Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ja mies ette kykene niitä rajoja asettamaan niin kärsikää sitten. Tuskin se vauvastakaan tuntuu ihanalle, kun pakolla rutistetaan syliin, kun haluaisi itse päästä lattialle leikkimään. Voi tulla ahdistava lapsuus eteen, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään mummoa aisoissa.
Tiedän, alan asettamaan rajoja, se on varma! Mutta silti ahdistaa se konflikti joka tulee. Ja syytökset kuinka olen niuho ja koko suku lähtee mukaan siihen kun miehen suvusta kyse. Mutta olet oikeassa, tiedän ihan oikeasti että tämä ei voi mennä näin.
ap
Aivan sama jos ahdistaa, rajat on oltava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ja mies ette kykene niitä rajoja asettamaan niin kärsikää sitten. Tuskin se vauvastakaan tuntuu ihanalle, kun pakolla rutistetaan syliin, kun haluaisi itse päästä lattialle leikkimään. Voi tulla ahdistava lapsuus eteen, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään mummoa aisoissa.
Tiedän, alan asettamaan rajoja, se on varma! Mutta silti ahdistaa se konflikti joka tulee. Ja syytökset kuinka olen niuho ja koko suku lähtee mukaan siihen kun miehen suvusta kyse. Mutta olet oikeassa, tiedän ihan oikeasti että tämä ei voi mennä näin.
ap
Aivan sama jos ahdistaa, rajat on oltava!
Tuo jotenkin helpotti, se on juuri noin. Minun ahdistus on toissijaista.
ap
Olen lukenut aika pitkälle tuota ketjua mutta on vaikea ajatella että torppaisin niin suoraan tämän meidän "kiltin" mummon toiminnan. Ei hän ole kuitenkaan varsinaisesti ilkeä minua kohtaan. Yritän keksiä konkreettisia keinoja asettaa rajoja ilman että tulee itkua ja konflikti. Meidän vauvan mummo osaa jotenkin tehdä kaiken oman päänsä mukaan mutta hyvin, hyvin "pehmeästi" ja näennäisen hyväntahtoisesti. On tosi vaikea kuvitella että sanoisin hänelle "nyt loppuu!" Alkaisi itkeä ja minua pidettäisiin aivan hulluna. Todella samaistuttavia juttuja tuossa ketjussa, samoja elkeitä ihan tarkalleen kuin meidän mummolla.
ap[/quote]
Tilanne voi pahentua ja sinun ahdistus kasvaa. Toisen ketjun anoppi ei mielestäni myöskään ollut mikään ilkeilijä vaan sinänsä harmiton, mutta hurahti heti vauvan synnyttyä ja omi täysin lapsen. Kun vanhemmat alkoivat sanoa vastaan esim yökylöilylle niin ilkeilyt ja marttyyrisuus alkoi.
Ei mummolle tarvi ilkeillä, mutta jos hän esim yrittää lohduttaa itkevää vauvaa "mummo pitää huolta, nyt ei ole hätää" niin ystävällisen napakasti sanoo, että vauva tarvii nyt äitiä, annahan syliin.
Minusta jo tällainen aloitus ja vierailujen aiheuttama mielipaha kertoo ettei kaikki ole ok teidän ja mummon välillä. Vauva on vain kerran pieni, älä pilaa vauvavuotta anopin käytöksen takia. Anoppi on aikoinaan hoitanut omat vauvansa ja nyt isovanhempana rooli on toinen
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?
Ei ole normaalia. Ei myöskään se että jos kielletään , pillahtaa itkuun. Ei aikuinen ihminen käyttäydy noin, epästabiili persoona, en antaisi lasta hänelle hoitoon ilman valvontaa. Olen itsekin ollut vaihdevuosi ikäinen ja suvussa pieniä lapsia, mutta ei kukaan tuntemani mummo ole seonnut tuolla tavalla, päin vastoin. Suurin osa vielä töissä olevista ei oikein millään jaksaisi enää uutta pikkulapsi aikaa. Kauhulla olen katsonut miten osa työntää lapsikatraansa isovanhemmille hoitoon lähes joka viikonloppu, vaikka isovanhemmat tekevät raskasta ja vastuullista työtä, osa edelleen myös vuorotöissä. Etenkin kun nuoret parit eroavat pikkulapsivuosina, mikä näyttää olevan varsin yleistä nykypäivänä, lapset tuupataan vanheneville isovanhemmille että saadaan "omaa aikaa" tai laatu aikaa uudessa parisuhteessa. Mummot ovat helisemässä mutta osa ei osaa laittaa rajoja lapsilleen ja sanoa, kiitos ei ,tänä viikonloppuna en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?
