Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Jos lapset ovat tekemisissä huom.täyspäisten isovanhempien kanssa ja rakastavat heitä niin ei kumpikaan vanhempi ei pysty tätä kiintymystä heiltä ottamaan pois, se pysyy vaikka mummo kasvaisi horsmaa.Herranen aika mitä kontrollia!
Ei se ole kontrollia. Se on vanhemmuutta. Sinä sen sijaan olet jo taas rajaton.
Isovanhemmalla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia. Hänen asemansa riippuu aivan täysin vanhemmista ja näiden arvioista.
Et sinä, eikä kukaan muukaan mummo, tee yhtään mitään ilman, että vanhemmat hyväksyvät sen.
Onko rajaton uusi narsisti :D
Eli voidaan heittää syyttelynä aivan mihin väliin tahansa, kun itsellä on jauhot suussa?
t. sivusta
Rajattomuus on tämän ketjun aihe. Siksi sitä käsitellään tässä ketjussa.
T fiksu sivullinen
Jes, mutta kaikki ei omaan mieleen oleva ei ole rajattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Tämä itsellekin pisti silmään antiikin keihään lailla. Ja alapeukut taas kertovat, miten äidit eivät halua jakaa vanhemmuuden "kunniaa" kenenkään kanssa, vaan äiti on se mehiläiskuningatar jonka ympärillä kaiki pyörii. Ei ihme että jotkut naiset flippaavat sitten mummoina, kun eivät olekaan niitä juhlittuja ykkösiä.
Tokihan vanhemmuutta jaetaan - lapsen isän kanssa. Äidin ja vauvan symbioosi taas on biologiaa, äiti on alkuun tosiaankin se ykkönen ja niin pitääkin olla. Mummot ovat tästä kuviosta kilometrin päässä, heidän roolinsa korostuu isommalla lapsella jos on korostuakseen.
Tässä ketjussa nyt on aika paljon puhuttu muunkin, kuin vauvan ikäisistä. Ja kaikissa korostuu äitiäitiäiti.
Sul on nyt selkeesti joku äiti ongelma. Kannattaa hakee ammattiapua tohon sun pahaan oloon. Mut hei jaxuhali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Tämä itsellekin pisti silmään antiikin keihään lailla. Ja alapeukut taas kertovat, miten äidit eivät halua jakaa vanhemmuuden "kunniaa" kenenkään kanssa, vaan äiti on se mehiläiskuningatar jonka ympärillä kaiki pyörii. Ei ihme että jotkut naiset flippaavat sitten mummoina, kun eivät olekaan niitä juhlittuja ykkösiä.
Tokihan vanhemmuutta jaetaan - lapsen isän kanssa. Äidin ja vauvan symbioosi taas on biologiaa, äiti on alkuun tosiaankin se ykkönen ja niin pitääkin olla. Mummot ovat tästä kuviosta kilometrin päässä, heidän roolinsa korostuu isommalla lapsella jos on korostuakseen.
Tässä ketjussa nyt on aika paljon puhuttu muunkin, kuin vauvan ikäisistä. Ja kaikissa korostuu äitiäitiäiti.
Nyt vaikuttaa siltä että vaikka kuinka "kieli poskessa" muka provoaisit, niin sinulla on todennäköisesti äitiongelma. Se on rankka asia, johon kannattaa hakea apua. Nyt sulla on hätä, kirjoitat niin paljon noita viestejäsi. Eikä se mitään, kirjoita vaan jos tuntuu että helpottaa. Mutta tuo on asia jota kannattaa lähteä oikeasti työstämään, ota alkuun yhteyttä omaan terveyskeskukseesi ja kerro ahdistusoireista yms. Saat varmaankin keskusteluajan sieltä. Netissä on paljon self help-tyyppistä materiaalia myös. Leuka pystyyn vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mammauhon vivahteita "meillä meni lähestymiskieltoon" samaan sävyyn kuin "meillä kestovaippaillaan". Aina ihmetyttää miten se uusi sukupolvi keksii uudet ongelmat. Ja nykyään lapset ovat levittomampia ja keskittymiskyky 0. Yhtenä syynä liikaa peliaikaa ja kännykkäriippuvuus.
