Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnyttyä anoppi sekosi. Pilasi minulta ensimmäisen lapseni vauvavuoden. Hän ei kunnioittanut minua lapsen äitinä p*skan vertaa. Hän käytti sitä aikaa hyväkseen, epävarmuuttani siis, kun yritin opetella olemaan äiti, eihän minulla siitä aiempaa kokemusta ollut. Minusta hän kohteli poikaansa, eli aviomiestäni, myös törkeällä tavalla - lyömällä kiilaa parisuhteeseemme älyttömillä vaatimuksillaan ja röyhkeällä käytöksellään.
Anoppi painosti jatkuvasti että hänen täytyy päästä näkemään vauvaa, milloin voi nähdä ja miksei muka voi nähdä. Ei riittänyt syyksi että haluamme olla perheen kesken. Mieheni ei vielä silloin uskaltanut asettaa äidilleen järkeviä rajoja. Anoppi itki marttyyrinä kuinka HÄN ei saa muodostaa kunnon suhdetta lapsenlapseensa. HÄN ja HÄNEN tunteensa. HÄN on niin surullinen.
Aina kun tapasimme, niin anopin käytös oli arvaamatonta. Hän saattoi yhtäkkiä, mitään sanomatta kadota aivan pienen vauvan kanssa toiseen huoneeseen. Vauva itki hädissään. Anoppi otti vauvan lukemattomia kertoja sylistäni lupaa kysymättä. Tämä tuli aina niin puskista etten tajunnut reagoida kunnolla. Kutsui itseään vauvan äidiksi monesti "vahingossa". Omi vauvan itselleen vierailujen ajaksi. No yllättäen nämä vierailut alkoivat nopeasti oikein kunnolla ahdistaa. Aloin inhota häntä todella kaiken tämän aikana ja jälkeen.
En ikinä unohda näitä asioita. En ikinä. Luottamus ei palaa koskaan. Tosin hänen nykyinen käytöksensä omaa samoja, itsekkäitä vivahteita, vaikka onkin vauvavuodesta huomattavasti rauhoittunut, ettei hän sitä luottamusta kyllä ansaitsekaan.
Mulla on tismalleen sama tarina. En minäkään koskaan unohda näitä asioita enkä viihdy enää ollenkaan anopin seurassa, vaan ahdistaa aivan suunnattomasti ja aivan varmasti vauvakin tämän jollain tasolla vaistoaa. Anopille ON annettu mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa mutta ei vaan ole näin tehnyt, eikä ole pyytänyt käytöstään anteeksi. Lapset eivät yleensä viihdy tällaisten tukahduttavien ihmisten seurassa, joten anoppi itse pilaa suhteensa lapsenlapseen jos hän päättää jatkaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Missä tuossa siis on rakkautta lapselle? Omallw lapselle tai lapsenlapselle?
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Ei mun äiti ole mun lasta hoitanut, ihan itse hoidan kun olen äitiyslomalla!! Mun äiti on, usko tai älä ihan tyytyväinen kun saa olla MEIDÄN seurassa, kyllä, minäkin olen tervetullut. Mua ei yritetä häätää pois mun oman lapseni luota siellä.
Meillä sekoilija oli kyllä ihan mun oma rajaton äitini. Samaa paskaa lapsenlapselle kuin minulle aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Jos lukisit tätä ketjua, niin löytyy täältäkin tarinoita niistä hulluista mummoista, jotka ovat lapsen äidinäitejä.
Ja kyllähän esim vauvojen herättely kesken unien on mitä suurin rakkauden osoitus, samoin se, kun isoäiti kutsuu itseään äidiksi kun juttelee lapsenlapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi kovastikin tietää millaisia nämä rajattomat mummot ovat olleet äiteinä omille lapsilleen?
Meillä (ymmärtääkseni) on tehnyt töitä paljon ja isovanhemmat (papan vanhemmat) ovat hoitaneet lapset. Nyt kun kieltäydyn mummon tarjoamasta lastenhoito"avusta" niin 2 tunnin sisällä pappa tulee paasaamaan:"Kyllä me vietiin joka päivä mummolle lapset hoitoon. Mummon kuuluu hoitaa lapset." Eli kun en mummoa usko, niin pappa yrittää saada minut kuriin. Miehelleni valitetaan, että olen liikaa lapsen kanssa. Mieheni oli todennut, että eikö se ole vanhempainvapaan tarkoitus. Viimeisin oli, että mummo ilmoitti, että kun menen töihin niin hän auttaa ja hakee lapsen aiemmin pois hoidosta. Kerroin, että aion tehdä lyhyempää työpäivää, että emme tarvitse apua. Mummon vastaus oli:"mutta kyllä minä haen aiemmin pois hoidosta."
