Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäititutut ovat olleet perheille korvaamattomia kun kotiäiti in iällä on juoppoutta mielenterveysongelma huumeongelma tai hän on niin lihava ettei jaksa tehdä mitään.. Monet kotiäidit lihoo ja leviää 130kg ksi.
Kivoja sukuja sun tutuilla. Tarkoititko, että kotiäitien iseillä on ongelmia eli niiden mummojen puolisoilla niin, ettei isoiseistä ole hyötyä?
Mikä hiton ise?
Sitä en tiedä, mutta isi on henkilön (oletan sukupuolen) miespuolinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkai se pakko uskoa että on olemassa hulluja tuseerausmummojakin. Tuo menee kyllä jo mielenvikaisuuden piikkiin. En ollu ennen kuullutkaan kyseisestä toimenpiteestä vaikka olen lähäri. Joku ikivanha hoitokeino. Huh huh.
Olen itsekin lähihoitaja, meillä vanhat hoitajat harrastaa tota tuseeraamista, siitä opin terminkin. Koulussa EI opetettu mitään sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Onkai se pakko uskoa että on olemassa hulluja tuseerausmummojakin. Tuo menee kyllä jo mielenvikaisuuden piikkiin. En ollu ennen kuullutkaan kyseisestä toimenpiteestä vaikka olen lähäri. Joku ikivanha hoitokeino. Huh huh.
Terkkarina ja neuvolantätinä työnsä tehnyt anoppi (eläköityi 2000-luvulla) kyllä neuvoi, että jos vauva on viikon kakkaamatta, prosessia voi avittaa mittaamalla kuumetta, vaikkei kuumetta oliskaan. Mutta tuo edellä kuvattu kronglaaminen ilmeisesti tapahtuu hieman eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten vanhempien elämä pyörii heidän lastensa ja lasten tekemisen ympärillä.
Niin kuin ylempänä jo todettiin, me nykyvanhemmat osataan tietoisesti välttää myöhemmin seuraava katumus ja ahdistus siitä, jos ne lapset ja oma vanhemmuus eivät olisi silloin aikanaan kiinnostaneet. Eli vältämme päätymisen itsekkäiksi isovanhemmiksi.
Ja sinäkin ymmärrät sitten, jos joskus saat lapsia, että niiden lasten vähän niin kuin kuuluukin olla todella tärkeitä ja keskiössä. Se ei kuitenkaan tarkoita omasta ajasta ja persoonasta luopumista, vaan vuorottelua ja priorisointia etenkin pikkulapsiaikana. Tervepäiset, luotettavat lähipiirin aikuiset toki voivat mahdollistaa paljon ja helpottaa elämää. Meillä he ovat mieheni veli ja hänen vaimonsa sekä esikoisemme kummisetä.Saa nähdä haluanko koskaan äidiksi, pelkään miten minun kävisi. Haluan urani, rakastan työtäni ja miestäni. Minusta aikuisilla pitää olla oma elämänsä myös parisuhteen ulkopuolella ja lasten synnyttyä. Parisuhteelle pitää varata aikaa. Enkä usko pitkään kotihoitoon, vaan lapset kulkevat elämässä mukana. Miksi lapsiperhe jumittuisi omiin juttuihinsa?
Kannattaa varmaan vielä odottaa mahdollista kypsymistä vanhemmaksi jos sellaiseksi aiot.
Avoimen yliopiston kirjekursseja suoritelleet diagnooseja lähimmäisistään jakelevat mammat ovat sitten vissiin ylikypsiä. Ehkä avokaadojen tapaan on jopa päänuppi irrotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten vanhempien elämä pyörii heidän lastensa ja lasten tekemisen ympärillä.
Niin kuin ylempänä jo todettiin, me nykyvanhemmat osataan tietoisesti välttää myöhemmin seuraava katumus ja ahdistus siitä, jos ne lapset ja oma vanhemmuus eivät olisi silloin aikanaan kiinnostaneet. Eli vältämme päätymisen itsekkäiksi isovanhemmiksi.
