Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.

Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.

Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.

Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.

Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.

Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.

On tulossa ja on jo olemassa, erittäin itsekäs minäminäminä -sukupolvi, ylimielinen ja toisista ihmisistä täysin piittaamaton, röyhkeä sukupolvi. Valitettavasti. Ja tämä on kasvatuksen tulosta. Perheissä on 1-2 kaksi lasta ja nekin tehty esittely/näyttelykappaleiksi, jotka puetaan merkkivaatteisiin ja heille hankitaan kaikki, mitä keksivät vaatimaan. Heidät viedään hienoihin harrastuksiin yms. Heidät passataan sänkyyn, jolloin yhä paheneva uusavuttomuus tulee rehottamaan tulevassa sukupolvessa. Ei opeteta työntekoon, kun siitä saa traumoja. Tavallinen vastuullinen arkielämä on heille täysin vierasta.

Tulevat nuoret naiset eivät tule rasittamaan kroppaansa lasten teolla... Eivät halua vastuuta ottaa, koira ja kissa saavat yhä enenevässä määrin jalansijaa "perheenjäseninä".

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näistä anoppi-miniä ongelmista päästäisiin, jos ihmiset opettelisivat ihan yksinkertaisia käytöstapoja ja toisen huomioimista. Siis puolin ja toisin. Itsellä ei ole ollut anopin kanssa koskaan mitään ongelmia, ihan ihana ihminen, vaikka ei nyt aina ihan samoista asioista tykätä (oikeastaan juuri lainkaan), mutta aina ollaan tultu toimeen ja ihan hyvässä hengessä.

Nämä ongelmatapaukset ovat usein muissakin ihmissuhteissaan ja elämänpiireissään päällepäsmäreitä, röyhkeitä ja toisten yli käveleviä. Eipä sellaiselle auta muuta kuin laittaa ystävällisesti ja jämäkästi rajat. Mutta ei niitä voi muuttaa, he ovat sellaisia kuin ovat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin kannattaa suhtautua tunkeilevaan anoppiin tai tylyyn miniään.

Huolestuttaa vain, millaisia lapsia tämänkin ketjun äitimateriaali kasvattaakaan???

Mummojen potkijoita ihan ilmeisesti!

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Jos haluaa olla mukana jossain yhteisössä, pitää sopeutua siihen. Ei toisinpäin. Mummolla oli jo se oma osuutensa.

Haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja ottaa vauvan syliin.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.

Minulla on myös tuollainen miniä. Hänelle kelpaa taloudellinen apu ja raha. Kirpputoritavarat eivät hänellekään kelpaa. Vihjaillaan koko ajan, mitä lapsi tarvitsisi ja ollaan melkein käsi pitkällä rahaa odottamassa. Neuvoja hän ei vastaanota, vaikka minulla kolmen lapsen äidillä voisi niitä ollakin. Lapsenhoitajaksi kelvataan, kun hänellä on menoa, mutta kylään mennessämme meitä on vastassa nyrpeä naamainen nainen, joka ei puhu ei pukahda.

Kertokaa minulle, miten minä opin sietämään häntä?

Vierailija kirjoitti:

Haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja ottaa vauvan syliin.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

Jos Raija, 62, ei tuohon mennessä ole oppinut käyttäytymään kyläpaikoissa, hänen sietää olla kiitollinen, että joku vielä viitsii edes yrittää opettaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva mummo kirjoitti:

Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...

Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...

Olet sairas.

Tämä keskustelu on mennyt iha mahdottomaksi! Mitä tuonkin mummon kirjoituksessa mukamas oli, että sinä menet haukkumaan sairaaksi ,en ymmärrä!!

Rajattomuus, iholle meneminen, ihmeellinen haistelu?, lapsen päälle räkiminen...

Olet vainoharhainen, mene hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.

Minulla on myös tuollainen miniä. Hänelle kelpaa taloudellinen apu ja raha. Kirpputoritavarat eivät hänellekään kelpaa. Vihjaillaan koko ajan, mitä lapsi tarvitsisi ja ollaan melkein käsi pitkällä rahaa odottamassa. Neuvoja hän ei vastaanota, vaikka minulla kolmen lapsen äidillä voisi niitä ollakin. Lapsenhoitajaksi kelvataan, kun hänellä on menoa, mutta kylään mennessämme meitä on vastassa nyrpeä naamainen nainen, joka ei puhu ei pukahda.

Kertokaa minulle, miten minä opin sietämään häntä?

Siten, että pistät avustukset ja välit poikki ja hommaat lähestymiskiellon kammotusminiälle. (Saitin ohjeita)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.

