Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Tuo haitarin kaivelu on kyllä kummallista ja tuomittavaa, mutta typerää on myös vouhkaantua jonkun antamasta lempinimestä, jos se sinulle tarkoittaa toista kuin sille toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

Ilmeisesti kaikki tuntemasi lapset ovat täsmällleen samanlaisia, joten muunlaisia lapsia ei voi olla?

Minä en ole ikinä pitänyt muuta kuin kaikkein läheisimpien ihmisten koskettelusta.  Lapsena minulla oli vaihe (joskus puolitoistavuotiaaksi kaksivuotiaaksi), että aloin rääkyä suoraa huutoa heti jos joku nainen suurin piirtein katsoi päin. Naispuolinen lääkäri kun puhkaisi korvani puuduttamatta. Miehiä siedin enemmän.

En koskaan, koskaan pitänyt siitä että jouduin istumaan toisen mummoni sylissä. Minulta vaan ei kysytty. Pelkäsin mummoa kovasti joten istuin hipihiljaa, ja mummo naureskelee "kyllä mummo saa lapset rauhoittumaan".

Minulle ei koskaan sanottu että saan itse päättää kuka minuun koskee ja koska. Sitten teini-iässä kävi niin että sukulaissetä, joka oli aina ollut kova halailemaan ja pyytämään polvelle istumaan, alkoi halailla vähän väärällä tavalla. En silloinkaan vielä tiennyt että voin ihan hyvin sanoa että en enää tahdo istua polvella, olen jo 14 ja ei ole kiva kun puristelet tissejäni.

Jos yksikin tyttö pelastuu tuollaiselta sillä että lapsille opetetaan vauvasta saakka että väkisin ei kukaan koske, on ihan samantekevää vaikka kaikki maailman mummot kuolisivat marttyyrikiukkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.

Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.

Nainenkin voi olla pedofiili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

Oletpa sinä yksityiskohtaisen hyvin selvillä realityn kielestä ja tapahtumista. Minä en edes tiedä mikä on temppari.

t. miniä, akateeminen

Ohiksena ja kantaa itse asiaan ottamatta, jotenkin aina myötähävettävää miten joku viitsii nostaa itseään korkeammalle korokkeelle julistamalla jostakin suhteellisen suositusta ilmiöstä tai vaikkapa julkkiksesta että kuka toi on. Joo, olette te erinomaisia ihmisiä.

Ei tartte myötähävetä, ei kaikki vaan kato tollasia sarjoja vaikka olisikin suosittuja. Itse näin yhden jakson jossa jonkun kilpailijan ex tuli sinne rannalle ja sitten juhlittiin ja kuvattiin kenen kanssa se ex alkaa olemaan. Se riitti, en kato enää, kamalaa kuraa.

BBtä kyllä tykkäsin kattoa joskus ennen lapsia kun vielä oli aikaa katsoa telkkaria, mutta ehkä kuitenkin, siitä huolimatta, saan päättää keihin lapsillani on suhteita ja minkälaisia.

Ei kyse olekaan siitä katsooko sarjaa, vaan kovaan ääneen kailottaa miten MINÄ en ainakaan tiedä mikä tämä on.

Vastasin idiootille joka väitti nykyäitien maailmankuvan tulevan realitysarjoista. Se olisi se lukutaito hyvä olla sinullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.

Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.

Kaikkien ihmisten halaus ei ilahduta kaikkia ihmisiä. Se, että halaaja ilahtuu, ei riitä.

Kuulostat ihan kummitädiltäni. Se on kanssa tuollainen pakkohalailija. En voi sietää sitä.

Lapsi traumatisoituu halaavasta mummistaan jos ei satu 1. Olemaan halailevaa tyyppiä (osa lapsista ei oikeasti pidä koskettelusta ja se on ihan okei) 2. Ei satu pitämään mummistaan (tämäkin on mahdollista, me olemme yksilöitä eikä kaikki tykkää kaikista vaikka olisikin verisukulaisia ja ihan ok tyyppejä) tai 3. Jos mummi on itsekäs "ilahduttaja" joka oikeasti hakee vain omaa hyvää oloaan sillä halailulla.

