Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vajottu vaan entistä alemmas. Perinnöllä kiristäminen on enää vain melkein yhtä lapsellista ja säälittävää kuin mies reppanoiden erohädässä murjaisema "vien lapset" -kortti.
Kaivelee kiristäjä siinä syvempää monttua ihan rauhassa...
Öööööhhh oletko nyt vttu tosissasi? Ne ihanat pullantuoksuiset äidit ne lapset kaappaavat mukaansa, kuin jonkun hiton vaasin tai muun koristeen. Jaa että isällä ei ole oikeutta lapsiinsa vaan ne KUULUVAT pyhälle ÄITEELLE? Voi kiesus miten sekaisin suomalaiset akat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Tällä ajatusmaailmalla äiti jää helposti myös aika yksin ja se voi käydä raskaaksi. Ei ole siinä vaiheessa sen enempää äidin kuin lapsenkaan etu enää.
Auttaminen toki pitää tapahtua äidin ja isän toivomalla tavalla mutta jos kovin tarkaksi menee , auttamisen halu voi hiipua. Eräälle kaverilleni kävi näin. Itse kertoi että hän antoi tarkkoja määräyksiä ja mummo lopulta sanoi ettei enää halua hoitaa lapsenlapsia kun aina on jotain moittimista.
Nyt enää harvoin on heidän kanssaan vähän aikaa. Kaveri harmitteli omaakin osuuttaan.
Sä oot se sama, joka tarinoi aiemmin tädistään ja äidistään. Kirjoitustyyli paljastaa - tai pikemminkin kirjoitusvirheet.
Taitaa olla melko lopussa ne argumentoinnin keinot, kun pitää keksiä tarinoita tänne ajaakseen omaa agendaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Tällä ajatusmaailmalla äiti jää helposti myös aika yksin ja se voi käydä raskaaksi. Ei ole siinä vaiheessa sen enempää äidin kuin lapsenkaan etu enää.
Auttaminen toki pitää tapahtua äidin ja isän toivomalla tavalla mutta jos kovin tarkaksi menee , auttamisen halu voi hiipua. Eräälle kaverilleni kävi näin. Itse kertoi että hän antoi tarkkoja määräyksiä ja mummo lopulta sanoi ettei enää halua hoitaa lapsenlapsia kun aina on jotain moittimista.
Nyt enää harvoin on heidän kanssaan vähän aikaa. Kaveri harmitteli omaakin osuuttaan.Sä oot se sama, joka tarinoi aiemmin tädistään ja äidistään. Kirjoitustyyli paljastaa - tai pikemminkin kirjoitusvirheet.
Taitaa olla melko lopussa ne argumentoinnin keinot, kun pitää keksiä tarinoita tänne ajaakseen omaa agendaa.
Ja tuo "kiesuksen" toistelu. On muuten niin vajaan kuuloinen ilmaisu kuin olla voi. Voisi vain ignoorata, tuo saa kiksejä siitä että joku huomaa joskus hänetkin, jos ei muuten niin av:lla sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Mummot ja papat lihottavat lapset siitä syystä että "ruoalla rakastaminen" on heille helppo ja emotionaalisesti vaivaton tapa saada lapset pitämään itsestään. Taustalla voi olla todellinen halu välittää lapsista mutta sitä ei osata näyttää muutoin kuin sokeria tarjoamalla. Pulla suussa hymyilevä vauva liikuttaa mummoa ja pappaa! Mummon ja papan pitäisi etsiä lapsen kannalta terveellisempiä keinoja osoittaa välittämistään - leikkiin uppoutuminen, majan rakentaminen ja piiloleikit olisivat sellaisia keinoja. Suuret ikäluokat eivät suostu hyväksymään sitä että sokeri on oikeasti terveysriski, heidän lapsuudessaan karkki on ollut ylellisyyttä ja sitä lapsuuden kokemusta projisoidaan antamalla lapsenlapsille lisää ja lisää sokeria. Katsokaa joskus 50-60-ja 70-luvun valokuvia kesäsiirtoloista tai uimarannoilta. Lapset ennen murrosikää ovat käytännössä rasvattomia, kuin hirvenvasoja pitkine raajoineen. Se on normaalia! Joukosta erottuu huutomerkkinä nykyajan mittapuulla "normaalit" lapset, eli sellaiset joilla on ylimääräistä rasvaa. En hauku ylipainoisia lapsia tässä, halusin vain tuoda tämän näkökulman esille.
