Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Olen kommentoinut tähän ketjuun aikaisemmin, jonnekin alkupäähän, ja kertonut omasta häiriintyneestä äidistäni jonka kanssa välit ovat olleet kohta 3 vuotta poikki. Halusin vain sanoa kaikille jotka tekevät kovasti töitä pitääkseen omat rajansa, että asiassa voi myös luovuttaa. Itse menetin esikoisen vauva-ajasta ja taaperovuosista paljon iloa ihan sen takia että jatkuva valtataistelu ja rajaaminen oli niin kuluttavaa. Valvoin ja itkin mummon takia, ja jälkikäteen mietin että miksi? Jos aikuinen ihminen selvästi osoittaa että ei välitä sinun tunteistani yhtään, vaan korkeintaan suostuu noudattamaan rajoja jos hinta hänelle itselleen on liian kova, niin mikä järki koko ihmissuhteessa on? Toimivan ihmissuhteen edellytys on välittäminen, se että tuntee katumusta ja pahaa mieltä jos on loukannut toista. Jos toista täytyy jatkuvasti jollain uhkauksilla rajata, niin kyllähän se kertoo ihmisestä kaiken tarvittavan.
Itse tunsin kalvavaa syyllisyyttä noin vuoden, sitten se vähitellen hävisi, ja nyt mietin että miksi ihmeessä jaksoin sitä touhua niin kauan, välit olisi pitänyt laittaa poikki jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Kaikki eivät osaa olla ihmisten kanssa, eikä toisten tarvitse heitä kannatella, ja loputtomiin joustaa. Tietenkin kun kyseessä on oma vanhempi niin päätös on helpompi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Samaa mieltä paitsi tuota selfiehommaa miettisin vielä. Ainakin meidän tapauksessa ei olisi mieluisempaa onnittelua kuin lapselta selfie isänsä kanssa, ei todellakaan minua siihen sotkemaan ja pilaamaan kaikkea. He ovat kolmen kopla❤️ anopin haaveissa ❤️ äiti-mummo, poika ja pojanpoika ja ei ketään muuta❤️ pojanpoika on oikeastaan sama kuin oma poika, jos tarkkaan miettii niin tavallaan anoppi on hänet synnyttänytkin, kun on synnyttänyt lapsen isän ❤️
Ensimmäistä kertaa kirjoitan tähän ketjuun, ja anoppini tunnistaa tästä itsensä jos lukee tämän. Mietin että ehkäpä se ei ole maailmanloppu jos tunnistaakin, voisi jopa laittaa miettimään vähän minunkin näkökulmasta sitä omaa käytöstään.
Minun anoppini kuuluu näihin anoppeihin, jotka kutsuvat itseään äidiksi lapsenlapsille. Nyt hän on rauhoittunut tämän suhteen, mutta aiemmin teki sitä ihan jokaisella tapaamisella. Yhtenä kertana hän taas sanoi : tule äidin syliin (viitaten itseensä, en tarkallaan muista mitä sanoi mutta jotain tuon tapaista). Mieheni sitten puuttui tähän ihan kunnolla, ja sanoi etkö ymmärrä että tuo on x:ää (minä) kohtaan loukkaavaa kutsua itseä äidiksi. Sano itseäsi mummoksi. Niin anoppi vastasi: "Niin, mutta olenhan minä sinun äitisi".
Eli ilmeisesti hänen mielestään se menee juurikin noin. Kun hän on synnyttänyt lapsenlapsen isän niin hänhän on vähän niin kuin äiti sille lapsenlapsellekin. Todellakin toivon, että anoppi ymmärtäisi itse kuinka on minua käytöksellään välillä loukannut ja muuttaisi sitä käytöstään. Kyllä minä toivon, että voidaan tavata ja olla ihan ok väleissä, vaikka en anopille lapsia luotakaan hoitoon (myös muista syistä kuin tuo äidiksi itsensä kutsuminen ja minun reviirille tunku, mutta en tässä nyt avaa asiaa enempää).
Minua on myös loukannut usein, että anoppi yrittää kaikkensa että poikansa tulisi ilman minua kylään yms. Hänelle on tärkeintä eristää porukasta minut, eli lasten äiti. Mielestäni tämä johtuu siitä, että hän ei voi ottaa haluamaansa roolia minun seurassani. Kun se rooli mitä haluaa on silloin jo "täytetty".
