Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheet ja perinnönjako.
18.10.2018 |
Miten olette järjestäneet tai järjestäisitte omalla kohdallanne?
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies teki testamentin niin että minä saan 50% ja meidän yhteinen lapsi 50%. Mikäli siis tämä lapsi ei haasta lakiosaansa varten.
Mutta miehellä olemassa lapsi edellisestä liitosta?
Kyllä. Siis piti sanoa että mikäli entisen liiton lapsi ei haasta lakiosaansa varten.
Miksi aiemmasta liitosta oleva lapsi on poissuljettu testamentista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.
Miten tää voi olla mahdollista?
te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?
Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?
Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.
Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???
Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.
Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.
Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...
Hmh, olipa sekava sepostus. Lopputulema se, että ovat antaneet omista rahoistaan velipuolellesi. Niin mitä tuo asia sinulle kuuluu? Ohis vaan ihmettelee..
Isäni rahat tavallaan kuuluisivat minulle ihan perinnöllisistä syistä, jos niistä jaksaisin kiinnostua. Omituistahan tuo oli ja tuntui väärältä, koska kohtelu oli kaiken kaikkiaan muutenkin todella räikeän epätasa-arvoista. Velipuolenihan sai nyt isältäni sellaista ennakkoperintöä, mitä minä en tule koskaan saamaan.
Miksi en olisi saanut kertoa tätä asiaa anonyymillä nettipalstalla?
Ööh, jos velipuolella ja sinulla on sama isä, millä logiikalla kaikki isäsi perintö kuuluisi sinulle? Ja kun ihminen on elossa, hän tekee rahoillaan mitä lystää. Ei kai sitä jälkeläiset määrittele, mihin ihminen rahansa laittaa. Huoh ja huoh..
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Tää on kyllä jotenkin sekava sepustus.
Kun äitisi kuoli, hänen ja isäsi omaisuus laskettiin yhteen ja jaettiin kahtia. Jos isäsi oli köyhempi, hän sai tasinkona sen verran että molempien omaisuudet olivat yhtä isot.
Sinä ja siskosi peritte koko jäljelle jäävän osan äitisi omaisuudesta puoliksi.
Isälläsi on teidän siskosten lisäksi siis ainakin yksi rintaperillinen, eli tämä velipuoli. Jos isäsi kuolisi nyt, hänen puolisonsa saisi edellä kuvatulla periaatteella tasinkoa ja loput isäsi perinnöstä menisivät tielle kolmelle.
Kun isäsi on elossa, hän voi toki jakaa omaa omaisuuttaan ihan miten haluaa, vaikka pelkästään sille velipuolelle, tietty lahjaveron sallimissa rajoissa.
Perukirjaan kirjattua (tasingon jälkeen jäävää) omaisuutta isällänne ei ole oikeutta jakaa kenellekään muulle kuin teille rintaperillisille.
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Siinä kohtaa kun periiliset tappelee perinnöstä ja yleensä pikkuhiluista, niin todellisuudessa tapellaan siitä vanhemman rakkaudesta.
Ehkä sun kannattaa vain myöntää että sulla on melko paska faija, ja jatkaa elämääsi ilman heitä.
Olkaa tarkkana miten jokapäiväiset tulonne käytätte. Omalla palkalla hankitaan omaa omaisuutta, ei tartte sitä muiden lapsille jakaa. Tämä ohje oli nimenomaan naisille.
Naimisiin kannattaa mennä ja paperit tehdä omaisuudesta valmiiksi. Katkerat exät kylvää lapsiinsa ahneuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Tää on kyllä jotenkin sekava sepustus.
Kun äitisi kuoli, hänen ja isäsi omaisuus laskettiin yhteen ja jaettiin kahtia. Jos isäsi oli köyhempi, hän sai tasinkona sen verran että molempien omaisuudet olivat yhtä isot.
Sinä ja siskosi peritte koko jäljelle jäävän osan äitisi omaisuudesta puoliksi.
Isälläsi on teidän siskosten lisäksi siis ainakin yksi rintaperillinen, eli tämä velipuoli. Jos isäsi kuolisi nyt, hänen puolisonsa saisi edellä kuvatulla periaatteella tasinkoa ja loput isäsi perinnöstä menisivät tielle kolmelle.
