja anoppi päätti yrittää minun kautta. Mutta kuten aiemmin kerroin, tilanne on ihan hyvä aiempaan verrattuna.
Meillä anoppi on monta kertaa kiekunut, että "kyllä MINÄ jouran", kun hoitamisesta on ollut puhetta. Ei ole mummun jouraamisista kiinni, kuinka paljon lapseni tarvitsevat hoitoa. Ihan itselleni ne lapset olen hankkinut, en anopille ajankuluksi tai terapialeluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Mun anoppi vetää korren tässä. Kysyy n. joka viides kerta ovatko vanhempani hoitaneet lastamme (en viitsi sanoa että ovat, en halua loukata, kierrän aina kyselyn), mutta ehdottomasti "paras" on se, kun anoppi kysyy kävikö lapsi äitini/isäni sylissä. Jos kävi, niin sitten laittaa kaiken peliin houkutellakseen uhmaikäistä syliinsä. Mielestäni ikävää lapsenkin näkökulmasta tällainen.
Eli tasapuolisesti pitäisi käydä kaikkien sylissä vaikka ei halua? Tuollainen on niin väärin, ei se ole lapsen velvollisuus käydä jokaisen sylissä, lapsella on oikeus omaan kehoonsa kuten kaikilla muillakin. Baarissa kun joku setämies vaatii nuoria tyttöjä syliinsä niin sitä katsotaan pahalla, mummoa joka tekee samoin pitää sitten totella koska se "niin tykkäis", vai? Mielihyvää itsellensä ne molemmat hakee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Mun anoppi vetää korren tässä. Kysyy n. joka viides kerta ovatko vanhempani hoitaneet lastamme (en viitsi sanoa että ovat, en halua loukata, kierrän aina kyselyn), mutta ehdottomasti "paras" on se, kun anoppi kysyy kävikö lapsi äitini/isäni sylissä. Jos kävi, niin sitten laittaa kaiken peliin houkutellakseen uhmaikäistä syliinsä. Mielestäni ikävää lapsenkin näkökulmasta tällainen.
Eli tasapuolisesti pitäisi käydä kaikkien sylissä vaikka ei halua? Tuollainen on niin väärin, ei se ole lapsen velvollisuus käydä jokaisen sylissä, lapsella on oikeus omaan kehoonsa kuten kaikilla muillakin. Baarissa kun joku setämies vaatii nuoria tyttöjä syliinsä niin sitä katsotaan pahalla, mummoa joka tekee samoin pitää sitten totella koska se "niin tykkäis", vai? Mielihyvää itsellensä ne molemmat hakee.
Meillähän anoppi haukkuu mun vanhempia mun lapsille. Siitä sain kyllä älähtää ihan tosissani. Oli kyllä niitä viimeisiä nauloja arkkuun ennen jo muutaman vuoden kestänyttä jääkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
En ihmettele vaikka on huonot välit. Älytöntä touhua! Kumpikaan ei oo kyllä hyvä, ei se ettei anna lasta muille eikä se, että lasta ” kierrätetään” sylistä syliin parin kuukauden iässä. Miten anoppi suhtautuu huonoihin väleihin? Ootko sanonut mitään hänelle, että toimi loukkaavasti?
Ja vielä sekin, että mikä se anoppi on sitä vauvaa kierrättämään? Kyllähän monissa suvuissa on tämä kyseenalainen tapa esimerkiksi ristiäisissä antaa muiden sylitellä vauvaa (vauvan ehdoilla), mutta mikä lapsen äiti se anoppi kuvittelee olevansa, jos alkaa sanelemaan kuka nyt sylittelee vauvaa? Jotenkin todella rajatonta ja harhaista tuollainen käytös. Kun esimerkiksi sukulaisjoukko tulee katsomaan vauvaa, niin kyllä ne ovat äiti ja isä jotka pitävät sylissään vauvaa, ja sitten antavat sen jollekin syliin ja ottavat itselleen takaisin ja vauvan olon mukaan sitten voi taas antaa toiselle syliin hetkeksi.
Ihan oksettaa ajatus jostain isovanhemmasta siinä säätämässä, että noniin nyt sinun vuoro ja sitten sinun vuoro. Ihan kuin se olisi hänen lapsensa. Ei sillä, ei se sylistä syliin kiertely itsessäänkään ole hyvä asia, mutta vielä se että sitä toteuttaa joku sukulainen eikö vauvan vanhemmat.