Minusta muuten tuokin, että kysyy "saako halata" on ongelmallista: lapsi ei hevin uskalla vieraammalle sanoa, että ei saa. On varminta että muut kuin perheenjäsenet odottaa että lapsi tekee aloitteen lähentymiseen. Tämä tietysti edellyttää että oikeasti osaa lukea lapsia eikä vaan kuvittele että kyllä se nyt tahtoo äidin sylistä mummille, varmasti tahtoo!

t: vela, joka ymmärtää näköjään lapsia paremmin kuin nämä supermummit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

Oletpa sinä yksityiskohtaisen hyvin selvillä realityn kielestä ja tapahtumista. Minä en edes tiedä mikä on temppari.

t. miniä, akateeminen

Ohiksena ja kantaa itse asiaan ottamatta, jotenkin aina myötähävettävää miten joku viitsii nostaa itseään korkeammalle korokkeelle julistamalla jostakin suhteellisen suositusta ilmiöstä tai vaikkapa julkkiksesta että kuka toi on. Joo, olette te erinomaisia ihmisiä.

Ei tartte myötähävetä, ei kaikki vaan kato tollasia sarjoja vaikka olisikin suosittuja. Itse näin yhden jakson jossa jonkun kilpailijan ex tuli sinne rannalle ja sitten juhlittiin ja kuvattiin kenen kanssa se ex alkaa olemaan. Se riitti, en kato enää, kamalaa kuraa.

BBtä kyllä tykkäsin kattoa joskus ennen lapsia kun vielä oli aikaa katsoa telkkaria, mutta ehkä kuitenkin, siitä huolimatta, saan päättää keihin lapsillani on suhteita ja minkälaisia.

Ei kyse olekaan siitä katsooko sarjaa, vaan kovaan ääneen kailottaa miten MINÄ en ainakaan tiedä mikä tämä on.

Vastasin idiootille joka väitti nykyäitien maailmankuvan tulevan realitysarjoista. Se olisi se lukutaito hyvä olla sinullakin.

Ja minä vastasin sinulle, ettei varmaankaan ketään kiinnosta mitä sinä tiedät tai et tiedä pop-kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

Oletpa sinä yksityiskohtaisen hyvin selvillä realityn kielestä ja tapahtumista. Minä en edes tiedä mikä on temppari.

t. miniä, akateeminen

Ohiksena ja kantaa itse asiaan ottamatta, jotenkin aina myötähävettävää miten joku viitsii nostaa itseään korkeammalle korokkeelle julistamalla jostakin suhteellisen suositusta ilmiöstä tai vaikkapa julkkiksesta että kuka toi on. Joo, olette te erinomaisia ihmisiä.

Ei tartte myötähävetä, ei kaikki vaan kato tollasia sarjoja vaikka olisikin suosittuja. Itse näin yhden jakson jossa jonkun kilpailijan ex tuli sinne rannalle ja sitten juhlittiin ja kuvattiin kenen kanssa se ex alkaa olemaan. Se riitti, en kato enää, kamalaa kuraa.

BBtä kyllä tykkäsin kattoa joskus ennen lapsia kun vielä oli aikaa katsoa telkkaria, mutta ehkä kuitenkin, siitä huolimatta, saan päättää keihin lapsillani on suhteita ja minkälaisia.

Ei kyse olekaan siitä katsooko sarjaa, vaan kovaan ääneen kailottaa miten MINÄ en ainakaan tiedä mikä tämä on.

Vastasin idiootille joka väitti nykyäitien maailmankuvan tulevan realitysarjoista. Se olisi se lukutaito hyvä olla sinullakin.

Ja minä vastasin sinulle, ettei varmaankaan ketään kiinnosta mitä sinä tiedät tai et tiedä pop-kulttuurista.

