Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

"Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää."

No eikö tätä ole yrittetty ratakiskosta vääntää mielensäpahoittajamummolle jo yli 6000:n viestin verran? Pitää olla joku sanasokeus tai joku, jos se ei ole jo mennyt tajuntaan.

Näinpä, tää sekoilu alkaa mennä jo äitihullun/kivikissaäidin tasolle. Ignorataan ne argumentit, jotka eivät miellytä, toistetaan vaan maanisesti sitä yhtä ja samaa "isoäidin rakkaus ajaa yli kaiken".. tms ja lopuksi haukutaan kaikki jotka ei tajuu. Noh tää ei ihan vtun daijuiks ketään sano, mutta nuoria hormoonihuuru miniötähän tässä ollaan.. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuo vauvat eivät kasva näkemään kuinka äiti on puhelimessa näpyttämässä viestejä tänne, somessa päivät pitkät. Vaan saavat oikeasti laatuaikaa. Myös puhelimet ja tabletit ei kuulu vauvojen ja leikki-ikäisten päiviin. Noi on oikeasti huolestuttavia ja niihin törmää paljon ammatissani sosiaalialalla.

Omat lapset 4, 5, 12 - käytän tietokonetta vain kun nukkuvat, esim laskujen maksut. Korona-uutinen eksytti tähän ketjuun. Vieras paikka. Kännykkää en muuhun kuin puheluihin. Meillä luetaan kirjoja. Hyvin on pärjätty. Hyvät suhteet anoppiin, asiallisella kommunikoinnilla pääsee pitkälle, hormonit saavat nuorista äideistä helposti vallan ja tilanne muodostuu valtataisteluksi. Tuo mummi voi mennä terapiaan, mummin vastuulta.

Nyt varmaan tulee alapeukkujen, sori siitä mutta oikeasti äidit, jos kolahti niin ehkä syytä muuttaa käytöstä.

Kultamummi olet paljastunut, älä yritä.

Toi on eri, todnäk mies. Kultamummi on oikeasti vanhempi ihminen.

Ei ole. Kultamummi kirjoittaa juuri tuolla tyylillä. Monet ilmaisut paljastavat! Kultamummi on monesti ennenkin yrittänyt esittää eri kirjoittajia tässä ketjussa, mutta aina se tyyli ja viestin aihe paljastaa. Kultamummi osaa nämä propagandan salat, eli samaa mielipidettä kun esittää monena eri kirjoittajana niin muille tulee tunne että useampikin on tätä mieltä.

En tunne itse ketään joka olisi ketjun kertomusten kanssa samaa mieltä. Tämä on ensimmäinen paikka jossa luen omin silmin suoria kehotuksia etäännyttää lasten isovanhemmat, varmuuden vuoksi jos ei syytä keksi. On omaa mielikuvitelmaasi että monet ihmiset olisivat kaltaisiasi. Enin osa kykenee media kriittisyyteen ja omaa tunteet ja empatian toisia ihmisiä kohtaan. Ellet ole huomannut niin näitä mummojen haukkumisviestejä on kirjoittanut maksimissaan 5 eri ihmistä, tarina toistuu ja toistuu, hieman muuntuen.. Läpinäkyvää, ja silti ketju vain pysyy täällä. Se kertoo jotakin sen ihmisen / ihmisten arvomaailmasta jotka ovat ylläpitäjiä. Samalla myös Sanoma Oy:n arvomaailmasta.

Missä lukee että pitäisi etäännyttää varmuuden vuoksi? En ole sellaista viestiä nähnyt. Olen lukenut tismalleen samoja tarinoita myös reditistä ja mumsnetistä, koska tämä on niin yleinen ongelma, ja sama kaava toistuu ihan kaikkialla.

On maailman tavallisin ja luonnollisin, arkisin asia että mummo tykkää lapsensa lapsesta todella paljon! Jopa niin paljon että lapsen äiti saattaa välillä miettiä että huh hei. Mutta olennaista on se että tästä on tullut ongelma vasta nyt. Ilmiö on ollut ennenkin olemassa mutta se ei ole ollut ongelma. Siitä ei olisi pitänyt tekemällä tehdä ongelmaa ja aiheuttaa kiristyneen ilmapiirin takia nimenomaan niille lapsille pahaa mieltä ja pahoinvointia. On vitsailtu hyväntahtoisesti mummojen innostuksesta ja oltu hyvillään. Lapsen oikeus on toteutunut kun hän on saanut itse päättää pitääkö mummosta vaiko ei. Nyt siihen päätökseen ei ole mahdollisuutta koska mummo on lähtökohtaisesti potkaistu ulos. Ajatelkaapa hetki niitä lapsia, joiden hyvinvoinnilla olette perustelleet kaiken mustavalkoisuuden. Miltä on tuntunut vaikka 4 vuotiaasta kun yhtäkkiä yhteys mummoon on katki ja äiti puhuu rumasti lapselle tärkeästä ihmisestä. Ette "näe metsää puilta". Minä näen rakkaitani joka päivä eli omasta puolestani en ole huolissani. On olemassa sellainen juttu kuin empatia, katso sanakirjasta jos on uusi sana..

