Suomalainen Marissa luuli tulleensa palkatuksi lakifirmaan Helsinkiin, mutta päätyikin siepatuksi ja kidutetuksi Tunisiassa

Jotenkin tuo koko kuvio alkaen siitä että ostelee autoja omalla luottokortilla...miten hyväuskoinen pitää ihmisen olla että tuollaiseen lähtee? Tyypillinen uhri-kertomus jossa lisänä vielä todennäköinen kuolema tuntien päässä. Mikä sairaus on sellainen mihin kuolee ihan näillä hetkillä?

Missä kaikki ihmiset Marissan tosielämästä ja menneisyydestä, missä ne pelastajat? En epäile etteikö olisi traumatisoitunut mutta onhan voinut traumatisoitua jo esim. lapsena seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena ja mieli on luonut tarinan joka on vielä pahempi kuin se mitä oikeasti on tapahtunut. Toinen vaihtoehto on se että on vetänyt huumeita niin että joutunut psykoosiin.

Maantieteelliset paikat ja työpaikka on varmaankin ihan todellisia mutta henkilö on ollut jo valmiiksi epävakaa ja murrosvaiheessa elämässään muutenkin joten siinä tilanteessa tämä huijarirättipää on iskenyt kiinni. Todennäköisesti Marissa on myös tietämättään toiminut huumekuriirina ja mitä muuta niissä autoissa on kuskattukaan.

Madeleine McCann muuten siepattiin samana vuonna. En tiedä tapahtuiko se ennen tätä Marissan juttua mutta onhan siinä voinut käydä niinkin että hän on joko tietoisesti tai alitajuisesti rakentanut itselleen samanlaisen kohtalon. Madeleinenkin epäiltiin päätyneen Afrikkaan jollain laivalla.

Kuuntelin tuon haastattelun Iltalehdestä. Hän on joko vähän hidas tai lääkityksellä. Traumatisoitunut ihminen ei tuo asiaa julkisuuteen siksi että ”tuli voimakas tunne että nyt on se hetki ja haluaa tuoda muille toivoa että kaikesta voi selvitä”.

Epäilemättä kyseinen mies on ollut kusipää ja seksiäkin on ollut ja Marissa vielä kovin nuori tuohon aikaan.

Maailmassa on pahoja ihmisiä mutta ei terve ja tasapainoinen ihminen alkujaankin lähde tuollaiseen mukaan.

Kiva kuitenkin että hänellä menee nyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi toimittajien osaavan kaivaa näin laajasti uutisoidusta jutusta esiin ne muut henkilöt, lähetystöstä ja poliisista ja sukulaiset ja lääkärit ja keitä siellä sitten olikaan osallisina muita. Heitä pitäisi haastatella. Kai Marissalla on myös ystäviä ja tuttuja, jotka tuntevat tapauksen? Olisi hirveä riski sepittää tällaista, kun helposti tulee ilmi, jos se ei olekaan totta.

Kävikö jostain ilmi, miksi tämä tarina tuli julki juuri/ vasta nyt, kun se tapahtui jo 2007?

Joku kirjokitti, että netissä olisi samanlainen seksinovelli. Onko linkkiä?

Niinhän sitä luulisi, mutta kaikki nämä enkeli-Elisat ja Liza Marklundin puuhailut kertovat toista. Toisaalta yli vuosikymmen sitten vieraassa maassa sattuneita asioita, joiden toinen osapuoli on jo haudassa voi aika huoletta väritellä mielensä mukaan. Tunisiassakin tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana niin paljon kaikenlaista, että vaikkapa todistajien löytäminen enää nyt on aika epätodennäköistä. Lääkärit ja omaiset kuitenkin tietävät vain sen mitä Marissa on heille kertonut ja viranomaiset eivät voi tuollaista lähteä retostelemaan julkisesti vaikka jotain merkityksellistä tietäisivätkin.

