Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Aa, eli mummot on aina hyviä ja ihania ja oikeassa, mutta ne äidit... ne on vainoharhaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Kun ei se todellakaan ole näin näiden rajattomien kanssa.
He toimii kuten Kultamummi, hakee auktoriteettia ylempää, ylempää ja ylempää, nythän jo Sanoma Oykin on menettämässä tilauksen kun Kultamummi ei saa tahtoaan läpi.
Se vainoaminen ja rajattomuus voi räjähtää älyttömiin sfääreihin. Ihan ekana vanhemmat haukutaan sukulaisille, naapureille, paikkakuntalaisille.
Sitten keksitään soitella neuvolaan jne.
Sun neuvoko on jatkaa mielistelylinjalla?
Itse kyllä hyödyin suorasta puheesta. Sanoin suoraan mielipiteen, kerroin mitä haluan, ja kerroin seuraukset jos huono käytös jatkuu.
Tilanne helpottui huomattavasti kun myös toteutin kertomani seuraukset ja jatkoin suoraa hyssyttelemätöntä linjaa, ihan kylmän kohteliaasti tietty.
Mua henk.koht. ei pystyisi vähempää kiinnostaa vaikka mummo haukkuisi mut koko suvulleen ja soittelis vaikka päivittäin neuvolaan, mistä mä tiedän vaikka soitteliskin.
Rajattomaan hulluun se ei tepsi. Niihin joita tää ketju käsittelee.
:) niin jos tarkotat ihan oikeasti diagnoosin saanutta ihmistä niin joo, tuskin yhden perheen asettamat rajat ihmistä parantaa, mutta ne rajat kyllä voi helpottaa omaa elämää silloinkin.
Mutta tässä ketjussa on puhuttu kyllä muistakin hankalista isovanhemmista kuin vain mielisairaista tai muun diagnoosin saaneista.
Oma anoppi on ihan klassinen tapaus ja jos olisin jatkanut kivana ja kilttinä olemista, ettei mummu vaan hermostu, niin olisin varmasti itse saanut jo jonkin diagnoosin.
Mummo kutsuisi itseään vieläkin lapsille äidiksi, vanhempi lapsi olisi jatkuvasti mummolassa hoidossa, mummolla olisi oikeus meidän perheen rahoihin ja kotiin ja oikeus päättää missä minä olen töissä, mitä lapseni harrastaa, missä lapset on hoidossa, keitä lasten merkkipäiville kutsutaan ja mitä synttäreillä tarjotaan. Ja jostainsyystä lapset söis jokapäivä perunaa vaikka ne inhoo sitä 🤷♀️
Tai vähintäänkin joutuisin kuuntelemaan jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä noista aiheista ja pyytelemään anteeksi olemassaoloani.
Siihen en ruvennut vaan tein rajat selväksi ja oletan, että niitä noudatetaan. Mulla kuitenkin on jotain mitä mummo kaikkein eniten haluaa (poikansa esikoinen) ja olen tehnyt selväksi ettei mitään kanssakäymistä synny mun lasten kanssa jos käytös säilyy huonona.
Vähän yli vuosi meni parilla parintunnin tapaamisella kunnes mummon käytös oli ihan ok, ja voidaan jopa kyläillä. Mummo tietää seuraukset jos lähtee taas laukalle, joten tekee parhaansa välttääkseen huonoa käytöstä.Sinä et nyt vaan hahmota ongelmaa ollenkaan. Ilmeisesti sulla ei ole oikeassa elämässä kokemusta tällaisista kuin minun häirikköni, ap:n anoppi tai ketjun kultamummi.
Nuo sinun juttusi on nyt juurikin sitä tyyliä, että "minua ei ole raiskattu koska minä olen sanonut ei".
Selvä.
Sinäkään et hahmota minun tilannettani, koska sinulla ei ole minun anoppiani lastesi mummona.
Meillä ei olisi toiminut se etten lähde mitenkään rajoittamaan meidän rajatonta mummoa koska meillä ongelmat kiihtyivät sitä mukaan mitä useammin olin rajaamatta tilanteita.
Sinun juttusi kuulostaa siltä kun yrittäisit sanoa, että sinua ei ole koskaan raiskattu koska olet aina alistunut ja sanonut kyllä. Mikä on ihan jees jos ongelma koskisi vain sinua mutta lasten tähden rajat pitää vetää oli se sitten täydellinen välien katkaisu tai lasten yökyläilyjen määrän rajoittaminen, silloin kun mummo ei ole lapsille hyväksi.Kyllä minä hahmotan sinun tilanteesi. Sinun tapauksessasi siellä vastapäässä on kuitenkin jonkinlainen kyky ottaa vastaan asioita, jopa pohtia ja suorastaan muuttaa omaa käytöstä.
