Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Näin on. Äiti ei saa projisoida omia tuntemuksiaan mummin suhteen ja näin valita lapsensa puolesta syntyykö suhde vai ei. Mahdollisuuden on jokainen ansainnut ja lapsen ilo on ainoa oikeudenmukainen mittari tässä asiassa.
Vanhempien tehtävä on luoda onnellinen ja harmoninen koti jossa kaikkien on hyvä olla.
Ei mahdollistaa juna-asemaa jonne tulee ventovieraita vaatimuksineen kyykyttämään kodin asukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Tietenkin saa ja voi ja on. Höntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
Kyllä! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Näin on. Äiti ei saa projisoida omia tuntemuksiaan mummin suhteen ja näin valita lapsensa puolesta syntyykö suhde vai ei. Mahdollisuuden on jokainen ansainnut ja lapsen ilo on ainoa oikeudenmukainen mittari tässä asiassa.
Kai sinä käsität että ne lapsen vanhemmat kyllä yleensä tuntee tämän isovanhemman? Ja se mahdollisuus on ollut jo vanhemman omassa lapsuudessa? Ja ajassa ennen lasta? Ja vanhemmat, hyvät vanhemmat, tekevät sen tuntemisen pohjalta päätöksiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Mä ainakin pidän omaa mummiani huonona ihmissuhteena. Olisin antanut mitä vaan että joku olis puuttunut siihen miten hän mua kohteli lapsena. Mun vanhemmat edelleen vuosien jälkeen katuu sitä etteivät puuttuneet ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
Lukisit edes ketjua niin tietäisit. Tässä on kirjoitettu ihan konkreettisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Miltä sinä suojelet lastasi, siitä siinä on kysymys. Lapsen etu ratkaisee.
Siltä miltä huoltajan velvollisuuksiin kuuluukin suojella. Ei se että on jollekulle sukua tee ihmisestä hyväntahtoista tai edes hyvään kykenevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Eli lähtökohtaisesti jo kävelet täysin yli vanhempien auktoriteetin? Ja se on sinusta terve asenne lähestyä perhettä? EI OLE.
Jos ikinä tuosta mielit päästä eteenpäin, ainoa väylä on se itsetutkistelu. Vakava itsetutkiskelu. Ei se että rummutat oikeuksia joita ei ole ja tehtailet viranomaiskanteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Näin on. Äiti ei saa projisoida omia tuntemuksiaan mummin suhteen ja näin valita lapsensa puolesta syntyykö suhde vai ei. Mahdollisuuden on jokainen ansainnut ja lapsen ilo on ainoa oikeudenmukainen mittari tässä asiassa.
Entä jos mahdollisuuksia on annettu monta, ja se isoäiti silti jatkaa lapsen vanhempien jatkuvaa mitätöintiä, lapsille haukkuu vanhempia jne. Kyllä mä valitsin tässä vaiheessa mummelin heivaamisen elämästämme, lapseni tarvitsee enemmän iloista, hyvin voivaa äitiä kuin jyrämummua ja hermoraunio-äitiä. ei tuo lapsi ole isoäitiään juuri kaivannut, kun hyvä jos muistaa mummuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Ei lähestymiskielto ilmasta tule, ensin jonkun pitää kieltää häirikköä lähestymästä, ja jos tämä ei kielloista huolimatta pysy poissa haetaan vasta apua viranomaisilta. Mutta sinun mielestäsikö pitäisi antaa asioiden mennä noin pitkälle, ja lapsen kärsiä noin pahasti vinksahtaneen mummon käsissä, että vaaditaan lähestymiskieltoa? Vasta sittenkö äitillä on oikeus päättää että mummon suhde lapseen ei jatku? Sanoisit nyt vaan suoraan että et lapsen etua tässä mieti, vaan mummon oikeuksia lapseen huutelet, ja näitä oikeuksia ei nyt vaan ole.
Minulla on riesana mummo jolle jouduttiin hakemaan kolmesti lähestymiskielto.
Tällä kokemuksella sanom että olisinpa vain kuunnellut heti vaistoani ko ihmisen suhteen, enkä antanut ”mahdollisuutta”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Kuule, kyllä niitä on! Oma mummoni suosi toisia serkkuja ja oli varsin tyly lähiserkuille. No, se kostautui yksinäisenä vanhuutena!
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
Mutta isovanhemmillako on?
Näillä joiden sekoamisten ymmärtämistä täällä on vaadittu ja jotka ei osaa edes puhua muuta kuin tuituikieltä tai kommunikoida viranomaisten avustuksella?
Ja miksi se isoäiti ei kommunikoi oman lapsensa kanssa niistä lahjoista? Sen sijaan että häiriköi sen äidin päivää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ja tuoreen vanhemman suhteen laatu antaa kasvupohjan suhteelle lapsenlapseen. Ja vastaavasti lapsen ja isovanhemman hyvä yhteys kantaa positiivisuutta myös keskimmäiseen sukupolveen.