Kun mun esikoinen oli pieni, niin anopilla oli tapana selostaa hyvin tarkkaan mulle, mitä mun lapsi tekee, mitä hän on oppinut ja millaisia tapoja hänellä on. Oli aika wtf-hetki, kun siinä toinen tosissaan selittää, että Mio kakkaa aina aamupalan jälkeen. No shit Sherlock, enpäs ole huomannutkaan.
Meillä tuo kyläily oli kanssa ongelma. Mun miestä tarvittiin milloin mikäkin kadonneen telkkarikanavan tai sulakkeen kärvähtämisen (automaattinen sulaketaulu, eli vipua ylös) vuoksi. Kuulin, kuinka miehen korvaan puhelimessa huusi, että otapas sitten esikoinen mukaan. Kuopus ei kelvannut mukaan, ei ole tainnut vieläkään onnitella kuopuksen syntymästä. Täyttää tänä vuonna 6. Minä en varsinkaan kelvannut tuohon retkiseurueeseen mukaan. En muista, että mies olisi koskaan ottanut kumpaakaan lapsista mukaan, vaan käynyt hoitamassa korjaustoimenpiteet ja tullut kotiin. Kyllähän tuossa oli jo mahalla nähtävissä juoni, että kun poikansa korjaa mitä milloinkin, niin mummu saa sit laatuaikaa pienokaisen kanssa (=syöttää porsaaksi). Nuo korjauskeikatkin ovat vuosien saatossa vähentyneet, kun mies on hoksannut, että tuokin on yksi tapa käyttää valtaa, eikä mies enää singahda paikalle tukka putkella, kun äitinsä soittaa.
Mun äiti teki kanssa tota, että ns. opetti mulle juttuja omasta lapsestani. Kerran esim. tärkeänä näytti, millaisen taputusleikin oli keksinyt vauvaa hoitaessaan, eikä siis sillai iloisena, että meillä oli tällainen kiva yhteinen juttu, vaan sillai opettajamaisesti, että minäpä nyt näytän miten sinun kannattaa lapsesi kanssa leikkiä. Sanoin, että kyllä mulla noita leikkejä riittää ihan kylliksi omastakin takaa.
Sit oli kanssa toi, että jos vauva itki, niin aloitti sellaisen ihmeellisen keinuttelun ja lauleskelun ja hyssyttelyn sen sijaan, että olisi kysynyt multa tai yrittänyt selvittää itse, mitä vauva haluaa ja mistä itku johtuu. Mistään hoito-ohjeista ei ollut kovin kiinnostunut, kun ei kokenut tarvitsevansa tietoa siitä, koska vauvan olisi hyvä syödä tai nukkua. Ajatteli olevansa niin taitava siinä ihme hyssyttelyssä ja jotenkin rauhoittavansa vauvan pelkällä lämpimän isoäidin olemuksellaan.
Anoppi yritti päteä aikalailla samalla tavalla. Ihan ensimmäinen juttu oli tutin poistaminen vauvan suusta koska "hän ei mitään sellaista tarvitse" kun anoppi on katsos vauvojen kanssa niin taitava, että ne ei koskaan hänen seurassaan itke. Myöhemmin anoppi hätääntyneenä haki sitä tuttia aina kun vauva itki. Sitten sen jälkeen keksi "loistavan" selityksen vauvan itkulle, nimittäin että vauvan vatsaa kipristää, anoppi oikein tuntee tämän kädellä. Vauva ei mistään muusta syystä itke anopin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Samaa mieltä paitsi tuota selfiehommaa miettisin vielä. Ainakin meidän tapauksessa ei olisi mieluisempaa onnittelua kuin lapselta selfie isänsä kanssa, ei todellakaan minua siihen sotkemaan ja pilaamaan kaikkea. He ovat kolmen kopla❤️ anopin haaveissa ❤️ äiti-mummo, poika ja pojanpoika ja ei ketään muuta❤️ pojanpoika on oikeastaan sama kuin oma poika, jos tarkkaan miettii niin tavallaan anoppi on hänet synnyttänytkin, kun on synnyttänyt lapsen isän ❤️
Ensimmäistä kertaa kirjoitan tähän ketjuun, ja anoppini tunnistaa tästä itsensä jos lukee tämän. Mietin että ehkäpä se ei ole maailmanloppu jos tunnistaakin, voisi jopa laittaa miettimään vähän minunkin näkökulmasta sitä omaa käytöstään.
