Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Iso osa näistä 1940-ja 1950-luvuilla syntyneistä eli suurista ikäluokista on hoidattanut omat lapsensa mummoloissa, perhepäivähoitajilla ja päiväkodeissa. Lapset on viety päivähoitoon joko isoäideille, tädeille, kouluttamattomille perhepäivähoitajille tai päiväkoteihin jopa jo 3 kuukauden iässä. Todella sairasta!
Nyt tämä itsekäs ja pääosin myös hyvin varakas sukupolvi haluaa kokea menetetyn vanhemmuuden uudestaan. Se tapahtuu jatkuvalla puuttumisella, sekaantumisella ja vallankäytöllä aikuisten lasten perheissä. Jos olet ollut omia lapsiasi fyysisesti ja henkisesti laiminlyövä vanhempi, niin valitettavasti juna meni jo! Älä tee karhunpalvelusta puuttumalla aikuisten lastesi perhe-elämään ja lastenlastesi hoitoon ja kasvatukseen. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu äidille ja isälle, ei isovanhemmille!
Ongelmia on myös vanhemmilla. On paljon itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia pienten lasten ja koululaisten vanhempia. He pitävät isovanhempia ja sukulaisia ilmaisina lastenhoitajina ja kotiapulaisina. He siirtävät lastenhoito- ja kasvatusvastuunsa yhteiskunnalle (päiväkodit ja koulut) ja sukulaisille. Vanhempien on päästävä harrastamaan, rentoutumaan, lepäämään, terassille kaljalle ja ulkomaanmatkalle ilman lapsia. Lapset tuntuvat olevan kuin välttämätön paha, josta on hyvä olla erossa mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/isovanhemman-rakkaus-ikuista/#0fc088c5
https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…
https://yle.fi/uutiset/3-9670712
Siinä linkkejä tutkimuksiin ja muihin (mm. viranomaisten ) artikkeleihin. Ovatko linkkien takana olevat asiantuntijat väärässä ja te muutama tahallinen väärinymmärtäjä oikeassa? Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme, pidämme huolta toisistamme yhteisönä ja perhepiirinä. Tämä saatiin käännettyä narsismiksi. Mummo on Ö-mapissa toivomuksineen ja tunteineen vaikka ne olisivat kohtuullisia ja hyväntahtoisia, siksi koska on mummo. Kylmää kyytiä on nykyään jopa isovanhempien kohtelu joka oli ennen kunnia-asia" ja tällä elämänkokemuksella pidän juttuja täällä nuorten , kuviteltujen norsunluutornissa istuvien naisten kuorona joka ei onneksi ulotu todelliseen elämään kuin harvojen kohdalla, sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja harkintakykyä. Ryhmäpaineessa anonyymina haukutaan mummuja.
Nykypäivänä ei tarvitse kestää huonoa kohtelua niiden lastenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaiken huippu siinä sosiaalitoimiston toiminnassa oli se että kun se tulos ei ollut mummon mieleinen siinä vuoden kuluessa, hän alkoi rasittaa niitä viraston ihmisiä aivan jatkuvilla soitoilla ja kantelemalla esimiehille ja oikeuskanslerille jne sieltä sosiaalivirastosta alettiin syyttää meitä siitä, että se mummo on heidän ristinään ja että meidän pitää nyt jotenkin hoitaa se lähestymiskieltoinen mummo ruotuun!
Eli mitä tahansa tapahtui, minä mummon tyttärenä olin aina jotenkin vikapää ja se syyllinen.
Eikö tuollaista mummua saisi vaikka johonkin suljettuun paikkaan hetken aikaa "hoitoon" tai ihan vankilaan, kun onhan tuollainen toiminta rikollista. Ihan teidän turvallisuuden ja mielenrauhan vuoksi.
Ei Suomessa saa pakkohoitoon ihmistä joka ei mielestään ole sairas.
Pakkohoito nimenomaan on niitä sairaudentunnottomia varten. Mitenkään muuten ei esim. bipoja maniassa tai psykoosipotilaita hoitoon saisi.
Valitettavasti yleinen k-päisyys ei ole pakkohoidon peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että nykyinen somesukupolvi on niin sisäänpäinkääntynyttä ja elämästä vieraantunutta etteivät osaa kohdata luontevasti kuin omanlaisiaan.
Vanhemmuuskin on heille jotain niin erikoista suorittamista josta on luontevuus kaukana.
Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa isovanhemmat olivat luonteva osa elämää ja heidän kanssaan vietettiin kesäisiä mökkilomia ja muutoinkin nähtiin vähintään sunnuntaisinkin ympäri vuoden yhteisen aterian merkeissä mm.
Surullista että nykylapsilta ollaan viemässä omien vanhempien päätöksellä näin tärkeitä ihmissuhteita pois.
Itse rakkaudella ja kaipauksella muistelen.