Kolmioasetelmaan anoppi-miniä-lapsenlapsi liittyy usein kilpailun ja kateuden tunteita. Kun aikuiset sukupolvet pääsevät tasaveroiseen, toisiaan arvostavaan vuorovaikutukseen, lapsi voi hyvin. Jos vanhempi ja isovanhempi eivät keskenään selvittele suhteensa solmuja, paine siirtyy lapselle, joka joutuu tasapainoilemaan riitelevien läheistensä välissä.
Tavoitteeksi voi asettaa konkreettiset kanssakäymisen pelisäännöt. Kiitos ja anteeksi -sanojen voima on suuri.
Mummo on perheen ulkopuolinen joka ulkoistetaan jos aiheuttaa ongelmia. Simple.
Hyvä äiti ei kärjistä ongelmia eikä laita omaa etuaan lapsensa edun edelle. Onko niin harvinainen geenilotto, että lapsi perii vanhemmiltaan hyvän sydämen? Keep it simple, be good, not god.
Eli toisin sanoin, anna anopin häärätä tai muuten olet itsekäs äiti? Mitä paskaa tää nyt taas on? Voi myös olla liian kiltti, ja lapsi voi tästä kärsiä. Mua kaduttaa oikeasti eniten että olin aivan liian kiltti ja kohtelias ja anoppi käytti tätä törkeästi hyväkseen. Mun tehtävä äitinä on suojella mun lasta, eikä olla "kiltti".
Suojella äidin pitääkin, tietenkin. Mutta ihmissuhteiden syntymisen estäminen ei saa eikä voi olla äidin päätettävissä ellei asiaan liity viranomaisten päättämää lähestymiskieltoa tai muuta konkreettista ongelmaa. Moniko lapsi pitää omaa mummiaan huonona ihmissuhteena?
En tiedä minäkään sellaista lasta.
Mä en ole enää lapsi ja molemmat mummotkin on jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Toinen mummu oli täysin välinpitämätön. Toinen kyllä omalla kieroutuneella tavallaan rakastu ja opin häneltä paljon. Mutta häneltä opin myös pahaakin, esim itsensä arvostaminen oli mummun mielestä huono asia, laski sen ylpeydeksi, ja sehän on kuolemansynti.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
Jos huokuu noin avointa vihaa ja halveksuntaa jotakuta kohtaan, ei ole tervettä seuraa tämän lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko kaikilla vanhemmilla käsitys oikeasta ja väärästä, niin vahva ymmärrys mikä on oikeudenmukaista ja mikä on lapsen etu, että he ristiriitatilanteissa erottaisivat mitkä tuntemukset ovat heidän omia pelkojaan, vallanhaluaan ja ylikorostunutta suojelunhaluaan ja mikä on oikeasti se sopiva suhtautumistapa. On ristiriitoja ihmisten kesken ja opettelua miten tullaan toimeen ja sitten on erikseen häiriintyneet tapaukset.
Kommunikointi on taitolaji ja esim. jos viihdyttää itseään pelkästään realitysarjoilla, niin vähän epäilyttää henkilön harkintakyky.
Tiedättehän "Hei ai sä tulit jo, onko nälkä ja jääkaapissa on makrulaatikkoo,lapset leikkii, me syötiin jo mut tiiäkkö mitä tempparit - no nyt se Santeri päätti lopettaa suhteen sen Marinan kanssa ja keskittyä sit Annikaan mut sit se Santeri kuitenkin suuteli sitä Marinaa kääk mä en kestä ja sun äitis muuten ei sit enää tuu meille. Mä en kestä sitä akkaa enää yhtään, tänään siltä tuli kaks viestii joululahjoista hei pliis hetken rauhaa miksei se kysy sulta."
Pienet piirit johtaa aivosolujen tuhoon.
Jos huokuu noin avointa vihaa ja halveksuntaa jotakuta kohtaan, ei ole tervettä seuraa tämän lapsille.
Avoin viha ja halveksunta? Ei, tästä ei ole kysymys eikä kirjoitus sisällä tuota tunnetta. Kyseenalaistaminen, ihan havaintoihin perustuvaa huomiointia. Ei, en ole anoppi tai mummo.
Huono itsetunto, kateus, niistä yleensä suvun riidat saavat polttoainetta. Epäsopu roihuaa. Kuinka moni katsoo itseään ja miettii onko minussa jotain muutettavaa niin, että olisin paras mahdollinen minä.
Minä olen hyvillä mielin siitä, että suku pitää minua jämäkkänä ja oikeudenmukaisena ihmisenä mutta myös hyvänä ihmisenä. On kiva kuulla kiitosta jo elinaikanaan :D mutta ei se ole helpolla tullut. Monta kertaa on joutunut puremaan kieltään, malttamaan mielensä, kiroilemaan ääneen ja äänettömästi mutta lopulta asiat hakevat uomansa. Äippä tai diplomaatti - samat taidot tarvitaan. Pahimpina hetkinä olen voinut katsoa kätteni jälkiä, että tulipa taas hakattua halkoja. Harva sukulainen tulee viereen tulukuttamaan omiaan kun kirves heiluu.