Minun anoppini kuuluu näihin anoppeihin, jotka kutsuvat itseään äidiksi lapsenlapsille. Nyt hän on rauhoittunut tämän suhteen, mutta aiemmin teki sitä ihan jokaisella tapaamisella. Yhtenä kertana hän taas sanoi : tule äidin syliin (viitaten itseensä, en tarkallaan muista mitä sanoi mutta jotain tuon tapaista). Mieheni sitten puuttui tähän ihan kunnolla, ja sanoi etkö ymmärrä että tuo on x:ää (minä) kohtaan loukkaavaa kutsua itseä äidiksi. Sano itseäsi mummoksi. Niin anoppi vastasi: "Niin, mutta olenhan minä sinun äitisi".
Eli ilmeisesti hänen mielestään se menee juurikin noin. Kun hän on synnyttänyt lapsenlapsen isän niin hänhän on vähän niin kuin äiti sille lapsenlapsellekin. Todellakin toivon, että anoppi ymmärtäisi itse kuinka on minua käytöksellään välillä loukannut ja muuttaisi sitä käytöstään. Kyllä minä toivon, että voidaan tavata ja olla ihan ok väleissä, vaikka en anopille lapsia luotakaan hoitoon (myös muista syistä kuin tuo äidiksi itsensä kutsuminen ja minun reviirille tunku, mutta en tässä nyt avaa asiaa enempää).
Minua on myös loukannut usein, että anoppi yrittää kaikkensa että poikansa tulisi ilman minua kylään yms. Hänelle on tärkeintä eristää porukasta minut, eli lasten äiti. Mielestäni tämä johtuu siitä, että hän ei voi ottaa haluamaansa roolia minun seurassani. Kun se rooli mitä haluaa on silloin jo "täytetty".
Kun mun esikoinen oli pieni, niin anopilla oli tapana selostaa hyvin tarkkaan mulle, mitä mun lapsi tekee, mitä hän on oppinut ja millaisia tapoja hänellä on. Oli aika wtf-hetki, kun siinä toinen tosissaan selittää, että Mio kakkaa aina aamupalan jälkeen. No shit Sherlock, enpäs ole huomannutkaan.
Meillä tuo kyläily oli kanssa ongelma. Mun miestä tarvittiin milloin mikäkin kadonneen telkkarikanavan tai sulakkeen kärvähtämisen (automaattinen sulaketaulu, eli vipua ylös) vuoksi. Kuulin, kuinka miehen korvaan puhelimessa huusi, että otapas sitten esikoinen mukaan. Kuopus ei kelvannut mukaan, ei ole tainnut vieläkään onnitella kuopuksen syntymästä. Täyttää tänä vuonna 6. Minä en varsinkaan kelvannut tuohon retkiseurueeseen mukaan. En muista, että mies olisi koskaan ottanut kumpaakaan lapsista mukaan, vaan käynyt hoitamassa korjaustoimenpiteet ja tullut kotiin. Kyllähän tuossa oli jo mahalla nähtävissä juoni, että kun poikansa korjaa mitä milloinkin, niin mummu saa sit laatuaikaa pienokaisen kanssa (=syöttää porsaaksi). Nuo korjauskeikatkin ovat vuosien saatossa vähentyneet, kun mies on hoksannut, että tuokin on yksi tapa käyttää valtaa, eikä mies enää singahda paikalle tukka putkella, kun äitinsä soittaa.
Mun äiti teki kanssa tota, että ns. opetti mulle juttuja omasta lapsestani. Kerran esim. tärkeänä näytti, millaisen taputusleikin oli keksinyt vauvaa hoitaessaan, eikä siis sillai iloisena, että meillä oli tällainen kiva yhteinen juttu, vaan sillai opettajamaisesti, että minäpä nyt näytän miten sinun kannattaa lapsesi kanssa leikkiä. Sanoin, että kyllä mulla noita leikkejä riittää ihan kylliksi omastakin takaa.