Niin meilläkin. Mutta ei mun mummoni puhunut mulle selän takana pahaa mun vanhemmista tai heidän vanhemmuudestaan. Ja, kun äiti ohjeisti mummoa, että karkkipäivä on vaan lauantaisin, ei mun mummo lahjonut mua karkeilla salaa muina päivinä, vaikka pyysin. Mummo oli mulle mummo, eikä mikään äidinkorvike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Tiedätkö, ennen ei edes juurikaan tunnistettu sanaa narsisti, itsekäs tai rajojaan ymmärtämätön. Niitä vaan ei käytetty kuin ehkä kirjallisuudessa mutta ei tavallisten ihmisten keskuudessa.
Juoppo ja väkivaltainen kyllä tiedettiin ja sana ilkeä (ihmisestä). Sodasta selviytyneet olivat jollain tavalla niin traumatisoituneet ja heidän lapsensa saivat tuta sen, siis noin yleisesti.
Mutta se sukupolvi sai sitten kaiken: työtä, arava-talon, Rhodoksen matkan, mossen, Ruotsin risteilyt, lapset pääsi lukioon, päiväkodit/isovanhemmat hoiti lapset, jazzbaletti iltakurssit, toimivan neuvolan, lauantai vapaat, mossen jälkeen Volvon ja hampaat porattiin niin, että saatiin amalgaamia suu täyteen.
Kaiken piti olla hyvin mutta miksi ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole sanonut että katkaisen välit anoppiin, vaan että en jätä vauvaa hänelle hoitoon. Vierailuaikoja täytyy myös rajoittaa 2 tuntiin, koska sen jälkeen vauvan pitää saada levätä, syödä ja leikkiä. Tämä ei minusta tunnu hirveän kohtuuttomalta, vauvahan on niin pieni vielä. Minä määrään nyt näistä koska imetän ja muutenkin olen vauvan pääasiallinen hoitaja.
Se ongelma on oikeastaan siinä etteivät ihmiset osaa monesti suhteuttaa asioita omaan elämäänsä. Pelkään että moni mummo on saanut itkeä tämän vihaa tihkuvan viestiketjun takia vaikkei aiemmin ole ollut MITÄÄN ongelmia. Lastenlasten äiti on lueskellut näitä juttuja ja päättänyt että eiköhän meilläkin ole tällaisia ongelmia, edes vähän, ja täältähän saanut heti peukkua kun tullut ylpeästi ilmoittamaan että mummo ei saa enää hoitaa lapsia. On korona aika ja muutenkin raskasta mummoilla eristyksissä elämisen takia ja siihen päälle vielä ilmoitus aivan yllättäen ja syyttä, että on parempi ettei enää olla tekemisissä.. Siksi ajattelisin että tämä ketju on nyt tässä ja odotan ylläpidon vastausta. Meitä on paljon Sanoma Oy:n asiakkaita jotka varmasti ovat samoilla linjoilla tässä. Mummoja on ruoskittu jo tarpeeksi, tilalle vaikka neuvontapalvelu johon vastataan yksityisesti! Kiitos!
No ihan varmasti on paljon semmosia äitejä, jotka tämän ketjun perusteella on vaan yks kaks päättänyt, että meilläkin on ongelmamummo.
Tai jos näin on käynyt, olisko syytä miettiä, että oliko niitä ongelmia sittenkin? Mutta sinä mummona et ole tajunnut, kun sinulle on yritetty kertoa niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuo vauvat eivät kasva näkemään kuinka äiti on puhelimessa näpyttämässä viestejä tänne, somessa päivät pitkät. Vaan saavat oikeasti laatuaikaa. Myös puhelimet ja tabletit ei kuulu vauvojen ja leikki-ikäisten päiviin. Noi on oikeasti huolestuttavia ja niihin törmää paljon ammatissani sosiaalialalla.
Omat lapset 4, 5, 12 - käytän tietokonetta vain kun nukkuvat, esim laskujen maksut. Korona-uutinen eksytti tähän ketjuun. Vieras paikka. Kännykkää en muuhun kuin puheluihin. Meillä luetaan kirjoja. Hyvin on pärjätty. Hyvät suhteet anoppiin, asiallisella kommunikoinnilla pääsee pitkälle, hormonit saavat nuorista äideistä helposti vallan ja tilanne muodostuu valtataisteluksi. Tuo mummi voi mennä terapiaan, mummin vastuulta.
Nyt varmaan tulee alapeukkujen, sori siitä mutta oikeasti äidit, jos kolahti niin ehkä syytä muuttaa käytöstä.
Meilläkin luetaan kirjoja. Osa sieltä tabletista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Kun ei se todellakaan ole näin näiden rajattomien kanssa.
He toimii kuten Kultamummi, hakee auktoriteettia ylempää, ylempää ja ylempää, nythän jo Sanoma Oykin on menettämässä tilauksen kun Kultamummi ei saa tahtoaan läpi.
Se vainoaminen ja rajattomuus voi räjähtää älyttömiin sfääreihin. Ihan ekana vanhemmat haukutaan sukulaisille, naapureille, paikkakuntalaisille.