Silloin tuo onnistuukin, ehkä.
Jos siellä vastapäässä on esimerkiksi tuollainen Kultamummi kuin täällä on kirjoitellut, neuvoistasi ei ole mihinkään. Jos sitä vastaanottokykyä tai -halua ei ole, sitä ei ole.
Klassinen ehdollistaminen toimii kyllä ihan kaikkiin selkärankaisiin. Riittää että sinulla on jotain mitä se toinen haluaa -ja valta ottaa se pois.
Mummolle on vain tehtävä selväksi, että jos et käyttäydy kuten minä tahdon, et näe lapsenlasta koskaan.
Mutta tässä täytyy olla ankara: esim. jos vierailulla tulee käytöstä, jota et hyväksy, on lähdettävä heti, vaikka et olisi vielä saanut edes kenkiä jalastasi. HETI. Ei pidä välittää mitä ihmiset ajattelee tai mies nillittää. HETI.
Kyllä se jakeluun menee.
Sitä r-aiskausesimerkkiä mukaellen: minua ei ole r-aiskattu, koska painoin peukalot yrittäjän silmämuniin ja se sokeutui. :)
-eri-
Ei toimi kaikkien kanssa, esim oma nälvivä anoppi kiusasi mua vuosia, kun sit kerran puolustin itseäni niin suuttui ja lopetti kaiken yjteydenpidon. Ei mitään yhteyksiä vuosiin.
Erieri
Sehän toimi sitten paremmin kuin hyvin. 👍
Meillä kanssa kävi niin, kun aloin pitämään puoliani, niin anoppi koki minun tulleen hankalaksi, ja hyvin vähän ollaan tekemisissä. HÄNEN aloitteestaan. Mulle käy tämä vaihtoehto ihan mainiosti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Niinkuin esim. Gretan masinoima "koululakko". Jengi "osallistui" nukkumalla pitkään, sitten kun tuli nälkä, niin jonottivat pinkiksi tai siniseksi värjättyjen hiustensa kanssa ruokaa mäkkäriltä räpläten samalla kännykkää. Joita toki tarvii saada vähintään 2 vuoden välein uusi. Tosi huolissaan ovat, mutta eivät niin huolissaan, että kovin moni viitsisi oikeasti tehdä asialle jotain.
Miksiköhän joku nyt kivaa väen vängällä tuolta kultamummon tai muun mummon kommentteja, niin että taas päästään riitelemään. Ehtikin olla jo hetki vertaistukea. Vai halutaanko tätä ketjua pitää muusta syystä pinnalla, ihmettelen että se on poiminnoissa.
Te joille jatkuva sanailu ja riitely on pakottava tarve, teillä on selvästi nyt myös muita ongelmia - en haluaisi olla miniä tai mummo teidän suvussanne.
Me äidit tarvitaan tätä vertaistukeen oikeasti, monilla ei ole toista samanlaista kanavaa keskustella avoimesti tabuistakin. Se on toinen juttu purkaa toiseen ihmiseen nimettömänä kökkötunteet,
Ei tee mieli päivittää omaa tilannetta ketjuun, kun pelkää että siihen samat jänkyttäjät tarttuvat vain riidelläkseen ilman mitään asiaa ja ymmärtävät tahalleen väärin.
Ja sinä mummo, joka olet ollut täällä usein - ehkei kannata nyt vängätä täällä. Et tule saamaan tukea. Tämä on äitien vertaistukipaikka. Jos omaa lastenlasta ei jostain syystä ole, niin tulevaisuudessa mene mukaan vaikka mummo-toimintaan, on se sellaisia perheitä joissa kaivataan mummoa kun sellainen puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Heitä on opetettu siihen, että tavaraa pitää olla, ja paljon! Vieläkin moni isovanhempi kantaa kasoittain jotain muovikrääsää lastenlapsille lahjaksi, koska kyllähän heillä nyt pitää sitä tavaraa olla, ja on niin kivaa ostaa ja antaa, lapsi niin ilahtuu. Näistä on sanottu monta kertaa, mutta se menee kuuroille korville.
