Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Tää on niin aiheellinen ketju. Saan pulssin nousemaan ihan vaan lukemalla. Olisi paljon kirjoitettavaa mutta tässä nyt pari viimeisintä mummin tempausta kevyimmästä päästä.
Mummi, joka saattaa pitää hiljaiseloa viikkojakin, halusi yhtäkkiä viedä lapseni mukanaan markkinoille, ilmeisesti halusi päästä pätemään mummin roolissaan tuttujensa edessä. Kuulin avoimesta ikkunasta, että sieltä ne tulevat nyt takaisin rapun ovesta, kun esikoisen puhe on niin kuuluva, ja avasin kodin ulko-oven valmiiksi. Kuulin, kun mummi rappuja kavutessa selitti lapselleni "Mummi tulee vielä käymään, jos se äitis suostuu kahvit keittämään, eikä heitä mua pihalle". Ei siis tiennyt että odotin jo ovella ja kuulin kaiken, olin sitten normaali iloinen itseni enkä tuosta sanonut mitään. Enkä ole koskaan heittänyt ketään pihalle mistään...Muutenkin on selitellyt isommalle ihme juttuja kuinka äiti on surullinen, tms aivan käsittämätöntä.
Laittelin kahvia ja mummi halusi antaa nuoremmalle lapselle sillä välin jo ruokaa. Mummipa käytti lusikan oman suunsa kautta, imaisi ruuasta maistiaiset päältä, ennenkuin törkkäsi lapsen suuhun. Katsoin aivan shokissa että mitä just tapahtui. Mahassa pyörähti. Mummilla siis hampaat kamalassa kunnossa ja herpeksellä kuorrutettu naama puolet vuodesta.
Joku fiksaatio ilmeisesti tuhota muidenkin hampaat koska ei edes ehdottanut lapsille hampaanpesua silloin kun erehdyimme ottamaan mummin illaksi hoitamaan... Isompi oli ihan hädissään käynyt pesemässä itse.
Niin ja kerran kun pölähti kylään taas kukonlaulun aikaan, ja en meinannut muuten saada häntä lähtemään, niin päätin, että lähdemme lasten kanssa puistoon. Että saatellaanpa mummi samalla autolle :D Aloin pukemaan lapsia ja olin itse vielä kotiasussa. Yhtäkkiä siinä touhutessa ovi kävi ja mummi oli häippässyt mitään sanomatta pienemmän kanssa. Keräsin nopeasti kamat mitä piti ottaa ulos mukaan, suurin osa jäi, ja revin loput vaatteet vauhdilla itseni ja isommalle lapselle ja syöksyimme pihalle. Siellä mummi tuuppi rapun edessä rattaita hullu voitonriemuinen virne naamallaan ja lapsi oli ihan hätääntyneen näköisenä rattaissa. Siinä kohtaa kyllä jouduin jo avaamaan sanaista arkkuani aikalailla.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin aiheellinen ketju. Saan pulssin nousemaan ihan vaan lukemalla. Olisi paljon kirjoitettavaa mutta tässä nyt pari viimeisintä mummin tempausta kevyimmästä päästä.
Mummi, joka saattaa pitää hiljaiseloa viikkojakin, halusi yhtäkkiä viedä lapseni mukanaan markkinoille, ilmeisesti halusi päästä pätemään mummin roolissaan tuttujensa edessä. Kuulin avoimesta ikkunasta, että sieltä ne tulevat nyt takaisin rapun ovesta, kun esikoisen puhe on niin kuuluva, ja avasin kodin ulko-oven valmiiksi. Kuulin, kun mummi rappuja kavutessa selitti lapselleni "Mummi tulee vielä käymään, jos se äitis suostuu kahvit keittämään, eikä heitä mua pihalle". Ei siis tiennyt että odotin jo ovella ja kuulin kaiken, olin sitten normaali iloinen itseni enkä tuosta sanonut mitään. Enkä ole koskaan heittänyt ketään pihalle mistään...Muutenkin on selitellyt isommalle ihme juttuja kuinka äiti on surullinen, tms aivan käsittämätöntä.