Meillähän mummo meni hakemaan lapsia päiväkodista ihan oma-aloitteisesti. Päiväkodista sit soitettiin, kun tomera mummeli siellä jo meinasi vähän korottaa ääntään, että hän on mummu ja hän saa lapset viedä kun haluaa. Ei ole edes varahakijaksi merkitty. Lähti sitten päiväkodista ilman lapsia ja soitti pojalleen itkukiukkupuhelun, kun häntä ei ikinä ole näin nöyryytetty. Oli yrittänyt soittaa mullekin, mutta jostain syystä mun puhelin ei hälytä, kun anoppi soittaa.
Alkaa olla kohta 5 vuotta siitä kun lapsia on tuolle jätetty hoitoon. Kovasti kehuskeli hoitamisella kavereilleen, koko hoitoajan ilmeisesti oli puhelin korvalla. Totaalisen luottamuksen menetyksen jälkeen ei olla pyydetty kertaakaan, vaikka yrittää tyrkyttää itseään hoitoavuksi. Kehuu kyllä vielä hoitavansa, vaikka ei näe lapsenlapsiaan edes 10 kertaa vuodessa. Asuu melkein naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Ei mun äiti ole mun lasta hoitanut, ihan itse hoidan kun olen äitiyslomalla!! Mun äiti on, usko tai älä ihan tyytyväinen kun saa olla MEIDÄN seurassa, kyllä, minäkin olen tervetullut. Mua ei yritetä häätää pois mun oman lapseni luota siellä.
Nii no, pahimmassa vaiheessa kerran päivässä tapaaminen ei riittänyt miehen vanhemmille. Minun vanhemmat asuvat kauempana ja heitä nähdään kahtena päivänä kuussa. Äitini ei ole koskaan ehdottanut, että lähtisin pois lapseni luolta.
Olemme hoitaneet lapsemme kotona - ilman isovanhempien apuja ja ilman päiväkotia. Seurakunnan päiväkerhon kanssa tehdään kirjallinen sopimus, kenellä on lupa tuoda ja hakea lapsi päiväkerhosta. Seurakunnan lastenohjaajilla on lupa luovuttaa lapsi vain nimetyille henkilöille. Siis esimerkiksi vain äidille, isälle, yli 18-vuotiaalle isosisarukselle tai nimetylle lastenhoitajalle. Päiväkerhosta tai päiväkodista ei luovuteta lasta isovanhemmalle, jos tästä ei ole kirjallista sopimusta. Jos isovanhempi menisi lasta omavaltaisesti hakemaan, niin varmasti päiväkerhosta ja päiväkodista soitetaan lapsen vanhemmalle.
