Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.

Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”

Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.

Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.

Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään.  Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin.  Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.

Vauva-aika on vielä niin lyhyt.  Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.  

Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut.  Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa.  Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin.  Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä.  Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä.  Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä.  Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin.  Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.  

Pakko sanoa, että tämä kuulostaa hiukan epäuskottavalta. Meilläkin oli koliikkivauva, enkä todellakaan olisi voinut kuvitella jonkun toisen häntä hyssyttelevän öisin. Tukan kampaaminen oli murheista viimeisenä, kun vessaankaan ei ehtinyt kuin pari kertaa vuorokaudessa, saati nukkumaan.

Miten niin kuulostaa epäuskottavalta?  Kyllä meidän vauvaa vaan sai hyssytellä muutkin kuin minä, ja anoppi oli ihan tervetullut valvomaan vauvan kanssa, että sain minäkin edes muutaman kerran kunnon yöunet.  Ja samassa talossa asuttiin, joten oli ihan helppoakin.

Jos sinä et olisi voinut kuvitella ketään muuta ihmistä olemaan yöllä vauvan kanssa, kuin sinä itse tai miehesi, niin se on sinun asiasi se.  Ehkä sulla ei ollut ketään kuka olisi auttanut tai sitten et vaan halunnut keltään apua.  Tai jotain muuta.

Ja minulla ei ollut anopin kanssa ristiriitoja.  

Vierailija kirjoitti:

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Tuli tuosta äideille soveliaista vaatteista mieleen, että pakko myöntää nauttineeni mummojen ja tietynlaisten mammojen naamanvääntelyistä kaupassa lastemme ollessa pieniä ja vielä nytkin kun ovat jo alakoululaisia. Nimittäin vaimoni on hyvin kaunis ja näyttävä nainen, tykkää pukeutua naisellisesti ja ehkä vähän epäsuomalaisestikin ainakin pienten lasten äidiksi. Ei siis todellakaan pidä mitään lasten kuosisia trikoita. Voi pojat sitä tietynlaisten tuntemattomien naisihmisten paheksuntaa tihkuvaa mulkoilua, se on kuulkaa suurta hupia se. Miehetkin toki katsovat mutta vähän eri silmällä, mutta se ei haittaa.

Itseasiassa anoppi joskus jotain vaimon vaatetuksesta kommentoikin, että onko äidille sopivaa. Itse olen kyllä todella tyytyväinen ja kannustankin häntä aina pukeutumaan juuri siten kuin itsestä tuntuu muiden mielipiteistä välittämättä.

Ei kai kaikkien tarvi vain "luovuttaa" lasten tultua vaikka itse niin tekisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Tuli tuosta äideille soveliaista vaatteista mieleen, että pakko myöntää nauttineeni mummojen ja tietynlaisten mammojen naamanvääntelyistä kaupassa lastemme ollessa pieniä ja vielä nytkin kun ovat jo alakoululaisia. Nimittäin vaimoni on hyvin kaunis ja näyttävä nainen, tykkää pukeutua naisellisesti ja ehkä vähän epäsuomalaisestikin ainakin pienten lasten äidiksi. Ei siis todellakaan pidä mitään lasten kuosisia trikoita. Voi pojat sitä tietynlaisten tuntemattomien naisihmisten paheksuntaa tihkuvaa mulkoilua, se on kuulkaa suurta hupia se. Miehetkin toki katsovat mutta vähän eri silmällä, mutta se ei haittaa.

Itseasiassa anoppi joskus jotain vaimon vaatetuksesta kommentoikin, että onko äidille sopivaa. Itse olen kyllä todella tyytyväinen ja kannustankin häntä aina pukeutumaan juuri siten kuin itsestä tuntuu muiden mielipiteistä välittämättä.

Ei kai kaikkien tarvi vain "luovuttaa" lasten tultua vaikka itse niin tekisikin.