Ennen vanhaan tehtiin kuten mummo käski, nuorilla äideillä ei ollut mitään oikeuksia sanoa vastaan, kun vanhempia piti kunnioittaa. Se ei enää mene niin. Ollaan nykyään kaikki tasavertaisia.

Tasavertaisia? Kuka päättää yksin lapsen asiat? Välittämättä kenenkään muun tunteista, edes lapsen isän tai lapsen itsensä.

Siihen on ollut syy miksi aiemmin on eletty "nokkima" järjestyksessä.

Lapsen huoltaja päättää.

Ei perheen ulkopuolinen.

Perheitä on erilaisia ja erikokoisia eivätkä läheskään kaikki ajattele että isovanhemmat olisivat ulkopuolisia. On myös perheitä joissa mummi on lasten huoltaja ja on viranomaisten suositus sijoittaa lapsi tarvittaessa juuri isovanhempien luokse. https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapse…

Mitä sitten, kun mä en koe anoppia perheenjäseneksimutta hän kokee olevansa minun ja mieheni perheen matriarkka, HÄN jota on toteltava? Kumpi on väärässä? Kumman mielipide voittaa?

Anoppisi on miehesi äitinä samaa perhettä poikansa ja pojan isän kanssa. Sinä olet perhettä miehen kanssa mikäli asutte yhdessä avio, tai avoliitossa. Olette siten samaa perhekuntaa vaikket ole mitään biologista sukua anopillesi ja apellesi. Lapset ovat, heistä on puolet anoppiasi ja appeasi, puolet sitten sinun puolesi geenejä. On yksilöllistä miten kukin haluaa toimia, usein kypsempi ja viisaampi nainen ottaa vanhemman naisen kaverikseen ja mukaan elämänmenoon. Nuorena oma epävarmuus näkyy hysteerisenä rajojen paukutteluna. Ennen vanhaan oli hierarkia siksi että sopu säilyi isossa talossa ja sopua haluttiin viattomien lasten elämänlaadun takaamiseksi. Miettikää hetki ennen kun ihannoitte nykymenoa.

Luuletko tosiaan, että ennen elettiin onnessa ja auvossa? Maalla kasvaneena olen nähnyt perheitä joissa anoppi asui pojan perheen luona, tai samassa pihapiirissä. Osalla meni hyvin. Oma mummoni rakasti miniäänsä kuin omaa lastaan. Miniä tuli taloon jo kuusitoista vuotiaana, ja he kiintyivät vuosien myötä toisiinsa syvästi. Molemmat puhuivat toisistaan kunnioittavasti ja mummo kuului perheeseen. Kaikissa perheissä ei ollut asiat hyvin. Kiusantekoa, määräilyä, taloudellista uhkailua, selän takana haukkumista, nälvimistä. Lista on loputon. Mies jonka kanssa olin hyvä ystävä lapsena on kolmannessa liitossa (+pari avoliittoa) Anoppi teki kiusaa vallanhimossaan kaikille vaimoille. Nyt on mummeli palvelutalossa, kun ei pärjää kotona, ja kolmas liitto vaikuttaakin onnelliselta. Tyhmä nainen ei ajatellut rajoja rikkoessaan tuhoavansa poikansa rakkauselämää, ja nakertavansa isän ja lasten välisiä suhteita. Miniät eivät jostain syystä halua lasten tapaavan haukkuvaa mummoa. On turha ihannoida entisaikaa, jos ei tiedä siitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää."

No eikö tätä ole yrittetty ratakiskosta vääntää mielensäpahoittajamummolle jo yli 6000:n viestin verran? Pitää olla joku sanasokeus tai joku, jos se ei ole jo mennyt tajuntaan.