Minulla on myös tuollainen miniä. Hänelle kelpaa taloudellinen apu ja raha. Kirpputoritavarat eivät hänellekään kelpaa. Vihjaillaan koko ajan, mitä lapsi tarvitsisi ja ollaan melkein käsi pitkällä rahaa odottamassa. Neuvoja hän ei vastaanota, vaikka minulla kolmen lapsen äidillä voisi niitä ollakin. Lapsenhoitajaksi kelvataan, kun hänellä on menoa, mutta kylään mennessämme meitä on vastassa nyrpeä naamainen nainen, joka ei puhu ei pukahda.

Kertokaa minulle, miten minä opin sietämään häntä?

Asioi vain poikasi kanssa? Tapaat miniää sitten vain pakollisissa juhlissa esim. lasten synttäreillä.

Ja kannattaa pitää mielessä, että vaikka olisit kasvattanut miljoona lasta et kuitenkaan ole kasvattanut yhtäkään poikasi lasta, useamman lapsen äitinä varmasti tiedät, että jokainen lapsi on yksilö eikä mitään yleispäteviä neuvoja ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja ottaa vauvan syliin.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

Raija 62-v:n 80-luvulla opitut lastenhoitotavat ei kiinnosta ketään. 

On loukkaavasti toisille puhuvia miniöitä ja on loukkaavasti suhtautuvia anoppeja. Jos tällainen loukkaaja alkaisi minua opastaa, niin purisin siltä pään poikki. Eli ensin loukataan ja sitten vielä kuvitellaan, että joku oma toive menee toisella läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näistä anoppi-miniä ongelmista päästäisiin, jos ihmiset opettelisivat ihan yksinkertaisia käytöstapoja ja toisen huomioimista. Siis puolin ja toisin. Itsellä ei ole ollut anopin kanssa koskaan mitään ongelmia, ihan ihana ihminen, vaikka ei nyt aina ihan samoista asioista tykätä (oikeastaan juuri lainkaan), mutta aina ollaan tultu toimeen ja ihan hyvässä hengessä.

Nämä ongelmatapaukset ovat usein muissakin ihmissuhteissaan ja elämänpiireissään päällepäsmäreitä, röyhkeitä ja toisten yli käveleviä. Eipä sellaiselle auta muuta kuin laittaa ystävällisesti ja jämäkästi rajat. Mutta ei niitä voi muuttaa, he ovat sellaisia kuin ovat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin kannattaa suhtautua tunkeilevaan anoppiin tai tylyyn miniään.

Kiitos sinä normaali ihminen!

Sanoit sen mitä olen ihmetellyt vaikka vähän toisin.

Miten nämä jokaisesta lauseesta piilomerkityksen tai moitteen löytävät naiset on kasvatettu ? Missä on itsetunto ja kunnioitus itseä kohtaan ? Itsestään varma ihminen tekee kuten yllä sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako joku tosiaan vielä anoppi-iässä tulla miniänsä taholta koulutetuksi? Että ei haittaa? Meinaan kun niin moni on sanonut täällä, että pitää sanoa anopille. Että onpas se kivaa kun Jaana 32v. kertoo Raijalle 62v. että haluan, että kunnioitat täällä meillä meitä ja meidän kotia ja että se tarkoittaa sitä, että kysyt saatko osallistua vauvan hoitoon ja ottaa vauvan syliin.

Tällälaillako te aikuiset ihmiset haluatte tulla kohdelluiksi, että KAIKKI näkee, miniäkin, ettei teille ole opetettu tapoja?

Raija 62-v:n 80-luvulla opitut lastenhoitotavat ei kiinnosta ketään. 

Olen Raijan ikäluokkaa ja en todellakaan tyrkytä tietojani lapsilleni. Jos kysyvät jotain, kehotan kääntymään neuvolan puoleen. Siellä ovat ajanmukaiset ohjeet.

