Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Arvostelun pelko voi myös vaikuttaa niin, että tuore äiti muuttuu hyökkääväksi ympäristöään kohti. Hormonit voivat vaikuttaa niin ettei äiti edes huomaa oman ennakkoasenteensa olevan negatiivinen, jopa aggressiivinen. Puhutaan suojelunhalusta vauvaa kohtaan mutta se voi näkyä ympäristöön myös vahvoina ennakko-olettamuksina ja negatiivisena asenteena. Hyökkäys on paras puolustus, sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Kai me ollaan sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön, kun meidän lapset ei ole mitenkään ennenkaikkea äidin, vaan ihan vain ja ainoastaan äidin ja isän, eikä sitten toissijaisestikaan kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Jos lapset ovat tekemisissä huom.täyspäisten isovanhempien kanssa ja rakastavat heitä niin ei kumpikaan vanhempi ei pysty tätä kiintymystä heiltä ottamaan pois, se pysyy vaikka mummo kasvaisi horsmaa.Herranen aika mitä kontrollia!
Ei se ole kontrollia. Se on vanhemmuutta. Sinä sen sijaan olet jo taas rajaton.
Isovanhemmalla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia. Hänen asemansa riippuu aivan täysin vanhemmista ja näiden arvioista.
Et sinä, eikä kukaan muukaan mummo, tee yhtään mitään ilman, että vanhemmat hyväksyvät sen.
Onko rajaton uusi narsisti :D
Eli voidaan heittää syyttelynä aivan mihin väliin tahansa, kun itsellä on jauhot suussa?
t. sivusta
Tuli mieleeni siitä kommentista, kun anoppi sekosi kun kuuli että tyttö oli tulossa.
Anoppini aina sanoi, että kun odotti miestäni, toivoi tyttöä ja lääkärissäkin sanottiin, että tyttö tulee, mutta poika kuitenkin syntyi. Sanoi aina minulle kun seurustelimme, että minä olen nyt se tytär, jota hän ei koskaan saanut. Minusta jotenkin sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Vain vilpillinen ihminen väittää eettisiä arvoja narsismiksi. Kai olet ymmärtänyt että lapsesi tulee kasvamaan aikuiseksi, päättää itse asioistaan ja tekee omat valintansa. Hän myös kyseenalaistaa vanhempiensa päätökset niin kaltaisesi vilpillinen ihminen joutuu kohtaamaan päätöstensä seuraukset.
Jolloin hänestä tulee kontrollinhaluinen rajaton mummo. Ihme etteivät nämä vilhelmiinat osaa itse tehdä näin ilmiselvää päättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Jos lapset ovat tekemisissä huom.täyspäisten isovanhempien kanssa ja rakastavat heitä niin ei kumpikaan vanhempi ei pysty tätä kiintymystä heiltä ottamaan pois, se pysyy vaikka mummo kasvaisi horsmaa.Herranen aika mitä kontrollia!
Ei se ole kontrollia. Se on vanhemmuutta. Sinä sen sijaan olet jo taas rajaton.
Isovanhemmalla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia. Hänen asemansa riippuu aivan täysin vanhemmista ja näiden arvioista.
Et sinä, eikä kukaan muukaan mummo, tee yhtään mitään ilman, että vanhemmat hyväksyvät sen.
Onko rajaton uusi narsisti :D
Eli voidaan heittää syyttelynä aivan mihin väliin tahansa, kun itsellä on jauhot suussa?
t. sivusta
Rajattomuus on tämän ketjun aihe. Siksi sitä käsitellään tässä ketjussa.
T fiksu sivullinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien nuorten siskojen ja kälyjen yli-innokkuus taitaa olla aika perinteinen tilanne. Eli en nyt teinä, jotka mietitte oletteko olleet liian innokkaita, hirveänä stressaisi. Sillä mitä todennäköisimmin teiltä ei olisi esim. pyydetty lastenhoitoapua tai ylipäätään päästetty "lähelle", jos olisitte kovin pahasti astuneet toisen varpaille.
