Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Kello ei ole kymmentäkään sunnuntai-aamupäivänä ja nyt jo kuvioissa on mukana äärioikeisto, hybridisotaa käyvässä salaliitossa miniöiden kanssa. Tavoitteena tuhota perhearvot ja kaikki Suomen mummot. Olette te miniät sitten hankalia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Kun ei mene kaaliin vaikka olisin näitä tapahtumia kuvannut, silti huutaisit täällä propagandaa. Mummi nyt näyttää vauvalle, että muihin aikuisiin ei voi luottaa, he kun eivät vastaa vauvan tarpeisiin vaikka vauva miten yrittää näistä kertoa. En tiennytkään että kaikki mummot ovat jotain enkeleitä, automaattisesti hyviä. Taivaaltako nämä ihanat mummelit tippuvat heti kun lapsi syntyy? Kuka nyt keksii satuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin
Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.
Kultamummi ja muut samanmieliset, kertoisiko joku nyt perusteiden kera, miksi ihmistä pitää kunnioittaa vain siksi, että hän on tepastellut tällä maapallolla kauemmin kuin minä? Huolimatta siitä, millainen kuspää hän on muita kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Kello ei ole kymmentäkään sunnuntai-aamupäivänä ja nyt jo kuvioissa on mukana äärioikeisto, hybridisotaa käyvässä salaliitossa miniöiden kanssa. Tavoitteena tuhota perhearvot ja kaikki Suomen mummot. Olette te miniät sitten hankalia ihmisiä.
Ei kaikkia mummoja tarvitse tuhota. Vain ne narsistiset, rajattomat tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin
Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.
On aika mahdotonta pitää mummo poissa lasten elämästä ellei kumpikin vanhempi sitä halua. Silti syytetään pelkästään äitejä näistä. Yhdessähän niitä päätöksiä tehdään..
On tuo mummeli ristiriitainen, periaatteessa siis myöntää, että "jotkut" naiset voivat "seota". Koskee kuitenkin vain ja ainoastaan miniöitä, kun "hullusta" miniästä joskus kuoriutuu kultamummi, hänestä tulee samalla tasapainoinen?
Miksei hän näe sitä, että mielenterveysongelmia voi olla ihan kenellä tahansa, siis kaikilla? Jos käytös on rajatonta niin JONKUNHAN siihen on puututtava, oli se sitten mummi tai miniä tai ukki tai vävy..??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Kello ei ole kymmentäkään sunnuntai-aamupäivänä ja nyt jo kuvioissa on mukana äärioikeisto, hybridisotaa käyvässä salaliitossa miniöiden kanssa. Tavoitteena tuhota perhearvot ja kaikki Suomen mummot. Olette te miniät sitten hankalia ihmisiä.
Ei kaikkia mummoja tarvitse tuhota. Vain ne narsistiset, rajattomat tapaukset.
Ilmoitus tehty.. Suora laiton uhkaus ja väkivaltaan yllytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin
Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.
On aika mahdotonta pitää mummo poissa lasten elämästä ellei kumpikin vanhempi sitä halua. Silti syytetään pelkästään äitejä näistä. Yhdessähän niitä päätöksiä tehdään..
Älä viitsi. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa on mennyt niin että mies on iloinnut siitä, että lapsensa ovat voineet olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Mies luottaa vanhempiinsa ja lapset rakastavat isovanhempiaan. Tästä ei lasten äiti yleensä tykkää. Ja hän nimenomaan sitä valtaa käyttää, hän voi kiristää erolla tai millä tahansa miestä, jotta tämä toimii naisen käskyjen mukaan. Lapsia ei saa viedä turvalliselle ja rakkaille isovanhemmille koska äiti on pohjimmiltaan mustasukkainen ja kukaan ihminen ei ole niin itsekäs, kuin muistasukkainen ihminen. Olen useasti sanonut että asia erikseen ovat muistisairaat tai muuten epäluotettavat mummot mutta kun heitä on marginaali osuus toisin kuin te väitätte ja murennatte ihmisten luottamusta toisiinsa. Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Kello ei ole kymmentäkään sunnuntai-aamupäivänä ja nyt jo kuvioissa on mukana äärioikeisto, hybridisotaa käyvässä salaliitossa miniöiden kanssa. Tavoitteena tuhota perhearvot ja kaikki Suomen mummot. Olette te miniät sitten hankalia ihmisiä.