Niin. Sinäkö kuvittelet että rajattomat anopit/appivanhemmat on uusi ilmiö?😂😂😂😂😂
Se mikä on muuttunut, on nuorten naisten riippumattomuus ja ihmisarvo. Ei ole pakko sietää enää. Itse ilmiö on ikivanha.
Seurusteluaikoina katselin joskus miehen kanssa hänen lapsuudenkotinsa valokuva-albumeja. Kiinnitin jo lapsettomana ihmisenä huomiota kuviin joissa esiintyi anoppini, hänen lapsensa sekä anoppini anoppi. Kuvat henkivät omanlaistaan dynamiikkaa. Anoppi oli nuori, seisoi kuvissa totisena kädet selän takana, askelta lähempänä kameraa paistatteli hänen anoppinsa, vauva sylissä ja leveästi hymyillen, katse kiinteästi kamerassa. Kuvia retkeltä, nuotiopaikalta, anoppi näpertää jotain käsissään kuvan reunamilla, hymyilee kireästi kameraan, hänen anoppinsa on kyyristynyt lähelle kuvaajaa molemmat lapsenlapset kainalossaan. No, myöhemmin miehen puheista ilmeni että mummo oli ollut hänelle "ihan kaikki kaikessa" ja oli viettänyt mummolassa enemmän aikaa lapsena kuin kotonaan. Kiva anoppini sekosi esikoisen syntymästä eikä mitenkään höpsösti tai viattomasti. Alkoi selvästi ottaa takaisin vauva-aikoja. Sanoikin kerran rajanvedon yhteydessä "meillä on tapa että vauvoja hoidetaan yhessä". Vastasin ilmeettömänä että "ai, no meilläpä ei." Ollaan nykyään nipin napin väleissä. Sinänsä surullista että oli odottanut omaa vuoroaan valokeilassa, kokeneena äitimentorina ja lastenlasten elämän keskipisteenä. Minä olisin uhrannut liikaa ja pitänyt epäterveen jatkumon hengissä jos olisin antanut hänen huseerata. Mitään rajoja ei ollut!! Kotirauha katosi kokonaan, kodista puhui "vauvan kotina", koki että hän saa mennä ja tulla miten haluaa. Haki muitta mutkitta vauvan syliinsä kesken unien ja häipyi itkevän vauvan kanssa ulos nurkan taakse ja SÄHISI minulle että mene jo, mene päiväunille, MENE! kun hain lapseni takaisin. Mieheni käsitti isänsä puheista että anoppi on hakenut keskusteluapua itselleen viimeaikoina.
Ei kuulosta terveeltä, mutta eipä kuulostanut tuo hänenkään nuoruutensa. Hyvä jos on hakenut apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Naiseus ja siitä kumpuava pohjaton huomion ja kontrollin tarve.
Voisinpa auttaa sinua jotenkin tuossa hämmennyksessäsi ja pahassa mielessäsi. Aika yleensä auttaa, tervepäinen poika tajuaa kyllä parinkymmenen ikävuoden jälkeen hiljalleen eron ulilaudan naiskuvassa vrt. naiset todellisuudessa. Ja jos ei tajua, ei sekään maailmanloppu ole. Kukaan nainen ei ainakaan menetä mitään.
Mikä? Oletko ihan kunnossa?
Olen naisvaltaisella alalla, niin on tuota yhtä jos toistakin marttaa tullut nähtyä. Lapsia on useita, ja ihana vaimo jonka kanssa hoidamme niitä tasaveroisina kumppaneina. Mutta tämähän ei pikkulapsen maailmankuvaasi mahdu. Siihen siis, että mies on mies vasta kun saa naista. Voi hyvänen aika :D Ei se reikä alapäässä tee sinusta yhtään ihmeellisempää ihmistä, vaikka niin taidan kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Naiseus ja siitä kumpuava pohjaton huomion ja kontrollin tarve.
Voisinpa auttaa sinua jotenkin tuossa hämmennyksessäsi ja pahassa mielessäsi. Aika yleensä auttaa, tervepäinen poika tajuaa kyllä parinkymmenen ikävuoden jälkeen hiljalleen eron ulilaudan naiskuvassa vrt. naiset todellisuudessa. Ja jos ei tajua, ei sekään maailmanloppu ole. Kukaan nainen ei ainakaan menetä mitään.