Moni mummo on koukussa siihen "ilahdutan lasta ja saan lapsesta sen instant-ilahtumisreaktion". Saman reaktion takia syydetään 98 joululahjaa ja tuodaan joka kerta tuliaisia.
Ei siis osata tai välitetä luoda pysyvämpää tai syvempää suhdetta, vaan tuo reaktio on koukuttanut heidät. Meillä tämä meni ihan överiksi, eikä edes tajuttu sitä, että vaikka kuinka lasta "ostaisi" tällä tavoin, se lapsi ei silti ole kaupan.
Tämä. Tuossa tilanteessa riski joutua tosi pahasti törmäyskurssille lapsen vanhempien kanssa on olemassa. Mummo ei pysty tajuamaan että hänellä ei ole _oikeutta_ oman mielihyvänsä tähden tehdä lapsen sokerinsyöntiin liittyviä päätöksiä. Vanhemmat jotka suuttuvat mummolle, nähdään aivan ylihysteerisinä, "mikä on mennyt nykyajan vanhempiin!" Vaikka sokeri on oikeasti niin haitallista riittävästi syötynä että siitä asiasta ei voi päättää muut kuin lapsen vanhemmat. Sitten mummo ihmettelee kun ei käydäkään enää joka toinen päivä - mitä hän on muka tehnyt väärin? 4 vuotias joka saa 5krt viikossa valkoista sokeria, menettää optimaalisen suunterveyden jo lapsuusiässä ja koukuttuu sokeriin jo ennen kouluikää.
Meillä riita syntyi krääsästä. Siitä että koko ajan kannettiin kotiin jotain. Ei kyetty edes leikkipuistoon menemään ilman, että piti piipahtaa kauppaan hakemaan jotain muovikrääsää.
Se lapsiperheen koti on edelleen SEN PERHEEN KOTI. Se ei ole jokin yleinen tori, jossa kuka vaan saa tehdä ihan mitä vaan.
Itseäni ei haitannut tai haittaa se, jos jotain leluja tuodaan, mutta en oikein tykännyt kun kannettiin vaikkapa lastenpöytä, vauvalipastoa yms. meille pyytämättä, kun tilaa on muutenkin melko vähän. Kyllähän ne ajallaan paikkansa löysivät enkä halunnut vaikuttaa kiittämättömältä kun ihan hyvää tarkoittaen tuotiin, mutta huonekalut ja koristeet ym ovat mielestäni sellaisia, joista olisi hyvä etukäteen kysyä, ellei tiedä henkiön etsivät juuri tietynlaista jollainen tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Tällä ajatusmaailmalla äiti jää helposti myös aika yksin ja se voi käydä raskaaksi. Ei ole siinä vaiheessa sen enempää äidin kuin lapsenkaan etu enää.
Auttaminen toki pitää tapahtua äidin ja isän toivomalla tavalla mutta jos kovin tarkaksi menee , auttamisen halu voi hiipua. Eräälle kaverilleni kävi näin. Itse kertoi että hän antoi tarkkoja määräyksiä ja mummo lopulta sanoi ettei enää halua hoitaa lapsenlapsia kun aina on jotain moittimista.
Nyt enää harvoin on heidän kanssaan vähän aikaa. Kaveri harmitteli omaakin osuuttaan.Sä oot se sama, joka tarinoi aiemmin tädistään ja äidistään. Kirjoitustyyli paljastaa - tai pikemminkin kirjoitusvirheet.
Taitaa olla melko lopussa ne argumentoinnin keinot, kun pitää keksiä tarinoita tänne ajaakseen omaa agendaa.