Minä olen itse varmasti ollut aivan liian innokas, enkä ole esimerkiksi 20-vuotiaana vauvakuumeisena ymmärtänyt "rajojen" päälle. Jotain tosin ymmärsin jo tuolloin: vauva ja äiti ovat tiimi ja lapsen kanssa ei säädetä mitään ohi vanhempien. Tai näin ainakin luulen. Mielestäni siinäkin on eroa intoiletko vauvan/taaperon ympärillä pari- vai nelikymppisenä...
Rajan luulisin menevän siinä, yrittääkö toinen olla äitiä parempi, rakkaampi, tärkeämpi ja läheisempilapselle. Sellaisen kyllä äiti aistii, ja ottaa ihan luonnostaan etäisyyttä sitten.
Joo, hölmöilevä nuori sisko on eri asia ja sinällään kyllä sivuaa ketjun aihetta. Lapsettoman ja nimenomaan epäkypsän siskon motiivit ovat ihan muuta kuin jopa tietoisesti lapsen ja äidin väliin änkeävien mummojen.
Se lapseton sisko voi olla myös keski-ikäinen, jopa vaihdevuotinen ja polkea niitä rajoja rajustikin tajutessaan että itseltä meni juna ohi.
Näin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni siitä kommentista, kun anoppi sekosi kun kuuli että tyttö oli tulossa.
Anoppini aina sanoi, että kun odotti miestäni, toivoi tyttöä ja lääkärissäkin sanottiin, että tyttö tulee, mutta poika kuitenkin syntyi. Sanoi aina minulle kun seurustelimme, että minä olen nyt se tytär, jota hän ei koskaan saanut. Minusta jotenkin sairasta.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun ja minulla on ollut ja on isoja ongelmia anopin kanssa. Minusta tuo kuitenkin kuulostaa siltä että jos anoppi on muuten ok ja kohtelee sinua aikuisena ja tasavertaisena, niin ehkä halunnut vain osoittaa sinulle että tykkää susta kovasti? Vaikka kyllähän tuossa voi olla sellainen häiritsevä äiti-tytär-jutun hakeminen. Mutta jos ei ole niin hän on ehkä vain vähän kömpelösti halunnut ilmaista välittämistään. Minun ekan poikakaverin anoppi sanoi minulle että olen kuin oma tyttö hänelle ja se tuntui ihanalta - tosin olin nuori ja lapseton!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Vain vilpillinen ihminen väittää eettisiä arvoja narsismiksi. Kai olet ymmärtänyt että lapsesi tulee kasvamaan aikuiseksi, päättää itse asioistaan ja tekee omat valintansa. Hän myös kyseenalaistaa vanhempiensa päätökset niin kaltaisesi vilpillinen ihminen joutuu kohtaamaan päätöstensä seuraukset.
Huuuuiiii.
Kai sinä tajuat että juuri siitähän on kyse, kun se vanhempi päättää itse omista asioistaan ja perheestään, eikä isovanhempi?
Ei vaan kyse on millä perusteilla ja arvoilla vanhempi tekee päätökset, kyse on eettisistä arvoista. Kyse ei ole todellakaan siitä kuka päättää, vanhempi totta kai päättää vaan millä perusteilla ja arvoilla vanhempi päättää. Huh huh. Ei ihme, että ongelmia on :(
qa1
Sinä lässytit miten isovanhemmat aina antaa paljon. Ei anna. Ja että lapsi nousee kapinaan jos isovanhemmat ei saa lasta. Ei nouse.
Sinä et puhunut yhtikäs mittään päätösten eettisyydestä. Uhkailit ja läasytit.
Niinkö, en minä ota vastuuta sinun ymmärryksestäsi enkä lapsiasi hoitamisesta.
Sinä kirjoitit, että vanhemmat päättää täysin mitä isovanhemmat lapselle merkitsevät.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.Ja minä vastasin, että
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.Tämän perusteella pitäisi jo ymmärtää, että vanhemman on tehtävä lastensa puolesta päätökset parhaan kykynsä mukaan ja oletin, että toimisit omien eettisten arvojesi perusteella.
Menin siis olettamaan, että olet järkevä ihminen ja sinulla on eettiset arvot ja moraali. Ja ymmärrät mistä keskustellaan. Pahoittelen, että yliarvioin ymmärryksesi, moraalisi ja eettiset arvosi.
Lässyn lässyn. Mene kotiin kasvamaan.