Toisaalta onhan tämä mehukas juttu ja nykyään se mehukkuus on iltapäivälehdille tärkeämpää kuin faktojen tarkistaminen. Hesarihan ei tästä ole tainnut elokuva-arvostelua kummempaa kirjoittaa.

Eikös sille ole joku varainkeräys järjestetty, että saa maksaa velkansa pois...

Eivätkö Marissan läheiset tienneet, että hän osteli autoja omalla luottokortillaan (25-vuotiaana!) vai miksi kukaan ei puuttunut asiaan, jos Marissan omat hälytyskellot eivät soineet?

Onko tästä siis tehty aikoinaan rikosilmoitus poliisille ja yritetty saada roistoja kiinni? Onko sellaiset asiat julkista tietoa?

Jos kerran kaapoauspaikan osoitekin oli jo tiedossa ja oli autoista dokumenttia ja matkoista, kai pystyy selvittämään, keitä on ollut lennoilla mukana ja siitä henkilöllisyydet jne. Tai onhan sekin tiedossa, että sieppaaja kuoli, joten jotain siis pakostakin tiedetään. En tajua, ettei ole käytössä enempää todisteita tapahtumista.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä minua epäilyttää tämä tarina. Tässä on sellaisia piirteitä, että vaikuttaa ainakin osittain sepitetyltä.

Samaa mieltä ja aika vahva fiilis tästä. Jokin ei täsmää tai ei kerrota aivan kaikkea.

Mikä siellä suomalaisessa turvakodissa tapahtui, kun hän kritisoi sitä?

Vierailija kirjoitti:

En epäile tarinaa, mutta herää kysymys, miksi joku haluaa siepata juuri suomalaisen naisen. Olisi varmaan ollut helpompaa hankkia nainen jostain muualta. Aika erikoiset huvit jollakin.

Vaalea, sinisilmäinen ja Suomesta! Juuri siksi!! Maksetaan paremmin kuin jostain muunmaalaisesta, näköisestä..

Kun tuota Marissaa katsoo niin hänessä näkee just sellaisen mitättömän näköisen naisen jota hivelee miehen antama huomio. Ihmiskauppa tapahtuu eri tavalla. Olen sitä sattuneesta syystä seurannut viimeiset 20 vuotta. Suomalainen nainen ei sovi ihmiskaupan luonteeseen ollenkaan. Ainoastaan niin että miesystävä myy kavereilleen hätätarpeeseen. Maailma on täynnä nuoria viehättäviä naisia. Vaaleita ja pitkäsäärisiä, Esimerkiksi slaavinaiset ovat haluttua tavaraa. Jotta naisesta saa hyvän hinnan tämän pitää olla todella hyvännäköinen, pitkät, terveet hiukset ja hyvä iho sekä muodokas mutta hoikka ja reippaasti alle 20v mieluiten. Siis niin että ihmiskauppaaja viitsii nähdä enemmän vaivaa sieppaamiseen. Marissan tarina on sepite eikä tuollaisia sepitejuttuja näin vakavassa asiassa pitäisi julkisuudessa esitellä. 

Hyvin epäuskottava tarina, eikä tarinaa tee yhtään uskottavammaksi se,  että sillä yritetään nyt tehdä rahaa, jotta ilmeisesti taloudelliset sotkut saataisiin kuntoon. Onko päähenkilö ollut missään vaiheessa "tapahtumia" terve? Ovatko nämä tapahtuneet siinä todellisuudessa, jota me elämme, vai siinä, mitä vain hän on elänyt omassa päässään?

Luin kerran erään karismaattisen kristityn naisen kirjoittaman kirjan, jossa oli ihan tajuton "kaappaus", jossa tämä suomalainen keski-ikäinen nainen kaapattiin (arabit asialla siinäkin) ja sitten tsiisus pelasti. Hän kertoo tällaisia tarinoita koko ajan, ja täydestä menee. Minusta on varsin harhaista juttua, mutta uskovat uskovat.

