Lue keskustelun säännöt.
Lapsille periytyvä ulkonäkö
15.10.2018 |
Olen 27-vuotias ja lasten hankkiminen alkaisi olla ajankohtaista. Se on minulle selvää, että lapsen haluaisin, mutta en välttämättä biologista. Lapselle periyisi minun ja mieheni ulkonäkö, enkä halua että hän joutuisi kärsimään asiasta yhtä paljon kuin minä koko ikäni päivittäin.
Tuntuu hassulta ajatella näin, enkä uskalla asiasta kenellekään puhua. Asia on myös tabu. Voin kuvitella, että siinä vaiheessa kun on raskaana, ei millään muulla ole väliä kuin että lapsi olisi terve. Ei sillä lapsen ulkonäöllä olisi minulle siinä vaiheessa minkäänlaista merkitystä.
Minä olen hoikka ja hyväkroppainen, mutta en kasvoistani kaunis. Asia vaivaa minua joka ikinen päivä. Mieheni on luonteeltaan aivan ihana, rakastava ja älykäs, mutta ei myöskään ulkonäöllisesti komea. Hänellä on myös mm. ylipainoa ja pälvikalju.
Olemme kuitenkin terveitä, järkeviä, ahkeria ja sosiaalisesti taitavia. Näiden asioiden periytyminen ilahduttaisi minua paljon.
Miten kuitenkaan voisin synnyttää lapsen tähän maailmaan, joka on vuosi vuodelta vain ulkonäkökeskeisempi paikka. En haluaisi aiheuttaa hänelle kärsimystä, johon hänellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia.
Harkitsen myös adoptiota, mutta en tiedä voiko edes adoptoida, jos ei ole käynyt hedelmättömyyshoidoissa, ts. olisi mahdollista saada myös biologinen lapsi.
Painiiko joku samanlaisten pohdintojen kanssa?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mutta loistavaa keskustelua puolesta ja vastaan, hyvä te! Muutama ylilyönti, mutta niitä nyt on aina.
Moni tuntuu ymmärtäneen minut väärin, niin kuin sillä MINULLE olisi merkitystä onko lapseni kaunis vai ruma, ei minkään näköistä, rakastaisin häntä varmasti aivan järjettömän paljon ihan kaikissa tapauksissa. Valitettavasti vaan maailmassa on muitakin ihmisiä kuin oma äiti ja oma koti, ja realiteetit tulee jossain vaiheessa vastaan.
Mutta kummasti omatkin ajatukset selkenee, kun niitä täällä avaa. Nämä on aiheita, mitä ei ihan kahvipöytäkeskusteluissa voi ottaa esille, minkä vuoksi ne jäävätkin mieleen turhan paljon pyörimään, kun asiaa ei pääse käsittelemään.
Olen itse ruma, vaikka kaikki muut suvussani ovat tavallisia tai kauniita (siskoani ja veljeäni lukuunottamatta). Ehkä voisi ajatella, että olemme vain erityinen sukupolvi ja lapsella ei olisi mitään hätää sen suhteen.
Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla koet olevasi ruma ja poikkeavasi muusta perheestä? Kuvaile jotain piirteitä/syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ruma ja jäin ilman parisuhdetta. Olen silti onnellinen. Se ei ole siksi traumaattista, koska tiesi jo teininä ettei tule parisuhdetta saamaan. Ymmärtää että liian suuri ja saavuttamaton asia joten ei osaa sitä surrakaan. Jos lapsesi syntyy tosi rumaksi, rumuus voi olla myös suoja.
Anteeksi vain, mutta en ole koskaan missään milloinkaan kuullut niin rumasta yksilöstä, joka jäisi juuri tämän ominaisuuden vuoksi ilman parisuhdetta. Tunnen ja tiedän monia rumia ihmisiä, joilla on kumppani, ihmisiä jotka ovat itseäni huomattavasti rumempia ja heillä flaksi käy. Itse en ole koskaan seurustellut vakavasti, ja ihan tavallinen olen. Ei tässä maailmassa mikään asia ole mustavalkoinen.