Ainakin meillä suku oli jo niin tottunut siihen että hullumummo on omalaatuinen, että hänellä oli omat käytöskoodit. Kaikki piti ihan vaan harmittomana höpsönä.
Mitä nyt sitten kaappasi lapsen jne. Ihan vaan höpsöyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lasta mummolle.
Millaisin sanoin/elein estäisit mummon ottamasta vauvan? Siis hän lähestyy puolijuoksua kädet ojossa ja puhelee jo "voi rakas, rakas kulta" ja puristaa vauvan rintaansa vasten aivan autuaana. Yleensä menee vielä polvilleen lattialle ja heijaa vauvaa sylissään.....
ap
No huh huh! Nyt löytyi ehta psykomummo kyllä.
Pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?
Ainakin meillä suku oli jo niin tottunut siihen että hullumummo on omalaatuinen, että hänellä oli omat käytöskoodit. Kaikki piti ihan vaan harmittomana höpsönä.
Mitä nyt sitten kaappasi lapsen jne. Ihan vaan höpsöyttään.
Hain tuolla kysymyksellä sitä, onko mummon käytös tavallaan normaalia suvussa kulkevaa tapakäyttäytymistä (kaikki mutkin suvun mummot on yhtä maanisia vauvojen suhteen), vai onko kyse vain tämän yhden henkilön käytöksestä? Koska mielestäni on hieman vähemmän huolestuttavaa, jos kyse on yleisestä käyttäytymiskoodista suvussa. Ei se tietenkään tee sitä tilannetta vähemmän ahdistavaksi, mutta tavallaan ymmärrettävämmäksi. Eikä tarvitse pelätä että kyse on epätasapainoisesta ihmisestä. Jos taas kyseessä on henkilö, joka muutoinkin on hieman epävakaan oloinen käytökseltään, ja jota toiset pitävät "höpsönä", ja sen vuoksi katsovat outoa käytöstä läpi sormien, niin silloin olisin kyllä enemmän varuillani ja asettaisin ne rajat, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Itku ja mökötyskohtauksista piittaamatta. Jos ystävällisesti mutta päättäväisesti sanoo, niin silloin itkemiset yms. mielen osoitukset voi antaa mennä toisesta korvasta ulos (ei voi oikeasti loukkaantua, jos ei ilkeästi sanota). Ja jos kyse on normaalista henkilöstä, joka vauvan myötä olisi ryhtynyt käyttäytymään tuolla tavoin kuin ap kuvaa, niin silloin olisin todella huolissani mummon mielenterveydestä. Muutos tuollaiseksi ei ole tervettä, ja mummo tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään ajatuksia :(? Huomenna taas nähdään mummoa. Mitään kaunista tapaa ottaa tilaa vähän itselleenkin?
Minä sanoin suoraan alkaa ahdistaa ( kun alkoi), jos et pian anna vauvaani takaisin syliini ja Koen, että vauva kaipaa ja tarvitsee nyt minun läheisyyttäni mm. Itkutilanteissa. Meillä ei tosin noin takertuvaa läheistä ole ollut.
Voisitko sanoa, että ymmärrät kuinka tärkeä lapsenlapsi on hänelle, mutta toivoisit saavasi vauvasi takaisin kun sinusta tuntuu, että vauva haluaa takaisin äidin syliin? Voisit myös muistuttaa, ettei ole mitään henkilökohtaista, mutta sinun on kuunneltava äidinvaistojasi? Kehotan kuuntelemaan omia tuntemulsia vaikka mummu siitä suutahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mummon itkeä.
