Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi tarvitse välttämättä vanhempiaankaan tai molempia vanhempiaan jos vaikka otetaan nyt esimerkiksi, että äidillä on alkoholi- tai mielenterveysongelmia.
Lapsi tarvitsee aina vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli lapselle pitäisi vauvana saada juottaa mehuja, syöttää torttuja, kaapata lapsi mukaansa ilman lapsen elintärkeitä lääkkeitä, ihan vaan sen takia, että isovanhempi haluaa? Vai pitääkö joku tämänkaltaista toimintaa mummun pikku höpsähtelynä hih hih?
Eli kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle turvallisia aikuisia,joten heitä ei todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana, vaikka kuinka ovatkin sukua. Vanhemmat myös päättävät ovatko isovanhemmat lapsen elämässä oikeasti tarpeellisia, vai enemmänkin pelkästään haitana ja rasitteena heidän esim. yrittämällä tehdä itsestään korvaamattomia vähättelemällä ja haukkumalla lapselle hänen omia vanhempiaan.
On myös ihania ja hyviä isovanhempia, jotka osaavat kunnioittaa lapsensa perhettä ja olla apuna tarvittaessa, ilman tunkemista. He yleensä lastenlastensa elämässä sen vuoksi pääsevätkin olemaan mukana, kun eivät päsmäröi ja ovat normaalin käytöksen omaavia ihmisiä.
Ja jos äiti ei pysty kontrolloimaan juomistaan vaan retuuttaa lasta mukanaan pitkin lähilkuppiloita tai jättää lapsen yksin heitteille kotiin tai äiti ei masentuneisuuden tai harhojen, mielialaheittelyiden vuoksi kykene hoitamaan lastaan niin onko hän sinusta turvallinen aikuinen lapselle? Äitiä ei silloin todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana vaikka kuinka on sukua.
On myös ihania ja hyviä äitejä, jotka omaavat normaalin käytöksen ja ovat sen vuoksi lastensa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapselle pitäisi vauvana saada juottaa mehuja, syöttää torttuja, kaapata lapsi mukaansa ilman lapsen elintärkeitä lääkkeitä, ihan vaan sen takia, että isovanhempi haluaa? Vai pitääkö joku tämänkaltaista toimintaa mummun pikku höpsähtelynä hih hih?
Eli kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle turvallisia aikuisia,joten heitä ei todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana, vaikka kuinka ovatkin sukua. Vanhemmat myös päättävät ovatko isovanhemmat lapsen elämässä oikeasti tarpeellisia, vai enemmänkin pelkästään haitana ja rasitteena heidän esim. yrittämällä tehdä itsestään korvaamattomia vähättelemällä ja haukkumalla lapselle hänen omia vanhempiaan.
On myös ihania ja hyviä isovanhempia, jotka osaavat kunnioittaa lapsensa perhettä ja olla apuna tarvittaessa, ilman tunkemista. He yleensä lastenlastensa elämässä sen vuoksi pääsevätkin olemaan mukana, kun eivät päsmäröi ja ovat normaalin käytöksen omaavia ihmisiä.
Ja jos äiti ei pysty kontrolloimaan juomistaan vaan retuuttaa lasta mukanaan pitkin lähilkuppiloita tai jättää lapsen yksin heitteille kotiin tai äiti ei masentuneisuuden tai harhojen, mielialaheittelyiden vuoksi kykene hoitamaan lastaan niin onko hän sinusta turvallinen aikuinen lapselle? Äitiä ei silloin todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana vaikka kuinka on sukua.
On myös ihania ja hyviä äitejä, jotka omaavat normaalin käytöksen ja ovat sen vuoksi lastensa elämässä.
Ja, niin? Silloin lapsi otetaan huostaan, mikä sun pointti tässä nyt on? Ei kukaan ole väittänyt että kaikki isovanhemmat olisivat lapselle haitaksi, ja että ne eivät saisi olla lastenlastensa kanssa missään tekemisissä. Miksi täällä yritetään jatkuvasti väittää että tämä on se ketjun pointti, kun EI ole! Tässä keskustellaan näistä jotka eivät osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapselle pitäisi vauvana saada juottaa mehuja, syöttää torttuja, kaapata lapsi mukaansa ilman lapsen elintärkeitä lääkkeitä, ihan vaan sen takia, että isovanhempi haluaa? Vai pitääkö joku tämänkaltaista toimintaa mummun pikku höpsähtelynä hih hih?
