Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Koska olet trolli, jonka mielestä vain hulluissa miniöissä on vikaa ja mummot ovat lapselle parasta maailmassa, äidit ovat aivan turhia ja haittaavat lapsen elelyä mummusen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin fiksun miehen puolisokseni, hänet on kasvattaneet fiksu anoppi ja appi. Minulla on fiksut vanhemmat, siksipä minustakin tuli fiksu. Meillä appivanhemmille ja vanhemmilleni lapsemme ovat olleet kaikki kaikessa. Taloudellisestikin ovat auttaneet, ovat ostaneet leluja, pyörät, mopot, maksaneet harrastukset, ostaneet autot, maksaneet ajokortit, rahoittaneet opiskelua jne. Aina on ollut hyvät välit ja lapsille ovat isovanhemmat rakkaita.
Surullista lukea näitä teidän kertomuksia, miten voi ihmisten elämä olla noin kurjaa?Meilläkin appivanhemmat ovat tehneet näin - tytärtensä lapsille. :) Yllättäen meidän perheemme on jäänyt tämän kaiken ulkopuolelle. Lapsemme ovat saaneet polkupyörää varten 10 euroa, ajorttiin 50 euroa. Olen näistä toki kiitollinen, mutta tytärten lapsille nämä on maksettu kokonaan, useamman kerran (mopokorttia, ajorttia, lisäkirjaimia ym.), lisäksi harrastukset välineineen, turvaistuimet, huvipuistot, huvittelurahat. Näihin kuluihin eivät ole osallistuneet lainkaan meidän lasten osalta. Etenkin anoppi tykkää alleviivata tätä, toiset lapsenlapset ovat kuulemma väistämättä rakkaampia kuin toiset.
Ja me omillamme pärjäävä perhe olemme se, jossa on vikaa. Me olemme heikkoja, minä olen kelvoton äiti jolta anoppi omi ensin vauvan ja sitten isommat lapset. Tämä on asian jännittävin ristiriita.
Anoppini sanoi päin naamaa omalle pojalleen että ”kuule Risto, ne pojan lapset ei ole oikeita lapsia kun nehän on miniän lapsia, silsi vain tyttären lapset on oikeita ja aion olla mummo vain tyttären lapsille”.
Oma poika on siis toki isä näille ”miniän lapsille”. Mies on vielä 10v tapahtuneen jälkeen äidilleen loukkaantunut.
Mitä helvet*iä? Millä hiton logiikalla tuollainen aivokääpiö toimii? Ja tuollaiset saavat äänestää! En olisi ikinä antanut äidilleni anteeksi jos noin olisi sanonut. Samalla logiikalla minulla ei sitten olisi ollut enää äitiä vaan pelkkä isä,koska en ole idiootti, eikä täten noin tyhmä nainen voisi olla äitini.
Kiitos tämän olen saanut kaipaamaani vertaistukea, en ole tämän asian kanssa yksin!
Meillä alkoi anopilla outo käytös jo ennen vauvaa, kun hankimme koiran. Hän oli loukkaantunut kun emme konsultoineet häntä koiran hankinnassa (ei ole omistanut koskaan koiraa) ja oli kiinnostunut kenen rahoilla se on ostettu ja kenen nimissä se on. Jos annoin koiranhoitoon ohjeita, hän piti huolen että teki päinvastoin ja että sain myös tietää siitä. Yritin varovasti sanoa asiasta. Hänen puolustuksensa oli "talossa talon tavalla" (ei päde meidän talossa, tietenkään).
Sama käytös jatkui vauvan synnyttyä, hän esimerkiksi halusi, että lopetan imetyksen kun lapsi oli 3kk ja antoi tälle tekemäänsä sosetta vaikka olimme häntä kahdesti kieltäneet ja sanoneet että tietenkin haluamme olla ensimmäiset jotka antavat lapselle kiinteää ruokaa. Hän on arvostellut ja mitätöinyt vanhemmuuttamme useilla eri tavoilla.
Hän on myös mustasukkainen pojastaan ja on oikeasti sanonut "olet niin hyvännäköinen että olisin sinun kanssa jos et olisi poikani". Hyi. Normaalia läheisyyttä ei kuitenkaan osoiteta ja esim. minä en saa osoittaa normaalia hellyyttä miehelleni ilman "menkää siitä nuolemasta tai lääppimästä" - komentoja.