Ei kaikkia mummoja tarvitse tuhota. Vain ne narsistiset, rajattomat tapaukset.
Ilmoitus tehty.. Suora laiton uhkaus ja väkivaltaan yllytys.
Eli myönnät olevasi rajaton narsisti.
Erityksen aikana rajaton anoppi ei ole kertaakaan soittanut meille tai pyytänyt soittaa videopuhelua tai muutakaan. Ihan kelpaa pelkästään fyysinen kontakti vauvaan. Mies soitti kerran videopuhelun heille, eipä niitä hirveästi kiinnostanut, puhelu kesti 2 minuuttia. Vai johtuisiko siitä, että meitä vanhempiakin nähdään siinä, ei kelpaa, kun pitää olla pelkästään vauva?
Minusta aika loukkaavaa tuollainen, että seura kelpasi kyllä ennen vauvaa, ja meillä oli kaikilla mukavaa, matkustettiin jopa yhdessä. Nyt ei enää halua meitä nähdä ollenkaan, vaan jopa häätää pois vauvan luota, tai ei mitenkään huomioi meitä vaikka yritetään jutella mukavia. Mennään ihan koko perhe vierailemaan, mutta anoppi pyytää lähtemään ja jättämään vauva hänelle, törkeää käytöstä. Siihen päälle vielä, että ei vauvan tarpeista välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin
Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.
On aika mahdotonta pitää mummo poissa lasten elämästä ellei kumpikin vanhempi sitä halua. Silti syytetään pelkästään äitejä näistä. Yhdessähän niitä päätöksiä tehdään..
Älä viitsi. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa on mennyt niin että mies on iloinnut siitä, että lapsensa ovat voineet olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Mies luottaa vanhempiinsa ja lapset rakastavat isovanhempiaan. Tästä ei lasten äiti yleensä tykkää. Ja hän nimenomaan sitä valtaa käyttää, hän voi kiristää erolla tai millä tahansa miestä, jotta tämä toimii naisen käskyjen mukaan. Lapsia ei saa viedä turvalliselle ja rakkaille isovanhemmille koska äiti on pohjimmiltaan mustasukkainen ja kukaan ihminen ei ole niin itsekäs, kuin muistasukkainen ihminen. Olen useasti sanonut että asia erikseen ovat muistisairaat tai muuten epäluotettavat mummot mutta kun heitä on marginaali osuus toisin kuin te väitätte ja murennatte ihmisten luottamusta toisiinsa. Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää.
Jos joku ei halua olla kanssasi, et voi siihen pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin
Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.
On aika mahdotonta pitää mummo poissa lasten elämästä ellei kumpikin vanhempi sitä halua. Silti syytetään pelkästään äitejä näistä. Yhdessähän niitä päätöksiä tehdään..
Älä viitsi. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa on mennyt niin että mies on iloinnut siitä, että lapsensa ovat voineet olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Mies luottaa vanhempiinsa ja lapset rakastavat isovanhempiaan. Tästä ei lasten äiti yleensä tykkää. Ja hän nimenomaan sitä valtaa käyttää, hän voi kiristää erolla tai millä tahansa miestä, jotta tämä toimii naisen käskyjen mukaan. Lapsia ei saa viedä turvalliselle ja rakkaille isovanhemmille koska äiti on pohjimmiltaan mustasukkainen ja kukaan ihminen ei ole niin itsekäs, kuin muistasukkainen ihminen. Olen useasti sanonut että asia erikseen ovat muistisairaat tai muuten epäluotettavat mummot mutta kun heitä on marginaali osuus toisin kuin te väitätte ja murennatte ihmisten luottamusta toisiinsa. Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää.
😂 😂 😂 Hauska trolli, sait jengin hetkeksi jo ihan kuumana käymään kun "luultiin" että tänne tuli yks ketjun kohdemummoista sekoilemaan. Huomaa muuten, että yläpeukutat omat kommenttisi heti kun saat ne julkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Ja mä oon tähän asti ollut käsityksessä, että äärioikeisto nimenomaan haluaa säilyttää ne perinteiset ja vanhoilliset perhearvot:D
Vierailija kirjoitti:
Erityksen aikana rajaton anoppi ei ole kertaakaan soittanut meille tai pyytänyt soittaa videopuhelua tai muutakaan. Ihan kelpaa pelkästään fyysinen kontakti vauvaan. Mies soitti kerran videopuhelun heille, eipä niitä hirveästi kiinnostanut, puhelu kesti 2 minuuttia. Vai johtuisiko siitä, että meitä vanhempiakin nähdään siinä, ei kelpaa, kun pitää olla pelkästään vauva?