Eli kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle turvallisia aikuisia,joten heitä ei todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana, vaikka kuinka ovatkin sukua. Vanhemmat myös päättävät ovatko isovanhemmat lapsen elämässä oikeasti tarpeellisia, vai enemmänkin pelkästään haitana ja rasitteena heidän esim. yrittämällä tehdä itsestään korvaamattomia vähättelemällä ja haukkumalla lapselle hänen omia vanhempiaan.
On myös ihania ja hyviä isovanhempia, jotka osaavat kunnioittaa lapsensa perhettä ja olla apuna tarvittaessa, ilman tunkemista. He yleensä lastenlastensa elämässä sen vuoksi pääsevätkin olemaan mukana, kun eivät päsmäröi ja ovat normaalin käytöksen omaavia ihmisiä.
Ja jos äiti ei pysty kontrolloimaan juomistaan vaan retuuttaa lasta mukanaan pitkin lähilkuppiloita tai jättää lapsen yksin heitteille kotiin tai äiti ei masentuneisuuden tai harhojen, mielialaheittelyiden vuoksi kykene hoitamaan lastaan niin onko hän sinusta turvallinen aikuinen lapselle? Äitiä ei silloin todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana vaikka kuinka on sukua.
On myös ihania ja hyviä äitejä, jotka omaavat normaalin käytöksen ja ovat sen vuoksi lastensa elämässä.
Ja, niin? Silloin lapsi otetaan huostaan, mikä sun pointti tässä nyt on? Ei kukaan ole väittänyt että kaikki isovanhemmat olisivat lapselle haitaksi, ja että ne eivät saisi olla lastenlastensa kanssa missään tekemisissä. Miksi täällä yritetään jatkuvasti väittää että tämä on se ketjun pointti, kun EI ole! Tässä keskustellaan näistä jotka eivät osaa käyttäytyä.
Näistä, jotka eivät osaa käyttäytyä? Pitääkö se myös sisällään huonosti isovanhempia kohtaan käyttäytyvät vanhemmat? Saako heistä keskustella?
Suomessa on yhteensä yli miljoona isovanhempaa, joista 80 prosenttia on tavalla tai toisella tekemisissä lastenlastensa kanssa. Jäljelle jäävät 20 prosenttia ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi, saa tai halua tavata lapsenlapsiaan. Ja ennen vanhaan oli tapana, että omia isovanhempia kunnioitettiin syvästi ja jopa pelättiin. Nykyään tilanne on toinen, kun aikuiset ovat alkaneet kyseenalaistaa omassa lapsuudessaan saamaansa kasvatusta. Aikuiset lapset saattavat kyseenalaistaa omien tai appivanhempien kasvatusmenetelmiä, ideologiaa tai lastenhoitotaitoja.
Toisinaan kyse on jostain paljon suuremmasta. Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa, monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus. Välirikko voi syntyä pienestäkin asiasta. Joka suvusta löytyy näitä ongelmallisia ihmissuhteita.
RIIDOISSA oleminen on ihmisille hyvin haitallista. Sitä kautta aikuiset antavat myös huonoa esimerkkiä tuleville sukupolville.
Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana. Se on aika surullista.
Joskus lapsi vieraannutetaan sukulaisestaan täysin syystä. Syyt voivat liittyä esimerkiksi lapsen turvallisuuteen.
Toki tätä vieraannuttamista tehdään myös väärin perustein. Ja vieraannuttaminen ei aina ole näkyvää ja suurieleistä, vaan sitä tehdään myös hienovaraisemmin – joko tahallisesti tai tahattomasti. Tämänkaltaista vieraannuttamista voi olla vaikea tunnistaa.
Tutkimusten mukaan äidin äiti on lapsenlapselle läheisin isovanhempi. Joskus voi olla niin, että hyvin voimakas äidin äiti pyörittää elämää niin vahvasti, että toisen puolen isoäiti häivytetään pois vaivihkaa. Näissä tilanteissa lapsiperheen isä on avainhenkilö, jonka pitää miettiä, mihin hän suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on yhteensä yli miljoona isovanhempaa, joista 80 prosenttia on tavalla tai toisella tekemisissä lastenlastensa kanssa. Jäljelle jäävät 20 prosenttia ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi, saa tai halua tavata lapsenlapsiaan. Ja ennen vanhaan oli tapana, että omia isovanhempia kunnioitettiin syvästi ja jopa pelättiin. Nykyään tilanne on toinen, kun aikuiset ovat alkaneet kyseenalaistaa omassa lapsuudessaan saamaansa kasvatusta. Aikuiset lapset saattavat kyseenalaistaa omien tai appivanhempien kasvatusmenetelmiä, ideologiaa tai lastenhoitotaitoja.
