Suomalainen Marissa luuli tulleensa palkatuksi lakifirmaan Helsinkiin, mutta päätyikin siepatuksi ja kidutetuksi Tunisiassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Yleisesti ottaen siis työntekijä saa oman luottokortin firman kautta, henk.kohtaisen luottokortin jonka laskut pitää itse maksaa mutta firma maksaa ennen eräpäivää sun tilille kun toimitat tositteet maksuista ja firma tarkistaa että ne voidaan sulle firman puolesta maksaa. Ei kenenkään tarvitse maksaa itse firman takia tekemiä matkoja tai muitakaan kustannuksia. Voi tietysti käyttää myös luottokorttia joka sulla on jo mutta järkevällä ihmisellä on eri luottokortti työtehtäviä varten. 

Tässä tapauksessa firmaa oltiin vasta perustamassa ja firman omistaja halusi työntekijänsä kustantavan omalla luottokortillaan firman kuluja, ei siis pelkästään naisen omia kuluja vaan myös firman kuluja. Se on ennenkuulumatonta. Nainen oli myös hoitanut asuntonsa siihen malliin ettei ollut tulossa takaisin. Hän toki väitti että työnantaja oli jostain syystä tehnyt näin. Miksi ihmeessä? Ei tämän "lakimiehen" tarvinnut pelätä mitään seuraamuksia naisen asunnon takia ainakaan puoleen vuoteen. Kuka naista olis lähtenyt etsimään kun äidille tehtiin soitot että kunnossa ollaan? Tarina on todella uskomaton näin monivuotisen yrittäjän silmin ja aivoin ajateltuna. Ei nainen ole edes voinut kuvitella olevansa missään lakitoimistossa työssä kun firmalla ei olisi ollut oikeuksia tehdä sen tyyppistä työtä. 

Ihme vääntöä tuo. Sovitaanko niin, että ihmisiä on erilaisia. Esim minä olin parikymppisenä hyvin naiivi ja olisin ollut helppo uhri manipuloivalle psykopaatille. Rikos on rikos, vaikka se tapahtuukin helppouskoiselle ja sinisilmäiselle ihmiselle.

Tuo tarina ja miehen käytös muistuttaa paljon väkivaltaisia parisuhteita ihmiskaupan lidöksi. Te samat tuomitsijat varmasti vähättelette myös lähisuhdeväkivallan uhria, kun hän oli niin tyhmä, että alkoi olemaan sellaisen miehen kanssa, eikä lähtenyt heti ensimmäisestä merkistä. Ihan samanlaista uhrin vähättelyä ja syyllistämistä täällä. Syyllinen on se väkivaltainen rikollinen, ei hyväuskoinen uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Onko sulla todistetta, että ei ollut?

Onko sulla todistetta siitä, että niin symppiksen ja mukavanoloinen naapurin Make ei ole pahoinpidellyt Liisaa, kuten Liisa väittää.

Onko sulla todistetta siiyä, että Mainilan laukaukset eivät olleet totta? Tai onko sulla todistetta siitä, että keskitysleirejä ei ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut mitään tällaista, mutta olen ollut nuoruudessani useassa perhefirmassa. Ei ikinä enää.

Sellaisessa kun työskentelee, alkaa outous muuttua normaaliksi. Tuokin nainen on ensimmäisessä työpaikassaan, eikä varmaan ymmärrä mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Psykopaatit muutenkin ovat taitavia manipuloimaan. Siinä vaiheessa, kun ymmärtää että jotain on pahasti vialla yrityksen omistajassa, voikin olla liian myöhäistä.

Oliko se todellakin ensimmäinen työpaikka, eikös Marissa ollut silloin jo 25-27-vuotias?

Hän luonnehti sitä jotenkin niin, että oli ensimmäinen työpaikka joka vastasi koulutusta. Siinä tilanteessa voi olla lähtökohtaisesti niin joustava, että on valmis tekemään mitä tahansa työnantaja älyää pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Onko sulla todistetta, että ei ollut?