Ja sinäkin ymmärrät sitten, jos joskus saat lapsia, että niiden lasten vähän niin kuin kuuluukin olla todella tärkeitä ja keskiössä. Se ei kuitenkaan tarkoita omasta ajasta ja persoonasta luopumista, vaan vuorottelua ja priorisointia etenkin pikkulapsiaikana. Tervepäiset, luotettavat lähipiirin aikuiset toki voivat mahdollistaa paljon ja helpottaa elämää. Meillä he ovat mieheni veli ja hänen vaimonsa sekä esikoisemme kummisetä.Saa nähdä haluanko koskaan äidiksi, pelkään miten minun kävisi. Haluan urani, rakastan työtäni ja miestäni. Minusta aikuisilla pitää olla oma elämänsä myös parisuhteen ulkopuolella ja lasten synnyttyä. Parisuhteelle pitää varata aikaa. Enkä usko pitkään kotihoitoon, vaan lapset kulkevat elämässä mukana. Miksi lapsiperhe jumittuisi omiin juttuihinsa?
Jokainen lapsiperhe elää niinkuin parhaaksi näkee ja pitkä kotihoito ei poissulje parisuhdeaikaa, eikä se tarkoita jumittumista mihinkään. Mutta jos päättää hankkia lapsia niin pitää myös kyetä tekemään ratkaisuja puhtaasti heidän hyvinvointinsa näkökulmasta. Omat lapset ovat hyvin monille onneksi niin rakkaita, ettei se ole edes vaikeaa.
Sinun käsityksesi lapsiperheen elämästä ja kotihoitamisesta perustuu ehkä negatiiviseen stereotypiaan, niin kuin itsellänikin ennen lapsia.Millä itse ratkaisit, että uroksesi on juuri se tyyppi, joka jakaa kaiken fifty-fifty. Minua oman elämänhallinnan menetys pelottaa mahdollisessa äitiydessä eniten. Tämä ei ole mikään kypsyysasia vaan riskienhallintaa. Ja aika monen ongelma koska syntyvyys laskee, ei vaan oteta riskejä, helpommallakin pääsee elämässään.
Siis tarkoitatko että kulut jaetaan 50/50? Mun mieskin harrasti tota, vaikka mieheni palkka on 2x korkeampi kuin minun. Huom, harrasti! Heräsi onneksi todellisuuteen kun alettiin miettiä lapsia. En ole kuitenkaan huolissani, kyllä pärjäisin yksinhuoltajanakin jos olisi aivan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkai se pakko uskoa että on olemassa hulluja tuseerausmummojakin. Tuo menee kyllä jo mielenvikaisuuden piikkiin. En ollu ennen kuullutkaan kyseisestä toimenpiteestä vaikka olen lähäri. Joku ikivanha hoitokeino. Huh huh.
Oho, no et vissiin oo vanhuspuolella tai sairaalassa ainakaan töissä.
Lähäri koulutusta on vissiin supistettu tai sitten vaan et oo just sillä tunnilla ollu, jossa on puhuttu näistä asioista.
Ihan tavallinen sana ja tavallinen toimenpide esim kun vanhus ei pysty enää ponnistamaan itse ja vatsa on liian kovalla.
Vauvoille ei tietenkään missään tehdä tollasta, ainakaan mitenkään rutiinisti tai kevein perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isoäiti, enkä ole koskaan kuullutkaan mistään ’tuseeraamisesta’, kyllä se kakka tulee ihan luumumehulla tms ja kun lasta vähän hellästi hyppyyttää. Yleensähän sitä ennen aina vältettiin syöttää mitään vatsaa kovettavaa.
Tykkään näistä nykyäideistä kun ottavat itse vastuuta lapsistaan. Ette ehkä muista mutta ennen oli niitä avainlapsia jotka maleksivat pihoilla ja olivat yksin iltaisin kotona vanhempien ollessa töissä tai harrastuksissa. Ja sitä pidettiin ihan OK- juttuna.
Ystäväni teki töikseen puhelinmyyntiä iltaisin ja kertoi kuinka usein hän joutui lohduttamaan kotiin jätettyjä lapsia kun pelkäsivät niin kovin. Että silleen!Tuseeraaminen on terveyskeskustöpöttelijä-äitien kieltä. Samoin kuin sectio, ceellä. tämä porukka on myös ensimmäisenä sijoittelemassa lähimmäisiään erilaisiin sairas-karsinoihin.
perseenkaivelun virallinen termi on tuseeraus. Harmi jos siellä valkoroskalassa missä asut ei tiedetä jotain ihan yleisiä sanoja. Taitavat olla liian hienoja sinne perähikiälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä typerä ketju on ikuisesti etusivulla? 😴
Vierailija kirjoitti:
Onkai se pakko uskoa että on olemassa hulluja tuseerausmummojakin. Tuo menee kyllä jo mielenvikaisuuden piikkiin. En ollu ennen kuullutkaan kyseisestä toimenpiteestä vaikka olen lähäri. Joku ikivanha hoitokeino. Huh huh.