Kieltämättä jotenkin pikkujuttu mutta silti ärsyttää. Muistan kun mentiin esikoisen kanssa ensimmäistä kertaa vaimon sukulaisen juhliin jossa ns. Kaikki paikalla. Poika tuolloin 3kk ikäinen. Anoppi nappasi lapsen kantokopasta heti ovella ja riensi peremmälle esittelemään uutta tulokasta kaikille meidän vasta riisuessa ulkovaatteita. Vauva oli jo sylikierroksella meidän päästessä sisään asti. Olisi ollut kiva kuitenkin jos olisimme itse saaneet tuoda oman lapsemme ensimmäistä kertaa näytille. Siinä sitten seisoimme oven suussa statisteina anopin höyrytessä ympäriinsä. Tilanne eteni jotenkin niin nopeasti ettei siihen osannut reagoida eikä siellä sisällä sitten mitään showta aloittaa. En usko että teki tuon "ilkeyttään" mutta olihan se aika ajattelematonta. Se oli muuten jännä kun tultiin heti aluksi aika hyvin toimeen mutta vauvan synnyttyä tuo alkoi hylkimään minua tosi silmiinpistävästi. Ei katsonut kohti eikä puhunut mitään. Vaimokin huomasi tämän kun kysyin, mietin jo että kuvittelenko vain. No ei se sinänsä haitannut kun ei usein nähty enkä toisaalta anna kävellä ylitseni. Nykyään välit jo oikein hyvät. Se oli tuon vuoden - pari mitä tuo ihmeellinen käytös kesti. Voi olla että siinä oli luopumisen tuskaa myös tyttärensä suhteen, kun oli ennen meidän liittoamme vähän äitinsä komenneltavissa mutta itsenäistyi nopeasti kun löimme kimpsumme yhteen ja saimme lapsen. Lapsi tuli siis melko nopeasti sen jälkeen kun löysimme toisemme. Seuraavan lapsen kohdalla tätä ei enää ilmennyt ja nyt olemme olleetkin yli 10 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Mun anoppi vetää korren tässä. Kysyy n. joka viides kerta ovatko vanhempani hoitaneet lastamme (en viitsi sanoa että ovat, en halua loukata, kierrän aina kyselyn), mutta ehdottomasti "paras" on se, kun anoppi kysyy kävikö lapsi äitini/isäni sylissä. Jos kävi, niin sitten laittaa kaiken peliin houkutellakseen uhmaikäistä syliinsä. Mielestäni ikävää lapsenkin näkökulmasta tällainen.
Kyllähän jokainen sekunti mitä vauva viettää äidinäitinsä kanssa on jotenkin pois isänäidiltä. En oikein ymmärrä logiikkaa, mutta näin asiat tuntuvat menevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte onnellisia että mummot ja ukit välittää lapsistanne. Meillä ei kumpiakaan isovanhempia kiinnosta yhtään. Heitä ei ole näkynyt VUOSIIN. Eivät halua edes yhteyttä pitää, niin on kiire eläkeliiton humputuksiin. Elävät kuin lapsia ja lapsenlapsia ei olisi olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisitte onnellisia että mummot ja ukit välittää lapsistanne. Meillä ei kumpiakaan isovanhempia kiinnosta yhtään. Heitä ei ole näkynyt VUOSIIN. Eivät halua edes yhteyttä pitää, niin on kiire eläkeliiton humputuksiin. Elävät kuin lapsia ja lapsenlapsia ei olisi olemassakaan.
Luepas muutama sivu tätä pitkää ketjua, ja kerro miten tuo rajaton käytös on mielestäsi välittämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitte onnellisia että mummot ja ukit välittää lapsistanne. Meillä ei kumpiakaan isovanhempia kiinnosta yhtään. Heitä ei ole näkynyt VUOSIIN. Eivät halua edes yhteyttä pitää, niin on kiire eläkeliiton humputuksiin. Elävät kuin lapsia ja lapsenlapsia ei olisi olemassakaan.
Juu en ole, sori vaan, ei pitäisi olla sulta pois. Se on todella raskasta kun ei saa olla yhtään rauhassa, ja sitten haukutaan vielä selän takana muille kun yritetään ottaa vähän etäisyyttä. Ei oo mun mielestä mistään välittämisestä kyse. Lapsen ainoa tarkoitus on tuoda niille mielihyvää, ei ne oo koskaan kysynyt lapsen voinnista tai kiinnostuksista yhtään mitään. Sit kun nähdään niin se on niin kultamussukka ja pitäisi olla siinä hellittävänä sylissä tai muuten.
