Uusioperheet ja perinnönjako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tää voi olla mahdollista?

te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?

Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?

Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.

Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???

Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.

Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.

Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...

Hmh, olipa sekava sepostus. Lopputulema se, että ovat antaneet omista rahoistaan velipuolellesi. Niin mitä tuo asia sinulle kuuluu? Ohis vaan ihmettelee..

Isäni rahat tavallaan kuuluisivat minulle ihan perinnöllisistä syistä, jos niistä jaksaisin kiinnostua. Omituistahan tuo oli ja tuntui väärältä, koska kohtelu oli kaiken kaikkiaan muutenkin todella räikeän epätasa-arvoista. Velipuolenihan sai nyt isältäni sellaista ennakkoperintöä, mitä minä en tule koskaan saamaan.

Miksi en olisi saanut kertoa tätä asiaa anonyymillä nettipalstalla?

Ööh, jos velipuolella ja sinulla on sama isä, millä logiikalla kaikki isäsi perintö kuuluisi sinulle? Ja kun ihminen on elossa, hän tekee rahoillaan mitä lystää. Ei kai sitä jälkeläiset määrittele, mihin ihminen rahansa laittaa. Huoh ja huoh..

Olisi pitänyt kirjoittaa, että kuuluu se minullekin. Tein kahta asiaa yhtä aikaa enkä tarkistanut kirjoitusta.

Eli sinusta on on laillista ja ok suosia todella räikeästi yhtä ja laittaa muut lapset maksamaan jopa omasta ruoastaan?

Olisin jo jättänyt tuon perheen, enkä olisi tekemisissä.

Ihan selvästi sinua ei siihen perheeseen haluta niin miksi edes vaivautua.

No niinhän minä olen jättänytkin, keskustelussa kannattaa lukea muutkin kommentit kuin vain yksi.

No herranpieksut. Eikö se ole itse testamentattavissa. Ja lisäksi kai se niin menee että vaikka äidin perintö äidin lapsille ja jos isällä on omia (jotka ovat hänen ei äidin tai äitipuolen), niin hänelle. Tai miten perhesuhteet nyt menevätkään ja perhe asian haluaa järjestää. Testamentilla pystyy ohjaamaan asiaa..kannattaa tehdä ajoissa, sillä kuolema on lopullinen.

Minulla on tosin tilanne, että jos minä kuolen ja en saa lapsia, perintöni menisi mun siskopuolille (puoli siskoja), jos en ole missään väleissä. (Isän puolen ongelmia, alkoholismi jne. ei pitänyt minusta piiruakaan huolta, kun olin pieni). 

Niin haluaisin pitää äidin puolen perinnön ihan omassa suvussa, enkä antaa mitään heille. Isän pieni omaisuus ei välttämättä edes kiinnosta. Lakiosuus ehkä, mutta perintö olisi kyllä pieni - ex vaimo ei saa toki yhtään mitään.

Miksi täällä niin moni ajattelee, että äitipuolen pitäisi antaa perintöä myös lapsipuolille?

Silloinhan lapsipuolet perisivät isän, äidin ja äitipuolen perinnöistä?

Mutta tämän äitipuolen omat lapset perisivät vain isän ja äidin?

Ei mee rusinat tasan nyt.

Täällä niin moni alapeukuttaa sitä, että äitipuoli haluaa oman perintönsä menevän omille biologisille lapsille.

Ihan selvästi nämä alapeukuttajat ovat yh äitejä, joiden puoliso on perustanut jo uuden perheen jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan nämä hankalia ku jos esim.

Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".

Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.

Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.

Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.

Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.

"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.

Niin? Ymmärsin kyllä. Olen itsekin aviossa ekalla kierroksella ja sellaiseksi se jääkin.

Entä jos eroatte, mies perustaa uusperheen jonkun toisen kanssa ja sittenhän nämä testamentti asiat ovat ajankohtaisia sinullekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan nämä hankalia ku jos esim.

Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".

Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.

Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.

Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.

Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.

"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.

Niin? Ymmärsin kyllä. Olen itsekin aviossa ekalla kierroksella ja sellaiseksi se jääkin.

Entä jos eroatte, mies perustaa uusperheen jonkun toisen kanssa ja sittenhän nämä testamentti asiat ovat ajankohtaisia sinullekkin.

No eihän ole. Minun omaisuuteni menee siinä tapauksessa testamentilla lapsilleni, siitä ei puoliso ole silloin saamassa tasinkoa tai lesken asumisoikeutta. Miehellä on silloin oma omaisuutensa millä tekee mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan nämä hankalia ku jos esim.

Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".

Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.

Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.

Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.

Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.

"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.

Niin? Ymmärsin kyllä. Olen itsekin aviossa ekalla kierroksella ja sellaiseksi se jääkin.

Entä jos eroatte, mies perustaa uusperheen jonkun toisen kanssa ja sittenhän nämä testamentti asiat ovat ajankohtaisia sinullekkin.

No eihän ole. Minun omaisuuteni menee siinä tapauksessa testamentilla lapsilleni, siitä ei puoliso ole silloin saamassa tasinkoa tai lesken asumisoikeutta. Miehellä on silloin oma omaisuutensa millä tekee mitä haluaa.

Mutta jos mies sitten jakaa oman osuuden perinnöstä uusien ja sinun lastesi kesken niin eikö se ole käytännössä "pois" sinun lapsilta kun he saavat isänsä perinnöstä pienemmän siivun kuin jos te olisitte olleet ydinperhe.