Ei se välttämättä mitään "luovuttamista" olekaan, en ole itse koskaan ollut kiinnostunut muodista tai meikkaamisesta, on paljon muutakin sisältöä elämässä johon haluan mieluummin panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Tuli tuosta äideille soveliaista vaatteista mieleen, että pakko myöntää nauttineeni mummojen ja tietynlaisten mammojen naamanvääntelyistä kaupassa lastemme ollessa pieniä ja vielä nytkin kun ovat jo alakoululaisia. Nimittäin vaimoni on hyvin kaunis ja näyttävä nainen, tykkää pukeutua naisellisesti ja ehkä vähän epäsuomalaisestikin ainakin pienten lasten äidiksi. Ei siis todellakaan pidä mitään lasten kuosisia trikoita. Voi pojat sitä tietynlaisten tuntemattomien naisihmisten paheksuntaa tihkuvaa mulkoilua, se on kuulkaa suurta hupia se. Miehetkin toki katsovat mutta vähän eri silmällä, mutta se ei haittaa.

Itseasiassa anoppi joskus jotain vaimon vaatetuksesta kommentoikin, että onko äidille sopivaa. Itse olen kyllä todella tyytyväinen ja kannustankin häntä aina pukeutumaan juuri siten kuin itsestä tuntuu muiden mielipiteistä välittämättä.

Ei kai kaikkien tarvi vain "luovuttaa" lasten tultua vaikka itse niin tekisikin.

Ei tarvi mennä kauaa ajassa eteenpäin, kun itse katselet nuoria naisia ja heidän seksikästä - ei niin äitimäistä - pukeutumista ja vaimosi mulkoilee heitä ihan samalla tavalla kuin nyt nämä sinun mainitsemasi mummot ja mammat.  Niin se maailma makaa.  Ellet sitten itse kouluta itseäsi sopeutumaan siihen, että niin sinä kuin vaimosi ja muutkin nyt niin kauniit ihmiset pukeutumisineen muuttuvat ulkonäöltään ja alkavat loppujen lopuksi aika vähät välittää siitä, miltä he toisten silmissä näyttävät.  Ja kas vain, sinäkin joudut myöntämään, että kyllä nuo nuoret ihmiset sitten pukeutuvat omituisesti ja oikeastaan sopimattomasti.

Minä en näe missään tuollaisia asenteita.  Nyt kun itse en ole enää ihan nuori, ihmettelen vain sitä, miten kamalan nuorilta pikkulasten vanhemmat näyttävät.  Mutta hyvin muistan, kuinka minua itseäni pidettiin ihan liian nuoren näköisenä ollakseni äiti.  No, sainkin lapseni 18-vuotiaana, joten ei kai ihme.  Ja pukeuduin kyllä muodikkaasti ihan ikäisteni tapaan, mutta en koskaan saanut vihamielisiä mulkaisuja osakseni saati että pukeutumistani olisi pidetty äiti-ihmiselle sopimattomana. 

Pukeutua saa miten tahtoo.  Muoti sitä määritteli jo minun nuoruudessani ja niin se tekee nytkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Tuli tuosta äideille soveliaista vaatteista mieleen, että pakko myöntää nauttineeni mummojen ja tietynlaisten mammojen naamanvääntelyistä kaupassa lastemme ollessa pieniä ja vielä nytkin kun ovat jo alakoululaisia. Nimittäin vaimoni on hyvin kaunis ja näyttävä nainen, tykkää pukeutua naisellisesti ja ehkä vähän epäsuomalaisestikin ainakin pienten lasten äidiksi. Ei siis todellakaan pidä mitään lasten kuosisia trikoita. Voi pojat sitä tietynlaisten tuntemattomien naisihmisten paheksuntaa tihkuvaa mulkoilua, se on kuulkaa suurta hupia se. Miehetkin toki katsovat mutta vähän eri silmällä, mutta se ei haittaa.

Itseasiassa anoppi joskus jotain vaimon vaatetuksesta kommentoikin, että onko äidille sopivaa. Itse olen kyllä todella tyytyväinen ja kannustankin häntä aina pukeutumaan juuri siten kuin itsestä tuntuu muiden mielipiteistä välittämättä.

Ei kai kaikkien tarvi vain "luovuttaa" lasten tultua vaikka itse niin tekisikin.

Niin ei tarvi luovuttaa.  Mutta on pakko.  Ellei sitten halua näyttää naurettavalta.  

