Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tepa mummo kirjoitti:

Antakaa hyvät ihmiset niille mummoillekin aikaa ja sitä armoa oppia, mitä suotte vastasynnyttäneellekin. Älkää antako väliaikaisen hullaannuksen pilata välejänne vaan puhukaa, puhukaa. Sano reilusti jos mummo on sinusta liiankin täpinöissään! Mummoilussaan vielä keltanokka mummo voi olla yhtä pihalla kuin lumiukko. Minä hullaannuin aivan täysin vanhimman poikani esikoiseen, ensimmäiseen lapsenlapseeni ja en olisi malttanut sylistäkään häntä laskea, kun viimein hänet siihen sain. Taisimme olla yhtä pöllämystyneitä toisistamme kumpikin vauvan kanssa! Muistan miten käteni aivan tärisivät kun lähdin sairaalalta ajamaan kotia kohti, radiosta tuli kaunis Wiskarin kappale joka saikin pysyvän erityismerkityksen. Muistan että tunsin pitkin päivää tarvetta soittaa, viestittää, saada jotakin kontaktia, ainakin vauvan kuvia! Aika pian kuitenkin, olivat jo kotiutuneet, tuli poikani yksin käymään luokseni ja ehdin onnettomuudekseni häntä moittia kun ei tuonut vauvaakin mukanaan, sain nimittäin aikamoista palautetta osakseni. Poikani jysäytti jopa pöytää nyrkillään, kupit helisten, kun ensin koko juttu meinasi mennä minulta vastaansanomiseksi. En ollut ikinä nähnyt omaa lastani niin jyrkkänä minua kohtaan, itku pääsi! Tuli selväksi että olin loukannut miniääni ja häntäkin, tuoretta isää. Laittoi selkeät säännöt minulle syliin ottamisen ja monen muunkin asian suhteen. Olin aivan pöyristynyt ja vihainenkin,miten minua näin mollataan, mutta muutaman päivän kuluttua aloin jotenkin järkiintyä. Hävetti! Sairaalassa miniän hoitajakätilökin varmaan ajatteli että jaaha, mummolla vippaa päästä. Pyysin anteeksi, ostin kukkia ja miniä sai lahjakortin Spa-hoitoon. En pyytänyt vauvaa syliin kun sitten heillä kävin, taisin liikaakin varoa. Mieli oli maassa ja ajattelin liikaa koko asiaa ja poikani sanoja. Mutta miniäni sen minulle, sitten myöhemmin sanoi- olet kasvattanut hienon miehen joka uskaltaa astua perheenisän saappaisiin. Itku tuli silloinkin mutta onnesta ja ilosta. Tänään on sillä pikkuesikoisella jo pieniä sisariakin ja koko revohkakin välillä mummon luona leipoo, pienin hoitaa imuroinnin kun rakastaisi imuroida vaikka koko päivän. 2 vuotias imuritaituri! Leikitään ja ollaan vaan ja vanhempien ohjeita kuunnellaan. Miniäni on ihana ja rakas ihminen, olen kiitollinen että malttoi vähän neuvoakin minua, että millainen mummo olisi paras. Sanoi kyllä että savu nousi aluksi korvista! Eihän vauva minulle tullut eikä minua ollut kaivannut, eihän se olisi mahdollistakaan! 6 vuotias jo kaipaili ja soittikin, ominpäinkin kuulumisia.

Ovat tuttuja tunteita nuo kuvaamasi innostuksen ja onnen tunteet. Kiva, että nykyään saat olla lastenlastesi kanssa. Ei vain ole minun pojat ojentaneet koskaan sylissäpitämisen takia, onneksi.

Tuskin oli kysymys pelkästä normaalista hetkisen sylittelystä. On käynyt mummo aika kierroksilla omien sanojensakin mukaan. Voinut olla sitä just ettei anna vauvaa takaisin, puhuu tälle typeriä, koko homma kääntyy mummon juhlaksi vaikka hän on oikeasti sivullinen. Olen varmaan kyyninen mutta veikkaisin että harvemmin se liian innostunut mummo kykenee itsereflektoimaan niin kuin tuo kirjoittaja. Raivostuttava ajatus että joku pilaisi tunnesekoilullaan oman tyttäreni ensipäivät äitinä. Tai jos itse pilaisin vävyni ensihetket isänä niin todellakin ansaitsisin kuulla kunniani. Haluan olla välittävä äiti (jo lähes aikuisen) lapseni kaikissa elämäntilanteissa ja itsekäs vouhotus herkässä tilanteessa, tuoreiden vanhempien vasta totutellessa uuteen, ei olisi rakkautta nähnytkään.

