Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teho-osastolla hoidossa olleita?
15.10.2018 |
Olin viikon teholla nukutettuna hengityskoneessa vakavan sairaskohtauksen jälkeen. Onneksi kuitenkin vielä heräsin anestesian lopetuksen jälkeen ja pitkän kuntoutuksen avulla pääsin vielä itsenäiseksi kotona-asujaksi. Tehohoidosta ei oikein ole mitään muistikuvia, vielä pitkään normiosastolle pääsyn jälkeenkin olin anestesia- ja pitkästä listasta iv -lääkkeitä aika sekaisin. Koko tapahtumaketju (ensihoito, tehohoito, osastohoito, kuntoutus) oli uskomaton kokemus ja saan olla todella kiitollinen, että selvisin. Kyselisin onko täällä jollakulla jokin kokemus teho-osastolla olemisesta nimenomaan potilaan roolissa? Tai/ja henkeäuhkaavan tilanteen ensihoidosta? Kaipaisin muiden tarinoita ja vertaistukea näistä kokemuksista <3 Kuulisin mielelläni läheisenkin kokemuksista siinä rinnallakulkija. Olen ikuisesti kiitollinen meidän mahtavalle ensi- ja tehohoitojärjestelmälle, kyllä Suomessa saa huippuhoitoa!
Kommentit (63)
En tiedä, mutta mitä on iv- lääkkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
Pumppu petti ja en muista kunnolla edes ensiapuun pääsyä. Yritin mongertaa mihin sattuu ja toimenpiteet aloitettiin heti. Onneksi hoitajat ja lääkäri ymmärsivät minulla olevan todellisen hädän eivätkä kuvitelleet minun feikkaavan. Sen muistan, että kaksi henkilöä arpoi onko minulla sydän- vaiko aivoinfarkti. Sen jälkeen en muista mitään muuta kuin että minua vietiin kovaa vauhtia pitkin käytävää eteenpäin.
Teholla sitten olin todella väsynyt ja en juurikaan jaksanut edes olla hereillä vaikka perhe kävi katsomassa minua. Huomasin kyllä, että hoitajat tekivät töitä mutta en muista yhtäkään heistä ulkonäöltä koska silmälasini olivat laatikossa. Lääkärikin kävi välillä.
Sellaisen koomisen yksityiskohdan muistan, että uusi lääkäri luuli minun olevan huonokuuloinen koska en tunnistanut häntä ilman silmälaseja lääkäriksi. Minun piti huomauttaa hänelle siitä, ettei kuulostan ole vikaa ja kuva selkenee jahka saan omat -4 silmälasini päähäni.
En muista mitään syömisistäni, juomisistani tai edes käyneeni vessassa. Kotiuttaessa oli sitten tutumpi lääkäri, joka antoi tukun reseptejä ja sanoi minun kärsivän familiaarisesta hyperkolesterolomiasta. Maksani on niin tyhmä, että se tuottaa minulle kolesterolia vaikka eläisin kuinka terveellisesti.
Toipumisen jälkeen vielä kontrolli ja varmaan näillä näkymin elinikäinen seuranta. Edellisellä kerralla kolesteroliarvot olivat mitä olivat vaikka noudatan todella tarkkaan ravitsemusterapeutin antamaa ruokavalioa. Lääkäri pyysi minua tsemppaamaan vielä enemmän ja elän melkeinpä pelkällä pähkinäsekoituksella ja rasvaisella kalalla sekä todella terveellisesti muutenkin. Vahvemmat lääkkeet määrätään varmaan seuraavalla käynnillä jos LDL on enemmän kuin kolme.
Olen todella kiitollinen kaikille hoitooni ja hyvinvointiini osallistuneille laitoshuoltajia myöten. Oli hyvä sattuma etten ollut yksin kun pumppu alkoi temppuilla. Millään muulla tavoin en voi kai eri osastojen työntekijöille kiitollisuuttani näyttää kuin elämällä mahdollisimman terveellisesti ja pysymällä pois sairaalasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
Lukeekaan tuo jokaisen tiputuksessa olleen epikriisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
Lukeekaan tuo jokaisen tiputuksessa olleen epikriisissä.
No kaikki eivät ole olleet tiputuksessa. Ja vaikka olisi olleet, olisit voinut kirjoittaa suomeksi laskimonsisäisesti. Ei tarvitse arvuutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jouduin teholle astmakohtauksen (status asthmaticus) reiluksi vuorokaudeksi. Matkasta ensiavusta teholle en muista mitaan, ja henkilokunnastakin minulla on vain hamaria muistikuvia. En muista syoneeni tai juoneeni mitaan. Mies ja lapset kavivat visiitilla, samoin muutama tyokaverini (olen toissa samassa sairaalassa). Hengityskoneeseen en sentaan joutunut, vaikka nainkin seen parkkeeratun 'akvaarioni' ulkopuolelle kun siirryin tavalliselle osastolle.
Muistan tunteneeni oloni turvalliseksi teholla, vaikka olo olikin kamala. Vasta myohemmin luettuani papereitani ja keskusteltuani laakarien kanssa iski jonkinsortin ptsd ja ahdistus kun tajusin miten lahella oli etteivat pienet lapseni jaaneet puoliorvoiksi.