Mikä? Oletko ihan kunnossa?
Olen naisvaltaisella alalla, niin on tuota yhtä jos toistakin marttaa tullut nähtyä. Lapsia on useita, ja ihana vaimo jonka kanssa hoidamme niitä tasaveroisina kumppaneina. Mutta tämähän ei pikkulapsen maailmankuvaasi mahdu. Siihen siis, että mies on mies vasta kun saa naista. Voi hyvänen aika :D Ei se reikä alapäässä tee sinusta yhtään ihmeellisempää ihmistä, vaikka niin taidan kuvitella.
Shh, shh, anna tulla vaan, kohta helpottaa <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Mutta miehen tulee seistä aina vaimonsa tukena. Selvä. Pärjätköön sitten yksin kuitenkin.
On se miehen osa tässä maassa kyllä yhtä sontaa.
Mene jo muualle itkemään, olit hetken aikaa ihan viihdyttävä vaikka liian ilmiselvästi provoatkin. Nyt olet enää säälittävä pelle, jäikö ikävä mamman kainaloa kun on noin kova katkeruus äitejä kohtaan?
Sinähän ole oikein kiltti ja mukava, asiallinen ihminen. Hienoa, että varmaankin omassa kasvatuksessasi tuot lapsillesi tuon erehtymättömän ja kauniin ihmisen mallin ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Tällä ajatusmaailmalla äiti jää helposti myös aika yksin ja se voi käydä raskaaksi. Ei ole siinä vaiheessa sen enempää äidin kuin lapsenkaan etu enää.
Auttaminen toki pitää tapahtua äidin ja isän toivomalla tavalla mutta jos kovin tarkaksi menee , auttamisen halu voi hiipua. Eräälle kaverilleni kävi näin. Itse kertoi että hän antoi tarkkoja määräyksiä ja mummo lopulta sanoi ettei enää halua hoitaa lapsenlapsia kun aina on jotain moittimista.
Nyt enää harvoin on heidän kanssaan vähän aikaa. Kaveri harmitteli omaakin osuuttaan.Sä oot se sama, joka tarinoi aiemmin tädistään ja äidistään. Kirjoitustyyli paljastaa - tai pikemminkin kirjoitusvirheet.
Taitaa olla melko lopussa ne argumentoinnin keinot, kun pitää keksiä tarinoita tänne ajaakseen omaa agendaa.
Ja tuo "kiesuksen" toistelu. On muuten niin vajaan kuuloinen ilmaisu kuin olla voi. Voisi vain ignoorata, tuo saa kiksejä siitä että joku huomaa joskus hänetkin, jos ei muuten niin av:lla sentään.
Voisit vaikkapa ignoorata itsesi, ota kiesustelusi samalla mukaan. Idiootin tunnistaa siitä, ettei osaa pysyä aiheessa vaan tarttuu lillukanvarsiin, yksittäisiin sanoihin ja epäolennaisuuksiin. Toisaalta en joltain kampaajalta paljoa odotakaan.
Joo tää on se sama. Jankkaa näköjään vielä tuota kampaaja-juttuaankin. Virtuaalihali sinulle, ymmärrän että sinulla on nyt paha olla. Elämä voittaa!
Osui ja upposi. Vai mitä, neiti Etsivä?
Kyllä se äiti sinusta pohjimmiltaan välitti. Kaikki ei vain osaa näyttää sitä. Ja olet varmasti tänä päivänä jollekin tosi rakas ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Niin no meillä mies osaa nuo ihan samat jutut, kuten modernin isän tuleekin. Luuletko pelkän sukupuolen vaikuttavan millään tavalla lastenhoitoon, lapsista huolehtimiseen tai yhtään mihinkään? Sääli jos sinä olet ottanut jonkun autoamiksen ukoksi sinne teidän perähikiän perintötaloonne.
Minäminäminä.
Anteeks mut mikä sun ongelma oikeen on?