Ja tuo "kiesuksen" toistelu. On muuten niin vajaan kuuloinen ilmaisu kuin olla voi. Voisi vain ignoorata, tuo saa kiksejä siitä että joku huomaa joskus hänetkin, jos ei muuten niin av:lla sentään.
Voisit vaikkapa ignoorata itsesi, ota kiesustelusi samalla mukaan. Idiootin tunnistaa siitä, ettei osaa pysyä aiheessa vaan tarttuu lillukanvarsiin, yksittäisiin sanoihin ja epäolennaisuuksiin. Toisaalta en joltain kampaajalta paljoa odotakaan.
Joo tää on se sama. Jankkaa näköjään vielä tuota kampaaja-juttuaankin. Virtuaalihali sinulle, ymmärrän että sinulla on nyt paha olla. Elämä voittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Mutta miehen tulee seistä aina vaimonsa tukena. Selvä. Pärjätköön sitten yksin kuitenkin.
On se miehen osa tässä maassa kyllä yhtä sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Mutta miehen tulee seistä aina vaimonsa tukena. Selvä. Pärjätköön sitten yksin kuitenkin.
On se miehen osa tässä maassa kyllä yhtä sontaa.
Mene jo muualle itkemään, olit hetken aikaa ihan viihdyttävä vaikka liian ilmiselvästi provoatkin. Nyt olet enää säälittävä pelle, jäikö ikävä mamman kainaloa kun on noin kova katkeruus äitejä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Mutta miehen tulee seistä aina vaimonsa tukena. Selvä. Pärjätköön sitten yksin kuitenkin.
On se miehen osa tässä maassa kyllä yhtä sontaa.
Jos vaimon vanhemmat käyttäytyy miestä loukkaavasti tai vähättelevästi, tai polkee lapsiin liittyviä rajoja, niin ihan samalla tavalla vaimon kuuluu tukea miestä omia vanhempiaan vastaan.
Ja edellä kuvatun kaltaiset isovanhemmat eivät ole minkäänlainen tuki kenellekään, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Mummot ja papat lihottavat lapset siitä syystä että "ruoalla rakastaminen" on heille helppo ja emotionaalisesti vaivaton tapa saada lapset pitämään itsestään. Taustalla voi olla todellinen halu välittää lapsista mutta sitä ei osata näyttää muutoin kuin sokeria tarjoamalla. Pulla suussa hymyilevä vauva liikuttaa mummoa ja pappaa! Mummon ja papan pitäisi etsiä lapsen kannalta terveellisempiä keinoja osoittaa välittämistään - leikkiin uppoutuminen, majan rakentaminen ja piiloleikit olisivat sellaisia keinoja. Suuret ikäluokat eivät suostu hyväksymään sitä että sokeri on oikeasti terveysriski, heidän lapsuudessaan karkki on ollut ylellisyyttä ja sitä lapsuuden kokemusta projisoidaan antamalla lapsenlapsille lisää ja lisää sokeria. Katsokaa joskus 50-60-ja 70-luvun valokuvia kesäsiirtoloista tai uimarannoilta. Lapset ennen murrosikää ovat käytännössä rasvattomia, kuin hirvenvasoja pitkine raajoineen. Se on normaalia! Joukosta erottuu huutomerkkinä nykyajan mittapuulla "normaalit" lapset, eli sellaiset joilla on ylimääräistä rasvaa. En hauku ylipainoisia lapsia tässä, halusin vain tuoda tämän näkökulman esille.
Moni mummo on koukussa siihen "ilahdutan lasta ja saan lapsesta sen instant-ilahtumisreaktion". Saman reaktion takia syydetään 98 joululahjaa ja tuodaan joka kerta tuliaisia.
Ei siis osata tai välitetä luoda pysyvämpää tai syvempää suhdetta, vaan tuo reaktio on koukuttanut heidät. Meillä tämä meni ihan överiksi, eikä edes tajuttu sitä, että vaikka kuinka lasta "ostaisi" tällä tavoin, se lapsi ei silti ole kaupan.
