Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Luin vain ensimmäisen sivun.
Ikävä tilanne, ja ei ole normaalia käytöstä. En jättäisi lasta tälle isovanhemmalle hoitoon.
On todella huono tilanne lapselle jos hän joutuu kasvamaan ja isovanhempi sälyttää lapselle vastuun mummin hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Voisittekohan mennä porukalla juttelemaan vaikka diakonin, perhetyöntekijän, perheasiainneuvottelukeskuksen tai perheneuvolan taholle? Olisi ikävä jos teiltä menisi välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain ensimmäisen sivun.
Ikävä tilanne, ja ei ole normaalia käytöstä. En jättäisi lasta tälle isovanhemmalle hoitoon.
On todella huono tilanne lapselle jos hän joutuu kasvamaan ja isovanhempi sälyttää lapselle vastuun mummin hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Voisittekohan mennä porukalla juttelemaan vaikka diakonin, perhetyöntekijän, perheasiainneuvottelukeskuksen tai perheneuvolan taholle? Olisi ikävä jos teiltä menisi välit poikki.
Miksi se olisi ikävä?
Eikä voi olla ap:n tai muidenkaan äitien vastuulla aikuisten sukulaisten mielenterveys, sen enempää kuin lastenkaan vastuulla. Itse pitää se vastuu kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Kyllä vaan, ikää ei ole vielä yli 70 mutta perussairauksia löytyy vaikka muille jakaa. Oli vissiin sitä mieltä että pääsiäinen oli nyt meidän takia pilalla. Mut ei vauvat ole mitenkään immuuneja koronalle, miettivät taas vain ja ainoastaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain ensimmäisen sivun.
Ikävä tilanne, ja ei ole normaalia käytöstä. En jättäisi lasta tälle isovanhemmalle hoitoon.
On todella huono tilanne lapselle jos hän joutuu kasvamaan ja isovanhempi sälyttää lapselle vastuun mummin hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Voisittekohan mennä porukalla juttelemaan vaikka diakonin, perhetyöntekijän, perheasiainneuvottelukeskuksen tai perheneuvolan taholle? Olisi ikävä jos teiltä menisi välit poikki.
Isoäiti ei nimenomaan ole perhettä. Sehän tuossa se ongelma juuri on.
Jos hänen kanssaan aletaan neuvotella PERHEtyöntekijän tai PERHEneuvolan tai PERHEasiainneuvottelukeskuksen avustuksella niin hänhän saa ihan väärän signaalin!
Enkä usko että noita PERHEIDEN palveluja on perheiden ulkopuolisille edes avattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Lääkkeet ottamatta? Tässä horinassa ei ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Lääkkeet ottamatta? Tässä horinassa ei ole mitään järkeä.
Taitaa olla vanha ystävämme Kultamummi, henkisesti häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Puhuminen itsekkäiden isovanhempien kanssa, on kuin huutaisi tuuleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Jos ihmisellä on vakavia mielenterveysongelmia ja hän on sairaudentunnoton, ei paljon auta, että joku hämnen sukulaisensa soittelee toisille vinksahtaneille papoille ja mammoille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Siis että olisi äidin vastuulla vielä opettaa mummon koiralle miten käyttäydytään lasten seurassa? Jos tämä mummo ei osaa tehdä yhtään mitään itse niin sittenhän hänen pitäisi olla jo hoitokodissa, missä ammattilaiset voisivat häntä hoitaa. Elämässä se nyt vaan toimii niin että jos ei itse osaa muiden kanssa käyttäytyä, ei muut halua olla lähellä. Lapsikin tämän oppii näin: jos et ole mukava toiselle niin toinen lähtee pois eikä jää sun kanssa leikkimään. Mutta mummoko on niin tyhmä että ei itse tätä tajua? Eikö elämä ole opettanut mummolle yhtään mitään vaan mummo on jotenkin taantunut ihan vauvan tasolle?