Kiitos tsempistä, mutta en osaa kaivata parisuhdetta. Luin täällä ketjun, missä Pirkko Mannolaa haukuttiin rumaksi. Pidätkö sinäkin häntä rumana? Jos ihmiset pilkkaavat häntä rumaksi, he eivät ole koskaan oikeasti rumaa ihmistä nähneetkään. P.s. Joistakin vastauksista aistii sen halveksunnan, miten rumia halveksutaan, vaikka kukaan ei ole nähnyt minua. Todellisessa elämässä se halveksunta on monin verroin pahempaa. Miten siis voidaan kuvitella, että sellainen löytää parisuhdetta? Itselleni tuli lähes syyllinen olo. Ei minun ole pakko ruveta vaivaamaan itseäni tuolla asialla. Voi olla niin, että,luonteenikin sopii paremmin yksineläjäksi. En vaivaa itseäni asioilla jotka eivät minulle kuulu ja ainakaan ulkonäköni ei periydy. Riittäkö tämä?
Juuri tuollainen aggressiivinen, äärimmäisen vastenmielinen asenne, mihin aina törmää livenä. On tosiaan aika uskomatonta huomata joka kerta, minkä reaktion voi aiheuttaa ihmisissä. Se tuntuu joka kerta yhtä pahalta. En jaksaisi mitenkään, jos miettisin tuota kaiket päivät. Onko se joltain pois, jos ruma ihminen kokee olevansa onnellinen? Minulle on varsin tuttua tuokin, ettei rumille ihmisille suotaisi mitään hyvää. Sekin on kyllä uskomatonta.
Pohdin itse aivan samojen ajatusten äärellä, niin pinnallista kuin se onkin. Olen kasvoista myös melko ruma suorastaan, mutta itsestä huolehtimalla pystyy korvaamaan monia geeneistä johtuvia piirteitä. Nuorempana kärsin jonkun verran ulkonäöstä, lähinnä eniten kylläkin itseni toimesta. Vannoin meneväni kauneusleikkauksiin vanhempana, mutta kas kummaa, nyt olen sujut itseni kanssa. Lapsena/nuorena elämä on vain turhan hankalaa pinnallisista syistä johtuen. Siitäkin huolimatta että vanhemmiten hyväksyy itsensä, niin kauniimmalla voi olla helpommat lähtökohdat moneen.
Hieman olen myös murehtinut mieheni pituutta. Tottahan se on, että pidemmillä miehillä on yleensä helpompaa kuin lyhyillä. Niin monille naisille miehen pituus on todella iso este (niin surullista kuin se onkin!) ja pidemmällä miehellä on luonnostaan auktoriteettiä enemmän esimerkiksi johtotehtävissä, jos ajatellaan muilta ominaisuuksiltaan samankaltaista miestä.
Olen myös pohtinut adoption vaihtoehtoa osittain myös yllämainituista syistä johtuen, mutta todennäköisesti tulemme hankkimaan kaikesta huolimtta biologisen lapsen. Toivottavasti onnistumme kasvattamaan hyvällä itsetunnolla varustetun lapsen, joka voi omalla käytöksellään ja ajattelullaan vaikuttaa siihen kuinka häntä kohdellaan ja kuinka ajattelee itsestään.
Entä jos se adoptiolapsi on susiruma? Niitähän ei mistään katalookista pääse valitsemaan ulkonäön perusteella. Ja miksi ajattelet, että jonkun kitalakihalkioisen nigerialaislapsen tai otsaa myöten karvaisen pakistanilaislapsen elämä on Suomessa helpompaa kuin pottunenäisen ohuttukkaisen suomalaislapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia joten voit olla ihan huoleti. Olet järkyttävän ruma ihminen henkisesti. Olen törmännyt psykopaattiin joten tiedän mistä puhun. Sellaiset tuhoavat kaiken elämän ympäriltään. Tuskin olisit onnellinen jos lapsesi olisi hyvännäköinen psykopaatti jota kaikki inhoavat ja karttavat.
tein omat lapseni jo aikoja sitten, hyvät tuli. sähän olet kovasti puolustuskannalla...? miksi aihe on noin arka, oletko ruma ja katkera?
Hei, olen todella ruma. Luitko tämän ketjun läpi? Tuossa on esimerkkitapaus ihan oikeasta elämästä. Olen törmännyt psykopaattiin, joten tiedän mistä puhun. Kaikki muu vielä menettelee, kukaan ihminen ei halua olla psykopaatin kanssa tekemisissä. En halunnut loukata kysymykselläni ketään. Tämä psykopaatti on kaunis, mutta hyvästä ulkönäöstä ei ollut hyötyä. Hänellä on ollut onneton elämä ja hän pilasi sen itse. Uskoisin, että sinä haluat kuitenkin lapsillesi hyvän elämän.