Laittelin kahvia ja mummi halusi antaa nuoremmalle lapselle sillä välin jo ruokaa. Mummipa käytti lusikan oman suunsa kautta, imaisi ruuasta maistiaiset päältä, ennenkuin törkkäsi lapsen suuhun. Katsoin aivan shokissa että mitä just tapahtui. Mahassa pyörähti. Mummilla siis hampaat kamalassa kunnossa ja herpeksellä kuorrutettu naama puolet vuodesta.
Joku fiksaatio ilmeisesti tuhota muidenkin hampaat koska ei edes ehdottanut lapsille hampaanpesua silloin kun erehdyimme ottamaan mummin illaksi hoitamaan... Isompi oli ihan hädissään käynyt pesemässä itse.
Niin ja kerran kun pölähti kylään taas kukonlaulun aikaan, ja en meinannut muuten saada häntä lähtemään, niin päätin, että lähdemme lasten kanssa puistoon. Että saatellaanpa mummi samalla autolle :D Aloin pukemaan lapsia ja olin itse vielä kotiasussa. Yhtäkkiä siinä touhutessa ovi kävi ja mummi oli häippässyt mitään sanomatta pienemmän kanssa. Keräsin nopeasti kamat mitä piti ottaa ulos mukaan, suurin osa jäi, ja revin loput vaatteet vauhdilla itseni ja isommalle lapselle ja syöksyimme pihalle. Siellä mummi tuuppi rapun edessä rattaita hullu voitonriemuinen virne naamallaan ja lapsi oli ihan hätääntyneen näköisenä rattaissa. Siinä kohtaa kyllä jouduin jo avaamaan sanaista arkkuani aikalailla.
Kamalia ihmisiä se tämäkin maa päällään kantaa.. kenellä käy edes mielessä käyttäytyä noin?! Yököttävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ei käy kateeksi tuon veljen vaimoa. Rivien välistä paistaa just se pahin asenne kälyä ajatellen. Yhtenä rintamana vihataan ja mitätöidään "ihanan mummun" miniää. Näistä asioista ei juuri puhuta, tuokin miniä varmaan yrittänyt vain hampaat irvessä kestää miehensä sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin aiheellinen ketju. Saan pulssin nousemaan ihan vaan lukemalla. Olisi paljon kirjoitettavaa mutta tässä nyt pari viimeisintä mummin tempausta kevyimmästä päästä.
Mummi, joka saattaa pitää hiljaiseloa viikkojakin, halusi yhtäkkiä viedä lapseni mukanaan markkinoille, ilmeisesti halusi päästä pätemään mummin roolissaan tuttujensa edessä. Kuulin avoimesta ikkunasta, että sieltä ne tulevat nyt takaisin rapun ovesta, kun esikoisen puhe on niin kuuluva, ja avasin kodin ulko-oven valmiiksi. Kuulin, kun mummi rappuja kavutessa selitti lapselleni "Mummi tulee vielä käymään, jos se äitis suostuu kahvit keittämään, eikä heitä mua pihalle". Ei siis tiennyt että odotin jo ovella ja kuulin kaiken, olin sitten normaali iloinen itseni enkä tuosta sanonut mitään. Enkä ole koskaan heittänyt ketään pihalle mistään...Muutenkin on selitellyt isommalle ihme juttuja kuinka äiti on surullinen, tms aivan käsittämätöntä.
Laittelin kahvia ja mummi halusi antaa nuoremmalle lapselle sillä välin jo ruokaa. Mummipa käytti lusikan oman suunsa kautta, imaisi ruuasta maistiaiset päältä, ennenkuin törkkäsi lapsen suuhun. Katsoin aivan shokissa että mitä just tapahtui. Mahassa pyörähti. Mummilla siis hampaat kamalassa kunnossa ja herpeksellä kuorrutettu naama puolet vuodesta.
Joku fiksaatio ilmeisesti tuhota muidenkin hampaat koska ei edes ehdottanut lapsille hampaanpesua silloin kun erehdyimme ottamaan mummin illaksi hoitamaan... Isompi oli ihan hädissään käynyt pesemässä itse.