Minusta aika loukkaavaa tuollainen, että seura kelpasi kyllä ennen vauvaa, ja meillä oli kaikilla mukavaa, matkustettiin jopa yhdessä. Nyt ei enää halua meitä nähdä ollenkaan, vaan jopa häätää pois vauvan luota, tai ei mitenkään huomioi meitä vaikka yritetään jutella mukavia. Mennään ihan koko perhe vierailemaan, mutta anoppi pyytää lähtemään ja jättämään vauva hänelle, törkeää käytöstä. Siihen päälle vielä, että ei vauvan tarpeista välitä.
Aikuinen ihminen yleensä ymmärtää ettei ole huomion keskipisteenä jos paikalla on isovanhemmalle lähisukua oleva pieni vauva joka herättää hoiva ja suojelun halua. Eiköhän aikuinen ihminen kestä sen ettei ole parrasvaloissa koko aikaa. Kaikki ymmärtävät sen että mummi keskittyy vauvaan silloin kun tätä näkee.. Vähän narsismin tapainen ajattelutyyli tuo että vauvakin on toissijainen äitiin nähden. Sopii hyvin mielikuvaan nykyäideistä jonka tämä ketju pilaa vielä entisestään. Olen yrittänyt selittää asiani kohteliaasti mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä mielenkiintoinen opinnäytetyö. "Satu Heinemaa kysyi yli 700 maatalousyrittäjältä, onko heidän parisuhteensa onnellinen – monen piinana ovat tilalle jääneet appivanhemmat": https://yle.fi/uutiset/3-11309321
"Yksi kysymys Satu Heinemaan opinnäytetyössä herätti tunteita ylitse muiden. Maatalousyrittäjyys siirtyy usein polvelta seuraavalle, mutta edellinen sukupolvi saattaa jäädä samaan pihapiiriin, jopa samaan taloon asumaan." "– Siinä on monta kauhaa sopassa ja monta mielipidettä. Ennen pitkää ollaan törmäyskurssilla, Heinemaa sanoo."
"Satu Heinemaan saamissa vastauksissa nousi esiin myös maatilalta irtautumisen tärkeys. Moni kokee appivanhempien tai omien vanhempien läheisen läsnäolon piinaavaksi." ”Sukulaisten ehdoilla eläminen on rasittanut meidän elämäämme todella pitkään, mutta hiljattain tilanne on helpottunut luonnollisen poistuman kautta”, yksi vastaajista kirjoitti. ”Asuminen appivanhempien silmän alla on helvettiä”, summasi toinen tilallinen."
Pari esimerkkiä omasta perheestä: Kun parisuhteeseen tuli lapsi ja lapsia, niin suhteet appivanhempiin kiristyivät. Anoppi yritti puuttua ja sotkea ja omia lapsenlapsiaan keinoja kaihtamatta. Anoppi yritti jopa ohjailla vastasynnyttänyttä äitiä imetyksessä, vaikka ei ole omia lapsiaan imettänyt. Appiukko yritti komentaa, määräillä ja painostaa. Anoppi ja appiukko jakoivat toivomusmääräyksiä ja piinasivat perhettämme mm. puhelinsoitoilla ja yllätyskyläilyillä. Anoppi soitteli joka päivä, vaikka ei ollut mitään asiaa. Yleisesti töykeää ja v###umaista käytöstä miniää kohtaan.
Kun me - äiti ja isä - sanoimme lapsillemme "tehdään näin", niin appivanhemmat olivat oitis vänkäämässä ja lupailemassa lapsille sitä ja tätä, ohi vanhempien. Appivanhemmat ovat ahdistavia ihmisiä, en viihdy heidän seurassaan. Appivanhemmat eivät hoida meidän lapsia, koska en luota kumpaankaan enkä pidä heistä ihmisinä. On surullista, jos vaikeissa ihmissuhteissa ainut ulospääsy on "Luonnollinen poistuma auttaa".
Tunne-elämältään terveille ihmisille jälkikasvu sisältäen siis myös ne lapsenlapset ovat yleensä se maailman tärkein asia ja saavutus. Vanhemmuus ei lopu koskaan.