Sitten keksitään soitella neuvolaan jne.
Sun neuvoko on jatkaa mielistelylinjalla?
Itse kyllä hyödyin suorasta puheesta. Sanoin suoraan mielipiteen, kerroin mitä haluan, ja kerroin seuraukset jos huono käytös jatkuu.
Tilanne helpottui huomattavasti kun myös toteutin kertomani seuraukset ja jatkoin suoraa hyssyttelemätöntä linjaa, ihan kylmän kohteliaasti tietty.
Mua henk.koht. ei pystyisi vähempää kiinnostaa vaikka mummo haukkuisi mut koko suvulleen ja soittelis vaikka päivittäin neuvolaan, mistä mä tiedän vaikka soitteliskin.
Rajattomaan hulluun se ei tepsi. Niihin joita tää ketju käsittelee.
:) niin jos tarkotat ihan oikeasti diagnoosin saanutta ihmistä niin joo, tuskin yhden perheen asettamat rajat ihmistä parantaa, mutta ne rajat kyllä voi helpottaa omaa elämää silloinkin.
Mutta tässä ketjussa on puhuttu kyllä muistakin hankalista isovanhemmista kuin vain mielisairaista tai muun diagnoosin saaneista.
Oma anoppi on ihan klassinen tapaus ja jos olisin jatkanut kivana ja kilttinä olemista, ettei mummu vaan hermostu, niin olisin varmasti itse saanut jo jonkin diagnoosin.
Mummo kutsuisi itseään vieläkin lapsille äidiksi, vanhempi lapsi olisi jatkuvasti mummolassa hoidossa, mummolla olisi oikeus meidän perheen rahoihin ja kotiin ja oikeus päättää missä minä olen töissä, mitä lapseni harrastaa, missä lapset on hoidossa, keitä lasten merkkipäiville kutsutaan ja mitä synttäreillä tarjotaan. Ja jostainsyystä lapset söis jokapäivä perunaa vaikka ne inhoo sitä 🤷♀️
Tai vähintäänkin joutuisin kuuntelemaan jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä noista aiheista ja pyytelemään anteeksi olemassaoloani.
Siihen en ruvennut vaan tein rajat selväksi ja oletan, että niitä noudatetaan. Mulla kuitenkin on jotain mitä mummo kaikkein eniten haluaa (poikansa esikoinen) ja olen tehnyt selväksi ettei mitään kanssakäymistä synny mun lasten kanssa jos käytös säilyy huonona.
Vähän yli vuosi meni parilla parintunnin tapaamisella kunnes mummon käytös oli ihan ok, ja voidaan jopa kyläillä. Mummo tietää seuraukset jos lähtee taas laukalle, joten tekee parhaansa välttääkseen huonoa käytöstä.Sinä et nyt vaan hahmota ongelmaa ollenkaan. Ilmeisesti sulla ei ole oikeassa elämässä kokemusta tällaisista kuin minun häirikköni, ap:n anoppi tai ketjun kultamummi.
Nuo sinun juttusi on nyt juurikin sitä tyyliä, että "minua ei ole raiskattu koska minä olen sanonut ei".
Selvä.
Sinäkään et hahmota minun tilannettani, koska sinulla ei ole minun anoppiani lastesi mummona.
Meillä ei olisi toiminut se etten lähde mitenkään rajoittamaan meidän rajatonta mummoa koska meillä ongelmat kiihtyivät sitä mukaan mitä useammin olin rajaamatta tilanteita.
Sinun juttusi kuulostaa siltä kun yrittäisit sanoa, että sinua ei ole koskaan raiskattu koska olet aina alistunut ja sanonut kyllä. Mikä on ihan jees jos ongelma koskisi vain sinua mutta lasten tähden rajat pitää vetää oli se sitten täydellinen välien katkaisu tai lasten yökyläilyjen määrän rajoittaminen, silloin kun mummo ei ole lapsille hyväksi.Kyllä minä hahmotan sinun tilanteesi. Sinun tapauksessasi siellä vastapäässä on kuitenkin jonkinlainen kyky ottaa vastaan asioita, jopa pohtia ja suorastaan muuttaa omaa käytöstä.
Silloin tuo onnistuukin, ehkä.
Jos siellä vastapäässä on esimerkiksi tuollainen Kultamummi kuin täällä on kirjoitellut, neuvoistasi ei ole mihinkään. Jos sitä vastaanottokykyä tai -halua ei ole, sitä ei ole.
Klassinen ehdollistaminen toimii kyllä ihan kaikkiin selkärankaisiin. Riittää että sinulla on jotain mitä se toinen haluaa -ja valta ottaa se pois.
Mummolle on vain tehtävä selväksi, että jos et käyttäydy kuten minä tahdon, et näe lapsenlasta koskaan.
Mutta tässä täytyy olla ankara: esim. jos vierailulla tulee käytöstä, jota et hyväksy, on lähdettävä heti, vaikka et olisi vielä saanut edes kenkiä jalastasi. HETI. Ei pidä välittää mitä ihmiset ajattelee tai mies nillittää. HETI.