Kun isäsi on elossa, hän voi toki jakaa omaa omaisuuttaan ihan miten haluaa, vaikka pelkästään sille velipuolelle, tietty lahjaveron sallimissa rajoissa.
Perukirjaan kirjattua (tasingon jälkeen jäävää) omaisuutta isällänne ei ole oikeutta jakaa kenellekään muulle kuin teille rintaperillisille.
Olen käsittänyt, että selvä rahallinen suosiminen otetaan huomioon perinnön jaossa, vaikka perittävä tekisi suosimista silloin kun elää. Eli ennakkoperintä ja lahjoitukset otetaan huomioon kuolinpesän varallisuuden jaossa.
Mistään tasingosta ei ole missään vaiheessa ollut kyse.
Olen kai sitten outo, koska tuo tuntui loukkaavalta ja väärältä. Etenkin kun itseä on oma vanhempi muutenkin viilannut linssiin raha-asioissa, kohdellut huonosti kaikin puolin ja sitten vielä äitipuolen kanssa kehtaa valittaa siitä, miten epäreilua on, kun perin kuolleen vanhempani. Velipuolelle kustannettiin kaikki, hän ei joutunut pakkotöihin tai jos teki jotain, sai reilua palkkaa. Kustannettiin kallis jääkiekkoharrastus, kun omani lopetettiin sillä verukkeella, että rahat tarvittiin velipuoleen. Maksettiin ajokortit, vuokrat, autot ja kaikki mahdollinen. Kustannettiin elämä ja maksettiin velat vielä senkin jälkeen, kun velipuoli oli täysi-ikäinen.
Toisaalla itse jouduin maksamaan isälleni ja äitipuolelleni kaikesta, ruoastakin. Tein töitä jo ala-asteella, jotta sain kustannettua itselleni kuukautissuojat, muut hygieniatuotteet, osan vaatteista. Kun muutin omilleni 16-kesäisenä, olin eräässä vaiheessa isälleni velkaa 5 senttiä. Lääkärimaksut, lukiokirjat ja kaikki kustansin itse, alaikäisenä. Ja samaan syssyyn tuli tuo perinnön jako ja se, että on epäreilua kun velipuoleni ei laillisesti saanut mitään äitini perinnöstä.
Kai tämä sitten on normaalia kerta omaa muistelemistani niin kovasti ihmetellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Siinä kohtaa kun periiliset tappelee perinnöstä ja yleensä pikkuhiluista, niin todellisuudessa tapellaan siitä vanhemman rakkaudesta.
Ehkä sun kannattaa vain myöntää että sulla on melko paska faija, ja jatkaa elämääsi ilman heitä.
En minä ole missään vaiheessa tapellut perinnöstä, en ole riitauttanut tai tutkituttanut mitään, vaikka ammattilainen on näin suosittanut. Kyllä minä sen tiedän, että minulla on paska faija ja olen jatkanut elämääni ilman ”perhettäni”, aina välistä näitä juttuja silti tulee mieleen ja sitä miettii, miten joku voi omaa lastaan kohdella niin paskalla tavalla. Ja samaan syssyyn sitä miettii, että miten äitipuoli voi toisn pientä lasta vihata niin paljon, että pitää lasta nälässä ja yrittää usuttaa biovanhempaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan. Aiheen otsikko toi vanhoja asioita ja mm. tuon perinnönjaon ja muut väkivallan muodot mieleen (rahalla hallitseminen ja alistaminen on myös väkivaltaa). Pahoittelut sekavuudesta, en tajunnut selittää asiaa tarpeeksi seikkaperäisesti.
Kunhan ihmettelen ja muistelen. Ja ehkä tämä on samalla myös varoituksena muille siitä, että uusioperheen perustamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ja ylipäätänsä olla tarkka siitä kenen kanssa lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.
Miten tää voi olla mahdollista?
te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?
Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?
Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.
Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???
Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.
Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.
Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...
Hmh, olipa sekava sepostus. Lopputulema se, että ovat antaneet omista rahoistaan velipuolellesi. Niin mitä tuo asia sinulle kuuluu? Ohis vaan ihmettelee..
