Uusioperheet ja perinnönjako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tuollainen voi muka olla laillista ja mahdollista? Tässäkin tarinassa jää väkisin nyt olennaisia tietoja kertomatta.

Mahdollista silleen, että maksetaan sama summa vanhempien rahoista (eli isäni ja äitipuoleni) velipuolen tilille, mikä tuli mm. minulle perinnönjaosta. En tiedä maksoivatko lahjaveroa tai ennakkoperintörahoja vai onnistuivatko jollain ilveellä lahjoittamaan pimeänä, mutta näin vain kävi. Rahaa ei siis maksettu äitini kuolinpesästä, sentään. Tosin sieltäkin isäni onnistui kavaltamaan rahaa ja puhui minulle vuosia, että on meille velkaa (olin pieni lapsi). Kävin lopullisen kuolinpesän jaon yhteydessä ilmaisella oikeusavustajalla ja kerroin hänelle kaiken mitä tiesin, hän neuvoi minua riitauttamaan asian ja tutkimaan äitini perinnönjakoa ja isäni rahankäyttöä kaikkinensa tarkemmin, mutta en uskaltanut. En halunnut vaikuttaa ahneelta eikä rahalla ollut minulle sinällään mitään merkitystä.

Isäni huijasi minua muutenkin teettämällä pimeää pakkotyötä isän ja äitipuolen yrityksessä paskapalkalla, otti palkasta 10% omaan taskuunsa maksuna siitä, että SAAN tehdä hänelle töitä. Jouduin maksamaan omasta ruoastani hänelle...hän myös kavalsi sisarusteni perhe-eläkkeet: heitti heidät 16-vuotiaana ulos, (perhe-eläkettä myönnetään lapsille 18-ikävuoteen saakka), isäni piti rahat itsellään ja laittoi sisarukseni työskentelemään samanlaisella paskapalkalla omassa firmassaan. Saatiin tietää rahoista vasta siinä vaiheessa, kun minä pääsin lastensuojelun piiriin, muutin omilleni laitoksesta 16-kesäisenä ja sosiaalitoimisto ohjasi automaattisesti tämän minulle kuuluvan perhe-eläkkeen tililleni. Silloin saatiin tietää, että sama raha olisi kuulunut sisaruksilleni.

Isäni sai lastensuojelun työntekijät mm. selvittämään, että mikä osa hänen ja äitini talolainoista kuului minun maksettavaksi. Tämä käy ilmi tilaamistani lastensuojelun papereista. Uskomatonta, mutta totta.

Meillä meni välit poikki äitipuolen ja hänen tyttönsä kanssa. Äitipuoli oli sitä mieltä, että hänen tyttönsä olisi pitänyt saada puolet isäni perinnöstä, koska hänen tyttönsä biologinen isä on köyhä ja ei perintöä tule.

Isäni omaisuus totta kai tuli minulle ja koska eivät olleet naimisissa, ei äitipuoli saanut edes tasinkoa.

Vuoden verran jaksoi soitella ja laitella uhkauskirjeitä, kuinka minun pitäisi antaa puolet perinnöstä hänen tytölleen. No en antanut. Nyt ei olla missään tekemisissä enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tuollainen voi muka olla laillista ja mahdollista? Tässäkin tarinassa jää väkisin nyt olennaisia tietoja kertomatta.

Mahdollista silleen, että maksetaan sama summa vanhempien rahoista (eli isäni ja äitipuoleni) velipuolen tilille, mikä tuli mm. minulle perinnönjaosta. En tiedä maksoivatko lahjaveroa tai ennakkoperintörahoja vai onnistuivatko jollain ilveellä lahjoittamaan pimeänä, mutta näin vain kävi. Rahaa ei siis maksettu äitini kuolinpesästä, sentään. Tosin sieltäkin isäni onnistui kavaltamaan rahaa ja puhui minulle vuosia, että on meille velkaa (olin pieni lapsi). Kävin lopullisen kuolinpesän jaon yhteydessä ilmaisella oikeusavustajalla ja kerroin hänelle kaiken mitä tiesin, hän neuvoi minua riitauttamaan asian ja tutkimaan äitini perinnönjakoa ja isäni rahankäyttöä kaikkinensa tarkemmin, mutta en uskaltanut. En halunnut vaikuttaa ahneelta eikä rahalla ollut minulle sinällään mitään merkitystä.