Niin ja kerran kun pölähti kylään taas kukonlaulun aikaan, ja en meinannut muuten saada häntä lähtemään, niin päätin, että lähdemme lasten kanssa puistoon. Että saatellaanpa mummi samalla autolle :D Aloin pukemaan lapsia ja olin itse vielä kotiasussa. Yhtäkkiä siinä touhutessa ovi kävi ja mummi oli häippässyt mitään sanomatta pienemmän kanssa. Keräsin nopeasti kamat mitä piti ottaa ulos mukaan, suurin osa jäi, ja revin loput vaatteet vauhdilla itseni ja isommalle lapselle ja syöksyimme pihalle. Siellä mummi tuuppi rapun edessä rattaita hullu voitonriemuinen virne naamallaan ja lapsi oli ihan hätääntyneen näköisenä rattaissa. Siinä kohtaa kyllä jouduin jo avaamaan sanaista arkkuani aikalailla.
Kyllä tossa lusikkakohdassa olisi jo pitänyt sen arkun avautua, sinä kuitenkin olet vastuussa lapsen terveydestä.
Itsekin olen useaan otteeseen laittanut mummon vaihtamaan lusikan ja jopa ruoka-annoksen lapselle kun on pitänyt mennä sörkkimään omilla välineillä, vaikka joka kerta muistutin asiasta etukäteen. Huom. Mummolla tutkitusti ei ole muistissa vikaa, jostain syystä vaan ilmeisesti haluaa oman kuolansa lapseni suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ei käy kateeksi tuon veljen vaimoa. Rivien välistä paistaa just se pahin asenne kälyä ajatellen. Yhtenä rintamana vihataan ja mitätöidään "ihanan mummun" miniää. Näistä asioista ei juuri puhuta, tuokin miniä varmaan yrittänyt vain hampaat irvessä kestää miehensä sukulaisia.
Mulla oli niskassa just tuollainen ”ihana narsistimarttyyri” hoveineen. Puistatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Varmaan sille lapselle voi ihan rehellisesti kertoa miksi tilanne on sellainen kuin on. Mummo ja täti eivät osanneet käyttäytyä eivätkä halunneet kunnioittaa äitin ja isän kasvatusperiaatteita niin katsottiin parhaaksi ottaa etaisyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Paras että et sanele miten asiat on vai olitko paikalla. Pyydän minäkin syytä jos lasten serkuilla ihme kieltoja .osaan sitten perustella lapselle miksi ei saa nannaa kun muut saa. Samaa porukkaa jos ollaan niin jotkut asiat voi sopia yhdessä mummuakin kuunnelle . Mummulle on yllättävän suuri ilo saada joskus omankin ajatuksen mukaisesti hemmotella. Tytön äiti olisi todennut "huh hui sitä mummua" ja sillä selvä. Mutta ei kun tehtävä itsestään, omista ajatuksista, luuloista maailman keskikohta. Missä kulkee raja, tai saako äiti määrätä senkin onko lapsella lupa aivastaa?
Älä viitsi. Kylläpä on typerää.
Totta joka sana, on ollut miettimistä uskotko. ja olen samaa mieltä kanssasi. Turhamaista JA typerää.
Olet hyvin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin aiheellinen ketju. Saan pulssin nousemaan ihan vaan lukemalla. Olisi paljon kirjoitettavaa mutta tässä nyt pari viimeisintä mummin tempausta kevyimmästä päästä.
Mummi, joka saattaa pitää hiljaiseloa viikkojakin, halusi yhtäkkiä viedä lapseni mukanaan markkinoille, ilmeisesti halusi päästä pätemään mummin roolissaan tuttujensa edessä. Kuulin avoimesta ikkunasta, että sieltä ne tulevat nyt takaisin rapun ovesta, kun esikoisen puhe on niin kuuluva, ja avasin kodin ulko-oven valmiiksi. Kuulin, kun mummi rappuja kavutessa selitti lapselleni "Mummi tulee vielä käymään, jos se äitis suostuu kahvit keittämään, eikä heitä mua pihalle". Ei siis tiennyt että odotin jo ovella ja kuulin kaiken, olin sitten normaali iloinen itseni enkä tuosta sanonut mitään. Enkä ole koskaan heittänyt ketään pihalle mistään...Muutenkin on selitellyt isommalle ihme juttuja kuinka äiti on surullinen, tms aivan käsittämätöntä.
Laittelin kahvia ja mummi halusi antaa nuoremmalle lapselle sillä välin jo ruokaa. Mummipa käytti lusikan oman suunsa kautta, imaisi ruuasta maistiaiset päältä, ennenkuin törkkäsi lapsen suuhun. Katsoin aivan shokissa että mitä just tapahtui. Mahassa pyörähti. Mummilla siis hampaat kamalassa kunnossa ja herpeksellä kuorrutettu naama puolet vuodesta.
