Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Oon samaa mieltä nyt loppuu tuo kumpi on oikee, kumpi on väärä, kumpi on musta, kumpi on valkee, kumpi on miniä, kumpi on mummi, kuka on paras, kuka on huonoin!!
Joo korona-aika saa ihmiset raivoomaan, mutta tämän ketjun ei pitänyt olla yleistysketju! Miksi joku nyt yleistäen vertailee suuria ikäluokkia nuorempiin??? Miten liittyy aiheeseen. Saivartelua ja bessewisseröintiä moinen. Piti puhua marginaalijoukoista huonosti käyttäytyvistä mummista, ei "minun ikäluokkani on parempi kuin sinun" argh miten lapsellista. Pakko se on poistua menee liikaa tunteisiin tää päteminen :)
On totta että täällä on ehkä 2 tyyppiä jotka näistä keskenään väittelee, niitä juttuja ei tarvitse lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Vietnamin sota kyllä tuomittiin laajalti etupäässä aktivistien toimesta ja rotusorto samoin mutta katosiko sodat, rotusorto, saastuttaminen jne? EI!
70- luvulla levisi huumeet, viina, tupakointi, vapaat suhteet, abortit, lasten kaltoinkohtelu ja aviottomat lapset!
Tykkään kovasti kun nämä nyky äidit hoitavat itse pikkulapsensa, näin he oppivat tuntemaan heidän persoonallisuutensa ja vastaamaan paremmin lastensa tarpeisiin!
Pöhlöjähän täällä vaavipalstalla riittää. Jos joku vihtii kirjoittaa jotain ihan asiaa, se varsinkin haukutaan eikä mitään logiikkaa voi hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Onnitteluviesti "hyvää mummojenpäivää"...?
Voin oikein kuvitella oman anoppini ilmeen, kun hän saisi tuollaisen viestin eikä esim. "Vauva toivottaa Sinulle oikein hyvää äitienpäivää!" Hah. (Minkäänlaista viestiä vauvalta emme ole siis laittamassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Vietnamin sota kyllä tuomittiin laajalti etupäässä aktivistien toimesta ja rotusorto samoin mutta katosiko sodat, rotusorto, saastuttaminen jne? EI!
70- luvulla levisi huumeet, viina, tupakointi, vapaat suhteet, abortit, lasten kaltoinkohtelu ja aviottomat lapset!
Tykkään kovasti kun nämä nyky äidit hoitavat itse pikkulapsensa, näin he oppivat tuntemaan heidän persoonallisuutensa ja vastaamaan paremmin lastensa tarpeisiin!
Päättäjäthän ne on mitkä päättää ja ihmiset valitsee päättäjät ilm. aina väärin, sukupolvesta toiseen, aina maristaan ja valitetaan. Ja äitien on ollut pakko viedä lapsensa hoitoon 3 kk ikäisinä kun ei ollut enempää äitiyslomaa ja sitten kun oli, niin väärin sekin, että hoidatetaan päiväkodeissa, mutta niinhän se tehdään nytkin. On vaan mahdollista olla kotona ne lapsen ekat vuodet, hieno juttu jonka sai aikaan ne jotka oli silloin päättäjiä, ei nykyäidit kumminkaan. Tällä sukupolvella on varmaan ihanteellisimmat olosuhteet olla lastensa kanssa ja ovat myös, mutta ei kaikki silti mitään täydellisiä äitejä ja isiä ole. Eroja on paljon nytkin ja uusperheitä ja niistä saa kyllä tälläkin palstalla paljon pahaa mieltä kun lukee.