Se on aiva harvoin käytetty hoitomuoto nykyään, mutta itse olen kyllä töissä aikanaan parit hyvin pahat ummetukset joutunut tuseeraamaan ikäihmisiltä, kun se jöötikeko on kasvanut niin suureksi ettei berberistä mahdu ulos ja ihminen on todella tuskainen eikä peräaukko "toimi". Lähinnä siis kyseessä on sen ulosteen pilkkominen sormella, jotta pääsee tulemaan pihalle. Ei sitä ole suositeltu toimenpiteeksi enää varmaan pariinkymmeneen vuoteen, mutta joskus se on ainoa mikä auttaa.
Vauvaa en ole ikinä tuseerannut enkä tuseeraa. En ole eläissäni kohdannut sellaista vaavia, jonka ummetus ei olisi hoitunut luumusoseella tai mallasuutteella. Eikä satu yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja siis piti vielä laittaa, että tuseeraus tarkoittaa ihan peräsuolen tunnustelua sormella, noin lääketieteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäititutut ovat olleet perheille korvaamattomia kun kotiäiti in iällä on juoppoutta mielenterveysongelma huumeongelma tai hän on niin lihava ettei jaksa tehdä mitään.. Monet kotiäidit lihoo ja leviää 130kg ksi.
Kivoja sukuja sun tutuilla. Tarkoititko, että kotiäitien iseillä on ongelmia eli niiden mummojen puolisoilla niin, ettei isoiseistä ole hyötyä?
Mikä hiton ise?
Sitä en tiedä, mutta isi on henkilön (oletan sukupuolen) miespuolinen vanhempi.
iset ja isoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäititutut ovat olleet perheille korvaamattomia kun kotiäiti in iällä on juoppoutta mielenterveysongelma huumeongelma tai hän on niin lihava ettei jaksa tehdä mitään.. Monet kotiäidit lihoo ja leviää 130kg ksi.
Kivoja sukuja sun tutuilla. Tarkoititko, että kotiäitien iseillä on ongelmia eli niiden mummojen puolisoilla niin, ettei isoiseistä ole hyötyä?
Mikä hiton ise?
Sitä en tiedä, mutta isi on henkilön (oletan sukupuolen) miespuolinen vanhempi.
iset ja isoiset.
Voi jukra, anna mä autan.
https://fi.m.wiktionary.org/wiki/isi
Olehyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten vanhempien elämä pyörii heidän lastensa ja lasten tekemisen ympärillä.
Niin kuin ylempänä jo todettiin, me nykyvanhemmat osataan tietoisesti välttää myöhemmin seuraava katumus ja ahdistus siitä, jos ne lapset ja oma vanhemmuus eivät olisi silloin aikanaan kiinnostaneet. Eli vältämme päätymisen itsekkäiksi isovanhemmiksi.
Ja sinäkin ymmärrät sitten, jos joskus saat lapsia, että niiden lasten vähän niin kuin kuuluukin olla todella tärkeitä ja keskiössä. Se ei kuitenkaan tarkoita omasta ajasta ja persoonasta luopumista, vaan vuorottelua ja priorisointia etenkin pikkulapsiaikana. Tervepäiset, luotettavat lähipiirin aikuiset toki voivat mahdollistaa paljon ja helpottaa elämää. Meillä he ovat mieheni veli ja hänen vaimonsa sekä esikoisemme kummisetä.Saa nähdä haluanko koskaan äidiksi, pelkään miten minun kävisi. Haluan urani, rakastan työtäni ja miestäni. Minusta aikuisilla pitää olla oma elämänsä myös parisuhteen ulkopuolella ja lasten synnyttyä. Parisuhteelle pitää varata aikaa. Enkä usko pitkään kotihoitoon, vaan lapset kulkevat elämässä mukana. Miksi lapsiperhe jumittuisi omiin juttuihinsa?
