Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
No varmaan tuossa tilanteessa pyytää apua vaikkei olisi hyviä välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Ei, ei minulla ollut masennusta. Anoppi vain päätti, että on. Ei auttanut vaikka kerroin, että kyllä ne neuvolassa kartoittaa tämmöisiä tilanteita ja eivät ole huolissaan minun voinnista. Mutta ei, anoppi pysyi kannassaan, että minulla on masennus ja neuvolassa eivät vain tajua sitä. Hän koki myös tarpeelliseksi kertoa omille ystävilleen siitä kuinka rankkaa minulla on enkä pärjää ilman häntä. Oli sitten kaupan kassajonossa mielenkiintoisia hetkiä kun joku muori tuli selittämään kuinka ihana mummo meillä on kun jaksaa auttaa vauvan kanssa kun minulla on niin rankkaa. En tiedä mikä on napsahtanut mummon päässä joskus, koska nyt kun olen tilannetta seurannut, niin hän epäilee jokaisella äidillä masennusta. Esim. Hänen naapuriin tuli vauva, niin näkemättä tätä äitiä hän tuli kertomaan minulle kuinka on huolissaan kun "masentunuthan se ihminen on".
Sitten tämä kiire. Sitä miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä mummo sen keksi. Itse emme tajunneet, että miten yhden vauvan äiti, jonka vauva on helppo ja rahaongelmiakaan ei ole, voi olla niin kiireinen, että mummon pitää lapsi hoitaa. Toki mummo yritti keksiä kaikkea lenkkeilyä, kaupassa käyntiä... että saisi minut pois kodistani.
Näitä mummon keksimiä juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kaikkia kirjoittaa, pääasia, että ei tarvi enää päivittäin olla hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Kyllä on muutakin ongelmaa, ja paljon, kuin liika sylittely.
Mä en olisi voinut luottaa vauvaani edes pahimmassa koliikkikiljunnassa viikon valvomisen jälkeen anopille. Luottamusta vaan ei ole, eikä anopilla ole minkäänlaista kykyä tajuta lapsen tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Ihan selkeää mustasukkaisuutta toi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Ihan selkeää mustasukkaisuutta toi on.
Meillä kanssa annettiin ymmärtää, että ei minun kauempana asuvia sukulaisia tarvitse pyytää hoitamaan vauvaa, kun anoppi asuu samalla kylällä. Kun taas menimme kylään sukulaisteni luo mummon oli pakko tulla hyvästelemään ja sitten parin päivän päästä, heti kun kotiuduimme, hän oli tenttaamassa, että kyllähän x pelkäsi niitä sukulaisia. Tämä tenttaaminen johtui varmaan siitä, että lapsi ei ole tykännyt ikinä olla mummon kanssa.
Ihmettelen vaan, että mikä kirjoittamaton sääntö se on että vauvan pitäisi käydä jokaisen vierailijan sylissä x määrä minuuttia. En mä vaan oo aina "tajunnut" antaa ja kaikki muut on vielä hengissä ja tyytyväisen oloisia.
Anoppi sen sijaan on saanut pitää vauvaa helposti yli 48h yhteensä, mutta se käyttäytyy kuin oisin pitänyt sitä piilossa siltä. Se on tyytymätön kaikkeen mitä teen väittää aina vastaan "ei sillä oo vielä nälkä, ei sitä väsytä yhtään, en mä vaan haista vaipassa mitään".. jne jne. Ihan kuin keksisin vaan näitä tarpeita vauvalle, se katto mua aina epäilevästi eikä suostu antamaan vauvaa mulle. Nyt kun vauva haukottelee ja sanon että juu on nukkumaanmenoaika niin anoppi nousee ja kävelee pois vauvan kanssa, ei muka kuullut mitä sanoin.