Tämä. Tuossa tilanteessa riski joutua tosi pahasti törmäyskurssille lapsen vanhempien kanssa on olemassa. Mummo ei pysty tajuamaan että hänellä ei ole _oikeutta_ oman mielihyvänsä tähden tehdä lapsen sokerinsyöntiin liittyviä päätöksiä. Vanhemmat jotka suuttuvat mummolle, nähdään aivan ylihysteerisinä, "mikä on mennyt nykyajan vanhempiin!" Vaikka sokeri on oikeasti niin haitallista riittävästi syötynä että siitä asiasta ei voi päättää muut kuin lapsen vanhemmat. Sitten mummo ihmettelee kun ei käydäkään enää joka toinen päivä - mitä hän on muka tehnyt väärin? 4 vuotias joka saa 5krt viikossa valkoista sokeria, menettää optimaalisen suunterveyden jo lapsuusiässä ja koukuttuu sokeriin jo ennen kouluikää.
Meillä riita syntyi krääsästä. Siitä että koko ajan kannettiin kotiin jotain. Ei kyetty edes leikkipuistoon menemään ilman, että piti piipahtaa kauppaan hakemaan jotain muovikrääsää.
Se lapsiperheen koti on edelleen SEN PERHEEN KOTI. Se ei ole jokin yleinen tori, jossa kuka vaan saa tehdä ihan mitä vaan.
Itseäni ei haitannut tai haittaa se, jos jotain leluja tuodaan, mutta en oikein tykännyt kun kannettiin vaikkapa lastenpöytä, vauvalipastoa yms. meille pyytämättä, kun tilaa on muutenkin melko vähän. Kyllähän ne ajallaan paikkansa löysivät enkä halunnut vaikuttaa kiittämättömältä kun ihan hyvää tarkoittaen tuotiin, mutta huonekalut ja koristeet ym ovat mielestäni sellaisia, joista olisi hyvä etukäteen kysyä, ellei tiedä henkiön etsivät juuri tietynlaista jollainen tulee vastaan.
Miehen äiti tuo ja antaa lahjaksi pelkästään sisustuksellisia tavaroita. Verhoja, mattoja, ryijyjä, "pitää olla väriä!" Olen sanonut että sisustan tarkoituksella rauhallisin ja maanläheisin sävyin, ja lahjatoiveita kysyttäessä ehdottanut keittiötarvikkeita tai kylpypyyhkeitä jne. mutta ei, ei käy! Kaikki mitä tuo on 80-luvun peruspunainen-sähkönsininen-musta-värimaailmaa. Appi ilkkui pojalleen kerran kaikkien kuullen että ootko tossun alla kun et saa päättää kotisi verhoista. Eli on tossun alla kun äitinsä ei saa päättää, mies inhoaa niitä rytkyjä yhtä paljon kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaikkein parasta, että napanuora katkaistaan viimeistään kun lapset perustavat oman perheen. Ja tässä suuremmassa roolissa ovat isovanhemmat. Päästää irti ja antaa toisten taaplata omalla tyylillään. Kun sukupolvilla on omat juttunsa ei olla niin läheisiä, että kenellekään tulisi tunne oikeudesta kuittailla toiselle. Kuittailukynnys jää riittävän korkeaksi puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain alkoi näköjään defenssit paukkua :) ahdistaahan se tajuta ettei ole itse pystynyt eikä osannut turvata lapsensa kiinnittymistä. Jos lapsi on pakotettu oppimaan pärjäämään ilman äitiä jo vauvana niin niitä hedelmiä saa keräillä myöhemmin. Satunnaiset muutaman tunnin hoidot ovat ok niin kuin kaikki fiksut ihmiset tietävätkin mutta varsinkaan alle vuotias ei yöhoitoon kuulu kuin pakottavista syistä. (äiti sairaalassa tms).
Niin no meillä se pärjäsi kyllä ihan isän kanssa kotona tuossa tilanteessa.
