Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista lauseista mitä voi käyttää toivottomissa tilanteissa. Minulla on surkea supliikki, auttaa kun tekee mielikuvaharjoittelua etukäteen. Vielä kun joku kertoisi mitä vastata kun kysellään "teistä ei ole kuulunut/teitä ei ole näkynyt/milloin tulette käymään/kävisikö ensi vkl". Itsellä ei ole mitään tarvetta millekään kanssakäymiselle mutta on vaikea vastata niin..
Mun mies sanoo vaan "katotaan sitten" :D Tarkoittaa kyl oikeesti että ei tuu tapahtumaan.
Ja tohon "teitä ei oo näkynyt/ teistä ei oo kuulunut" mies vastaa "niin.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista lauseista mitä voi käyttää toivottomissa tilanteissa. Minulla on surkea supliikki, auttaa kun tekee mielikuvaharjoittelua etukäteen. Vielä kun joku kertoisi mitä vastata kun kysellään "teistä ei ole kuulunut/teitä ei ole näkynyt/milloin tulette käymään/kävisikö ensi vkl". Itsellä ei ole mitään tarvetta millekään kanssakäymiselle mutta on vaikea vastata niin..
Mun mies sanoo vaan "katotaan sitten" :D Tarkoittaa kyl oikeesti että ei tuu tapahtumaan.
Ja tohon "teitä ei oo näkynyt/ teistä ei oo kuulunut" mies vastaa "niin.."
Mäkin käytän tota 😁
"nyt kyllä haluan, että kaisa-pekka tulee yöksi mummolaan" "niin.. "
"kyllä mun mielestä olis jo aika saada se lapsi tänne" "niin.."
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista lauseista mitä voi käyttää toivottomissa tilanteissa. Minulla on surkea supliikki, auttaa kun tekee mielikuvaharjoittelua etukäteen. Vielä kun joku kertoisi mitä vastata kun kysellään "teistä ei ole kuulunut/teitä ei ole näkynyt/milloin tulette käymään/kävisikö ensi vkl". Itsellä ei ole mitään tarvetta millekään kanssakäymiselle mutta on vaikea vastata niin..
Mallivastaukset:
Teistä ei ole kuulunut: "niin/jaa".
Teitä ei ole näkynyt: "Niin/jaa."
Milloin tulette käymään: "Saa nähdä."
Kävisikö ensi vkl: "Ei sovi."
Kannattaa pitää vastaukset mahdollisimman lyhyinä. Jos tuosta vielä jatkaa jankkaamista, sanoo: "Meillä on nyt kiireitä, ilmoittelen sitten kun meille sopii, me tästä lähdetäänkin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista lauseista mitä voi käyttää toivottomissa tilanteissa. Minulla on surkea supliikki, auttaa kun tekee mielikuvaharjoittelua etukäteen. Vielä kun joku kertoisi mitä vastata kun kysellään "teistä ei ole kuulunut/teitä ei ole näkynyt/milloin tulette käymään/kävisikö ensi vkl". Itsellä ei ole mitään tarvetta millekään kanssakäymiselle mutta on vaikea vastata niin..
Mun mies sanoo vaan "katotaan sitten" :D Tarkoittaa kyl oikeesti että ei tuu tapahtumaan.
Ja tohon "teitä ei oo näkynyt/ teistä ei oo kuulunut" mies vastaa "niin.."
Mäkin käytän tota 😁
"nyt kyllä haluan, että kaisa-pekka tulee yöksi mummolaan" "niin.. "
"kyllä mun mielestä olis jo aika saada se lapsi tänne" "niin.."
"Niin" on yksi käyttökelpoisimmista vastauksista ja kommenteista. Opin sen terapeutiltani, joka sanoi kaikkeen mitä minä sanoin: "Niin". Se tarkoittaa vaan että kuulin ja ymmärsin.
Minun x-anoppini sanoi suoraan että on rukoillut ettei meille tulisi lapsia. Eipä tullut ei....12 vuotta yritettiin ja lapsettomuushoidot läpikäytiin.
Lisäksi tarkisti tuttaviltaan onko minun perheeni, siis äitini , isäni ja sisarukseni kunnollisia ja kelpuutti heidät poikansa appivanhemmiksi.