Minkä nyt joku 70-luvun nuoret kehitykselle olis voineet, ei nykynuoretkaan sille mitään mahda, että huumeet leviää entistä enemmän ja lasuja tehdään niin ettei viranomaiset ehdi kunnolla käsitellä ja kaikki sonta mikä tulee muualta maailmasta niin tulee tännekin vaikka kuinka yrittäisi estää. Median tuloko olis pitänyt estää, televisiot ja netit? Maailmanmenolle ei mahda mitään, köyhyys lisääntyy ja rikkaat porskuttaa, mutta jotain on sentään Suomessakin tehty oikein, kun ei meillä ole ne ongelmat samaa luokkaa kuitenkaan kuin monissa muissa maissa. Etelänmatkat on kivoja, mutta jos menee muualle kuin siihen lomakylään niin voi nähdä totuuden siitäkin maasta, olen käynyt Andalusiassa ja nähnyt sellaista kurjuutta että oksat pois saatikka venäjän maalla tai melkeen missä vaan muualla, ellei nyt johonkin Monacoon matkusta, siellä en ole ollut.
Että joo. Älkää viittikö ihan överiksi vetää noita haukkumisia, sitä paitsi nykypolvet tulee perimään yhtä ja toista ja on perineetkin jo, ei tietenkään kaikki enkä minäkään, mutta mun tenavat kyllä perii jo aika kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Onnitteluviesti "hyvää mummojenpäivää"...?
Voin oikein kuvitella oman anoppini ilmeen, kun hän saisi tuollaisen viestin eikä esim. "Vauva toivottaa Sinulle oikein hyvää äitienpäivää!" Hah. (Minkäänlaista viestiä vauvalta emme ole siis laittamassa).
Meillä taas just tuollainen mummonpäiväntoivotus äitienpäivänä olisi anopin mieleen. Äitienpäivä olisi siitä edes mummonpäivä, jota juhlitaan mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Toi voi olla muuten totta. Tunnistan tuon omassa isässäni, joka ei tosin tuppaudu mitenkään. Mutta piristyy ja ilahtuu aina suunnattomasti, kun häneltä pyytää jotain apua, oli se sitten remppa-apua, kyytiä tai lastenhoitoapua.
Tai voisko vaan olla että isäsi rakastaa sua ja on mielellään avuksi?
Ei tehdä nyt perushyveistä jotain sairautta. Kai säkin lapsesi eteen olet valmis tekemään asioita.
Aivan eri juttu sellaiset jotka pyytämättä tuppautuvat väkisin kotiin joka käänteessä. Sellaisilla niitä tarpeellisuudentunteen tarpeita on. Monet 5v asti imettävät äidiltäkin enemmän itseään hoitavat eikä lasta, joka ei tod ok.
Älkää nyt alkako hyviä vanhempia välttämään siksi että joukkohysteria iskee, jos oikeasti vanhempi ei ole kävellyt ylitsenne!
En mä tarkottanut, että se olisi jotenkin sairasta, tai siinä olisi jotain vikaa. Koska mun isä ei tuppaudu, eikä käyttäydy mitenkään huonosti tai haitallisesti. Mutta kyllä hänestä huomaa, että iän karttuessa ja vaivojen lisääntyessä häntä ihan selvästi haittaa se, ettei hän kykene olemaan hyödyksi samalla tavalla, kuin ennen. Hän on kuitenkin tottunut ikänsä tekemään asioita.
Aivan. Ihan normaalia. Itsekutakin harmittaisi kun kroppa ei enää toimikaan niinkuin ennen. Kiva kuulla välillä että hyviäkin isiä. Tsemppiä!
Onhan niitä hyviäkin vanhempia, edes tästä ketjusta en ole saanut sellaista kuvaa, että ei olisi. Se, alkuperäinen viesti, mihin vastasin liittyi nimenomaan siihen, että onko noiden boomereiden sukupolvi sellainen, jolle se hyödyksi oleminen on nimenomaan se suuri tarve. Ja tunnistan sen omista vanhemmista. Mun isä osaa käsitellä tunteen purkamatta sitä meihin lapsiin, mun äidillä on puolestaan vähän tuota katkeran lyttääjän vikaa. Toisena päivänä antaa ymmärtää, että on ylpeä minusta ja mun sisaruksista, mutta seuraavana päivänä onkin sitten sitten sitä mieltä, että mitään ei saisi yrittää, kun ei me kuitenkaan missään onnistuta. Hankala luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä pitäisi saada päättäjien tietoon että hyvin usein se isovanhempi EI OLE rakastava ja mukava.