Toisinaan kyse on jostain paljon suuremmasta. Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa, monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus. Välirikko voi syntyä pienestäkin asiasta. Joka suvusta löytyy näitä ongelmallisia ihmissuhteita.
RIIDOISSA oleminen on ihmisille hyvin haitallista. Sitä kautta aikuiset antavat myös huonoa esimerkkiä tuleville sukupolville.
Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana. Se on aika surullista.
Joskus lapsi vieraannutetaan sukulaisestaan täysin syystä. Syyt voivat liittyä esimerkiksi lapsen turvallisuuteen.
Toki tätä vieraannuttamista tehdään myös väärin perustein. Ja vieraannuttaminen ei aina ole näkyvää ja suurieleistä, vaan sitä tehdään myös hienovaraisemmin – joko tahallisesti tai tahattomasti. Tämänkaltaista vieraannuttamista voi olla vaikea tunnistaa.
Tutkimusten mukaan äidin äiti on lapsenlapselle läheisin isovanhempi. Joskus voi olla niin, että hyvin voimakas äidin äiti pyörittää elämää niin vahvasti, että toisen puolen isoäiti häivytetään pois vaivihkaa. Näissä tilanteissa lapsiperheen isä on avainhenkilö, jonka pitää miettiä, mihin hän suostuu.
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä mä olen sitä mieltä ettei isovanhempaa lähtökohtaisesti voi vieraannuuttaa. Vieraannuttamisen termi liittyy vanhemmuuteen tai alunperinkin erittäin läheiseen ihmiseen lapsen elämässä.
Se ei ole vieraannuttamista, jos isovanhemmasta ei tule erityisen läheistä lapselle, vaikka se tapahtuisikin niin että vanhemmat hienovaraisesti elein ja sanoin antavat lapsen ymmärtää ettei isovanhempi ole läheinen osa elämäämme. Se on vieraannuttamista kun toinen vanhempi puhuu erotilanteessa toisesta vanhemmasta pahaa ja manipuloi lasta häntä vastaan. Isovanhempi ei ole lähtökohtaisesti niin läheisessä suhteessa lapsenlapseen, että voidaan puhua vieraannuttamisesta vaan vanhempi voi todellakin päättää jo alusta ettei kovin läheistä suhdetta tule.
Se on sitten jo isovanhemman vieraannuttamista, jos lasta aletaan esim. erotilanteessa manipuloimaan isän/äidin sukua vastaan, vaikka lapsella olisi jo syntynyt heihin läheinen suhde.
Ja vanhempi saa esimerkiksi myös puhua lapselle asiasta kun isovanhempi tekee jotain inhottavaa. Jos mummo halaa väkisin, niin kotona voi sanoa suoraan lapselle että sinä et tainnut tykätä tuollaisesta käytöksestä ja kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa läheisyyteen. Että kyseessä on sellainen asia ettei siinä täydy miettiä mummon tunteita ollenkaan. Samoin manipuloivan käytöksen saa nimetä lapselle ja auttaa tunnistamaan kurjaa käytöstä, vaikka kyseessä olisi isovanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapselle pitäisi vauvana saada juottaa mehuja, syöttää torttuja, kaapata lapsi mukaansa ilman lapsen elintärkeitä lääkkeitä, ihan vaan sen takia, että isovanhempi haluaa? Vai pitääkö joku tämänkaltaista toimintaa mummun pikku höpsähtelynä hih hih?
Eli kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle turvallisia aikuisia,joten heitä ei todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana, vaikka kuinka ovatkin sukua. Vanhemmat myös päättävät ovatko isovanhemmat lapsen elämässä oikeasti tarpeellisia, vai enemmänkin pelkästään haitana ja rasitteena heidän esim. yrittämällä tehdä itsestään korvaamattomia vähättelemällä ja haukkumalla lapselle hänen omia vanhempiaan.
On myös ihania ja hyviä isovanhempia, jotka osaavat kunnioittaa lapsensa perhettä ja olla apuna tarvittaessa, ilman tunkemista. He yleensä lastenlastensa elämässä sen vuoksi pääsevätkin olemaan mukana, kun eivät päsmäröi ja ovat normaalin käytöksen omaavia ihmisiä.