Kannattaa varmaan vielä odottaa mahdollista kypsymistä vanhemmaksi jos sellaiseksi aiot.
Avoimen yliopiston kirjekursseja suoritelleet diagnooseja lähimmäisistään jakelevat mammat ovat sitten vissiin ylikypsiä. Ehkä avokaadojen tapaan on jopa päänuppi irrotettu.
Tuohtumisesi ja aggressiosi kertovat sinusta aika paljon. Aika lapsellista.
Tarkoitin kypsymisellä vanhemmuuteen sitä, että jos tuntuu ettei halua lapsia tai ettei halua vielä lapsia, ei niitä kannata tehdä, vaan kypsyä vanhemmuuteen ja sitten tehdä ne lapset jos haluaa. Eli ei tehdä lapsia vastentahtoisesti, vaan siten että niitä oikeasti haluaa. Täytyykö kaikki vääntää rautalangasta? Eikö yhtään voi käyttää omia hoksottimia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäititutut ovat olleet perheille korvaamattomia kun kotiäiti in iällä on juoppoutta mielenterveysongelma huumeongelma tai hän on niin lihava ettei jaksa tehdä mitään.. Monet kotiäidit lihoo ja leviää 130kg ksi.
Kivoja sukuja sun tutuilla. Tarkoititko, että kotiäitien iseillä on ongelmia eli niiden mummojen puolisoilla niin, ettei isoiseistä ole hyötyä?
Mikä hiton ise?
Sitä en tiedä, mutta isi on henkilön (oletan sukupuolen) miespuolinen vanhempi.
iset ja isoiset.
Voi jukra, anna mä autan.
https://fi.m.wiktionary.org/wiki/isi
Olehyvä.
Oletko oikeasti vähän yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäititutut ovat olleet perheille korvaamattomia kun kotiäiti in iällä on juoppoutta mielenterveysongelma huumeongelma tai hän on niin lihava ettei jaksa tehdä mitään.. Monet kotiäidit lihoo ja leviää 130kg ksi.
Kivoja sukuja sun tutuilla. Tarkoititko, että kotiäitien iseillä on ongelmia eli niiden mummojen puolisoilla niin, ettei isoiseistä ole hyötyä?
Mikä hiton ise?
Sitä en tiedä, mutta isi on henkilön (oletan sukupuolen) miespuolinen vanhempi.
iset ja isoiset.
Voi jukra, anna mä autan.
https://fi.m.wiktionary.org/wiki/isi
Olehyvä.Oletko oikeasti vähän yksinkertainen?
Luultavasti joo, jos vertauskohteena oot sinä.
Toisaalta tiedän pari tyyppiä joiden rinnalla mäkin vaikuttaisin yhtä paljon yksinkertaselta kuin sä.
Tiedättekö kuinka ennen lapsia pelotellaan siitä parisuhdeajan puutteesta? Bullshit. Kaikki nuo sanat on vain tietynlaisen mummokulttuurin yrityksiä saada kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Tehdä itseään tarpeelliseksi. Parisuhde ei kärsi lapsista jos se alkujaan on vahva. Perheaika on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten vanhempien elämä pyörii heidän lastensa ja lasten tekemisen ympärillä.
Niin kuin ylempänä jo todettiin, me nykyvanhemmat osataan tietoisesti välttää myöhemmin seuraava katumus ja ahdistus siitä, jos ne lapset ja oma vanhemmuus eivät olisi silloin aikanaan kiinnostaneet. Eli vältämme päätymisen itsekkäiksi isovanhemmiksi.
Ja sinäkin ymmärrät sitten, jos joskus saat lapsia, että niiden lasten vähän niin kuin kuuluukin olla todella tärkeitä ja keskiössä. Se ei kuitenkaan tarkoita omasta ajasta ja persoonasta luopumista, vaan vuorottelua ja priorisointia etenkin pikkulapsiaikana. Tervepäiset, luotettavat lähipiirin aikuiset toki voivat mahdollistaa paljon ja helpottaa elämää. Meillä he ovat mieheni veli ja hänen vaimonsa sekä esikoisemme kummisetä.Saa nähdä haluanko koskaan äidiksi, pelkään miten minun kävisi. Haluan urani, rakastan työtäni ja miestäni. Minusta aikuisilla pitää olla oma elämänsä myös parisuhteen ulkopuolella ja lasten synnyttyä. Parisuhteelle pitää varata aikaa. Enkä usko pitkään kotihoitoon, vaan lapset kulkevat elämässä mukana. Miksi lapsiperhe jumittuisi omiin juttuihinsa?