5 minuutin sisällä siitä kun se saa vauvan syliin niin se pyrkii jo "pakoon" sen kanssa. Kerran oli muka valokuvaa menossa hakemaan, kas kummaa, sillä sekunnilla kun se sai vauvan syliin niin juuri silloin pitää lähteä jonnekin toiseen huoneeseen valokuvaa hakemaan. Ihmeen kauan kestää kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Ei, ei minulla ollut masennusta. Anoppi vain päätti, että on. Ei auttanut vaikka kerroin, että kyllä ne neuvolassa kartoittaa tämmöisiä tilanteita ja eivät ole huolissaan minun voinnista. Mutta ei, anoppi pysyi kannassaan, että minulla on masennus ja neuvolassa eivät vain tajua sitä. Hän koki myös tarpeelliseksi kertoa omille ystävilleen siitä kuinka rankkaa minulla on enkä pärjää ilman häntä. Oli sitten kaupan kassajonossa mielenkiintoisia hetkiä kun joku muori tuli selittämään kuinka ihana mummo meillä on kun jaksaa auttaa vauvan kanssa kun minulla on niin rankkaa. En tiedä mikä on napsahtanut mummon päässä joskus, koska nyt kun olen tilannetta seurannut, niin hän epäilee jokaisella äidillä masennusta. Esim. Hänen naapuriin tuli vauva, niin näkemättä tätä äitiä hän tuli kertomaan minulle kuinka on huolissaan kun "masentunuthan se ihminen on".
Sitten tämä kiire. Sitä miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä mummo sen keksi. Itse emme tajunneet, että miten yhden vauvan äiti, jonka vauva on helppo ja rahaongelmiakaan ei ole, voi olla niin kiireinen, että mummon pitää lapsi hoitaa. Toki mummo yritti keksiä kaikkea lenkkeilyä, kaupassa käyntiä... että saisi minut pois kodistani.
Näitä mummon keksimiä juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kaikkia kirjoittaa, pääasia, että ei tarvi enää päivittäin olla hänen kanssaan.
Tuo on aivan järjetöntä touhua! Yrittää kaikilla keinoilla päästä lähelle vauvaa.Voiko enää rumennin äitiä kohdella. Keksiä valheita omasta päästänsä. En löydä sanoja! Puuttuiko miehesi tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Sama juttu meillä. Se ero on kans siinä et ME käydään vierailemassa äitini luona, jutellaan ihan aikuisten juttuja ja kahvitellaan. Anopin luokse viedään näköjään vain vauva, me ollaan siinä pelkästään vauvan kuljettajina, ei se välitä jutella meidän vanhempien kanssa mitään. Aika tylsää käydä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
En ihmettele vaikka on huonot välit. Älytöntä touhua! Kumpikaan ei oo kyllä hyvä, ei se ettei anna lasta muille eikä se, että lasta ” kierrätetään” sylistä syliin parin kuukauden iässä. Miten anoppi suhtautuu huonoihin väleihin? Ootko sanonut mitään hänelle, että toimi loukkaavasti?
Ja vielä sekin, että mikä se anoppi on sitä vauvaa kierrättämään? Kyllähän monissa suvuissa on tämä kyseenalainen tapa esimerkiksi ristiäisissä antaa muiden sylitellä vauvaa (vauvan ehdoilla), mutta mikä lapsen äiti se anoppi kuvittelee olevansa, jos alkaa sanelemaan kuka nyt sylittelee vauvaa? Jotenkin todella rajatonta ja harhaista tuollainen käytös. Kun esimerkiksi sukulaisjoukko tulee katsomaan vauvaa, niin kyllä ne ovat äiti ja isä jotka pitävät sylissään vauvaa, ja sitten antavat sen jollekin syliin ja ottavat itselleen takaisin ja vauvan olon mukaan sitten voi taas antaa toiselle syliin hetkeksi.
Ihan oksettaa ajatus jostain isovanhemmasta siinä säätämässä, että noniin nyt sinun vuoro ja sitten sinun vuoro. Ihan kuin se olisi hänen lapsensa. Ei sillä, ei se sylistä syliin kiertely itsessäänkään ole hyvä asia, mutta vielä se että sitä toteuttaa joku sukulainen eikö vauvan vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Ei, ei minulla ollut masennusta. Anoppi vain päätti, että on. Ei auttanut vaikka kerroin, että kyllä ne neuvolassa kartoittaa tämmöisiä tilanteita ja eivät ole huolissaan minun voinnista. Mutta ei, anoppi pysyi kannassaan, että minulla on masennus ja neuvolassa eivät vain tajua sitä. Hän koki myös tarpeelliseksi kertoa omille ystävilleen siitä kuinka rankkaa minulla on enkä pärjää ilman häntä. Oli sitten kaupan kassajonossa mielenkiintoisia hetkiä kun joku muori tuli selittämään kuinka ihana mummo meillä on kun jaksaa auttaa vauvan kanssa kun minulla on niin rankkaa. En tiedä mikä on napsahtanut mummon päässä joskus, koska nyt kun olen tilannetta seurannut, niin hän epäilee jokaisella äidillä masennusta. Esim. Hänen naapuriin tuli vauva, niin näkemättä tätä äitiä hän tuli kertomaan minulle kuinka on huolissaan kun "masentunuthan se ihminen on".