Vierailija kirjoitti:
Olisitte onnellisia että mummot ja ukit välittää lapsistanne. Meillä ei kumpiakaan isovanhempia kiinnosta yhtään. Heitä ei ole näkynyt VUOSIIN. Eivät halua edes yhteyttä pitää, niin on kiire eläkeliiton humputuksiin. Elävät kuin lapsia ja lapsenlapsia ei olisi olemassakaan.
Miten ihmeessä otsikossa jo selkeästi kuvattu ja ketjussa moneen kertaan selostettu häiriintynyt täydellisen itsekäs käytös muka on lapsista välittämistä?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin liian kiinni 3 kk ikäisessä rintavauvassani. Anoppi asuu kauempana ja ilmoitti, että äidillä on oltava omaa aikaa ilman vauvaa. Ei ole tervettä olla jatkuvasti vauvan kanssa. Hän otti tyttärensä isomman lapsen mukaan ja tuli meille leikkimään perhettä. Minä olin niin tossu, samoin mieheni, että suostuimme. Pumppasin maidot monena päivänä pikkuerissä, kun en herunut pumpulle kunnolla. Jätettiin vauva anopille ja lähdettiin kaupunkiin. Käytiin jossain kauppakeskuksessa ja minua alkoi itkettää, istuin lopulta autossa rinnat maitoa valuen ja itku silmässä. Tuijotettiin kelloa, milloin "saatiin" mennä takaisin kotiin. Siellä anoppi hykersi vauva sylissään kuin tuore äiti.
Tätä jatkui monta vuotta ja useamman lapsen verran. Miehestä ei ollut rajoja vetämään, hän aina sanoi, ettei voi tehdä niin. Vasta nyt 15 vuoden päästä olen vetänyt itse rajoja kun lapset ovat jo teinejä. Onneksi kaikki täyspäisiä, minäkin.
Tulin h*lvetin vihaiseksi ja katkeraksi kun edes kirjoitin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte onnellisia että mummot ja ukit välittää lapsistanne. Meillä ei kumpiakaan isovanhempia kiinnosta yhtään. Heitä ei ole näkynyt VUOSIIN. Eivät halua edes yhteyttä pitää, niin on kiire eläkeliiton humputuksiin. Elävät kuin lapsia ja lapsenlapsia ei olisi olemassakaan.
Juu en ole, sori vaan, ei pitäisi olla sulta pois. Se on todella raskasta kun ei saa olla yhtään rauhassa, ja sitten haukutaan vielä selän takana muille kun yritetään ottaa vähän etäisyyttä. Ei oo mun mielestä mistään välittämisestä kyse. Lapsen ainoa tarkoitus on tuoda niille mielihyvää, ei ne oo koskaan kysynyt lapsen voinnista tai kiinnostuksista yhtään mitään. Sit kun nähdään niin se on niin kultamussukka ja pitäisi olla siinä hellittävänä sylissä tai muuten.
Juurikin tuo. Mun anoppi esim haluaa määrätä lelut millä lapsi leikkii, ja mitä leikkii. Ja sitten kauhistelee, kun lapsi leikkii väärin, erityisesti jos leikkii jotain, mitä anoppi ei ymmärrä, esim pokemoneja. Osaa lapsi käpylehmän tehdä, mutta nykyään on muitakin leluja. saatavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin liian kiinni 3 kk ikäisessä rintavauvassani. Anoppi asuu kauempana ja ilmoitti, että äidillä on oltava omaa aikaa ilman vauvaa. Ei ole tervettä olla jatkuvasti vauvan kanssa. Hän otti tyttärensä isomman lapsen mukaan ja tuli meille leikkimään perhettä. Minä olin niin tossu, samoin mieheni, että suostuimme. Pumppasin maidot monena päivänä pikkuerissä, kun en herunut pumpulle kunnolla. Jätettiin vauva anopille ja lähdettiin kaupunkiin. Käytiin jossain kauppakeskuksessa ja minua alkoi itkettää, istuin lopulta autossa rinnat maitoa valuen ja itku silmässä. Tuijotettiin kelloa, milloin "saatiin" mennä takaisin kotiin. Siellä anoppi hykersi vauva sylissään kuin tuore äiti.
Tätä jatkui monta vuotta ja useamman lapsen verran. Miehestä ei ollut rajoja vetämään, hän aina sanoi, ettei voi tehdä niin. Vasta nyt 15 vuoden päästä olen vetänyt itse rajoja kun lapset ovat jo teinejä. Onneksi kaikki täyspäisiä, minäkin.
Tulin h*lvetin vihaiseksi ja katkeraksi kun edes kirjoitin tämän.