Haukkui mieheni sisaruksille minua koko avioliittomme ajan vaikkei nähnyt/tavannut minua kuin KERRAN vuodessa (asuimme ulkomailla) .
Olin aivan norm.perheestä, en käyttänyt päihteitä, opiskelin, kävin töissä ja olin kiltti ihminen.
Hän oli sanomattoman mustasukkainen pojastaan. Häämatkalle laityoi mieheni 11 vuotiaan veljen mukaamme, änkesi itse mukaamme suvun kesämökille, määräili minua ym.
Koskaan ei ollut pitänyt poikaansa sylissä tämän ollessa lapsi ja äiti/poikasuhde oli mielestäni todella outo äidin puolelta.
Mieheni sairastui 35 vuotiaana skitsofreniaan ja vietti loppuelämänsä suljetulla.
Kun otin avioeron anoppi sanoi etten minä voi eroa ottaa, vain mieheni sitten kun on parantunut.
Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kirjoitti:
Minun x-anoppini sanoi suoraan että on rukoillut ettei meille tulisi lapsia. Eipä tullut ei....12 vuotta yritettiin ja lapsettomuushoidot läpikäytiin.
Lisäksi tarkisti tuttaviltaan onko minun perheeni, siis äitini , isäni ja sisarukseni kunnollisia ja kelpuutti heidät poikansa appivanhemmiksi.
Haukkui mieheni sisaruksille minua koko avioliittomme ajan vaikkei nähnyt/tavannut minua kuin KERRAN vuodessa (asuimme ulkomailla) .
Olin aivan norm.perheestä, en käyttänyt päihteitä, opiskelin, kävin töissä ja olin kiltti ihminen.
Hän oli sanomattoman mustasukkainen pojastaan. Häämatkalle laityoi mieheni 11 vuotiaan veljen mukaamme, änkesi itse mukaamme suvun kesämökille, määräili minua ym.
Koskaan ei ollut pitänyt poikaansa sylissä tämän ollessa lapsi ja äiti/poikasuhde oli mielestäni todella outo äidin puolelta.
Mieheni sairastui 35 vuotiaana skitsofreniaan ja vietti loppuelämänsä suljetulla.
Kun otin avioeron anoppi sanoi etten minä voi eroa ottaa, vain mieheni sitten kun on parantunut.
Huh!
Mun entisen poikakaverin äiti oli outo, kun poika(19v tuolloin) oli keittiössä aamupalaa laittamassa kalsareissaan, tuli tämä äiti ja veti kalsareista ja kurkisti sisälle. Poika sit järkyttyneenä huusi "mitä helvettiä sä teet?" niin vastaus oli että "eikö äiti saa omaa poikaansa katsoa?" Minäkin olin siis siinä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Näin kirjoitti:
Minun x-anoppini sanoi suoraan että on rukoillut ettei meille tulisi lapsia. Eipä tullut ei....12 vuotta yritettiin ja lapsettomuushoidot läpikäytiin.
Lisäksi tarkisti tuttaviltaan onko minun perheeni, siis äitini , isäni ja sisarukseni kunnollisia ja kelpuutti heidät poikansa appivanhemmiksi.
Haukkui mieheni sisaruksille minua koko avioliittomme ajan vaikkei nähnyt/tavannut minua kuin KERRAN vuodessa (asuimme ulkomailla) .
Olin aivan norm.perheestä, en käyttänyt päihteitä, opiskelin, kävin töissä ja olin kiltti ihminen.
Hän oli sanomattoman mustasukkainen pojastaan. Häämatkalle laityoi mieheni 11 vuotiaan veljen mukaamme, änkesi itse mukaamme suvun kesämökille, määräili minua ym.
Koskaan ei ollut pitänyt poikaansa sylissä tämän ollessa lapsi ja äiti/poikasuhde oli mielestäni todella outo äidin puolelta.
Mieheni sairastui 35 vuotiaana skitsofreniaan ja vietti loppuelämänsä suljetulla.
Kun otin avioeron anoppi sanoi etten minä voi eroa ottaa, vain mieheni sitten kun on parantunut.