Itse sanoin suoraan anopille: tuo vauvan omiminen ei auta minua yhtään eikä tunnu mukavalle. Anoppi vaan jatkoi sitä silti, miksi? -Koska hänellä oli kivaa, eikä hän välittänyt yhtään muiden tunteista. Eikä hän välittänyt siitäkään, että vauvalla oli nälkä ja että vauva oli väsynyt. Joten mun pitää alkaa opettamaan hänelle ihan niin kuin lapselle ja lähteä pois lapsen kanssa jos anoppi ei osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Niin, isot asiat ovat vaakakupissa; mummolle. Ei se lapsi siitä kärsi, jos se yksi rajaton mummo puuttuu. Lapsella voi olla muita merkittäviä suhteita, ei sen ole pakko olla juuri se biologinen mummo. Eli miettikää mummot sitä, ennen kuin alatte pomottelemaan ja häätämään lapsen äitiä pois lapsensa luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Ne välit on mennyt aikoja sitten mummun jatkuvan mitätöinnin ja ylikävelyn vuoksi. Ei ole tarkoitustakaan yrittää paikata niitä, pärjätään paljon paremmin näin kuin silloin, kun yritettiin tulla narsistisen hullun kanssa toimeen. Ei haittaa yhtään, vaikka ei sille ihmishirviölle tarvitsisi puhua enää ikinä.
En ole puhunut mummusta pahaa lapsilleni, koska en puhu hänestä kuin pakon edessä. Ja se sävy millä se "autot ei pane nuan" kertoi sen, että lapsi on epäkelpo, kun ei osaa edes oikein tehdä auton ääniä. Ei 7-vuotias ole niin tyhmä, etteikö huomaisi toisen olevan manipuloiva ja ilkeä, ja se siivo tosiaan... Pienempänä lapsi ei suostunut edes käymään siellä pissalla siivottomuuden vuoksi. hyvä niin, oli aina hyvä syy lähteä pois ajoissa, ettei tule vahinkoa. Lapsiko ei tuollaista huomaa? Kyllä huomaa.
Joo, kommunikaatiota on yritetty. Siihen tuo haasteensa, kun toinen ei kuuntele yhtään, ja huutaa päälle jotain itselleen mielekkäämpää asiaa. Esim sitä, kuinka jonkun tuttavan tuttavan siskon kaiman lapset oli kuolleet tulipalossa tms.
Ymmärtää tuollaista? HAH! Kaikkea ei tarvitse ymmärtää saati sietää. Ihan sama missä aikansa viettää, kunhan antaa mun perheen olla rauhassa.
Tämä on yksi parhaita av-ketjua. Omat lapseni ovat jo teinejä, eikä enää ole samanlaisia ongelmia kuin ennen anopin kanssa. Olen onnistunut kasvattamaan itsenäisiä ajattelijoita, jotka osaavat laittaa rajat muille tarvittaessa. Viimeksi kun teinit kävivät mummonsa luona kylässä, niin tämä alkoi haukkumaan lasten muita sukulaisia, kuinka ovat väärin anoppi-reppanaa siinä ja siinä kohdelleet. Anoppi on oikeasti henkisesti epävakaa ihminen. Hän hakee ihailua milloin milläkin. Yksi on tämä rooli, että häntä on niin moni lannistanut ja kohdellut huonosti, mutta hän on kaikesta selvinnyt yksin (nämä siis eivät ole totta suinkaan sellaisenaan) ja noussut "voittajaksi". Minäkin olen noita (narsistisia) fantasioita kuunnellut ties kuinka monia. Vanhempi teinini oli sanonut, että emme halua kuunnella kun puhut pahaa meille tärkeistä ihmisistä, lähdemme nyt kotiin. Olen ylpeä heistä!