Kyllä se jakeluun menee.
Sitä r-aiskausesimerkkiä mukaellen: minua ei ole r-aiskattu, koska painoin peukalot yrittäjän silmämuniin ja se sokeutui. :)
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerit ovat todistetusti kauhein sukupolvi ikinä, ryöstivät kolmen sukupolven rahat itselleen, tuhosivat planeetan (ilmastonmuutos oli jo 70-luvulla tiedossa, silloin päättivät että ei tehdä mitään, siirretään lasten ja lastenlasten ongelmaksi) ja ovat itsekkäitä, röyhkeitä ja ylimielisiä. Isovanhempina huonoja (täysi välinpitämättömyys tai sitten ripustautuvaisuus).
Mutta kun kysyy heiltä itseltään niin ovat paras sukupolvi ikinä! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Kun ei se todellakaan ole näin näiden rajattomien kanssa.
He toimii kuten Kultamummi, hakee auktoriteettia ylempää, ylempää ja ylempää, nythän jo Sanoma Oykin on menettämässä tilauksen kun Kultamummi ei saa tahtoaan läpi.
Se vainoaminen ja rajattomuus voi räjähtää älyttömiin sfääreihin. Ihan ekana vanhemmat haukutaan sukulaisille, naapureille, paikkakuntalaisille.
Sitten keksitään soitella neuvolaan jne.
Sun neuvoko on jatkaa mielistelylinjalla?
Itse kyllä hyödyin suorasta puheesta. Sanoin suoraan mielipiteen, kerroin mitä haluan, ja kerroin seuraukset jos huono käytös jatkuu.
Tilanne helpottui huomattavasti kun myös toteutin kertomani seuraukset ja jatkoin suoraa hyssyttelemätöntä linjaa, ihan kylmän kohteliaasti tietty.
Mua henk.koht. ei pystyisi vähempää kiinnostaa vaikka mummo haukkuisi mut koko suvulleen ja soittelis vaikka päivittäin neuvolaan, mistä mä tiedän vaikka soitteliskin.
Rajattomaan hulluun se ei tepsi. Niihin joita tää ketju käsittelee.
:) niin jos tarkotat ihan oikeasti diagnoosin saanutta ihmistä niin joo, tuskin yhden perheen asettamat rajat ihmistä parantaa, mutta ne rajat kyllä voi helpottaa omaa elämää silloinkin.
Mutta tässä ketjussa on puhuttu kyllä muistakin hankalista isovanhemmista kuin vain mielisairaista tai muun diagnoosin saaneista.
Oma anoppi on ihan klassinen tapaus ja jos olisin jatkanut kivana ja kilttinä olemista, ettei mummu vaan hermostu, niin olisin varmasti itse saanut jo jonkin diagnoosin.
Mummo kutsuisi itseään vieläkin lapsille äidiksi, vanhempi lapsi olisi jatkuvasti mummolassa hoidossa, mummolla olisi oikeus meidän perheen rahoihin ja kotiin ja oikeus päättää missä minä olen töissä, mitä lapseni harrastaa, missä lapset on hoidossa, keitä lasten merkkipäiville kutsutaan ja mitä synttäreillä tarjotaan. Ja jostainsyystä lapset söis jokapäivä perunaa vaikka ne inhoo sitä 🤷♀️
Tai vähintäänkin joutuisin kuuntelemaan jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä noista aiheista ja pyytelemään anteeksi olemassaoloani.
Siihen en ruvennut vaan tein rajat selväksi ja oletan, että niitä noudatetaan. Mulla kuitenkin on jotain mitä mummo kaikkein eniten haluaa (poikansa esikoinen) ja olen tehnyt selväksi ettei mitään kanssakäymistä synny mun lasten kanssa jos käytös säilyy huonona.
Vähän yli vuosi meni parilla parintunnin tapaamisella kunnes mummon käytös oli ihan ok, ja voidaan jopa kyläillä. Mummo tietää seuraukset jos lähtee taas laukalle, joten tekee parhaansa välttääkseen huonoa käytöstä.Sinä et nyt vaan hahmota ongelmaa ollenkaan. Ilmeisesti sulla ei ole oikeassa elämässä kokemusta tällaisista kuin minun häirikköni, ap:n anoppi tai ketjun kultamummi.
Nuo sinun juttusi on nyt juurikin sitä tyyliä, että "minua ei ole raiskattu koska minä olen sanonut ei".
Selvä.
Sinäkään et hahmota minun tilannettani, koska sinulla ei ole minun anoppiani lastesi mummona.
Meillä ei olisi toiminut se etten lähde mitenkään rajoittamaan meidän rajatonta mummoa koska meillä ongelmat kiihtyivät sitä mukaan mitä useammin olin rajaamatta tilanteita.
