Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.
Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.
Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.
Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan.
Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.
Siis mitä mä äsken luin 😳
Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.
Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.
Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.
Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.
Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄
Joo, ennenvanhaan todella ajateltiin, ettei lapset edes tarvitse kipulääkkeitä koska ne ei tunne kipua.
Nykyään kyllä tiedetään, että kyllä vauvojakin tuollaiset "hoito-toimenpiteet" satuttaa, sen lisäksi, että tuollainen on vaarallista.
Nykyään ei suositella edes kuumeenmittausta peräaukosta vaan kainalosta tai korvasta tai otsasta.Neuvolasta saa jumppa ja hierontaohjeet jotka edistää luonnollisesti suolen toimintaa.
Itse olen tuseerannut vanhuksia, ja he kyllä ovat sen tunteneet kipuna, joskus jopa tuskana, vaikka olen toiminut hanskat kädessä ja liukastettuna. Inhottavaa puuhaa.
Mielummin antaa mallasuutetta tai vastaavaa josta voi saada ihan kestävän avun kivutta.Mikäli tunnen omat lapseni niin kyllä se itku johtui siitä jumiin jääneestä kakkapahkurasta eikä varoen sormella auttamisesta! Inhottavia juttuja ja meidän,lapsemme hyvin hoitaneiden tuomitsemista- mietin että mahtaakohan 10 vuoden päästä imetys, ja monet nykyiset käytännöt olla tikun nokassa. Saatkohan sinäkin vuorostasi puolustautua, no jää nähtäväksi.
Etköhän sinä ole tehnyt parhaasi, kukaaan muuta ole väittänytkään.
Niillä mennään mitä on, nykyään vain on eri tietoa ja asioita, turha siitä loukkaantua.Varmasti on nykytiedot vanhentuneita kun nykylapset alkaa lapsia tekemään. Sehän nyt on selviö.
Kun odotin esikoista neuvottiin matalaan verenpaineeseen syömään salmiakkia ja kaksi vuotta myöhemmin kuopusta odotellessa salmiakin syönti oli täysin pannassa.
En siitä syyllisty mutta en kyllä tietentahtoen toimi myöskään vanhentuneen tiedon mukaan.Näinhän se taitaa olla. Tarkkaan on tehty silloisten neuvojen mukaan ihan joka asia vauvojen kanssa. Ei tunnu silti oikein mukavalta lukea että nykyisin katsottaisiin, että jos hoitaisin kipuista lapsenlasta ja häneltä avittaisin varoen ja puhtain käsin ummetuskikkareen, olisi monelle poliisiasia. Syytä tosisti olla kukin nykymummona varpaillaan, nämä ajat ovat toiset! Vaikeata vain miettiä että omien lasten vuosikausien hoitokokemus joutaisi suoraan romukoppaan. Parhaamme ollaan tehty ja teidät nykyäidit ilmeisen itsevarmoiksi kasvatettu, mutta hyvä vaan, sitä äitinä tarvitaan ja isoäitinäkin.
Lue se alkuperäinen viesti uudestaan. Lapsella ei ollut ummetusta. Lapsi ei ollut kipeä. Isoäiti tuseerasi, koska halusi tuseerata. Kun isoäiti kertoi siitä meille kotiin tullessamme, hän nauroi. Se oli kiva vitsi, ihan kuin kutittelua. Lapsikin oli kuulemma nauranut. Me ei osattu kieltää mokomaa etukäteen, sanotiin vain ettei ole huolta ummetuksesta.
Meitä järkytti ja järkyttää edelleen, se että 1) isoäiti ei uskonut kumpaakaan vanhempaa eikä omia havaintojaan iloisesta ja nauravasta vauvasta, 2) isoäiti alkoi tällaisen manööverin, 3) isoäiti päätti hoitaa homman ihan itse. Ei toimittanut lääkäriin ammatti-ihmiselle, ei kysynyt neuvoa, ei pyytänyt kumpaakaan vanhempaa hoitamaan. 4) Isoäiti teki tämän salassa ja teki heti kun vanhemmat poistuivat paikalta ja 5) koko asia oli isoäidille huvia.
Tätä ei voi puolustella, sillä että jollain lapsella on joskus , silloin kun hoito-ohjeet oli ihan erilaiset kuin nyt, ollut ummetusta, lapsi on itkenyt tuskaansa, kipu on helpottanut tuseeraamisella jonka teki lapsen oma äiti. Toivoisinkin että nyt luettuasi ja ymmärrettyäsi tilanteen miettisit asiaa lapsen kannalta ja myös lapsen hämmentyneiden vanhempien kannalta.
Jos isovanhempi on valmis tuohon, niin ehkä hän on valmis moneen muuhunkin rajat rikkovaan.
Vauva ei ole nukke, jolle voi tehdä asioita omista hoitamisen tarpeista lähtien. Ei lapselle asenneta virstakatetria, ei tehdä mahalaukun tähystystä, eikä poisteta varpaankynttäkään kotioloissa ilman tarvittavaa ammattitaitoa ja ilman lääketieteellistä syytä ihan vain siksi, että on jännää ja mielenkiintoista päästä operoimaan vauvaa. Ei vaikka näitä joskus tehtäisiin lääkärissä vauvalle ja isommallekin. Ei vaikka jotain samantapaista joskus vuosina miekka ja kirves olisi jouduttu tekemään kotioloissa omalle lapselle, kun ei parempaan ollut mahdollista.