He eivät itse halua sitä. Todellakaan. Ja tuo turhan romun loputon kärrääminen on varmaan yksi suurimpia riidanaiheita isovanhempien kanssa. He palvovat sitä mammonaa, eivät vanhemmat tai lastenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Niinkuin esim. Gretan masinoima "koululakko". Jengi "osallistui" nukkumalla pitkään, sitten kun tuli nälkä, niin jonottivat pinkiksi tai siniseksi värjättyjen hiustensa kanssa ruokaa mäkkäriltä räpläten samalla kännykkää. Joita toki tarvii saada vähintään 2 vuoden välein uusi. Tosi huolissaan ovat, mutta eivät niin huolissaan, että kovin moni viitsisi oikeasti tehdä asialle jotain.
He nimenomaan omassa arjessaan ottavat kantaa ja toimivat. En minäkään jonkun ruotsalaisen vasemmistolaismiehen tyttären tomiia tosissani ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
Miten toi toistuva jatkuva loukkaaminen käytännössä tapahtuu?
Siis jos olet sanonut anopille, että jos vielä loukkaat mua niin et voi enää tavata mua tai mun lapsia ennen kuin voin olla varma, ettei asia toistu.
Sitten mummo taas loukkaa sua ja sinä lähdet lapsinesi pois.
Kun esim puolenvuoden jälkeen taas tapaatte niin hetikö se mummo on loukkaamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän joku nyt kivaa väen vängällä tuolta kultamummon tai muun mummon kommentteja, niin että taas päästään riitelemään. Ehtikin olla jo hetki vertaistukea. Vai halutaanko tätä ketjua pitää muusta syystä pinnalla, ihmettelen että se on poiminnoissa.
Te joille jatkuva sanailu ja riitely on pakottava tarve, teillä on selvästi nyt myös muita ongelmia - en haluaisi olla miniä tai mummo teidän suvussanne.
Me äidit tarvitaan tätä vertaistukeen oikeasti, monilla ei ole toista samanlaista kanavaa keskustella avoimesti tabuistakin. Se on toinen juttu purkaa toiseen ihmiseen nimettömänä kökkötunteet,
Ei tee mieli päivittää omaa tilannetta ketjuun, kun pelkää että siihen samat jänkyttäjät tarttuvat vain riidelläkseen ilman mitään asiaa ja ymmärtävät tahalleen väärin.
Ja sinä mummo, joka olet ollut täällä usein - ehkei kannata nyt vängätä täällä. Et tule saamaan tukea. Tämä on äitien vertaistukipaikka. Jos omaa lastenlasta ei jostain syystä ole, niin tulevaisuudessa mene mukaan vaikka mummo-toimintaan, on se sellaisia perheitä joissa kaivataan mummoa kun sellainen puuttuu.
Kultamummia käytetään esimerkkinä asteikossa normaali- vaikea-todella vaikea-selvästi mielenvikainen.
Se on havainnollistavaa. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Heitä on opetettu siihen, että tavaraa pitää olla, ja paljon! Vieläkin moni isovanhempi kantaa kasoittain jotain muovikrääsää lastenlapsille lahjaksi, koska kyllähän heillä nyt pitää sitä tavaraa olla, ja on niin kivaa ostaa ja antaa, lapsi niin ilahtuu. Näistä on sanottu monta kertaa, mutta se menee kuuroille korville.
He eivät itse halua sitä. Todellakaan. Ja tuo turhan romun loputon kärrääminen on varmaan yksi suurimpia riidanaiheita isovanhempien kanssa. He palvovat sitä mammonaa, eivät vanhemmat tai lastenlapset.
Mä olen tästä kanssa vääntänyt, että vähemmän tavaraa, mutta laadukkaampaa. On se lapsellekin harmi, jos mieluinen lelu on tunnin leikkimisen jälkeen valmiiksi leikitty, kun hajoaa käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Niinkuin esim. Gretan masinoima "koululakko". Jengi "osallistui" nukkumalla pitkään, sitten kun tuli nälkä, niin jonottivat pinkiksi tai siniseksi värjättyjen hiustensa kanssa ruokaa mäkkäriltä räpläten samalla kännykkää. Joita toki tarvii saada vähintään 2 vuoden välein uusi. Tosi huolissaan ovat, mutta eivät niin huolissaan, että kovin moni viitsisi oikeasti tehdä asialle jotain.
He nimenomaan omassa arjessaan ottavat kantaa ja toimivat. En minäkään jonkun ruotsalaisen vasemmistolaismiehen tyttären tomiia tosissani ota.