Ihanan kypsää retoriikaa. Ei kai sinulla ole lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän mammauhon vivahteita "meillä meni lähestymiskieltoon" samaan sävyyn kuin "meillä kestovaippaillaan". Aina ihmetyttää miten se uusi sukupolvi keksii uudet ongelmat. Ja nykyään lapset ovat levittomampia ja keskittymiskyky 0. Yhtenä syynä liikaa peliaikaa ja kännykkäriippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vähän mammauhon vivahteita "meillä meni lähestymiskieltoon" samaan sävyyn kuin "meillä kestovaippaillaan". Aina ihmetyttää miten se uusi sukupolvi keksii uudet ongelmat. Ja nykyään lapset ovat levittomampia ja keskittymiskyky 0. Yhtenä syynä liikaa peliaikaa ja kännykkäriippuvuus.
Niin. Sinäkö kuvittelet että rajattomat anopit/appivanhemmat on uusi ilmiö?😂😂😂😂😂
Se mikä on muuttunut, on nuorten naisten riippumattomuus ja ihmisarvo. Ei ole pakko sietää enää. Itse ilmiö on ikivanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni siitä kommentista, kun anoppi sekosi kun kuuli että tyttö oli tulossa.
Anoppini aina sanoi, että kun odotti miestäni, toivoi tyttöä ja lääkärissäkin sanottiin, että tyttö tulee, mutta poika kuitenkin syntyi. Sanoi aina minulle kun seurustelimme, että minä olen nyt se tytär, jota hän ei koskaan saanut. Minusta jotenkin sairasta.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun ja minulla on ollut ja on isoja ongelmia anopin kanssa. Minusta tuo kuitenkin kuulostaa siltä että jos anoppi on muuten ok ja kohtelee sinua aikuisena ja tasavertaisena, niin ehkä halunnut vain osoittaa sinulle että tykkää susta kovasti? Vaikka kyllähän tuossa voi olla sellainen häiritsevä äiti-tytär-jutun hakeminen. Mutta jos ei ole niin hän on ehkä vain vähän kömpelösti halunnut ilmaista välittämistään. Minun ekan poikakaverin anoppi sanoi minulle että olen kuin oma tyttö hänelle ja se tuntui ihanalta - tosin olin nuori ja lapseton!
No eihän minulle tietty tullut mieleen, että pelkästään tuo on vielä normaalin rajoissa. Anoppi siis ei muutenkaan käyttäydy normaalisti, on hyvin rajaton ja on mm. se, joka kaappasi vauvani vessaan ja lukittautui sinne, kun meidän piti lähteä hänen luotaan.
Jos tosiaan käyttäytyisi normaalisti muuten, olisin itsekin ajatellut hänen vain yrittävän ilmaista, että pitää minusta. Mitä muuten ei tee, vaan vihaa minua, koska kuulemma aivopesin mieheni häntä vastaan ja vein hänen poikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.
Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.
En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.
Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.
Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi se miniä on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina molempia silloin ku siellä käydään. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että "ei koeta oloaan luontevaksi", ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miniän kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli poikasi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei "tunne oloaan luontevaksi" jne. Ja voit toki poikasi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se äidin rooli aikuisen miehen elämässä.
Sinun olisi hyvä sisäistää ettei seurustelu ole tae, että sinusta pidetään omana itsenäsi tai sen puoleen estä ketään pitämästä sinusta, se on ihan omasta luonteestasi ja asenteestasi kiinni. Meille on poikien tai tyttöjen seurustelukumppanit tervetulleita mutta ei kiitos nyt joka ikinen kerta tarvitse tulla mukaan, mielellään vanhemmat juttelevat omien lastensa kanssa ihan keskenään, perhepiirissä. Me vanhemmat sitten kyllä kutsutaan erikseen miniätkin tai kandidaatit jos halutaan tavata isommalla porukalla vaikka juhlapäivinä.
Sinun olisi hyvä sisäistää että saatat jäädä aika yksin tuolla asenteellasi. Paskavammaista nokittelua, ei mitään muuta. Aikuisen pojan ja hänen kumppaninsa elämässä sinun kitinäsi ovat yhdentekeviä ja se on nimenomaan kiinni sinun luonteestasi ja asenteestasi. Ketä kiinnostaa edes yrittää tulla toimeen tuollaisen kanssa. Kyllä ne pojatkin tajuavat ajan myötä sinun kuningatarkompleksisi ja siinäpä kutsut heitä vaikka maailmanympärimatkalle, älä osta lentolippuja ainakaan valmiiksi. Kukaan siedä aikuisena äidiltänsä tuollaista jalustalle nostamisen kaipuuta.