Huh!Mun entisen poikakaverin äiti oli outo, kun poika(19v tuolloin) oli keittiössä aamupalaa laittamassa kalsareissaan, tuli tämä äiti ja veti kalsareista ja kurkisti sisälle. Poika sit järkyttyneenä huusi "mitä helvettiä sä teet?" niin vastaus oli että "eikö äiti saa omaa poikaansa katsoa?" Minäkin olin siis siinä silloin.
Tuossa tilanteessa vastaus on yksiselitteisesti ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kirjoitti:
Minun x-anoppini sanoi suoraan että on rukoillut ettei meille tulisi lapsia. Eipä tullut ei....12 vuotta yritettiin ja lapsettomuushoidot läpikäytiin.
Lisäksi tarkisti tuttaviltaan onko minun perheeni, siis äitini , isäni ja sisarukseni kunnollisia ja kelpuutti heidät poikansa appivanhemmiksi.
Haukkui mieheni sisaruksille minua koko avioliittomme ajan vaikkei nähnyt/tavannut minua kuin KERRAN vuodessa (asuimme ulkomailla) .
Olin aivan norm.perheestä, en käyttänyt päihteitä, opiskelin, kävin töissä ja olin kiltti ihminen.
Hän oli sanomattoman mustasukkainen pojastaan. Häämatkalle laityoi mieheni 11 vuotiaan veljen mukaamme, änkesi itse mukaamme suvun kesämökille, määräili minua ym.
Koskaan ei ollut pitänyt poikaansa sylissä tämän ollessa lapsi ja äiti/poikasuhde oli mielestäni todella outo äidin puolelta.
Mieheni sairastui 35 vuotiaana skitsofreniaan ja vietti loppuelämänsä suljetulla.
Kun otin avioeron anoppi sanoi etten minä voi eroa ottaa, vain mieheni sitten kun on parantunut.
Huh!
Miten tuo onnistui, että pikkuveli lähti häämatkalle mukaan?
Että mitä??? Osaako vauvat hoitaa vanhuksia? Näin käsitin otsikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että mitä??? Osaako vauvat hoitaa vanhuksia? Näin käsitin otsikosta.
Aloituksen voisi tietysti lukea, jos ymmärrys siihen riittää, eikä tulla suoraan ihmettelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kirjoitti:
Minun x-anoppini sanoi suoraan että on rukoillut ettei meille tulisi lapsia. Eipä tullut ei....12 vuotta yritettiin ja lapsettomuushoidot läpikäytiin.
Lisäksi tarkisti tuttaviltaan onko minun perheeni, siis äitini , isäni ja sisarukseni kunnollisia ja kelpuutti heidät poikansa appivanhemmiksi.
Haukkui mieheni sisaruksille minua koko avioliittomme ajan vaikkei nähnyt/tavannut minua kuin KERRAN vuodessa (asuimme ulkomailla) .
Olin aivan norm.perheestä, en käyttänyt päihteitä, opiskelin, kävin töissä ja olin kiltti ihminen.
Hän oli sanomattoman mustasukkainen pojastaan. Häämatkalle laityoi mieheni 11 vuotiaan veljen mukaamme, änkesi itse mukaamme suvun kesämökille, määräili minua ym.
Koskaan ei ollut pitänyt poikaansa sylissä tämän ollessa lapsi ja äiti/poikasuhde oli mielestäni todella outo äidin puolelta.
Mieheni sairastui 35 vuotiaana skitsofreniaan ja vietti loppuelämänsä suljetulla.
Kun otin avioeron anoppi sanoi etten minä voi eroa ottaa, vain mieheni sitten kun on parantunut.
Huh!Mun entisen poikakaverin äiti oli outo, kun poika(19v tuolloin) oli keittiössä aamupalaa laittamassa kalsareissaan, tuli tämä äiti ja veti kalsareista ja kurkisti sisälle. Poika sit järkyttyneenä huusi "mitä helvettiä sä teet?" niin vastaus oli että "eikö äiti saa omaa poikaansa katsoa?" Minäkin olin siis siinä silloin.
Tuossa tilanteessa vastaus on yksiselitteisesti ei saa.