Itse asiassa ei se ole luovuttamista mistään.  Se on vaan muuttumista.  Ihmisen ajatusmaailmakin pikkuhiljaa muuttuu.

No on sitä nytkin niitä, jotka ei siis ns. ole luovuttaneet.  Vieläkin näkee noita jätkämiehiä, joiden ainoa ja iankaikkinen vaatetus on vanhanmalliset pinttyneet farkut ja farkkutakki, kulahtanut ja ajastaan jäänyt.  Joillakin on takatukka edelleen.  Ei oo luovutettu, ei.

Samoin näkee kajahtaneen näköisiä pubiruusuja, joitten laihat kintut edelleen laahustaa niissä 30 vuotta vanhoissa haalistuneissa farkuissa ja rispaantuneet lahkeet laahaa maata.  

Entäs nää 60-vuotiaan mimmit, joitten pitkät harmaat harvat haituvat on "muodikkaasti" sitaistu kampaamattoman näköisesti lyijykynänvahvuiselle ponnarille, punaisella rusettinauhalla!  On se juu hienoa, kun ihminen ei ole luovuttanut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Tuli tuosta äideille soveliaista vaatteista mieleen, että pakko myöntää nauttineeni mummojen ja tietynlaisten mammojen naamanvääntelyistä kaupassa lastemme ollessa pieniä ja vielä nytkin kun ovat jo alakoululaisia. Nimittäin vaimoni on hyvin kaunis ja näyttävä nainen, tykkää pukeutua naisellisesti ja ehkä vähän epäsuomalaisestikin ainakin pienten lasten äidiksi. Ei siis todellakaan pidä mitään lasten kuosisia trikoita. Voi pojat sitä tietynlaisten tuntemattomien naisihmisten paheksuntaa tihkuvaa mulkoilua, se on kuulkaa suurta hupia se. Miehetkin toki katsovat mutta vähän eri silmällä, mutta se ei haittaa.

Itseasiassa anoppi joskus jotain vaimon vaatetuksesta kommentoikin, että onko äidille sopivaa. Itse olen kyllä todella tyytyväinen ja kannustankin häntä aina pukeutumaan juuri siten kuin itsestä tuntuu muiden mielipiteistä välittämättä.

Ei kai kaikkien tarvi vain "luovuttaa" lasten tultua vaikka itse niin tekisikin.

Ei tarvi mennä kauaa ajassa eteenpäin, kun itse katselet nuoria naisia ja heidän seksikästä - ei niin äitimäistä - pukeutumista ja vaimosi mulkoilee heitä ihan samalla tavalla kuin nyt nämä sinun mainitsemasi mummot ja mammat.  Niin se maailma makaa.  Ellet sitten itse kouluta itseäsi sopeutumaan siihen, että niin sinä kuin vaimosi ja muutkin nyt niin kauniit ihmiset pukeutumisineen muuttuvat ulkonäöltään ja alkavat loppujen lopuksi aika vähät välittää siitä, miltä he toisten silmissä näyttävät.  Ja kas vain, sinäkin joudut myöntämään, että kyllä nuo nuoret ihmiset sitten pukeutuvat omituisesti ja oikeastaan sopimattomasti.

Minä en näe missään tuollaisia asenteita.  Nyt kun itse en ole enää ihan nuori, ihmettelen vain sitä, miten kamalan nuorilta pikkulasten vanhemmat näyttävät.  Mutta hyvin muistan, kuinka minua itseäni pidettiin ihan liian nuoren näköisenä ollakseni äiti.  No, sainkin lapseni 18-vuotiaana, joten ei kai ihme.  Ja pukeuduin kyllä muodikkaasti ihan ikäisteni tapaan, mutta en koskaan saanut vihamielisiä mulkaisuja osakseni saati että pukeutumistani olisi pidetty äiti-ihmiselle sopimattomana. 

Pukeutua saa miten tahtoo.  Muoti sitä määritteli jo minun nuoruudessani ja niin se tekee nytkin.  

 

Olemme nelikymppiä. Kauheasti täälläkin näköjään meni tunteisiin.