Juuri näin. Minua ihmetyttää tuo, että nykyään kun synnytyslaitoksella ei edes olla kuin pari päivää, sukulaiset on sinne änkeämässä? En voi ymmärtää. Meidän vauvaa saa tulla katsomaan sitten kun olemme rauhassa kotiutuneet. Ehkä viikon päästä kotiutumisesta. Se vauva ei sitä katsomista kaipaa, joten koko kyläily olisi vain sukulaisten tarpeidentyydytystä. Ja persii kipeänä ei ainakaan minua kiinnosta ottaa huomioon kenenkään muun tarpeita kuin omiani ja vauvan. Eikä siinä vaiheessa kuulukaan.

Täytyy sanoa että jos äitini tai anoppini olisi käyttäytynyt kuin tuo mummo joka sentään lopulta otti opikseen, en pystyisi enää kunnioittamaan sitä ihmistä. Sietäisin ehkä, mutta kyllä kunnioitus menee kerrasta jos aikuisella ihmisellä ei ole minkäänlaista tunnesäätelyä.

Tämä! Vaikka annan vielä toisen mahdollisuuden anopilleni, niin kyllä se kunnioitus meni siinä, varsinkin kun se seuraavana päivänä vielä mökötti. Enkä jätä vauvaa sille hoitoon se on ihan selvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ajattelet että jotakin on pakko sanoa? Jos siltä ei ole tuntunut aikaisemmin mutta tämä keskustelu on aiheuttanut tunteen? Anna hänen olla omanlaisensa mummo. Ei kaikki tykkää hevosenleikeistä isojen kanssa, voi olla helpompi ja nivelille ym. mukavampi istua rauhassa. Vauvan kanssa on mukava vuorovaikuttaa ja vaihdella hymyjä. Ehkä kertoilla elämästä ennen vanhaan ja muistella mukavia, lorutellakin vaan. Siihen saattaa kerääntyä ne isommatkin kuulolle ja rauhoittua leikeistään."

Ok. Muotoilin hieman huonosti. Olemme siis käyneet keskusteluja jo 3 vuotta, mutta mikään ei mene perille. Eniten harmittaa se, että vanhemmat lapset sivutetaan täysin, kun uusi vauva tulee. Ja toki myös se, että oman sukuni kanssa olen tottunut, että apua saa kun pyytää ja kertoo mitä tarvitsee. Anopilla homma menee niin, että hän paukasee paikalle ja ilmoittaa: "lähde kauppaan, minä jään vauvan kanssa."

Meillä yritettiin useamman kerran tuota mee sä nyt vähän shoppailemaan, niin minä hoidan vauvaa -metodia. Me asutaan keskellä ei mitään, joten jos haluaa muualle kuin ruokakauppaan, niin menee autossa 1,5 h. Lisäksi en pidä shoppailusta.

Mun esikoinen oli vauvana ns kiltti ja helppo lapsi, mutta sattui niitä huonoja öitä meillekin. Tuollaisen yön jälkeen olin puklutahraisessa yöpaidassa, kun anoppi paukahtaa paikalle aamukasilta ilmoittamaan että nyt pitäis päästä hoitamaan. Sanoin että mä en nyt mene kuin nukkumaan, kun vauvakin huudettuaan koko yön viimeinkin nukkui. Anoppi suuttui mulle ihan silmittömästi, että ei Antti huuda öitä, vaan nukkuu. Mä siinä jo sanoin että nyt ei ole hyvä vierailuaika, että sopisi poistua. Anoppi oli jo menossa kohti meidän makkaria, että hänpä tässä hakee vauvan, voi hoitaa kun mä nukun. Saatoin aika rumin sanankääntein toivottaa hyvää kotimatkaa ja menin makkariin, anoppi meinasi jäädä oven väliin kun seurasi mua. Siellä se hullu käveli ympyrää varmaan 10 minuuttia ennen kuin ulko-ovi kolahti.

Tämän anopinvihaajan lapet ovat jo  koulussa, mutta hän ei tiedä rajumpaa aihetta kuin vihata anopin syliä.  Jos joku sanoo  mummon nimen tämä äiti oksentaa pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän anopinvihaajan lapet ovat jo  koulussa, mutta hän ei tiedä rajumpaa aihetta kuin vihata anopin syliä.  Jos joku sanoo  mummon nimen tämä äiti oksentaa pitkään.

Monestiko olet anopin syliin joutunut?

Vierailija kirjoitti:

Tämän anopinvihaajan lapet ovat jo  koulussa, mutta hän ei tiedä rajumpaa aihetta kuin vihata anopin syliä.  Jos joku sanoo  mummon nimen tämä äiti oksentaa pitkään.

Nää pakkohalaajat ei kyllä suinkaan lopeta sitä harrastustaan vaikka lapsi olisi miten iso. 

Miten voi estää ettei kävelevä lapsi mene Mummin syliin. Vauvan voi estää muttei kävelevää.

