Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.
Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?
Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.
Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.
Lue se poliisin ohje.
Enemmän kiinnostaa suurperheiden äitien ja tolkullisten kasvatusammattilaisten näkemys tuohon hommaan. Poliisi ei edusta ainakaan minulle mitään auktoriteettia jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.
Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?
Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.
Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.
Lue se poliisin ohje.
Enemmän kiinnostaa suurperheiden äitien ja tolkullisten kasvatusammattilaisten näkemys tuohon hommaan. Poliisi ei edusta ainakaan minulle mitään auktoriteettia jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Poliisin ohje on laadittu niiden kasvatusammattilaisten kanssa yhteistyössä.
Minua on kautta vuosien vituttanut lapsuudenperheeni käytös. Kun menemme/he tulevat, minä olen aivan näkymätön ja nimetön. Siis juostaan hulluna lasteni luo ja just tarrataan kiinni. Kumpikaan ei tykkää halailusta. He kääntää selkää ja kylkeä ja vetää itseään pois.
Meillä ei edes ikinä halailtu kun olin lapsi, eikä nykyäänkään edes esim onnitellessa. Ne on vaan nää mun lapseni joita kaikkien pitäisi saada klähmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.
Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?
Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.
Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.
Lue se poliisin ohje.
Enemmän kiinnostaa suurperheiden äitien ja tolkullisten kasvatusammattilaisten näkemys tuohon hommaan. Poliisi ei edusta ainakaan minulle mitään auktoriteettia jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Myös Pela neuvoo yksiselitteisesti, että lasta ei saa halata väkisin ja lapsen pitää saada päättää, kuka häntä halaa tai ketä hän halaa.
Pelan Turvaopas löytyy Pelan sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanattomaksi vetää nykymeno vaan jälleen. En muista yhden ainoankaan tuttuni opettaneen lapsilleen että halaava sukulainen, varsinkaan tuttu ja turvallinen isoäiti - mitenkään rikkoisi heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tosi helkkarin fiksua kasvattaa lapsi näkemään vääryyttä ja oikeuksien polkemista jopa nyt näissä normaalisti hyvissä asioissa. Lapsi menee täysin sekaisin jos hänelle vauvasta asti annetaan ymmärtää että mummi tai kummi on ilkeä ja paha jos haluaa halailla.
Halaus oli silloin - 90 luvun alussa -ja on edelleen rakkaudenosoitus. Lapsi ei käsitä intimiteetinsuojaa kunnolla kuin vasta varhaismurkkuna. Annettais vaan pysyä siihen asti lapsina?
Näistä lapsista joiden varttumisen aikuiseksi olen nähnyt ei ole yhtäkään esim käytetty hyväksi. Ei yhtäkään vaikka antoivat mummojen ja kummien halailla, varmaan joskus vähän "vastentahtoisesti" jopa jos oli kiire leikkeihin tai muuta. On vaan niin vaikeaa hitto vie kaikki nykyään.MIKSI niiden perheen ulkopuolisten siis pitäisi saada halata? Ei aukea.
Ai ihanko oikeasti miksi pitäis ukin saada halata lapsenlastaan? Tai mummon, kummin, läheisen sedän? Halaus kertoo aika yleismaailmallisesti että hei olet tärkeä, on ollut ikävä. Iäkkäämmät mummot halaa varmaan jo halaamisen ilosta! Kun on MUKAVA halata esim 2v. lasta ja samalla kutittaa ehkä, huikata että ootpa ihana, tms ilahduttaa sitä, tiedätkö sinä edes mitä on ilahduttaminen? Se on ehkä pahinta kaikessa tässä helvetin höyryämisessä että tää vie ILON mukanaan. Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista. Näyttäkää mulle lapsi joka traumatisoituu halaavasta mummistaan. Minun poikia nauratti jos niitä ei ollut päästävinään otteesta! Jos nykyään lapset jumankauta itkee siinä tilanteessa niin katsetta peiliin... Mörkö tulee just siitä asiasta minkä yhteyteen just sinä lapsen vanhempi, sen asetat. Useampi lapsi niin pipo höllenee - luojan kiitos sun lasten kannalta.
Vähän ristiriitaista tekstiä. Huomaatko itse mitä kirjoitat? -Ukin pitäisi saada halata, mummo halaa halaamisen ilosta kun on mukava halata lasta. Ja sitten "Kaikessa on kyse aikuisten oikuista -luvista ja rajoista ja oikeuksista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini, veljieni vaimojen miniä ja heidän lasten isoäiti ei koskaan riipinyt vauvoja, jotka syntyivät sukuun ja tuotiin kyläilemään. Jos hänelle annettiin pienokainen, hän ystävällisesti totesi 'voi voi liekö enää osaankaan'. Mutta hän myöskin lämpimällä äänellä sanoi jotakin uudesta tulokkaasta. Oli työteliäs maalaisnainen, joka saattoi ulkoa askareilta tullessaan todeta jotakin ääntelevästä vauvasta 'sinä toimitat jo noin pienenä'.