Onko sulla todistetta siitä, että niin symppiksen ja mukavanoloinen naapurin Make ei ole pahoinpidellyt Liisaa, kuten Liisa väittää.

Onko sulla todistetta siiyä, että Mainilan laukaukset eivät olleet totta? Tai onko sulla todistetta siitä, että keskitysleirejä ei ollutkaan?

Eli kun mitään muita todisteita muiden toimistojen olemassaolosta ei ole Marissan kertomuksen lisäksi, sinä vedät kaikkea täysin epärelevanttia mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Onko sulla todistetta, että ei ollut?

Onko sulla todistetta siitä, että niin symppiksen ja mukavanoloinen naapurin Make ei ole pahoinpidellyt Liisaa, kuten Liisa väittää.

Onko sulla todistetta siiyä, että Mainilan laukaukset eivät olleet totta? Tai onko sulla todistetta siitä, että keskitysleirejä ei ollutkaan?

Positiivisen väittämän esittäjällä on se todistamisvastuu. Ei kenenkään tarvitse todistaa että yksisarvisia tai lohikäärmeitä ei ole olemassa, vaan todistamisen taakka kuuluu sille joka väittää että on. Sama tässä asiassa. Että hopi hopi. Keskitysleirien olemassaolon todistaminen on nykypäivänä triviaali asia ja Liisalla varmaan on ruhjeita esitellä tästä pahoinpitelystä. Toisaalta jos Make voi osoittaa olleensa Dubaissa työmatkalla kun väitetty pahoinpitely tapahtui eikä Liisalla ole mitään muuta tarjota kuin oma sanansa, niin ei Liisaa ole millään tavalla tarpeellista uskoa vain siksi että hän jotain väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Yleisesti ottaen siis työntekijä saa oman luottokortin firman kautta, henk.kohtaisen luottokortin jonka laskut pitää itse maksaa mutta firma maksaa ennen eräpäivää sun tilille kun toimitat tositteet maksuista ja firma tarkistaa että ne voidaan sulle firman puolesta maksaa. Ei kenenkään tarvitse maksaa itse firman takia tekemiä matkoja tai muitakaan kustannuksia. Voi tietysti käyttää myös luottokorttia joka sulla on jo mutta järkevällä ihmisellä on eri luottokortti työtehtäviä varten. 

Tässä tapauksessa firmaa oltiin vasta perustamassa ja firman omistaja halusi työntekijänsä kustantavan omalla luottokortillaan firman kuluja, ei siis pelkästään naisen omia kuluja vaan myös firman kuluja. Se on ennenkuulumatonta. Nainen oli myös hoitanut asuntonsa siihen malliin ettei ollut tulossa takaisin. Hän toki väitti että työnantaja oli jostain syystä tehnyt näin. Miksi ihmeessä? Ei tämän "lakimiehen" tarvinnut pelätä mitään seuraamuksia naisen asunnon takia ainakaan puoleen vuoteen. Kuka naista olis lähtenyt etsimään kun äidille tehtiin soitot että kunnossa ollaan? Tarina on todella uskomaton näin monivuotisen yrittäjän silmin ja aivoin ajateltuna. Ei nainen ole edes voinut kuvitella olevansa missään lakitoimistossa työssä kun firmalla ei olisi ollut oikeuksia tehdä sen tyyppistä työtä. 

Ihme vääntöä tuo. Sovitaanko niin, että ihmisiä on erilaisia. Esim minä olin parikymppisenä hyvin naiivi ja olisin ollut helppo uhri manipuloivalle psykopaatille. Rikos on rikos, vaikka se tapahtuukin helppouskoiselle ja sinisilmäiselle ihmiselle.

Tuo tarina ja miehen käytös muistuttaa paljon väkivaltaisia parisuhteita ihmiskaupan lidöksi. Te samat tuomitsijat varmasti vähättelette myös lähisuhdeväkivallan uhria, kun hän oli niin tyhmä, että alkoi olemaan sellaisen miehen kanssa, eikä lähtenyt heti ensimmäisestä merkistä. Ihan samanlaista uhrin vähättelyä ja syyllistämistä täällä. Syyllinen on se väkivaltainen rikollinen, ei hyväuskoinen uhri.