Ja jos äiti ei pysty kontrolloimaan juomistaan vaan retuuttaa lasta mukanaan pitkin lähilkuppiloita tai jättää lapsen yksin heitteille kotiin tai äiti ei masentuneisuuden tai harhojen, mielialaheittelyiden vuoksi kykene hoitamaan lastaan niin onko hän sinusta turvallinen aikuinen lapselle? Äitiä ei silloin todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana vaikka kuinka on sukua.
On myös ihania ja hyviä äitejä, jotka omaavat normaalin käytöksen ja ovat sen vuoksi lastensa elämässä.
Ja, niin? Silloin lapsi otetaan huostaan, mikä sun pointti tässä nyt on? Ei kukaan ole väittänyt että kaikki isovanhemmat olisivat lapselle haitaksi, ja että ne eivät saisi olla lastenlastensa kanssa missään tekemisissä. Miksi täällä yritetään jatkuvasti väittää että tämä on se ketjun pointti, kun EI ole! Tässä keskustellaan näistä jotka eivät osaa käyttäytyä.
Näistä, jotka eivät osaa käyttäytyä? Pitääkö se myös sisällään huonosti isovanhempia kohtaan käyttäytyvät vanhemmat? Saako heistä keskustella?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Niin, mitä mieltä olet - eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle? Kyllä vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapselle pitäisi vauvana saada juottaa mehuja, syöttää torttuja, kaapata lapsi mukaansa ilman lapsen elintärkeitä lääkkeitä, ihan vaan sen takia, että isovanhempi haluaa? Vai pitääkö joku tämänkaltaista toimintaa mummun pikku höpsähtelynä hih hih?
Eli kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle turvallisia aikuisia,joten heitä ei todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana, vaikka kuinka ovatkin sukua. Vanhemmat myös päättävät ovatko isovanhemmat lapsen elämässä oikeasti tarpeellisia, vai enemmänkin pelkästään haitana ja rasitteena heidän esim. yrittämällä tehdä itsestään korvaamattomia vähättelemällä ja haukkumalla lapselle hänen omia vanhempiaan.
On myös ihania ja hyviä isovanhempia, jotka osaavat kunnioittaa lapsensa perhettä ja olla apuna tarvittaessa, ilman tunkemista. He yleensä lastenlastensa elämässä sen vuoksi pääsevätkin olemaan mukana, kun eivät päsmäröi ja ovat normaalin käytöksen omaavia ihmisiä.
Ja jos äiti ei pysty kontrolloimaan juomistaan vaan retuuttaa lasta mukanaan pitkin lähilkuppiloita tai jättää lapsen yksin heitteille kotiin tai äiti ei masentuneisuuden tai harhojen, mielialaheittelyiden vuoksi kykene hoitamaan lastaan niin onko hän sinusta turvallinen aikuinen lapselle? Äitiä ei silloin todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana vaikka kuinka on sukua.
On myös ihania ja hyviä äitejä, jotka omaavat normaalin käytöksen ja ovat sen vuoksi lastensa elämässä.
Yhteiskunta tukee äitiä vanhemmuudessa. Ja vaikka lapsi huostaanotettaisiin, silti tyetaan lapsen suhdetta äitiin.
Huono isovanhempi skipataan.
Koska hän ei ole tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on yhteensä yli miljoona isovanhempaa, joista 80 prosenttia on tavalla tai toisella tekemisissä lastenlastensa kanssa. Jäljelle jäävät 20 prosenttia ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi, saa tai halua tavata lapsenlapsiaan. Ja ennen vanhaan oli tapana, että omia isovanhempia kunnioitettiin syvästi ja jopa pelättiin. Nykyään tilanne on toinen, kun aikuiset ovat alkaneet kyseenalaistaa omassa lapsuudessaan saamaansa kasvatusta. Aikuiset lapset saattavat kyseenalaistaa omien tai appivanhempien kasvatusmenetelmiä, ideologiaa tai lastenhoitotaitoja.
Toisinaan kyse on jostain paljon suuremmasta. Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa, monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus. Välirikko voi syntyä pienestäkin asiasta. Joka suvusta löytyy näitä ongelmallisia ihmissuhteita.
RIIDOISSA oleminen on ihmisille hyvin haitallista. Sitä kautta aikuiset antavat myös huonoa esimerkkiä tuleville sukupolville.
Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana. Se on aika surullista.
Joskus lapsi vieraannutetaan sukulaisestaan täysin syystä. Syyt voivat liittyä esimerkiksi lapsen turvallisuuteen.
Toki tätä vieraannuttamista tehdään myös väärin perustein. Ja vieraannuttaminen ei aina ole näkyvää ja suurieleistä, vaan sitä tehdään myös hienovaraisemmin – joko tahallisesti tai tahattomasti. Tämänkaltaista vieraannuttamista voi olla vaikea tunnistaa.
Tutkimusten mukaan äidin äiti on lapsenlapselle läheisin isovanhempi. Joskus voi olla niin, että hyvin voimakas äidin äiti pyörittää elämää niin vahvasti, että toisen puolen isoäiti häivytetään pois vaivihkaa. Näissä tilanteissa lapsiperheen isä on avainhenkilö, jonka pitää miettiä, mihin hän suostuu.
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä mä olen sitä mieltä ettei isovanhempaa lähtökohtaisesti voi vieraannuuttaa. Vieraannuttamisen termi liittyy vanhemmuuteen tai alunperinkin erittäin läheiseen ihmiseen lapsen elämässä.
Se ei ole vieraannuttamista, jos isovanhemmasta ei tule erityisen läheistä lapselle, vaikka se tapahtuisikin niin että vanhemmat hienovaraisesti elein ja sanoin antavat lapsen ymmärtää ettei isovanhempi ole läheinen osa elämäämme. Se on vieraannuttamista kun toinen vanhempi puhuu erotilanteessa toisesta vanhemmasta pahaa ja manipuloi lasta häntä vastaan. Isovanhempi ei ole lähtökohtaisesti niin läheisessä suhteessa lapsenlapseen, että voidaan puhua vieraannuttamisesta vaan vanhempi voi todellakin päättää jo alusta ettei kovin läheistä suhdetta tule.
Se on sitten jo isovanhemman vieraannuttamista, jos lasta aletaan esim. erotilanteessa manipuloimaan isän/äidin sukua vastaan, vaikka lapsella olisi jo syntynyt heihin läheinen suhde.
Ja vanhempi saa esimerkiksi myös puhua lapselle asiasta kun isovanhempi tekee jotain inhottavaa. Jos mummo halaa väkisin, niin kotona voi sanoa suoraan lapselle että sinä et tainnut tykätä tuollaisesta käytöksestä ja kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa läheisyyteen. Että kyseessä on sellainen asia ettei siinä täydy miettiä mummon tunteita ollenkaan. Samoin manipuloivan käytöksen saa nimetä lapselle ja auttaa tunnistamaan kurjaa käytöstä, vaikka kyseessä olisi isovanhempi.
Sitten on niitä tilanteita, joissa isovanhemmat eivät voi yhtään mitään, vaikka olisivat ennen olleet hyvinkin tärkeässä roolissa lapsen elämässä. Isovanhemmilla ei ole tällä hetkellä minkään sortin juridisia oikeuksia lapsenlapsiinsa. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva laki uudistuu nyt joulukuussa, jonka myötä lapselle voidaan vahvistaa oikeus tavata erityisen läheistä henkilöä, kuten isovanhempaa. Uudistus ei kuitenkaan takaa tapaamisoikeutta automaattisesti kaikille isovanhemmille, vaan tilanteet käsitellään aina tapauskohtaisesti.
Vaikeista asioista puhuminenhan on meidän suomalaisten ongelma, nyt tähän on tulossa apua. Lainsäädännöllä pyritään myös ehkäisemään vieraannuttamista ja muita ongelmia tapaamisoikeuden toteutumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Niin, mitä mieltä olet - eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle? Kyllä vai ei?
Miksi sinä sitä jankkaat kun käyttäydyt kuin lapsi?
Eikä je henkisesti häiriintyneet mummelitkaan aikuisesti käyttäydy. Tai ymmärrä aikuisen puhetta. Samalla tavalla tettaroivat kuin sinä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on yhteensä yli miljoona isovanhempaa, joista 80 prosenttia on tavalla tai toisella tekemisissä lastenlastensa kanssa. Jäljelle jäävät 20 prosenttia ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi, saa tai halua tavata lapsenlapsiaan. Ja ennen vanhaan oli tapana, että omia isovanhempia kunnioitettiin syvästi ja jopa pelättiin. Nykyään tilanne on toinen, kun aikuiset ovat alkaneet kyseenalaistaa omassa lapsuudessaan saamaansa kasvatusta. Aikuiset lapset saattavat kyseenalaistaa omien tai appivanhempien kasvatusmenetelmiä, ideologiaa tai lastenhoitotaitoja.