Meillä oli samantyyppistä käytöstä (mm. tuota vauvan kanssa pakenemista), joka kulminoitui erään pääsiäispäivän iltana. Olimme koko perheellä yökylässä anopilla, joka itsessään on jo aika paljon kun minulle olisi riittänyt jatkuvan yökyläilyn sijaan päiväseltään vierailu, mutta anoppi halusi nukuttaa vauvan ja taaperon ja huolehtia vuorokauden ympäri heistä. No, ilmoitimme olevamme lähdössä kotiin kahden yön jälkeen vauvan ja 1-vuotiaan esikoisen kanssa. Mummo meni hiljaiseksi ja totiseksi, hetken päästä hän lausui painokkaasti että menkää vain, mutta lapset jäävät tänne mummolaan, niitä te ette vie. Olin niin pöyristynyt että henki salpaantui, hetkessä kaikki palaset järjestyivät paikalleen, mitä se kaikki omistushaluinen ja outo käytös oli ollut. "Ei tarvita äitiä", itsen kutsuminen äidiksi ja muut jutut. Menetin malttini ja puolittain huusin että lapset ovat meidän, sinä et päätä heidän asioistaan. Mummo ryntäsi itkemään suureen ääneen toiseen huoneeseen ja mieheni lepytteli häntä ja syyllisti minua miten itketän anoppia ja olen ilkeä. Lähdimme kotiin mummon jäädessä ulisemaan tuskiaan kuin paniikkikohtauksessa. Appi oli kotona joten mitään heitteillejättöä ei sentään tapahtunut.
Tilanne päättyi siihen että minä ruikutin anteeksipyyntöä mummolta, joka piti mykkäkoulua. :D Kuitenkin, suhtautuminen lapsiin muuttui terveemmäksi kertaheitolla pienten itkujen jälkeen. Että anna mummon itkaista, mitä sitä pelkäämään.
Vierailut sujuvat varmaankin paremmin miehen ja vauvan kanssa. Saat lepoaikaa itsellesi. Suosittelen. Kaikille helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailut sujuvat varmaankin paremmin miehen ja vauvan kanssa. Saat lepoaikaa itsellesi. Suosittelen. Kaikille helpompaa.
Ei. Mummolle ei nyt lasta anneta. Ei ole terve.
Meillä on ollut vähän tuota kanssa, että näennäisesti kiltit sukulaiset ovat käyttäytyneet noin, ja sitten on ollut vaikeaa puuttua kun "rakkaudesta" ovat toimineet noin. Minua auttoi kun ymmärsin, etteivät he oikeastaan ole kovin kilttejä eikä tuollainen käytös aidosta rakkaudesta kumpua - vaan enemmänkin epätoivoisesta rakkaudennälästä.
En tiedä auttaako sinua tämä, mutta mietihän onko kilttiä 1) olla huomioimatta sinua äitinä ja 2) antaa sinun ymmärtää, ettet ole tärkeä omalle lapsellesi. Mieti voisitko itse käyttäytyä noin esimerkiksi siskoasi tai kälyäsi kohtaan, toimisitko kiltisti heitä kohtaan? Aivan, tarkemmin kuin ajattelet, niin anoppisi toimii aika ilkeästi, kun vihjaa sinulle tietoisesti, ettet ole vauvallesi tärkein ja paras turvanlähde.
Toisekseen, onko mielestäsi aitoa rakkautta vauvaa kohtaan estää hänen pääsy ensisijaisen hoivaajansa luokse? Mietihän näitä ihan kunnolla, niin ehkä sinun on helpompaa huomata, ettei se anoppisi niin kiltti ja herttainen ole. Ne kiltit sanat satunnaisesti ovat korulauseita vain, jos hän samaan aikaan kuitenkin sanoillaan ja teoillaan ilmoittaa sinulle, että hänellä on yhtäläinen oikeus tähän vauvaan ja hän on yhtä tärkeä kuin sinä vauvalle. Se on myös henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, tulla hänen ja vanhempansa väliin - tapahtui se sitten kuiskuttelemalla että mummolle sinä olet tärkein, kutsumalla itse äidiksi (palstalta opittua, että yllättävän yleistä) tai viemällä itkevä vauva pois vanhemman luota.
Tässä muutamia lauseita avuksi tilanteeseen:
-Voi tuliko ikävä äitiä, tulehan tänne (vauvalle) Ja sitten vain otat vauvan. Jos mummo inttää vastaan, niin hän näyttää sekolta, et sinä.
-Olisikohan parempi pitää vauvaa niin että näkee minut. (Jos vastauksesi tulee, että kyllähän mummo kelpaa, niin vastaat, että hätätilanteessa toki, mutta eihän mummo ole sama asia kuin äiti, ja jos tuohon inttää, niin kyllä se on hän edelleen joka vaikuttaa höyrypäältä).