Sinun juttusi kuulostaa siltä kun yrittäisit sanoa, että sinua ei ole koskaan raiskattu koska olet aina alistunut ja sanonut kyllä. Mikä on ihan jees jos ongelma koskisi vain sinua mutta lasten tähden rajat pitää vetää oli se sitten täydellinen välien katkaisu tai lasten yökyläilyjen määrän rajoittaminen, silloin kun mummo ei ole lapsille hyväksi.Kyllä minä hahmotan sinun tilanteesi. Sinun tapauksessasi siellä vastapäässä on kuitenkin jonkinlainen kyky ottaa vastaan asioita, jopa pohtia ja suorastaan muuttaa omaa käytöstä.
Silloin tuo onnistuukin, ehkä.
Jos siellä vastapäässä on esimerkiksi tuollainen Kultamummi kuin täällä on kirjoitellut, neuvoistasi ei ole mihinkään. Jos sitä vastaanottokykyä tai -halua ei ole, sitä ei ole.
Klassinen ehdollistaminen toimii kyllä ihan kaikkiin selkärankaisiin. Riittää että sinulla on jotain mitä se toinen haluaa -ja valta ottaa se pois.
Mummolle on vain tehtävä selväksi, että jos et käyttäydy kuten minä tahdon, et näe lapsenlasta koskaan.
Mutta tässä täytyy olla ankara: esim. jos vierailulla tulee käytöstä, jota et hyväksy, on lähdettävä heti, vaikka et olisi vielä saanut edes kenkiä jalastasi. HETI. Ei pidä välittää mitä ihmiset ajattelee tai mies nillittää. HETI.
Kyllä se jakeluun menee.
Sitä r-aiskausesimerkkiä mukaellen: minua ei ole r-aiskattu, koska painoin peukalot yrittäjän silmämuniin ja se sokeutui. :)
-eri-
Ei toimi kaikkien kanssa, esim oma nälvivä anoppi kiusasi mua vuosia, kun sit kerran puolustin itseäni niin suuttui ja lopetti kaiken yjteydenpidon. Ei mitään yhteyksiä vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuo vauvat eivät kasva näkemään kuinka äiti on puhelimessa näpyttämässä viestejä tänne, somessa päivät pitkät. Vaan saavat oikeasti laatuaikaa. Myös puhelimet ja tabletit ei kuulu vauvojen ja leikki-ikäisten päiviin. Noi on oikeasti huolestuttavia ja niihin törmää paljon ammatissani sosiaalialalla.
Omat lapset 4, 5, 12 - käytän tietokonetta vain kun nukkuvat, esim laskujen maksut. Korona-uutinen eksytti tähän ketjuun. Vieras paikka. Kännykkää en muuhun kuin puheluihin. Meillä luetaan kirjoja. Hyvin on pärjätty. Hyvät suhteet anoppiin, asiallisella kommunikoinnilla pääsee pitkälle, hormonit saavat nuorista äideistä helposti vallan ja tilanne muodostuu valtataisteluksi. Tuo mummi voi mennä terapiaan, mummin vastuulta.
Nyt varmaan tulee alapeukkujen, sori siitä mutta oikeasti äidit, jos kolahti niin ehkä syytä muuttaa käytöstä.
Kultamummi olet paljastunut, älä yritä.
Toi on eri, todnäk mies. Kultamummi on oikeasti vanhempi ihminen.
Ei ole. Kultamummi kirjoittaa juuri tuolla tyylillä. Monet ilmaisut paljastavat! Kultamummi on monesti ennenkin yrittänyt esittää eri kirjoittajia tässä ketjussa, mutta aina se tyyli ja viestin aihe paljastaa. Kultamummi osaa nämä propagandan salat, eli samaa mielipidettä kun esittää monena eri kirjoittajana niin muille tulee tunne että useampikin on tätä mieltä.
En tunne itse ketään joka olisi ketjun kertomusten kanssa samaa mieltä. Tämä on ensimmäinen paikka jossa luen omin silmin suoria kehotuksia etäännyttää lasten isovanhemmat, varmuuden vuoksi jos ei syytä keksi. On omaa mielikuvitelmaasi että monet ihmiset olisivat kaltaisiasi. Enin osa kykenee media kriittisyyteen ja omaa tunteet ja empatian toisia ihmisiä kohtaan. Ellet ole huomannut niin näitä mummojen haukkumisviestejä on kirjoittanut maksimissaan 5 eri ihmistä, tarina toistuu ja toistuu, hieman muuntuen.. Läpinäkyvää, ja silti ketju vain pysyy täällä. Se kertoo jotakin sen ihmisen / ihmisten arvomaailmasta jotka ovat ylläpitäjiä. Samalla myös Sanoma Oy:n arvomaailmasta.
Mutta eikö se sitten ole positiivinen juttu, että vaikka näitä ikäviä mummoja ja pappoja on olemassa, niitä on vähän? Kukaan ei täällä ole väittänyt, että joka ikinen isovanhempi on vaikea, tai että niitä olisi edes enemmistö.