Eikö muita raavituta tämän ketjun nimi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö muita raavituta tämän ketjun nimi?

No ei sitä voi mennä muuttamaan nyt joten turhaan on siitä ottaa stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö muita raavituta tämän ketjun nimi?

Ei, nimi on aivan sopiva. Melkeen pari vuottahan tota on jo kateltu, keskustelu kehittynyt pelkästä apn tilanteen pohdiskelusta, jota nimi kuvasi oikein hyvin.

Lisäksi oikeastaan jo otsikko herättää pohtimaan onko vauvalla velvollisuuksia ketään kohtaan tai onko jollain oikeuksia vauvaan vain koska sattuu haluamaan tai tarvitsemaan jotain minkä vauvasta voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö muita raavituta tämän ketjun nimi?

Ei, nimi on aivan sopiva. Melkeen pari vuottahan tota on jo kateltu, keskustelu kehittynyt pelkästä apn tilanteen pohdiskelusta, jota nimi kuvasi oikein hyvin.

Lisäksi oikeastaan jo otsikko herättää pohtimaan onko vauvalla velvollisuuksia ketään kohtaan tai onko jollain oikeuksia vauvaan vain koska sattuu haluamaan tai tarvitsemaan jotain minkä vauvasta voi saada.

Juuri näin, mulla on hyvin samanlainen tilanne kuin ap:lla. Joka vierailulla vauvan pitäisi olla mummon sylissä koska "se niin tykkää". Jos mummo on huonolla tuulella ja mököttää niin silloin vauvaa viedään sanoilla "nyt mennään ilahduttamaan mummoa" apen toimesta. Jos mummo ei saa pitää vauvaa omasta mielestään "riittävästi" tai ollenkaan niin alkaa tämä mököttäminen jolloin vauvan pitää mennä tätä korjaamaan. Eli vauvan tehtävä on näjöjään huolehtia isoäidin mielenterveydestä ja hyvinvoinnista, halileluna sylissä.

Nimi on osuva. Enemmän kuin osuva.

Meillä on tismalleen sama tilanne. Mummo muutti kuuden minuutin päähän, mököttää kun teinit ei ravaa siellä ja suuttui, kun sanoin että teinien kuuluu nyt keskittyä omaan elämäänsä, opiskeluun ja kavereihin ja itsenäistymiseen.

Keksi jopa ”kesätöitä” eli yritti rahalla ostaa seuraa ja kiristi vanhoilla tavaroilla. Jotain vanhaa mattoa olisi pitänyt menmä katsomaan viisi kertaa.

Minut pantiin samalla tavalla pitämään pystyssä saman ihmisen ”jaksamista” jo lapsena. Lapsiani hän ei tuhoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö muita raavituta tämän ketjun nimi?

Ei pätkääkään. Sua ilmeisesti tympäisee, lienee ainakin kymmenes kerta kun käyt tuosta nimestä täällä inisemässä.

Vinkki: älä avaa ketjua jos se noin kovasti aiheuttaa mielipahaa.

No nimihän sen kertoo: vauvan tehtävä on olla mummon elämän sisällön tuoja, hyvänmielen ylläpitäjänä sylissä koko ajan hellittävänä ja lässyteltävänä ja jos se ei käy, että mummusen mussukkapussukka on tunnista toiseen hänellä "hoivattavana", pahoittaa mielensä ja ihan suorastaan "masentuu." Vauva on siis mummon ainoa mielialan tyydyttäjä, kun mummun täytyy saada kokea äityistunteitaan ym. kökköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh! En oo näköjään ainut, joka on kokenut tällaista.

Kun meidän vauva oli pienempi alle puolivuotias, niin anoppi otti aina vauvan syliin kun tapasimme. Jos oli muita käymässä esim. Miehen sisaruksia yms. Miehen mummoja, niin anoppi ” kierrätti” lasta sylistä syliin aina jokaiselle. Anopille yritettiin sanoa, että ei pientä vauvaa ” kierrätetä” sylistä syliin. Tämä ärsytti suunnattomasti. Yksikin kerta miehen yksi sisaruksista hämmentyi kun anpppi eli äitinsä antoi vauvan yhtäkkiä hänen syliin tyylillä ” noniin ja nyt sinä pidät lasta ja naurahti”

Kertokaa mulle mikä saa ihmisen toimimaan näin? Okei, ehkä mä ylireagoin, mutta musta ei tuntunut kivalta äitinä kattella tota touhua.