Ketju on todellakin täynnä tällaista vähöttelyä ja syyllistämistä ja ihmiset eivät ole edes lukeneet sitä kirjaa. Ihan muutaman lehtijutun perusteella syyllistävät nimeltä mainittua henkilä valehtelijaksi ja mt-potillaaksi. Marissa saa varmaan myös korvaukset kunnianloukkauksista aikanaan, jos haluaa, kun se mieslaulajakin sai vastaavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja että perheen 8v lapsi olisi opetellut panttivangilta suomea, jota käyttäen olisi puhunut Marissan äidin kanssa. Hohhoijaa.

En ota sen kummemmin kantaa tarinan todenperäisyyteen, mutta tämä yksi, kommenteissa toistuva asia minua ihmetyttää: miksi kaikkien mielestä Marissan äiti ei voi ymmärtää kuin suomea ja mahdollisesti englantia? Miksei hän voisi osata myös ranskaa? Jos minun äidilleni soittaisi joku ja kertoisi minun olevan osoitteessa 37, rue de Nabeul, Tunis (random kadunnimi Tunisista by Google Maps), hän kyllä osaisi sen perusteella löytää minut. 

Jutussa taidettiin mainta että tyttö oppi hiukan suomea ja lauseyhteydestä sai käsityksen että olisi suomeksi pyytänyt äidin kuvaa ja kertonut osoitteen. Se ihmetyttää.

Eikö se tyttö asunut samassa taloudessa siepanneen miehen kanssa ja se mies puhui suomea? Voihan se tyttö olla oppinut sitä joidenkin muidenkin ihmisten kuin Marissan kautta, joku linkki lähipiirillä on ollut Suomeen.

Aukot tarinassa kyllä mierityttävät. Esim matkustelu ristiinrastiin Euroopassa. Joku ehdotti huumekuriirina toimimista tietämättään. Voihan olla mahdollista, että niin on käynyt ja siksi asianajaja petosoikeudenkäynnissä on neuvonut, että älä mainitse oikeudessa asiasta enempää. Ettei olisi saanut syytteitä niskaansa siitäkin vielä. Joku tällainen selitys tulee mieleen.

Oikeudenkäynneissä on aivan normaalia, että puheenjohtaja vetää rajat sille, mistä puhutaan. Muuten jutut eivät tulisi käsitellyisi kohtuullisessa ajassa.

Englanniksi ja ranskaksi on ilmestynyt ties kuinka monia kirjoja, joissa länsimainen nainen kertoo päätyneensä käytännössä vangiksi, kun on avioitunut jonnekin Läh1-itään. Seurusteluajan prinssi on muuttunut hirviöksi, kun arki on alkanut, ja sitten on joten kuten selviydytty takaisin kotimaahan. Tämä tapaus voisi kuulua tuohon genreen. Siinä mielessä vankeina on varmasti monia suomalaisiakin naisia eri puolilla maailmaa, kun ei ole rahaa, mutta miehen (ja lasten) takia ei voi lähteä minnekään. Myyminen taas voisi olla jonkinlainen siirto uudelle aviomiehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Onko sulla todistetta, että ei ollut?

Onko sulla todistetta siitä, että niin symppiksen ja mukavanoloinen naapurin Make ei ole pahoinpidellyt Liisaa, kuten Liisa väittää.

Onko sulla todistetta siiyä, että Mainilan laukaukset eivät olleet totta? Tai onko sulla todistetta siitä, että keskitysleirejä ei ollutkaan?

Eli kun mitään muita todisteita muiden toimistojen olemassaolosta ei ole Marissan kertomuksen lisäksi, sinä vedät kaikkea täysin epärelevanttia mukaan.

Millaisia nämä todisteet 10 vuotta sitten Helsigissä sijainneesta toimistosta voisivat anonyymillä keskustelupalstalla olla?