En yleistäisi aivan noinkaan. Psykopaatitkin voivat olla hyvää seuraa ja luotettavia. Se, ettei kykene tuntemaan samalla tapaa ei tee automaattisesti kenestäkään pahaa tai sadistia.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön piirteet (myös ne rumat) voivat myös hypätä yhden sukupolven yli ja putkahtaa yllättäen esiin lastenlapsissa. Näin ollen myös kauniit vanhemmat voivat saada rumia lapsia.
Meidän suvussa rumana piirteenä periytyy esim. poikkeuksellisen ohut tukka (päälaki paistaa nuorilla naisillakin). Itse en ole näitä geenejä jatkanut ja surkealta tuntuu katsella niitä seuraavan polven edustajia, jotka näitä ominaisuuksia kantavat, niistä suuresti kärsien. Ja tämä ohuthiuksisuus on nimenomaan periytynyt myös yhden polven yli hypäten.
Tämä! Minulla on isoisoisältä peritty ulkonäöllinen ominaisuus. Se hyppäsi 2 sukupolvea yli eikä siirtynyt edes sisaruksille. Minulle geenilotto arpoi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia joten voit olla ihan huoleti. Olet järkyttävän ruma ihminen henkisesti. Olen törmännyt psykopaattiin joten tiedän mistä puhun. Sellaiset tuhoavat kaiken elämän ympäriltään. Tuskin olisit onnellinen jos lapsesi olisi hyvännäköinen psykopaatti jota kaikki inhoavat ja karttavat.
tein omat lapseni jo aikoja sitten, hyvät tuli. sähän olet kovasti puolustuskannalla...? miksi aihe on noin arka, oletko ruma ja katkera?
Hei, olen todella ruma. Luitko tämän ketjun läpi? Tuossa on esimerkkitapaus ihan oikeasta elämästä. Olen törmännyt psykopaattiin, joten tiedän mistä puhun. Kaikki muu vielä menettelee, kukaan ihminen ei halua olla psykopaatin kanssa tekemisissä. En halunnut loukata kysymykselläni ketään. Tämä psykopaatti on kaunis, mutta hyvästä ulkönäöstä ei ollut hyötyä. Hänellä on ollut onneton elämä ja hän pilasi sen itse. Uskoisin, että sinä haluat kuitenkin lapsillesi hyvän elämän.
En yleistäisi aivan noinkaan. Psykopaatitkin voivat olla hyvää seuraa ja luotettavia. Se, ettei kykene tuntemaan samalla tapaa ei tee automaattisesti kenestäkään pahaa tai sadistia.
Huomaan, ettet onneksi ole törmännyt sellaiseen.
Psykopaatista on sanottu osuvasti, että hän on ihminen ilman omaatuntoa. Psykopaatti tietää oikean ja väärän. Hän tekee väärin siksi, koska hänestä se on hauskaa.
Parasta että luet määritelmä ensiksi vaikka Wikipediasta. Psykopaatti on oikeasti sellainen. Psykopaattia vastaan ei auta taistella, vaan paeta. Jos välttämättä halut tutustua sellaiseen, niin lycka till. En vastaa seurauksista. Riittää kun varoitin.
Tyhmiä asioita mietit. Ulkonäkö on sinulle itsellesi ongelma. Ehkäpä voisit tietoisesti kehittää ensin tervettä itsetuntoa ja alkaa sitten lapsentekopuuhiin. Lapsi voi olla ruma mutta se on aivan samantekevää jos hän terve ja normaaliälyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä ystävälläni, joka on omasta ja muidenkin mielestä sysiruma, on kaunein tyttö, jonka olen koskaan tavannut. Äitinsä terävän älyn on kyllä perinyt. Toisella ystävälläni, kaunis kuin mikä, on taas suoraan sanottuna lapsi ruma kuin halko. Eli voi se toisinkin mennä. Vanha sanonta on, että rumat saa kauniita lapsia.