Sehän ei kuitenkaan poista sitä faktaa, etteikö tilanne näitä hankalia isovanhempia omaaville, olisi vaikea ja kivulias. Ja he saattavat tarvita vertaistukea ja apua tilanteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Kun ei se todellakaan ole näin näiden rajattomien kanssa.
He toimii kuten Kultamummi, hakee auktoriteettia ylempää, ylempää ja ylempää, nythän jo Sanoma Oykin on menettämässä tilauksen kun Kultamummi ei saa tahtoaan läpi.
Se vainoaminen ja rajattomuus voi räjähtää älyttömiin sfääreihin. Ihan ekana vanhemmat haukutaan sukulaisille, naapureille, paikkakuntalaisille.
Sitten keksitään soitella neuvolaan jne.
Sun neuvoko on jatkaa mielistelylinjalla?
Itse kyllä hyödyin suorasta puheesta. Sanoin suoraan mielipiteen, kerroin mitä haluan, ja kerroin seuraukset jos huono käytös jatkuu.
Tilanne helpottui huomattavasti kun myös toteutin kertomani seuraukset ja jatkoin suoraa hyssyttelemätöntä linjaa, ihan kylmän kohteliaasti tietty.
Mua henk.koht. ei pystyisi vähempää kiinnostaa vaikka mummo haukkuisi mut koko suvulleen ja soittelis vaikka päivittäin neuvolaan, mistä mä tiedän vaikka soitteliskin.
Rajattomaan hulluun se ei tepsi. Niihin joita tää ketju käsittelee.
:) niin jos tarkotat ihan oikeasti diagnoosin saanutta ihmistä niin joo, tuskin yhden perheen asettamat rajat ihmistä parantaa, mutta ne rajat kyllä voi helpottaa omaa elämää silloinkin.
Mutta tässä ketjussa on puhuttu kyllä muistakin hankalista isovanhemmista kuin vain mielisairaista tai muun diagnoosin saaneista.
Oma anoppi on ihan klassinen tapaus ja jos olisin jatkanut kivana ja kilttinä olemista, ettei mummu vaan hermostu, niin olisin varmasti itse saanut jo jonkin diagnoosin.
Mummo kutsuisi itseään vieläkin lapsille äidiksi, vanhempi lapsi olisi jatkuvasti mummolassa hoidossa, mummolla olisi oikeus meidän perheen rahoihin ja kotiin ja oikeus päättää missä minä olen töissä, mitä lapseni harrastaa, missä lapset on hoidossa, keitä lasten merkkipäiville kutsutaan ja mitä synttäreillä tarjotaan. Ja jostainsyystä lapset söis jokapäivä perunaa vaikka ne inhoo sitä 🤷♀️
Tai vähintäänkin joutuisin kuuntelemaan jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä noista aiheista ja pyytelemään anteeksi olemassaoloani.
Siihen en ruvennut vaan tein rajat selväksi ja oletan, että niitä noudatetaan. Mulla kuitenkin on jotain mitä mummo kaikkein eniten haluaa (poikansa esikoinen) ja olen tehnyt selväksi ettei mitään kanssakäymistä synny mun lasten kanssa jos käytös säilyy huonona.
Vähän yli vuosi meni parilla parintunnin tapaamisella kunnes mummon käytös oli ihan ok, ja voidaan jopa kyläillä. Mummo tietää seuraukset jos lähtee taas laukalle, joten tekee parhaansa välttääkseen huonoa käytöstä.Sinä et nyt vaan hahmota ongelmaa ollenkaan. Ilmeisesti sulla ei ole oikeassa elämässä kokemusta tällaisista kuin minun häirikköni, ap:n anoppi tai ketjun kultamummi.
Nuo sinun juttusi on nyt juurikin sitä tyyliä, että "minua ei ole raiskattu koska minä olen sanonut ei".
Selvä.
Sinäkään et hahmota minun tilannettani, koska sinulla ei ole minun anoppiani lastesi mummona.
Meillä ei olisi toiminut se etten lähde mitenkään rajoittamaan meidän rajatonta mummoa koska meillä ongelmat kiihtyivät sitä mukaan mitä useammin olin rajaamatta tilanteita.
Sinun juttusi kuulostaa siltä kun yrittäisit sanoa, että sinua ei ole koskaan raiskattu koska olet aina alistunut ja sanonut kyllä. Mikä on ihan jees jos ongelma koskisi vain sinua mutta lasten tähden rajat pitää vetää oli se sitten täydellinen välien katkaisu tai lasten yökyläilyjen määrän rajoittaminen, silloin kun mummo ei ole lapsille hyväksi.Kyllä minä hahmotan sinun tilanteesi. Sinun tapauksessasi siellä vastapäässä on kuitenkin jonkinlainen kyky ottaa vastaan asioita, jopa pohtia ja suorastaan muuttaa omaa käytöstä.
Silloin tuo onnistuukin, ehkä.