-Tuo asento näyttää vähän tukalalta vauvalle. Vaihdetaanpa parempaan, ja menet kääntämään kun vauva on siinä tukahduttamisasennossa. Jos mummo sanoo, että olen minä ennenkin vauvoja pitänyt, sanot että "joo varmasti mutta minä olen juuri tätä vauvaa pidellyt aika paljon enemmän kuin sinä" ja hymyile oikein reippaasti ja lempeästi. Jos mummo alkaa itkemään tai tinkaamaan, niin todellakin hän vaikuttaa oudolta, et sinä.
-Kun mummo vie vauvan pois näkyvistä, niin sano: "X:llä on juuri alkanut ensimmäinen vierastuskausi, niin nyt ei saa viedä niin ettei näe minua". Jos vastaa että kyllähän mummo on tuttu, niin sanot ettei vauvan muisti vielä riitä siihen, että pystyy luomaan kiintymyssuhteita kuin niihin, jotka häntä hoitavat päivittäin - eli teihin vanhempiin. Se joka tuohon alkaa väittämään vastaan.. no sanonko taas: vaikuttaa itse pöhköltä.
Mitä mieheesi tulee, niin nyt sinun on ryhdistäydyttävä ja aloittaa kunnon keskustelu. Leikkaat sen napanuoran poikki. Viimeistään uhmaikäisen kanssa olette ihan pulassa, jos mies ei ymmärrä että vaimo ja lapsi ensin, muut vasta sitten. Aloita keskustelu neuvolassa, kyllä nämä sekoilevat mummot ovat siellä ihan tuttua juttua! Monet miesten äidit eivät jotenkin siedä, että poikansa ykkösnainen on miniä, ja lapsenlapsillekin hän on tärkein ihminen. Tämä on jopa joillekin kälyillekin vaikea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta. Meillä on hyvät isovanhemmat - osaavat sanoa ei ja osaavat ottaa vastaan myös ei:n.
Mutta omalla siskollani on tuollainen anoppi ja sieltä kyllä voin kertoa varoittavan esimerkin. He vetivät aina tiukasti rajoja sinne suuntaan, mutta selittivät asian niin että mummo nyt vaan on höpsähtänyt mummouteen. Kun lapsi kasvoi, niin antoivat hoitaa, kunnes kävi ilmi että mummo puhui vanhemmista ilkeästi ja mustamaalasi heitä lapselle. Tämän kertoi lapsi itse sekä lisäksi yksi ulkopuolinen henkilö, joka oli ollut paikalla kun mummo oli lasta kerran hoitanut. Välit menivät poikki sitten.
En nyt siis ihan tunnistamisen vuoksi kaikkea kerro täysin autenttisesti, mutta mummo oli puhunut kaikkea, että vanhemmilla ei ole varaa elättää lasta (ei ole totta) ja siksi mummo hoitaa häntä, että hän on tavallaan yksi vanhempi, sanonut mm. että mummoa voi sanoa mummolassa äidiksi. Oli udellut lapselta meistä äidin puolen sukulaisista ja äidistään kaikkea, oli sanonut etteivät vanhemmat ymmärrä kuinka ihana lapsi heille on suotu, että mummo kyllä ymmärtää jne. Oli pyytänyt salaisuuksiakin pitämään mummon henkilökohtaisista asioista.
Kyllä mä luottaisin omiin vaistoihin, kun kyse on omasta lapsesta. Ylipäätään nyrkkisääntönä voi pitää, että jos joku ihminen (oli sukulainen tai ystävä) on fanaattisen tasoisesti kiinnostunut lapsestasi, niin älä jätä häntä ja lasta kahden. Enkä puhu nyt vain hyväksikäytön mahdollisuudesta, vaan ihan siitä että osa ihmisistä etsii itselleen lapsista jotain sellaista (hellyys, ihailu,tärkeyden tunne) mitä he eivät itse saa ja mitä erityisesti lapselta on helppo itselle manipuloida lapsen oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Ei ole teidän, sinun eikä vauvan tehtävä terapoida ketään. Tosiasia on, että vauvasta tulee pitää huolta, hän ei siihen itse pysty, aikuiset ihmiset kantavat ihan itse vastuun itsestään.
Toimisin, kuten sinä, ap. Voihan olla, että esim. sylittelytilanteissa (missä mummo pitää vauvaa sylissään) olet todella herkillä, mutta niinhän sen kuuluukin olla: sinun tulee varjella lastasi. Joku jo sanoikin, luottaisin vaistoihini. En välittäisi, jos isoäiti loukkaantuisi jostakin, esim. jos ottaisin lapsen häneltä sylistä. Pahemmalta tuntuisi, jos lapsella ei mummon luona olisi kaikki hyvin. Eli pitää niinsanotusti priorisoida vaihtoehtojen välillä. Sitä se elämä on, ja varsinkin lasten kanssa.