Vauva tuntee kipua, pelkoa, hämmenystä yms. ihan siinä missä aikuisetkin. Lapsen kielellinen ja älyllinen kehitys on kuitenkin sillä tasolla, että hän ei kykene muodostamaan kokemastaan samanlaisia kielellisiä muistoja kuin aikuiset. Kielellisten muistojen sijaan muistot kertyvät mieleen kehollisina kipuina ja ahdistuksina. Niitä siiten aikuisena hoidetaan selittämättömänä ahdistuksena, masennuksena, kipuina yms. vaikeasti hoidettavine juttuina. Aika h...n kallis lasku siitä, että jonkun isoäidin pitää päästä operoimaan vauvalla.
Rajattomat isovanhemmat, ja myös rajattomat vanhemmat, miettikää tätä, kun olette tekemisissä lasten kanssa.
T. Se tuseerauskeskustelun aloittanut äiti, joka ei edes osannut suuttua anopille, koska omat rajat on rikottu lapsena. Kiitos omien rajattomien vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Voi hyvä luoja mikä kamala ääliö! Jos poikasi ei hoida omaa osuuttaan kotona niin saatana palkatkoon sinne siivoojan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Kylläpäs olet hyvin perillä siitä mitä poikasi kotona tapahtuu. Jättäisit nyt perheen ihan vaan rauhaan. Toi on sitä samaa mitä mun mummokin teki, valitti vaan sotkua, kuulemma kans valvoi yöt kun meillä oli niin kamalaa. Itse muistan että meillä oli hyvä lapsuus, saatiin olla ihan vaan lapsia ja leikkiä, eikä tarvinnut varoa ettei nyt vaan sotketa liikaa. Täytyy myös sanoa että meillä ei ole mitään allergioita eikä tarvinnut antibioottikuureja koskaan syödä. Terveitä oltiin kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.
Tärähtynyt! Hullu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Mitä sun poikas on sanonut kun oot vinkannu sille, että kannattaa vaihtaa helpompaan duuniin, että jaksaa osallistua paremmin kotona, kun sitä ei ole siivottu mamman standardien mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Se, mihin poikasi palkka kilahtaa, ei kuulu sinulle pätkääkään.
Ehkä tuolle miniälle on käynyt kuten minulle aikoinaan. Se ”avulias” anoppi tunkeutui kotiimme jatkuvasti ja ”hyvällä” jaksoi huomautella tiskeistä tai siitä, kuinka rumat mun uudet verhot on jne aiheuttaen mulle niin pahan ahdistuksen, että olin miltei valmis hyppäämään rekan eteen. Olin todella hetken siinä kunnossa, kiitos avuliaan anopin, että roskien vieminen oli todellakin saavutus. Onneksi sain apua, sain kasvatettua selkärangan ja heivattua tuon avuliaan anopin elämästäni. Koko perheen elämän taso on noussut, roskatkin hoituvat roskikseen jne kun ei ole jatkuvan mitätöinnin ja pilkan kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Mitä sun poikas on sanonut kun oot vinkannu sille, että kannattaa vaihtaa helpompaan duuniin, että jaksaa osallistua paremmin kotona, kun sitä ei ole siivottu mamman standardien mukaan?
Ehkä marttyyrimummo on ollut marttyyriäiti aikoinaan, ja siivonnut ja jynssännyt kotia tatti otsassa, kun kukaan muu ei täällä osaa/viitsi tehdä mitään. Ei siinä ole poika voinut oppia mitään, kun ei ole saanut ikinä edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Et sitten osannut ohjeistaa puolison valinnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Mitä sun poikas on sanonut kun oot vinkannu sille, että kannattaa vaihtaa helpompaan duuniin, että jaksaa osallistua paremmin kotona, kun sitä ei ole siivottu mamman standardien mukaan?
Ehkä marttyyrimummo on ollut marttyyriäiti aikoinaan, ja siivonnut ja jynssännyt kotia tatti otsassa, kun kukaan muu ei täällä osaa/viitsi tehdä mitään. Ei siinä ole poika voinut oppia mitään, kun ei ole saanut ikinä edes yrittää.
Poika on narsistiäidin golden child.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Aiettä, kuulostat mun anopin ajatuksilta 😂
Mun mies ei vaan tee öitä joten et voi olla se.
Me ollaan mun miehen kanssa sovittu, että mä hoidan lapset hän käy töissä ja hoitaa kotia.
Näin sen aikaa kun lapset on kotona. Toki vaihdellaan välillä, mutta pääosin noin.
Mikäköhän ikäinen tämä pojan nuorimmainen on? Oiskohan siinä se syy, että miniä ei käy töissä, kun hoitaa poikasi lapsia?
Vai onko sielä sun ajatusten taustalla se kuningasidea, että miniä töihin ja vauva sulle hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.
Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.
Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.
Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan.
Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.
Siis mitä mä äsken luin 😳
Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.
Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.
Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.
Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.
Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄
Joo, ennenvanhaan todella ajateltiin, ettei lapset edes tarvitse kipulääkkeitä koska ne ei tunne kipua.