No, tuttuni suvussa on vahvasti periytyvä autismi. Jos se nyt yhden sukupolven yli hyppää niin lapsilla sitten ainakin on tyyliin kaikilla se. Lievästä vaikeaan kaikilla mausteilla (ADD ADHD impulssikontrolliongelman muodot fobiat tourette). Heidän suvussa ymmärrän, että mietityttää.
Söpöjä lapsia sinä saat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai adoptoidessakaan saa lapsen ulkonäköä päättää? Työni kautta olen ollut useampien adoptoitujen lasten kanssa tekemisissä ja rumia heistä ovat olleet suurin osa.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmiä asioita mietit. Ulkonäkö on sinulle itsellesi ongelma. Ehkäpä voisit tietoisesti kehittää ensin tervettä itsetuntoa ja alkaa sitten lapsentekopuuhiin. Lapsi voi olla ruma mutta se on aivan samantekevää jos hän terve ja normaaliälyinen.
En tiedä kenelle tämä vastaus oli. Voin vastata tähän rumien puolesta. Huomaan että sinulla on se tuttu, tympeä ja aggressiivinen asenne, mihin törmää jatkuvasti kun on sivistymättömien ihmisten kanssa tekemisissä livenä.
En tiedä ihmisten itsetunnosta, mutta minulla on hyvä itsetunto ja olen itsevarma. Pystyn nitistämään ihmisen pelkällä katseella jos haluan. En todellakaan kulje hartiat lysyssä. Miksi ihmeessä pitäisi? Ulkonäköni ei ole minulle mikään ongelma. Jos se on muille ihmisille ongelma, se ei ole kertakaikkiaan minun päänsärkyni. Olen sinut itseni kanssa, eikä minua määräile kukaan.
Ja ihan totta, kaikille meille ei parisuhde ole elämän ykkösasia.
Jos olisin tavis tai kaunis, en usko, että se sittenkään olisi minulle ykkösasia elämässäni.
Olen itsenäinen luonteeltani, enkä roiku ihmisissä.
Tunnetko ketään todella rumaa?
Kuvittele tällaista tilannetta: mieti jotain asiaa, mitä ikinä et voisi saada, aivan sama, mikä se asia on. Tuskinpa sinä ajattelisit edes koko asiaa, se ei millään tavalla kuuluisi elämääsi, eikä koskaan tulisi kuulumaan. Rumalla ihmisellä asia on näin, mitä tulee parisuhteeseen. Se ei kertakaikkiaan kuulu omaan elämään, sitä ei koskaan edes ajattele. Tämä tarkoittaa oikeasti tätä, mitä nyt kirjoitin.
Ehkä sinä kaipaat parisuhdetta ja luulet, että muutkin kaipaavat. Sinä et ole minä, enkä minä ole sinä. Yhtä vähän minä pystyn eläytymään sinun ajatusmaailmaasi, kuten sinä yhtä vähän minun.
Muuten, oletko mies vai nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meghan Marklen isä on saattanut nuorena olla ihan ok näköinen, jopa komea. Ikä sairaudet ja ylipaino ovat tehneet tehtävänsä. Trump oli nuorena ihan hyvännäköinen. Harry ja William eivät ole tulleet Dianan sukuun. Prinssi Philipin kaljuus periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia joten voit olla ihan huoleti. Olet järkyttävän ruma ihminen henkisesti. Olen törmännyt psykopaattiin joten tiedän mistä puhun. Sellaiset tuhoavat kaiken elämän ympäriltään. Tuskin olisit onnellinen jos lapsesi olisi hyvännäköinen psykopaatti jota kaikki inhoavat ja karttavat.
tein omat lapseni jo aikoja sitten, hyvät tuli. sähän olet kovasti puolustuskannalla...? miksi aihe on noin arka, oletko ruma ja katkera?
Hei, olen todella ruma. Luitko tämän ketjun läpi? Tuossa on esimerkkitapaus ihan oikeasta elämästä. Olen törmännyt psykopaattiin, joten tiedän mistä puhun. Kaikki muu vielä menettelee, kukaan ihminen ei halua olla psykopaatin kanssa tekemisissä. En halunnut loukata kysymykselläni ketään. Tämä psykopaatti on kaunis, mutta hyvästä ulkönäöstä ei ollut hyötyä. Hänellä on ollut onneton elämä ja hän pilasi sen itse. Uskoisin, että sinä haluat kuitenkin lapsillesi hyvän elämän.