Realityt eivät ole pop-kulttuuria eikä ketään kiinnosta mitä mieltä sinä olet kiinnostaako jotakuta jokin vai ei. Tai kiinnosta ylipäätään lukea täällä nälvintääsi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

Onko tämä nyt argumentum ad hominem, kun viitataan että jos kieltää mummin sekoilut, on niin vähämielinen että katsoo temppareita, mitä ikinä se onkaan? Vai klassinen olkiukko, kun luodaan valheellinen kuva vastapuolesta tai sen näkemyksestä ja hyökätään sitä vastaan?

Itselläni on hyvin pienet piirit, joten tunnen vain kaksi naista jotka ovat joutuneet vetämään erittäin tiukat rajat mummoille. Toinen on sosiaalityöntekijä etsivässä nuorisotyössä ja toinen kasvatustieteiden tohtori.

Olisivat nekin vaan katsoneet vähemmän temppareita niin antaisivat kultamummojen "rakastaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.

Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.

Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.

Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.

Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.

Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".

Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.

On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.

Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.

Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!

Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.

Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.

Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!

Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Ai onko kultamummi myös pedofiili?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.

Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.

Ettekö oikeasti tehneet tuosta rikosilmoitusta? Jos joku muu kuin lääkäri tunkisi sormensa lapseni peräsuoleen, tappaisin sen varmaan omin käsin.

Mites pikkutytön emätin, sinnekin varmaan sopii sormia tunkea?

Jos lääkäri olisi tuollaisen toimenpiteen määrännyt, sen varmaan hoitaisi vanhemmat, kumihanskat käsissä ja liukasteen kera -kuten ne lääkäritkin tuseeraa.

Itse joudun joskus itseäni "tuseeraamaan" erään rakennevian takia, mutta silti olen sitä mieltä että lasta tuseeraava mummo on aivan selvästi mielipuoli ja perverssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Sorry, mutta täällähän on nimenomaan vaadittu sietämään mummoilta sitä draamailua, järjetöntä käytöstä, hikistä klähmintää, älyttömiä ylilyöntejä tunnekuohujen vallassa ja lässynlässynmökellystä, koska he on niin tunteikkaita ja pitää ymmärtää.

Ja voin muuten kertoa että minä ainakin olen totaalisen allerginen tuolle lahjaterrorille. Kuukausien häirintä, krääsää kannetaan tupa täyteen, sitten taas häiriköidään kun etsitään mustasukkaisina että käytetäänhän niitä lahjoja ja toiko toinen mummo isomman ja paremman jne.

GROW UP, te isovanhempien sukupolvi! Opetelkaa tunteiden hallintaa, kunnioittavaa käytöstä ja lopettakaa se rakkauden osoittaminen krääsällä.

t. terveisin miniä jonka kotiin tuotiin neljä leikkitelttaa ja pallomeri

Älä enää koskaan kirjoita internettiin, please okay?

En uskoisi tuota neljää leikkitelttaa, mikäli meille ei olisi tuotu ikeakassillista tyttöjen vaatteita, jotka selkeästi oli jonkun kirpparipöydästä ylijääneet, hintalaputkin paikoillaan. Meillä on kaksi poikaa, tyttöjä 0. En ottanut lahjoitusta vastaan, ja siitäkös kuuli jälkeen päin, kun ”mikään ei kelpaa”.

Meille tuotiin myös iso vesikelkka, kangaspuut, kolme kaksimetristä viherkasvia, pokasaha, astioita... Pihakoristeita, pajutaideteoksia, mattoja jne.

Kaikki "hyvää hyvyyttään" jne.

t. miniä joka sai neljä leikkitelttaa ja pallomeren

Ja nää ei siis ole mitään miehen lapsuudenkodin tavaroita, vaan ihan ventovieraiden ihmisten nurkista ja mökeiltä haalittuja.

Anoppi on sössinyt raha-asiansa koska on shopaholic (mitä kovasti yrittää tyrkyttää lapsille kuluttamisen malliksi) ja siksi keskittyy rohmuamaan nyt sitten muiden romuja.

Ihan helvetin  kiva saada uusi rakas koti jatkuvasti täyteen näitä romukuormia.