Toisinaan kyse on jostain paljon suuremmasta. Usein taustalla on pidemmän aikaa padottuja asioita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jokainen tarina on omanlaisensa ja joka tarinalla on aina kaksi kertojaa. Ongelmana on usein juuri ymmärtää sen toisen näkökulmaa, monia tilanteita yhdistää tietynlainen ylpeys ja periksi antamattomuus. Välirikko voi syntyä pienestäkin asiasta. Joka suvusta löytyy näitä ongelmallisia ihmissuhteita.
RIIDOISSA oleminen on ihmisille hyvin haitallista. Sitä kautta aikuiset antavat myös huonoa esimerkkiä tuleville sukupolville.
Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana. Se on aika surullista.
Joskus lapsi vieraannutetaan sukulaisestaan täysin syystä. Syyt voivat liittyä esimerkiksi lapsen turvallisuuteen.
Toki tätä vieraannuttamista tehdään myös väärin perustein. Ja vieraannuttaminen ei aina ole näkyvää ja suurieleistä, vaan sitä tehdään myös hienovaraisemmin – joko tahallisesti tai tahattomasti. Tämänkaltaista vieraannuttamista voi olla vaikea tunnistaa.
Tutkimusten mukaan äidin äiti on lapsenlapselle läheisin isovanhempi. Joskus voi olla niin, että hyvin voimakas äidin äiti pyörittää elämää niin vahvasti, että toisen puolen isoäiti häivytetään pois vaivihkaa. Näissä tilanteissa lapsiperheen isä on avainhenkilö, jonka pitää miettiä, mihin hän suostuu.
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta kyllä mä olen sitä mieltä ettei isovanhempaa lähtökohtaisesti voi vieraannuuttaa. Vieraannuttamisen termi liittyy vanhemmuuteen tai alunperinkin erittäin läheiseen ihmiseen lapsen elämässä.
Se ei ole vieraannuttamista, jos isovanhemmasta ei tule erityisen läheistä lapselle, vaikka se tapahtuisikin niin että vanhemmat hienovaraisesti elein ja sanoin antavat lapsen ymmärtää ettei isovanhempi ole läheinen osa elämäämme. Se on vieraannuttamista kun toinen vanhempi puhuu erotilanteessa toisesta vanhemmasta pahaa ja manipuloi lasta häntä vastaan. Isovanhempi ei ole lähtökohtaisesti niin läheisessä suhteessa lapsenlapseen, että voidaan puhua vieraannuttamisesta vaan vanhempi voi todellakin päättää jo alusta ettei kovin läheistä suhdetta tule.
Se on sitten jo isovanhemman vieraannuttamista, jos lasta aletaan esim. erotilanteessa manipuloimaan isän/äidin sukua vastaan, vaikka lapsella olisi jo syntynyt heihin läheinen suhde.
Ja vanhempi saa esimerkiksi myös puhua lapselle asiasta kun isovanhempi tekee jotain inhottavaa. Jos mummo halaa väkisin, niin kotona voi sanoa suoraan lapselle että sinä et tainnut tykätä tuollaisesta käytöksestä ja kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa läheisyyteen. Että kyseessä on sellainen asia ettei siinä täydy miettiä mummon tunteita ollenkaan. Samoin manipuloivan käytöksen saa nimetä lapselle ja auttaa tunnistamaan kurjaa käytöstä, vaikka kyseessä olisi isovanhempi.
Sitten on niitä tilanteita, joissa isovanhemmat eivät voi yhtään mitään, vaikka olisivat ennen olleet hyvinkin tärkeässä roolissa lapsen elämässä. Isovanhemmilla ei ole tällä hetkellä minkään sortin juridisia oikeuksia lapsenlapsiinsa. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva laki uudistuu nyt joulukuussa, jonka myötä lapselle voidaan vahvistaa oikeus tavata erityisen läheistä henkilöä, kuten isovanhempaa. Uudistus ei kuitenkaan takaa tapaamisoikeutta automaattisesti kaikille isovanhemmille, vaan tilanteet käsitellään aina tapauskohtaisesti.
