Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Oma äitini oli ainakin äidilleen aina mielin kielin ja mummu sanoi aina sen viimeisen sanan, kun jotain päätettiin. Ehkä tämä on yleistä edellisessä sukupolvessa ja he ovat olettaneet, että vanhimman ja viisaimman asema periytyy vuorostaan heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Kuunteliko äitisi sitä palautetta? Pyysikö anteeksi? Lupasiko parantaa tapansa?
Ymmärsikö edes?
Koska sinä et ainakaan ymmärrä. Eihän sen veljesi vaimo teille mitään tarvitse selittää.
Vaan teidän hänelle. Pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Lapsen äidin ei tarvitse kertoa mitään syitä lastaan koskeville päätöksilleen.
Sinun äitisi toimi yksiselitteisesti täysin väärin. Ainoa tapa edetä olisi ollut pyytää vilpittömästi anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Eli siellä on mummo touhottanu omavaltaisesti kaikennäköistä jo tovin ja tuo oli sitten se viimeinen niitti. Ja äiti ja tytär syyttää miniää. Itsessä ei nähdä mitään vikaa. Kun mummo vaan haluaa antaa hyvää ja mummon pitää saada antaa jos mummo haluaa. Ja niin muuten, ei sen miniän tarvi selitellä eikä perustella teille yhtään mitään. Hän on lapsen huoltaja ja päättää tämän asioista. Te olette vain mummo ja täti. Ei teillä ole mitään oikeuksia siihen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Siis mitä helv.. ! Miksi mitään perheen päätöksiä pitäisi selostaa ulkopuolisille? Vaaditteko te raporttia ja perusteluita pukeutumisvalinnoistakin? Perheen isän työmatkareittikin varmaan syynissä? Miniän hiustenvärikin yhdessä pohdittu ja perustelut vaadittu?
Ajattele, se perhe voi vaikka itse, kertomatta teille, ostaa uuden auton ja ihan jättää perustelematta miksi se nyt oli se honda eikä toyota vaikka muori niin halusi kaikille samanlaiset autot.Te olette varmaan sellaisia hirviönaapureita jotka puuttuu naapurienkin joka asioihin kun te niin haluatte vaan että esim. kaikilla on punaiset parvekekukat.
Kaikille parempi pitää lapset erossa isovanhemmistaan täysikäisyyteen asti,päättäköön itse haluavatko tavata.
Osa menettää paljon ,osa saa rauhan .Keskimääräisesti kaikilla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille parempi pitää lapset erossa isovanhemmistaan täysikäisyyteen asti,päättäköön itse haluavatko tavata.
Osa menettää paljon ,osa saa rauhan .Keskimääräisesti kaikilla on hyvä olla.
Olin eri mieltä, tietenkin, enne kuin aloin lukemaan tätä ketjua. Mutta tämä todella kiteyttää olennaisen. Yhtä hulluja mummut ja äidit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Paras että et sanele miten asiat on vai olitko paikalla. Pyydän minäkin syytä jos lasten serkuilla ihme kieltoja .osaan sitten perustella lapselle miksi ei saa nannaa kun muut saa. Samaa porukkaa jos ollaan niin jotkut asiat voi sopia yhdessä mummuakin kuunnelle . Mummulle on yllättävän suuri ilo saada joskus omankin ajatuksen mukaisesti hemmotella. Tytön äiti olisi todennut "huh hui sitä mummua" ja sillä selvä. Mutta ei kun tehtävä itsestään, omista ajatuksista, luuloista maailman keskikohta. Missä kulkee raja, tai saako äiti määrätä senkin onko lapsella lupa aivastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Paras että et sanele miten asiat on vai olitko paikalla. Pyydän minäkin syytä jos lasten serkuilla ihme kieltoja .osaan sitten perustella lapselle miksi ei saa nannaa kun muut saa. Samaa porukkaa jos ollaan niin jotkut asiat voi sopia yhdessä mummuakin kuunnelle . Mummulle on yllättävän suuri ilo saada joskus omankin ajatuksen mukaisesti hemmotella. Tytön äiti olisi todennut "huh hui sitä mummua" ja sillä selvä. Mutta ei kun tehtävä itsestään, omista ajatuksista, luuloista maailman keskikohta. Missä kulkee raja, tai saako äiti määrätä senkin onko lapsella lupa aivastaa?
Älä viitsi. Kylläpä on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Minkä takia jonkun sukulaisen "mutku mä haluun" perustelu olisi jotenkin arvokkaampi kuin lapsen vanhempien "olemme päättäneet näin", koskien lapsen asioita?
Mummo voi omille lapsilleen antaa niin paljon sokeria kuin haluttaa mutta toisten lapsille annetaan just sitä mitä vanhemmat haluaa tai sitten ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Paras että et sanele miten asiat on vai olitko paikalla. Pyydän minäkin syytä jos lasten serkuilla ihme kieltoja .osaan sitten perustella lapselle miksi ei saa nannaa kun muut saa. Samaa porukkaa jos ollaan niin jotkut asiat voi sopia yhdessä mummuakin kuunnelle . Mummulle on yllättävän suuri ilo saada joskus omankin ajatuksen mukaisesti hemmotella. Tytön äiti olisi todennut "huh hui sitä mummua" ja sillä selvä. Mutta ei kun tehtävä itsestään, omista ajatuksista, luuloista maailman keskikohta. Missä kulkee raja, tai saako äiti määrätä senkin onko lapsella lupa aivastaa?