Vanhemmat, Jotka pitää Lapsiaan omana omaisuutenaan, ei tämä ymmärrä rajoja, vaan jotenkin sairaalla tavalla verhoama käytöksensä äidin rakkaudeksi.
Sairasta menoa. Ilmeisesti tarkoitus nöyryyttää tyttöystävän edessä ja näyttää oma valta ja ikäänkuin reviiri merkata pojan elimet äidin omaisuudeksi. Niin järkyttävä teko kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista lauseista mitä voi käyttää toivottomissa tilanteissa. Minulla on surkea supliikki, auttaa kun tekee mielikuvaharjoittelua etukäteen. Vielä kun joku kertoisi mitä vastata kun kysellään "teistä ei ole kuulunut/teitä ei ole näkynyt/milloin tulette käymään/kävisikö ensi vkl". Itsellä ei ole mitään tarvetta millekään kanssakäymiselle mutta on vaikea vastata niin..
Mun mies sanoo vaan "katotaan sitten" :D Tarkoittaa kyl oikeesti että ei tuu tapahtumaan.
Ja tohon "teitä ei oo näkynyt/ teistä ei oo kuulunut" mies vastaa "niin.."
Mäkin käytän tota 😁
"nyt kyllä haluan, että kaisa-pekka tulee yöksi mummolaan" "niin.. "
"kyllä mun mielestä olis jo aika saada se lapsi tänne" "niin.."
Meillä ei kyllä mikään "niin tai jaa" toimi. Mä käytän ihan vain sanaa "Ei" ja senkin saa toistaa vähintään 3 kertaa. Alkuun yritin perustella miksi ei, mutta koska se on ihan turhaa eikä auta yhtään niin lopetin. Nyt vain ei on ei.
"Niin" otetaan meillä myöntymisen merkkinä, tyyliin "kyllä jennicalle täytyy nyt laittaa enemmän päälle". Jos sanon niin, mummo ryntää pukemaan kolmannen toppahaalarin vauvalle heinäkuussa. Mietin myös, mitä voisin käyttää suoriin solvauksiin, tyyliin, että kylläpä teillä on sotkuista, kauheaa miten likaiset ikkunat, oma tyttäreni on laihempi kuin sinä. Jos sanon niin, mummo hyrisee ja katsoo voitonriemuisesti jatkaen matkaansa asunnossa, ja ruotien menemään kaiken muunkin minkä näkee. Tuo niin-sana toimii ehkä normaalimpien ihmisten suhteen, joiden rajojen ylitys ei ole hirveän pahasti narsistista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vauvaa halutaan yökylään ja vastaan niin, mummo toteaa miten ihanaa on, että hän vihdoin saa vauvan yökylään. Missäs hänellä olikaan vaipat, mikä korvike olisi paras kun vauva ei sellaista vielä saanut, täytyy kysyä omalta tyttäreltä, se kyllä tietää, kyllä mummo pärjää, voi rakas Jennica, mummon kanssa jäät nyt yöksi voi että, ei mitään kiirettä tulla huomenna hakemaan........
Vierailija kirjoitti:
"Niin" otetaan meillä myöntymisen merkkinä, tyyliin "kyllä jennicalle täytyy nyt laittaa enemmän päälle". Jos sanon niin, mummo ryntää pukemaan kolmannen toppahaalarin vauvalle heinäkuussa. Mietin myös, mitä voisin käyttää suoriin solvauksiin, tyyliin, että kylläpä teillä on sotkuista, kauheaa miten likaiset ikkunat, oma tyttäreni on laihempi kuin sinä. Jos sanon niin, mummo hyrisee ja katsoo voitonriemuisesti jatkaen matkaansa asunnossa, ja ruotien menemään kaiken muunkin minkä näkee. Tuo niin-sana toimii ehkä normaalimpien ihmisten suhteen, joiden rajojen ylitys ei ole hirveän pahasti narsistista?