Äitini kuoltua puolivälissä yhdeksääkymmentä alkoi miniöiden parjaus 'kuinka heillä ei ollut mummua' (sehän oli toki anoppi, ei miniöiden mummu).
Äidilläni meni yhden skitsofreenikko-lapsen hoitoon, ainaiseen hoitoonlähettämiseen ja koutsaamiseen sekä pysyvän hoitopaikan etsimiseen liki parikymmentä vuotta.
Eihän toki ollut hurahtavaa tyyppiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, veljieni vaimojen miniä ja heidän lasten isoäiti ei koskaan riipinyt vauvoja, jotka syntyivät sukuun ja tuotiin kyläilemään. Jos hänelle annettiin pienokainen, hän ystävällisesti totesi 'voi voi liekö enää osaankaan'. Mutta hän myöskin lämpimällä äänellä sanoi jotakin uudesta tulokkaasta. Oli työteliäs maalaisnainen, joka saattoi ulkoa askareilta tullessaan todeta jotakin ääntelevästä vauvasta 'sinä toimitat jo noin pienenä'.
Äitini kuoltua puolivälissä yhdeksääkymmentä alkoi miniöiden parjaus 'kuinka heillä ei ollut mummua' (sehän oli toki anoppi, ei miniöiden mummu).
Äidilläni meni yhden skitsofreenikko-lapsen hoitoon, ainaiseen hoitoonlähettämiseen ja koutsaamiseen sekä pysyvän hoitopaikan etsimiseen liki parikymmentä vuotta.
Eihän toki ollut hurahtavaa tyyppiäkään.
Tässä ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisinhalaavan anopin jäljiltä sai heittää esikoisen vaatteet kotona aina suoraan pyykkiin. Haisi siis todella kitkerältä hieltä, punoitti ja hikoili jatkuvasti talvellakin, mutta silti oli pakko roikkua esikoisessa ja puristella tätä joka ikinen sekunti. Lopultahan lapsi kirkui "hyi, hyi" mutta toinen vain hymyili ja puristi edelleen, polvillaan lattialla heijasi vaan itseään ja rimpuilevaa lasta. Autossa leijaili se pistävä hien lemu kun lähdimme kotiin. Vapisin kiukusta joskus kun pojalle ostettu uusi villapaita haisi pesunkin jälkeen vielä aivan hieltä! Ja anoppia vaan hymyilytti ja nauratti aina vaan, kunnes lopulta sitten kamelin selkä katkesi ja tämä nuori kiltti äiti muuttui nuoreksi ilkeäksi äidiksi.
Enkä ole katunut päivääkään, muistan eukkoa lähinnä jos haistan oikein pahan hienhajun jossain kaupassa tai muualla. Tai jos joku käyttää ilmaisua "halituttaa" 🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, veljieni vaimojen miniä ja heidän lasten isoäiti ei koskaan riipinyt vauvoja, jotka syntyivät sukuun ja tuotiin kyläilemään. Jos hänelle annettiin pienokainen, hän ystävällisesti totesi 'voi voi liekö enää osaankaan'. Mutta hän myöskin lämpimällä äänellä sanoi jotakin uudesta tulokkaasta. Oli työteliäs maalaisnainen, joka saattoi ulkoa askareilta tullessaan todeta jotakin ääntelevästä vauvasta 'sinä toimitat jo noin pienenä'.
Äitini kuoltua puolivälissä yhdeksääkymmentä alkoi miniöiden parjaus 'kuinka heillä ei ollut mummua' (sehän oli toki anoppi, ei miniöiden mummu).
Äidilläni meni yhden skitsofreenikko-lapsen hoitoon, ainaiseen hoitoonlähettämiseen ja koutsaamiseen sekä pysyvän hoitopaikan etsimiseen liki parikymmentä vuotta.
Eihän toki ollut hurahtavaa tyyppiäkään.
Tässä ei ole mitään järkeä.
Oli hyvä ja kaikille rakas äiti,anoppi ja mummo, varmaan sitä tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, veljieni vaimojen miniä ja heidän lasten isoäiti ei koskaan riipinyt vauvoja, jotka syntyivät sukuun ja tuotiin kyläilemään. Jos hänelle annettiin pienokainen, hän ystävällisesti totesi 'voi voi liekö enää osaankaan'. Mutta hän myöskin lämpimällä äänellä sanoi jotakin uudesta tulokkaasta. Oli työteliäs maalaisnainen, joka saattoi ulkoa askareilta tullessaan todeta jotakin ääntelevästä vauvasta 'sinä toimitat jo noin pienenä'.
