Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö kertoo anoppinsa olevan tyytymätön oli kakku leivottu itse tai ostettu kaupasta ja mikään ei miellytä anoppia. Seuraavassa lauseessa hän kertoo anopin olevan diagnosoitu. Normaali ihminen ymmärtäisi ettei sairaalta ihmiseltä voida odottaa normaalia käytöstä.
Täällä on useampaan otteeseen sanottu että kun hallitsee omia tunteita niin hallitsee muita. Sairaan ihmisen kanssa näin ei kuitenkaan ole. Jokainen normaali ihminen ymmärtää sen.
Minusta tämä oli oikein hyvä.
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Kyse on miten reagoit toiseen ihmiseen, ei se, että pinnistämällä ja pieruasi pidättämällä saat anoppisi levitoimaan.. tarkoitus on pitää omat hermot kurissa ja vaikka poistua paikalta.
Itse olen jo toipunut kauan sitten, toisilta matka kestää kauemmin.
Ja täähän toimii vain terveiden ihmisten kanssa, ei sairaiden. Vähän kuin selittäisit miten luodin pysäyttää kun vaan on rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta ja normaali keskustelu ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta ja normaali keskustelu ei onnistu.
Missä tästä asiasta voi sitten keskustella kun neuvolassa tarjotaan vain yhteistä keskusteluaikaa anopin kanssa ja miehen puolen suku yrittää luovia eteenpäin laput silmillä ja anopin käytökseen ei kukaan tohdi puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta ja normaali keskustelu ei onnistu.
Missä tästä asiasta voi sitten keskustella kun neuvolassa tarjotaan vain yhteistä keskusteluaikaa anopin kanssa ja miehen puolen suku yrittää luovia eteenpäin laput silmillä ja anopin käytökseen ei kukaan tohdi puuttua.
Niinpä. Meillekin tyrkytettiin tuota keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta ja normaali keskustelu ei onnistu.
Missä tästä asiasta voi sitten keskustella kun neuvolassa tarjotaan vain yhteistä keskusteluaikaa anopin kanssa ja miehen puolen suku yrittää luovia eteenpäin laput silmillä ja anopin käytökseen ei kukaan tohdi puuttua.
Niinpä. Meillekin tyrkytettiin tuota keskustelua.
Sama ihminenkö täällä vastailee itselleen. Noh, on ainakin samaa mieltä itsensä kanssa. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta ja normaali keskustelu ei onnistu.
Missä tästä asiasta voi sitten keskustella kun neuvolassa tarjotaan vain yhteistä keskusteluaikaa anopin kanssa ja miehen puolen suku yrittää luovia eteenpäin laput silmillä ja anopin käytökseen ei kukaan tohdi puuttua.
Niinpä. Meillekin tyrkytettiin tuota keskustelua.
Sama ihminenkö täällä vastailee itselleen. Noh, on ainakin samaa mieltä itsensä kanssa. 😉
No eipä ole sama. Miksi tää asia jaksaa sua noin vaivata ja huvittaa? Jos ei kerran ole mitään omakohtaista mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta ja normaali keskustelu ei onnistu.
Missä tästä asiasta voi sitten keskustella kun neuvolassa tarjotaan vain yhteistä keskusteluaikaa anopin kanssa ja miehen puolen suku yrittää luovia eteenpäin laput silmillä ja anopin käytökseen ei kukaan tohdi puuttua.
Niinpä. Meillekin tyrkytettiin tuota keskustelua.
Sama ihminenkö täällä vastailee itselleen. Noh, on ainakin samaa mieltä itsensä kanssa. 😉
On sulla rankkaa, voi hyvänen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
Ton kun tietäis. Omalla anopilla ei ole mitään diagnoosia ja osaa olla ihan normaalikin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet niin oikeassa ja kiitos kun kerroit mielipiteesi ja kokemuksesi. Toivoin ainakin omaan elämääni enemmän sinunlaisia tyyppejä kuin näitä kommenttiasi alapeukuttaneita tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Sinun kommenttisi on turha ja niin sinäkin. Kuka tarvitsee sinua läheiseksi ihmiseksi? En ainakaan minä. Sitä toista kommentoijaa taas arvostan ihmisenä ja ajattelijana ihan yhden tekstin perusteella. Ajattelepa sitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
A) mielenterveysongelmaisten omaisille on Suomessa hyvin vähän tukea tarjolla, ei kukaan tue hullun mummon kanssa kamppailevaa, hyvä että jossain voi purkaa B) se mielen horjuminen alkaa usein niin, että ihminen tekee jotain kummallista, joka saa hälykellot kilkattaa, mutta silti ei oikein tiedä, että mikä siinä käytöksessä rassaa ja aen yrittää selittää normaaliksi. Minulla hullu omainen juurikin tolleen häälyi yhden kevään ja työkaverin psykoosikin alkoi juuri noin, pieniä omituisuuksia kunnes sitten kävikin miehensä kimppuun saksien kanssa kun iski kunnon harhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Sinun kommenttisi on turha ja niin sinäkin. Kuka tarvitsee sinua läheiseksi ihmiseksi? En ainakaan minä. Sitä toista kommentoijaa taas arvostan ihmisenä ja ajattelijana ihan yhden tekstin perusteella. Ajattelepa sitä!
Ajattelepa sitä ettei minua voisi vähempää kiinnostaa sinun arvostamiset tai arvostamatta jättämiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Sinun kommenttisi on turha ja niin sinäkin. Kuka tarvitsee sinua läheiseksi ihmiseksi? En ainakaan minä. Sitä toista kommentoijaa taas arvostan ihmisenä ja ajattelijana ihan yhden tekstin perusteella. Ajattelepa sitä!
Ajattelepa sitä ettei minua voisi vähempää kiinnostaa sinun arvostamiset tai arvostamatta jättämiset.
Siinä tapauksessa olisit varmaan jättänyt kommentoimatta. Mitä sinä oikein sössötät 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Ihme sössöttäjä 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Ihme sössöttäjä 😂😂😂😂
Ei taas tämä sössöttäjä!!! Pilaat koko ketjun kun se vihdoinkin muuttui asialliseksi, mene pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja usein ajatellekseen selkeästi ja toimiakseen järkevästi on hallittava tunteet. Se ei tarkoita huonon kohtelun sietämistä ja hyväksymistä mutta toimiaksesi järkevällä tavalla esimerkiksi poistuaksesi paikalta autolla niin sinulla on oltava kontrolli, ja taas vaikka kolaripaikalla koottava itsesi toimintaan. Toiset ovat hysteerisiä ja kyvyttömiä toimimaan ja toiset hillitsevät itsensä kyetäkseen toimimaan. Ehkä riippuu myös ammatinvalinnasta.
Ei tunteilla reagoiminen tarkoita hysteriaa... olet kyllä ihan pöpi.
No kolaripaikalla kun etsitään raajoja ojista ja puista niin se tarkoittaa just sitä.
Ei tarkoita. Hysteria on hysteriaa. Ei se ole sama asia kuin tunteilla reagointi. 😂😂😂😂
Just tämä typpi pilaa monta ketjua tuolla jankutuksella. Hymiöiden käyttäminen on lapsellista. Mene nyt ihan oikeasti pois.
Sössöttäjä iski jälkeen! 😂😂😂😂
Alue: Aihe vapaa
Minusta täällä jankuttaa yksi tyyppi. Ja sairaan ihmisen kanssa ei voi keskustella normaalisti.