Toisilla äidit nyt vaan huolehtii enemmän perheen asioista eikä se tee siitä miehestä mitään tossua eikä siitä äidistä itsekeskeistä. Toisissa perheissä se työnjako nyt vaan menee niin ja kaikki on tyytyväisiä.Mitä se sun takapuolta kutittaa jos me toimitaan meidän perheessä näin?
Et tuo mitenkään ilmi tuon rajoittuvan teidän perheeseenne, vaan latelet lööperisi universaalina faktana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Mutta miehen tulee seistä aina vaimonsa tukena. Selvä. Pärjätköön sitten yksin kuitenkin.
On se miehen osa tässä maassa kyllä yhtä sontaa.
Mene jo muualle itkemään, olit hetken aikaa ihan viihdyttävä vaikka liian ilmiselvästi provoatkin. Nyt olet enää säälittävä pelle, jäikö ikävä mamman kainaloa kun on noin kova katkeruus äitejä kohtaan?
Sinähän ole oikein kiltti ja mukava, asiallinen ihminen. Hienoa, että varmaankin omassa kasvatuksessasi tuot lapsillesi tuon erehtymättömän ja kauniin ihmisen mallin ilmi.
Sä taisit unohtaa olla kotona sillon ku käytöstapoja opetettiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Eri
Näin ulkopuolisesta kuulostaa vähän kurjalta ettei mies tunne tai hoida lapsiaan :(
Mutta tietenkin jokainen perhe on omanlaisensa ja jos teillä homma toimii noin niin hyvä. Meillä ollaan molemmat ihan tasaveroisia vanhempia oikeuksien ja velvollisuuksien osalta.No tuon yhden pöljän elämän suurin saavutus on kai sitten tuo oman äitiytensä korostaminen. Oikein stereotyyppinen MAMMA. Varmaan pitää samankuosisia trikoopipojakin lastensa kanssa. Onhan hän ÄITI.
Saatko kenties jotain kiksejä tosta toisten äitien mollaamisesta ku noin intohimoisesti yrität saada pahan mielen?
Saan lähinnä verenpainetta toisten äitien lapsellisuudesta, itsekeskeisyydestä ja itsensä korostamisesta.
Edelleen, mitä se sun takapuolta kutittaa? Keskity vaan siihe sun omaan elämään ja tohon sun omaan äiti ongelmaa. Suosittelen oikeesti hakee apua, sulla ei oo kaikki hyvin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Niin no meillä mies osaa nuo ihan samat jutut, kuten modernin isän tuleekin. Luuletko pelkän sukupuolen vaikuttavan millään tavalla lastenhoitoon, lapsista huolehtimiseen tai yhtään mihinkään? Sääli jos sinä olet ottanut jonkun autoamiksen ukoksi sinne teidän perähikiän perintötaloonne.
Minäminäminä.
Anteeks mut mikä sun ongelma oikeen on?
Toisilla äidit nyt vaan huolehtii enemmän perheen asioista eikä se tee siitä miehestä mitään tossua eikä siitä äidistä itsekeskeistä. Toisissa perheissä se työnjako nyt vaan menee niin ja kaikki on tyytyväisiä.Mitä se sun takapuolta kutittaa jos me toimitaan meidän perheessä näin?
Ei kannata vastata tuolle. Sitä ahdistaa nyt kovasti eikä noihin juttuihin tarttuminen auta siihen asiaan. Lähetän lämpimiä jaksuhaleja ja virtuaalipusuja tuolle sarjaprovoajalle - muista, että vaikka kuinka tuntuis välillä että olet yksin, niin kyllä joku jossain välittää sinustakin <3
Ei tuo oikein toimi, mutta kertoo sinusta aika paljon ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä keskustelun äideillä miehiä ollenkaan? Kohta 140 sivua minun lapset, minun mielestä, minun pitää tapella anopin kanssa, anoppi vie lapsen minulta. Missä ne isät on? Vai onko ne ulkoistettu, koska minun lapsi? Ei ihme ettei kiinnosta puolustaa äidiltään, koska tässäkin ketjussa on ihan muutama maininta isästä. Kaikki muu on sitä minun päätös, minun lapset ja minun säännöt. Hyvin harva on kirjoittanut meidän lapsista ja päätöksistä.