Kun esikoinen syntyi, saatiin mun serkulta vaunut lainaan. Anoppia kiukutti ihan hirvittävästi tämä, ja raahasi meille omien lastensa vanhat vaunut, jotka oli jo niin vanhat, että renkaiden kumit murenivat. En osannut sanoa vielä siinä vaiheessa riittävän napakasti EI, joten suostuin siihen, että jäävät meille parvekevaunuiksi. Siellä ne ovat edelleen, olleet kohta 7 vuotta. Kertaakaan ei ole käytetty.

Anopin oma talo onnääriään myöten täynnä tavaraa, joten haluaa kai täyttää meidän talon samanlaiseksi. Joku tuttava oli pistänyt sohvakaluston uusiksi, niin anoppi kävi pelastamassa valtavan kulmasohvan meille yllätykseksi. Tuonne teidän yläkertaan niin sopisi... oli se sohva peräkärryssä tuossa pihassa, poikansa siinä teki selväksi, että nyt just ei ole sohvan puutetta.

Ihan käsittämätöntä toimintaa, ja aina kauhea tekoitku kun ”hyvää hyvyyttään” täyttää toisen taloa tavaroilla, joita yksikään talon asukas ei halua tai tarvitse. Oma lukunsa kaikki rikkinäinen roina mitä anoppi on meille kerännyt, kun on tuo Matti niin kätevä käsistään. Ehkä kahden pienen lapsen isällä on muutakin tekemistä kuin ruuvata jotain 20 € kahvinkeitintä kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.

Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.

Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!

Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Olet siis vakavissasi sitä mieltä että vauvan suoli on niin herkkä että kova pökäle aiheuttaa itkua, mutta kuitenkin niin tunnoton että aikuisen kovaa sormea ei edes huomaa?

Tunge kuule sormi omaan peräsuoleesi ilman liukastetta ja huomaat, että kyllä sen tuntee eikä mikään pökäle tunnu likikään niin epämukavalta.

Olet varmasti rassannut varmuuden vuoksi tyttösi emättimenkin? Mitäs muuten jos pappa on varma että tyttövauva itsee siksi että pimpassa on vika ja pienellä sormenpyöräytyksellä hoituisi eikä vauva edes huomaisi, sekin on varmaan ok?

Tai saako pappa tuseerata?

Minkä ikäistä lasta vielä tuseeraisit? Minkä ikäistä tyttöä pappa saa vielä tuseerata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.

Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.

Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.

Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.

Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.

Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".

Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.

On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.

Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"

Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.

Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.

Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.

Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.

Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.

Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.

Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.

Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".

Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.

On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.

Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"

Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.

Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.

Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.

Tiedoksesi: marttyyriä leikkivät ihmiset ovat järjestään pahoja ja vahingollisia lähipiirilleen, vaikkeivat aktiivisesti pahaa tekisikään.

Jos poikasi on tottunut erilaiseen kodinhoitoon, huonostipa olet sen kasvattanut kun ei osaa pitää asettamaasi siisteysstandardia yllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

Oletpa sinä yksityiskohtaisen hyvin selvillä realityn kielestä ja tapahtumista. Minä en edes tiedä mikä on temppari.

t. miniä, akateeminen

Ohiksena ja kantaa itse asiaan ottamatta, jotenkin aina myötähävettävää miten joku viitsii nostaa itseään korkeammalle korokkeelle julistamalla jostakin suhteellisen suositusta ilmiöstä tai vaikkapa julkkiksesta että kuka toi on. Joo, olette te erinomaisia ihmisiä.

Ei tartte myötähävetä, ei kaikki vaan kato tollasia sarjoja vaikka olisikin suosittuja. Itse näin yhden jakson jossa jonkun kilpailijan ex tuli sinne rannalle ja sitten juhlittiin ja kuvattiin kenen kanssa se ex alkaa olemaan. Se riitti, en kato enää, kamalaa kuraa.

BBtä kyllä tykkäsin kattoa joskus ennen lapsia kun vielä oli aikaa katsoa telkkaria, mutta ehkä kuitenkin, siitä huolimatta, saan päättää keihin lapsillani on suhteita ja minkälaisia.