Nykyään kyllä tiedetään, että kyllä vauvojakin tuollaiset "hoito-toimenpiteet" satuttaa, sen lisäksi, että tuollainen on vaarallista.
Nykyään ei suositella edes kuumeenmittausta peräaukosta vaan kainalosta tai korvasta tai otsasta.Neuvolasta saa jumppa ja hierontaohjeet jotka edistää luonnollisesti suolen toimintaa.
Itse olen tuseerannut vanhuksia, ja he kyllä ovat sen tunteneet kipuna, joskus jopa tuskana, vaikka olen toiminut hanskat kädessä ja liukastettuna. Inhottavaa puuhaa.
Mielummin antaa mallasuutetta tai vastaavaa josta voi saada ihan kestävän avun kivutta.Mikäli tunnen omat lapseni niin kyllä se itku johtui siitä jumiin jääneestä kakkapahkurasta eikä varoen sormella auttamisesta! Inhottavia juttuja ja meidän,lapsemme hyvin hoitaneiden tuomitsemista- mietin että mahtaakohan 10 vuoden päästä imetys, ja monet nykyiset käytännöt olla tikun nokassa. Saatkohan sinäkin vuorostasi puolustautua, no jää nähtäväksi.
Etköhän sinä ole tehnyt parhaasi, kukaaan muuta ole väittänytkään.
Niillä mennään mitä on, nykyään vain on eri tietoa ja asioita, turha siitä loukkaantua.Varmasti on nykytiedot vanhentuneita kun nykylapset alkaa lapsia tekemään. Sehän nyt on selviö.
Kun odotin esikoista neuvottiin matalaan verenpaineeseen syömään salmiakkia ja kaksi vuotta myöhemmin kuopusta odotellessa salmiakin syönti oli täysin pannassa.
En siitä syyllisty mutta en kyllä tietentahtoen toimi myöskään vanhentuneen tiedon mukaan.Näinhän se taitaa olla. Tarkkaan on tehty silloisten neuvojen mukaan ihan joka asia vauvojen kanssa. Ei tunnu silti oikein mukavalta lukea että nykyisin katsottaisiin, että jos hoitaisin kipuista lapsenlasta ja häneltä avittaisin varoen ja puhtain käsin ummetuskikkareen, olisi monelle poliisiasia. Syytä tosisti olla kukin nykymummona varpaillaan, nämä ajat ovat toiset! Vaikeata vain miettiä että omien lasten vuosikausien hoitokokemus joutaisi suoraan romukoppaan. Parhaamme ollaan tehty ja teidät nykyäidit ilmeisen itsevarmoiksi kasvatettu, mutta hyvä vaan, sitä äitinä tarvitaan ja isoäitinäkin.
Lue se alkuperäinen viesti uudestaan. Lapsella ei ollut ummetusta. Lapsi ei ollut kipeä. Isoäiti tuseerasi, koska halusi tuseerata. Kun isoäiti kertoi siitä meille kotiin tullessamme, hän nauroi. Se oli kiva vitsi, ihan kuin kutittelua. Lapsikin oli kuulemma nauranut. Me ei osattu kieltää mokomaa etukäteen, sanotiin vain ettei ole huolta ummetuksesta.
Meitä järkytti ja järkyttää edelleen, se että 1) isoäiti ei uskonut kumpaakaan vanhempaa eikä omia havaintojaan iloisesta ja nauravasta vauvasta, 2) isoäiti alkoi tällaisen manööverin, 3) isoäiti päätti hoitaa homman ihan itse. Ei toimittanut lääkäriin ammatti-ihmiselle, ei kysynyt neuvoa, ei pyytänyt kumpaakaan vanhempaa hoitamaan. 4) Isoäiti teki tämän salassa ja teki heti kun vanhemmat poistuivat paikalta ja 5) koko asia oli isoäidille huvia.
Tätä ei voi puolustella, sillä että jollain lapsella on joskus , silloin kun hoito-ohjeet oli ihan erilaiset kuin nyt, ollut ummetusta, lapsi on itkenyt tuskaansa, kipu on helpottanut tuseeraamisella jonka teki lapsen oma äiti. Toivoisinkin että nyt luettuasi ja ymmärrettyäsi tilanteen miettisit asiaa lapsen kannalta ja myös lapsen hämmentyneiden vanhempien kannalta.
Jos isovanhempi on valmis tuohon, niin ehkä hän on valmis moneen muuhunkin rajat rikkovaan.
Vauva ei ole nukke, jolle voi tehdä asioita omista hoitamisen tarpeista lähtien. Ei lapselle asenneta virstakatetria, ei tehdä mahalaukun tähystystä, eikä poisteta varpaankynttäkään kotioloissa ilman tarvittavaa ammattitaitoa ja ilman lääketieteellistä syytä ihan vain siksi, että on jännää ja mielenkiintoista päästä operoimaan vauvaa. Ei vaikka näitä joskus tehtäisiin lääkärissä vauvalle ja isommallekin. Ei vaikka jotain samantapaista joskus vuosina miekka ja kirves olisi jouduttu tekemään kotioloissa omalle lapselle, kun ei parempaan ollut mahdollista.