Joku fiksaatio ilmeisesti tuhota muidenkin hampaat koska ei edes ehdottanut lapsille hampaanpesua silloin kun erehdyimme ottamaan mummin illaksi hoitamaan... Isompi oli ihan hädissään käynyt pesemässä itse.
Niin ja kerran kun pölähti kylään taas kukonlaulun aikaan, ja en meinannut muuten saada häntä lähtemään, niin päätin, että lähdemme lasten kanssa puistoon. Että saatellaanpa mummi samalla autolle :D Aloin pukemaan lapsia ja olin itse vielä kotiasussa. Yhtäkkiä siinä touhutessa ovi kävi ja mummi oli häippässyt mitään sanomatta pienemmän kanssa. Keräsin nopeasti kamat mitä piti ottaa ulos mukaan, suurin osa jäi, ja revin loput vaatteet vauhdilla itseni ja isommalle lapselle ja syöksyimme pihalle. Siellä mummi tuuppi rapun edessä rattaita hullu voitonriemuinen virne naamallaan ja lapsi oli ihan hätääntyneen näköisenä rattaissa. Siinä kohtaa kyllä jouduin jo avaamaan sanaista arkkuani aikalailla.
Kyllä tossa lusikkakohdassa olisi jo pitänyt sen arkun avautua, sinä kuitenkin olet vastuussa lapsen terveydestä.
Itsekin olen useaan otteeseen laittanut mummon vaihtamaan lusikan ja jopa ruoka-annoksen lapselle kun on pitänyt mennä sörkkimään omilla välineillä, vaikka joka kerta muistutin asiasta etukäteen. Huom. Mummolla tutkitusti ei ole muistissa vikaa, jostain syystä vaan ilmeisesti haluaa oman kuolansa lapseni suuhun.
Niin meilläkin. Luulen että kyseessä oli periaate. Vein hammaslääkäriliiton esitteen ja selitin asian 55v. anopille ystävällisen napakasti monta kertaa. Hän koki ilmeisesti henkilökohtaisena loukkauksena että hänen, _iso_äidin_, sylki voi olla vauvalle epäterveellistä. Silmät kirkkaina jatkoi suulle suukottelua ja yhteisen lusikan käyttöä. Ärähdin asiasta sitten kunnolla kuopuksen ristiäisissä kaikkien kuullen koska näytti luottavan etten kehtaa sanoa asiasta juhlissa. Osoitti pitkään mieltään mm. ajamalla perheemme koiran raivokkaasti lasten luota jos edes nuuhkaisi lasten hiuksia - "hyi noita sylkibakteereja!". Kun tuli rajat niin kylästelykin loppui mummin taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Sinulle on varmaan ihan turha selittää, että kysehän on isommasta kuviosta. Siitä että mummo ja tyhmä täti kuvittelee voivansa määräillä toisen perheen elämää mielin määrin. Ja että mummo on jonkinlainen jumalhahmo, jonka haluja (mutkumähaluuuuun) pitää sokeasti totella.
Ja mummohan EI EREHTYNYT, vaan tieten tahtoen päättämällä päätti kävellä miniänsä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Erehdys on erehdys ja siksi asia erikseen. Mutta tässä tapauksessa ihminen on ollut niin häikäilemätön, että on antanut sitä tahallisesti kielloista ja keskusteluista huolimatta siksi, että häntä nyt vain sattuu huvittamaan, ja siksi se on ollut täysin tietoinen valinta. Kyseinen auktoriteetin nakertaja on itse sänkynsä pedannut, maatkoon nyt siinä sitten. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Näen kyllä, mutta tietääkseni lusikallinen jäätelöä ei aiheuta minkäänlaista oikeaa vaaratilannetta lapselle, joten YHDEN kerran varmaan voisi kuka tahansa katsoa läpi sormien. Eri asia jos mummo ei ota opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Näen kyllä, mutta tietääkseni lusikallinen jäätelöä ei aiheuta minkäänlaista oikeaa vaaratilannetta lapselle, joten YHDEN kerran varmaan voisi kuka tahansa katsoa läpi sormien. Eri asia jos mummo ei ota opiksi.
Osoittiko mummo siihwn taipumusta? Ei. Ei edes pyytänyt tekoaan anteeksi.