Ei kyse olekaan siitä katsooko sarjaa, vaan kovaan ääneen kailottaa miten MINÄ en ainakaan tiedä mikä tämä on.

Vastasin idiootille joka väitti nykyäitien maailmankuvan tulevan realitysarjoista. Se olisi se lukutaito hyvä olla sinullakin.

Ja minä vastasin sinulle, ettei varmaankaan ketään kiinnosta mitä sinä tiedät tai et tiedä pop-kulttuurista.

Realityt eivät ole pop-kulttuuria eikä ketään kiinnosta mitä mieltä sinä olet kiinnostaako jotakuta jokin vai ei. Tai kiinnosta ylipäätään lukea täällä nälvintääsi.

Länkyti länkyti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.

Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.

Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."

Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.

No ei tietenkään ole, mutta onko yksikään äiti tässä valittanut jostain niin mitättömästä asiasta kuin joululahjaviesteistä? Tässä on mm. Kuskattu lapsia ilman turvaistuimia, syötetty tahallaan pähkinää allergiselle lapselle, viety lapsi ilman lupaa kaupingille ilman lapsen tarvitsemaa lääkitystä, pidetty väkisin vastasyntynyttä hereillä ja estetty äitiä imettämästä, lukittu vauvan äiti ulos että pääsee nukkuvaa vauvaa ottamaan syliin, haukuttu lapsen vanhempia lapselle..jne jne.

Tämä on niin älytön ketju, miten ihmiset jaksaakin kommentoida tätä jatkuvasti. Mutta olen samaa mieltä tässä, että moni nuoriäiti on koukussa just näihin realitysarjoihin ja oma reaalielämä on ihan älytöntä ongelmien kehittelyä ja esim. anopin kanssa riitelyä, kun ei uskota että anoppia pitäisi kuunnella, jos sillä jotain asiaa on. Vanhemmat ihmiset ovat viisaampia kuin te keskenkasvuiset kakarat, omien kakaroittenne kanssa. Siis kunnioittakaa vanhempia ne, että maan perisitte.

Kyllä, amen. Anteeksi että itsekin olen syyllistynyt tähän anopin ohjeiden noudattamatta jättämiseen. Tässä anoppini puolesta neuvot muillekin äidelle. Olkaa hyvä.

Jos vauva itkee, hänellä ei ole ikinä se asia hätänä mitä sinä lapsen äiti ensimmäisenä ajattelet, vaan hänellä on joku muu hätä. Anoppi tietää paremmin. Erityisesti, vauvan ei ole nälkä ja häntä ei kuulu imettää rinnasta tulevalla maidolla. Hänen on mahakipu, joka todennäköisesti johtuu siitä rinnasta syömisestä. Mahakipuun auttaa hyssyttely kaukana äidistä. Älä ojenna käsiäsi kohti vauvaa. Älä ota tissiä esiin imetystä varten. Se ei ole tarpeen mahakivun hoidossa vaan saattaa jopa loukata anoppia, joka hyssyttää itkevää lasta. Syöttämisyrityksen sijaan sinun on hyvä mennä ulos kotoa ja lapsen isä voisi mennä myös pihalle. Näin anopille jää aikaa  ja rauhaa hoitotoimenpiteelle. Vauvan ummetusta voi nimittäin hoitaa mekaanisesti peräsuoleen tunkeutumalla, kun jää lastenvahdiksi. Koska sinulle ja lapsen isälle voi tästä tuiki tarpeellisesta toimenpiteestä tulla paha olo, kannattaa pysyä poissa riittävän kauan, ettei hoito häiriinny. Lopuksi muista kiittää anoppia, kun eihän tämmöistä kätevää konstia neuvolassa opetettu. Imetyksen tärkeydestä vaan vaahdotaan. 

Ennenkuin kukaan järkyttyy, tuo ylläoleva oli sarkasmia. Tapahtunut kuitenkin tosi. Ja kyllä, toi oli anopin ensimmäinen ja viimeinen lapsenvahtikeikka vauva-aikana.