Jokainen lapsiperhe elää niinkuin parhaaksi näkee ja pitkä kotihoito ei poissulje parisuhdeaikaa, eikä se tarkoita jumittumista mihinkään. Mutta jos päättää hankkia lapsia niin pitää myös kyetä tekemään ratkaisuja puhtaasti heidän hyvinvointinsa näkökulmasta. Omat lapset ovat hyvin monille onneksi niin rakkaita, ettei se ole edes vaikeaa.
Sinun käsityksesi lapsiperheen elämästä ja kotihoitamisesta perustuu ehkä negatiiviseen stereotypiaan, niin kuin itsellänikin ennen lapsia.Millä itse ratkaisit, että uroksesi on juuri se tyyppi, joka jakaa kaiken fifty-fifty. Minua oman elämänhallinnan menetys pelottaa mahdollisessa äitiydessä eniten. Tämä ei ole mikään kypsyysasia vaan riskienhallintaa. Ja aika monen ongelma koska syntyvyys laskee, ei vaan oteta riskejä, helpommallakin pääsee elämässään.
Siis tarkoitatko että kulut jaetaan 50/50? Mun mieskin harrasti tota, vaikka mieheni palkka on 2x korkeampi kuin minun. Huom, harrasti! Heräsi onneksi todellisuuteen kun alettiin miettiä lapsia. En ole kuitenkaan huolissani, kyllä pärjäisin yksinhuoltajanakin jos olisi aivan pakko.
Tietenkin puoliksi. Oma mokasi se pieni palkkasi on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten vanhempien elämä pyörii heidän lastensa ja lasten tekemisen ympärillä.
Niin kuin ylempänä jo todettiin, me nykyvanhemmat osataan tietoisesti välttää myöhemmin seuraava katumus ja ahdistus siitä, jos ne lapset ja oma vanhemmuus eivät olisi silloin aikanaan kiinnostaneet. Eli vältämme päätymisen itsekkäiksi isovanhemmiksi.
Ja sinäkin ymmärrät sitten, jos joskus saat lapsia, että niiden lasten vähän niin kuin kuuluukin olla todella tärkeitä ja keskiössä. Se ei kuitenkaan tarkoita omasta ajasta ja persoonasta luopumista, vaan vuorottelua ja priorisointia etenkin pikkulapsiaikana. Tervepäiset, luotettavat lähipiirin aikuiset toki voivat mahdollistaa paljon ja helpottaa elämää. Meillä he ovat mieheni veli ja hänen vaimonsa sekä esikoisemme kummisetä.Saa nähdä haluanko koskaan äidiksi, pelkään miten minun kävisi. Haluan urani, rakastan työtäni ja miestäni. Minusta aikuisilla pitää olla oma elämänsä myös parisuhteen ulkopuolella ja lasten synnyttyä. Parisuhteelle pitää varata aikaa. Enkä usko pitkään kotihoitoon, vaan lapset kulkevat elämässä mukana. Miksi lapsiperhe jumittuisi omiin juttuihinsa?
Jokainen lapsiperhe elää niinkuin parhaaksi näkee ja pitkä kotihoito ei poissulje parisuhdeaikaa, eikä se tarkoita jumittumista mihinkään. Mutta jos päättää hankkia lapsia niin pitää myös kyetä tekemään ratkaisuja puhtaasti heidän hyvinvointinsa näkökulmasta. Omat lapset ovat hyvin monille onneksi niin rakkaita, ettei se ole edes vaikeaa.
Sinun käsityksesi lapsiperheen elämästä ja kotihoitamisesta perustuu ehkä negatiiviseen stereotypiaan, niin kuin itsellänikin ennen lapsia.Millä itse ratkaisit, että uroksesi on juuri se tyyppi, joka jakaa kaiken fifty-fifty. Minua oman elämänhallinnan menetys pelottaa mahdollisessa äitiydessä eniten. Tämä ei ole mikään kypsyysasia vaan riskienhallintaa. Ja aika monen ongelma koska syntyvyys laskee, ei vaan oteta riskejä, helpommallakin pääsee elämässään.