Sit oli kanssa toi, että jos vauva itki, niin aloitti sellaisen ihmeellisen keinuttelun ja lauleskelun ja hyssyttelyn sen sijaan, että olisi kysynyt multa tai yrittänyt selvittää itse, mitä vauva haluaa ja mistä itku johtuu. Mistään hoito-ohjeista ei ollut kovin kiinnostunut, kun ei kokenut tarvitsevansa tietoa siitä, koska vauvan olisi hyvä syödä tai nukkua. Ajatteli olevansa niin taitava siinä ihme hyssyttelyssä ja jotenkin rauhoittavansa vauvan pelkällä lämpimän isoäidin olemuksellaan.
Anoppi yritti päteä aikalailla samalla tavalla. Ihan ensimmäinen juttu oli tutin poistaminen vauvan suusta koska "hän ei mitään sellaista tarvitse" kun anoppi on katsos vauvojen kanssa niin taitava, että ne ei koskaan hänen seurassaan itke. Myöhemmin anoppi hätääntyneenä haki sitä tuttia aina kun vauva itki. Sitten sen jälkeen keksi "loistavan" selityksen vauvan itkulle, nimittäin että vauvan vatsaa kipristää, anoppi oikein tuntee tämän kädellä. Vauva ei mistään muusta syystä itke anopin mukaan.
Näille jutuille pyörittelen vaan silmiäni, se on vaan niin typerää ja anoppi itse näyttää idiootilta kun hän siinä kaikille ilmoittaa "oi oi, nyt kipristää, nyt kipristää, tunnen ihan kädellä!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
Luulen että ymmärsit ton nyt väärin. Itse ymmärsin sen niin, että isä haluaa olla tyttärelle tarpeellinen, eiköhän jokainen normaali vanhempi sitä halua, juuri siksi että rakastavat. Se on sitten eri juttu jos se tehdään juuri pelosta, silloin se menee helposti liian pitkälle ja ruvetaan jo häiriköimään .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvä indikaattori siitä että tuo itsensä tarpeelliseksi kokeminen ei ole normaalia, on se miten henkilö kokee lapsensa onnistumiset. Jos lapsen itsenäisyys on vanhemmalle ok ja ilon aihe, niin ei ongelmaa. Auttaminen ei tietenkään ole mikään ongelma, moni ihminen saa itselleen iloa kun voi olla avuksi, varsinkin omille lapsilleen. Ongelma on se, jos lapsen kyvykkyys synnyttää hylätyksi tulemisen pelon, joka puolestaan näkyy mitätöimisenä, lannistamisena, jatkuvana tarpeettomana neuvomisena ja sekaantumisena, sekä vahingonilona silloin kun lapsi epäonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä indikaattori siitä että tuo itsensä tarpeelliseksi kokeminen ei ole normaalia, on se miten henkilö kokee lapsensa onnistumiset. Jos lapsen itsenäisyys on vanhemmalle ok ja ilon aihe, niin ei ongelmaa. Auttaminen ei tietenkään ole mikään ongelma, moni ihminen saa itselleen iloa kun voi olla avuksi, varsinkin omille lapsilleen. Ongelma on se, jos lapsen kyvykkyys synnyttää hylätyksi tulemisen pelon, joka puolestaan näkyy mitätöimisenä, lannistamisena, jatkuvana tarpeettomana neuvomisena ja sekaantumisena, sekä vahingonilona silloin kun lapsi epäonnistuu.