Vauva tuntee kipua, pelkoa, hämmenystä yms. ihan siinä missä aikuisetkin. Lapsen kielellinen ja älyllinen kehitys on kuitenkin sillä tasolla, että hän ei kykene muodostamaan kokemastaan samanlaisia kielellisiä muistoja kuin aikuiset. Kielellisten muistojen sijaan muistot kertyvät mieleen kehollisina kipuina ja ahdistuksina. Niitä siiten aikuisena hoidetaan selittämättömänä ahdistuksena, masennuksena, kipuina yms. vaikeasti hoidettavine juttuina. Aika h...n kallis lasku siitä, että jonkun isoäidin pitää päästä operoimaan vauvalla.
Rajattomat isovanhemmat, ja myös rajattomat vanhemmat, miettikää tätä, kun olette tekemisissä lasten kanssa.
T. Se tuseerauskeskustelun aloittanut äiti, joka ei edes osannut suuttua anopille, koska omat rajat on rikottu lapsena. Kiitos omien rajattomien vanhempien.
En kiistä ollenkaan ja kirjoititpa taitavasti asian ja ymmärrettävästi. Samaa mieltä olen ja nyt ymmärrän aika paljon paremmin mistä oli kysymys. Kyllä vaan vauvaa on arvostettava siinä kuin meitä muitakin ja ei ole tuo isoäiti ollut tuona hetkenä aivan järjissään! Luin erään laittaman Terveystalon ohjeistuksen ja se on selvä että tuseeraus kuuluu menneeseen aikaan. Suotta minä syyllistymään ja vellomaan että näin tuli, parhaassa luulossa itse tehtyä kun lapseni kuitenkin varttuivat tasapainoisiksi, että iloisiksi ihmisiksi. Tyhmästi on sinun anoppisi tehnyt se on aivan selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.
Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.
Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.
Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan.
Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.
Siis mitä mä äsken luin 😳
Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.
Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.
Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.
Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.
Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄
Joo, ennenvanhaan todella ajateltiin, ettei lapset edes tarvitse kipulääkkeitä koska ne ei tunne kipua.
Nykyään kyllä tiedetään, että kyllä vauvojakin tuollaiset "hoito-toimenpiteet" satuttaa, sen lisäksi, että tuollainen on vaarallista.
Nykyään ei suositella edes kuumeenmittausta peräaukosta vaan kainalosta tai korvasta tai otsasta.Neuvolasta saa jumppa ja hierontaohjeet jotka edistää luonnollisesti suolen toimintaa.
Itse olen tuseerannut vanhuksia, ja he kyllä ovat sen tunteneet kipuna, joskus jopa tuskana, vaikka olen toiminut hanskat kädessä ja liukastettuna. Inhottavaa puuhaa.
Mielummin antaa mallasuutetta tai vastaavaa josta voi saada ihan kestävän avun kivutta.Mikäli tunnen omat lapseni niin kyllä se itku johtui siitä jumiin jääneestä kakkapahkurasta eikä varoen sormella auttamisesta! Inhottavia juttuja ja meidän,lapsemme hyvin hoitaneiden tuomitsemista- mietin että mahtaakohan 10 vuoden päästä imetys, ja monet nykyiset käytännöt olla tikun nokassa. Saatkohan sinäkin vuorostasi puolustautua, no jää nähtäväksi.
Etköhän sinä ole tehnyt parhaasi, kukaaan muuta ole väittänytkään.
Niillä mennään mitä on, nykyään vain on eri tietoa ja asioita, turha siitä loukkaantua.Varmasti on nykytiedot vanhentuneita kun nykylapset alkaa lapsia tekemään. Sehän nyt on selviö.
Kun odotin esikoista neuvottiin matalaan verenpaineeseen syömään salmiakkia ja kaksi vuotta myöhemmin kuopusta odotellessa salmiakin syönti oli täysin pannassa.
En siitä syyllisty mutta en kyllä tietentahtoen toimi myöskään vanhentuneen tiedon mukaan.Näinhän se taitaa olla. Tarkkaan on tehty silloisten neuvojen mukaan ihan joka asia vauvojen kanssa. Ei tunnu silti oikein mukavalta lukea että nykyisin katsottaisiin, että jos hoitaisin kipuista lapsenlasta ja häneltä avittaisin varoen ja puhtain käsin ummetuskikkareen, olisi monelle poliisiasia. Syytä tosisti olla kukin nykymummona varpaillaan, nämä ajat ovat toiset! Vaikeata vain miettiä että omien lasten vuosikausien hoitokokemus joutaisi suoraan romukoppaan. Parhaamme ollaan tehty ja teidät nykyäidit ilmeisen itsevarmoiksi kasvatettu, mutta hyvä vaan, sitä äitinä tarvitaan ja isoäitinäkin.
No hyvä, että tuli puheeksi niin tiedät vastaisuuden varalle.
Nykyään kun on netti niin on ihan helppo sunkin tutustua nykyohjeisiin.Helpoin kuitenkin on, että kysyy lapsen vanhemmilta ennen kuin olettaa mitään. Eikä ainakaan tee mitään invasiivisia toimenpiteitä toisten lapsille.