Olen ollut, mutta en kirjoita siitä enää edes anonyyminä. Sen verran harvinainen sairaskohtaus, että yhden kerran mut on tältä palstalta tunnistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei muuta lisättävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
Lukeekaan tuo jokaisen tiputuksessa olleen epikriisissä.
No kaikki eivät ole olleet tiputuksessa. Ja vaikka olisi olleet, olisit voinut kirjoittaa suomeksi laskimonsisäisesti. Ei tarvitse arvuutella.
Jäkä jäkä vänkyti vänkyn. Pakko päästä saivartelemaan edes jostakin, kun ei muutakaan annettavaa keskusteluun ole.
Ohis
Mut kärrättiin elvytettynä teholle vatsa-aortan repeämisen takia mutta tosi vähän on muistikuvia. Enimmäkseen olin unessa tai tokkuraisena valveilla pieniä hetkiä. Joka raajassa tippa ja kaikissa mahdollisissa sydänpiuhoissa ym. letkuissa olin. Joitakin päiviä myöhemmin mut siirrettiin valvontaosastolle. Olin tuolloin liian huonokuntoinen normaalille vuodeosastolle ja tarpeeksi hyvässä kunnossa, ettei teholla tarvinnut pitää. Vaan samalla tavalla olin siellä valvonnassakin kytkettynä sydänseurantaan ym.
Oli aikamoinen kriisi mutta kolahti tajuntaan vasta myöhemmin. Jonkin aikaa pelotti nukahtaminenkin. Varmaan jotain alitajuntaista kuolemanpelkoa yhdistettynä tapahtuneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei muuta lisättävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
Lukeekaan tuo jokaisen tiputuksessa olleen epikriisissä.
No kaikki eivät ole olleet tiputuksessa. Ja vaikka olisi olleet, olisit voinut kirjoittaa suomeksi laskimonsisäisesti. Ei tarvitse arvuutella.
Aloitus koski teho-osastolla olleita, jotka kyllä varmasti ovat olleet tiputuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
En ole sairaanhoitaja, tuo iv tuli vain jotenkin automaattisesti kun kaikki hoitohenkilökunta teholta pääsyn jälkeen puhui iv -lääkkeistä ja miten paljon niitä oli teholla mennyt ja edelleen meni osastolla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut viikon verran kipeänä. Jossain kohtaa mun oli pakko soittaa äidille (asuu parin talon päässä), että nyt tarttis varmaan aika hemmetin äkkiä päästä terveyskeskukseen. Äiti tuli, ja tässä kohtaa alkoi takykardia. Terveyskeskuksessa en enää kävellyt suoraan ja mut laitettiin maate. Mitattiin verensokeri ja ketoaineet ja soitettiin ambulanssi. Mut kärrättiin sinne ja kulman takana laittoivat pillit päälle. Jossain kohtaa mulla meni taju.
Heräsin jossain kohtaa teho-osastolla ihan tokkurassa. Sokeri- ja insuliinitippa ja paniikissa oleva äiti vierellä.
Aika vakava ketoasidoosi. Olin pari päivää teholla ja sen jälkeen vielä viikon normiosastolla, jossa jokainen perheenjäsen, lääkäri ja hoitaja hakkasi mun päähän, että vain pistetty insuliini auttaa ja laihduttaa voi muutenkin, kun jättämälla inskat pistämättä.
Netistä opittuja juttuja...diabulimia, joka ei tosin taida olla mikään virallinen diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
En ole sairaanhoitaja, tuo iv tuli vain jotenkin automaattisesti kun kaikki hoitohenkilökunta teholta pääsyn jälkeen puhui iv -lääkkeistä ja miten paljon niitä oli teholla mennyt ja edelleen meni osastolla.
AP
Jengi otti näköjään vttuiluna sanomani. Onneksi sinä et ottanut, ei ollut takoituskaan. En vain ollut itse kuullut koskaan iv-lääkkeistä. Se oli vain minun tyhmyyttäni. Sori. Joo ja olen ollut tiputuksessa muutaman kerran. Ehkä en vain ole lukenut niitä epikriisejä tarkemmin kun ei niistä mitään ymmärrä. Latinaa monesti nuo. Riitti vaan kun lääkäri sanoi tämmösiä lääkkeitä ja tämmönen tauti sulla. No joo.. hyviä illan jatkoja ja hyvä kun selvisit tuosta hengenvaarallisesta tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei muuta lisättävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sairaanhoitaja kun kirjoitit intra venam = iv? Kukaan muu tämmöisistä tiedä.
Lukeekaan tuo jokaisen tiputuksessa olleen epikriisissä.
No kaikki eivät ole olleet tiputuksessa. Ja vaikka olisi olleet, olisit voinut kirjoittaa suomeksi laskimonsisäisesti. Ei tarvitse arvuutella.
Jäkä jäkä vänkyti vänkyn. Pakko päästä saivartelemaan edes jostakin, kun ei muutakaan annettavaa keskusteluun ole.