Eikö se ole kuitenkin väärin, että perheessä on eri tasoisia lapsia. Siis että esim. miehen lapset saavat ison perinnön, kun heidän äitinsä kuolee ja miehen lapset uuden vaimon kanssa eivät saa mitään. Aiheuttaa melkoista katkeruutta tällainen eriarvoisuus. Minusta perhe on perhe ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan nämä hankalia ku jos esim.

Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".

Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.

Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.

Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.

Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.

"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.

Niin? Ymmärsin kyllä. Olen itsekin aviossa ekalla kierroksella ja sellaiseksi se jääkin.

Entä jos eroatte, mies perustaa uusperheen jonkun toisen kanssa ja sittenhän nämä testamentti asiat ovat ajankohtaisia sinullekkin.

No eihän ole. Minun omaisuuteni menee siinä tapauksessa testamentilla lapsilleni, siitä ei puoliso ole silloin saamassa tasinkoa tai lesken asumisoikeutta. Miehellä on silloin oma omaisuutensa millä tekee mitä haluaa.

Ja kun lapsesi kuolee, se alunperin sinun perintösi menee lapsen isälle.... hän kuolee ja kukas siellä sitten onkaan saamassa tasinkoa.... nyxä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa. 

Eli kavallus pesästä?

Tähän riittää ihan se, että on käyttötili, jossa on molempien nimet, ja välissä tai. Silloin sitä rahaa saa ihan laillisesti käyttää, eikä kyse ole kavalluksesta.

Tai ihan vaikka kummallakin omat tilit..

Silloin ei pääse toisen rahoihin käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole kuitenkin väärin, että perheessä on eri tasoisia lapsia. Siis että esim. miehen lapset saavat ison perinnön, kun heidän äitinsä kuolee ja miehen lapset uuden vaimon kanssa eivät saa mitään. Aiheuttaa melkoista katkeruutta tällainen eriarvoisuus. Minusta perhe on perhe ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Mikä nyt ylipäätään on perhe? Tunnut ajattelevan, että perhe on se yksikkö, joka asuu sillä hetkellä yhdessä (aikuisten parisuhteen ympärillä.) Monet kuitenkin mieltävät, että omat vanhemmat / omat lapset kuuluvat aina jossain määrin perheeseen.

Tästä on yli 10v aikaa mutta kun iäkäs miessukulaiseni kuoli, hänellä oli vaimo ja kaksi yhteistä lasta vaimon kanssa. Lisäksi hänellä oli tyttö ensimmäisen vaimonsa kanssa, mutta he eivät olleet vuosikymmeniin missään tekemisissä. Miehen esikoislapsi sai isältään perinnön ihan normaalisti.

Mun kaverin isällä oli useamman naisen kanssa lapsia.

Tämä kuoli nyt joku vuosi sitten ja kaverini ei saanut perinnöksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin isällä oli useamman naisen kanssa lapsia.

Tämä kuoli nyt joku vuosi sitten ja kaverini ei saanut perinnöksi mitään.

Miksi ei saanut?

Kuinka monen naisen kaa miehellä oli lapsia?

Minulla on lapsipuoli, jonka olen nähnyt kerran tässä 5 vuoden aikana.

Mieheni ei siis halua olla lapsensa kanssa tekemisissä.

Olisihan se ihan hullua, että jos minun omaisuuteni päätyisi jotakin kautta tälle lapsipuolelle.

Se olisi sama asia kuin se, että perintöni annettaisiin naapurilleni (toisin tätä näen joka viikko vilaukselta, joten kai me ollaan läheisempiä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin isällä oli useamman naisen kanssa lapsia.

Tämä kuoli nyt joku vuosi sitten ja kaverini ei saanut perinnöksi mitään.

Miksi ei saanut?

Kuinka monen naisen kaa miehellä oli lapsia?

Ainakin kolmen, mitä näitä siskopuolia kaverini kautta olen tavannut.

Ja kaverini isällä ei siis paljoa omaisuutta ollutkaan, mutta kaverini käytännössä sai isänsä kulahtaneet vaatteet perinnöksi.

Ei rahaa tai mitään omaisuutta, vaikkakin muut saivat.

Yön yli mietin tätä asiaa ja nyt voin vastata.

Meillä on avioehto, eron varalta siis.

Mutta minä ainakin testamenttaan kaiken lapsilleni.

Talo miehelle jää kuolemani jälkeen, sehän on puoliksi hänen, eli siitä menee osa sitten toiseen sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on yli 10v aikaa mutta kun iäkäs miessukulaiseni kuoli, hänellä oli vaimo ja kaksi yhteistä lasta vaimon kanssa. Lisäksi hänellä oli tyttö ensimmäisen vaimonsa kanssa, mutta he eivät olleet vuosikymmeniin missään tekemisissä. Miehen esikoislapsi sai isältään perinnön ihan normaalisti.

Tottakai rintaperillisen oikeudella. Miksi ei olisi saanut? Miehellä oli kolme rintaperillistä jotka jakoivat perinnön. Leski sai pitää oman omaisuutensa.

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/3-vinkkia-nain-saastat-aikaa-kun…

Tässä alkaa miettiä, että pesseekö kädet koko sopasta pois.