Sinänsä mielenkiintoista kuinka tässä ketjussa äidit kyllä kaipaavat ja vaativat jalustaa ja sille nostamista. Se voi olla vaikea sitten laskeutua sieltä lasten ollessa jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..
Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!
Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.
No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.
Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.
Diagnoosi ohi. Nuori nainen, lapseton mutta parisuhteessa, mietityttää joidenkin ihmisten tapa olettaa, että he saavat oikeuksia, joita he eivät soisi muille. Ottaa selville ihmisten reaktiot ja argumentit tähän asiaan. Kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ketjussa katsoo perusteluiden kestävyyden ja eri tilanteiden ymmärryksen tason kiepauttamalla asetelman toisinpäin. Kokeillut kerran samassa ketjussa asian "brunssimammana". Kiitoksia kommentoijille.
Et parempaan pystynyt? Kiitos ja hyvää jatkoa :D
Anteeksi mutta olipa perinaisellisen paska yritys saada "viimeinen sana". Olisit huutanut vielä loppuun TÄÄ ON FAKTA tai PISTE. Jos sinulla on jauhot suussa niin tajua edes pitää suusi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni siitä kommentista, kun anoppi sekosi kun kuuli että tyttö oli tulossa.
Anoppini aina sanoi, että kun odotti miestäni, toivoi tyttöä ja lääkärissäkin sanottiin, että tyttö tulee, mutta poika kuitenkin syntyi. Sanoi aina minulle kun seurustelimme, että minä olen nyt se tytär, jota hän ei koskaan saanut. Minusta jotenkin sairasta.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun ja minulla on ollut ja on isoja ongelmia anopin kanssa. Minusta tuo kuitenkin kuulostaa siltä että jos anoppi on muuten ok ja kohtelee sinua aikuisena ja tasavertaisena, niin ehkä halunnut vain osoittaa sinulle että tykkää susta kovasti? Vaikka kyllähän tuossa voi olla sellainen häiritsevä äiti-tytär-jutun hakeminen. Mutta jos ei ole niin hän on ehkä vain vähän kömpelösti halunnut ilmaista välittämistään. Minun ekan poikakaverin anoppi sanoi minulle että olen kuin oma tyttö hänelle ja se tuntui ihanalta - tosin olin nuori ja lapseton!
Tääkin riippuu niin siitä miten se anoppi kohtelee. Jos anoppi kohtelee miniää yhtä kunnioittavasti kun omia lapsiaan niin sithän se on hienoa että anoppi pitää miniää kuin omana tyttärenään.
Mun anoppi sanoi seurustelun alkuaikoina että oon hänelle kun se tytär jota hän ei koskaan saanut. Raskausaikana vaati mua ensisijaisesti kysymään häneltä neuvoa kun hän äitinä tietää parhaiten. No aikaa myöden tuli mustasukkaseks siitä että mulla on todella lämpimät välit omaan äitiini eikä pystynyt käsittämään että kysyn siltä omalta äidiltäni neuvoa niinku oon koko elämäni tehnyt. Joskus kun oon kysynyt anopilta miten hän toimisi jossain tilanteessa niin hän on nauranut mulle ja sanonut että "et sä voi olla noin tyhmä ettet tajua ite", kysy siinä nyt sit neuvoa. Oltiin yhdessä syömässä huus mun äidille kuinka hän (anoppi) ymmärtää mua paremmin kun mun oma äiti voi koskaan ymmärtää. Sen illan jälkeen oonki ollu kuulema ihan yhtä kauhee ihminen kun mun äiti ja kuulema mun äiti häpeää mua kun oon tällanen.
Onko ap tilanne kehittynyt johonkin suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mammauhon vivahteita "meillä meni lähestymiskieltoon" samaan sävyyn kuin "meillä kestovaippaillaan". Aina ihmetyttää miten se uusi sukupolvi keksii uudet ongelmat. Ja nykyään lapset ovat levittomampia ja keskittymiskyky 0. Yhtenä syynä liikaa peliaikaa ja kännykkäriippuvuus.