Vaikeista asioista puhuminenhan on meidän suomalaisten ongelma, nyt tähän on tulossa apua. Lainsäädännöllä pyritään myös ehkäisemään vieraannuttamista ja muita ongelmia tapaamisoikeuden toteutumisessa.
Ko lakimuutos koskee ihmisiä jotka ovat asuneet lapsen kanssa.
Ei pelkäsrään isovanhempia.
Mutta isovanhemmankun on siis pitänyt asua lapsen kanssa ja toimia huoltajan kaltaisessa roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Kaksi väärää ei tee asiasta sen oikeampaa, ei oma lapsellinen käyttäytyminen eikä omien tai puolison vanhempien kohteleminen lapsina ole aikuisen ihmisen käytöstä. Häiriköinti on väärin mutta vanhempien velvollisuus lasta kohtaan on hoitaa asiat aikuisten lailla.
Olen samaa mieltä tästä: Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Kaksi väärää ei tee asiasta sen oikeampaa, ei oma lapsellinen käyttäytyminen eikä omien tai puolison vanhempien kohteleminen lapsina ole aikuisen ihmisen käytöstä. Häiriköinti on väärin mutta vanhempien velvollisuus lasta kohtaan on hoitaa asiat aikuisten lailla.
Olen samaa mieltä tästä: Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.
Tämä ketju käsittelee häiriintyneitä isovanhempia. Ei ole kyse siitä miten vanhemmat käyttäytyvät heitä kohtaan vaan siitä miten he käyttäytyvät lasta kohtaan.
Perusta oma Sanelma Vuorre -ketjusi noista "käytöstavoista" joita täällä opetat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Niin, mitä mieltä olet - eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle? Kyllä vai ei?
Miksi sinä sitä jankkaat kun käyttäydyt kuin lapsi?
Eikä je henkisesti häiriintyneet mummelitkaan aikuisesti käyttäydy. Tai ymmärrä aikuisen puhetta. Samalla tavalla tettaroivat kuin sinä nyt.
Sinulle on esitetty kysymys ja pyydetty vastausta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Onko tulkittavissa niin, että lapsen vanhempana sinä hyväksyt oman lapsellisen käytöksen tai aikuisten ihmisten kohtelun lapsina koska sinua on häiriköity?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Niin, mitä mieltä olet - eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle? Kyllä vai ei?
Miksi sinä sitä jankkaat kun käyttäydyt kuin lapsi?
Eikä je henkisesti häiriintyneet mummelitkaan aikuisesti käyttäydy. Tai ymmärrä aikuisen puhetta. Samalla tavalla tettaroivat kuin sinä nyt.
Sinulle on esitetty kysymys ja pyydetty vastausta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Onko tulkittavissa niin, että lapsen vanhempana sinä hyväksyt oman lapsellisen käytöksen tai aikuisten ihmisten kohtelun lapsina koska sinua on häiriköity?
A) Häiriintyneen ihmisen (kuten sinä) kanssa ei voi käyttäytyä "aikuisesti" keskustelemalla
B) Tämä ketju ei käsittele normaaleja isovanhempia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Kaksi väärää ei tee asiasta sen oikeampaa, ei oma lapsellinen käyttäytyminen eikä omien tai puolison vanhempien kohteleminen lapsina ole aikuisen ihmisen käytöstä. Häiriköinti on väärin mutta vanhempien velvollisuus lasta kohtaan on hoitaa asiat aikuisten lailla.
Olen samaa mieltä tästä: Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.
Tämä ketju käsittelee häiriintyneitä isovanhempia. Ei ole kyse siitä miten vanhemmat käyttäytyvät heitä kohtaan vaan siitä miten he käyttäytyvät lasta kohtaan.
Perusta oma Sanelma Vuorre -ketjusi noista "käytöstavoista" joita täällä opetat.
Tämä jo vastaa kysymykseeni, arvelin osan porukan käsityksen vanhemmuudesta olevan niin huteralla pohjalla ettei heidän mielipiteillään ole varsinaista merkitystä tähän keskusteluun. He käyvät loputonta valtataisteluaan ja toivottavasti se auttaa heitä edes jonkin sortin terapiana.
Omat käsittelemättömät traumat tekevät ihmisestä ehdottoman ja rakentavaan keskusteluun kykenemättömän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, että suoraan kysymykseen ei tule suoraa vastausta. Vältellään, toistetaan itsestään selviä asioita kuten mahdollisesti "allergiselle lapselle ei saa salaa syöttää joulutorttuja" daa... (kuka edes tykkää joulutortuista, en minä ainakaan) ja haetaan yleisöltä tukea. Nyyh!