Sitten tämä kiire. Sitä miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä mummo sen keksi. Itse emme tajunneet, että miten yhden vauvan äiti, jonka vauva on helppo ja rahaongelmiakaan ei ole, voi olla niin kiireinen, että mummon pitää lapsi hoitaa. Toki mummo yritti keksiä kaikkea lenkkeilyä, kaupassa käyntiä... että saisi minut pois kodistani.
Näitä mummon keksimiä juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kaikkia kirjoittaa, pääasia, että ei tarvi enää päivittäin olla hänen kanssaan.Tuo on aivan järjetöntä touhua! Yrittää kaikilla keinoilla päästä lähelle vauvaa.Voiko enää rumennin äitiä kohdella. Keksiä valheita omasta päästänsä. En löydä sanoja! Puuttuiko miehesi tuohon?
Toki mies on yrittänyt puuttua asiaan, mutta mummolle ei mene jakeluun. Nyt toisen lapsen synnyttyä mummo valitti minulle, että olen liikaa vauvan kanssa, hän mielellään hoitaisi. Kerroin tästä miehelle, niin hän totesi, että on kuullut valituksen samasta aiheesta ja todennut, että äitiysloma on sitä varten, että saa hoitaa vauvaa. Eli kun poikansa ei alkanut järjestämään anopille vauvanhoitovuoroja anoppi päätti yrittää minun kautta. Mutta kuten aiemmin kerroin, tilanne on ihan hyvä aiempaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Mun anoppi on peruskateellinen kaikesta, mutta erityisen kateellinen hän on äidilleni. Ihan järkyttävää ja niin läpinäkyvää.
Mun vanhemmat osti lapselle pari vuotta sitten polkupyörän synttärilahjaksi, näin isosta lahjasta oli toki etukäteen sovittu. Lapsi tykkäsi. Eiköhän parin päivän päästä anoppi tuo jonkun ruosteisen romupyörän lapselle, saa sit lapsen isä tuunata siitä sopivan "Tuurelle".
Ennen kuin esikoinen syntyi, sain mun äidiltä lainaan iltatähdellään käytössä olleet vaunut. Olihan ne rumahkot ja vähän kömpelöt, mutta riittävän hyvät meille. Anoppi sitten toi omista jemmoista vaunut vuosimallia 1973 vauvalle (koska kyllä yksi vauva tarvitsee kahdet, kömpelöt vaunut yhteen osoitteeseen), jotka alkoivat olla jo siinä kunnossa, että renkaiden kumit rapisivat sitä mukaan kuin niitä työnsi eteenpäin. Ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että hän on antanut lapselle jotain vähemmän kuin se toinen isoäiti.
Kun anopin kanssa vielä joskus nähtiin, hän saattoi istua ja moittia lapsia kun leikkivät väärin. Meillä sattui olemaan kaksi samanlaista, mutta eri väristä traktoria. Lapsi oli sitten laittanut punaiselle traktorille vihreän peräkärryn. Ihan kauhea EI EI EIEIEIEIEIEI huuto, kun eihän noin voi tehdä. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon....
Joo, sanomattakin lienee selvää, ettei juuri olla enää tekemisissä. Ei vaan kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
Joo, no tuon ymmärtää kyllä. Kyllä mullekin anopin apu olisi ollut paikallaan kun ei olisi jaksanut. Tilanteet nyt on vähän erilaisia kaikilla.