Näinpä, tää sekoilu alkaa mennä jo äitihullun/kivikissaäidin tasolle. Ignorataan ne argumentit, jotka eivät miellytä, toistetaan vaan maanisesti sitä yhtä ja samaa "isoäidin rakkaus ajaa yli kaiken".. tms ja lopuksi haukutaan kaikki jotka ei tajuu. Noh tää ei ihan vtun daijuiks ketään sano, mutta nuoria hormoonihuuru miniötähän tässä ollaan.. 🙄

Ja siinä hormonihuurussahan ei ole kerrassaan mitään pahaa, päinvastoin. Sehän on luonnon keino varmistaa, että vauva saa tarvitsemansa hoivan ja turvan.

Niinhän se on eläinmaailmassakin, että emon ja pienten jälkeläisten väliin ei ole yleensä mitään asiaa. Miten se on helppo tajuta, mutta ihmisäidin kohdalla kuvitellaan, että pieni vauva on vapaata riistaa, eikä äidillä ole siihen sanomista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityksen aikana rajaton anoppi ei ole kertaakaan soittanut meille tai pyytänyt soittaa videopuhelua tai muutakaan. Ihan kelpaa pelkästään fyysinen kontakti vauvaan. Mies soitti kerran videopuhelun heille, eipä niitä hirveästi kiinnostanut, puhelu kesti 2 minuuttia. Vai johtuisiko siitä, että meitä vanhempiakin nähdään siinä, ei kelpaa, kun pitää olla pelkästään vauva?

Minusta aika loukkaavaa tuollainen, että seura kelpasi kyllä ennen vauvaa, ja meillä oli kaikilla mukavaa, matkustettiin jopa yhdessä. Nyt ei enää halua meitä nähdä ollenkaan, vaan jopa häätää pois vauvan luota, tai ei mitenkään huomioi meitä vaikka yritetään jutella mukavia. Mennään ihan koko perhe vierailemaan, mutta anoppi pyytää lähtemään ja jättämään vauva hänelle, törkeää käytöstä. Siihen päälle vielä, että ei vauvan tarpeista välitä.

Aikuinen ihminen yleensä ymmärtää ettei ole huomion keskipisteenä jos paikalla on isovanhemmalle lähisukua oleva pieni vauva joka herättää hoiva ja suojelun halua. Eiköhän aikuinen ihminen kestä sen ettei ole parrasvaloissa koko aikaa. Kaikki ymmärtävät sen että mummi keskittyy vauvaan silloin kun tätä näkee.. Vähän narsismin tapainen ajattelutyyli tuo että vauvakin on toissijainen äitiin nähden. Sopii hyvin mielikuvaan nykyäideistä jonka tämä ketju pilaa vielä entisestään. Olen yrittänyt selittää asiani kohteliaasti mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Se, että tulotohinassa suurin osa huomiosta on lapsessa, on ok. Se, että lapsi kaapataan syliin ja lähdetään piiloon tai ensimmäisenä sanotaan suoraan, että vanhemmat eivät ole tervetulleita kun mummun pitää saada hoitaa, niin mennään jo kovasti pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää."

No eikö tätä ole yrittetty ratakiskosta vääntää mielensäpahoittajamummolle jo yli 6000:n viestin verran? Pitää olla joku sanasokeus tai joku, jos se ei ole jo mennyt tajuntaan.

Näinpä, tää sekoilu alkaa mennä jo äitihullun/kivikissaäidin tasolle. Ignorataan ne argumentit, jotka eivät miellytä, toistetaan vaan maanisesti sitä yhtä ja samaa "isoäidin rakkaus ajaa yli kaiken".. tms ja lopuksi haukutaan kaikki jotka ei tajuu. Noh tää ei ihan vtun daijuiks ketään sano, mutta nuoria hormoonihuuru miniötähän tässä ollaan.. 🙄

Ja siinä hormonihuurussahan ei ole kerrassaan mitään pahaa, päinvastoin. Sehän on luonnon keino varmistaa, että vauva saa tarvitsemansa hoivan ja turvan.

Niinhän se on eläinmaailmassakin, että emon ja pienten jälkeläisten väliin ei ole yleensä mitään asiaa. Miten se on helppo tajuta, mutta ihmisäidin kohdalla kuvitellaan, että pieni vauva on vapaata riistaa, eikä äidillä ole siihen sanomista?

Niinpä, ja mummolla pitää olla vapaa pääsy vauvaan ja äitin pitää mennä pois tieltä ja olla hiljaa ja tyytyväinen, tai muuten äiti on narsisti.