Kun olivat nuorempia, niin koin anopin käytöksen todella uuvuttavaksi. En koskaan uskaltanut jättää häntä yksin lasten kanssa, sillä saattoi joko laiminlyödä tai manipuloida heitä. Omiin lapsiinsa käytti aikanaan paljon henkistä väkivaltaa, nakersi itsetunnon puhumalla negatiivisesti heidän ulkonäöstä ja kertomalla että olisitpa niin kuin se ja se, niin olisin onnellinen. Kaikessa oli aina kyse anopin tarpeista ja tunteista. Lapsen tarpeilla ja tunteilla on merkitystä vain jos palvelee anopin kuvitelmaa itsestään.
Anoppi myös kilpaili lasten suosiosta aivan naurettavilla keinoilla. Hän saattoi kysellä lapsilta, että ketä rakastavat enemmän, mummoa vai äitiä, kumpi leipoo paremmat pullat jne. Jos kielsin isompaa lasta vaikkapa kiusaamista sisarustaan vähän jämäkämmin, ja tuli itkupurkaus, niin anoppi syöksyi salamana lohduttamaan yrittäen tehdä minusta ilkeää äitiä ja hänestä lempeää mummoa. Mutta en ole eilisen tyttö, sain lapseni varttuneella iällä (35v) ja komensin anopin pois sanoen jotenkin näin: "Kai nyt itsekin näet että tässä on sellainen tilanne mihin muilla ei ole osaa. Minä lohdutan ihan itse lapseni, silloin kun meillä on tilanne päällä. Mene pois." Sitten nappasin lapsen syliin, kertasin vielä kerran miksi komensin napakasti ja kerroin, että se ei silti yhtään vähennä rakkauttani häntä kohtaan. Muistan vieläkin hänen ilmeensä. Häntä ei ollut kukaan koskaan komentanut tuolla tavalla ja oli suorastaan järkyttynyt.
Siinä vaiheessa kun anoppi alkoi laittamaan kouluikäiselle esikoiselle viestejä: "Onko sinulla ikävä minua kun äitisi ei anna sinun tulla koskaan luokseni. Äitisi on ilkeä ja mustasukkainen koska tykkäät minusta niin paljon" niin mies löi välit poikki lähes vuodeksi. Sen jälkeen homma rauhoittui huomattavasti. Olipa helpottavaa saada kertoa nämä jollekin. Emme ole sukulaisillekaan halunneet puhua pahaa anopista, joten keskenämme olemme näitä harmitelleet.
Ja tuo kommentti että; " koirallekin yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota häiritsee." Niin olisiko vanhempien opetettava isovanhemmille käytöstapoja, jotka normaalit ihmiset oppivat lapsuudesaan/nuoruudessaan? Luulisi, että isovanhemmat vetäisivät sellaisesta herneenpalot nenään ja sitäpaitsi, jos ei vanhana osaa käytöstapoja, niin ei vanha koira opi uusia temppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Siis että olisi äidin vastuulla vielä opettaa mummon koiralle miten käyttäydytään lasten seurassa? Jos tämä mummo ei osaa tehdä yhtään mitään itse niin sittenhän hänen pitäisi olla jo hoitokodissa, missä ammattilaiset voisivat häntä hoitaa. Elämässä se nyt vaan toimii niin että jos ei itse osaa muiden kanssa käyttäytyä, ei muut halua olla lähellä. Lapsikin tämän oppii näin: jos et ole mukava toiselle niin toinen lähtee pois eikä jää sun kanssa leikkimään. Mutta mummoko on niin tyhmä että ei itse tätä tajua? Eikö elämä ole opettanut mummolle yhtään mitään vaan mummo on jotenkin taantunut ihan vauvan tasolle?
Itse sanoin suoraan anopille: tuo vauvan omiminen ei auta minua yhtään eikä tunnu mukavalle. Anoppi vaan jatkoi sitä silti, miksi? -Koska hänellä oli kivaa, eikä hän välittänyt yhtään muiden tunteista. Eikä hän välittänyt siitäkään, että vauvalla oli nälkä ja että vauva oli väsynyt. Joten mun pitää alkaa opettamaan hänelle ihan niin kuin lapselle ja lähteä pois lapsen kanssa jos anoppi ei osaa käyttäytyä.