Mulla on nyt ollut anoppi jäähyllä 5 vuotta eli viiteen vuoteen ei ole ollut yhteydenpitoa, mutta silloin kun oli niin se oli just tuota sättimistä. Onpas teillä sotkuista, onpas astiat lavuaarissa, miten on pyykit hujan hajan. Kerran olin ollut keuhkokuumeessa, todella heikossa kunnossa ja pyörryinkin, enkä ollut jaksanut siivota. Anoppi tuli ilmoittamatta, haukkui 20 min ajan kaikkea mikä oli huonosti/tekemättä, haukkui minua laiskaksi. Sitten joi kahvit ja lähti tytärtään auttamaan ja selitti miten rankkaa tyttärellä on kun sillä on nuha ja pitää hoitaa huushollia. Jep. Mua ei tietenkään ole ikinä auttanut eikä lapsiamme edes kertaakaan hoitanut.
Mutta noihin sättimisiin auttoi sellainen vähän alistuneella äänellä sanottu ”sellaista se on”. Siis esim:
Anoppi: miten teillä voi olla noin sotkuista?
Miniä: sellaista se on.
Anoppi: vieläkin on jouluvalot pihalla, miten voi olla?
Miniä: sellasta se on.
Tuo ei sinällään lopeta sitä haukkumista mutta on sellanen toteava vastine että olet tullut kuulluksi.
Nyt ei ole moneen vuoteen näkynyt vilaustakaan anopista kun rajat kohteliaasti asetin, ja otti ja suuttui ja sanoi että välit on ikuisesti poikki! :D
Teatraalisuus kunniaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun vauvaa halutaan yökylään ja vastaan niin, mummo toteaa miten ihanaa on, että hän vihdoin saa vauvan yökylään. Missäs hänellä olikaan vaipat, mikä korvike olisi paras kun vauva ei sellaista vielä saanut, täytyy kysyä omalta tyttäreltä, se kyllä tietää, kyllä mummo pärjää, voi rakas Jennica, mummon kanssa jäät nyt yöksi voi että, ei mitään kiirettä tulla huomenna hakemaan........
Tossa tilanteessa ei kannata tota "niin" sanaa käyttää vaan siihen valittamiseen kuten "ei nähdä tarpeeksi usein nyt pitäis kyllä nähdä useammin blaa blaa jäkätijäää" Siihen se toimii et sanoo "niin.." niin välinpitämättömästi kuin mahdollista samalla kun tekee jotain muuta, ei vaan anna sitä huomiota niille. Muuten jos tulee suora käsky/kysymys niin vastaus on vain ja ainoastaan "ei".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin" otetaan meillä myöntymisen merkkinä, tyyliin "kyllä jennicalle täytyy nyt laittaa enemmän päälle". Jos sanon niin, mummo ryntää pukemaan kolmannen toppahaalarin vauvalle heinäkuussa. Mietin myös, mitä voisin käyttää suoriin solvauksiin, tyyliin, että kylläpä teillä on sotkuista, kauheaa miten likaiset ikkunat, oma tyttäreni on laihempi kuin sinä. Jos sanon niin, mummo hyrisee ja katsoo voitonriemuisesti jatkaen matkaansa asunnossa, ja ruotien menemään kaiken muunkin minkä näkee. Tuo niin-sana toimii ehkä normaalimpien ihmisten suhteen, joiden rajojen ylitys ei ole hirveän pahasti narsistista?
Mulla on nyt ollut anoppi jäähyllä 5 vuotta eli viiteen vuoteen ei ole ollut yhteydenpitoa, mutta silloin kun oli niin se oli just tuota sättimistä. Onpas teillä sotkuista, onpas astiat lavuaarissa, miten on pyykit hujan hajan. Kerran olin ollut keuhkokuumeessa, todella heikossa kunnossa ja pyörryinkin, enkä ollut jaksanut siivota. Anoppi tuli ilmoittamatta, haukkui 20 min ajan kaikkea mikä oli huonosti/tekemättä, haukkui minua laiskaksi. Sitten joi kahvit ja lähti tytärtään auttamaan ja selitti miten rankkaa tyttärellä on kun sillä on nuha ja pitää hoitaa huushollia. Jep. Mua ei tietenkään ole ikinä auttanut eikä lapsiamme edes kertaakaan hoitanut.