Kaikki lehden paapoo suuria ikäluokkia (suomen varakkain ihmisryhmä) ja siitä syystä julkaisee lehdissä vain isovanhempia palvovia ja kiittäviä juttuja. Katsokaa vaikka perhe- ja vauvalehtiä, siellä aina isovanhemmat jotka hoitaa ja auttaa valtavasti, miten kolme sukupolvea tukee ja auttaa toisiaan, miten on niin rakastavaa ja lässynlää.
Oikeasti ne suurten ikäluokkien isovanhemmat on suurilta osin narsistisia, väkivaltaisia, itsekkäitä, osa välinpitämättömiä isovanhempia, osa raivoipäisiä iholle tunkevia rajattomia isovanhempia, osa juoppoja jne. Mutta kas kas, NÄISTÄ ei yksikään lehti ilinä kirjoita mitään kun pian boomerit suuttuu ja lopettaa lehtitilaukset.
Mulla on ollut 14v ajan lapsia, koko tämän ajan olen kärsinyt täisovanhempi-tuputuksesta, eli ”kai nyt isovanhemmat on joulua teillä, kai nyt vietätte kesää heidän kanssaan, onhan ne nyt teille tärkeimmät ihmiset, kyllähän te saatte niiltä apua ja tukea...” en jaksa edes muistella kaikkia noita tuputuksia ja isovanhempien tyrkytystä. Mutta kun ne EI OLE rakastavat isovanhemmat vaan väkivaltaiset hakkaajat.
Sorry että kiukuttaa mutta tästä isovanhempien kulta-patsastelusta pitäisi päästä oikeasti eroon ja lehtienkin joskus kirjoittaa siitä mikä on totuus, eikä siitä mikä on illuusiota.
Kirjoitat omien lastesi isovanhemmista, eikä ole mitään syytä epäillä kirjoituksesi todenperäisyyttä, mutta mihin perustat väitteesi, että SUURIN osa näistä suuria ikäluokkia edustavista isovanhemmistasi olisi narsisteja, väkivaltaisia, itsekkäitä jne.?
Sehän täytyisi näkyä elämänmenossa laajemminkin, eikä vain vauvapalstan kirjoituksissa. Olen jo isovanhempi itse ja nähnyt yhtä ja toista, mutta en ole koskaan törmännyt isovanhempiin, jotka olisivat väittämäsi kaltaisia. Tietysti ajattelen nyt niitä, jotka itse tunnen ja tiedän, enhän tietenkään voi tietää ja tuntea kaikkia ihmisiä. Mutta miksi omaan elämänpiiriini ei sitten näitä isovanhempia kuulu? Tuon väitteesi perusteella pitäisi kyllä jo kuulua.
Kukaan ei ole koskaan edes puhunut tällaisesta isovanhemmasta kohdallaan. Kyllä olen kuulut kaikenlaista arvostelua, enemmän ja vähemmän mairittelevaa, myös silloin, kun itse olin nuori äiti, mutta suoranaisesta väkivaltaisuudesta en ole kuullut ikinä, en myöskään narsisteista. Ei omakaan anoppini mikään ihana persoona ollut, mutta ei hän ollut myöskään väkivaltainen, ei narsistinen, ei itsekäs, ei raivopäinen eikä rajojaan ymmärtämätön juoppo. En ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Jos kuitenkin suurin osa heistä on tuollaisia, niin kyllä minun olisi elämäni aikana pitänyt nähdä ja kuulla. Vai mikä harvinaisuuskupla tämä minun sukulaisteni, tuttujeni, ystävieni ja työkavereideni piiri on?
Olen päinvastoin sitä mieltä, että suurin osa meistä tämän ikäisistä on ihan tavallisia ihmisiä. Ja myös ihan tavallisia luotettavia ja kunnollisia isovanhempia, joiden luo lapsenlapsia tuodaan ihan mielellään.