Joo joo, uskon kun niin väität.... Vähät välitän omista havainnoistani. Ei muuta kuin huulet törölle, halpa herutustoppi päälle, pistetään puhelimen kameraan miljoona filteriä ja räpsitään noin 2000 kuvaa, josta paras julkaistaan instaan. Todellinen kannanotto ja tämä toiminta varmasti auttaa luontoäitiä palautumaan. Tai sit matkitaan jotain tiktok-tanssia, ja kuvataan siitä oma versio. Todella innovatiivista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
Miten toi toistuva jatkuva loukkaaminen käytännössä tapahtuu?
Siis jos olet sanonut anopille, että jos vielä loukkaat mua niin et voi enää tavata mua tai mun lapsia ennen kuin voin olla varma, ettei asia toistu.
Sitten mummo taas loukkaa sua ja sinä lähdet lapsinesi pois.
Kun esim puolenvuoden jälkeen taas tapaatte niin hetikö se mummo on loukkaamassa?
Jos nyt ei välittömästi samalla sekunnilla, niin kyllä se sieltä melko äkkiä pompsahtaa esiin. En kyllä ajatellut pitkään aikaan nähdä anoppiani, kun ei huvita ottaa selvää, mitä hänen sairas mielensä tällä kertaa keksii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ainakin jaksaa pohjustaa kyllä temppujansa, jolloin voi vaikuttaa ihan normaaliltakin. Nyt on esimerkiksi niin herttaista yksinäistä vanhusta, ai että, jos vaan lapset voisivat tulla käymään! Olisi pääsiäismuniakin ja kaikkea! Toki käymään ilman minua siis.
No eivät voi, kun viimeksi tavatessa ilmoitti tavoitteekseen, että lapset ”valitsevat hänet” eivätkä ollenkaan palaa kotiinsa. Lapsia ajatus puistattaa, eivät suostuisi menemään vaikka käskisin.
Toinen syy on, että mummeli on yli 70, eikä hänen luonaan saa nyt käydä vieraita, kaikista vähiten lapsenlapsia. Jos päästäisin lapset sinne, minua kohta ihan varmasti syytettäisiin yrityksestä tartuttaa mummeliparkaan korona. Voi häntä marttyyriraukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
Miten toi toistuva jatkuva loukkaaminen käytännössä tapahtuu?
Siis jos olet sanonut anopille, että jos vielä loukkaat mua niin et voi enää tavata mua tai mun lapsia ennen kuin voin olla varma, ettei asia toistu.
Sitten mummo taas loukkaa sua ja sinä lähdet lapsinesi pois.
Kun esim puolenvuoden jälkeen taas tapaatte niin hetikö se mummo on loukkaamassa?Jos nyt ei välittömästi samalla sekunnilla, niin kyllä se sieltä melko äkkiä pompsahtaa esiin. En kyllä ajatellut pitkään aikaan nähdä anoppiani, kun ei huvita ottaa selvää, mitä hänen sairas mielensä tällä kertaa keksii.
Inhottavaa, sitten varmaan se lastenlasten tapaaminen ei ole tarpeeksi suuri "houkutin" hyvälle käytökselle :/
Mummon tahto on varmaan sitten vain todellakin loukata sinua, eikä niinkään liitykkään lapsenlapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
Miten toi toistuva jatkuva loukkaaminen käytännössä tapahtuu?
Siis jos olet sanonut anopille, että jos vielä loukkaat mua niin et voi enää tavata mua tai mun lapsia ennen kuin voin olla varma, ettei asia toistu.
Sitten mummo taas loukkaa sua ja sinä lähdet lapsinesi pois.
Kun esim puolenvuoden jälkeen taas tapaatte niin hetikö se mummo on loukkaamassa?Jos nyt ei välittömästi samalla sekunnilla, niin kyllä se sieltä melko äkkiä pompsahtaa esiin. En kyllä ajatellut pitkään aikaan nähdä anoppiani, kun ei huvita ottaa selvää, mitä hänen sairas mielensä tällä kertaa keksii.
Inhottavaa, sitten varmaan se lastenlasten tapaaminen ei ole tarpeeksi suuri "houkutin" hyvälle käytökselle :/
Mummon tahto on varmaan sitten vain todellakin loukata sinua, eikä niinkään liitykkään lapsenlapsiin.
Meillä siinä välissä on myös selän takana haukuttu aivan kaikille mahdollisille ihmisille.
Ja kyllä se lapsenlapsiin liittyy. Heidät nähdään mummon jatkeena ja se äiti on ikävästi tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
Miten toi toistuva jatkuva loukkaaminen käytännössä tapahtuu?