Pakko vielä lisätä, että korvien putsaus on myös kiellettyä. Oma anoppi suoritti sen omalle lapselleni heti kun silmä vältti, hitto että olin vihanen.
Eikä kauaa mennyt kun lapselle tuli ensimmäinen tulehdus. Eihän se välttämättä siitä johtunut mutta pistää silti miettimään.
Mikä juttu tää on? Siis topseilla vaikun pois ottaminen on kiellettyä? Miten ne vaikut saa muuten pois..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!Ja sit vielä toi -"poikani on tottunut erilaiseen kodinpitoon" (voi poikaparka kun miniä ei hoida!) Ja "poikani pienintä olen ollut ottamassa"(ei näköjään halua edes ajatella että lapsella on äitikin).
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.
Et sitten osannut ohjeistaa puolison valinnassa?
Mun anopilla oli selkeästi toive, että poikansa, jonka minä tylysti vein, olisi vanhapoika ja äitinsä ilmainen handy man, täysin äitinsä kontrollissa. Nyt tuo samainen poika näkee äitiään n 5 kertaa vuodessa, on kahden lapsen isä ja kieltäytynyt äitinsä typeristä projekteista jo pitkään. Kyllä tosi hädässä auttaa, mutta äiti ei enää kykene vetelemään naruista, vaikka kovasti on yritystä. Lasten synttäreillä sit pitää esitelmää, että nyt on mökillä tehty aita ja kotona uusi portti, naapurin sejase kävi tekemässä homman. Selkeästi yrittää saada pojalleen morkkista, mutta siinäpä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.
Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.
Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.
Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan.
Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.
Siis mitä mä äsken luin 😳
Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.
Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.
Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.
Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.
Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄
Joo, ennenvanhaan todella ajateltiin, ettei lapset edes tarvitse kipulääkkeitä koska ne ei tunne kipua.
Nykyään kyllä tiedetään, että kyllä vauvojakin tuollaiset "hoito-toimenpiteet" satuttaa, sen lisäksi, että tuollainen on vaarallista.
Nykyään ei suositella edes kuumeenmittausta peräaukosta vaan kainalosta tai korvasta tai otsasta.Neuvolasta saa jumppa ja hierontaohjeet jotka edistää luonnollisesti suolen toimintaa.
Itse olen tuseerannut vanhuksia, ja he kyllä ovat sen tunteneet kipuna, joskus jopa tuskana, vaikka olen toiminut hanskat kädessä ja liukastettuna. Inhottavaa puuhaa.
Mielummin antaa mallasuutetta tai vastaavaa josta voi saada ihan kestävän avun kivutta.Mikäli tunnen omat lapseni niin kyllä se itku johtui siitä jumiin jääneestä kakkapahkurasta eikä varoen sormella auttamisesta! Inhottavia juttuja ja meidän,lapsemme hyvin hoitaneiden tuomitsemista- mietin että mahtaakohan 10 vuoden päästä imetys, ja monet nykyiset käytännöt olla tikun nokassa. Saatkohan sinäkin vuorostasi puolustautua, no jää nähtäväksi.
Etköhän sinä ole tehnyt parhaasi, kukaaan muuta ole väittänytkään.
Niillä mennään mitä on, nykyään vain on eri tietoa ja asioita, turha siitä loukkaantua.Varmasti on nykytiedot vanhentuneita kun nykylapset alkaa lapsia tekemään. Sehän nyt on selviö.
Kun odotin esikoista neuvottiin matalaan verenpaineeseen syömään salmiakkia ja kaksi vuotta myöhemmin kuopusta odotellessa salmiakin syönti oli täysin pannassa.
En siitä syyllisty mutta en kyllä tietentahtoen toimi myöskään vanhentuneen tiedon mukaan.Näinhän se taitaa olla. Tarkkaan on tehty silloisten neuvojen mukaan ihan joka asia vauvojen kanssa. Ei tunnu silti oikein mukavalta lukea että nykyisin katsottaisiin, että jos hoitaisin kipuista lapsenlasta ja häneltä avittaisin varoen ja puhtain käsin ummetuskikkareen, olisi monelle poliisiasia. Syytä tosisti olla kukin nykymummona varpaillaan, nämä ajat ovat toiset! Vaikeata vain miettiä että omien lasten vuosikausien hoitokokemus joutaisi suoraan romukoppaan. Parhaamme ollaan tehty ja teidät nykyäidit ilmeisen itsevarmoiksi kasvatettu, mutta hyvä vaan, sitä äitinä tarvitaan ja isoäitinäkin.
No hyvä, että tuli puheeksi niin tiedät vastaisuuden varalle.
Nykyään kun on netti niin on ihan helppo sunkin tutustua nykyohjeisiin.Helpoin kuitenkin on, että kysyy lapsen vanhemmilta ennen kuin olettaa mitään. Eikä ainakaan tee mitään invasiivisia toimenpiteitä toisten lapsille.
Pakko vielä lisätä, että korvien putsaus on myös kiellettyä. Oma anoppi suoritti sen omalle lapselleni heti kun silmä vältti, hitto että olin vihanen.
Eikä kauaa mennyt kun lapselle tuli ensimmäinen tulehdus. Eihän se välttämättä siitä johtunut mutta pistää silti miettimään.Mikä juttu tää on? Siis topseilla vaikun pois ottaminen on kiellettyä? Miten ne vaikut saa muuten pois..?