Vertailun vuoksi voin kyllä väittää, että narsistisempaa sukupolvea, kuin tämä nykyinen nuoriso, ei ole koskaan ollut. Jos milloin, niin nykyään nuoret palvoo omaa kuvaansa ja omaa elämäänsä aivan järjettömyyteen asti. Olen melko varma siitä, että tästä tullaan aikanaan maksamaan vielä iso hinta. Maksajat ovat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Turhautuminen on ennenkin aiheuttanut henkilöpalvontaa ja suuria sotia.
Nykyinen nuoriso saattaa vaikuttaa itsekeskeisiltä, tekokynsineen ja -ripseineen, mutta ovat kaukana siitä. Moni heistä ovat vain epävarmoja, mikä on ihan normaalia teini-iässä. Töissä kun tuli nuori oppimaan, niin johan oli nää vanhat akat heti haukkumassa ja tuomitsemassa, kateellisia olivat vaan. Sitä en kyllä voi mitenkään ymmärtää miten 50-60v naiset kehtaavat niin rumasti puhua jostain 16v kiltistä ja fiksusta nuoresta. Itse olen 35v. Kyllä minä niille akoille sanoin, että nämä tytöt ovat teidän tulevia työkavereita, että käyttäytykää nyt kunnolla! Tää ei nyt kuitenkaan tähän ketjuun kuulu.
mä käyttäisin sanaa pinnallinen.
Nykynuoriso kantaa syvää huolta yhteiskunnallisista asioista- siis oikeasti, ei vaan mitään feikkivasemmistolaista hihhulointia kuin suuri ikäluokka. Ilmastosta, saastumisesta, ihmisoikeuksista jne.
Ei, kyllä suuret ikäluokat on tässäkin asiassa olleet edelläkävijöitä. Feikkivasemmistolaisuus ei kaikilta osin ollut feikkiä, vaan siihen sisältyi ihan oikeita poliittisia tavoitteita. Joistakin tuli oikeasti poliittisia päättäjiä, ja Suomen sosiaaliturva kehittyi juuri vasemmistolaisten puolueiden ajamana. Tottakai siinä liehui mukana myös kaikenlaisia ns. isäntappajia, joiden piti vain tahallaan ärsyttää omia porvarillisia taustojaan ja vanhempiaan, mutta näillä ei ollut merkitystä sen kummemmin. Takaisin sinne lihapatojensa ääreen ne menivät lopulta kaikki kuitenkin.
Ilmasto-ongelmista ei tiedetty, mutta saastuminen oli yksi asia, jota vastaan osattiin osoittaa mieltä jo silloin. 60-luvulta lähtien on aina nuoret olleet etunenässä näissä globaalisissa ongelmissa, kuinkahan monta mielenosoitusta luulisitte olleen ympäri maailmaa Vietnamin sodan tapahtumia vastaan ja koko sotaa vastaan? Ei yhtään vai? Ettekö te nykynuoret tiedä yhtään mitään 60- ja 70 -lukujen radikalismista? Se oli nimenomaan sen ajan nuorten toimintaa. Silloin todella noustiin vanhaa maailmaa vastaan. Silloin tehtiin teatteria, taidetta ja varsinkin lauluja, joilla haluttiin herättää päättäjien mielenkiinto. Paljonkos nykynuoret tekevät tällaista?
Olen itsekin ollut kampanjoimassa ihmisoikeuksien puolesta, silloin nuorena, kun oli mahdollisuuksia. Rotusorto oli meille aivan käsittämätön vääryys, mutta eipä tätä ole näköjään iskostunut nykynuoriin, jotka näyttää olevan rasistisempia kuin ikinä Suomen historiassa. Mitä nämä skinit oikein edustavat, suuria ikäluokkiako?