Isäni huijasi minua muutenkin teettämällä pimeää pakkotyötä isän ja äitipuolen yrityksessä paskapalkalla, otti palkasta 10% omaan taskuunsa maksuna siitä, että SAAN tehdä hänelle töitä. Jouduin maksamaan omasta ruoastani hänelle...hän myös kavalsi sisarusteni perhe-eläkkeet: heitti heidät 16-vuotiaana ulos, (perhe-eläkettä myönnetään lapsille 18-ikävuoteen saakka), isäni piti rahat itsellään ja laittoi sisarukseni työskentelemään samanlaisella paskapalkalla omassa firmassaan. Saatiin tietää rahoista vasta siinä vaiheessa, kun minä pääsin lastensuojelun piiriin, muutin omilleni laitoksesta 16-kesäisenä ja sosiaalitoimisto ohjasi automaattisesti tämän minulle kuuluvan perhe-eläkkeen tililleni. Silloin saatiin tietää, että sama raha olisi kuulunut sisaruksilleni.

Isäni sai lastensuojelun työntekijät mm. selvittämään, että mikä osa hänen ja äitini talolainoista kuului minun maksettavaksi. Tämä käy ilmi tilaamistani lastensuojelun papereista. Uskomatonta, mutta totta.

Pahoittelut, meni hieman ohi aiheen noin puolet...tuo vain pisti muistelemaan kaikkia muitakin ihanuuksia mitä meidän uusio”perheessä” tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni välit poikki äitipuolen ja hänen tyttönsä kanssa. Äitipuoli oli sitä mieltä, että hänen tyttönsä olisi pitänyt saada puolet isäni perinnöstä, koska hänen tyttönsä biologinen isä on köyhä ja ei perintöä tule.

Isäni omaisuus totta kai tuli minulle ja koska eivät olleet naimisissa, ei äitipuoli saanut edes tasinkoa.

Vuoden verran jaksoi soitella ja laitella uhkauskirjeitä, kuinka minun pitäisi antaa puolet perinnöstä hänen tytölleen. No en antanut. Nyt ei olla missään tekemisissä enää

Sama meillä. Äitipuolen mielestä oli väärin ja epäreilua, että meille tulee enemmän perintöä, mitä hänen lapsilleen, koska äitipuolen puolelta ei ollut tulossa rahaa perittäväksi. Siksi piti antaa edes epäsuoraa osinkoa äitini perinnöstä. Itse olisin pitänyt mieluusti äitini, olisin voint vaikka maksaa koko loppuelämäni siitä hyvästä, että äitini olisi säilynyt hengissä.

Vierailija kirjoitti:

No onhan nämä hankalia ku jos esim.

Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".

Jos ei ole testamenttia, perintö jaetaan puoliksi. Miehen puolikas jaetaan kolmelle lapselle tasan ja sinun osuuteni jaetaan sinun kahdelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa. 

Eli kavallus pesästä?

No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.

Että perintöä odotellessa...

Höpsistä vaan. Käräjäoikeudessa tavattaisiin!

Sinpäs et niistä rahoista tietäisi mitään ;)

Pesänselvityksessä niistä kyllä saadaan tietää, myös takautuvasti. Jos on ehditty käytellä epäasianmukaisesti, vähennetään sitten käyttäjän osuudesta jälkeenpäin. Eli plus-miinus-nolla.

Tuskin sinä saat meidän rahoistamme tietää ;)

;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa. 

Eli kavallus pesästä?

No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.

Että perintöä odotellessa...

Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂

Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)

Kannattaisi tehdä ihan virallinen paperi siitä tilistä (vaikka testamentti). Koska lain silmissä te teette kavalluksen, siitä ei pääse minnekään. Se teistä, joka jää eloon allekirjoittaa perukirjoituksen, jossa vannoo, että on ilmoittanut kaikki tietämänsä vainajan varat. Se paperi menee verottajalle eli arkistoidaan ihan virallisesti. Loppuelämä menee sitten miettiessä, että jääkö kiinni vai ei.