Isäni rahat tavallaan kuuluisivat minulle ihan perinnöllisistä syistä, jos niistä jaksaisin kiinnostua. Omituistahan tuo oli ja tuntui väärältä, koska kohtelu oli kaiken kaikkiaan muutenkin todella räikeän epätasa-arvoista. Velipuolenihan sai nyt isältäni sellaista ennakkoperintöä, mitä minä en tule koskaan saamaan.
Miksi en olisi saanut kertoa tätä asiaa anonyymillä nettipalstalla?
Ööh, jos velipuolella ja sinulla on sama isä, millä logiikalla kaikki isäsi perintö kuuluisi sinulle? Ja kun ihminen on elossa, hän tekee rahoillaan mitä lystää. Ei kai sitä jälkeläiset määrittele, mihin ihminen rahansa laittaa. Huoh ja huoh..
Olisi pitänyt kirjoittaa, että kuuluu se minullekin. Tein kahta asiaa yhtä aikaa enkä tarkistanut kirjoitusta.
Eli sinusta on on laillista ja ok suosia todella räikeästi yhtä ja laittaa muut lapset maksamaan jopa omasta ruoastaan?
Taas yksi syy miksi uusioperheissä ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Siinä kohtaa kun periiliset tappelee perinnöstä ja yleensä pikkuhiluista, niin todellisuudessa tapellaan siitä vanhemman rakkaudesta.
Ehkä sun kannattaa vain myöntää että sulla on melko paska faija, ja jatkaa elämääsi ilman heitä.En minä ole missään vaiheessa tapellut perinnöstä, en ole riitauttanut tai tutkituttanut mitään, vaikka ammattilainen on näin suosittanut. Kyllä minä sen tiedän, että minulla on paska faija ja olen jatkanut elämääni ilman ”perhettäni”, aina välistä näitä juttuja silti tulee mieleen ja sitä miettii, miten joku voi omaa lastaan kohdella niin paskalla tavalla. Ja samaan syssyyn sitä miettii, että miten äitipuoli voi toisn pientä lasta vihata niin paljon, että pitää lasta nälässä ja yrittää usuttaa biovanhempaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan. Aiheen otsikko toi vanhoja asioita ja mm. tuon perinnönjaon ja muut väkivallan muodot mieleen (rahalla hallitseminen ja alistaminen on myös väkivaltaa). Pahoittelut sekavuudesta, en tajunnut selittää asiaa tarpeeksi seikkaperäisesti.
Kunhan ihmettelen ja muistelen. Ja ehkä tämä on samalla myös varoituksena muille siitä, että uusioperheen perustamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ja ylipäätänsä olla tarkka siitä kenen kanssa lisääntyy.
Oletko itse nähnyt kun äitipuoli usuttaa ja painostaa isääsi kohtelemaan sinua paskasti?
Vai vihaako isäsi sinua oikeasti ja äitipuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta tahdot vain syyttää jotakuta muuta kuin isääsi saamasta kohtelusta?
Lapsihan tunnetusti antaa paljon anteeksi omille biologisille vanhemmilleen, jolloin näiden p*skaa kohtelua yritetään pehmitellä syyttämällä "perheen ulkopuolista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä hankalia ku jos esim.
Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.
Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.
Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä hankalia ku jos esim.
Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.
Voi se varmaan ydinperhe olla jos mies ei ole tekemisissä oman edellisen liiton lapsen kanssa.
Ja saattaahan olla, että tuollaisissa tilanteissa mies testamenttaa oman omaisuutensa tälle "uudelle perheelle" jättäen lapsipuolen perinnöttömäksi. (Tietenkin perustelujen kera).
Mutta jos ei olisi oman lapsen kanssa tekemisissä vuosiin niin en kyllä näe syytä, miksei näin voisi käydä + miksi tälle muutenkaan perintöä silloin annettaisiin kun sehän olisi melkein sama asia kuin antaisi perinnön puolitutulle? (Jos oikeasti ei vain ole ollut tekemisissä vuosiin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.
Miten tää voi olla mahdollista?
te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?
Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?
Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.
Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???
Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.
Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.
Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...