Mieheni on katkaissut toistaiseksi välit äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Meilläkin lapset saa olla mummin kanssa, jopa yökylässä jos isovanhemmille sopii.
Tulemme hyvin toimeen, kyläillään melko usein, jopa meidän ystävät ovat tervetulleita isovanhemmille vaikka juhlapäivinä jos oma suku on kauempana. Karanteeni harmittaa täälläkin.
Toinen isoäiti taas ei hoida, koska on epäluotettava ja itsekäs ihminen, joka on tietentahtoen ja tarkoituksella loukannut minua. En sano tätä mitenkään vihalla vaan ihan pelkkänä faktana. Toki häntäkin tavataan mutta minulle se ei ole mukavaa.
Karanteeni harmittaa tässäkin kun on ollut kiva saada yksinoloaikaa kun mies käy lasten kanssa isoäidillä kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Etkö osaa nähdä että sinun onnekas tilanteesi on hyvä siksi että sulla/miehellä om HYVÄT VAHEMMAT. Hyvät vanhemmat on tleensä hyvät isovanhemmat.
Meillä monilla muilla on PASKAT VANHEMMAT, itselläkin luonnevikaiset lapsenhakkaajat. Mitäpä luulet kuoriutuuko tuollaisista lempeät ja rakastavat isovanhemmat? Tai narsistivanhemmasta? Tai rajattomasta läheisriippuvasta?
Sun hyvä tilanteesi on TUURIA, satuit syntymään hyville vanhemmille. Se ei ole omaa ansiotasi, vaan sattumaa. Aivan kuin sekin on sattumaa jos saa paskat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Helppoa huudella, jos oman perheen isovanhemmat eivät ole persoonallisuushäiriöisiä hulluja. Tuollaisen kanssa ei voi olla rauhaisaa rinnakkaiseloa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Ette te ole ollenkaan poikkeuksellisia, on tavallista tulla hyvin toimeen lastensa isovanhempien kanssa.
On myös tavallista, että toimeen ei tulla. Siitä ei vain ole puhuttu.
Lähtökohtaisesti lapsiperheille on kullanarvoista omata isovanhempien tuki ja hoitoapu. Vanhempien oma aika voi olla kortilla, ylienergisen uhmaikäisen laskisi mielellään tunniksi pulkkamäkeen vaarin kanssa jne. ja siksi välit aniharvoin rikkoutuvat mitättömistä syistä johtuen.
Jos välit ovat rikki, on yleensä nimenomaan isovanhemmilla peiliin katsomisen paikka. On tavallista ettei nuoria vanhempia kyetä kunnioittamaan ja lapsilta ostetaan suosiota vanhempien silmän välttäessä.
On terveen ja kypsän, hyvän vanhemmuuden merkki kyetä reagoimaan näihin asioihin. On henkistä väkivaltaa horjuttaa lapsen luottamusta ja luonnollista ihailua ja solidaarisuutta vanhempiaan kohtaan.
Annan sydämestäni kaiken tukeni ja tunnustukseni näille vanhemmille jotka ovat kyenneet konfrontaatioon ja oman perheensä rajojen esille vetämiseen. Se on lapsen parhaaksi se. Lapsi saa psyykeensä rakennusaineet siitä yksiköstä jonka osana hän kasvaa; luotto vanhempia kohtaan on lapsen luottoa itseensä.
Olen tehnyt elämäntyöni lasten ja lapsiperheiden parissa ja olen vanhempi, sekä isovanhempi itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Ette te ole ollenkaan poikkeuksellisia, on tavallista tulla hyvin toimeen lastensa isovanhempien kanssa.
On myös tavallista, että toimeen ei tulla. Siitä ei vain ole puhuttu.
Lähtökohtaisesti lapsiperheille on kullanarvoista omata isovanhempien tuki ja hoitoapu. Vanhempien oma aika voi olla kortilla, ylienergisen uhmaikäisen laskisi mielellään tunniksi pulkkamäkeen vaarin kanssa jne. ja siksi välit aniharvoin rikkoutuvat mitättömistä syistä johtuen.