Ennen sentään kunnioitettiin ja kuunneltiin vanhempia ja vierailtiin puolin ja toisin luontevasti. Ei tarvitse aina olla samaa mieltä asioista mutta jonkinlainen side pitäisi olla ihan niiden lastenlastenkin vuoksi.
Isovanhemmat ja lastenlapset vanhempineen ovat toistensa voimavara tässä rajallisessa maailmassa.
51Mitä voimavaraa se kyttäävä, mitätöivä ja ivallinen mummu tuottaa?
Vainoharhainen miniä näkee ivaa ja kyttäystä ja muut normaalin kivan mummin. Miniä on oikeassa ja kaikki muut väärässä? Mummi tuo lapsen arkeen iloa ja pysyvyyttä, lisää elämänlaatua ja luottoa aikuisiin. Mikäli ei ole vieraannutettu. Täällä kauhujutut hulluista mummoista ovat satua, informaatiovaikuttamista , perhekäsityksen murentamista eli samaa mitä mm. äärioikeisto on tehnyt. Onneksi suurin osa pystyy erottamaan totuuden propagandasta.
Mä olen kyllä ihan sujut sen kanssa, että mummu ei ole meidän kanssa edes joka kuukausi tekemisissä. Ihan itse on mummu soppansa keittänyt, nyt saa elää seurausten kanssa. Ollaan ihan yhdessä rintamassa tämän päätöksen kanssa mieheni kanssa. Mummu on liian raskas taakka kantaa meidän perheelle, ja kun tosiaan on vaarantanut lapsen hyvinvoinnin, niin
Mä niin toivon että mun anoppi olisi totta vain kauhutarinassa, mutta valitettavasti hän on totta.
On aika mahdotonta pitää mummo poissa lasten elämästä ellei kumpikin vanhempi sitä halua. Silti syytetään pelkästään äitejä näistä. Yhdessähän niitä päätöksiä tehdään..
Älä viitsi. Jokaisessa tietämässäni tapauksessa on mennyt niin että mies on iloinnut siitä, että lapsensa ovat voineet olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Mies luottaa vanhempiinsa ja lapset rakastavat isovanhempiaan. Tästä ei lasten äiti yleensä tykkää. Ja hän nimenomaan sitä valtaa käyttää, hän voi kiristää erolla tai millä tahansa miestä, jotta tämä toimii naisen käskyjen mukaan. Lapsia ei saa viedä turvalliselle ja rakkaille isovanhemmille koska äiti on pohjimmiltaan mustasukkainen ja kukaan ihminen ei ole niin itsekäs, kuin muistasukkainen ihminen. Olen useasti sanonut että asia erikseen ovat muistisairaat tai muuten epäluotettavat mummot mutta kun heitä on marginaali osuus toisin kuin te väitätte ja murennatte ihmisten luottamusta toisiinsa. Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää.
Korjaan käsitystäsi. Emme väitä että, että mielenterveys ongelmaisia mummoja olisi joka nurkka pullollaan. Tämä keskustelu koskee juurikin sitä marginaalia, josta olemme samaa mieltä. Voisitko vastata kysymykseen, että miksi loukkaannuit näin paljon keskustelun sisällöstä, joka ei käsittääkseni koske sinua? (olin kiltti sinulle, kiihkoilusi perusteella tämä ketju voisi hyvinkin koskea, mutta haluan nyt olla kiltti)
Ja tuohon kuplaasi palatakseni, hienoa että kaikissa tuntemissasi tapauksissa isä luottaa vanhempiinsa. Tosielämässä näin ei kuitenkaan ole, kaikilla miehillä tai naisilla (kyllä, myös miniän vanhemmat voivat olla rajattomia) ei ole luotettavia isovanhempia tarjottavaksi lapsilleen. Miksi jopa loukkaavasti väität, että tämä on valetta?
Vierailija kirjoitti:
Erityksen aikana rajaton anoppi ei ole kertaakaan soittanut meille tai pyytänyt soittaa videopuhelua tai muutakaan. Ihan kelpaa pelkästään fyysinen kontakti vauvaan. Mies soitti kerran videopuhelun heille, eipä niitä hirveästi kiinnostanut, puhelu kesti 2 minuuttia. Vai johtuisiko siitä, että meitä vanhempiakin nähdään siinä, ei kelpaa, kun pitää olla pelkästään vauva?