Koitahan jo ymmärtää, että JOS MIES KUOLEE ENSIN, NE OVAT MINUN RAHOJANI, ja JOS MINÄ KUOLEN ENSIN, NE OVAT MIEHEN RAHOJA.  Ei siis ole mitään kavallusta, koska OMIA RAHOJA EI VOI KAVALTAA KENELTÄKÄÄN.

En tiedä ruokinko nyt provoa, mutta ihan pakko kysyä: miten te ajattelitte asian käytännössä hoitaa? Onko teillä oikeasti jossain järjetön määrä käteistä? Mitä jos tulee tulipalo? Jos se raha on jossain sähköisenä, tuo teidän suunnitelma ei vaan toimi, jos teillä ei ole virallista testamenttia. Kovasti nyt toivoisin yksityiskohtia, koska kiinnostaa :).

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tää voi olla mahdollista?

te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?

Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?

Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.

Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi täysveli sekä nuorempi siskopuoli, joka on isäni ja hänen vaimon yhteinen lapsi. He asuvat itse yhdessä hankkimassaan omistusomakotitalossa. Isäni on tehnyt sellaisen ratkaisun, että hän on siirtänyt asunnon kokonaan vaimonsa nimiin juuri sitä varten, että kun isäni kuolee , niin silloin hänen vaimonsa ja siskopuoleni perivät koko kiinteän omaisuuden, jolloin sitä ei tarvitse jakaa minun ja veljeni kanssa.

Hirvee faija sulla.Toivottavasti karma puree persuuksista kunnolla.

Jos pariskunta on naimisissa, eikä lapsia ole, niin ketä siihen perikuntaan oikein kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tää voi olla mahdollista?

te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?

Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?

Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.

Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???

Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.

Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa. 

Eli kavallus pesästä?

No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.

Että perintöä odotellessa...

Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂

Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)

Kannattaisi tehdä ihan virallinen paperi siitä tilistä (vaikka testamentti). Koska lain silmissä te teette kavalluksen, siitä ei pääse minnekään. Se teistä, joka jää eloon allekirjoittaa perukirjoituksen, jossa vannoo, että on ilmoittanut kaikki tietämänsä vainajan varat. Se paperi menee verottajalle eli arkistoidaan ihan virallisesti. Loppuelämä menee sitten miettiessä, että jääkö kiinni vai ei.

Koitahan jo ymmärtää, että JOS MIES KUOLEE ENSIN, NE OVAT MINUN RAHOJANI, ja JOS MINÄ KUOLEN ENSIN, NE OVAT MIEHEN RAHOJA.  Ei siis ole mitään kavallusta, koska OMIA RAHOJA EI VOI KAVALTAA KENELTÄKÄÄN.

Puolisoilla verovapaa osuus on 90 000 eur eli jos testamenttaa sen alle olevan summan ei tarvitse maksaa veroja. Jos ne rahat on teidän molempien nimissä, niin toisen kuollessa puolet kuuluu perikunnalle PISTE. Jos kyseessä on käteinen patjan alla, niin ongelmaa ei toki ole. Tai jos kuolema ei tule aivan yllättäen, niin molempien eläessä voi rahoja toki siirrellä miten tykkää. Eikä niitä tarvitse lapsille antaa, mutta lain mukaan ne on perikunnan, eikä se muutu vaikka kuinka huutaisit.

Eipä se näytä sinulle perille menevän vaikka huutaisi, eli kyse on tyhmyydestä.

Minun ikiomat rahani eivät ole missään vaiheessa miehen perikunnan rahoja, vaikka se kuinka sinua itkettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa. 

Eli kavallus pesästä?