No tääoli jo 80-luvulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.
Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.
Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.
Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan.
Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.
Siis mitä mä äsken luin 😳
Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.
Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.
Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.
Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.
Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄
Joo, ennenvanhaan todella ajateltiin, ettei lapset edes tarvitse kipulääkkeitä koska ne ei tunne kipua.
Nykyään kyllä tiedetään, että kyllä vauvojakin tuollaiset "hoito-toimenpiteet" satuttaa, sen lisäksi, että tuollainen on vaarallista.
Nykyään ei suositella edes kuumeenmittausta peräaukosta vaan kainalosta tai korvasta tai otsasta.Neuvolasta saa jumppa ja hierontaohjeet jotka edistää luonnollisesti suolen toimintaa.
Itse olen tuseerannut vanhuksia, ja he kyllä ovat sen tunteneet kipuna, joskus jopa tuskana, vaikka olen toiminut hanskat kädessä ja liukastettuna. Inhottavaa puuhaa.
Mielummin antaa mallasuutetta tai vastaavaa josta voi saada ihan kestävän avun kivutta.Mikäli tunnen omat lapseni niin kyllä se itku johtui siitä jumiin jääneestä kakkapahkurasta eikä varoen sormella auttamisesta! Inhottavia juttuja ja meidän,lapsemme hyvin hoitaneiden tuomitsemista- mietin että mahtaakohan 10 vuoden päästä imetys, ja monet nykyiset käytännöt olla tikun nokassa. Saatkohan sinäkin vuorostasi puolustautua, no jää nähtäväksi.
Etköhän sinä ole tehnyt parhaasi, kukaaan muuta ole väittänytkään.
Niillä mennään mitä on, nykyään vain on eri tietoa ja asioita, turha siitä loukkaantua.Varmasti on nykytiedot vanhentuneita kun nykylapset alkaa lapsia tekemään. Sehän nyt on selviö.
Kun odotin esikoista neuvottiin matalaan verenpaineeseen syömään salmiakkia ja kaksi vuotta myöhemmin kuopusta odotellessa salmiakin syönti oli täysin pannassa.
En siitä syyllisty mutta en kyllä tietentahtoen toimi myöskään vanhentuneen tiedon mukaan.Näinhän se taitaa olla. Tarkkaan on tehty silloisten neuvojen mukaan ihan joka asia vauvojen kanssa. Ei tunnu silti oikein mukavalta lukea että nykyisin katsottaisiin, että jos hoitaisin kipuista lapsenlasta ja häneltä avittaisin varoen ja puhtain käsin ummetuskikkareen, olisi monelle poliisiasia. Syytä tosisti olla kukin nykymummona varpaillaan, nämä ajat ovat toiset! Vaikeata vain miettiä että omien lasten vuosikausien hoitokokemus joutaisi suoraan romukoppaan. Parhaamme ollaan tehty ja teidät nykyäidit ilmeisen itsevarmoiksi kasvatettu, mutta hyvä vaan, sitä äitinä tarvitaan ja isoäitinäkin.
Lue se alkuperäinen viesti uudestaan. Lapsella ei ollut ummetusta. Lapsi ei ollut kipeä. Isoäiti tuseerasi, koska halusi tuseerata. Kun isoäiti kertoi siitä meille kotiin tullessamme, hän nauroi. Se oli kiva vitsi, ihan kuin kutittelua. Lapsikin oli kuulemma nauranut. Me ei osattu kieltää mokomaa etukäteen, sanotiin vain ettei ole huolta ummetuksesta.
Meitä järkytti ja järkyttää edelleen, se että 1) isoäiti ei uskonut kumpaakaan vanhempaa eikä omia havaintojaan iloisesta ja nauravasta vauvasta, 2) isoäiti alkoi tällaisen manööverin, 3) isoäiti päätti hoitaa homman ihan itse. Ei toimittanut lääkäriin ammatti-ihmiselle, ei kysynyt neuvoa, ei pyytänyt kumpaakaan vanhempaa hoitamaan. 4) Isoäiti teki tämän salassa ja teki heti kun vanhemmat poistuivat paikalta ja 5) koko asia oli isoäidille huvia.
Tätä ei voi puolustella, sillä että jollain lapsella on joskus , silloin kun hoito-ohjeet oli ihan erilaiset kuin nyt, ollut ummetusta, lapsi on itkenyt tuskaansa, kipu on helpottanut tuseeraamisella jonka teki lapsen oma äiti. Toivoisinkin että nyt luettuasi ja ymmärrettyäsi tilanteen miettisit asiaa lapsen kannalta ja myös lapsen hämmentyneiden vanhempien kannalta.
Jos isovanhempi on valmis tuohon, niin ehkä hän on valmis moneen muuhunkin rajat rikkovaan.
Vauva ei ole nukke, jolle voi tehdä asioita omista hoitamisen tarpeista lähtien. Ei lapselle asenneta virstakatetria, ei tehdä mahalaukun tähystystä, eikä poisteta varpaankynttäkään kotioloissa ilman tarvittavaa ammattitaitoa ja ilman lääketieteellistä syytä ihan vain siksi, että on jännää ja mielenkiintoista päästä operoimaan vauvaa. Ei vaikka näitä joskus tehtäisiin lääkärissä vauvalle ja isommallekin. Ei vaikka jotain samantapaista joskus vuosina miekka ja kirves olisi jouduttu tekemään kotioloissa omalle lapselle, kun ei parempaan ollut mahdollista.