Mitä ihmettä sä selität jostain lapsen aivastamisesta, kun kyse on siitä, että äitis on tietoisesti antanut kiellettyä ruoka-ainetta poikansa ja miniänsä lapselle.🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sitä paitsi jos mummun ainoa keino hemmotella on syöttää tuon ikäiselle lapselle sokeria, niin täytyy sanoa että ei ole kovin hääppönen mummu ja tuntuu olevan yhteinen tekeminen lasten kanssa aika vähissä... Mummulla ei ole oikeutta astua lapsen vanhempiem varpaille vain siksi, että hänen ajatusmaailmansa ei kohtaa lapsen vanhempien kanssa. Eikä tuon ikäiselle lapselle tarvitse eilä pidäkään kaikkea perustella, pelkkä kielto riittää, tuli se sitten vanhemmilta tai isovanhemmilta. Lapsi ei kykene vielä rationaaliseen ajatteluun vaan luottaa toisen ihmisen ohjaukseen, ja hyvä niin. Isompana sitten neuvotellaan ja vaihdetaan ajatuksia.
Kannattais varmaan jo lakata tämä aiheesta jauhaminen ja myöntää vaam reilusti että vihaatte yhdessä sitä miniää, eikä sillä ole mitään tekemistä sokerikiellon kanssa. Säälittävät ihmisriekaleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Paras että et sanele miten asiat on vai olitko paikalla. Pyydän minäkin syytä jos lasten serkuilla ihme kieltoja .osaan sitten perustella lapselle miksi ei saa nannaa kun muut saa. Samaa porukkaa jos ollaan niin jotkut asiat voi sopia yhdessä mummuakin kuunnelle . Mummulle on yllättävän suuri ilo saada joskus omankin ajatuksen mukaisesti hemmotella. Tytön äiti olisi todennut "huh hui sitä mummua" ja sillä selvä. Mutta ei kun tehtävä itsestään, omista ajatuksista, luuloista maailman keskikohta. Missä kulkee raja, tai saako äiti määrätä senkin onko lapsella lupa aivastaa?
Älä viitsi. Kylläpä on typerää.
Totta joka sana, on ollut miettimistä uskotko. ja olen samaa mieltä kanssasi. Turhamaista JA typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Tässä asiassa se äiti oli oikeassa. Siis se veljen vaimo. Sun äitis oli väärässä. Ihan turha vetää tähän jotain lasten kaltoinkohtelua, se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitisi toimi väärin, eikä ole edes anteeksi pyytänyt. Uhmaa edelleen ja syyttää miniää kaikesta.
Paras että et sanele miten asiat on vai olitko paikalla. Pyydän minäkin syytä jos lasten serkuilla ihme kieltoja .osaan sitten perustella lapselle miksi ei saa nannaa kun muut saa. Samaa porukkaa jos ollaan niin jotkut asiat voi sopia yhdessä mummuakin kuunnelle . Mummulle on yllättävän suuri ilo saada joskus omankin ajatuksen mukaisesti hemmotella. Tytön äiti olisi todennut "huh hui sitä mummua" ja sillä selvä. Mutta ei kun tehtävä itsestään, omista ajatuksista, luuloista maailman keskikohta. Missä kulkee raja, tai saako äiti määrätä senkin onko lapsella lupa aivastaa?
Mitä ihmettä sä selität jostain lapsen aivastamisesta, kun kyse on siitä, että äitis on tietoisesti antanut kiellettyä ruoka-ainetta poikansa ja miniänsä lapselle.🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sitä paitsi jos mummun ainoa keino hemmotella on syöttää tuon ikäiselle lapselle sokeria, niin täytyy sanoa että ei ole kovin hääppönen mummu ja tuntuu olevan yhteinen tekeminen lasten kanssa aika vähissä... Mummulla ei ole oikeutta astua lapsen vanhempiem varpaille vain siksi, että hänen ajatusmaailmansa ei kohtaa lapsen vanhempien kanssa. Eikä tuon ikäiselle lapselle tarvitse eilä pidäkään kaikkea perustella, pelkkä kielto riittää, tuli se sitten vanhemmilta tai isovanhemmilta. Lapsi ei kykene vielä rationaaliseen ajatteluun vaan luottaa toisen ihmisen ohjaukseen, ja hyvä niin. Isompana sitten neuvotellaan ja vaihdetaan ajatuksia.
Kannattais varmaan jo lakata tämä aiheesta jauhaminen ja myöntää vaam reilusti että vihaatte yhdessä sitä miniää, eikä sillä ole mitään tekemistä sokerikiellon kanssa. Säälittävät ihmisriekaleet.
AAMEN.