Sitäpaitsi tuo ei ollut kertomasi mukaan eka kerta vaan viimeinen pisara.
Mikä siinä on että näitä isovanhempia löytyy joilla on joku pakkomielle tunkea sokeria jopa pienen vauvan suuhun. Monet kerrat olen kuullut kuinka joku mummu/pappa antaa jäätelöä/kakkua tms jopa täysimetyksellä olevalle vauvalle joka ei siis koskaan ole vielä syönyt muuta kuin maitoa, ja vaikka on kielletty antamasta muuta.
Ainakin täällä meillä päin on tavallista että lapselle ei anneta sokeria ennen kuin täyttää 2v. Jotkut jatkaa sokeritonta linjaa senkin jälkeen ja se on ihan ok. Me pidettiin tuota 2v rajaa sopivana, eikä lapsi siitä kärsinyt. Ei tuon ikäinen osaa kaivata sokeriherkkuja. Koskaan en ole ajatellut että tuota päätöstä olisi pitänyt kenellekään perustella. Se riittää että näin halutaan ja koetaan että päätös on hyväksi lapselle.
Luojan kiitos omasta anopistani joka on aina kunnioittanut meitä vanhempia, ymmärtänyt rajansa ilman että on tarvinnut niistä edes puhua. Vieläkin kysyy yli 3-vuotiaan kohdalla saako antaa jotain ruokaa. Omien vanhempieni kanssa ei sitten olla tekemisissä ollenkaan, eivät edes tiedä että olen perheellistynyt. Tämä todellakin aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Rajojen laittaminen on vaikeaa. Tulee tosi hankala olo itselle kun torppaan mummon toimintaa. Helpompi välttää kokonaan näkemistä ja siten pahentaa tilannetta :( vauva katsoo minua mummon tiukassa syleilyssä ja kasvot punertuvat harmista, alkaa pitää pientä katkonaista nänn-ääntä, pyytää minua. Minun on otettava lapsi syliini ja mummosta huokuu kauhea ärtymys sen jälkeen eikä lopeta seuraamistani. Kun vauva sitten minun sylissä asettuu ja naureskelee vaikka peilikuvalleen niin mummo kiirehtii HETI ja monesti vain pitää käsiään vaiti ojossa. Tekee kehoittavan ynähdyksen jos en reagoi ja anna vauvaa. Usein annankin ja heti kääntyy selkä minuun päin ja "vajoaa kuplaan" vauvan kanssa tai pyrkii ainakin. Kaikkeen liittyy sellainen "vain me kaksi"-juttu. Ja tätä vauvaa saa rakastaa ja sylitellä, tavataan monia sukulaisia ja kavereita mutta ainoastaan mummo käyttäytyy noin. Nykyään ärsyynnyn siitäkin kun aina siunailee vauvalle miten kaikki ruoka mitä tarjoan on "sotkua". Ethän sinä kulta tuollaista syö, mummo se laittaisi sitä ja tätä ja tuota.
Tunnen itseni nipoksi mutta vaisto sanoo silti että tunnen oikein. Hankalaa. Nyt ei olla nähty, sanoin olevani nuhassa.ap
järkyttävää "pitää käsiään vaiti ojossa" siis todella karmivaa. Mitä miehesi sanoo?? Appiukko? Muut?
Vierailija kirjoitti:
Lapseni lähti äitini kanssa kirjastoon. Olen iloinen, että niillä on omat juttunsa, jotka ei mulle kuulu. Ei ole minulta pois.
Niin ja minkäköhän ikäinen lapsi? Eri asia jos 8kk vauva jonka vuorovaikutussuhteeseen äitiin mummo vaikuttaa ja on epäsensitiivinen vauvan tarpeisiin + vähättelee äitiä. Olisikohan hieman eri asia vähän vanhemmalla lapsella?
Vierailija kirjoitti:
Lapset joutuvat sopeutumaan siihen, että eri paikoissa on eri säännöt. Samahan on aikuisillakin. En ymmärrä nyt tässä sitä, että jos isovanhemmat löysäilee niin ei se tarkoita sitä, että kotona ei pidettäisi kiinni kodin säännöistä. Eihän päiväkotiin ja kouluunkaan mennä omat säännöt edellä. Erilaisissa viiteryhmissä on omat sääntönsä.