Vauva tuntee kipua, pelkoa, hämmenystä yms. ihan siinä missä aikuisetkin. Lapsen kielellinen ja älyllinen kehitys on kuitenkin sillä tasolla, että hän ei kykene muodostamaan kokemastaan samanlaisia kielellisiä muistoja kuin aikuiset. Kielellisten muistojen sijaan muistot kertyvät mieleen kehollisina kipuina ja ahdistuksina. Niitä siiten aikuisena hoidetaan selittämättömänä ahdistuksena, masennuksena, kipuina yms. vaikeasti hoidettavine juttuina. Aika h...n kallis lasku siitä, että jonkun isoäidin pitää päästä operoimaan vauvalla.
Rajattomat isovanhemmat, ja myös rajattomat vanhemmat, miettikää tätä, kun olette tekemisissä lasten kanssa.
T. Se tuseerauskeskustelun aloittanut äiti, joka ei edes osannut suuttua anopille, koska omat rajat on rikottu lapsena. Kiitos omien rajattomien vanhempien.
Jos joku omaksi huvikseen tunkee sormiaan vauvan peräaukkoon, tekisin tutkintapyynnön lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.
Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.
Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.
Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan.
Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.
Siis mitä mä äsken luin 😳
Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.
Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.
Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.
Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.
Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄
Joo, ennenvanhaan todella ajateltiin, ettei lapset edes tarvitse kipulääkkeitä koska ne ei tunne kipua.
Nykyään kyllä tiedetään, että kyllä vauvojakin tuollaiset "hoito-toimenpiteet" satuttaa, sen lisäksi, että tuollainen on vaarallista.
Nykyään ei suositella edes kuumeenmittausta peräaukosta vaan kainalosta tai korvasta tai otsasta.Neuvolasta saa jumppa ja hierontaohjeet jotka edistää luonnollisesti suolen toimintaa.
Itse olen tuseerannut vanhuksia, ja he kyllä ovat sen tunteneet kipuna, joskus jopa tuskana, vaikka olen toiminut hanskat kädessä ja liukastettuna. Inhottavaa puuhaa.
Mielummin antaa mallasuutetta tai vastaavaa josta voi saada ihan kestävän avun kivutta.Mikäli tunnen omat lapseni niin kyllä se itku johtui siitä jumiin jääneestä kakkapahkurasta eikä varoen sormella auttamisesta! Inhottavia juttuja ja meidän,lapsemme hyvin hoitaneiden tuomitsemista- mietin että mahtaakohan 10 vuoden päästä imetys, ja monet nykyiset käytännöt olla tikun nokassa. Saatkohan sinäkin vuorostasi puolustautua, no jää nähtäväksi.
Etköhän sinä ole tehnyt parhaasi, kukaaan muuta ole väittänytkään.
Niillä mennään mitä on, nykyään vain on eri tietoa ja asioita, turha siitä loukkaantua.Varmasti on nykytiedot vanhentuneita kun nykylapset alkaa lapsia tekemään. Sehän nyt on selviö.
Kun odotin esikoista neuvottiin matalaan verenpaineeseen syömään salmiakkia ja kaksi vuotta myöhemmin kuopusta odotellessa salmiakin syönti oli täysin pannassa.
En siitä syyllisty mutta en kyllä tietentahtoen toimi myöskään vanhentuneen tiedon mukaan.Näinhän se taitaa olla. Tarkkaan on tehty silloisten neuvojen mukaan ihan joka asia vauvojen kanssa. Ei tunnu silti oikein mukavalta lukea että nykyisin katsottaisiin, että jos hoitaisin kipuista lapsenlasta ja häneltä avittaisin varoen ja puhtain käsin ummetuskikkareen, olisi monelle poliisiasia. Syytä tosisti olla kukin nykymummona varpaillaan, nämä ajat ovat toiset! Vaikeata vain miettiä että omien lasten vuosikausien hoitokokemus joutaisi suoraan romukoppaan. Parhaamme ollaan tehty ja teidät nykyäidit ilmeisen itsevarmoiksi kasvatettu, mutta hyvä vaan, sitä äitinä tarvitaan ja isoäitinäkin.
No hyvä, että tuli puheeksi niin tiedät vastaisuuden varalle.
Nykyään kun on netti niin on ihan helppo sunkin tutustua nykyohjeisiin.Helpoin kuitenkin on, että kysyy lapsen vanhemmilta ennen kuin olettaa mitään. Eikä ainakaan tee mitään invasiivisia toimenpiteitä toisten lapsille.
Pakko vielä lisätä, että korvien putsaus on myös kiellettyä. Oma anoppi suoritti sen omalle lapselleni heti kun silmä vältti, hitto että olin vihanen.
Eikä kauaa mennyt kun lapselle tuli ensimmäinen tulehdus. Eihän se välttämättä siitä johtunut mutta pistää silti miettimään.Mikä juttu tää on? Siis topseilla vaikun pois ottaminen on kiellettyä? Miten ne vaikut saa muuten pois..?