Jos välit ovat rikki, on yleensä nimenomaan isovanhemmilla peiliin katsomisen paikka. On tavallista ettei nuoria vanhempia kyetä kunnioittamaan ja lapsilta ostetaan suosiota vanhempien silmän välttäessä.
On terveen ja kypsän, hyvän vanhemmuuden merkki kyetä reagoimaan näihin asioihin. On henkistä väkivaltaa horjuttaa lapsen luottamusta ja luonnollista ihailua ja solidaarisuutta vanhempiaan kohtaan.
Annan sydämestäni kaiken tukeni ja tunnustukseni näille vanhemmille jotka ovat kyenneet konfrontaatioon ja oman perheensä rajojen esille vetämiseen. Se on lapsen parhaaksi se. Lapsi saa psyykeensä rakennusaineet siitä yksiköstä jonka osana hän kasvaa; luotto vanhempia kohtaan on lapsen luottoa itseensä.
Olen tehnyt elämäntyöni lasten ja lapsiperheiden parissa ja olen vanhempi, sekä isovanhempi itsekin.
Kiitos tästä, hyvin kirjoitettu ja tuli hyvä mieli. Yleensä aina saa syyttelyä ja paskaa niskaan siitä että on välit isovanhempiin poikki (lähes aina luullaan että lapsi on tehnyt jotain tai ollut hirveä) ja juuri kukaan ei koskaan ääneen sano sitä että ne isovanhemmat voi olla hirviöitä. Näin on minunkin tapauksessani, heidän kanssaan vaan ei voi olla tekemisissä. Joku tulee pahoinpidellyksl tai nöyryytetyksi siellä ”mummolassa”.
Kerrankin joku pitää meidän kaltoinkohdeltujen aikuisten lasten puolta, kiitos tästä.
On tästä koronasta sentään jotain hyötyä, voi helpolla syyllä skipata kyläilyt.
Tämä nyt ei ole mitenkään radikaalia ketjun muihin juttuihin verrattuna, mutta luulen että tilanne olisi eskaloitunut herkästi pahemmaksi ellen olisi löytänyt tätä ketjua ja tajunnut että tunteissani ei olekaan mitään väärää. Kyseessä isovanhemman uusi puoliso.
Synnärillä tämä henkilö piti vauvaa sylissä varmaan puoli tuntia. Mulla oli koko ajan olo että haluaisin vauvan jo takaisin mutta en kehdannut pyytää (???). Tuli vain ikävä olo ja olin kiitollinen kun lähtivät ja sain vauvani takaisin.
Nimiäisissä sama henkilö kävi hakemassa lupaa kysymättä vauvan sängystään useamman kerran, kuulemma vauva heräsi aina kun hän yksin meni vauvan huoneeseen. Ei ymmärtänyt edes kun sanoin (liian kiltisti) ettei tarvitse ottaa ja antaisi vauvan olla rauhassa. "Mutta sä saat pitää tätä niin paljon sylissä muutenkin". Ja taas tunsin että vika on minussa. Nimiäisissä kukaan muu ei pitänyt vauvaa sylissä vanhempia lukuunottamatta.
Nyt tuli viestiä "laita kuva pikkuisesta, on varmaan kasvanut?". Ensinnäkin tuo käskymuoto häiritsee tosi paljon. En myöskään haluaisi laittaa yhtään kuvaa hänelle, koska hänen puolisonsa (eli lapsen oikea isovanhempi) laittoi vissiin koko sivulle levitykseen kuvan, jonka lähetin hänelle vauvan syntymän jälkeen. Kuvassa olen vauvan kanssa leikkauspöydällä sektion jälkeen. Oma vika kun en sanonut ettei saa jakaa, luulin ettei kukaan levittäisi noin henkilökohtaista kuvaa kysymättä. Tämä asia vielä selvisi minulle kun etäinen sukulainen antoi nimiäisissä lahjaksi teetetyn kuvan tuosta leikkauspöytä-kuvasta.
Vierailija kirjoitti:
On tästä koronasta sentään jotain hyötyä, voi helpolla syyllä skipata kyläilyt.
Tämä nyt ei ole mitenkään radikaalia ketjun muihin juttuihin verrattuna, mutta luulen että tilanne olisi eskaloitunut herkästi pahemmaksi ellen olisi löytänyt tätä ketjua ja tajunnut että tunteissani ei olekaan mitään väärää. Kyseessä isovanhemman uusi puoliso.