No höpsistä nyt taas :D Rahat ovat yhteisiä yhdessä säästettyjä, ja tarkoitettu siihen kun toinen kuolee kuitenkin ensin. Ei se muutu miksikään jälkeläisten pesäksi, vaan minun kuollessani ne muuttuvat miehen rahoiksi, ja miehen kuollessa minun rahoikseni, nyt ne ovat yhteisiä, kun olemme molemmat elossa. Lapsille jää ihan tarpeeksi perintöä, mutta juuri siltä varalta on tehty tämä järjestely, että heistä tulisi vanhemman kuoltua kaltaisiasi korppikotkia, jotka pitävät vanhempien rahoja joinakin omina pesinänsä, ettei vanhempi saa antaa rahaa puolisolleen, kun se on TEILTÄ pois, sitten kun vanhempi kuolee.

Että perintöä odotellessa...

Kukahan se tässä ahne korppikotka on? 😂

Ai ahne korppikotka, kun haluan että yhdessä toisen kuoleman varalle kerätyt rahat menevät siihen että mieheni saa niillä maksettua laskuja, ja muuta elämiseen liittyvää, eikä minun lapselleni, kun lapselleni jää jo ihan se oikea perintö sitten, ei pelkät hätäkassarahat? No onpas erikoinen käsitys korppikatkudesta, en ole ennen tällaista tavannutkaan! Taitaa tosin olla porvoosta kotoisin ;)

Kannattaisi tehdä ihan virallinen paperi siitä tilistä (vaikka testamentti). Koska lain silmissä te teette kavalluksen, siitä ei pääse minnekään. Se teistä, joka jää eloon allekirjoittaa perukirjoituksen, jossa vannoo, että on ilmoittanut kaikki tietämänsä vainajan varat. Se paperi menee verottajalle eli arkistoidaan ihan virallisesti. Loppuelämä menee sitten miettiessä, että jääkö kiinni vai ei.

Koitahan jo ymmärtää, että JOS MIES KUOLEE ENSIN, NE OVAT MINUN RAHOJANI, ja JOS MINÄ KUOLEN ENSIN, NE OVAT MIEHEN RAHOJA.  Ei siis ole mitään kavallusta, koska OMIA RAHOJA EI VOI KAVALTAA KENELTÄKÄÄN.

En tiedä ruokinko nyt provoa, mutta ihan pakko kysyä: miten te ajattelitte asian käytännössä hoitaa? Onko teillä oikeasti jossain järjetön määrä käteistä? Mitä jos tulee tulipalo? Jos se raha on jossain sähköisenä, tuo teidän suunnitelma ei vaan toimi, jos teillä ei ole virallista testamenttia. Kovasti nyt toivoisin yksityiskohtia, koska kiinnostaa :).

Lueppa eikaisemmat kommenttini, sieltä nämä selviävät :)

En ala erikseen kertomaan jokaiselle, jos ei itseviitsi millään lukea mitä on kirjoitettu. KAikki tuo on jo kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tää voi olla mahdollista?

te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?

Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?

Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.

Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???

Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.

Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.

Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...

Meillä molemmilla on yksi lapsi entuudestaan, emme ole naimisissa. Jos mieheni kuolisi minua ennen, niin joutuisimmeko ilman testamenttia lähtemään kotoamme? Asunnon omistaa mies yksin.

Minulle ei raha merkkaa mitään, mutta koti on kuitenkin koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tää voi olla mahdollista?

te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?

Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?

Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.

Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???

Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.

Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.

Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...

Hmh, olipa sekava sepostus. Lopputulema se, että ovat antaneet omista rahoistaan velipuolellesi. Niin mitä tuo asia sinulle kuuluu? Ohis vaan ihmettelee..

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla on yksi lapsi entuudestaan, emme ole naimisissa. Jos mieheni kuolisi minua ennen, niin joutuisimmeko ilman testamenttia lähtemään kotoamme? Asunnon omistaa mies yksin.

Minulle ei raha merkkaa mitään, mutta koti on kuitenkin koti.

Miehesi lapsi perisi isänsä. Sinulla ei olisi lain mukaan lesken asumisoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos pariskunta on naimisissa, eikä lapsia ole, niin ketä siihen perikuntaan oikein kuuluu?