isovanhempien ei pidä omia lapsenlapsiaan. Äiti on lapsen äiti ja isä on lapsen isä. Isoäiti EI ole lapsenlapsen äiti ja isoisä EI ole lapsenlapsen isä. Isovanhempien ei tule puuttua ja sekaantua lapsiperheen asioihin ohjeita, toivomuksia, komentoja ja määräyksiä jakaen. Jos isovanhemmat käyttäytyvät näin, niin tästähän ne riidat alkavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen mummo ei ole pahimmasta päästä, mutta menipä kyllä vauva-aikana kerralla luottamus, kun pyysin hoitamaan nukkuvaa vauvaa puoli tuntia. Miehen pikkusisko oli mukana, mutta ei missään hoitovastuussa kuitenkaan. Olin juuri saanut vauvan nukkumaan, ja tämä nukkui pitkiä päiväunia. Puolen tunnin kauppareissun jälkeen yllätykseni oli suuri, kun vauva olikin herännyt ja anoppi mairealla hymyllä hoivasi täyttä päätä huutavaa vauvaa. Lauloi ruman kuuloisesti itse keksimään tuutuulaulua, joka vielä meni jotenkin näin "äitin raaakkaaaasss pikkuineeeen" :D Otin vauvan ja syötin, niin nukahti uudelleen, ajattelin että oli sitten jäänyt nälkäiseksi. Ainoa mikä ärsytti oli anopin karsea itsekeksimä laulu jonka varjolla leikki äitiä edessäni. Miehen pikkusisko (tuolloin 17v eikä mitenkään äidilleen ns. uskollinen) kertoi sitten illalla että anoppi oli mennyt vauvan pinnasängyn viereen (olin erikseen pyytänyt, ettei huoneeseen mennä ennen kuin herää, ettei herää liian aikaisin!) ja soittanut parhaalle ystävälleen että hän täällä hoitaa nyt vauvaa, ai kun se nukkuu ihanasti. Oli mennyt viisi minuuttia ja lapsi oli hereillä. Kaiken huipuksi oli pyytänyt miehen pikkusiskoa kantelemaan vauvaa kun ei ollut osannut rauhoittaa häntä sylissä. Sitten oli nähnyt minut parkkipaikalla ja napannut rauhallisen vauvan tätinsä sylistä pois, ja huudattanut vauvaa vain jotta pystyi esittämään minulle hoitaneensa vauvaa. Siinä vasta tyhmä ja tunnevammainen ihminen. Lapsi on nyt taapero ja seuraavan kerran jää mummon hoitoon, kun osaa jo hoitaa itse itsensä.
Pisteet tädille, joka kertoi miten asia oikeasti meni!
17 vuotiaan tytön versio on siis automaattisesti totuus? Kyllä tuosta kuului selvästi asenteellisuus tuon kirjoittajan osalta mummia kohtaan, kuten laululle naureskelu. Useimmat tuutulaulut sisältävät sen äiti -sanan, ei tullut ajatelleeksi vaan piti kiirehtiä loukkaantumaan? Ja aiempaan väitteeseen, ettei lapset kärsi isovanhempien puutteesta, kuulemma tutkitusti, saako tutkimukseen ihan linkin? Ärsyttää tämä toisten kokemusten lietsominen, en ole nähnyt kenenkään vielä kysyneen pitäisikö asiaa katsoa sen mummin vinkkelistä tai jopa kehotus puhua, enkä tarkoita mitään oppituntia mummille vaan mukavaa jutustelua, keskustelua äitiydestä, mummit kun ovat jollain tavalla "tupla äitejä" ja se rakkaus pieniä lapsia kohtaan poikii näitä väärinymmärryksiä ja jopa välien menoa. Se on sanomattoman surullista, ymmärrätte vielä.
Kuulehan mummo, ette te ole mitään tuplaäitejä. Olet tasan vain ja ainoastaan niille äiti, jotka olet synnyttänyt/kasvattanut huoltajan asemassa.
Lapsenlapsille olet vain ja ainoastaan mummo.
Eipä tarvi kauaa miettiä tämänkään ketjun tarinoiden todenperäisyyttä, kun selvästi tämä on yleinen vanhojen naisten ongelma kokea itsensä äidiksi sellaisille joiden äiti ei ole.
Minä ole lapseton, mutta jos minulla olisi lapsia niin tuplaäidit potkisin kyllä elämästämme pois niin nopeasti ettet kerkeäisi edes sanaa tuplaäiti sanoa.
Tämä 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Ei mun äiti ole mun lasta hoitanut, ihan itse hoidan kun olen äitiyslomalla!! Mun äiti on, usko tai älä ihan tyytyväinen kun saa olla MEIDÄN seurassa, kyllä, minäkin olen tervetullut. Mua ei yritetä häätää pois mun oman lapseni luota siellä.
Ihan sama meillä. Eikä käyty herättämässä vauvaa kesken unien ja mikä tärkeintä, ihan jokaista hengenvetoani ei oltu ivallisesti arvostelemassa.
