Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mikä on hatkapäiväkirja? Sis linkin uutiseen

Vierailija
15.10.2018 |

https://yle.fi/uutiset/3-10397919

Eli mikä on tämä hatkapäiväkirja?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hey! Up!

Vierailija
2/5 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kukaan tiedä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jutussahan se kerrotaan: "..hatkapäiväkirjojen eli karkumatkapäiväkirjojen.."

Vierailija
4/5 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jutussahan se kerrotaan: "..hatkapäiväkirjojen eli karkumatkapäiväkirjojen.."

Niin? Mitä se tarkoittaa että niistä on luovuttu? Kirjoittaako nuori siis aina karkureissullaan päiväkirjaa, koska pakotetaan jotenkin???

Vierailija
5/5 |
07.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanha juttu, mutta tässä vastaus (teksti tarkastusraportista, alla koulukodin vastaus):

"Suurin osa eri yksikköjen lapsista (lukuun ottamatta Kuuselaa ja Salorinnettä) kertoi joutuvansa tekemään kirjallisia tehtäviä esimerkiksi hatkareissustaan, kotilomien tapahtumista, tupakan polttamisesta tai huonosta käyttäytymisestä. Lapset kertoivat, että tehtävät tehdään omassa huoneessa tai mahdollisesti yksikön toimistossa riippuen yksiköstä. Tehtävää tehdään omassa huoneessa niin kauan, kunnes ohjaajat ovat tyytyväisiä lapsen antamiin vastauksiin. Lapset kertoivat, että usein ohjaajat viivaavat yli lapsen kirjoittaman vastauksen, eivätkä usko lapsen kertovan totuutta. Tehtävän kirjoittaminen voi jatkua tuntikausia, eikä lapsi saa tänä aikana poistua huoneestaan. Lapset kertoivat, että heidän täytyy yleensä lopulta valehdella tai liioitella vastauksiaan päästäkseen pois tilanteesta. Ohjaajat ovat usein kommentoineet lopullista lapsen tuottamaa vastausta (joka lapsen mukaan on ollut valhe), että he ovat tienneet alun alkaen näin tapahtuneen. Lasten mukaan vastauksia kirjoittaessa pitää "nöyryyttää itseään", jotta vastaus helpommin kelpaisi ohjaajille. Lasten mukaan ohjaajat pitkittävät kirjoitusprosessia ja yrittävät saada lapsen kyllästymään. Lasten kertoman mukaan omaa puhelinta ei saa haltuunsa ennen kuin tehtävä on suoritettu hyväksytysti, vaikka yksikössä muutoin olisi sääntöjen mukaan meneillään aika, jolloin omaa puhelinta saa käyttää. Lapset pitivät tehtävien kirjoittamiseen liittyvää ohjaajien tapaa viivata yli vastauksia ja vaatia lasta kirjoittamaan vastauksia yhä uudelleen alistavana ja nöyryyttävänä."

"Lapset kertoivat myös siitä, että ohjaajat yrittävät saada lapset "vasikoimaan" toisistaan esimerkiksi siten, että lapsi ei saa omaa puhelintaan puhelinaikana ennen kuin kertoo, mitä tietää toisen Pohjolakodin lapsen teoista."

Koulukodin vastaus:

Yksiköistä annetun selvityksen mukaan kirjoitustehtävien teettämisen kasvatuksellisena tarkoituksena on ollut ohjata lasta arvioimaan omaa toimintaansa rauhassa kirjallisesti, kun oman toiminnan sanoittaminen on joskus hankalaa. Lasten kanssa on käyty arjen ongelmatilanteisiin

liittyneitä tapauksia läpi tilannekohtaisesti laadittujen tehtävien avulla. Koivulehdosta saadun selvityksen mukaan lasten voi olla vaikeaa hahmottaa oman toiminnan vaikutus asioiden ja tilanteiden etenemiseen; pilkkomalla asia pienempiin osiin ja kysymyksiin, käsillä oleva haaste hahmottuu helpommin. Tehtävä on palautettu lapselle esimerkiksi silloin, kun lapsi on vastannut tehtävään epäasiallisesti esimerkiksi kiroamalla tai kun on pyydetty avaamaan jotain kohtaa vielä lisää.

Esimerkiksi luvattoman poistumisen jälkeen lapset ovat kirjoittaneet "hatkapäiväkirjan", jossa lapsi kertoo luvattoman poistumisen aikaisista tapahtumista. Yksikön aikuiset pitävät tärkeänä viedä kasvatukselliset tilanteet loppuun saakka niin, että asia tulee läpikäydyksi. Lapset näkevät kasvatuksellisten tilanteiden loppuun viemisen simputtamisena ja nöyryyttävänä. Tehtävien tekemisestä on keskusteltu sekä lasten että aikuisten kanssa. Kun lapsen kokemus on kuvatun kaltainen, selvää on, ettei sen kasvatuksellista tavoitetta ole saavutettu. Lopputuloksena on lapsen kiukku, ahdistus ja luottamuspula. Ohjaaja ja lapsi eivät tilanteessa ole "samassa veneessä"

toteuttamassa yhteistä tavoitetta.

Keskustelu Koivulehdon henkilökunnan kanssa jatkuu keinoista, jotka eivät lamaannuta yhteistyön edellytyksiä. Oleellista tässäkin on tapa, miten aikuinen asian esittää, miten hän lapsen kohtaa.