Synnärillä tämä henkilö piti vauvaa sylissä varmaan puoli tuntia. Mulla oli koko ajan olo että haluaisin vauvan jo takaisin mutta en kehdannut pyytää (???). Tuli vain ikävä olo ja olin kiitollinen kun lähtivät ja sain vauvani takaisin.
Nimiäisissä sama henkilö kävi hakemassa lupaa kysymättä vauvan sängystään useamman kerran, kuulemma vauva heräsi aina kun hän yksin meni vauvan huoneeseen. Ei ymmärtänyt edes kun sanoin (liian kiltisti) ettei tarvitse ottaa ja antaisi vauvan olla rauhassa. "Mutta sä saat pitää tätä niin paljon sylissä muutenkin". Ja taas tunsin että vika on minussa. Nimiäisissä kukaan muu ei pitänyt vauvaa sylissä vanhempia lukuunottamatta.
Nyt tuli viestiä "laita kuva pikkuisesta, on varmaan kasvanut?". Ensinnäkin tuo käskymuoto häiritsee tosi paljon. En myöskään haluaisi laittaa yhtään kuvaa hänelle, koska hänen puolisonsa (eli lapsen oikea isovanhempi) laittoi vissiin koko sivulle levitykseen kuvan, jonka lähetin hänelle vauvan syntymän jälkeen. Kuvassa olen vauvan kanssa leikkauspöydällä sektion jälkeen. Oma vika kun en sanonut ettei saa jakaa, luulin ettei kukaan levittäisi noin henkilökohtaista kuvaa kysymättä. Tämä asia vielä selvisi minulle kun etäinen sukulainen antoi nimiäisissä lahjaksi teetetyn kuvan tuosta leikkauspöytä-kuvasta.
Tämä on just tätä, kun olettaisi, ymmärrettäisiin sanomattakin, ettei noin intiimiä kuvaa jaeta ympäriinsä. Mun anoppi tuli ensimmäistä kertaa 65-vuotiaana mummuksi, ja haluaa toki tällä "saavutuksellaan" leuhkia vertaistensa seurassa. Satuin kauppaan vauvan kanssa, kun anoppini piti siellä torikokousta parin Siellä sitten kovasti oli manducassa nukkuvaa lasta esittelemässä, kun toinen niistä ystävättäristä tokaisi, että antaa vauvan nukkua, kyllä niitä on jo nähty. hän on jo kolminkertainen isomummu!
todella hyvää puintia asiasta! kiitos
Vierailija kirjoitti:
On tästä koronasta sentään jotain hyötyä, voi helpolla syyllä skipata kyläilyt.
Tämä nyt ei ole mitenkään radikaalia ketjun muihin juttuihin verrattuna, mutta luulen että tilanne olisi eskaloitunut herkästi pahemmaksi ellen olisi löytänyt tätä ketjua ja tajunnut että tunteissani ei olekaan mitään väärää. Kyseessä isovanhemman uusi puoliso.
Synnärillä tämä henkilö piti vauvaa sylissä varmaan puoli tuntia. Mulla oli koko ajan olo että haluaisin vauvan jo takaisin mutta en kehdannut pyytää (???). Tuli vain ikävä olo ja olin kiitollinen kun lähtivät ja sain vauvani takaisin.
Nimiäisissä sama henkilö kävi hakemassa lupaa kysymättä vauvan sängystään useamman kerran, kuulemma vauva heräsi aina kun hän yksin meni vauvan huoneeseen. Ei ymmärtänyt edes kun sanoin (liian kiltisti) ettei tarvitse ottaa ja antaisi vauvan olla rauhassa. "Mutta sä saat pitää tätä niin paljon sylissä muutenkin". Ja taas tunsin että vika on minussa. Nimiäisissä kukaan muu ei pitänyt vauvaa sylissä vanhempia lukuunottamatta.