Epäilen tässä Marissa-tarinassakin tarinan kertojaa harhaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä siis tehty aikoinaan rikosilmoitus poliisille ja yritetty saada roistoja kiinni? Onko sellaiset asiat julkista tietoa?

Jos kerran kaapoauspaikan osoitekin oli jo tiedossa ja oli autoista dokumenttia ja matkoista, kai pystyy selvittämään, keitä on ollut lennoilla mukana ja siitä henkilöllisyydet jne. Tai onhan sekin tiedossa, että sieppaaja kuoli, joten jotain siis pakostakin tiedetään. En tajua, ettei ole käytössä enempää todisteita tapahtumista.

On tehty rikosilmoitus, ja tutkinta lopetettiin epäillyn kuoltua kesken tutkinnan. Poliisin mukaan ei ole mitään erityistä syytä epäillä uhrin kertomusta.

Vierailija kirjoitti:

Kun tuota Marissaa katsoo niin hänessä näkee just sellaisen mitättömän näköisen naisen jota hivelee miehen antama huomio. Ihmiskauppa tapahtuu eri tavalla. Olen sitä sattuneesta syystä seurannut viimeiset 20 vuotta. Suomalainen nainen ei sovi ihmiskaupan luonteeseen ollenkaan. Ainoastaan niin että miesystävä myy kavereilleen hätätarpeeseen. Maailma on täynnä nuoria viehättäviä naisia. Vaaleita ja pitkäsäärisiä, Esimerkiksi slaavinaiset ovat haluttua tavaraa. Jotta naisesta saa hyvän hinnan tämän pitää olla todella hyvännäköinen, pitkät, terveet hiukset ja hyvä iho sekä muodokas mutta hoikka ja reippaasti alle 20v mieluiten. Siis niin että ihmiskauppaaja viitsii nähdä enemmän vaivaa sieppaamiseen. Marissan tarina on sepite eikä tuollaisia sepitejuttuja näin vakavassa asiassa pitäisi julkisuudessa esitellä. 

Marissa on mielestäni ihan näyttävä nainen edelleen. Olethan huomioinut, että noista tapahtumista on kulunut n. 10 vuotta? Tapahtumissa on ollut mukana Suomen lähetystö, poliisi ja varmaan muitakin viranomaisia ja muita tahoja. Luulisi, että joku em. tahoista olisi jo kertonut, mikäli tarina on perätön. Tuskin Halonenkaan olisi niin tyhmä, että lähtisi tekemään dokumenttielokuvaa täysin sepitetystä tarinasta.

Vierailija kirjoitti:

Mies käytti hänen luottokorttejaan?

Hän on velkaa luottokorttifirmoille.

Mistä ne hänen rahat tileille olivat tulleet jos hän oli vankina Tunisiassa.

Jokin ei täsmää-olisko mennyt ihan vapaaehtoisesti sinne Tunisiaan.

Rakkaus on tod.sokea.

No, kirjan myyntipalkkioilla voi makseskella velat pois. Voi olla myös muunneltua totuutta tuossa kirjassa, mutta tosiasia on kyllä se, että flikka on ollu tyhmä ja naiivi kun on kusetukseen uskonut. Kyllä myös oma tyhmyys paistaa hänestä läpi. Toivottavsti oppi kantapään kautta jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan tuon nyt saattoi arvata.

Unelmatyö ja Tunisia eivät vain kuulu samaan lauseeseen.

Miten niin saattoi arvata? Kyse oli suomalaisesta lakifirmasta ja suomalaisesta toimipisteestä. Kyse oli vain liikematkasta, joka suuntautui alun perin Genovaan. Ja näitä liikematkoja oli muutama ennen tätäkin. Missä kohtaa olisi hälytyskellojen pitänyt soida? Jos minut lähetettäisiin nykyisestä työpaikastani johonkin liikematkalle, ei minulle tulisi kyllä mieleenikään, että joudun kidutettavaksi, koska olen kuitenkin nähnyt tämän firman toimintaa ja kuitenkin ihan pitkään toiminut suomalainen yritys. 