Hmh, olipa sekava sepostus. Lopputulema se, että ovat antaneet omista rahoistaan velipuolellesi. Niin mitä tuo asia sinulle kuuluu? Ohis vaan ihmettelee..
Isäni rahat tavallaan kuuluisivat minulle ihan perinnöllisistä syistä, jos niistä jaksaisin kiinnostua. Omituistahan tuo oli ja tuntui väärältä, koska kohtelu oli kaiken kaikkiaan muutenkin todella räikeän epätasa-arvoista. Velipuolenihan sai nyt isältäni sellaista ennakkoperintöä, mitä minä en tule koskaan saamaan.
Miksi en olisi saanut kertoa tätä asiaa anonyymillä nettipalstalla?
Ööh, jos velipuolella ja sinulla on sama isä, millä logiikalla kaikki isäsi perintö kuuluisi sinulle? Ja kun ihminen on elossa, hän tekee rahoillaan mitä lystää. Ei kai sitä jälkeläiset määrittele, mihin ihminen rahansa laittaa. Huoh ja huoh..
Olisi pitänyt kirjoittaa, että kuuluu se minullekin. Tein kahta asiaa yhtä aikaa enkä tarkistanut kirjoitusta.
Eli sinusta on on laillista ja ok suosia todella räikeästi yhtä ja laittaa muut lapset maksamaan jopa omasta ruoastaan?
Olisin jo jättänyt tuon perheen, enkä olisi tekemisissä.
Ihan selvästi sinua ei siihen perheeseen haluta niin miksi edes vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä hankalia ku jos esim.
Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.
Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.
Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.
Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Siinä kohtaa kun periiliset tappelee perinnöstä ja yleensä pikkuhiluista, niin todellisuudessa tapellaan siitä vanhemman rakkaudesta.
Ehkä sun kannattaa vain myöntää että sulla on melko paska faija, ja jatkaa elämääsi ilman heitä.En minä ole missään vaiheessa tapellut perinnöstä, en ole riitauttanut tai tutkituttanut mitään, vaikka ammattilainen on näin suosittanut. Kyllä minä sen tiedän, että minulla on paska faija ja olen jatkanut elämääni ilman ”perhettäni”, aina välistä näitä juttuja silti tulee mieleen ja sitä miettii, miten joku voi omaa lastaan kohdella niin paskalla tavalla. Ja samaan syssyyn sitä miettii, että miten äitipuoli voi toisn pientä lasta vihata niin paljon, että pitää lasta nälässä ja yrittää usuttaa biovanhempaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan. Aiheen otsikko toi vanhoja asioita ja mm. tuon perinnönjaon ja muut väkivallan muodot mieleen (rahalla hallitseminen ja alistaminen on myös väkivaltaa). Pahoittelut sekavuudesta, en tajunnut selittää asiaa tarpeeksi seikkaperäisesti.
Kunhan ihmettelen ja muistelen. Ja ehkä tämä on samalla myös varoituksena muille siitä, että uusioperheen perustamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ja ylipäätänsä olla tarkka siitä kenen kanssa lisääntyy.
Meinaatko, että miehen pitäisi katsoa, ettei tuleva nainen ole kyykäärme vai mitä?
Miehet yleensäkkin lisääntyy edellisistä lapsista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Siinä kohtaa kun periiliset tappelee perinnöstä ja yleensä pikkuhiluista, niin todellisuudessa tapellaan siitä vanhemman rakkaudesta.
Ehkä sun kannattaa vain myöntää että sulla on melko paska faija, ja jatkaa elämääsi ilman heitä.En minä ole missään vaiheessa tapellut perinnöstä, en ole riitauttanut tai tutkituttanut mitään, vaikka ammattilainen on näin suosittanut. Kyllä minä sen tiedän, että minulla on paska faija ja olen jatkanut elämääni ilman ”perhettäni”, aina välistä näitä juttuja silti tulee mieleen ja sitä miettii, miten joku voi omaa lastaan kohdella niin paskalla tavalla. Ja samaan syssyyn sitä miettii, että miten äitipuoli voi toisn pientä lasta vihata niin paljon, että pitää lasta nälässä ja yrittää usuttaa biovanhempaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan. Aiheen otsikko toi vanhoja asioita ja mm. tuon perinnönjaon ja muut väkivallan muodot mieleen (rahalla hallitseminen ja alistaminen on myös väkivaltaa). Pahoittelut sekavuudesta, en tajunnut selittää asiaa tarpeeksi seikkaperäisesti.