Meillä kävi taas päinvastoin, ei kukaan muu saanut pitää vauvaa paitsi anoppi, aina se vauva päätyi anopin syliin, muut sai pari minuuttia niin sitten anoppi tuli ja otti pois ja lähti taas viettämään aikaa kahdestaan vauvan kanssa. En jaksanut tätä touhua katsella kauan ja nyt on välit anoppiin todella huonot.

Pakko teillä on olla jotain muutakin syytä huonoihin väleihin kuin se, että anoppi haluaa pitää vauvaa paljon sylissään.  Jos muut asiat on kaikki kunnossa, niin tuohan nyt ei ole mikään todellinen syy huonoihin väleihin.  Jostainhan aina se lopullinen syy sitten saadaan, eli jotain on ollut jo ennen vauvaa.

Vauva-aika on vielä niin lyhyt.  Tuskin se anoppi enää painavaa parivuotiasta haluaa kaiken aikaa sylissään kanniskella.  

Minua ei aikanaan haitannut, vaikka anoppi olisi yöt päivät lastani kanniskellut.  Itse olisin mielelläni nukkunut yöt kunnolla ja antanut vaan anopin valvoa vauvan kanssa.  Taisi se muutaman kerran niin tehdäkin, kun näki kuinka väsynyt olin.  Meillä oli siis yöt ja päivät huutava koliikki vauva, joka rauhoittui vain sylissä.  Pahimpina aikoina oli päiviä, etten edes tukkaa ehtinyt kampaamaan koko päivänä, ja mies vuorotyössä.  Ei ollut vaikeatakaan antaa anopin hoitaa vaikka sydämensä kyllyydestä.  Ilman anoppia olisi ollut ihan kamalaa, sain sentään joskus nukuttuakin.  Ja juu, asuimme samassa talossa, emme kuitenkaan samassa taloudessa.  

Pakko sanoa, että tämä kuulostaa hiukan epäuskottavalta. Meilläkin oli koliikkivauva, enkä todellakaan olisi voinut kuvitella jonkun toisen häntä hyssyttelevän öisin. Tukan kampaaminen oli murheista viimeisenä, kun vessaankaan ei ehtinyt kuin pari kertaa vuorokaudessa, saati nukkumaan.

Miten niin kuulostaa epäuskottavalta?  Kyllä meidän vauvaa vaan sai hyssytellä muutkin kuin minä, ja anoppi oli ihan tervetullut valvomaan vauvan kanssa, että sain minäkin edes muutaman kerran kunnon yöunet.  Ja samassa talossa asuttiin, joten oli ihan helppoakin.

Jos sinä et olisi voinut kuvitella ketään muuta ihmistä olemaan yöllä vauvan kanssa, kuin sinä itse tai miehesi, niin se on sinun asiasi se.  Ehkä sulla ei ollut ketään kuka olisi auttanut tai sitten et vaan halunnut keltään apua.  Tai jotain muuta.

Ja minulla ei ollut anopin kanssa ristiriitoja.  

Juu meillä on kaikilla vauvojemme kanssa omat tilanteemme ja kaikki ovat erilaisia. Se on selviö. Tuo sinun kirjoittamasi oli vain juuri sellainen kirjoitus, jonka oma anoppini olisi kirjoittanut, jos haluaisi esittää hyvää koliikkivauvan miniää täällä. Hän myös tekisi paljon oletuksia lyhyestä tekstistäni, kuten että ehkä meillä ei ollut tukiverkkoja tms. Ja tämä ei pidä paikkaansa ainakaan meidän tapauksessamme. Mutta hyvä, että teillä ei ole mitään ristiriitoja! Sehän on hyvä juttu :)

Vierailija kirjoitti:

Nimi on osuva. Enemmän kuin osuva.