Juuri näin. Tuolla lakifirmalla oli toimitilat Helsingin ydinkeskustassa paraatipaikalla, joten ei nyt ihan ensimmäiseksi tulisi itsellänikään mieleen epäillä imiskauppa-huijareiksi. Mitä tulee auto-ostoksiin omalla luottokortilla, niin lehtijutuista käsitin, että autot olivat varsin halpoja. Firmassa jossa itse työskentelen, hankinnat maksetaan pääsääntöisesti omalla luottokortilla ja laskutetaan kululaskulla jälkikäteen työnantajalta. Eli ei tuokaan nyt mitään ennenkuulumatonta tosiaankaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan tuon nyt saattoi arvata.

Unelmatyö ja Tunisia eivät vain kuulu samaan lauseeseen.

Miten niin saattoi arvata? Kyse oli suomalaisesta lakifirmasta ja suomalaisesta toimipisteestä. Kyse oli vain liikematkasta, joka suuntautui alun perin Genovaan. Ja näitä liikematkoja oli muutama ennen tätäkin. Missä kohtaa olisi hälytyskellojen pitänyt soida? Jos minut lähetettäisiin nykyisestä työpaikastani johonkin liikematkalle, ei minulle tulisi kyllä mieleenikään, että joudun kidutettavaksi, koska olen kuitenkin nähnyt tämän firman toimintaa ja kuitenkin ihan pitkään toiminut suomalainen yritys. 

Juuri näin. Tuolla lakifirmalla oli toimitilat Helsingin ydinkeskustassa paraatipaikalla, joten ei nyt ihan ensimmäiseksi tulisi itsellänikään mieleen epäillä imiskauppa-huijareiksi. Mitä tulee auto-ostoksiin omalla luottokortilla, niin lehtijutuista käsitin, että autot olivat varsin halpoja. Firmassa jossa itse työskentelen, hankinnat maksetaan pääsääntöisesti omalla luottokortilla ja laskutetaan kululaskulla jälkikäteen työnantajalta. Eli ei tuokaan nyt mitään ennenkuulumatonta tosiaankaan ole.

Missä on kerrottu firman nimi? Kiinnostaa kun olen itse lakialalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

Ostin kirjan ja olen nyt lukenut yli puolet. Uskon oikeastaan, että se voi olla totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Yleisesti ottaen siis työntekijä saa oman luottokortin firman kautta, henk.kohtaisen luottokortin jonka laskut pitää itse maksaa mutta firma maksaa ennen eräpäivää sun tilille kun toimitat tositteet maksuista ja firma tarkistaa että ne voidaan sulle firman puolesta maksaa. Ei kenenkään tarvitse maksaa itse firman takia tekemiä matkoja tai muitakaan kustannuksia. Voi tietysti käyttää myös luottokorttia joka sulla on jo mutta järkevällä ihmisellä on eri luottokortti työtehtäviä varten. 

Tässä tapauksessa firmaa oltiin vasta perustamassa ja firman omistaja halusi työntekijänsä kustantavan omalla luottokortillaan firman kuluja, ei siis pelkästään naisen omia kuluja vaan myös firman kuluja. Se on ennenkuulumatonta. Nainen oli myös hoitanut asuntonsa siihen malliin ettei ollut tulossa takaisin. Hän toki väitti että työnantaja oli jostain syystä tehnyt näin. Miksi ihmeessä? Ei tämän "lakimiehen" tarvinnut pelätä mitään seuraamuksia naisen asunnon takia ainakaan puoleen vuoteen. Kuka naista olis lähtenyt etsimään kun äidille tehtiin soitot että kunnossa ollaan? Tarina on todella uskomaton näin monivuotisen yrittäjän silmin ja aivoin ajateltuna. Ei nainen ole edes voinut kuvitella olevansa missään lakitoimistossa työssä kun firmalla ei olisi ollut oikeuksia tehdä sen tyyppistä työtä.