Siis tarkoitatko että kulut jaetaan 50/50? Mun mieskin harrasti tota, vaikka mieheni palkka on 2x korkeampi kuin minun. Huom, harrasti! Heräsi onneksi todellisuuteen kun alettiin miettiä lapsia. En ole kuitenkaan huolissani, kyllä pärjäisin yksinhuoltajanakin jos olisi aivan pakko.
Tietenkin puoliksi. Oma mokasi se pieni palkkasi on!
No oma vika ha oma vika, mulle se oli riittävästi. mutta mies halusi elää vähän paremmin. Miehen työpaikan takia päätettiin asua pääkaupunkiseudulla, ja isompi kämppä kun mies tykkäsi. Maksoin puolet kuluista kun kävin vielä töissä, mutta vauvan kanssa en tietenkään olisi enää pystynyt. Joten annoin miehelleni seuraavia vaihtoehtoja;
1. Vaihda puoliso sellaiseen joka tienaa yhtä paljon
2. Jätetään lapsi hankkimatta
3. Muutetaan halvempaan asuntoon
4. Muutetaan halvempaan asuinalueeseen
5. Mies jää sitten vauvan kanssa kotiin niin että itse pääsen töihin
6. Muutan vauvan kanssa omaan asuntoon ja maksan kaikesta itse
Mies päätti maksaa vähän enemmän jotta saisi perustaa juuri minun kanssa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten vanhempien elämä pyörii heidän lastensa ja lasten tekemisen ympärillä.
Niin kuin ylempänä jo todettiin, me nykyvanhemmat osataan tietoisesti välttää myöhemmin seuraava katumus ja ahdistus siitä, jos ne lapset ja oma vanhemmuus eivät olisi silloin aikanaan kiinnostaneet. Eli vältämme päätymisen itsekkäiksi isovanhemmiksi.
Ja sinäkin ymmärrät sitten, jos joskus saat lapsia, että niiden lasten vähän niin kuin kuuluukin olla todella tärkeitä ja keskiössä. Se ei kuitenkaan tarkoita omasta ajasta ja persoonasta luopumista, vaan vuorottelua ja priorisointia etenkin pikkulapsiaikana. Tervepäiset, luotettavat lähipiirin aikuiset toki voivat mahdollistaa paljon ja helpottaa elämää. Meillä he ovat mieheni veli ja hänen vaimonsa sekä esikoisemme kummisetä.Saa nähdä haluanko koskaan äidiksi, pelkään miten minun kävisi. Haluan urani, rakastan työtäni ja miestäni. Minusta aikuisilla pitää olla oma elämänsä myös parisuhteen ulkopuolella ja lasten synnyttyä. Parisuhteelle pitää varata aikaa. Enkä usko pitkään kotihoitoon, vaan lapset kulkevat elämässä mukana. Miksi lapsiperhe jumittuisi omiin juttuihinsa?
Kannattaa varmaan vielä odottaa mahdollista kypsymistä vanhemmaksi jos sellaiseksi aiot.
Avoimen yliopiston kirjekursseja suoritelleet diagnooseja lähimmäisistään jakelevat mammat ovat sitten vissiin ylikypsiä. Ehkä avokaadojen tapaan on jopa päänuppi irrotettu.
Tuohtumisesi ja aggressiosi kertovat sinusta aika paljon. Aika lapsellista.
Tarkoitin kypsymisellä vanhemmuuteen sitä, että jos tuntuu ettei halua lapsia tai ettei halua vielä lapsia, ei niitä kannata tehdä, vaan kypsyä vanhemmuuteen ja sitten tehdä ne lapset jos haluaa. Eli ei tehdä lapsia vastentahtoisesti, vaan siten että niitä oikeasti haluaa. Täytyykö kaikki vääntää rautalangasta? Eikö yhtään voi käyttää omia hoksottimia...
Täytyykö olla niin tekopyhä? Tuskinpa sinä yhtään sen kypsempi olet kuin kukaan muukaan.
Onkai se pakko uskoa että on olemassa hulluja tuseerausmummojakin. Tuo menee kyllä jo mielenvikaisuuden piikkiin. En ollu ennen kuullutkaan kyseisestä toimenpiteestä vaikka olen lähäri. Joku ikivanha hoitokeino. Huh huh.