Olet yrittänyt olla hienotunteinen tilanteissa. Joillekin ihmisille se ei riitä, heille pitää asettaa rajat, koska eivät sitä itse ymmärrä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?
Ainakin meillä suku oli jo niin tottunut siihen että hullumummo on omalaatuinen, että hänellä oli omat käytöskoodit. Kaikki piti ihan vaan harmittomana höpsönä.
Mitä nyt sitten kaappasi lapsen jne. Ihan vaan höpsöyttään.
Hain tuolla kysymyksellä sitä, onko mummon käytös tavallaan normaalia suvussa kulkevaa tapakäyttäytymistä (kaikki mutkin suvun mummot on yhtä maanisia vauvojen suhteen), vai onko kyse vain tämän yhden henkilön käytöksestä? Koska mielestäni on hieman vähemmän huolestuttavaa, jos kyse on yleisestä käyttäytymiskoodista suvussa. Ei se tietenkään tee sitä tilannetta vähemmän ahdistavaksi, mutta tavallaan ymmärrettävämmäksi. Eikä tarvitse pelätä että kyse on epätasapainoisesta ihmisestä. Jos taas kyseessä on henkilö, joka muutoinkin on hieman epävakaan oloinen käytökseltään, ja jota toiset pitävät "höpsönä", ja sen vuoksi katsovat outoa käytöstä läpi sormien, niin silloin olisin kyllä enemmän varuillani ja asettaisin ne rajat, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Itku ja mökötyskohtauksista piittaamatta. Jos ystävällisesti mutta päättäväisesti sanoo, niin silloin itkemiset yms. mielen osoitukset voi antaa mennä toisesta korvasta ulos (ei voi oikeasti loukkaantua, jos ei ilkeästi sanota). Ja jos kyse on normaalista henkilöstä, joka vauvan myötä olisi ryhtynyt käyttäytymään tuolla tavoin kuin ap kuvaa, niin silloin olisin todella huolissani mummon mielenterveydestä. Muutos tuollaiseksi ei ole tervettä, ja mummo tarvitsee apua.
Hei meillä on juuri näin, mummo on lapsirakkaan ihmisen maineessa. Saa osakseen vinoja, myötämielisiä hymyjä kun sulkeutuu seurasta meidän vauvan kanssa. Appiukko sanoikin kerran "se on tuollainen kaikkien emo tuo meidän "Merja" (nimi keksitty)". Eli muut heidän suvussaan tuntuvat ajattelevan että olen kiva ja reilu tyyppi kun annan mummon toteuttaa hoivahalujaan. Miehen setäkin sanoo aina meillä käydessään että noh koskas menette "Mervi-mummoa" tapaamaan, se taitaa jo teitä odotella. Eli ehkä puhuvat keskenään siitä että mummo näkee mielestään liian harvoin vauvaamme.
Minua ärsytti kovasti tuo appiukon lausahdus kuinka on "kaikkien emo". Minä olen ja haluan olla meidän vauvan "emo", mummon seurassa minut ohjataan ruokapöytään ja jos osoitan aikeita nousta pöydästä, kiirehditään tarjoamaan lisää. Jopa niin että jos olen juonut kahvini, ottanut pullan, niin minun luo syoksytään vohvelipaketin tms. kanssa. Meni hävettävän pitkään tajuta että se oli osittain vain keino pitää minut poissa, koska kellekään toiselle ei tuputettu tuolla tavalla.
Epästabiili tunne kyllä vähän tulee koska mummon ahdistus ja suru tuntee olevan aivan aitoa, kun vaikkapa tehdään lähtöä heiltä. Pitelee poskiaan, kääntyilee poispäin, saattaa aina autolle asti ja laittaa itse turvaistuimen vyöt kiinni ja hyvästelee vauvaa siinä monta minuuttia.
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Kysytäänpä niin päin että mitä HAITTAA siitä on lapselle? :)
Tiedän, alan asettamaan rajoja, se on varma! Mutta silti ahdistaa se konflikti joka tulee. Ja syytökset kuinka olen niuho ja koko suku lähtee mukaan siihen kun miehen suvusta kyse. Mutta olet oikeassa, tiedän ihan oikeasti että tämä ei voi mennä näin.
ap