Ihmettelen kyllä, miten mummon ei muka tarvitse tai osaa muita huomioida kun vauva on läsnä, kun minäkin osaan samalla kun hoidan mun omaa vauvaa, ihan "hormoonihuurussanikin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikamme murtaa tämänkin tabun. Suvun sisäinen valtahierarkia puretaan, yksilön itsemääräämisoikeus ja oikeus omiin rajoihin korostuu. Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja kantaa sen seuraukset.

Sehän näitä varmaan korpeaakin. Itse ovat joutuneet äitinsä/anoppinsa määräiltäväksi, ja nyt eivät saisi tehdä samaa omille lapsilleen ja miniöilleen.

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Jos joku varastaa mun polkupyörän, niin mun on tämän vuoksi sallittua varastaa naapurin fillari? Vai miten? Vahinko kiertämään, niin saa omat traumansa käsiteltyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321

"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan."  "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."

"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."

Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.

Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".

Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.

Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.

Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.

51

Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?

Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.

Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin

Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.

On aika mahdotonta pitää mummo poissa lasten elämästä ellei kumpikin vanhempi sitä halua. Silti syytetään pelkästään äitejä näistä. Yhdessähän niitä päätöksiä tehdään..

Älä viitsi. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa on mennyt niin että mies on iloinnut siitä, että lapsensa ovat voineet olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Mies luottaa vanhempiinsa ja lapset rakastavat isovanhempiaan. Tästä ei lasten äiti yleensä tykkää. Ja hän nimenomaan sitä valtaa käyttää, hän voi kiristää erolla tai millä tahansa miestä, jotta tämä toimii naisen käskyjen mukaan. Lapsia ei saa viedä turvalliselle ja rakkaille isovanhemmille koska äiti on pohjimmiltaan mustasukkainen ja kukaan ihminen ei ole niin itsekäs, kuin muistasukkainen ihminen. Olen useasti sanonut että asia erikseen ovat muistisairaat tai muuten epäluotettavat mummot mutta kun heitä on marginaali osuus toisin kuin te väitätte ja murennatte ihmisten luottamusta toisiinsa. Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää.

———Tästä ei lasten äiti yleensä tykkää———

Näin mummuna sanoisin, että älähän liioittele! Niin kauan kun kunnioitat sen äidin asemaa päättää vauvansa/pikkulastensa tarpeista, hoidosta jne.... sinulla tuskin on hankaluuksia hänen kanssaan. Kukapa tuntee vauvansa paremmin kuin äiti? Eikä ainakaan niiden, jotka menneinä vuosikymmeninä jo 3kk ikäisinä kuskasivat itkeviä vauvojaan vieraille ihmisille hoitoon kannata huudella täällä neuvojaan.

Vierailija kirjoitti:

"Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää."

No eikö tätä ole yrittetty ratakiskosta vääntää mielensäpahoittajamummolle jo yli 6000:n viestin verran? Pitää olla joku sanasokeus tai joku, jos se ei ole jo mennyt tajuntaan.

Eli ihan luvan kanssa ei tarvitse tanssia anopin oikukkaan pillimusiikin tahtiin? Jessss!

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Harmi että tälle voi antaa vain yhden yläpeukun, todella hyvin kiteytetty tärkeä huomio!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Tsemppiä toteutukseen! Se kannattaa, vaikka välillä saattaa tuntua pahalta. Nimim. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Hyvä! Ja jos miehesi ei priorisoi sinun ja lasten hyvinvointia ja tunteita vaan huolehtii äitinsä mielenliikkeistä, kertoo se sinulle miehesi arvoista. Hän on sitten äiti ennen muita -mies. Kuulostaapa epäeroottiselta:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Tsemppiä toteutukseen! Se kannattaa, vaikka välillä saattaa tuntua pahalta. Nimim. Kokemusta on

Kiitos! Tässä kun ei tiedä miten kauan tämä eristys vielä kestää, niin pitää olla jonkinlainen suunnitelma jo valmiiksi mietitty. Ehtiihän tässä vielä vaikka harjoitella peilin edessä. 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Hyvä! Ja jos miehesi ei priorisoi sinun ja lasten hyvinvointia ja tunteita vaan huolehtii äitinsä mielenliikkeistä, kertoo se sinulle miehesi arvoista. Hän on sitten äiti ennen muita -mies. Kuulostaapa epäeroottiselta:D

Sitähän se on! Eroa olen miettinyt. Mies ei osaa muuta, se on kamalaa jos äitinsä on tyytymätön, varmaan ihan lapsesta opetettu tähän. En kuitenkaan ennen lasta tätä mitenkään huomannut, anopin oikea luonne on nyt tullut esiin kun meillä on jotakin mitä hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Tsemppiä toteutukseen! Se kannattaa, vaikka välillä saattaa tuntua pahalta. Nimim. Kokemusta on