Monelle miehelle tilanne on todella vaikea sillä onhan mies kahden hänelle tärkeän ihmisen välissä, äitinsä ja oman puolisonsa. Eiköhän jokaisessa perheessä lapsiin liittyvistä asioista sovita yhdessä vaikka täällä puhutaankin vain "minun lapsista". Loppuviimein se päätös lapsesta on kuitenkin äidin. Meillä on yhdessä sovittu pelisäännöistä miehen kanssa mutta mitä tulee lapseen niin viimeisen sanan sanon minä. Myös anopin suhteen mies on todennut ettei halua itse olla meidän välissä joten asia on minun ja anoppini välinen. Ei kahden aikuisen välienselvittelyyn tarvita ketään muuta kun ne kaksi ihmistä. Meillä tosin mies ei itse juurikaan halua olla äitinsä kanssa tekemisissä juurikin sen takia miten äitinsä meidän perhettämme kohtelee.
Hyi olkoon. Juuri tuollaisista tulee niitä hirviöanoppeja ja rajattomia äitejä. Minäminäminäminun. Eivät ne lapset ole yhtään enempää sinun kuin miehesi.
Missä kohtaa väitin että lapset on enemmän minun kun miehen? Meillä on sovittu kaikista lapsiin liittyvistä asioista miehen kanssa yhdessä. Äideillä noin yleisesti on laajempi tietämys esim terveydellisistä asioista jolloin on itsestään selvää että se äiti sanoo viimeisen sanan. Toisissa asioissa miehellä on enemmän tietämystä jolloin mies päättää. Meillä mies ihan mielellään ulkoistaa päätökset lapsista minulle koska perus periaatteet on yhdessä sovittuja. Mies pystyy luottamaan etten tee yhteisistä sopimuksistamme poikkeavia päätöksiä lastemme suhteen.
Muutenkin, niin kauan kun minä hoidan yövalvomiset, neuvolat, vasut, ihottumavoiteet, Wilmat ja tiedän kuka lapsista ei syö parsakaalia ja kuka haluaa kaksi unilelua yhden sijasta ja kenen hampaidenpesua pitää vahtia että pesee kanssa ja mitä pakataan kerhoreppuihin ja kenet täytyy ohjata pissalle ennen automatkaa ja kuka on menossa seuraavaksi hammaslääkäriin jne. niin kyllä se olen todellakin MINÄ joka sanoo viimeisen sanan lasten asioihin muutenkin. Mies tietää tasan että minä pyöritän lasten perusarkea pääosin kokonaan eikä tosiaan ole vinkunut että kyllä hänen pitää saada päättää kun on hänenkin lapset. Siinä vaiheessa kun hän työssäkäynnin lisäksi (niinkuin minäkin) hoitaa edes puolet yllämainituista asioista, ollaan päätännän suhteen tasavertaisia. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Niin no meillä mies osaa nuo ihan samat jutut, kuten modernin isän tuleekin. Luuletko pelkän sukupuolen vaikuttavan millään tavalla lastenhoitoon, lapsista huolehtimiseen tai yhtään mihinkään? Sääli jos sinä olet ottanut jonkun autoamiksen ukoksi sinne teidän perähikiän perintötaloonne.
Minäminäminä.
Anteeks mut mikä sun ongelma oikeen on?
Toisilla äidit nyt vaan huolehtii enemmän perheen asioista eikä se tee siitä miehestä mitään tossua eikä siitä äidistä itsekeskeistä. Toisissa perheissä se työnjako nyt vaan menee niin ja kaikki on tyytyväisiä.Mitä se sun takapuolta kutittaa jos me toimitaan meidän perheessä näin?
Et tuo mitenkään ilmi tuon rajoittuvan teidän perheeseenne, vaan latelet lööperisi universaalina faktana.
Melko vahvat psykoosit sulla nyt tulilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?
Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!Otappa lääkkeet.
Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!