Kun käy vauvan/lapsen pesemässä suihkussa ja sen jälkeen pyyhkeellä kuivaa niin se riittää. Jos lääkäri on sitä mieltä, ettei riitä niin on suihkeita joiden avulla vaikku pehmenee niin, että se tulee ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.
Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"
Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.
Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.
Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.Koitahan nyt päättää, että tekevätkö ne miniä ja poikasi kaiken itse vai ovatko siis patalaiskoja ja eivät tee mitään? Hieman on nimittäin ristiriitaista tuo kerrontasi.
Kuulostat kyllä anopiltani. Joko olet taitava trolli tai sitten anoppi on löytänyt vauvapalstan.
Toi ei ole sun anoppi, koska se on mun ja olen ainoa miniä. Oikeasti, puheenpoljento ja sanavalinnat ja noi Sellasta! - ym. lausahdukset ovat täydellisen samoja kuin anopilla. Ja ennenkaikkea toi asenne mua ja mun kodinhoitoa kohtaan, olen veemäisellä äänensävyllä "äiii-ti" (ei suostunut kutsumaan mua äidiksi lapsille millään, teki siitä ihan selvästi jonkun periaatekysymyksen, "minua et määrää". Lopetettiin kummatkin miehen kanssa kutsumasta häntä mummoksi, käytettiin etunimeä niin sieltä se ivallinen, venyvä "äiii-ti" lopulta tuli😂) ja auttaminen tarkoittaa sitä että jakaa komentoja mulle ja pojalleen ja paistattelee vauva sylissä sohvalla. Ja niin, meillä on lähes aina siistimpää kuin anoppilassa ja kyllä ton on pakko se itekin tietää, kiertelee etsimässä jotakin josta voi riemastuneena huomauttaa kuten "vähän on hassusti jäänyt tuo rappuharja lojumaan, käykääs korjaamassa".
Tosin meidän kuopus on hyvin nukkuva vauva, ehkä anoppini vain tykkäis ajatella että valvon ja kärsin mahd paljon ja kaikki on niiiin rankkaa ilman mummia.
Tiedän - siis lyön vaikka hengestäni vetoa tästä - että anopin suurin unelma olisi asettua meille mun tilalle ja heittää mut helvettiin. Kaikki olis vaan niiin paljon paremmin!!!
Tuo voisi olla myös mun anoppi. Tosin pistettiin välit poikki ennen kuin päästiin siihen vaiheeseen, että hän olisi puhunut lapsilleni isästä ja äidistä Matin ja Merjan sijaan.
Anoppi oli raskausajat tosi inhottava, pelotteli että kun liitoskivut ja peräpukamat ja muut epämieluisat oireet oikein jyllää... hänen harmikseen raskauteni olivat helppoja, ja lapset nukkuivat täyden yön n. 10 viikon ikäisestä. Sekin kuulemma oli epänormaalia ja vinkui että pääsisi neuvolaan keskustelemaan asiasta meidän kanssa. Ei päässyt...
Olen isoäiti, enkä ole koskaan kuullutkaan mistään ’tuseeraamisesta’, kyllä se kakka tulee ihan luumumehulla tms ja kun lasta vähän hellästi hyppyyttää. Yleensähän sitä ennen aina vältettiin syöttää mitään vatsaa kovettavaa.
Tykkään näistä nykyäideistä kun ottavat itse vastuuta lapsistaan. Ette ehkä muista mutta ennen oli niitä avainlapsia jotka maleksivat pihoilla ja olivat yksin iltaisin kotona vanhempien ollessa töissä tai harrastuksissa. Ja sitä pidettiin ihan OK- juttuna.
Ystäväni teki töikseen puhelinmyyntiä iltaisin ja kertoi kuinka usein hän joutui lohduttamaan kotiin jätettyjä lapsia kun pelkäsivät niin kovin. Että silleen!
Poika tekee raskasta vastuullista työtä, pitkää päivää ja joskus myös yövuoroja. Palkka kilahtaa käsittääkseni "taloustilille" johon on pääsy myös miniällä joka ei siis itse käy töissä. Poikani on tunnollinen, kiltti, ostaa ja maksaa ja kantaa ruuat ja miniän herkkupullat pöytään, jonka ensin joutuu itse pyyhkimään että mitään kehtaa kassista purkaa. Eikä valita vaikka olisi monesti syytäkin! Todellako pidät poikani asiana tarttua vielä moppiinkin kunhan saa helkatti kengät jalastaan, hipsiä hissuksiin ettei miniän päivätorkut häiriinny. Apua olisi puhelimen soiton päässä ja ennen kaikkea siitä hyötyisi kovassa paineessa elävä poikani, nämä lapset jotka eivät voi äitiänsä patistaa ja heidän asiansa ei ole ottaa sellaista vastuuta! Lapsen tehtävä on olla lapsi ja leikkiä, iloita eikä surra sotkuja. Jos ei kotona oleileva miniä saa roskapussia vietyä niin paras vaan kehua että oot sinä vaan super! Miksi nykyisin erotaan, en kyllä osaa sanoa, mummon takia varmaan.