Olen todella pahoillani, kaikkea oletkin joutunut kestämään. :( Juuri tästä syystä vedän nyt varhain rajoja vaikka se aiheuttaakin anopissa vihaa ja suvussa "draamaa". Odotukset eivät vaan kohtaa meillä, antaa anopin raivota.
Ei ole yhtään sama asia eikä yhtä virallista![/quote]
Lapsen hoidon kannalta on hoitamista ja ihan yhtä "virallista".
Mummon hoidon kannalta sitten taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään sama asia eikä yhtä virallista!
Lapsen hoidon kannalta on hoitamista ja ihan yhtä "virallista".
Mummon hoidon kannalta sitten taas ei.
Niin, mummo ei pysty näin kertomaan ystävilleen että vauva on ollut hänellä hoidossa. Äärettömän tärkeä asia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Mun anoppi vetää korren tässä. Kysyy n. joka viides kerta ovatko vanhempani hoitaneet lastamme (en viitsi sanoa että ovat, en halua loukata, kierrän aina kyselyn), mutta ehdottomasti "paras" on se, kun anoppi kysyy kävikö lapsi äitini/isäni sylissä. Jos kävi, niin sitten laittaa kaiken peliin houkutellakseen uhmaikäistä syliinsä. Mielestäni ikävää lapsenkin näkökulmasta tällainen.
Eli tasapuolisesti pitäisi käydä kaikkien sylissä vaikka ei halua? Tuollainen on niin väärin, ei se ole lapsen velvollisuus käydä jokaisen sylissä, lapsella on oikeus omaan kehoonsa kuten kaikilla muillakin. Baarissa kun joku setämies vaatii nuoria tyttöjä syliinsä niin sitä katsotaan pahalla, mummoa joka tekee samoin pitää sitten totella koska se "niin tykkäis", vai? Mielihyvää itsellensä ne molemmat hakee.
Meillähän anoppi haukkuu mun vanhempia mun lapsille. Siitä sain kyllä älähtää ihan tosissani. Oli kyllä niitä viimeisiä nauloja arkkuun ennen jo muutaman vuoden kestänyttä jääkautta.
Tuo on kyllä aivan järjetöntä ja inhottavaa. Muistan itse sen vihan tunteen äidinäitiäni kohtaan kun hän haukkui meille isäämme. Se on kuitenkin minun rakas isäni, jota haukutaan. Näin siis lapsen näkökulmasta. Aiheutti pitkään inhon tunteita mummoa kohtaan.
Ei sillä edes ole merkitystä vaikka isä oli juoppo tai mitä vain, se on silti isä ja lapsi peilaa haukut itseensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Mun anoppi vetää korren tässä. Kysyy n. joka viides kerta ovatko vanhempani hoitaneet lastamme (en viitsi sanoa että ovat, en halua loukata, kierrän aina kyselyn), mutta ehdottomasti "paras" on se, kun anoppi kysyy kävikö lapsi äitini/isäni sylissä. Jos kävi, niin sitten laittaa kaiken peliin houkutellakseen uhmaikäistä syliinsä. Mielestäni ikävää lapsenkin näkökulmasta tällainen.
Eli tasapuolisesti pitäisi käydä kaikkien sylissä vaikka ei halua? Tuollainen on niin väärin, ei se ole lapsen velvollisuus käydä jokaisen sylissä, lapsella on oikeus omaan kehoonsa kuten kaikilla muillakin. Baarissa kun joku setämies vaatii nuoria tyttöjä syliinsä niin sitä katsotaan pahalla, mummoa joka tekee samoin pitää sitten totella koska se "niin tykkäis", vai? Mielihyvää itsellensä ne molemmat hakee.
Meillähän anoppi haukkuu mun vanhempia mun lapsille. Siitä sain kyllä älähtää ihan tosissani. Oli kyllä niitä viimeisiä nauloja arkkuun ennen jo muutaman vuoden kestänyttä jääkautta.
Tuo on kyllä aivan järjetöntä ja inhottavaa. Muistan itse sen vihan tunteen äidinäitiäni kohtaan kun hän haukkui meille isäämme. Se on kuitenkin minun rakas isäni, jota haukutaan. Näin siis lapsen näkökulmasta. Aiheutti pitkään inhon tunteita mummoa kohtaan.
Ei sillä edes ole merkitystä vaikka isä oli juoppo tai mitä vain, se on silti isä ja lapsi peilaa haukut itseensäkin.