Pakko sanoa että äidit ovat kyllä joskus maailman rasittavimpia, itsekeskeisimpiä ja omahyväisimpiä olentoja, ja tämä ketju on siitä oiva näyte.
t. kolmen äiti
Korjaan: t. kolmen "omahyväisen paskapääminiän" anoppi.
Voi hyvä luoja mitä suuhengittäjiä tässäkin ketjussa majailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Niin no meillä mies osaa nuo ihan samat jutut, kuten modernin isän tuleekin. Luuletko pelkän sukupuolen vaikuttavan millään tavalla lastenhoitoon, lapsista huolehtimiseen tai yhtään mihinkään? Sääli jos sinä olet ottanut jonkun autoamiksen ukoksi sinne teidän perähikiän perintötaloonne.
Minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Niin no meillä mies osaa nuo ihan samat jutut, kuten modernin isän tuleekin. Luuletko pelkän sukupuolen vaikuttavan millään tavalla lastenhoitoon, lapsista huolehtimiseen tai yhtään mihinkään? Sääli jos sinä olet ottanut jonkun autoamiksen ukoksi sinne teidän perähikiän perintötaloonne.
Minäminäminä.
Anteeks mut mikä sun ongelma oikeen on?
Toisilla äidit nyt vaan huolehtii enemmän perheen asioista eikä se tee siitä miehestä mitään tossua eikä siitä äidistä itsekeskeistä. Toisissa perheissä se työnjako nyt vaan menee niin ja kaikki on tyytyväisiä.
Mitä se sun takapuolta kutittaa jos me toimitaan meidän perheessä näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Eri
Näin ulkopuolisesta kuulostaa vähän kurjalta ettei mies tunne tai hoida lapsiaan :(
Mutta tietenkin jokainen perhe on omanlaisensa ja jos teillä homma toimii noin niin hyvä. Meillä ollaan molemmat ihan tasaveroisia vanhempia oikeuksien ja velvollisuuksien osalta.No tuon yhden pöljän elämän suurin saavutus on kai sitten tuo oman äitiytensä korostaminen. Oikein stereotyyppinen MAMMA. Varmaan pitää samankuosisia trikoopipojakin lastensa kanssa. Onhan hän ÄITI.
Saatko kenties jotain kiksejä tosta toisten äitien mollaamisesta ku noin intohimoisesti yrität saada pahan mielen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Eri
Näin ulkopuolisesta kuulostaa vähän kurjalta ettei mies tunne tai hoida lapsiaan :(
Mutta tietenkin jokainen perhe on omanlaisensa ja jos teillä homma toimii noin niin hyvä. Meillä ollaan molemmat ihan tasaveroisia vanhempia oikeuksien ja velvollisuuksien osalta.No tuon yhden pöljän elämän suurin saavutus on kai sitten tuo oman äitiytensä korostaminen. Oikein stereotyyppinen MAMMA. Varmaan pitää samankuosisia trikoopipojakin lastensa kanssa. Onhan hän ÄITI.
Jäitkö sinä lapsettoman sitten tahtomattasi, vai mistä tuo viha "mammoja" kohtaan kumpuaa?
Ps. Mä ostin mun kummipojalle ja äidilleen samanlaiset vaatekappaleet, ja se oli kuulemma paras joululahja ever 3v pojan mielestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Eri
Näin ulkopuolisesta kuulostaa vähän kurjalta ettei mies tunne tai hoida lapsiaan :(
Mutta tietenkin jokainen perhe on omanlaisensa ja jos teillä homma toimii noin niin hyvä. Meillä ollaan molemmat ihan tasaveroisia vanhempia oikeuksien ja velvollisuuksien osalta.No tuon yhden pöljän elämän suurin saavutus on kai sitten tuo oman äitiytensä korostaminen. Oikein stereotyyppinen MAMMA. Varmaan pitää samankuosisia trikoopipojakin lastensa kanssa. Onhan hän ÄITI.