Meillä on tismalleen sama tilanne. Mummo muutti kuuden minuutin päähän, mököttää kun teinit ei ravaa siellä ja suuttui, kun sanoin että teinien kuuluu nyt keskittyä omaan elämäänsä, opiskeluun ja kavereihin ja itsenäistymiseen.

Keksi jopa ”kesätöitä” eli yritti rahalla ostaa seuraa ja kiristi vanhoilla tavaroilla. Jotain vanhaa mattoa olisi pitänyt menmä katsomaan viisi kertaa.

Minut pantiin samalla tavalla pitämään pystyssä saman ihmisen ”jaksamista” jo lapsena. Lapsiani hän ei tuhoa.

Tuo on jo sairasta. On kyllä teineillekin raskasta tuo, mutta onneksi ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät mummun olevan vähän pipi päästään.

Mahtoi olla erikoinen matto, jos sitä pitää useamman kerran käydä katsomassa 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi ihan alkoi kylmät väreet vipeltää näitä lukiessa. Varsinkin se imetys juttu hyi s**tana!!

Meilläkin miehen äiti oli tosi tunkeileva ja nimiehdotuksia riitti molempien kohdalla. Ristiäisissä oli sitten naama nurinpäin, kun nimi ei ollutkaan se minkä hän halusi. Yritti siis tyrkyttää hänelle tärkeän sukulaisen nimeä joka olisi muuten ollut hyvä idea, mutta itse nimi oli aivan kamala. Teki myös tuota, että pamahti kutsumatta meille hoitamaan lapsia tai "minäpä otan nämä tästä meille niin saa äiti vähän omaa aikaa". Todella rasittavaa enkä mä ole omaa aikaa ihmeemmin tarvinnut, kun molemmat tytöt ovat aina olleet rauhallisia ja tykänneet leikkiä keskenään, niin mun ei ole tarvinnut kokoajan hypätä. Kai johtuu siitä, että on jotenkin tosi vanhanaikainen ja ajattelee, että lapset hoidetaan koko suvun voimin. Mun ulkonäkö on myös hänelle ongelma ja usein kuulen eräältä sukulaisensa miten arvostelee mun pukeutumista vaikka olen "Äiti ihminen" Hitto niin olenkin, mutta olen myös nainen sekä vaimo enkä mä halua hautautua mihinkään kaapuihin. En siis kulje puolialasti jo pelkät vähänkään lyhyemmät paidat ovat hänelle liikaa.

Tuli tuosta äideille soveliaista vaatteista mieleen, että pakko myöntää nauttineeni mummojen ja tietynlaisten mammojen naamanvääntelyistä kaupassa lastemme ollessa pieniä ja vielä nytkin kun ovat jo alakoululaisia. Nimittäin vaimoni on hyvin kaunis ja näyttävä nainen, tykkää pukeutua naisellisesti ja ehkä vähän epäsuomalaisestikin ainakin pienten lasten äidiksi. Ei siis todellakaan pidä mitään lasten kuosisia trikoita. Voi pojat sitä tietynlaisten tuntemattomien naisihmisten paheksuntaa tihkuvaa mulkoilua, se on kuulkaa suurta hupia se. Miehetkin toki katsovat mutta vähän eri silmällä, mutta se ei haittaa.

Itseasiassa anoppi joskus jotain vaimon vaatetuksesta kommentoikin, että onko äidille sopivaa. Itse olen kyllä todella tyytyväinen ja kannustankin häntä aina pukeutumaan juuri siten kuin itsestä tuntuu muiden mielipiteistä välittämättä.

Ei kai kaikkien tarvi vain "luovuttaa" lasten tultua vaikka itse niin tekisikin.

Aika erikoisesti saa olla pukeutunut, jos oikeasti kerää katseita jatkuvasti ja joka paikassa.