Onko niin vaikea ottaa vastuu omasta tavastaan kommunikoida ja myöntää, että aikuisen on puhuttava ja toimittava aikuiselle kuin aikuinen? Ei häiriköiviä isovanhempia pidä sietää mutta ei ole oikea tapa puhua aikuiselle kuin lapselle tai käyttäytyä itse lapsellisesti.
Ei toimi tämä tyyli parisuhteessakaan, parisuhde ei ole hoivasuhde tai että toinen puoliso on "vanhempi" ja toinen puoliso on "lapsi". Kannattaa tutustua aiheen kirjallisuuteen jos asia tulee yllätyksenä.
Sulla on hassu tapa keskustella. Olet huolissasi keskustelusta, jossa vastapuolta kohdellaan kuin lasta ja sitten teet sitä itse enemmän kuin kukaan muu kirjoittajista. Meistä kirjoittajista ja lukijoista varmaan suurin osa on aikuisia ja tätä lukevat lapsetkin on lukutaitoisia. Kohtele meitä siis sen mukaisesti, niin viestejäsi on mukavampi lukea! Toki ymmärrän, että tässä on tarkoituksellista provosointia mukana - ehkä koko viesti on sitä, mutta jos näin on, niin mieti miksi tätä teet. Joillekin ketjun asiat ovat täyttä totta joko vanhemman, lapsen tai isovanhemman kannalta. Sinä tulet tänne häiriköimään. Mikä on sinun agendasi? Mitä sinä tästä saat? Jos tavoite on hämmentää pakkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, mieti onko todella se sinun elämäsi tarkoitus ja tavoite.
Kaksi väärää ei tee asiasta sen oikeampaa, ei oma lapsellinen käyttäytyminen eikä omien tai puolison vanhempien kohteleminen lapsina ole aikuisen ihmisen käytöstä. Häiriköinti on väärin mutta vanhempien velvollisuus lasta kohtaan on hoitaa asiat aikuisten lailla.
Olen samaa mieltä tästä: Kun isovanhemmat ja vanhemmat ajavat omaa aikuisen oikeutta, siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.
Tämä ketju käsittelee häiriintyneitä isovanhempia. Ei ole kyse siitä miten vanhemmat käyttäytyvät heitä kohtaan vaan siitä miten he käyttäytyvät lasta kohtaan.
Perusta oma Sanelma Vuorre -ketjusi noista "käytöstavoista" joita täällä opetat.
Tämä jo vastaa kysymykseeni, arvelin osan porukan käsityksen vanhemmuudesta olevan niin huteralla pohjalla ettei heidän mielipiteillään ole varsinaista merkitystä tähän keskusteluun. He käyvät loputonta valtataisteluaan ja toivottavasti se auttaa heitä edes jonkin sortin terapiana.
Omat käsittelemättömät traumat tekevät ihmisestä ehdottoman ja rakentavaan keskusteluun kykenemättömän.
TÄMÄ KETJU KÄSITTELEE HÄIRIINTYNEITÄ ISOVANHEMPIA.
Mene muualle jos et osaa keskustella ketjun aiheesta.
Alue: Aihe vapaa
Eli lapselle pitäisi vauvana saada juottaa mehuja, syöttää torttuja, kaapata lapsi mukaansa ilman lapsen elintärkeitä lääkkeitä, ihan vaan sen takia, että isovanhempi haluaa? Vai pitääkö joku tämänkaltaista toimintaa mummun pikku höpsähtelynä hih hih?
Eli kaikki isovanhemmat eivät ole lapselle turvallisia aikuisia,joten heitä ei todellakaan tarvitse pitää lapsen elämässä mukana, vaikka kuinka ovatkin sukua. Vanhemmat myös päättävät ovatko isovanhemmat lapsen elämässä oikeasti tarpeellisia, vai enemmänkin pelkästään haitana ja rasitteena heidän esim. yrittämällä tehdä itsestään korvaamattomia vähättelemällä ja haukkumalla lapselle hänen omia vanhempiaan.
On myös ihania ja hyviä isovanhempia, jotka osaavat kunnioittaa lapsensa perhettä ja olla apuna tarvittaessa, ilman tunkemista. He yleensä lastenlastensa elämässä sen vuoksi pääsevätkin olemaan mukana, kun eivät päsmäröi ja ovat normaalin käytöksen omaavia ihmisiä.