Kaikkien miniöiden, vävyjen, tyttärien, poikien, vanhempien ja appivanhempien pitäisi oppia RELAAMAAN. Ainoat säännöt, joilla oikeasti on jotain väliä, liittyvät lasten hengen ja terveyden turvaamiseen. Kaikki muu on turhanpäiväistä pätemistä ja mikromanakeerausta. Kukaan ei kuole, jos lapsen ympärillä on muutama ylimääräinen rakastava käsipari. "Sanominen" vain loukkaa, koska suomalaiset eivät osaa "sanoa" kauniisti, vaan suusta tulee aina sammakoita, joita puolin ja toisin märehditään ja kyräillään seuraavat 50 vuotta. Jos olet hyväntahtoinen ihminen niin kyllä sinusta huokuu se, että sinua voi lähestyä ja sinä toimit samoin, ihan rennosti vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näistä anoppi-miniä ongelmista päästäisiin, jos ihmiset opettelisivat ihan yksinkertaisia käytöstapoja ja toisen huomioimista. Siis puolin ja toisin. Itsellä ei ole ollut anopin kanssa koskaan mitään ongelmia, ihan ihana ihminen, vaikka ei nyt aina ihan samoista asioista tykätä (oikeastaan juuri lainkaan), mutta aina ollaan tultu toimeen ja ihan hyvässä hengessä.

Nämä ongelmatapaukset ovat usein muissakin ihmissuhteissaan ja elämänpiireissään päällepäsmäreitä, röyhkeitä ja toisten yli käveleviä. Eipä sellaiselle auta muuta kuin laittaa ystävällisesti ja jämäkästi rajat. Mutta ei niitä voi muuttaa, he ovat sellaisia kuin ovat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin kannattaa suhtautua tunkeilevaan anoppiin tai tylyyn miniään.

Kiitos sinä normaali ihminen!

Sanoit sen mitä olen ihmetellyt vaikka vähän toisin.

Miten nämä jokaisesta lauseesta piilomerkityksen tai moitteen löytävät naiset on kasvatettu ? Missä on itsetunto ja kunnioitus itseä kohtaan ? Itsestään varma ihminen tekee kuten yllä sanoit.

Mielestäni itseään kunnioittava itsevarma ihminen ei todellakaan kerta toisensa jälkeen anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jos jatkuvasti haukutaan niin en minä ainakaan halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, eikä se mielestäni tee minusta jotenkin heikkoitsetuntoista.

Eikä se lapsellekaan tee varmasti hyvää kuulla miten mummo haukkuu äitiä ja äiti ei tee mitään asialle.

Nämä ovat vaikeita asioita mutta olen varovaisesti ilahtunut kun keskustelussa on mukana mielipiteitä, joissa kiihkottomasti mietitään tai kerrotaan ratkaisuja eikä ainoastaan märehditä nykytilannetta. Se toisten ryhmien? ihmisten haukkuminen ei johda mihinkään vaan pitäisi pyrkiä rauhallisesti parempaan tilaan, ja päästää irti mahdollisesta katkeruudesta. Liian usein jäädään tilanteeseen vellomaan ja se ei valitettavasti ratkaise mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näistä anoppi-miniä ongelmista päästäisiin, jos ihmiset opettelisivat ihan yksinkertaisia käytöstapoja ja toisen huomioimista. Siis puolin ja toisin. Itsellä ei ole ollut anopin kanssa koskaan mitään ongelmia, ihan ihana ihminen, vaikka ei nyt aina ihan samoista asioista tykätä (oikeastaan juuri lainkaan), mutta aina ollaan tultu toimeen ja ihan hyvässä hengessä.

Nämä ongelmatapaukset ovat usein muissakin ihmissuhteissaan ja elämänpiireissään päällepäsmäreitä, röyhkeitä ja toisten yli käveleviä. Eipä sellaiselle auta muuta kuin laittaa ystävällisesti ja jämäkästi rajat. Mutta ei niitä voi muuttaa, he ovat sellaisia kuin ovat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin kannattaa suhtautua tunkeilevaan anoppiin tai tylyyn miniään.

Kiitos sinä normaali ihminen!

Sanoit sen mitä olen ihmetellyt vaikka vähän toisin.

Miten nämä jokaisesta lauseesta piilomerkityksen tai moitteen löytävät naiset on kasvatettu ? Missä on itsetunto ja kunnioitus itseä kohtaan ? Itsestään varma ihminen tekee kuten yllä sanoit.

Mielestäni itseään kunnioittava itsevarma ihminen ei todellakaan kerta toisensa jälkeen anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jos jatkuvasti haukutaan niin en minä ainakaan halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, eikä se mielestäni tee minusta jotenkin heikkoitsetuntoista.

Eikä se lapsellekaan tee varmasti hyvää kuulla miten mummo haukkuu äitiä ja äiti ei tee mitään asialle.

Se meni niin, että voit laittaa ystävällisesti ja jämäkästi rajat. Mutta ei niitä ihmisiä voi muuttaa, he ovat sellaisia kuin ovat. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja rajat voit laittaa myös pitämällä etäisyyden, et ole tekemisissä.