Ohis
No ei ollut kyllä tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Pumppu petti ja en muista kunnolla edes ensiapuun pääsyä. Yritin mongertaa mihin sattuu ja toimenpiteet aloitettiin heti. Onneksi hoitajat ja lääkäri ymmärsivät minulla olevan todellisen hädän eivätkä kuvitelleet minun feikkaavan. Sen muistan, että kaksi henkilöä arpoi onko minulla sydän- vaiko aivoinfarkti. Sen jälkeen en muista mitään muuta kuin että minua vietiin kovaa vauhtia pitkin käytävää eteenpäin.
Teholla sitten olin todella väsynyt ja en juurikaan jaksanut edes olla hereillä vaikka perhe kävi katsomassa minua. Huomasin kyllä, että hoitajat tekivät töitä mutta en muista yhtäkään heistä ulkonäöltä koska silmälasini olivat laatikossa. Lääkärikin kävi välillä.
Sellaisen koomisen yksityiskohdan muistan, että uusi lääkäri luuli minun olevan huonokuuloinen koska en tunnistanut häntä ilman silmälaseja lääkäriksi. Minun piti huomauttaa hänelle siitä, ettei kuulostan ole vikaa ja kuva selkenee jahka saan omat -4 silmälasini päähäni.
En muista mitään syömisistäni, juomisistani tai edes käyneeni vessassa. Kotiuttaessa oli sitten tutumpi lääkäri, joka antoi tukun reseptejä ja sanoi minun kärsivän familiaarisesta hyperkolesterolomiasta. Maksani on niin tyhmä, että se tuottaa minulle kolesterolia vaikka eläisin kuinka terveellisesti.
Toipumisen jälkeen vielä kontrolli ja varmaan näillä näkymin elinikäinen seuranta. Edellisellä kerralla kolesteroliarvot olivat mitä olivat vaikka noudatan todella tarkkaan ravitsemusterapeutin antamaa ruokavalioa. Lääkäri pyysi minua tsemppaamaan vielä enemmän ja elän melkeinpä pelkällä pähkinäsekoituksella ja rasvaisella kalalla sekä todella terveellisesti muutenkin. Vahvemmat lääkkeet määrätään varmaan seuraavalla käynnillä jos LDL on enemmän kuin kolme.
Olen todella kiitollinen kaikille hoitooni ja hyvinvointiini osallistuneille laitoshuoltajia myöten. Oli hyvä sattuma etten ollut yksin kun pumppu alkoi temppuilla. Millään muulla tavoin en voi kai eri osastojen työntekijöille kiitollisuuttani näyttää kuin elämällä mahdollisimman terveellisesti ja pysymällä pois sairaalasta.
Samanlaista todella syvää kiitollisuutta tunnen koko sairaalan henkilökuntaa kohtaan. Kävin kiittämässä osastolla hyvästä hoidosta, myös teholle toimitin kiitoskukkaset. Tämän kokemuksen myötä todella konkretisoitui miten upea terveydenhuoltojärjestelmä meillä kuitenkin on.
AP
Keuhkokuumeen takia olin sairaalassa. Meinasi henki mennä ja kuoleman porteilla käytiin.
Täälläkin yksi kiitollinen. Kuolema koputteli jo olkapäällä mutta lääkärit pelasti henkeni. 2kk on nyt elämästä lähes hukassa, hämäriä muistikuvia on sairaalasta ja vierailuilla käyneestä perheestäni. Tää toipuminen on tuskasen hidasta.
Prototyyppi kirjoitti:
Mut kärrättiin elvytettynä teholle vatsa-aortan repeämisen takia mutta tosi vähän on muistikuvia. Enimmäkseen olin unessa tai tokkuraisena valveilla pieniä hetkiä. Joka raajassa tippa ja kaikissa mahdollisissa sydänpiuhoissa ym. letkuissa olin. Joitakin päiviä myöhemmin mut siirrettiin valvontaosastolle. Olin tuolloin liian huonokuntoinen normaalille vuodeosastolle ja tarpeeksi hyvässä kunnossa, ettei teholla tarvinnut pitää. Vaan samalla tavalla olin siellä valvonnassakin kytkettynä sydänseurantaan ym.
Oli aikamoinen kriisi mutta kolahti tajuntaan vasta myöhemmin. Jonkin aikaa pelotti nukahtaminenkin. Varmaan jotain alitajuntaista kuolemanpelkoa yhdistettynä tapahtuneeseen.
Minäkin nyt käyn kaikkea tapahtunutta läpi, kun tilanne on rauhoittunut, toki kuntoutus jatkuu vieläkin. Ihmismieli on jännä, se alkaa kai hiukan viiveellä prosessoimaan tapahtunutta. Nukahtaminen on minuakin välillä hiukan pelottanut, mitä jos näin käy uudestaan. Hienoa kuulla muiden tarinoita, se toimii hyvänä vertaistukena. Vaikeaa löytää samantyyppistä kokeneita ihmisiä, ei tule kadulla vastaan. Tai toki voi tullakin ja varmaan ehkä tuleekin, mutta eihän sitä yleensä päältä näy :)
Alue: Aihe vapaa
Miks tätä on alapeukutettu??