Nyt tuli viestiä "laita kuva pikkuisesta, on varmaan kasvanut?". Ensinnäkin tuo käskymuoto häiritsee tosi paljon. En myöskään haluaisi laittaa yhtään kuvaa hänelle, koska hänen puolisonsa (eli lapsen oikea isovanhempi) laittoi vissiin koko sivulle levitykseen kuvan, jonka lähetin hänelle vauvan syntymän jälkeen. Kuvassa olen vauvan kanssa leikkauspöydällä sektion jälkeen. Oma vika kun en sanonut ettei saa jakaa, luulin ettei kukaan levittäisi noin henkilökohtaista kuvaa kysymättä. Tämä asia vielä selvisi minulle kun etäinen sukulainen antoi nimiäisissä lahjaksi teetetyn kuvan tuosta leikkauspöytä-kuvasta.
Jos mulle olisi joku lähettänyt tuollaisen leikkauspöytäkuvan, niin en kyllä teettäisi siitä kuvaa, edes niille kuvassa olijoille, ilman erillistä pyyntöä. Yleensä sitä haluaa vähän edustavampia kuvia esille, vaikka onhan ensikohtaaminen vauvan kanssa ainutlaatuinen hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin
Ette te ole ollenkaan poikkeuksellisia, on tavallista tulla hyvin toimeen lastensa isovanhempien kanssa.
On myös tavallista, että toimeen ei tulla. Siitä ei vain ole puhuttu.
Lähtökohtaisesti lapsiperheille on kullanarvoista omata isovanhempien tuki ja hoitoapu. Vanhempien oma aika voi olla kortilla, ylienergisen uhmaikäisen laskisi mielellään tunniksi pulkkamäkeen vaarin kanssa jne. ja siksi välit aniharvoin rikkoutuvat mitättömistä syistä johtuen.
Jos välit ovat rikki, on yleensä nimenomaan isovanhemmilla peiliin katsomisen paikka. On tavallista ettei nuoria vanhempia kyetä kunnioittamaan ja lapsilta ostetaan suosiota vanhempien silmän välttäessä.
On terveen ja kypsän, hyvän vanhemmuuden merkki kyetä reagoimaan näihin asioihin. On henkistä väkivaltaa horjuttaa lapsen luottamusta ja luonnollista ihailua ja solidaarisuutta vanhempiaan kohtaan.
Annan sydämestäni kaiken tukeni ja tunnustukseni näille vanhemmille jotka ovat kyenneet konfrontaatioon ja oman perheensä rajojen esille vetämiseen. Se on lapsen parhaaksi se. Lapsi saa psyykeensä rakennusaineet siitä yksiköstä jonka osana hän kasvaa; luotto vanhempia kohtaan on lapsen luottoa itseensä.
Olen tehnyt elämäntyöni lasten ja lapsiperheiden parissa ja olen vanhempi, sekä isovanhempi itsekin.Kiitos tästä, hyvin kirjoitettu ja tuli hyvä mieli. Yleensä aina saa syyttelyä ja paskaa niskaan siitä että on välit isovanhempiin poikki (lähes aina luullaan että lapsi on tehnyt jotain tai ollut hirveä) ja juuri kukaan ei koskaan ääneen sano sitä että ne isovanhemmat voi olla hirviöitä. Näin on minunkin tapauksessani, heidän kanssaan vaan ei voi olla tekemisissä. Joku tulee pahoinpidellyksl tai nöyryytetyksi siellä ”mummolassa”.
Kerrankin joku pitää meidän kaltoinkohdeltujen aikuisten lasten puolta, kiitos tästä.
Siis juurikin tämä. Jopa mun omat vanhemmat sanoivat, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen, ja kyllä se tästä rauhoittuu, kun kerroin ongelmallisesta anopistani. Kyllähän anopin kanssa tulee toimeen, kun tekee juuri hänen tahtonsa mukaan, ja rauhoittuu? hah! Mitä enempi alistuu, sitä enemmän hyppyytetään. Valitsin oman mielenterveyteni, ja siitä sain saaveittain kuraa niskaani.
Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?
Vierailija kirjoitti:
Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?
Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.
^ onneksi sulla on fiksu mies! Mistä noita sekoja isovanhempia riittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?
Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.
Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.
Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?
Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.
Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.
Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.
Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.
Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.
Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.
Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?
Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.
Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.
Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.
Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.
Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.
Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.
Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.
Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.
Olemme varmaan poikkeusperhe. Tulemme hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tytär saa olla mummin kanssa jos itse haluaa ja kun tarvitsee hoitoa. Nyt mummi on kuitenkin karanteenissa. Tuntuu pahalta se viha mitä teillä muilla suvuilla on. Miksi me olemme on istuneet niin hyvin