Siis jos olet sanonut anopille, että jos vielä loukkaat mua niin et voi enää tavata mua tai mun lapsia ennen kuin voin olla varma, ettei asia toistu.
Sitten mummo taas loukkaa sua ja sinä lähdet lapsinesi pois.
Kun esim puolenvuoden jälkeen taas tapaatte niin hetikö se mummo on loukkaamassa?Jos nyt ei välittömästi samalla sekunnilla, niin kyllä se sieltä melko äkkiä pompsahtaa esiin. En kyllä ajatellut pitkään aikaan nähdä anoppiani, kun ei huvita ottaa selvää, mitä hänen sairas mielensä tällä kertaa keksii.
Inhottavaa, sitten varmaan se lastenlasten tapaaminen ei ole tarpeeksi suuri "houkutin" hyvälle käytökselle :/
Mummon tahto on varmaan sitten vain todellakin loukata sinua, eikä niinkään liitykkään lapsenlapsiin.Meillä siinä välissä on myös selän takana haukuttu aivan kaikille mahdollisille ihmisille.
Ja kyllä se lapsenlapsiin liittyy. Heidät nähdään mummon jatkeena ja se äiti on ikävästi tiellä.
Niin varmasti tollaisessa tilanteessa välien katkaisu kokonaan on ihan oikea ratkaisu. Jos pidempää puolenvuoden-vuoden tapaamattomuutta on pariinkin otteeseen kokeiltu niin ei taida mikään auttaa enää.
Eikös tämä aloituksen vauva ole jo vähintään taapero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Samaa mieltä paitsi tuota selfiehommaa miettisin vielä. Ainakin meidän tapauksessa ei olisi mieluisempaa onnittelua kuin lapselta selfie isänsä kanssa, ei todellakaan minua siihen sotkemaan ja pilaamaan kaikkea. He ovat kolmen kopla❤️ anopin haaveissa ❤️ äiti-mummo, poika ja pojanpoika ja ei ketään muuta❤️ pojanpoika on oikeastaan sama kuin oma poika, jos tarkkaan miettii niin tavallaan anoppi on hänet synnyttänytkin, kun on synnyttänyt lapsen isän ❤️
Ensimmäistä kertaa kirjoitan tähän ketjuun, ja anoppini tunnistaa tästä itsensä jos lukee tämän. Mietin että ehkäpä se ei ole maailmanloppu jos tunnistaakin, voisi jopa laittaa miettimään vähän minunkin näkökulmasta sitä omaa käytöstään.
Minun anoppini kuuluu näihin anoppeihin, jotka kutsuvat itseään äidiksi lapsenlapsille. Nyt hän on rauhoittunut tämän suhteen, mutta aiemmin teki sitä ihan jokaisella tapaamisella. Yhtenä kertana hän taas sanoi : tule äidin syliin (viitaten itseensä, en tarkallaan muista mitä sanoi mutta jotain tuon tapaista). Mieheni sitten puuttui tähän ihan kunnolla, ja sanoi etkö ymmärrä että tuo on x:ää (minä) kohtaan loukkaavaa kutsua itseä äidiksi. Sano itseäsi mummoksi. Niin anoppi vastasi: "Niin, mutta olenhan minä sinun äitisi".
Eli ilmeisesti hänen mielestään se menee juurikin noin. Kun hän on synnyttänyt lapsenlapsen isän niin hänhän on vähän niin kuin äiti sille lapsenlapsellekin. Todellakin toivon, että anoppi ymmärtäisi itse kuinka on minua käytöksellään välillä loukannut ja muuttaisi sitä käytöstään. Kyllä minä toivon, että voidaan tavata ja olla ihan ok väleissä, vaikka en anopille lapsia luotakaan hoitoon (myös muista syistä kuin tuo äidiksi itsensä kutsuminen ja minun reviirille tunku, mutta en tässä nyt avaa asiaa enempää).
Minua on myös loukannut usein, että anoppi yrittää kaikkensa että poikansa tulisi ilman minua kylään yms. Hänelle on tärkeintä eristää porukasta minut, eli lasten äiti. Mielestäni tämä johtuu siitä, että hän ei voi ottaa haluamaansa roolia minun seurassani. Kun se rooli mitä haluaa on silloin jo "täytetty".
Kun mun esikoinen oli pieni, niin anopilla oli tapana selostaa hyvin tarkkaan mulle, mitä mun lapsi tekee, mitä hän on oppinut ja millaisia tapoja hänellä on. Oli aika wtf-hetki, kun siinä toinen tosissaan selittää, että Mio kakkaa aina aamupalan jälkeen. No shit Sherlock, enpäs ole huomannutkaan.