Minusta aika loukkaavaa tuollainen, että seura kelpasi kyllä ennen vauvaa, ja meillä oli kaikilla mukavaa, matkustettiin jopa yhdessä. Nyt ei enää halua meitä nähdä ollenkaan, vaan jopa häätää pois vauvan luota, tai ei mitenkään huomioi meitä vaikka yritetään jutella mukavia. Mennään ihan koko perhe vierailemaan, mutta anoppi pyytää lähtemään ja jättämään vauva hänelle, törkeää käytöstä. Siihen päälle vielä, että ei vauvan tarpeista välitä.
Ongelma on siinä, että anoppi haluaa hypätä suoraan siihen pullantuoksuisen mummon elämään josta "kultamummikin" puhuu, hän ei jaksa odottaa että vauva kasvaa ja on siihen valmis. Hän ei anna sitä aikaa ja tilaa jota hyvän ja turvallisen suhteen rakentamiseen vaaditaan, vaan hän haluaa kaiken nyt ja heti.
Mies haluaa vaan miellyttää äitinsä, joten hän viskaa vauvan hänelle syliin ja vetäytyy itse jonnekin nurkkaan istumaan, että äitinsä saa istua siinä kuplassaan rauhassa, ja elää sitä unelmaansa. Tämä on minusta sairasta. Tämä ei tule toimimaan!
"Ette vain tajua sitä millään, tai tajuatte muttei voi myöntää että ihmissuhteet eivät toimi yhden osapuolen sääntöjen mukaan. Se ei ole normaalia elämää."
No eikö tätä ole yrittetty ratakiskosta vääntää mielensäpahoittajamummolle jo yli 6000:n viestin verran? Pitää olla joku sanasokeus tai joku, jos se ei ole jo mennyt tajuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityksen aikana rajaton anoppi ei ole kertaakaan soittanut meille tai pyytänyt soittaa videopuhelua tai muutakaan. Ihan kelpaa pelkästään fyysinen kontakti vauvaan. Mies soitti kerran videopuhelun heille, eipä niitä hirveästi kiinnostanut, puhelu kesti 2 minuuttia. Vai johtuisiko siitä, että meitä vanhempiakin nähdään siinä, ei kelpaa, kun pitää olla pelkästään vauva?
Minusta aika loukkaavaa tuollainen, että seura kelpasi kyllä ennen vauvaa, ja meillä oli kaikilla mukavaa, matkustettiin jopa yhdessä. Nyt ei enää halua meitä nähdä ollenkaan, vaan jopa häätää pois vauvan luota, tai ei mitenkään huomioi meitä vaikka yritetään jutella mukavia. Mennään ihan koko perhe vierailemaan, mutta anoppi pyytää lähtemään ja jättämään vauva hänelle, törkeää käytöstä. Siihen päälle vielä, että ei vauvan tarpeista välitä.
Aikuinen ihminen yleensä ymmärtää ettei ole huomion keskipisteenä jos paikalla on isovanhemmalle lähisukua oleva pieni vauva joka herättää hoiva ja suojelun halua. Eiköhän aikuinen ihminen kestä sen ettei ole parrasvaloissa koko aikaa. Kaikki ymmärtävät sen että mummi keskittyy vauvaan silloin kun tätä näkee.. Vähän narsismin tapainen ajattelutyyli tuo että vauvakin on toissijainen äitiin nähden. Sopii hyvin mielikuvaan nykyäideistä jonka tämä ketju pilaa vielä entisestään. Olen yrittänyt selittää asiani kohteliaasti mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eli koko perhe saa unohtua koska vauva. Ja vielä häätää pois vauvan luota, kyllä on mummo päästään nyt vähän pipi. Ei ole kukaan väittänyt, että vauva olisi toissijainen, mutta ei kai tarvitse sentään käskeä omaa lasta ja tämän puolisoa lähtemään, kun on itse kutsunut kylään, ja vielä niin että "vauva nyt jää mummolla hoitoon".
Kun äitini luona käyn, niin me kaikki ollaan tervetulleita, ihan äiti nauttii meidän kaikkien seurasta, juodaan kahvit ja jutellaan, ja leikitään vauvan kanssa lattialla. Ei äitini yritä vauvaa viedä meidän luota pois. Anoppi on ainoa joka käyttäytyy tällä tavalla meidän lähipiiristä.
Tuon määritelmän mukaan myös lapsen päivkodin henkilökunta, opettajat, futisvalmentaja jne on kaikki perheenjäseniä.