Tiedän nykyisissä nuorissa olevan paljonkin hyviä tyyppejä, jotka tuovat esille epäkohtia ja tekevät asioita niiden poissulkemiseksi, mutta kyllä sitä tekivät edellisetkin polvet. Olen ollut kampanjoimassa asunnottomuuttakin vastaan 60-luvulla. Muistan hyvinkin tuon ajan ja sen, että ns. kunnallisia vuokra-asuntoja alettiin rakentaa meidän kaupunkiimme juuri tuolloin. Asuntopula oli aivan kauhea yhteen aikaan. Samoin teimme koulussa ison projektityön, joka kohdistettiin paikalliseen isoon tuotantolaitokseen, joka todettiin tietyn vesialueen saastuttajaksi. Opettajat sen meillä teettivät ja innostus oli suuri ja sillä saimme myös näkyvyyttä niin että lopulta "isot herrat" taipuivat, toki siihen muitakin tahoja tarvittiin kuin vain me yksi koululuokka. Mutta varmasti olimme tekemässä jotain, millä oli merkityksensä. Tänä päivänä siitä vesistöstä kalastetaan ja siinä uidaan puhtaassa vedessä.
Ei tämä tähän ketjuun tietenkään kuulu, mutta pakko kertoa, että käsittäisitte, että teitä ennenkin on ollut ihan fiksua ja järkevää elämää.
Lopettakaa tämä tähän ja alkakaa keskustella siitä, miten vauva hoitaa isovanhempiaan vai mitä se oli.
Vietnamin sota kyllä tuomittiin laajalti etupäässä aktivistien toimesta ja rotusorto samoin mutta katosiko sodat, rotusorto, saastuttaminen jne? EI!
70- luvulla levisi huumeet, viina, tupakointi, vapaat suhteet, abortit, lasten kaltoinkohtelu ja aviottomat lapset!
Tykkään kovasti kun nämä nyky äidit hoitavat itse pikkulapsensa, näin he oppivat tuntemaan heidän persoonallisuutensa ja vastaamaan paremmin lastensa tarpeisiin!
Ai katosiko sodat? No itse asiassa hyvinkin pitkäksi aikaa täällä Euroopassa, mutta kenen suuren ikäluokan edustajan vika oli se, että NL hajosi ja aiheutti kamalat sodat ja konfliktit Balkanilla? Tai Lähi-Idän uskonnolliset melskaamiset ja Isisin, johon on liittynyt suomalaisiakin nykynuoria?
Sotia vastaan on aina marssittu ja kampanjoitu ja osoitettu mieltä, mut ei kukaan voi niitä estää, ei tämä nykyinenkään nuori ikäpolvi siihen kykene, jos sellainen tullakseen on. Ei, ei kukaan teistä eikä meistä. Silti kaikenlainen vastarinta on oltava, että ihminen säilyy ihmisenä. Usein siihen toimintaan lähtee nuori ihminen, jolla ei ole esim. perhettä vielä eikä sitoumuksia mihinkään muuhun, on helpompi lähteä toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Onnitteluviesti "hyvää mummojenpäivää"...?
Voin oikein kuvitella oman anoppini ilmeen, kun hän saisi tuollaisen viestin eikä esim. "Vauva toivottaa Sinulle oikein hyvää äitienpäivää!" Hah. (Minkäänlaista viestiä vauvalta emme ole siis laittamassa).
Meillä taas just tuollainen mummonpäiväntoivotus äitienpäivänä olisi anopin mieleen. Äitienpäivä olisi siitä edes mummonpäivä, jota juhlitaan mummolassa.
Meillä muistettiin äitienpäivänä myös mummoa. Aamulla juotiin kakkukahvit kotona ja juhlistettiin äitiä ja iltapäiväksi mentiin mummolaan. Mutta meillä oli vain yksi isovanhempi elossa, joten tuo oli aika helppo toteuttaa. Ja meidän mummo oli normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhaaaaa kaikille. Äitienpäivänä riittää kun sen mummon oma lapsi laittaa onnittelut. Nythän se vietto on kaikilla eristyksissä, ainakin järkevillä.