Likaa mummon naineita lapselle kuten tässä jutussa. Sano mummoa hulluksi huoraksi juopoksi taaperolle.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi estää ettei kävelevä lapsi mene Mummin syliin. Vauvan voi estää muttei kävelevää.

Meillä lapset kääntää kylkeä halaajaa päin ja päänsä pois. Onneksi heitä ei ole kuin yksi, jolla on tämä ihmeellinen tarve halata. Ja puhua yläkoululaiselle "popasta" yms lastenkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi estää ettei kävelevä lapsi mene Mummin syliin. Vauvan voi estää muttei kävelevää.

Ongelma onkin se, että se pakoon yrittävä taapero napataan väkisin syliin ja häntä halitaan ja puserrellaan vaikka toinen huutaa pää punaisena POISPOISPOIS. Jos lapsi haluaa sinne mummun syliin, niin menköön.

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

Et sitten lukenut edes ketjuun laitettuja poliisin ohjeita siitä miten kasvatetaan lapsi jolla on rajat ja koskemattomuus ja joka osaa puolustaa niitä?

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi estää ettei kävelevä lapsi mene Mummin syliin. Vauvan voi estää muttei kävelevää.

Meidän kohdalla pitäisi kyllä tämä ihan oikeasti estää. Mummo näet tulkitsee, että kun lapsi tulee metrin säteellä hänestä, että "se juoksi mummun syliin" ja kaappaa vaivaantuneen lapsen syliinsä. Kun osaisi edes eleitä lukea, että kun lapsi on jännittynyt siinä sylissä, mutta ei. Eikö millään voi kysyä (jo puhuvalta lapselta) että tuletko syliin.

En ymmärrä mikä siinä on muuten niin vaikeaa kysyä. Minä itsekin kysyn lapselta aina tuletko syliin tai saako halata, kun se on minusta itsestäni lähtöisin se halaus ym. Silti lapsi tulee usein syliin ja pussaa, halaa ym. En ymmärrä mitä siinä oikein menee pilalle tai rikki, jos kysyy toiselta että tuletko syliin? Ehkä kultamummi voi avata tätä, kun en vain tajua tätä logiikkaa.

No ei se lapsi kyllä mitään rakkautta tunne kun joku tulee väkisin halaamaan. Mutta kai se on tärkeämpää sitten että se aikuinen saa omat tarpeensa tyydytettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.

Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

Ei se, että mummi tai kummi olisi paha jos haluaa halata lasta. Sitä halausta vaan ei saa tehdä lapsen tahdon vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.

Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.

Lue se poliisin ohje.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.

Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.

No en mä usko, että se pää punaisena ulvova kiemurteleva lapsi on kovin ilahtunut siitä halauksesta. Lapsen protestoinnille vielä nauretaan, joka on lapsen tunteiden mitätöintiä. Mikä taas on henkistä väkivaltaa, joka taas on tutkitusti lapselle (ja aikuisillekin) haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi estää ettei kävelevä lapsi mene Mummin syliin. Vauvan voi estää muttei kävelevää.

Meidän kohdalla pitäisi kyllä tämä ihan oikeasti estää. Mummo näet tulkitsee, että kun lapsi tulee metrin säteellä hänestä, että "se juoksi mummun syliin" ja kaappaa vaivaantuneen lapsen syliinsä. Kun osaisi edes eleitä lukea, että kun lapsi on jännittynyt siinä sylissä, mutta ei. Eikö millään voi kysyä (jo puhuvalta lapselta) että tuletko syliin.

En ymmärrä mikä siinä on muuten niin vaikeaa kysyä. Minä itsekin kysyn lapselta aina tuletko syliin tai saako halata, kun se on minusta itsestäni lähtöisin se halaus ym. Silti lapsi tulee usein syliin ja pussaa, halaa ym. En ymmärrä mitä siinä oikein menee pilalle tai rikki, jos kysyy toiselta että tuletko syliin? Ehkä kultamummi voi avata tätä, kun en vain tajua tätä logiikkaa.

Kysymisessä on katsos se riski olemassa että vastaus onkin ei. Oliskin heti vaikeampi tilanne mummelille repiä se lapsi ei:stä huolimatta itseään vasten. Kivempi esiintyä vaan niiiin rakastavana halipusumummuna ettei kerrassaan vaan malta kysyä mitään saati mitään eleitä tarkkailla, kun pitää saada kultamussua taas vähän rutistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.

Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?

Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.

Ei se, että mummi tai kummi olisi paha jos haluaa halata lasta. Sitä halausta vaan ei saa tehdä lapsen tahdon vastaisesti.

Eikä sitä ole pakko tehdä. Mummokin voi rakastaa muita ihmisiä kunnioittaen. Ei vaan aitä itseään miettien.