Kyllä ainaki mun elämän suurin saavutus on olla äiti ja silti me ollaan miehen kanssa tasavertaisia vanhempina. Sä nyt väännät tätä ihan johonki omiin kuvitelmiis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?
Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!Otappa lääkkeet.
Mikä seuraavista on kirjoitettu suositusten mukaisesti?
a. Onpa tänään kaunis päivä, otappa jäätelöä!
b. Ompa tänään kaunis päivä, otapa jäätelöä!
c. Onpa tänään kaunis päivä, otapa jäätelöä!
d. Ompa tänään kaunis päivä, otappa jäätelöä!
Älä nyt, lähihoitaja vielä hermostuu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Niin no meillä mies osaa nuo ihan samat jutut, kuten modernin isän tuleekin. Luuletko pelkän sukupuolen vaikuttavan millään tavalla lastenhoitoon, lapsista huolehtimiseen tai yhtään mihinkään? Sääli jos sinä olet ottanut jonkun autoamiksen ukoksi sinne teidän perähikiän perintötaloonne.
Minäminäminä.
Anteeks mut mikä sun ongelma oikeen on?
Toisilla äidit nyt vaan huolehtii enemmän perheen asioista eikä se tee siitä miehestä mitään tossua eikä siitä äidistä itsekeskeistä. Toisissa perheissä se työnjako nyt vaan menee niin ja kaikki on tyytyväisiä.Mitä se sun takapuolta kutittaa jos me toimitaan meidän perheessä näin?
Ei kannata vastata tuolle. Sitä ahdistaa nyt kovasti eikä noihin juttuihin tarttuminen auta siihen asiaan. Lähetän lämpimiä jaksuhaleja ja virtuaalipusuja tuolle sarjaprovoajalle - muista, että vaikka kuinka tuntuis välillä että olet yksin, niin kyllä joku jossain välittää sinustakin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?
Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!Otappa lääkkeet.
Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!
Menikö tunteisiin?Sinultahan tuota ei tarvitse edes kysyä. En äkkiseltään keksi muuta syytä itkeä ja provota täällä muusta syystä kuin siitä että sinua ahdistaa ja suututtaa kun paskojen rajattomien mummojen käytöstä ruoditaan :) <3
Ihanan passiivisaggressiiviset hymiöt, hermanniina . Tämä on ihan rehellisesti ivallinen :D
Alue: Aihe vapaa
Itseasiassa tuo ajattelumalli on erityisesti esikoisen äidille erittäin tärkeä omaksua. Äitiydentunnetta vahvistaa ymmärrys omasta erityisasemasta lapsen elämässä. Luit oikein, erityisasemasta. Vain oma äiti on biologisten mekanismien ansiosta herkistynyt kyseisen vauvan viesteille, on vauvan kannalta suuri etu että äiti ottaa tilansa ja roolinsa haltuun heti alussa.
On toki olemassa äitejä jotka eivät tahdo päästää irti tarkasta päivärytmistä ja hoitomenetelmistä vaikkapa vuoden iän ylittäneen lapsen kanssa. Joskus pilkuntarkkuus on perusteltua - jos lapsella on erityisiä hoitotarpeita tai jos lapsi tarvitsee erittäin selvät rutiinit esimerkiksi huonon nukkumisen takia. Mutta vaikka varsinaista "syytä" ei olisikaan, ei äidin motiivien ruotiminen, arvuuttelu ja arvostelu kuulu kellekään niin kauan, kun lapsen hoito ei ole puutteellista ja perheen sisäisesti asiassa ei ole ongelmaa. Mummo voi polkea jalkaa kun ei vieläkään saa hoitaa omatoimisesti ja pyrkii antamaan muille ihmisille sellaisen kuvan että lapsen äiti vetäytyy ja on ylitarkka. Sellaisesta ei tarvitse välittää. Äiti saa pitää lapsensa lähellään jos niin haluaa. Leikki-iässä tiiviistä hoivasta irtautuminen tapahtuu jo lapsenkin taholta vaikka äidin syli tärkeä onkin.