Myös kyläilyn voi hoitaa anopin poika, käväistä lasten kanssa viemässä kukka päivemmällä ja palata omaan kotiin. Jos onnittelu ei riitä.
Nyt katoan katsomasta tätä riitelyä. Hyvä vertaistukiketju meni pilalle turhan ilkeilyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sarjassamme typeriä ongelmia mutta mua ahdistaa lähestyvä äitienpäivä. Onko muilla ollut tapana muistaa lasten mummoa äitienpäivänä, siis nimenomaan mummona eikä lasten isän äitinä?
Viime äitienpäivä oli minulle ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Vietettiin sitä kolmestaan miehen ja vauvan kanssa. Alkuillasta alkoi tulla syyllistäviä viestejä - minulle, ei miehelle - "tässä on koko päivä odotettu kyläilyä tai edes onnitteluita, meni vähän pilalle kyllä tämä äitienpäivä tällä kertaa". Ihmeissäni vastasin että laittoihan mies kait viestin aamulla. Kyse oli siitä että minun olisi pitänyt laittaa vauvalta onnittelut hänelle, mummolle, äitienpäivänä.
Kaikkein säälittävintä on se että vastasin jotenkin vaikeasti mutta myötäillen että "onhan tämä mummojenkin päivä, onnea!"
Mikä on normaalia ja mikä ei? Tarvitseeko minun edes miettiä anopin odotuksia liittyen tulevaan äitienpäivään? En enää edes tiedä miten kuuluu toimia, niskaan hengittäminen on tauotonta, loputonta, tunnen koko ajan että siellä ollaan naama väärinpäin mun takia.
Tuntuu että jotenkin pitää luovia kun asutaan lähekkäin vaikka mikään luottoa ei ole, enkä haluaisi olla tekemisissä. Lasta en ole yhden kerran jälkeen antanut hoitoon, kun silloin tunsivat lapsen paremmin kuin minä sen yhden päivän jälkeen ja olivat toimineet vastoin sovittuja asioita. Meno ollut täydellisen rajatonta siitä asti kun kuulivat raskaudesta.
Varmaan alkaa oma mielenterveys pettämään kun kaikesta huolimatta stressaan äitienpäivää ja anopin marttyrointeja jos en nöyristele häntä. Odottaa kyläilyä, kukkia ja korttia, aikaa lapsen kanssa. Aivan minimi on joku söpö onnitteluviesti olevinaan siis meidän lapselta.Onnitteluviesti "hyvää mummojenpäivää"...?
Voin oikein kuvitella oman anoppini ilmeen, kun hän saisi tuollaisen viestin eikä esim. "Vauva toivottaa Sinulle oikein hyvää äitienpäivää!" Hah. (Minkäänlaista viestiä vauvalta emme ole siis laittamassa).
Meillä taas just tuollainen mummonpäiväntoivotus äitienpäivänä olisi anopin mieleen. Äitienpäivä olisi siitä edes mummonpäivä, jota juhlitaan mummolassa.
Meillä muistettiin äitienpäivänä myös mummoa. Aamulla juotiin kakkukahvit kotona ja juhlistettiin äitiä ja iltapäiväksi mentiin mummolaan. Mutta meillä oli vain yksi isovanhempi elossa, joten tuo oli aika helppo toteuttaa. Ja meidän mummo oli normaali.
Niin, minäkin olen äiti ja minulla on oma äiti ja mummokin vielä elossa. Miksi se anoppi olisi se tärkein äiti meistä kaikista että siellä pitäisi käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhaaaaa kaikille. Äitienpäivänä riittää kun sen mummon oma lapsi laittaa onnittelut. Nythän se vietto on kaikilla eristyksissä, ainakin järkevillä.
Myös kyläilyn voi hoitaa anopin poika, käväistä lasten kanssa viemässä kukka päivemmällä ja palata omaan kotiin. Jos onnittelu ei riitä.
Nyt katoan katsomasta tätä riitelyä. Hyvä vertaistukiketju meni pilalle turhan ilkeilyn takia.