Kunhan ihmettelen ja muistelen. Ja ehkä tämä on samalla myös varoituksena muille siitä, että uusioperheen perustamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ja ylipäätänsä olla tarkka siitä kenen kanssa lisääntyy.
Meinaatko, että miehen pitäisi katsoa, ettei tuleva nainen ole kyykäärme vai mitä?
Miehet yleensäkkin lisääntyy edellisistä lapsista huolimatta.
Fiksut ei lisäänny, ei naiset eikä miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä hankalia ku jos esim.
Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.
Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.
Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.
"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.
Siinä kohtaa kun periiliset tappelee perinnöstä ja yleensä pikkuhiluista, niin todellisuudessa tapellaan siitä vanhemman rakkaudesta.
Ehkä sun kannattaa vain myöntää että sulla on melko paska faija, ja jatkaa elämääsi ilman heitä.En minä ole missään vaiheessa tapellut perinnöstä, en ole riitauttanut tai tutkituttanut mitään, vaikka ammattilainen on näin suosittanut. Kyllä minä sen tiedän, että minulla on paska faija ja olen jatkanut elämääni ilman ”perhettäni”, aina välistä näitä juttuja silti tulee mieleen ja sitä miettii, miten joku voi omaa lastaan kohdella niin paskalla tavalla. Ja samaan syssyyn sitä miettii, että miten äitipuoli voi toisn pientä lasta vihata niin paljon, että pitää lasta nälässä ja yrittää usuttaa biovanhempaa käyttämään väkivaltaa lasta kohtaan. Aiheen otsikko toi vanhoja asioita ja mm. tuon perinnönjaon ja muut väkivallan muodot mieleen (rahalla hallitseminen ja alistaminen on myös väkivaltaa). Pahoittelut sekavuudesta, en tajunnut selittää asiaa tarpeeksi seikkaperäisesti.
Kunhan ihmettelen ja muistelen. Ja ehkä tämä on samalla myös varoituksena muille siitä, että uusioperheen perustamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ja ylipäätänsä olla tarkka siitä kenen kanssa lisääntyy.
Oletko itse nähnyt kun äitipuoli usuttaa ja painostaa isääsi kohtelemaan sinua paskasti?
Vai vihaako isäsi sinua oikeasti ja äitipuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta tahdot vain syyttää jotakuta muuta kuin isääsi saamasta kohtelusta?
Lapsihan tunnetusti antaa paljon anteeksi omille biologisille vanhemmilleen, jolloin näiden p*skaa kohtelua yritetään pehmitellä syyttämällä "perheen ulkopuolista".
Olen nähnyt ja kuullut, että usuttaa. Olen jo kirjoittanut, että isäni on paska isä eikä minulla ole mitään syytä häntä puolustella tai asettaa korokkeelle. Mutta äitipuoli on moneen asiaan ihan yhtä syyllinen eikä terapeuttini syyttä kutsunut äitipuoleni toimintaa sadistiseksi. Äitipuoli mm. jätti lapun keittiönpöydälle alalkoululaisen löydettäväksi, että ellemme siivoa koko taloa (imuroi, luuttua, pyyhi pölyjä), perheen koira lopetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä hankalia ku jos esim.
Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.
Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.
Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.
"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.
Niin? Ymmärsin kyllä. Olen itsekin aviossa ekalla kierroksella ja sellaiseksi se jääkin.
Kuvitteletko sä oikeasti, että teidän keskinäisillä sopimuksillanne on jotain merkitystä? Kuoleman jälkeiset asiat hoidetaan testamentilla (ja senkin täytyy täyttää viralliset vaatimukset), ei millään saunanlauteilla tehdyillä sopimuksilla. Ainoa merkitsevä asia on se kenen nimissä rahat on, kun kuolema osuu kohdalle, jos testamenttia ei ole.