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Mun anopin halveksunta mua kohtaan on kuitenkin pienempää kuin hänen hyvin avoin halveksunta poikaansa kohtaan. Rikos suorastaan, että poika on mennyt perustamaan perheen, eikä ole enää äitinsä käytettävissä 24/7. Varsinkin isyyteen liittyvissä asioissa on mitätöivä, miten mies esim pärjäisi kolme päivää päiväkoti-ikäisten lasten (2kpl) kanssa, kun lasten äiti on työmatkalla? Anoppi kuuli tästä jälkikäteen, ja siinä ihmetteli voivotellaan, onko lapset saaneet edes ruokaa?!?!? Ja miksi häntä ei kutsuttu hätiin. Eihän 40 + mies voi osata kokata tai lukea iltasatuja? Pitääköhän oikeasti poikaansa ihan idioottina? Aika surullista. Ja kehtaa tuon kohtelun jälkeen ihmetellä, miksi ei kovin usein käydä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Eihän tuo ole normaalia.
Onko kaukalo etu- vai takapenkillä? Mietin voisiko se, joka istuu kaukalon vieressä pitää siitä kiinni, tai ottaa vauvan pois enne kuin vaari pääsee ”avuksi”.
Mitä mieltä mies on vanhempiensa käytöksestä? Onko tottunut heidän kummallisiin tempauksiin, vai ymmärtääkö, että tuo ei ole vauvalle hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Eihän tuo ole normaalia.
Onko kaukalo etu- vai takapenkillä? Mietin voisiko se, joka istuu kaukalon vieressä pitää siitä kiinni, tai ottaa vauvan pois enne kuin vaari pääsee ”avuksi”.
Mitä mieltä mies on vanhempiensa käytöksestä? Onko tottunut heidän kummallisiin tempauksiin, vai ymmärtääkö, että tuo ei ole vauvalle hyväksi?
Mies sanoo että ne on vaan hurahtaneet täysin vauvaan, ja hän pitää heidän käytöstään hassuna, eikä tajua miten pelottavaa tuo on vauvalle. Mies ei uskalla sanoa vanhemmilleen mitään, päinvastoin hän haluaa miellyttää heitä. Joskus mies myöskin on ottanut vauvan heti sylistäni ja antanut anopille. Vauvalla ei ole ollut silloin aikaa edes tarkkailla rauhassa ympäristöään. Mies on sen jälkeen vetäytynyt jonnekin nurkkaan istumaan, eli pois tieltä..
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Inhottava tilanne toki sinulle, mutta en käsitä miten voit antaa muiden kohdella vauvaasi noin. Kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Inhottava tilanne toki sinulle, mutta en käsitä miten voit antaa muiden kohdella vauvaasi noin. Kamalaa.
No en minä sitä yksin ole pystynyt estämään kun mies auttaa avaamalla sitä lukkoa. Sen takia ahdistaakin aivan kauheasti enkä ole enää halunnut siellä käydä. Eli ratkaisu olisi sitten, että en menisi ollenkaan sinne? Tietenkin voin alkaa myös ihan suoraan raivoamaan, jospa se viesti menisi silloin heille periksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Inhottava tilanne toki sinulle, mutta en käsitä miten voit antaa muiden kohdella vauvaasi noin. Kamalaa.
No en minä sitä yksin ole pystynyt estämään kun mies auttaa avaamalla sitä lukkoa. Sen takia ahdistaakin aivan kauheasti enkä ole enää halunnut siellä käydä. Eli ratkaisu olisi sitten, että en menisi ollenkaan sinne? Tietenkin voin alkaa myös ihan suoraan raivoamaan, jospa se viesti menisi silloin heille periksi?
Miehesi pitää ryhdistäytyä eli älkää menkö ennen kuin hön ta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Inhottava tilanne toki sinulle, mutta en käsitä miten voit antaa muiden kohdella vauvaasi noin. Kamalaa.
No en minä sitä yksin ole pystynyt estämään kun mies auttaa avaamalla sitä lukkoa. Sen takia ahdistaakin aivan kauheasti enkä ole enää halunnut siellä käydä. Eli ratkaisu olisi sitten, että en menisi ollenkaan sinne? Tietenkin voin alkaa myös ihan suoraan raivoamaan, jospa se viesti menisi silloin heille periksi?
Tämä vastaus ei oikein näy mulla kokonaan, mutta ymmärsin että en mene ellei mies lupaa toimia? Eli ultimatum sitten, voihan se olla että meidän suhde päättyy tähän jos mies ei vaan ryhdistäydy. Olisi kyllä ehkä älyttömin syy eroon. En ikinä osannut kuvitella mitään tällaista kun olin raskaana.