Siis vaikka isä olisi juoppo, tuli pieni typo. Isä ei siis edes ollut sitä tai muutenkaan mikään retku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Pakko sanoa, että tämä kuulostaa hiukan epäuskottavalta. Meilläkin oli koliikkivauva, enkä todellakaan olisi voinut kuvitella jonkun toisen häntä hyssyttelevän öisin. Tukan kampaaminen oli murheista viimeisenä, kun vessaankaan ei ehtinyt kuin pari kertaa vuorokaudessa, saati nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Pakko sanoa, että tämä kuulostaa hiukan epäuskottavalta. Meilläkin oli koliikkivauva, enkä todellakaan olisi voinut kuvitella jonkun toisen häntä hyssyttelevän öisin. Tukan kampaaminen oli murheista viimeisenä, kun vessaankaan ei ehtinyt kuin pari kertaa vuorokaudessa, saati nukkumaan.
Ihmisiä ja koliikkivauvojakin on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Ei, ei minulla ollut masennusta. Anoppi vain päätti, että on. Ei auttanut vaikka kerroin, että kyllä ne neuvolassa kartoittaa tämmöisiä tilanteita ja eivät ole huolissaan minun voinnista. Mutta ei, anoppi pysyi kannassaan, että minulla on masennus ja neuvolassa eivät vain tajua sitä. Hän koki myös tarpeelliseksi kertoa omille ystävilleen siitä kuinka rankkaa minulla on enkä pärjää ilman häntä. Oli sitten kaupan kassajonossa mielenkiintoisia hetkiä kun joku muori tuli selittämään kuinka ihana mummo meillä on kun jaksaa auttaa vauvan kanssa kun minulla on niin rankkaa. En tiedä mikä on napsahtanut mummon päässä joskus, koska nyt kun olen tilannetta seurannut, niin hän epäilee jokaisella äidillä masennusta. Esim. Hänen naapuriin tuli vauva, niin näkemättä tätä äitiä hän tuli kertomaan minulle kuinka on huolissaan kun "masentunuthan se ihminen on".
Sitten tämä kiire. Sitä miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä mummo sen keksi. Itse emme tajunneet, että miten yhden vauvan äiti, jonka vauva on helppo ja rahaongelmiakaan ei ole, voi olla niin kiireinen, että mummon pitää lapsi hoitaa. Toki mummo yritti keksiä kaikkea lenkkeilyä, kaupassa käyntiä... että saisi minut pois kodistani.
Näitä mummon keksimiä juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kaikkia kirjoittaa, pääasia, että ei tarvi enää päivittäin olla hänen kanssaan.Tuo on aivan järjetöntä touhua! Yrittää kaikilla keinoilla päästä lähelle vauvaa.Voiko enää rumennin äitiä kohdella. Keksiä valheita omasta päästänsä. En löydä sanoja! Puuttuiko miehesi tuohon?
Toki mies on yrittänyt puuttua asiaan, mutta mummolle ei mene jakeluun. Nyt toisen lapsen synnyttyä mummo valitti minulle, että olen liikaa vauvan kanssa, hän mielellään hoitaisi. Kerroin tästä miehelle, niin hän totesi, että on kuullut valituksen samasta aiheesta ja todennut, että äitiysloma on sitä varten, että saa hoitaa vauvaa. Eli kun poikansa ei alkanut järjestämään anopille vauvanhoitovuoroja anoppi päätti yrittää minun kautta. Mutta kuten aiemmin kerroin, tilanne on ihan hyvä aiempaan verrattuna.
Tutulta kuulostaa, se oli kuulemma epäterveellistä miten paljon halusin olla mun 2kk ikäisen vauvan kanssa, mun olisi pitänyt lähteä juhlimaan välillä ja ottaa rintapumppuni sinne juhliin mukaan ja pumpata vessassa. En muutenkaan "juhli" koskaan. Se keskustelu päättyi siihen kun sanoin että en keskustele tästä, vastaus on ei.
Mitähän mun päästä puuttuu, kun en tajua miksi kukaan haluaisi ”juhlia” pumppaamalla maitoa vessassa?
Mun anoppi vetää korren tässä. Kysyy n. joka viides kerta ovatko vanhempani hoitaneet lastamme (en viitsi sanoa että ovat, en halua loukata, kierrän aina kyselyn), mutta ehdottomasti "paras" on se, kun anoppi kysyy kävikö lapsi äitini/isäni sylissä. Jos kävi, niin sitten laittaa kaiken peliin houkutellakseen uhmaikäistä syliinsä. Mielestäni ikävää lapsenkin näkökulmasta tällainen.