Niinpä, tilanteet on erilaisia. Minä en vauvan takia valvonut kuin yhden yön, mutta anopin sanomisia itkin kyllä monta yötä. Olen aiemminkin kirjoittanut kuinka anoppi on kertonut 5 viikkoiselle vauvalle:"enää ei ole hätää, mummo on tässä. Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta se on niin kiireinen, mummo sinut hoitaa." Tai kun oli vahvasti sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus, siihen totesin, että eivät neuvolassa ole huolissaan (kukaan muu kuin anoppi ei ollut huolissaan), mutta siihenkin anoppi totesi, että ei ne neuvolassa kaikkea tajua. Vastaavanlaisia juttuja on kerrottu pitkin kyliä ja minun pitäisi olla vain kiitollinen kun mummo "välittää".
Niin joo, melkein unohtu, kyllä olisi kiva jos 2 vuotias vain olisi sylissä, mutta kun se ei halua, hankala lapsi.
Siis ymmärsinkö oikein, että sun anoppi piti sun masennusta kiireenä?! Siis jos noin oli, niin voisin jopa sanoa, että ei paljon anteeksipyynnöt lohduttaisi jos kerran tollasta päästänyt suustansa. Anteeksiantamaton teko olisi mulle tuollainen..
Ei, ei minulla ollut masennusta. Anoppi vain päätti, että on. Ei auttanut vaikka kerroin, että kyllä ne neuvolassa kartoittaa tämmöisiä tilanteita ja eivät ole huolissaan minun voinnista. Mutta ei, anoppi pysyi kannassaan, että minulla on masennus ja neuvolassa eivät vain tajua sitä. Hän koki myös tarpeelliseksi kertoa omille ystävilleen siitä kuinka rankkaa minulla on enkä pärjää ilman häntä. Oli sitten kaupan kassajonossa mielenkiintoisia hetkiä kun joku muori tuli selittämään kuinka ihana mummo meillä on kun jaksaa auttaa vauvan kanssa kun minulla on niin rankkaa. En tiedä mikä on napsahtanut mummon päässä joskus, koska nyt kun olen tilannetta seurannut, niin hän epäilee jokaisella äidillä masennusta. Esim. Hänen naapuriin tuli vauva, niin näkemättä tätä äitiä hän tuli kertomaan minulle kuinka on huolissaan kun "masentunuthan se ihminen on".
Sitten tämä kiire. Sitä miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä mummo sen keksi. Itse emme tajunneet, että miten yhden vauvan äiti, jonka vauva on helppo ja rahaongelmiakaan ei ole, voi olla niin kiireinen, että mummon pitää lapsi hoitaa. Toki mummo yritti keksiä kaikkea lenkkeilyä, kaupassa käyntiä... että saisi minut pois kodistani.
Näitä mummon keksimiä juttuja on vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa kaikkia kirjoittaa, pääasia, että ei tarvi enää päivittäin olla hänen kanssaan.Tuo on aivan järjetöntä touhua! Yrittää kaikilla keinoilla päästä lähelle vauvaa.Voiko enää rumennin äitiä kohdella. Keksiä valheita omasta päästänsä. En löydä sanoja! Puuttuiko miehesi tuohon?
Toki mies on yrittänyt puuttua asiaan, mutta mummolle ei mene jakeluun. Nyt toisen lapsen synnyttyä mummo valitti minulle, että olen liikaa vauvan kanssa, hän mielellään hoitaisi. Kerroin tästä miehelle, niin hän totesi, että on kuullut valituksen samasta aiheesta ja todennut, että äitiysloma on sitä varten, että saa hoitaa vauvaa. Eli kun poikansa ei alkanut järjestämään anopille vauvanhoitovuoroja anoppi päätti yrittää minun kautta. Mutta kuten aiemmin kerroin, tilanne on ihan hyvä aiempaan verrattuna.
Tutulta kuulostaa, se oli kuulemma epäterveellistä miten paljon halusin olla mun 2kk ikäisen vauvan kanssa, mun olisi pitänyt lähteä juhlimaan välillä ja ottaa rintapumppuni sinne juhliin mukaan ja pumpata vessassa. En muutenkaan "juhli" koskaan. Se keskustelu päättyi siihen kun sanoin että en keskustele tästä, vastaus on ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.
Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”
Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.