Jos siellä vastapäässä on esimerkiksi tuollainen Kultamummi kuin täällä on kirjoitellut, neuvoistasi ei ole mihinkään. Jos sitä vastaanottokykyä tai -halua ei ole, sitä ei ole.
Klassinen ehdollistaminen toimii kyllä ihan kaikkiin selkärankaisiin. Riittää että sinulla on jotain mitä se toinen haluaa -ja valta ottaa se pois.
Mummolle on vain tehtävä selväksi, että jos et käyttäydy kuten minä tahdon, et näe lapsenlasta koskaan.
Mutta tässä täytyy olla ankara: esim. jos vierailulla tulee käytöstä, jota et hyväksy, on lähdettävä heti, vaikka et olisi vielä saanut edes kenkiä jalastasi. HETI. Ei pidä välittää mitä ihmiset ajattelee tai mies nillittää. HETI.
Kyllä se jakeluun menee.
Sitä r-aiskausesimerkkiä mukaellen: minua ei ole r-aiskattu, koska painoin peukalot yrittäjän silmämuniin ja se sokeutui. :)
-eri-
Tai sitten siitä alkaa elämäsi painajainen. Stalkkausta, vainoa, häirintää, aiheettomia viranomaisilmoituksia, sukulaisia jotka alkaa katsoa vinoon, työpaikalla kuullaan asiasta jne jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat todistetusti kauhein sukupolvi ikinä, ryöstivät kolmen sukupolven rahat itselleen, tuhosivat planeetan (ilmastonmuutos oli jo 70-luvulla tiedossa, silloin päättivät että ei tehdä mitään, siirretään lasten ja lastenlasten ongelmaksi) ja ovat itsekkäitä, röyhkeitä ja ylimielisiä. Isovanhempina huonoja (täysi välinpitämättömyys tai sitten ripustautuvaisuus).
Mutta kun kysyy heiltä itseltään niin ovat paras sukupolvi ikinä! :D
Itsekkäästä en tiedä, mutta etuoikeutetuin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Normaalia on toimia niinkuin teidän omalle perheelle sopii, ihan niinkuin on aina tehty.
Sinun vanhempasi aikanaan päättivät miten sinun lapsuudenperheessäsi toimittiin, miehesi vanhemmat päättivät aikanaan miten heidän perheessä toimittiin, nyt on sinun ja miehesi vastuulla päättää miten sinun lastesi lapsuudenperheessä toimitaan.
Lapsesi päättävät sitten tulevaisuudessa omien perheidensä perinteistä.
Jos miehesi haluaa, voisi olla kaikkia miellyttävä vaihtoehto lähettää mummolle onnitteluviestinä esim miehesi ja lapsenne selfie, tekstinä vaikka Hyvää äitienpäivää isin äidille!
Ps. Paras toimintatapa on oman kokemukseni perusteella suora puhe.
Jos mummo tulee linjoja pitkin kimppuusi niin sano se mitä ajattelet, ei se ole vaarallista jos joku sinulle suuttuu, sinullakin on oikeus suuttua.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan, ei ole sinun tehtäväsi miettiä mummon loukkaantumisia tai suuttumisia, hän on aikuinen ihminen jonka pitäisi itse käsitellä omat tuntemuksensa.Kun ei se todellakaan ole näin näiden rajattomien kanssa.
He toimii kuten Kultamummi, hakee auktoriteettia ylempää, ylempää ja ylempää, nythän jo Sanoma Oykin on menettämässä tilauksen kun Kultamummi ei saa tahtoaan läpi.
Se vainoaminen ja rajattomuus voi räjähtää älyttömiin sfääreihin. Ihan ekana vanhemmat haukutaan sukulaisille, naapureille, paikkakuntalaisille.
Sitten keksitään soitella neuvolaan jne.
Sun neuvoko on jatkaa mielistelylinjalla?
Itse kyllä hyödyin suorasta puheesta. Sanoin suoraan mielipiteen, kerroin mitä haluan, ja kerroin seuraukset jos huono käytös jatkuu.
Tilanne helpottui huomattavasti kun myös toteutin kertomani seuraukset ja jatkoin suoraa hyssyttelemätöntä linjaa, ihan kylmän kohteliaasti tietty.
Mua henk.koht. ei pystyisi vähempää kiinnostaa vaikka mummo haukkuisi mut koko suvulleen ja soittelis vaikka päivittäin neuvolaan, mistä mä tiedän vaikka soitteliskin.
Rajattomaan hulluun se ei tepsi. Niihin joita tää ketju käsittelee.
:) niin jos tarkotat ihan oikeasti diagnoosin saanutta ihmistä niin joo, tuskin yhden perheen asettamat rajat ihmistä parantaa, mutta ne rajat kyllä voi helpottaa omaa elämää silloinkin.
Mutta tässä ketjussa on puhuttu kyllä muistakin hankalista isovanhemmista kuin vain mielisairaista tai muun diagnoosin saaneista.
Oma anoppi on ihan klassinen tapaus ja jos olisin jatkanut kivana ja kilttinä olemista, ettei mummu vaan hermostu, niin olisin varmasti itse saanut jo jonkin diagnoosin.
