Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.
Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.
Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.
Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.
Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.
Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.
On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.
Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.
Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.
Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".
Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.
No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.
Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin
"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.
Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?
Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,
Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.
Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.
Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.
Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.
Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.
Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.
Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.
Kyllä näissä äidin oikeuksissa on tapahtumassa selkeä muutos. Nykyiset mummot ovat vielä porukkaa, joille kasvatettiin ”vanhempien kunnioittamista” jne. Minunkin anoppini esim komenteli ikäisiäni kälyjä aivan kaikessa lastenkasvatuksessa ja se oli ihan vaan, että siihen piti alistua.
T. Mummo, 58 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.
Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.
Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.
Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.
Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.
Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.
On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.
Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.
Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.
Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".
Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.
No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.
Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin
"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.
Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?
Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,
Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.
Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.
Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.
Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.
Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.
Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.
Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.
Olipa kyllä sananmukaisesti "ohis". Et edelleenkään ymmärrä sosiaaliantropologista näkökulmaa lainkaan. Hierarkiset muutokset perhe-ja sukulaissuhteiden keskinäisessä dynamiikassa tapahtuvat jälkijunassa elinympäristön muutoksiin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tämän mummon ajatuksesta
"Olen kohteiaissa väleissä miniöideni kanssa. Emme ylimpiä ystäviä, mutta kohtelemme toisiamme arvotaen ja antaen tilaa ja pidämme etäisyyttä toisiimme niin, että emme sekaannu toistemme elämään."
Olen mielelläni aikuisten lasteni kanssa tekemisissä mutta joidenkin puolisot ovat vähemmän mieluisia, eivät ihan minun tyyppisiäni ihmisiä ja minä en ole heidän kanssa samalla aaltopituudella.
Onko palstalla antaa hyviä neuvoja kuinka voisin olla tekemisissä aikuisten lasteni kanssa mutta ei niinkään heidän puolisoiden kanssa ja silti säilyttää kohteliaat välit, ja rauha maassa?
Joku perheen sisäinen traditio voisi olla hyvä ajatus, onko teillä mitään tapaa tai toimintaa tai tapahtumaa minkä perusteella voisit kutsua aikuiset lapset silloin tällöin käymään? Esim. isomummulla yhteinen vierailu tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.
Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.
Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.
Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.
Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.
Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.
On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.
Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.
Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.
Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".
Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.
No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.
Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin
"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.
Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?
Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,
Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.
Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.
Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.
Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.
Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.
Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.
Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.
Olipa kyllä sananmukaisesti "ohis". Et edelleenkään ymmärrä sosiaaliantropologista näkökulmaa lainkaan. Hierarkiset muutokset perhe-ja sukulaissuhteiden keskinäisessä dynamiikassa tapahtuvat jälkijunassa elinympäristön muutoksiin nähden.
Ja sun anoppi, jota vihaat on 130 vuotta? Et viittis vanhaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tämän mummon ajatuksesta
"Olen kohteiaissa väleissä miniöideni kanssa. Emme ylimpiä ystäviä, mutta kohtelemme toisiamme arvotaen ja antaen tilaa ja pidämme etäisyyttä toisiimme niin, että emme sekaannu toistemme elämään."
Olen mielelläni aikuisten lasteni kanssa tekemisissä mutta joidenkin puolisot ovat vähemmän mieluisia, eivät ihan minun tyyppisiäni ihmisiä ja minä en ole heidän kanssa samalla aaltopituudella.
Onko palstalla antaa hyviä neuvoja kuinka voisin olla tekemisissä aikuisten lasteni kanssa mutta ei niinkään heidän puolisoiden kanssa ja silti säilyttää kohteliaat välit, ja rauha maassa?
Joku perheen sisäinen traditio voisi olla hyvä ajatus, onko teillä mitään tapaa tai toimintaa tai tapahtumaa minkä perusteella voisit kutsua aikuiset lapset silloin tällöin käymään? Esim. isomummulla yhteinen vierailu tms.?
Vastaa itselleen. *hitaat aplodit*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tämän mummon ajatuksesta
"Olen kohteiaissa väleissä miniöideni kanssa. Emme ylimpiä ystäviä, mutta kohtelemme toisiamme arvotaen ja antaen tilaa ja pidämme etäisyyttä toisiimme niin, että emme sekaannu toistemme elämään."