Joo, tuosta koirasta. Edellinen heitti henkensä, ei sillekään oltu mitään opetettu. Oli pitkäkarvainen rotu, mutta ei viitsitty edes turkkia harjata / trimmata. Kerran oli joku ötökkä käynyt munimassa sinne huopuneen karvan kätköihin. Mutta koira on talossa oltava, vaikka siitä ei viitsitä pitää huolta. ruokkii toki, mutta muuten hoito ja lenkkeily on vähän sinne päin. Ja muutenkin, tuskin sitä hyväksyisi, että joku ulkopuolinen hänen koiran koulutusta tulisi korjaamaan, hän kun tietää myös koirista kaiken :D
Mulla kokemus ihan samanlaisesta tapahtumasta: Minä kielsin esikoista (aiheesta, tiukasti mutta nätisti) ja mummeli ryntää lohduttamaan "lasta jota äiti kaltoinkohtelee".
Ja aina sitä samaa kaavaa, miten hän on pelastaja ja äiti on ilkeä hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kokemus ihan samanlaisesta tapahtumasta: Minä kielsin esikoista (aiheesta, tiukasti mutta nätisti) ja mummeli ryntää lohduttamaan "lasta jota äiti kaltoinkohtelee".
Ja aina sitä samaa kaavaa, miten hän on pelastaja ja äiti on ilkeä hirviö.
Voin kuvitella, että tämä tulee meilläkin tapahtumaan kun lapsi on vähän vanhempi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Siis että olisi äidin vastuulla vielä opettaa mummon koiralle miten käyttäydytään lasten seurassa? Jos tämä mummo ei osaa tehdä yhtään mitään itse niin sittenhän hänen pitäisi olla jo hoitokodissa, missä ammattilaiset voisivat häntä hoitaa. Elämässä se nyt vaan toimii niin että jos ei itse osaa muiden kanssa käyttäytyä, ei muut halua olla lähellä. Lapsikin tämän oppii näin: jos et ole mukava toiselle niin toinen lähtee pois eikä jää sun kanssa leikkimään. Mutta mummoko on niin tyhmä että ei itse tätä tajua? Eikö elämä ole opettanut mummolle yhtään mitään vaan mummo on jotenkin taantunut ihan vauvan tasolle?
Itse sanoin suoraan anopille: tuo vauvan omiminen ei auta minua yhtään eikä tunnu mukavalle. Anoppi vaan jatkoi sitä silti, miksi? -Koska hänellä oli kivaa, eikä hän välittänyt yhtään muiden tunteista. Eikä hän välittänyt siitäkään, että vauvalla oli nälkä ja että vauva oli väsynyt. Joten mun pitää alkaa opettamaan hänelle ihan niin kuin lapselle ja lähteä pois lapsen kanssa jos anoppi ei osaa käyttäytyä.
Joo, tuosta koirasta. Edellinen heitti henkensä, ei sillekään oltu mitään opetettu. Oli pitkäkarvainen rotu, mutta ei viitsitty edes turkkia harjata / trimmata. Kerran oli joku ötökkä käynyt munimassa sinne huopuneen karvan kätköihin. Mutta koira on talossa oltava, vaikka siitä ei viitsitä pitää huolta. ruokkii toki, mutta muuten hoito ja lenkkeily on vähän sinne päin. Ja muutenkin, tuskin sitä hyväksyisi, että joku ulkopuolinen hänen koiran koulutusta tulisi korjaamaan, hän kun tietää myös koirista kaiken :D
Minua kiinnostaisi kovastikin tietää millaisia nämä rajattomat mummot ovat olleet äiteinä omille lapsilleen?