Aviopuolisot perivät toisensa. Kukaan muu ei saa senttiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se meni niin, että velipuoli ”peri” saman rahasumman mitä minä ja täyssisareni äitini kuolinpesästä, äitini kuoli ennen äitipuolen tapaamista, osa omaisuudesta jaettiin vasta vuosia kuoleman jälkeen. Kuolinpesä siis jaettiin loppuun, ja velipuolelle annettiin sama rahasumma, siskopuolelle piti tehdä sama juttu, mutta rahat loppui kesken. Oli kuulemma epäreilua ja väärin, että me perimme oman kuolleen vanhempamme laillisen osuuden...onneksi isän kohdalla ei tule olemaan mitään perittävää, koska siitä olisi tullut ruma ja inhottava perinnönjako. Terkkuja vaan tutuille.

Miten tää voi olla mahdollista?

te olette siskosi kanssa siis hyväksyneet tuollaisen jaon?

Äitisi kuolinpesä on siis ilmeisesti ollut jakamatta vuosia, kuvioon on äitisi kuoleman jälkeen tullut isäsi uusi nainen ja hänen poikansa, joista kumpikaan ei ole siis edes tavannut äitiäsi?

Äitisi perinnön olisi pitänyt mennä teille kahdelle ja vain ja ainoastaan teille kahdelle, poislukien isäsi saama mahdollinen tasinko, mutta senhän hän olisi saanut jo silloin kun äitisi kuoli.

Miksi te olette suostuneet tuollaiseen???

Velipuolella ja minulla on sama isä. Mutta joo, äitipuoli tuli joitakin vuosia äidin kuoleman jälkeen mukaan kuvioihin. Niin...miksi annoin kaiken tapahtua? Miksi suostuin mihinkään muuhunkaan? Miksi en paljastanut mm. törkeää lapsityövoimaa? Olin alistettu ja nujerrettu jo lapsesta lähtien. Kotona käytettiin paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Äitipuoli oli sadistinen ja teki kaikkensa, että sai isän lopulta vihaamaan omia lapsiaan, jotka oli ”väärän” naisen. Asuin tosiaan laitoksessa teini-ikäisenä. Kun muutin omilleni, olin psyykkisesti siinä kunnossa, että tuntematon ihminen sai pakotettua minut ostamaan jonkun huuhaa hindu-kirjan 50 eurolla, vaikka minulla ei oikeasti ollut varaa siihen. Tämä henkilö oli vain tarpeeksi uhkaava ja olin tottunut siihen, että minulla ei ole arvoa, ei merkitystä. Minulle saa tehdä mitä tahansa ja jos puolustaudun, merkitsee se vaaraa.

Vaati vuosien ja taas vuosien terapian, että osaan ja uskallan puolustaa itseäni. Mutta en edelleenkään riittävästi. Menen jotenkin totaaliseen lukkoon, aivan kuin häviäisin jonnekin.

Selvennyksenä, perinnönjako siis meni oikeille perillisille, kuolinpesän varoista ei maksettu mitään velipuolelleni, vaan isäni (ja äitipuoleni?) maksoi saman summan, minkä me saimme velipuolen tilille, koska oli kuulemma epäreilua, että me saimme rahaa ja velipuoli ei...

Hmh, olipa sekava sepostus. Lopputulema se, että ovat antaneet omista rahoistaan velipuolellesi. Niin mitä tuo asia sinulle kuuluu? Ohis vaan ihmettelee..

Isäni rahat tavallaan kuuluisivat minulle ihan perinnöllisistä syistä, jos niistä jaksaisin kiinnostua. Omituistahan tuo oli ja tuntui väärältä, koska kohtelu oli kaiken kaikkiaan muutenkin todella räikeän epätasa-arvoista. Velipuolenihan sai nyt isältäni sellaista ennakkoperintöä, mitä minä en tule koskaan saamaan.

Miksi en olisi saanut kertoa tätä asiaa anonyymillä nettipalstalla?

Ja miksi asia ei muka kuuluisi minulle? Jos rahan annosta oikein korostetusti kerrottiin samaan aikaan, kun äidin perinnönjako suoritettiin loppuun saatesanoilla, että on epäreilua, että minä perin laillisesti äitini osuuden. Tottakai asia kuului minulle, kerta se niin korostetusti minulle kerrottiin. Ihmettelisin ihmistä, joka ohittaisi tuollaisen pelkällä olan kohautuksella.