Haloo hei, vertaat varhaislapsuuden vauvaa (8kk), jonka koko maailma ja ympäristö on ja kuuluukin olla lähimmät huoltajat ja koti päiväkoti-ikäiseen lapseen ja jopa aikuiseen!
Kiitos kaikille tässä ketjussa kokemuksiaan kertoneille. Tämä on ollut todella silmiä avaavaa.
Meillä, vielä lapsettomilla, on ollut oman anoppini kanssa vähän erikoinen tilanne, jota en ole osannut laittaa sanoiksi. Kirjoittelin siitä tänne palstallekin joskus aikaisemmin ja sain hyviä neuvoja rajojen vetämiseen siinä tilanteessa, mutta nyt kyllä tunnistan niin paljon tuttua näistä tarinoista, että täytyy oikeasti alkaa valmistautua tulevaan.
Kaukana asuva anoppi vaikuttaa toteuttavan nimenomaan sellaista suunnitelmaa, joka tähtää meidän ydinperheemme jäseneksi pyrkimiseen. Hän käyttää kaikki sellaiset mahdolliset heikkouskohdat, joiden kautta pääsisi puskemaan lähemmäs meidän elämäämme: jos minä olen työmatkalla, hän tähtää vierailunsa niin että pääsee asettautumaan vielä poissa ollessani ja on kotonamme huushollaamassa oman mielensä mukaan kun tulen. Tämän naamioi auttamiseksi, joka mieheeni uppoaakin. Samoin tykkää soitella pojalleen pitkiä puheluita, kun tarvitsee juuri nyt apua tietokoneen käyttöön tms., ja mielellään ajoittaa nämä soitot hetkeen jolloin tietää että viettäisimme muuten mukavaa kahdenkeskeistä aikaa ilman häntä.
Ihan jo ensimmäisellä tapaamisellamme hän heitti, että minuthan pitäisi tässä iässä nähdä jo työntelemässä vauvanvaunuja päivisin eikä kulkemassa yksinään (tarkoitti siis itseään). Tämä sytytti minulle varoitusvalon. Hänellä siis aikomuksena tunkea meille olemaan (ehkä siis tosiaan ihan asumaan, koska asuu itse kaukana) pikkuvauva-aikana ja viedä lapsi pois minulta, mennäkseen työntelemään niitä ympäriinsä ja oletettavasti esittelemään naapureille? Ja ylipäänsä tuo, että hän noin avoimesti ilmoittaa, että poikansa perheen täytyy tuottaa hänelle lapsia elämänsä sisällöksi…
Lisäksi anoppi suhtautuu todella penseästi kaikkeen sellaiseen minuun liittyvään, joka ei suoraan edistä tulevaa lastenhankintaa. Ammatillinen kehittymistä, ystäviäni ja harrastuksiani hän yrittää jatkuvasti painaa alas. ”Mutta perhehän se on kuitenkin numero yksi, kyllähän sellainen ystävien kanssa oleskelu nuorille sopii, naisihmisen pitäisi alkaa jo vähän rauhoittua.” Ja samaan hengenvetoon puhuu usein siitä, miten isoäiti oli ennen osa perhettä, ja se oli ihanaa ja luonnollista kun kaikki sukupolvet elivät samassa talossa ja isoäiti oli vauvan kanssa niin äiti saattoi keskittyä ”muuhun”.
Huomatkaa siis, että emme ole koskaan puolella sanallakaan hiiskuneet anopille aikeistamme hankkia lapsia. Se tässä kuitenkin on nyt aivan lähitulevaisuudessa tarkoituksena. Jos tällainen ilmiö on olemassa, niin tuo ihminen aivan varmasti aikoo yrittää tulla kolmanneksi vanhemmaksi perheeseemme, ja haluaisi mieluiten itse olla se ”emo” ja mahdollisimman keskipisteessä. Eniten pelottaa nimenomaan se, että kaikki tuo näyttäytyy ulospäin herttaisuutena ja välittämisenä. Mutta kun alkaa tarkkailla systemaattisesti, anoppi tosiaankin hyökkää jokaista verkossa olevaa reikää kohti kuin haikala, päästäkseen läpi, välittämättä siitä mitä me tahdomme tai sanomme.
Tsemppiä ap:lle, et selvästi todellakaan ole yksin.