Hyvin sanottu. Kuvailit appivanhempieni käytöstä poikaansa että minua kohtaan. Mieheen se kohdistui vielä raaemmin. Kun otimme sitten (kahlattuamme tämän ketjun läpi, juteltuamme asioista tuntitolkulla) esille sen ettemme halua kuunnella jatkuvaa nälvintää eikä lapsi voi tavata heitä ollenkaan, mikäli jatkavat meidän vanhemmuuden mitätöintiä, niin välit oikeastaan katkesi. Vetivät ihan järkyttävät herneet nenään ja nykyään kerran kuussa laittavat viestiä että tyttöä haluavat nähdä heillä aikaan se ja se, ei sanaakaan halusta nähdä meitä. Mies on vastannut että meille voi tulla käymään mutta se ei ole kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä indikaattori siitä että tuo itsensä tarpeelliseksi kokeminen ei ole normaalia, on se miten henkilö kokee lapsensa onnistumiset. Jos lapsen itsenäisyys on vanhemmalle ok ja ilon aihe, niin ei ongelmaa. Auttaminen ei tietenkään ole mikään ongelma, moni ihminen saa itselleen iloa kun voi olla avuksi, varsinkin omille lapsilleen. Ongelma on se, jos lapsen kyvykkyys synnyttää hylätyksi tulemisen pelon, joka puolestaan näkyy mitätöimisenä, lannistamisena, jatkuvana tarpeettomana neuvomisena ja sekaantumisena, sekä vahingonilona silloin kun lapsi epäonnistuu.
Juuri näin.
Normaali ihminen iloitsee lapsen edistysaskelista. Esim minun äitini ahdistuu silmin nähden ja alkaa heti selittää miten julma minä olen kun pakotan Liisaressun sinne ja tänne. Vaikka Liisaressu ihan itse esim on halunnut jonnekin ja pärjää loistavaati. Äitini on myös leiponut molemmista lapsistani oppimisvaikeuksilla varustettua erityislasta - ja on vihainen kun nämä menestyy koulussa ja heillä pn paljon kavereita. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
En mä tarkottanut, että se olisi jotenkin sairasta, tai siinä olisi jotain vikaa. Koska mun isä ei tuppaudu, eikä käyttäydy mitenkään huonosti tai haitallisesti. Mutta kyllä hänestä huomaa, että iän karttuessa ja vaivojen lisääntyessä häntä ihan selvästi haittaa se, ettei hän kykene olemaan hyödyksi samalla tavalla, kuin ennen. Hän on kuitenkin tottunut ikänsä tekemään asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
Ei se tarpeettomaksi itsensä tunteminen ole sairautta. Suurin osa ihmisistä haluaa tuntea itsensä tarpeellisiksi. Näillä sairailla tapauksilla vaan ei ole kykyä selviytyä tarpeettomuuden tunteesta. Se vaikuttaa välillä olevan lähes pakokauhuinen tunne, ja aiheuttaa aivan järkyttävää käytöstä. Normaalit taas pystyvät käsittelemään asiaa, kuten tuo isä josta puhuttiin. Hän ei tuppaa, hän kestää sen tunteen, mutta elämä on taas hieman mielekkäämpää kun saa olla avuksi.
Oikeasti. Jos tuolla pätemisen tarpeella lähtee aikuisuuteen niin päätyy juuri kammoanopiksi. Vähääkään järkevät rakentavat äidit täällä dumataan heti.
Ihme riitaa ja lyttäämistä. Menkää terapiaan te muutama äiti joiden joka kommentista paistaa oma mahdollinen narsistiluonne, Päteminen, luonnekylmyys ja kontrollifriikkeys. Eri asia kaikki ne äidit jotka kokeneet törkeiden anoppien tai vanhempien tallomista. Osa on selvästi luonnehäiriöinen itse.
Terve mieli ei jää tänne junnaamaan päivätolkulla samaa asiaa ja vastaamaan joka viestiin.
Joo tulin käymään, luin miten vastaatte täällä ihmisille. Tai sitten se on joku desperado yksin päivystämässä jos joku lankeaa ansaansa ja jää kinastelemaan. Säälittävää. Olkaa niiden muksujenne kanssa. Oikeasti, puhelimen käyttö on suurimpia ongelmia nykyäideillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi raivoat ja räyhäät ja solvaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
Ei se tarpeettomaksi itsensä tunteminen ole sairautta. Suurin osa ihmisistä haluaa tuntea itsensä tarpeellisiksi. Näillä sairailla tapauksilla vaan ei ole kykyä selviytyä tarpeettomuuden tunteesta. Se vaikuttaa välillä olevan lähes pakokauhuinen tunne, ja aiheuttaa aivan järkyttävää käytöstä. Normaalit taas pystyvät käsittelemään asiaa, kuten tuo isä josta puhuttiin. Hän ei tuppaa, hän kestää sen tunteen, mutta elämä on taas hieman mielekkäämpää kun saa olla avuksi.