Siis mitä mä äsken luin 😳

Taas muistan ja ymmärrän kuinka sairas ja raskas olikaan anoppini. Tai onhan se vieläkin mutta me ei kärsitä enää siitä. Koska esim tuo peräsuolen kaivelun ehdottelu ja toteuttaminen on niin pimeää ja anoppi olisi ansainnut saada selkäänsä näin jälkeenpäin ajatellen. Mehän ei voitu jättää vatsavaivaista vauvaa edes vessassakäynnin ajaksi anopin käsiin, ei uskonut millään että nykyään mitään tavaraa EI KAIVETA VAUVAN PERÄSUOLESTA ummetuksen hoitamiseksi. Ei ollut edes varsinaisesti ummessa vaan vähän kovalla vaan. Anoppi toisteli että "mummi sais kikkareen kaivastua helposti pois, kyllä se pittää saada pois" ja alkoi pokkana riisumaan vauvan vaippaa, edes käsiään pesemättä, vaikka kielsin ehdottomasti kaivelun. Asetteli vauvan selälleen reisiensä päälle vaikka toistin jo kovaan ääneen että anna olla, nyt se lapsi tänne. Nostin vauvan syliini ennenkuin ehti tunkea likaisia pitkäkyntisiä sormiaan mihinkään. Tämä vain jatkaa "mummi sen sais pois, anna tänne nyt, suotta itketät pikku löntykkää". Kutsui vauvaa hyvin vastaavalla "lempinimellä" joka kuulosti lähinnä vain ällöttävältä, toinen oli "pimpula". Mulle pimpula tarkoittaa lapsekasta nimitystä naisen sukupuolielimille ja sanoin tämän myös anopille, ja hihhihih kun nauratti vaan, ei lakannut kutsumasta em. nimellä.

Kyllähän joskus vauvojen ummetuksia yritettiin "hoitaa" kaivamalla mahdollinen ulostetiivistymä sormin ulos, mutta nykyään ei pitäisi tulla edes mieleen kellekään. On jo ties kuinka kauan tiedetty että sormet voivat nirhaista peräsuolen limakalvoa ja aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan tulehduksen ja tartuttaa tauteja ja ettei se itse ongelma poistu mihinkään yksittäisen tiivistymän muodossa. Minun anoppini kohdalla tämä päähänpinttymä saada tehdä em. "toimenpide" heijasteli hänen yleistä suhtautumistaan vauvan kehoon. Vauva on niinkuin elävä nukke joka ei omista kehoaan.

Jos nykyään tietäisin jonkun tehneen noin minun lapselle niin tekisin rikosilmoituksen.

Meillä myös tässä takana oli jonkinlainen manööverikeskeisyys. Lapsi on kuin nukke, jolle suoritetaan manöövereitä ja kellosta katsellaan, mikä manööveri seuraavaksi pitäisi tehdä (=tekisi mieli tehdä kun ei ole muutakaan puuhaa). Ja lapsen vanhempien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä. Kyllä minä lapsen äitinä sanoin useampaan otteeseen ja niin sanoi lapsen isäkin, että ei ole ummetusta. Lapsella ei noin niinkuin yleensäkään ollut ummetusta ja juuri sillä kerralla hän oli syönyt, pissannut ja kakannut normaalisti koko päivän, eikö hän ollut millään tavalla kipeä. Kaikki tämä isoäidille kerrottiin moneen otteeseen ennen kuin mentiin hetkeksi ulos kotoa. Ja oltiin lähellä kotoa, ei mitenkään tavoittamattomissa ja puhelimet auki myös. Ja silti, sillä hetkellä kun astuimme ulos ovesta alkoi tämä tuseeraaminen meiltä kysymättä ja meille etukäteen kertomatta. Tottakai niin ettei oltu kotona, eihän se olisi muuten onnistunut.

Kovin oli samat ajatukset mielessä kuin tällä kirjoittajalla. Hyvä että ei tullut mitään tulehdusta tai verinaarmua suoleen mokomasta hommasta.

Siis onko näitä tuseeraavia anoppeja 2?? Apua, ihan sairasta!!

Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Niin no, moni muukin asia on muuttunut. Sehän se monen mummon ongelma onkin, että ei ymmärretä ettei maailma ole muuttumaton vaan tietoa tulee kokoajan lisää ja nykyäidit ja isät hoitaa lapsiaan nykystandardeilla eikä millään historiallisilla tiedoilla.

Onneksi saan kasvattaa lapsiani nyt kun tietoa on enemmän kuin 40 vuotta sitten.

Ihanaa, että tietoa on enemmän kuin edes viisi vuotta sitten.

Ja jos minusta joskus mummo tulee niin hauska muistella näitä historiallisia ohjeita joita nyt saadaan ja opetella ne tulevat uudet suositukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.

Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.

Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.

Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.

Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.

Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".

Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.

On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.

Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"

Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.

Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.

Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.

Kyllä on sairasta tarinointia. 

Anna niiden sukulaistesi olla! Homma oma elämä. Ja taaaaaaaas tää kulunut "ryhdynpä varamummoksi jos ei apuni kelpaa". Oletko se sama sekopää joka jo kertaalleen tässä ketjussa tässä marttyyripotaskassa pyöriskeli?

Mene varamummoksi, tee mitä lystäät. Aivan varmasti ei haittaa. Varmaan korkkaavat skumpan kun saavat sinut vainoamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.

Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.

Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.

Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.

Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.

Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".

Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.

On helppo isovanhempana huudella vierestä ja kävellä vanhempien auktoriteetin yli, kun ei tarvitse hoitaa jälkipyykkiä. Ei tarvitse kuunnella uhmaa, kiukuttelua, eikä teini-iän höyryjä, eikä ottaa vastuuta kasvatuksen onnistumisesta.

Ei ne vanhemmat ole yksin vastuussa! Apua on tarjolla mihin vaan tahtovat. Mutta kun eivät tahdo tai miniä ei ainakaan. Silloin ei parane valittaakkaan! Enää en ole tupannut, vissiin se on sitten mukavempi elellä menemään omassa rauhassa, sotkutkin kun on kuulemma vaan elämisen jälkiä. Ei ressiä pikkuasioista, kuulemma. Poikani on tottunut aika lailla erilaiseen kodinpitoon kotonaan, meillä ei eletty sotkussa. Mutta kaikkeen tottuu näköjään, se on varmaan hyvä. Poikani pienintä olen ollut ottamassa useasti yö hoitoon kun valvottaa kuulemma niin äitiänsä. Ei kuitenkaan niin kauheasti että yöhoito kelpaisi. Valvo sitten, tokaisin kyllä silloin kun meni jo hermo tähän ainaiseen samaan "kyllä me itte!"

Ja kyllä vain saa mummokin katseita jos lapset eivät käyttäydy. Minkäs teet, hymyä vaan ja kehuja reippaalle perheen äidille! Ei käy töissä mutta ei se aika vaan silti riitä mihinkään. Täällä olis eläkkeellä mummo joka on valvonut öitä kun olen ajatellut sitä menoa.

Apu ei kelpaa silti, ei ja ei ja ei, kyllä me itte! Näin se nyt meni sitten mutta enpähän ole ainoa lajissani, siitä on tämäkin keskustelu todisteena.

Ymmärtäisin jos olisin ollut paha mummo! Mutta kaikkea muuta olen ollut, vaan paha en kertaakaan. Varamummous alkanut kiinnostaa, katsotaan mitä siitä tykätään. Ei pitäisi haitata kun kyllähän he osaa ja itte laittaa. Sellasta! Lähtipä jotakin tunnolta pois.

Harvemmin sitä huonosti käyttäytyvän lapsen käytöstä arvostellessa kuulee, että millaisetkohan isovanhemmat tuolla lapsella on. Kyllä aina syyllistetaan vanhempia, ja noistakin useammin vielä äitiä. Tilanteessa, jossa sinä saisit katseita lastenlasten käyttäytyessä huonosti, ihmiset melko varmasti ajattelee, että ompas vanhemmat tehneet huonoa kasvatustyötä, kun lapset ei edes mummon seurassa osaa käyttäytyä.