Olen mielelläni aikuisten lasteni kanssa tekemisissä mutta joidenkin puolisot ovat vähemmän mieluisia, eivät ihan minun tyyppisiäni ihmisiä ja minä en ole heidän kanssa samalla aaltopituudella.
Onko palstalla antaa hyviä neuvoja kuinka voisin olla tekemisissä aikuisten lasteni kanssa mutta ei niinkään heidän puolisoiden kanssa ja silti säilyttää kohteliaat välit, ja rauha maassa?
Joku perheen sisäinen traditio voisi olla hyvä ajatus, onko teillä mitään tapaa tai toimintaa tai tapahtumaa minkä perusteella voisit kutsua aikuiset lapset silloin tällöin käymään? Esim. isomummulla yhteinen vierailu tms.?
Brunssi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tämän mummon ajatuksesta
"Olen kohteiaissa väleissä miniöideni kanssa. Emme ylimpiä ystäviä, mutta kohtelemme toisiamme arvotaen ja antaen tilaa ja pidämme etäisyyttä toisiimme niin, että emme sekaannu toistemme elämään."
Olen mielelläni aikuisten lasteni kanssa tekemisissä mutta joidenkin puolisot ovat vähemmän mieluisia, eivät ihan minun tyyppisiäni ihmisiä ja minä en ole heidän kanssa samalla aaltopituudella.
Onko palstalla antaa hyviä neuvoja kuinka voisin olla tekemisissä aikuisten lasteni kanssa mutta ei niinkään heidän puolisoiden kanssa ja silti säilyttää kohteliaat välit, ja rauha maassa?
Joku perheen sisäinen traditio voisi olla hyvä ajatus, onko teillä mitään tapaa tai toimintaa tai tapahtumaa minkä perusteella voisit kutsua aikuiset lapset silloin tällöin käymään? Esim. isomummulla yhteinen vierailu tms.?
No on meillä sellainen sunnuntaibrunssi :D
Tadaaaa! Hei oli taas kivaa väitellä, kiitos niille kahdelle sitkeimmälle jotka vaan jaksaa vääntää - nyt täytyy lähteä porukalla syömään. Kivaa loppuiltaa! Terkkuja brunssimummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tää voi mennä läpi kerta toisensa jälkeen ja miten joku jaksaa aina vaan lätistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tämän mummon ajatuksesta
"Olen kohteiaissa väleissä miniöideni kanssa. Emme ylimpiä ystäviä, mutta kohtelemme toisiamme arvotaen ja antaen tilaa ja pidämme etäisyyttä toisiimme niin, että emme sekaannu toistemme elämään."
Olen mielelläni aikuisten lasteni kanssa tekemisissä mutta joidenkin puolisot ovat vähemmän mieluisia, eivät ihan minun tyyppisiäni ihmisiä ja minä en ole heidän kanssa samalla aaltopituudella.
Onko palstalla antaa hyviä neuvoja kuinka voisin olla tekemisissä aikuisten lasteni kanssa mutta ei niinkään heidän puolisoiden kanssa ja silti säilyttää kohteliaat välit, ja rauha maassa?
Joku perheen sisäinen traditio voisi olla hyvä ajatus, onko teillä mitään tapaa tai toimintaa tai tapahtumaa minkä perusteella voisit kutsua aikuiset lapset silloin tällöin käymään? Esim. isomummulla yhteinen vierailu tms.?
No on meillä sellainen sunnuntaibrunssi :D
Tadaaaa! Hei oli taas kivaa väitellä, kiitos niille kahdelle sitkeimmälle jotka vaan jaksaa vääntää - nyt täytyy lähteä porukalla syömään. Kivaa loppuiltaa! Terkkuja brunssimummo
Oho, tuliko luu kurkkuun. Sinänsä sinun viestit eivät haittaa mitään koska varmasti on olemassa noin ajattelevia ihmisiä ja heille nämä sinun provot voivat olla silmiäaukaisevaa luettavaa. Terkkuja takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...
Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.
Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.
Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.
Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.
Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.
Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.
On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.
Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.
Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.
Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".
Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.
No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.
Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin
"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.
Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?
Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,
Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.
Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.
Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.
Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.
Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.
Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.
Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.
Olipa kyllä sananmukaisesti "ohis". Et edelleenkään ymmärrä sosiaaliantropologista näkökulmaa lainkaan. Hierarkiset muutokset perhe-ja sukulaissuhteiden keskinäisessä dynamiikassa tapahtuvat jälkijunassa elinympäristön muutoksiin nähden.
Sosiaaliantropologi taitaa itse olla pihalla omien perhe- ja sukulaissuhteidensa keskinäisestä dynamiikasta ja vastailee siksi niin kärkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleva mummo kirjoitti:
Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...
Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...
Olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva mummo kirjoitti:
Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...
Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...Olet sairas.
Tämä keskustelu on mennyt iha mahdottomaksi! Mitä tuonkin mummon kirjoituksessa mukamas oli, että sinä menet haukkumaan sairaaksi ,en ymmärrä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva mummo kirjoitti:
Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...
Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...Olet sairas.
Tämä keskustelu on mennyt iha mahdottomaksi! Mitä tuonkin mummon kirjoituksessa mukamas oli, että sinä menet haukkumaan sairaaksi ,en ymmärrä!!
Rajattomuus, iholle meneminen, ihmeellinen haistelu?, lapsen päälle räkiminen...
Tuleva mummo kirjoitti:
Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...
Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...
Provo, tuo sama jankkaaja palasi jatkamaan. Ohittakaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva mummo kirjoitti:
Itse olen odottanut lapsenlapsia siitä lähtien, kun sain oman käärön synnärillä syliini. Täysi vastuu pikkuisesta on raskas ja vauva valvottaa ja tuoreena äitinä pieneensä suhtautuu suojelevasti, kuin leijonaemo. Sitten joskus kun pääsen mummoksi aion vain nauttia pikkuisen tuoksusta ja kuiskutella mummin kultaa...
Jos mummo on muuten vastuuntuntoinen, jättäkää pikkuinen suukoteltavaksi ja lähtekää itse elokuviin, kävelylenkille tai ”päiväunille” tekemään toista syliteltävää...Olet sairas.
Tämä keskustelu on mennyt iha mahdottomaksi! Mitä tuonkin mummon kirjoituksessa mukamas oli, että sinä menet haukkumaan sairaaksi ,en ymmärrä!!
Rajattomuus, iholle meneminen, ihmeellinen haistelu?, lapsen päälle räkiminen...
Hullujaha te ootte!! Kerta kaikkiaan
Ainahan on ihmisiä, joiden ympärillä on vain hankalia ihmisiä, näillä tuppaa myös ne anopit olemaan aina niitä kauhuversioita.
Suurin osa näistä ongelmista johtuu siitä, että miniä ei saa sanottua anopille mitään. Jos anopin apu ei miellytä niin sanotaan, että kiitos ei, me tiedämme miten tämä tehdään. Asia sanotaan kohteliaasti mutta napakasti. Ei syyllistetä, ei syytetä, todetaan ja toimitaan. Sen lapsen kanssa kun joutuu vielä monta kertaa vastaaviin tilanteisiin eli anoppi uskoo olevansa hyödyksi, mutta sinun mielestä hän ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä ongelmista johtuu siitä, että miniä ei saa sanottua anopille mitään. Jos anopin apu ei miellytä niin sanotaan, että kiitos ei, me tiedämme miten tämä tehdään. Asia sanotaan kohteliaasti mutta napakasti. Ei syyllistetä, ei syytetä, todetaan ja toimitaan. Sen lapsen kanssa kun joutuu vielä monta kertaa vastaaviin tilanteisiin eli anoppi uskoo olevansa hyödyksi, mutta sinun mielestä hän ei ole.
Minun anoppi vastasi ystävälliseen "rajanvetoon": minäki haluan taas hoitaa vauvaa! Ja rupesi itkemään puhelimessa. Vaikea tuohon on sanoa mitään! Kyseinen emäntä on oppinut siihen että viimeistään itkulla kaikki tottelevat.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.