Vähän niin kuin kiusaajien kokoontumisajot täällä. Uhri makaa kuvainnollisesti maasaa ja väkeä on kertynyt ympärille pilkkaamaan. Lynkkausmeininkiä. Ymmärtäkää nyt hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Oletan, että vastuullisen median vastuulliset toimittajat ovat tehneet taustatyönsä ja vahvistaneet, että WTC:n toimisto on todellakin ollut olemassa, ennen kuin ovat kirjoittaneet asiasta useitakin lehtiartikkeleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Yleisesti ottaen siis työntekijä saa oman luottokortin firman kautta, henk.kohtaisen luottokortin jonka laskut pitää itse maksaa mutta firma maksaa ennen eräpäivää sun tilille kun toimitat tositteet maksuista ja firma tarkistaa että ne voidaan sulle firman puolesta maksaa. Ei kenenkään tarvitse maksaa itse firman takia tekemiä matkoja tai muitakaan kustannuksia. Voi tietysti käyttää myös luottokorttia joka sulla on jo mutta järkevällä ihmisellä on eri luottokortti työtehtäviä varten. 

Tässä tapauksessa firmaa oltiin vasta perustamassa ja firman omistaja halusi työntekijänsä kustantavan omalla luottokortillaan firman kuluja, ei siis pelkästään naisen omia kuluja vaan myös firman kuluja. Se on ennenkuulumatonta. Nainen oli myös hoitanut asuntonsa siihen malliin ettei ollut tulossa takaisin. Hän toki väitti että työnantaja oli jostain syystä tehnyt näin. Miksi ihmeessä? Ei tämän "lakimiehen" tarvinnut pelätä mitään seuraamuksia naisen asunnon takia ainakaan puoleen vuoteen. Kuka naista olis lähtenyt etsimään kun äidille tehtiin soitot että kunnossa ollaan? Tarina on todella uskomaton näin monivuotisen yrittäjän silmin ja aivoin ajateltuna. Ei nainen ole edes voinut kuvitella olevansa missään lakitoimistossa työssä kun firmalla ei olisi ollut oikeuksia tehdä sen tyyppistä työtä. 

Kyllä esimerkiksi työvälineet ja edustuskulut ovat kuule ihan firman kuluja, ja olen niitä parissakin firmassa omalla luottokortillani maksanut (tokin tehden kululaskun sen jälkeen).

Siis tämä tarina ei tietenkään voi olla totta.

Mutta sitä en tiedä onko se sepitetty vai uskooko kertoja itse siihen.

Epäilijät ilmeisesti kuvittelevat, ettei esim. Arto Halonen tai asiasta kirjoittaneet toimittajat ole tehneet minkäänlaista taustatyötä Marissan kertomuksen suhteen, vaan ovat tehneet dokumenttielokuvan/lehtiartikkelit täysin vahvistamattomista väitteistä?

Vierailija kirjoitti:

Epäilijät ilmeisesti kuvittelevat, ettei esim. Arto Halonen tai asiasta kirjoittaneet toimittajat ole tehneet minkäänlaista taustatyötä Marissan kertomuksen suhteen, vaan ovat tehneet dokumenttielokuvan/lehtiartikkelit täysin vahvistamattomista väitteistä?

En usko kyllä että jotkut ip-lehtien toimittajat ovat tehneet yhtään mitään taustatyötä. Ei kannata kun juttu voisi lässähtää. Elokuvalle taas ei ole haitaksi vaikka mukana olisi vähän värikynääkin.

Eikö tää työpaikkailmoitus ollut bongattu ihan virallisilta työkkärin sivustoilta? Pistää miettimään, että kuinka siellä tutkitaan mitään taustoja?

Sen olisi pitänyt haastaa myös Suomen valtio oikeuteen tällaisen työpaikan ilmoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka järkevä ihminen ottaa luottokortteja omiin nimiinsä ja alkaa ostella niillä firmalle autoja kun pyydetään vaikka luvattaisiin kiven ja kannon kautta, että saat rahasi takaisin? Firman ostokset maksetaan firman luottokortilla, ei omalla. Missä firmassa työntekijä, jolla ei ole mitään koulutusta alalta, alkaa perustamaan toimipistettä toiseen kaupunkiin? Eiköhän tuo ole pomojen tehtävä.