Mummo kutsuisi itseään vieläkin lapsille äidiksi, vanhempi lapsi olisi jatkuvasti mummolassa hoidossa, mummolla olisi oikeus meidän perheen rahoihin ja kotiin ja oikeus päättää missä minä olen töissä, mitä lapseni harrastaa, missä lapset on hoidossa, keitä lasten merkkipäiville kutsutaan ja mitä synttäreillä tarjotaan. Ja jostainsyystä lapset söis jokapäivä perunaa vaikka ne inhoo sitä 🤷♀️
Tai vähintäänkin joutuisin kuuntelemaan jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä noista aiheista ja pyytelemään anteeksi olemassaoloani.
Siihen en ruvennut vaan tein rajat selväksi ja oletan, että niitä noudatetaan. Mulla kuitenkin on jotain mitä mummo kaikkein eniten haluaa (poikansa esikoinen) ja olen tehnyt selväksi ettei mitään kanssakäymistä synny mun lasten kanssa jos käytös säilyy huonona.
Vähän yli vuosi meni parilla parintunnin tapaamisella kunnes mummon käytös oli ihan ok, ja voidaan jopa kyläillä. Mummo tietää seuraukset jos lähtee taas laukalle, joten tekee parhaansa välttääkseen huonoa käytöstä.Sinä et nyt vaan hahmota ongelmaa ollenkaan. Ilmeisesti sulla ei ole oikeassa elämässä kokemusta tällaisista kuin minun häirikköni, ap:n anoppi tai ketjun kultamummi.
Nuo sinun juttusi on nyt juurikin sitä tyyliä, että "minua ei ole raiskattu koska minä olen sanonut ei".
Selvä.
Sinäkään et hahmota minun tilannettani, koska sinulla ei ole minun anoppiani lastesi mummona.
Meillä ei olisi toiminut se etten lähde mitenkään rajoittamaan meidän rajatonta mummoa koska meillä ongelmat kiihtyivät sitä mukaan mitä useammin olin rajaamatta tilanteita.
Sinun juttusi kuulostaa siltä kun yrittäisit sanoa, että sinua ei ole koskaan raiskattu koska olet aina alistunut ja sanonut kyllä. Mikä on ihan jees jos ongelma koskisi vain sinua mutta lasten tähden rajat pitää vetää oli se sitten täydellinen välien katkaisu tai lasten yökyläilyjen määrän rajoittaminen, silloin kun mummo ei ole lapsille hyväksi.Kyllä minä hahmotan sinun tilanteesi. Sinun tapauksessasi siellä vastapäässä on kuitenkin jonkinlainen kyky ottaa vastaan asioita, jopa pohtia ja suorastaan muuttaa omaa käytöstä.
Silloin tuo onnistuukin, ehkä.
Jos siellä vastapäässä on esimerkiksi tuollainen Kultamummi kuin täällä on kirjoitellut, neuvoistasi ei ole mihinkään. Jos sitä vastaanottokykyä tai -halua ei ole, sitä ei ole.
Klassinen ehdollistaminen toimii kyllä ihan kaikkiin selkärankaisiin. Riittää että sinulla on jotain mitä se toinen haluaa -ja valta ottaa se pois.
Mummolle on vain tehtävä selväksi, että jos et käyttäydy kuten minä tahdon, et näe lapsenlasta koskaan.
Mutta tässä täytyy olla ankara: esim. jos vierailulla tulee käytöstä, jota et hyväksy, on lähdettävä heti, vaikka et olisi vielä saanut edes kenkiä jalastasi. HETI. Ei pidä välittää mitä ihmiset ajattelee tai mies nillittää. HETI.
Kyllä se jakeluun menee.
Sitä r-aiskausesimerkkiä mukaellen: minua ei ole r-aiskattu, koska painoin peukalot yrittäjän silmämuniin ja se sokeutui. :)
-eri-
Ei toimi kaikkien kanssa, esim oma nälvivä anoppi kiusasi mua vuosia, kun sit kerran puolustin itseäni niin suuttui ja lopetti kaiken yjteydenpidon. Ei mitään yhteyksiä vuosiin.
Erieri
Sehän toimi sitten paremmin kuin hyvin. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo pahimmat usko sellaista. Alkavat hautoa kostoa, heittäytyvät marttyyreiksi, ja vaikka mitä. Mutta käytös ei muutu. Se on niin syvällä näiden sielussa se narsismi, ominta itseä, ei se muutu.
Vaikea sitä omaa käytöstä on muuttaa, kun ei näe siinä olevan mitään vikaa. Ja toki se mummeli on oikeutettu tähän kaikkeen, esim. miniän haukkumiseen. Tätä voidaan perustella että totuuden voi aina sanoa. Mun anoppi on valitettavasti sen verran harhainen, että luulee omaa mielipidettään yleismaailmalliseksi totuudeksi.
On muuten erittäin hyvä kysymys?