Mutta noihin sättimisiin auttoi sellainen vähän alistuneella äänellä sanottu ”sellaista se on”. Siis esim:
Anoppi: miten teillä voi olla noin sotkuista?
Miniä: sellaista se on.
Anoppi: vieläkin on jouluvalot pihalla, miten voi olla?
Miniä: sellasta se on.Tuo ei sinällään lopeta sitä haukkumista mutta on sellanen toteava vastine että olet tullut kuulluksi.
Nyt ei ole moneen vuoteen näkynyt vilaustakaan anopista kun rajat kohteliaasti asetin, ja otti ja suuttui ja sanoi että välit on ikuisesti poikki! :D
Teatraalisuus kunniaan.
Arvaan, että ikävä on ollut kova *huutonaurua*
Mä olin niin ylpeä miehestäni eilen. Istuttiin autossa, ja miehen puhelin soi. Siinä ajaessa kuulin, kuinka miehen vastattua alkoi anopin käskevä ääni luettelemaan, mitä mun miehen pitää saada anopin mökillä aikaiseksi ensi viikon aikana. Anoppihan ei edes tervehdi soittaessaan pojalleen, vaan suoraan alkaa latelemaan vaatimuksensa. Mies siinä hyvin välinpitämättömän oloisesti ja venytellen totesi, että pitää katsoa nyt, on kyllä kotonakin paljon tekemistä, ja tekee ne nyt ensin.
Mies on kokopäiväisesti vaativassa työssä, on kaksi pientä lasta ja oma talo, ja anoppi odottaa, että poikansa ehtii apuun sekunnissa. Ja on mieheni niin aiemmin tehnytkin, mutta ajan kanssa on tajunnut, ettei se äitinsä suuttumus olekaan se maailman suurin katastrofi, ja oma perhe ja elämä ovat tärkeämpiä kuin äitinsä palveleminen. Välillä ollaan oltu tämän kanssa eron partaalla, mutta kyllä tuo mun jääräpää on hetkittäisistä epäilyistä huolimatta kehittymiskelpoinen yksilö <3 Varmasti tästäkin on lähtenyt raporttia eteenpäin, mutta haistakoon anoppi vappukukkasen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos noista lauseista mitä voi käyttää toivottomissa tilanteissa. Minulla on surkea supliikki, auttaa kun tekee mielikuvaharjoittelua etukäteen. Vielä kun joku kertoisi mitä vastata kun kysellään "teistä ei ole kuulunut/teitä ei ole näkynyt/milloin tulette käymään/kävisikö ensi vkl". Itsellä ei ole mitään tarvetta millekään kanssakäymiselle mutta on vaikea vastata niin..
Mallivastaukset:
Teistä ei ole kuulunut: "niin/jaa".
Teitä ei ole näkynyt: "Niin/jaa."
Milloin tulette käymään: "Saa nähdä."
Kävisikö ensi vkl: "Ei sovi."
Kannattaa pitää vastaukset mahdollisimman lyhyinä. Jos tuosta vielä jatkaa jankkaamista, sanoo: "Meillä on nyt kiireitä, ilmoittelen sitten kun meille sopii, me tästä lähdetäänkin."
Meillä tuo yökyläilymaanittelu menee niin, että anoppi alkaa puhua lapsille, että sitten kun ootte yökylässä, niin sitten tehdään kaikki, mitä ”Mira ja Mikko” kieltää. (Ei siis kutsu meitä lapsille puhuessaan äidiksi ja isäksi)
Kerran totesin, että älä lupaa lapsille mitään, mitä et voi pitää. Minä en ole luvannut yökyläilyä mummulassa ja tämä päätös on voimassa toistaiseksi.
Miten voi edes kuvitella saavansa lapset yökylään (ovat 5 ja 7), kun ei luoteta edes kauppareissun ajaksi hoitamaan? Se, että toisessa mummulassa on yökyläilty ei ole peruste. Ihan perimmäinen ongelma on luottamuspula. Anoppi on mustasukkainen mun äidille, ja on kärppänä vahtimassa, ettei toinen vaan saa enempi pitää sylissä tms.
Mun mies sanoo vaan "katotaan sitten" :D Tarkoittaa kyl oikeesti että ei tuu tapahtumaan.