Ihan uskomatonta potaskaa.

Ai, sinähän taidat olla oikea asiantuntija. Monissakin firmoissa hankinnat maksetaan omalla henk.koht. luottokortilla ja tehdään sen jälkeen kululasku firmalle. Enkä puhu nyt mistään hikipajoista, vaan suurista monikansallisista yhtiöistä. Kun puhutaan auton ostamisesta, se ei vielä kerro mitään hankinnan suuruudesta. Auto voi maksaa vaikka sata euroa, varsinkin Tunisiassa.

Vähän eri asia maksaa jotain omalla luottokortilla isossa monikansallisessa yhtiössä kuin jossain tuommoisessa tuikituntemattomassa ja muutenkin immeisen epäilyttävässä pikkufirmassa.

Itse olen ollut töissä kahdessakin isossa monikansallisessa yhtiössä eikä niissä työmatkailu ollut noin hämärää :)

Tuolla pikkufirmalla oli toimistoja pitkin maailmaa (siis sujuvaa suomea puhuneen ilmeisesti varsin vakuuttavasti esiintyneen lakimiehen mukaan). Toimisto WTC:ssä eräillä Helsingin kalleimmilla toimistoneliöillä ei varmasti myöskään erityisesti viitannut ”epäilyttävään” pikkufirmaan. Työreissu uutta toimistoa perustamaan ei myöskään omiin korviini kuulosta niin hirveän epäilyttävältä. Tunnen kavereita jotka kertoilevat paljon eksoottisemman kuuloisista ulkomaankomennuksista esimerkiksi ihan kotimaisen teollisuuden palveluksessa.

onko sulla jotain todistetta näistä toimistoista, että ne oikeasti olivat olemassa muuallakin kuin Marissan kertomuksessa?

Oletan, että vastuullisen median vastuulliset toimittajat ovat tehneet taustatyönsä ja vahvistaneet, että WTC:n toimisto on todellakin ollut olemassa, ennen kuin ovat kirjoittaneet asiasta useitakin lehtiartikkeleita.

Sarkasmiahan tämä on, oletan. Eihän ne tee taustatyötä edes sellaisissa asioissa, mitkä tiedetään yleisesti. Ip-lehdissä on mm. väitetty että sukulaisilla on joka tapauksessa oikeus lakiosaan, kun kyseessä ei ollut rintaperilliset, väitetty autoilijan syyksi kolaria, jossa pikkutyttö ajoi perään kun sai ajaa jalkakäytävällä ja monesti ollut vanhentunutta tietoa. Jatkuvasti nykyään kommenteissa korjaillaan toimittajien, usein alkeellisiakin, virheitä yleistiedossa. Kirjoitusvirheitäkin tekevät jopa enemmän kuin minä.

Tuo sujuvasti vieraalla kielellä kommentoiva 8-vuotias herättää kyllä kysymyksiä. Tulee olo, että jos tiedusteltaisiin että miten he ymmärsivät toisiaan, niin vastaus olisi että olihan siinä kohdassa tekstitys...eiku siis...

Taas on keksitty yksi nyyh nyyh tarina meetoo hengen mukaisesti. Olen uhri ja tarvitsen julkisuutta, nyyh nyyh.

Jos olen käsittänyt oikein, Marisaa ei pidetty lukitussa huoneessa eikä kahlehdittuna vaan hän sai liikkua Tunisian asunnossa vapaasti. Miksei hän kävellyt ulos sieltä? Asunto ei ilmeisesti ollut missään korvessa vaan asutulla alueella. Varmasti olisi herättänyt heti ihmisten huomion, kun vaalea heikkokuntoinen nainen hoipertelisi kadulla. Tosi omituista, että olisi lupa oleskella asunnossa vapaasti, muttei saisi käyttää puhelinta. Millä kaappaaja olisi sen estänyt?