On toki paljon muitakin vauvaan liittyviä asioita, mutta pääasiallinen syy on se pakonomainen tarve saada se vauva itsellensä ja pois multa. Tämä käytös on aiheuttanut kamalaa ahdistusta jota anoppi on varmasti huomannut, mutta päättänyt painostaa vielä lisää. Nyt lähtee sanomatta sanaakaan mm omaan makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laittaa jopa oven kiinni. Kerran lähti ulkona viemään sitä kokonaan pois mun näköpiiristä sanaa sanomatta. Haluan tietää missä lapseni on ja mitä sille tehdään, eikö se ole ihan normaalia?
Meillä oli ihan hyvät välit ennen lasta. En ole koskaan antanut vauvaa anopille hoitoon, koska imetän ja anoppi ei ole vaippaakaan suostunut vaihtamaan. Itse hoidan mielelläni muutenkin, mutta mulla on ollut suht helppo vauva.
Mä en olisi saanut pitää lasta, mutta vielä pahempaa oli, jos mun äiti ja anoppi sattuivat samaan aikaan meille. Anoppi suurinpiirtein sekuntikellon kanssa seisoi vieressä kädet ojossa, että olisi jo hänen vuoronsa pitää vauvaa, kun se toinen mummu on jo pitänyt sylissä jo X minuuttia. Mun anoppi siis asuu melkein naapurissa, mun äidin luo on n. 150 km, ja mun äiti kävi noin kerran kuukaudessa meillä, anoppi joka päivä. Se oli anopille ihan ok, että mun isä piti mun vauvoja sylissä (anoppi on leski), mutta mun äiti ei olisi saanut hyvä jos katsoa kuvasta lapsenlapsiaan.
Huhuh! Mä en ole ikinä ymmärtänyt tällaista kilpailua anopin puolelta. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta jostain kumman syystä meilläkin anoppi on mustasukkainen äidilleni. Anoppi kyselee muka jotenkin vainvihkaa, onko äitini käynyt katsomassa vauvaa yms. En mä tiedä, mutta ainakin välillä tuo tuntuu kilpailulta.
Sama juttu meillä. Se ero on kans siinä et ME käydään vierailemassa äitini luona, jutellaan ihan aikuisten juttuja ja kahvitellaan. Anopin luokse viedään näköjään vain vauva, me ollaan siinä pelkästään vauvan kuljettajina, ei se välitä jutella meidän vanhempien kanssa mitään. Aika tylsää käydä siellä.
Meillä on vähän eri tavalla, mutta tylsä homma silti. Anopille kun mennään niin sitten me istutaan olkkarissa ja vahditaan lapsia ja anoppi laittaa ruokaa, ja laittaa ruokaa ja laittaa ruokaa ja me miehen kanssa vahditaan lapsia, sitten syödään... Ja sitten anoppi alkaa laittaa jälkiruokaa.. Ja me vahditaan lapsia.. Ja sitten jälkkärin jälkeen kello on niin paljon, että meidän pitää lähteä jo kotiin. Ja sitten alkaa se "voi kun en yhtään ehtinyt olemaan lasten kanssa, älkää nyt vielä lähtekö voivoi".
Koskaan anoppi ei voi vain olla ja leikkiä lasten kanssa, ja silti vaatii lasta yöhoitoon tai muutenvaan hoitoon. Ei auta vaikka ollaan ehdotettu, että me voidaan syödä kotona ja tulla vaan olemaan kylässä.
Ja kaiken lisäksi anoppi silti kuvitteli/kuvittelee tuntevansa lapset paremmin kuin minä, äiti. Ja kuvittelee olevansa oikeastaan ainakin vanhemmalle lapselle äiti tai ainakin omaavansa äidin oikeudet lapsen asioihin 🤷🏼♀️ en ymmärrä sitä logiikkaa.
Toinen mummo taas ihan suoraan sanoo, että ei jaksa nyt kokkailla mutta heille voi tulla keittelemään jälkkärikahvit. Hän leikkii kokoajan lasten kanssa (samassa huoneessa meidän kanssa) ja me miehen kanssa juodaan kahvia rauhassa.
Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään. Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin. Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.
Vauva-aika on vielä niin lyhyt. Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.
Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut. Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa. Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin. Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä. Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä. Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä. Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin. Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.