Tarpeellisuuden tunne kuuluu ihmisyyteen terveillä ja empaattisilla. Terve tunne niinkauan kuin ei itsetarkoitus. Varsinkin monet vanhemmat miehet eivät osaa tunteita näyttää muulla tavoin. Ihana isä tuollainen, olisipa mulla ollut. Hän oli arvosteleva, ja kaikesta oikeassa, suurmies omast mielestään. Joitain asioita ihailin hänessä mutta en esim sitä ettei saanut edes kutsua isäksi, vaan nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi raivoat ja räyhäät ja solvaat?
Lol olette kyllä törkeitä tota mummoa kohtaan. Provosointi ja riepottelette hänen vanhoja viestejä tänne. Ei tämä ole enää vertaistukea, vaan yhden ihmisen kiusaamista. Sivusta nyt seurannut ja mulle riitti kiitti. Osa teistä selvästi häiriintyneitä äitejä itse. Mummo heiii: miksi tulet tänne? Tämä ei ole terveiden paikka enää tässä vaiheessa. Nuo odottavat kuin hyeenat että saavut paikalle. Ja jos pysyt pois, niin kuittailevat *kuktamummo* juttuja tai raahaavat vanhoja viestejä ja vastaavat niihin. Mee pois, ihan hyvällä sanon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
En mä tarkottanut, että se olisi jotenkin sairasta, tai siinä olisi jotain vikaa. Koska mun isä ei tuppaudu, eikä käyttäydy mitenkään huonosti tai haitallisesti. Mutta kyllä hänestä huomaa, että iän karttuessa ja vaivojen lisääntyessä häntä ihan selvästi haittaa se, ettei hän kykene olemaan hyödyksi samalla tavalla, kuin ennen. Hän on kuitenkin tottunut ikänsä tekemään asioita.
Aivan. Ihan normaalia. Itsekutakin harmittaisi kun kroppa ei enää toimikaan niinkuin ennen. Kiva kuulla välillä että hyviäkin isiä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi raivoat ja räyhäät ja solvaat?
Oleksä itse hullu? Osoita kohta, missä raivotaan.
Osoita kohta, missä räyhätään.
Osoita kohta, missä solvataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi raivoat ja räyhäät ja solvaat?
Oleksä itse hullu? Osoita kohta, missä raivotaan.
Osoita kohta, missä räyhätään.
Osoita kohta, missä solvataan.
Päsmäröintiä, öykkäröintiä, loputonta komentelua ja opastamista, uhriutuminen ja silkkipaperin ohut itsetunto.
Tyyppiesimerkki suuresta ikäluokasta.
Ja kumma ristiriita jää siihen että väitätte ajaneenne yhteistä etua mutta olette käyttäneet silti elämänne mammonan haalimiseen ja oman edun vaalimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi raivoat ja räyhäät ja solvaat?
Lol olette kyllä törkeitä tota mummoa kohtaan. Provosointi ja riepottelette hänen vanhoja viestejä tänne. Ei tämä ole enää vertaistukea, vaan yhden ihmisen kiusaamista. Sivusta nyt seurannut ja mulle riitti kiitti. Osa teistä selvästi häiriintyneitä äitejä itse. Mummo heiii: miksi tulet tänne? Tämä ei ole terveiden paikka enää tässä vaiheessa. Nuo odottavat kuin hyeenat että saavut paikalle. Ja jos pysyt pois, niin kuittailevat *kuktamummo* juttuja tai raahaavat vanhoja viestejä ja vastaavat niihin. Mee pois, ihan hyvällä sanon.
Minusta ollaan täällä ihan rauhallisesti nyt keskusteltu. Mikä juttu tää nyt on?
Meillä kanssa tämä selän takana puhuminen. Kun ei ole enää tosiasioita tiedossa, niin keksitään loput. Kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset haukutaan. Toisaalta, yhteistä tuttavakuntaa on niin vähän, ettei kiinnosta, vaikka haukkuukin. On myös sepittänyt tarinoita iskeäkseen kiilaa mun ja poikansa väliin.