Kiitos! Tässä kun ei tiedä miten kauan tämä eristys vielä kestää, niin pitää olla jonkinlainen suunnitelma jo valmiiksi mietitty. Ehtiihän tässä vielä vaikka harjoitella peilin edessä. 😬

Minua on auttanut ylikorostunut rauhallisuus. En reagoi anopin huokauksiin, silmien pyörittelyihin enkä edes sanallisiin vastalauseisiin. Ja tärkeää on myös, ettei ryhdy perustelemaan tekemisiään mitenkään. Et tarvitse mitään väittelyn voittoa, jotta saisit hoitaa itse lastasi.

Meillä tilanteemme saattoivat olla tällaisia:

A: Minnahan voi jäädä sisälle juomaan kahvia, niin me menemme vauvan kanssa ulos!

M: Ei. Juon kahvini ja lähden sitten vaunukävelylle. Haluatteko tulla samaa matkaa juna-asemalle?

A: Eikö olisi mukavaa saada omaa aikaa? Elsikin nautti siitä kun veimme pikku-Jaakkoa päiväunikävelylle. He olivat erittäin kiitollisia!

M: Sepä mukavaa. Menen pukemaan vauvan.

A: Minä pidän vauvaa vielä hetken vain!

...kävelen pöydän ympäri ja katson silmiin... Sitten katse vauvaan.

M: Tuleppas äidin syliin/maidolle...

No sitten vauva saattoi nukahtaa maidolle emmekä lähteneetkään ulos ja edelleen Anoppi kysyi jos haluan itse lähteä ulos tmv. Menin sitten lepäilemään vauvan viereen ja suljin oven perässäni. He siis olivat tulleet meille kutsumatta ja minusta silloin ei tarvitse heitä viihdyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Hyvä! Ja jos miehesi ei priorisoi sinun ja lasten hyvinvointia ja tunteita vaan huolehtii äitinsä mielenliikkeistä, kertoo se sinulle miehesi arvoista. Hän on sitten äiti ennen muita -mies. Kuulostaapa epäeroottiselta:D

Mun mielestä kannattaa sille miehelle olla armollinen, äitinsä uhri hänkin on. Meillä on auttanut aika ja käytiin pariterapiassakin. Muuten hyvä mies, joten on ollut ollut kaiken extra-työn arvoinen. Eipä sillä, tekemistä riittää vieläkin. Mutta kuka olisi täydellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Hyvä! Ja jos miehesi ei priorisoi sinun ja lasten hyvinvointia ja tunteita vaan huolehtii äitinsä mielenliikkeistä, kertoo se sinulle miehesi arvoista. Hän on sitten äiti ennen muita -mies. Kuulostaapa epäeroottiselta:D

Mun mielestä kannattaa sille miehelle olla armollinen, äitinsä uhri hänkin on. Meillä on auttanut aika ja käytiin pariterapiassakin. Muuten hyvä mies, joten on ollut ollut kaiken extra-työn arvoinen. Eipä sillä, tekemistä riittää vieläkin. Mutta kuka olisi täydellinen?

Pariterapia onkin hyvä ajatus. Jotain itsenäistymistä, halua ja pyrkimystä siihen olisi kuitenkin pitänyt tapahtua jo silloin, kun mies on muuttanut lapsuudenkodistaan omilleen. Jos niin ei ole, niin mies tarvitsee yksilöterapiaa myös.

Luulen muuten, että äidissään roikkuvia naisia on vielä enemmän. Olisi mielenkiintoista lukea miesten kokemuksia jyrämummuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Tsemppiä toteutukseen! Se kannattaa, vaikka välillä saattaa tuntua pahalta. Nimim. Kokemusta on

Kiitos! Tässä kun ei tiedä miten kauan tämä eristys vielä kestää, niin pitää olla jonkinlainen suunnitelma jo valmiiksi mietitty. Ehtiihän tässä vielä vaikka harjoitella peilin edessä. 😬

Minua on auttanut ylikorostunut rauhallisuus. En reagoi anopin huokauksiin, silmien pyörittelyihin enkä edes sanallisiin vastalauseisiin. Ja tärkeää on myös, ettei ryhdy perustelemaan tekemisiään mitenkään. Et tarvitse mitään väittelyn voittoa, jotta saisit hoitaa itse lastasi.