Meillä anoppi on kiusaantunut imettämisestäni. Meillä on kolme poikaa 2 ja 3 ja 4v. Olen imettänyt kaikkia parivuotiasta koko ajan mutta isompiakin silloin tällöin päivittäin. Imettäminen on se meidän juttu ja nautimme kaikki. WHOkin. suosittelee imetystä up to 5 vee ja Suomen Imetysyhdistyksen kannatusyhdistys sanoo että on äidin ja vauvan asia kauanko imettää. Esim Lintsillä on kätevää imettää sivussa eikä ostaa vaarallisia hattaroita ja pillimehuja ja jäätelöitä tai hotareita (hot dog kuuma koira). Näitä anoppi ostaisi pojille. Anoppi on lähes vihainen kun inetän kun appi seuraa vieressä. Kyllä pistää vihaksi kun anoppi on noin luonnosta erkaantunut ettei ymmärrä minun antavan laosenlaosillern Paras tai mitä Luonto lahjoittaa.

Onko teilläkin anoppi imetysvihamielinen.

On surullista, kun kaupoissa näkee pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia vanhojen, ikäloppujen isovanhempien kanssa. Missä näitten lapsiparkojen äidit ja isät ovat, kun leikki-ikäiset ja alakouluikäiset lapset kulkevat kaupoissa isovanhempien kanssa? Nämä isovanhemmat ostavat pelkkää roskaruokaa. Ostoskorissa ei ole mitään terveellisiä elintarvikkeita, joista voisi laittaa kotiruokaa. Lapset kyllästetään karkeilla, pillimehuilla, limsalla, sipseillä, energiajuomilla ja eineksillä. Sokerihumalainen lapsi voi pahoin, ripuloi ja oksentaa. Millainen valopää lapsen äidin ja isän pitää olla, että laittaa koronapandemian aikana lapsensa isovanhemmille hoitoon???

Ihmettelen nuoria ja terveitä vanhempia, jotka eivät itse hoida lapsiaan. Pienten lasten vanhemmat istuvat terasseilla kaljalla ja pitää päästä jopa matkoille ilman lapsia. Olkaa niitä vanhempia - vastuullisia äitejä ja isiä - jos teillä on lapsia! Miksi äidit ja isät vievät lapsensa vanhoille ja raihnaisille isovanhemmille hoitoon? Nämä vanhukset eivät osaa ja viitsi hoitaa lapsia. Menevät yli siitä, mistä aita on matalin. Lapset istuvat mummoloissa älylaitteen kanssa tuntikausia, jotta isovanhemmat saavat katsoa televisiota. Laiskat isovanhemmat syöttävät lapsille eineksiä ja roskaruokaa, kun eivät viitsi edes ruokaa laittaa. Toivottavasti eivät sentään mene uimarannalle ja unohda uimataidottomia lapsia veteen!

Kuumakoira kirjoitti:

Meillä anoppi on klokiusaantunut imettämisestäni. Meillä on kolme poikaa 2 ja 3 ja 4v. Olen imettänyt kaikkia parivuotiasta koko ajan mutta isompiakin silloin tällöin päivittäin. Imettäminen on se meidän juttu ja nautimme kaikki. WHOkin. suosittelee imetystä up to 5 vee ja Suomen Imetysyhdistyksen kannatusyhdistys sanoo että on äidin ja vauvan asia kauanko imettää. Esim Lintsillä on kätevää imettää sivussa eikä ostaa vaarallisia hattaroita ja pillimehuja ja jäätelöitä tai hotareita (hot dog kuuma koira). Näitä anoppi ostaisi pojille. Anoppi on lähes vihainen kun inetän kun appi seuraa vieressä. Kyllä pistää vihaksi kun anoppi on noin luonnosta erkaantunut ettei ymmärrä minun antavan laosenlaosillern Paras tai mitä Luonto lahjoittaa.

Onko teilläkin anoppi imetysvihamielinen.

En ole imettänyt noin pitkään, vaan vuoden ikään asti. Anoppini ei ehkä ole imetysvihamielinen, mutta koska lapset eivät ole suostuneet pullolle, anoppi ei ole voinut hoitaa ja tämä on ongelma. Ensimmäisen lapsen ollessa 5 kk anoppi ilmoitti, että "nyt sinä VOIT lopettaa imetyksen ja lähteä töihin, niin minä hoidan vauvan". Ja aina hokee sitä, että "kyllä x on nyt tyytyväinen kun saa mammaa, tuleeko sinusta muka vielä maitoa?"