Niin. Sinäkö kuvittelet että rajattomat anopit/appivanhemmat on uusi ilmiö?😂😂😂😂😂
Se mikä on muuttunut, on nuorten naisten riippumattomuus ja ihmisarvo. Ei ole pakko sietää enää. Itse ilmiö on ikivanha.
Seurusteluaikoina katselin joskus miehen kanssa hänen lapsuudenkotinsa valokuva-albumeja. Kiinnitin jo lapsettomana ihmisenä huomiota kuviin joissa esiintyi anoppini, hänen lapsensa sekä anoppini anoppi. Kuvat henkivät omanlaistaan dynamiikkaa. Anoppi oli nuori, seisoi kuvissa totisena kädet selän takana, askelta lähempänä kameraa paistatteli hänen anoppinsa, vauva sylissä ja leveästi hymyillen, katse kiinteästi kamerassa. Kuvia retkeltä, nuotiopaikalta, anoppi näpertää jotain käsissään kuvan reunamilla, hymyilee kireästi kameraan, hänen anoppinsa on kyyristynyt lähelle kuvaajaa molemmat lapsenlapset kainalossaan. No, myöhemmin miehen puheista ilmeni että mummo oli ollut hänelle "ihan kaikki kaikessa" ja oli viettänyt mummolassa enemmän aikaa lapsena kuin kotonaan. Kiva anoppini sekosi esikoisen syntymästä eikä mitenkään höpsösti tai viattomasti. Alkoi selvästi ottaa takaisin vauva-aikoja. Sanoikin kerran rajanvedon yhteydessä "meillä on tapa että vauvoja hoidetaan yhessä". Vastasin ilmeettömänä että "ai, no meilläpä ei." Ollaan nykyään nipin napin väleissä. Sinänsä surullista että oli odottanut omaa vuoroaan valokeilassa, kokeneena äitimentorina ja lastenlasten elämän keskipisteenä. Minä olisin uhrannut liikaa ja pitänyt epäterveen jatkumon hengissä jos olisin antanut hänen huseerata. Mitään rajoja ei ollut!! Kotirauha katosi kokonaan, kodista puhui "vauvan kotina", koki että hän saa mennä ja tulla miten haluaa. Haki muitta mutkitta vauvan syliinsä kesken unien ja häipyi itkevän vauvan kanssa ulos nurkan taakse ja SÄHISI minulle että mene jo, mene päiväunille, MENE! kun hain lapseni takaisin. Mieheni käsitti isänsä puheista että anoppi on hakenut keskusteluapua itselleen viimeaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Naiseus ja siitä kumpuava pohjaton huomion ja kontrollin tarve.
Voisinpa auttaa sinua jotenkin tuossa hämmennyksessäsi ja pahassa mielessäsi. Aika yleensä auttaa, tervepäinen poika tajuaa kyllä parinkymmenen ikävuoden jälkeen hiljalleen eron ulilaudan naiskuvassa vrt. naiset todellisuudessa. Ja jos ei tajua, ei sekään maailmanloppu ole. Kukaan nainen ei ainakaan menetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Tällä ajatusmaailmalla äiti jää helposti myös aika yksin ja se voi käydä raskaaksi. Ei ole siinä vaiheessa sen enempää äidin kuin lapsenkaan etu enää.
Auttaminen toki pitää tapahtua äidin ja isän toivomalla tavalla mutta jos kovin tarkaksi menee , auttamisen halu voi hiipua. Eräälle kaverilleni kävi näin. Itse kertoi että hän antoi tarkkoja määräyksiä ja mummo lopulta sanoi ettei enää halua hoitaa lapsenlapsia kun aina on jotain moittimista.
Nyt enää harvoin on heidän kanssaan vähän aikaa. Kaveri harmitteli omaakin osuuttaan.
Tokihan vanhemmuutta jaetaan - lapsen isän kanssa. Äidin ja vauvan symbioosi taas on biologiaa, äiti on alkuun tosiaankin se ykkönen ja niin pitääkin olla. Mummot ovat tästä kuviosta kilometrin päässä, heidän roolinsa korostuu isommalla lapsella jos on korostuakseen.