Meillä tilanteemme saattoivat olla tällaisia:

A: Minnahan voi jäädä sisälle juomaan kahvia, niin me menemme vauvan kanssa ulos!

M: Ei. Juon kahvini ja lähden sitten vaunukävelylle. Haluatteko tulla samaa matkaa juna-asemalle?

A: Eikö olisi mukavaa saada omaa aikaa? Elsikin nautti siitä kun veimme pikku-Jaakkoa päiväunikävelylle. He olivat erittäin kiitollisia!

M: Sepä mukavaa. Menen pukemaan vauvan.

A: Minä pidän vauvaa vielä hetken vain!

...kävelen pöydän ympäri ja katson silmiin... Sitten katse vauvaan.

M: Tuleppas äidin syliin/maidolle...

No sitten vauva saattoi nukahtaa maidolle emmekä lähteneetkään ulos ja edelleen Anoppi kysyi jos haluan itse lähteä ulos tmv. Menin sitten lepäilemään vauvan viereen ja suljin oven perässäni. He siis olivat tulleet meille kutsumatta ja minusta silloin ei tarvitse heitä viihdyttää.

Kunpa olisin vastaavassa tilanteessa osannut olla yhtä viileä. Lopputulos oli kuitenkin se, että mä menin nukkumaan ja anoppi kiersi kehää talossa yksikseen, ilmeisesti luuli että saan yhtäkkiä tarpeen omalle ajalle. Vedin sen makkarin oven kirjaimellisesti kiinni anopin nenän edestä, kun seurasi mua sentin päässä ja yritti ylipuhua mua.

Mutta tuo perustelematta jättäminen on hyvä keino. En kukaan aikuinen ihminen ole velvollinen perustelemaan tekemisiään, menojaan tai valintojaan äidilleen / anopilleen. Ainakin oma anoppi veti herneitä nenään, kun ”hänet jätetään ulkopuolelle” asioissa, jotka lähtökohtaisesti eivät edes kuulu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuuden vakavuudesta kertoo sekin, että yksikään ketjun rajattomista mummoista ei ole sanonut, että ei ole tullut ajatelleeksi, että lapsen vanhemmista voi tuntua tuolta.

Erikoista on myös se, että yksi heistä kertoo tuntevansa useita perheitä, joissa vanhemmat yrittävät rajoittaa isovanhempien toimintaa. En minä vaan tunne, marginaalinen ilmiöhän se on, onneksi. Ketjun tarinoihin uskon kyllä. Todennäköisesti hän näkeekin kaikki normaalit vahvaitsetuntoiset äidit (ja isät) mummoja kaltoinkohtelevina tapauksina.

Juuri näin. Olen jo saanut täältä hyviä neuvoja, ja tiedän että ei kannata alkaa neuvottelemaan anopin kanssa tai ollaan loputtomassa kierteessä kuten tässä ketjussakin jo näkee. Asetan johdonmukaisesti ja rauhallisesti rajoja anopille enkä laita sitä mieheni harteille. Eiköhän tämä sitten tästä, en halua olla enää anopin kynnysmatto, että näin!

Hyvä! Ja jos miehesi ei priorisoi sinun ja lasten hyvinvointia ja tunteita vaan huolehtii äitinsä mielenliikkeistä, kertoo se sinulle miehesi arvoista. Hän on sitten äiti ennen muita -mies. Kuulostaapa epäeroottiselta:D

Mun mielestä kannattaa sille miehelle olla armollinen, äitinsä uhri hänkin on. Meillä on auttanut aika ja käytiin pariterapiassakin. Muuten hyvä mies, joten on ollut ollut kaiken extra-työn arvoinen. Eipä sillä, tekemistä riittää vieläkin. Mutta kuka olisi täydellinen?

Pariterapia onkin hyvä ajatus. Jotain itsenäistymistä, halua ja pyrkimystä siihen olisi kuitenkin pitänyt tapahtua jo silloin, kun mies on muuttanut lapsuudenkodistaan omilleen. Jos niin ei ole, niin mies tarvitsee yksilöterapiaa myös.

Luulen muuten, että äidissään roikkuvia naisia on vielä enemmän. Olisi mielenkiintoista lukea miesten kokemuksia jyrämummuista.

Mä luulen, että meillä suurin hyöty pariterapiassa oli sillä, että ulkopuolinen henkilö sanoi suoraan, ettei anopin käytös ole normaalia. Ja että mun reaktiot anopin käytökseen olivat ihan normaaleja.