Menikö tunteisiin?Sinultahan tuota ei tarvitse edes kysyä. En äkkiseltään keksi muuta syytä itkeä ja provota täällä muusta syystä kuin siitä että sinua ahdistaa ja suututtaa kun paskojen rajattomien mummojen käytöstä ruoditaan :) <3
Ihanan passiivisaggressiiviset hymiöt, hermanniina . Tämä on ihan rehellisesti ivallinen :D
Olen eri
Onko tuo yleisestikin ivallinen hymiö, vai vaan tän yhen sankarin mielestä? Vähän hävettää kun oon luullu, että se on sellainen tosi naurava, jota käytetään kun halutaan korostaa oman juttunsa hauskuutta (oon itekki käyttäny).
Olenkin kyllä vähän miettinyt joittenkin kommenttien kohdalla, että ei oikeen aukee kommentin hauskuus mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?
Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!Otappa lääkkeet.
Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!
Menikö tunteisiin?Sinultahan tuota ei tarvitse edes kysyä. En äkkiseltään keksi muuta syytä itkeä ja provota täällä muusta syystä kuin siitä että sinua ahdistaa ja suututtaa kun paskojen rajattomien mummojen käytöstä ruoditaan :) <3
Ihanan passiivisaggressiiviset hymiöt, hermanniina . Tämä on ihan rehellisesti ivallinen :D
Olen eri
Onko tuo yleisestikin ivallinen hymiö, vai vaan tän yhen sankarin mielestä? Vähän hävettää kun oon luullu, että se on sellainen tosi naurava, jota käytetään kun halutaan korostaa oman juttunsa hauskuutta (oon itekki käyttäny).
Olenkin kyllä vähän miettinyt joittenkin kommenttien kohdalla, että ei oikeen aukee kommentin hauskuus mulle.
Jos olisit elämässäsi tehnyt muutakin kuin kaivellut napaasi, tajuaisit, että hymiön tarkoituksen määrittää sen yhteydessä oleva teksti.
Otsikon kysymykseen vastaus: Vauvan tehtävä ei ole "hoitaa" isoäitiä, mutta hänen kanssaan puuhastelu antaa isoäidille pirteyttä ja vaihtelua kuten mikä tahansa muukin ajanviete, ja sen voimalla jaksaa arkea ja työntekoa paremmin.
Täällä on näköjään käyty ilmeisen rönsyilevää keskustelua jo aika pitkään aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon kysymykseen vastaus: Vauvan tehtävä ei ole "hoitaa" isoäitiä, mutta hänen kanssaan puuhastelu antaa isoäidille pirteyttä ja vaihtelua kuten mikä tahansa muukin ajanviete, ja sen voimalla jaksaa arkea ja työntekoa paremmin.
Täällä on näköjään käyty ilmeisen rönsyilevää keskustelua jo aika pitkään aiheesta.
Edelleenkään sen vauvan tehtävä ei ole antaa isoäidille pirteyttä tai vaihtelua. Isoäiti hakekoot ajanvietteensä muualta kun siitä vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.
Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.
Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.
t. Lastensairaanhoitaja
Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?
Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!Otappa lääkkeet.
Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!
Menikö tunteisiin?Sinultahan tuota ei tarvitse edes kysyä. En äkkiseltään keksi muuta syytä itkeä ja provota täällä muusta syystä kuin siitä että sinua ahdistaa ja suututtaa kun paskojen rajattomien mummojen käytöstä ruoditaan :) <3
Ihanan passiivisaggressiiviset hymiöt, hermanniina . Tämä on ihan rehellisesti ivallinen :D
Olen eri
Onko tuo yleisestikin ivallinen hymiö, vai vaan tän yhen sankarin mielestä? Vähän hävettää kun oon luullu, että se on sellainen tosi naurava, jota käytetään kun halutaan korostaa oman juttunsa hauskuutta (oon itekki käyttäny).
Olenkin kyllä vähän miettinyt joittenkin kommenttien kohdalla, että ei oikeen aukee kommentin hauskuus mulle.Jos olisit elämässäsi tehnyt muutakin kuin kaivellut napaasi, tajuaisit, että hymiön tarkoituksen määrittää sen yhteydessä oleva teksti.
Hyi navat on ällöjä.
Mimmoset isovanhemmat sun lapsilla on?
Erinomaiset.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ketjussa nyt on aika paljon puhuttu muunkin, kuin vauvan ikäisistä. Ja kaikissa korostuu äitiäitiäiti.