Äitini kuoltua puolivälissä yhdeksääkymmentä alkoi miniöiden parjaus 'kuinka heillä ei ollut mummua' (sehän oli toki anoppi, ei miniöiden mummu).
Äidilläni meni yhden skitsofreenikko-lapsen hoitoon, ainaiseen hoitoonlähettämiseen ja koutsaamiseen sekä pysyvän hoitopaikan etsimiseen liki parikymmentä vuotta.
Eihän toki ollut hurahtavaa tyyppiäkään.
Tässä ei ole mitään järkeä.
Oli hyvä ja kaikille rakas äiti,anoppi ja mummo, varmaan sitä tarkoitti.
Tyttären näkemys. Saattoi silti olla horror anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Väkisinhalaavan anopin jäljiltä sai heittää esikoisen vaatteet kotona aina suoraan pyykkiin. Haisi siis todella kitkerältä hieltä, punoitti ja hikoili jatkuvasti talvellakin, mutta silti oli pakko roikkua esikoisessa ja puristella tätä joka ikinen sekunti. Lopultahan lapsi kirkui "hyi, hyi" mutta toinen vain hymyili ja puristi edelleen, polvillaan lattialla heijasi vaan itseään ja rimpuilevaa lasta. Autossa leijaili se pistävä hien lemu kun lähdimme kotiin. Vapisin kiukusta joskus kun pojalle ostettu uusi villapaita haisi pesunkin jälkeen vielä aivan hieltä! Ja anoppia vaan hymyilytti ja nauratti aina vaan, kunnes lopulta sitten kamelin selkä katkesi ja tämä nuori kiltti äiti muuttui nuoreksi ilkeäksi äidiksi.
Enkä ole katunut päivääkään, muistan eukkoa lähinnä jos haistan oikein pahan hienhajun jossain kaupassa tai muualla. Tai jos joku käyttää ilmaisua "halituttaa" 🤮🤮🤮
Vaihdevuodet ollu hällä. Eipä sille hikoilulle oikeasti mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkisinhalaavan anopin jäljiltä sai heittää esikoisen vaatteet kotona aina suoraan pyykkiin. Haisi siis todella kitkerältä hieltä, punoitti ja hikoili jatkuvasti talvellakin, mutta silti oli pakko roikkua esikoisessa ja puristella tätä joka ikinen sekunti. Lopultahan lapsi kirkui "hyi, hyi" mutta toinen vain hymyili ja puristi edelleen, polvillaan lattialla heijasi vaan itseään ja rimpuilevaa lasta. Autossa leijaili se pistävä hien lemu kun lähdimme kotiin. Vapisin kiukusta joskus kun pojalle ostettu uusi villapaita haisi pesunkin jälkeen vielä aivan hieltä! Ja anoppia vaan hymyilytti ja nauratti aina vaan, kunnes lopulta sitten kamelin selkä katkesi ja tämä nuori kiltti äiti muuttui nuoreksi ilkeäksi äidiksi.
Enkä ole katunut päivääkään, muistan eukkoa lähinnä jos haistan oikein pahan hienhajun jossain kaupassa tai muualla. Tai jos joku käyttää ilmaisua "halituttaa" 🤮🤮🤮Vaihdevuodet ollu hällä. Eipä sille hikoilulle oikeasti mitään mahda.
Ei vaan pidä klähmiä muiden lapsia silloin.
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Ei hän ala setviä ulkopuolisen aiheuttamia ongelmia ja käytä aikaansa siihen kun hänen pitäisi keskittyä lapseensa.
Äidin tehtävä on keskittyä lapsensa ja perheensä hyvinvointiin. Ei hyväntekeväisyyteen. Tai muiden ihmisten etuun perhenesä ja lapsensa kustannuksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Näin on. Äiti ei saa projisoida omia tuntemuksiaan mummin suhteen ja näin valita lapsensa puolesta syntyykö suhde vai ei. Mahdollisuuden on jokainen ansainnut ja lapsen ilo on ainoa oikeudenmukainen mittari tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Näin on. Äiti ei saa projisoida omia tuntemuksiaan mummin suhteen ja näin valita lapsensa puolesta syntyykö suhde vai ei. Mahdollisuuden on jokainen ansainnut ja lapsen ilo on ainoa oikeudenmukainen mittari tässä asiassa.
Lapsen etu on se että äiti on onnellinen. Jos äidillä on huono olla tai hän stressaantuu, ei lapsi hyödy siitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Huomaa sana VÄKISIN. Tästä me muut puhutaan, niistä tilanteista kun lapsi ei niitä halauksia halua. Jotkut lapset ovat myös todella ujoja, ja ahdistuvat kun mummo halaa, koska se on mummon mielestä "niin mukavaa halata ja samalla kutittaa ehkä ja", yök... Mieti miltä se tuntuisi jos joku mies tulisi sulle noin tekemään kun et todellakaan sitä halua.