Lisää päsmäröintiä, sanelua, komentelua, ohjeistamista ja opastamista.
Ja uus uhriutuminen. Kyynel.
Meillä äitienpäivä vietettiin aina koko suvun kesken. Kun tulin äidiksi, niin ensimmäinen äitienpäivä oli kun vauva oli kolmisen viikkoa. Ei lähdetty sukujuhliin, ja tuon jälkeen ollaan oltu vain perheen kanssa. Äitini ensin vähän pettyi, mutta sanoi sitten, että on iloinen kun luon omia perinteitä, enkä kaikessa seuraa suvun mallia. Ymmärsin, että olisi joskus halunnut itsekin viettää toisenlaisen äitienpäivän kuin koko suvun kesken, vaikka ei asiaa suoraan sanonutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhaaaaa kaikille. Äitienpäivänä riittää kun sen mummon oma lapsi laittaa onnittelut. Nythän se vietto on kaikilla eristyksissä, ainakin järkevillä.
Myös kyläilyn voi hoitaa anopin poika, käväistä lasten kanssa viemässä kukka päivemmällä ja palata omaan kotiin. Jos onnittelu ei riitä.
Nyt katoan katsomasta tätä riitelyä. Hyvä vertaistukiketju meni pilalle turhan ilkeilyn takia.
Lisää päsmäröintiä, sanelua, komentelua, ohjeistamista ja opastamista.
Ja uus uhriutuminen. Kyynel.
😮😮😮 Miten eri tavalla voikaan lukea. Eihän tässä opastettu tai komennettu yhtään sen enempää kuin muissakaan ketjun kommenteissa. Alan olla jo hämmentynyt, saako tänne kirjoittaa yleismaallisia "neuvoja" vain jos ne kehottavat haistattamaan kaikille pitkät 😅 Älä ole ihan noin hyökkäävä toisia kohtaan, ei tämäkään kirjoittaja ole sinulle henk.koht. tehnyt tai sanonut yhtään mitään pahaa tai väärää..
-eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitienpäivä vietettiin aina koko suvun kesken. Kun tulin äidiksi, niin ensimmäinen äitienpäivä oli kun vauva oli kolmisen viikkoa. Ei lähdetty sukujuhliin, ja tuon jälkeen ollaan oltu vain perheen kanssa. Äitini ensin vähän pettyi, mutta sanoi sitten, että on iloinen kun luon omia perinteitä, enkä kaikessa seuraa suvun mallia. Ymmärsin, että olisi joskus halunnut itsekin viettää toisenlaisen äitienpäivän kuin koko suvun kesken, vaikka ei asiaa suoraan sanonutkaan.
Eikä ole muutenkaan pakko käydä mummon luona juuri äitienpäivänä, voihan sitä vaikka käydä edeltävänä päivänä viemässä kukkia ja kahvitella. Ei mitään järkeä alkaa siitä tietystä päivästä riitelemään. Eihän se yleensä haittaa kun lapsen syntymäpäiväjuhliakin pidetään eri päivänä, harvoin nimittäin osuu juuri lauantaille lapsen syntymäpäivä.
Olen pariin kertaan kirjoittanut meidän vauvan isovanhemmasta tänne. Taas on tapahtunut jotain sellaista vähäistä mutta outoa, joka kertoo niin paljon koko dynamiikasta. Vauvamme on alkanut opetella puhumaan. Hän jokeltelee tavuja tyyliin nannannaa, tattattaa, tapailee mm. äitiä.
Tämä erikoinen isovanhempi oli aikaisemmin toivonut, että häntä kutsutaan nimellä "Elisabeth-isoäiti". Mummut ja mummit olivat hänestä rahvaanomaisia. Nyt kuitenkin, kun hän on tajunnut että todennäköisesti vauva oppii sanomaan "mummu" ennen kuin "isoäiti", hän vaihtoi kutsumanimensä. Se on nyt "maama Leelee (=jollain logiikalla lyhenne Elisabethista?)". Skype-puhelut hänen ja vauvan välillä ovat nyt sitä, että rouva hokee mairealla äänellä videolla "maamaa... maama... maama leelee..." On kyllä ihan hitusen erikoista. Mutta uskon, että jos vauva jonain päivänä sanoo tahallaan tai vahingossa "maama" niin se tulee olemaan taivaan merkki siitä, että hänhän se on vauvalle kaikkein tärkein.