Meillä tuo kyläily oli kanssa ongelma. Mun miestä tarvittiin milloin mikäkin kadonneen telkkarikanavan tai sulakkeen kärvähtämisen (automaattinen sulaketaulu, eli vipua ylös) vuoksi. Kuulin, kuinka miehen korvaan puhelimessa huusi, että otapas sitten esikoinen mukaan. Kuopus ei kelvannut mukaan, ei ole tainnut vieläkään onnitella kuopuksen syntymästä. Täyttää tänä vuonna 6. Minä en varsinkaan kelvannut tuohon retkiseurueeseen mukaan. En muista, että mies olisi koskaan ottanut kumpaakaan lapsista mukaan, vaan käynyt hoitamassa korjaustoimenpiteet ja tullut kotiin. Kyllähän tuossa oli jo mahalla nähtävissä juoni, että kun poikansa korjaa mitä milloinkin, niin mummu saa sit laatuaikaa pienokaisen kanssa (=syöttää porsaaksi). Nuo korjauskeikatkin ovat vuosien saatossa vähentyneet, kun mies on hoksannut, että tuokin on yksi tapa käyttää valtaa, eikä mies enää singahda paikalle tukka putkella, kun äitinsä soittaa.
Mun äiti teki kanssa tota, että ns. opetti mulle juttuja omasta lapsestani. Kerran esim. tärkeänä näytti, millaisen taputusleikin oli keksinyt vauvaa hoitaessaan, eikä siis sillai iloisena, että meillä oli tällainen kiva yhteinen juttu, vaan sillai opettajamaisesti, että minäpä nyt näytän miten sinun kannattaa lapsesi kanssa leikkiä. Sanoin, että kyllä mulla noita leikkejä riittää ihan kylliksi omastakin takaa.
Sit oli kanssa toi, että jos vauva itki, niin aloitti sellaisen ihmeellisen keinuttelun ja lauleskelun ja hyssyttelyn sen sijaan, että olisi kysynyt multa tai yrittänyt selvittää itse, mitä vauva haluaa ja mistä itku johtuu. Mistään hoito-ohjeista ei ollut kovin kiinnostunut, kun ei kokenut tarvitsevansa tietoa siitä, koska vauvan olisi hyvä syödä tai nukkua. Ajatteli olevansa niin taitava siinä ihme hyssyttelyssä ja jotenkin rauhoittavansa vauvan pelkällä lämpimän isoäidin olemuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
Miten toi toistuva jatkuva loukkaaminen käytännössä tapahtuu?
Siis jos olet sanonut anopille, että jos vielä loukkaat mua niin et voi enää tavata mua tai mun lapsia ennen kuin voin olla varma, ettei asia toistu.
Sitten mummo taas loukkaa sua ja sinä lähdet lapsinesi pois.
Kun esim puolenvuoden jälkeen taas tapaatte niin hetikö se mummo on loukkaamassa?Jos nyt ei välittömästi samalla sekunnilla, niin kyllä se sieltä melko äkkiä pompsahtaa esiin. En kyllä ajatellut pitkään aikaan nähdä anoppiani, kun ei huvita ottaa selvää, mitä hänen sairas mielensä tällä kertaa keksii.
Inhottavaa, sitten varmaan se lastenlasten tapaaminen ei ole tarpeeksi suuri "houkutin" hyvälle käytökselle :/
Mummon tahto on varmaan sitten vain todellakin loukata sinua, eikä niinkään liitykkään lapsenlapsiin.
No, kun ei tuo anoppini kovin narsistisena oikeasti rakasta kuin itseään, niin ei se näytä hirveästi hetkauttavan, että ei juuri ole lastenlasten kanssa tekemisissä.
Ei tuo anoppi ole ainoastaan mulle ollut kauhea. Miehen veli joskus jutteli, että jokainen tyttöystävä jonka on äidilleen esitellyt, on lähtenyt useamman kerran itkien pois anoppilasta.
Heitä on opetettu siihen, että tavaraa pitää olla, ja paljon! Vieläkin moni isovanhempi kantaa kasoittain jotain muovikrääsää lastenlapsille lahjaksi, koska kyllähän heillä nyt pitää sitä tavaraa olla, ja on niin kivaa ostaa ja antaa, lapsi niin ilahtuu. Näistä on sanottu monta kertaa, mutta se menee kuuroille korville.