Kävin pitkästä aikaa katsomassa tätä ketjua. Olen kirjoittanut tuonne jonnekin ehkä viestin 250 paikkeille äidistäni, joka olisi vaatinut lapseni pieninä äitienpäivän viikonloppuna yökylään, jotta lapset voivat tuoda äitienpäivän aamuna hänelle aamukahvit sänkyyn ja antaa hänelle korttinsa ja lahjansa. Ei mennyt jakeluun, että ne kortit ja askartelut oli tehty minulle ja halusin nauttia äitienpäivästä itse lasteni kanssa. Olin kuulemma itsekäs ja ”yritin omia” lapset.
Vierailija kirjoitti:
Olen pariin kertaan kirjoittanut meidän vauvan isovanhemmasta tänne. Taas on tapahtunut jotain sellaista vähäistä mutta outoa, joka kertoo niin paljon koko dynamiikasta. Vauvamme on alkanut opetella puhumaan. Hän jokeltelee tavuja tyyliin nannannaa, tattattaa, tapailee mm. äitiä.
Tämä erikoinen isovanhempi oli aikaisemmin toivonut, että häntä kutsutaan nimellä "Elisabeth-isoäiti". Mummut ja mummit olivat hänestä rahvaanomaisia. Nyt kuitenkin, kun hän on tajunnut että todennäköisesti vauva oppii sanomaan "mummu" ennen kuin "isoäiti", hän vaihtoi kutsumanimensä. Se on nyt "maama Leelee (=jollain logiikalla lyhenne Elisabethista?)". Skype-puhelut hänen ja vauvan välillä ovat nyt sitä, että rouva hokee mairealla äänellä videolla "maamaa... maama... maama leelee..." On kyllä ihan hitusen erikoista. Mutta uskon, että jos vauva jonain päivänä sanoo tahallaan tai vahingossa "maama" niin se tulee olemaan taivaan merkki siitä, että hänhän se on vauvalle kaikkein tärkein.
Kun olin raskaana anoppi pyysi, että häntä kutsuttaisiin mammaksi. Kun sanoin että tämä ei onnistu koska minähän olen mamma vauvalle, niin yritti että jospa voisin olla jotain muuta, kun hänen oma isoäitinsä oli mamma, se oli kuulema perinne. Ei mitään järkeä kun olen ruotsinkielinen! Se ei vaan onnistu kun kaikki muutkin ruotsinkieliset kutsuisivat minua mammaksi lapselle. Onneksi se asia jäi siihen, en edes tiedä minkä nimen se valitsi itselleen, kun ei se ole mitään mummua tai muutakaan koskaan sanonut lapselle (ellei ole sitten salaa silti kutsunut itseään mammaksi)
Joissain Suomen murteissa mamma ja pappa ovat tosiaan isovanhemmat.
Oon samaa mieltä nyt loppuu tuo kumpi on oikee, kumpi on väärä, kumpi on musta, kumpi on valkee, kumpi on miniä, kumpi on mummi, kuka on paras, kuka on huonoin!!
Joo korona-aika saa ihmiset raivoomaan, mutta tämän ketjun ei pitänyt olla yleistysketju! Miksi joku nyt yleistäen vertailee suuria ikäluokkia nuorempiin??? Miten liittyy aiheeseen. Saivartelua ja bessewisseröintiä moinen. Piti puhua marginaalijoukoista huonosti käyttäytyvistä mummista, ei "minun ikäluokkani on parempi kuin sinun" argh miten lapsellista. Pakko se on poistua menee liikaa tunteisiin tää päteminen :)