En yleistäisi aivan noinkaan. Psykopaatitkin voivat olla hyvää seuraa ja luotettavia. Se, ettei kykene tuntemaan samalla tapaa ei tee automaattisesti kenestäkään pahaa tai sadistia.
Niin tosiaan. Haluaisin varoittaa vielä. Älä koskaan tee sitä virhettä, että luottaisit psykopaattiin missään asiassa. Hänessä ei ole omaatuntoa, ei yhtään rehellisyyttä, ei velvollisuudentunnetta, ei yhtään mitään pohjaa, mihin turvata ja luottaa. Joudut joka kerta pettymään ja sinulle tapahtuu paljon pahempaa.
Hän ei tunne koskaan syyllisyyttä eikä katumusta, vaikka tekisi aivan hirveitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Meghan Marklen isä on saattanut nuorena olla ihan ok näköinen, jopa komea. Ikä sairaudet ja ylipaino ovat tehneet tehtävänsä. Trump oli nuorena ihan hyvännäköinen. Harry ja William eivät ole tulleet Dianan sukuun. Prinssi Philipin kaljuus periytyy.
En ole edes kalju enkä ylipainoinen. Kun pärstä on se, mikä on, ei ole mitään tehtävissä. Toivon oikeasti, että te kaikki olette onnellisia. Se ei ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen tästä aloituksesta! Olet erittäin eettinen pohtiessasi tällaista. Jos olet itse kärsinyt ulkonäöstäsi, ei kannata sitä jälkipolville siirtää sanoivat itsekkään lapsikuumeiset palstamammat mitä tahansa. Itse olen tyytyväinen kasvonpiirteisiini ja omaan terveelliset elämäntavat, jotka siirtyisivät lapsilleni. Minulla on kuitenkin ollut addiktiotaustaa ja kärsin endometrioosista peräsuolessa. Molemmat sairaudet kulkevat vahvasti suvussa. En ikinä lähtisi lisääntymään näillä geeneillä. Suosittelen tutustumaan adoptioon. Sen voi toteuttaa ilman lapsettomuushoitojakin.
Tässä on erittäin järkevä vastaus. Olen itse ruma nainen ja saanut kärsiä koko elämäni siitä. Siis kaikki koulukiusaamiset, porukoiden ulkopuolelle jättämiset, kadulla huutelut, miesten törkeä suhtautuminen, surkea itsetunto, psyykkinen sairastuminen jne. Olen kyllä toisaalta ihan aito vela, mutta en siitä huolimatta ikinä tekisi lapsia tällä ulkonäöllä vaikka sattuisin haluamaankin.
Kannatan rodunjalostusta, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa vaan päinvastoin hyvää. Jotta tähän maailmaan saataisiin edes jotain järkeä, niin jokaisen vanhemmaksi aikovan pitäisi käydä läpi tiukat testit, joilla selvitettäisiin ovatko heidän geeninsä (äly, terveys, luonne, ulkonäkö jne.) ylipäätään jatkamisen arvoisia. Miksi synnyttää tähän maailmaan rumia, tyhmiä ja vammaisia lapsia, kun voi adoptoidakin ja sillä tavalla auttaa jo maailmassa olevia lukemattomia kodittomia lapsia?
En voi millään ymmärtää kuinka eräskin ruma tuttu on uskaltanut (ja halunnut!) pyöräyttää kaksi yhtä rumaa mukulaa ja leikkii onnellisena jotain ylpeää kotiäitiä. Säälin näitä tyttöjä todella paljon, heitä odottaa melko varmasti yhtä karu tulevaisuus kuin äitiänsäkin, eli syrjintä, kiusaaminen ja ulkopuolisuus. Näyttävät kerta kaikkiaan hölmöiltä, ovat kuin jotain possunkärsäisiä mulkosilmäisiä maahisia. Olisivat rumia pojiksikin, mutta kun ovat vielä tyttöjä...
Kai se äitiyden henkilökohtainen kokeminen on sitten joillekin niin älyttömän voimakas vietti, että järkikin sumenee sen rinnalla, en tiedä. Mutta kamalan surullista lapsien puolesta.
Antaa alapeukkujeb sadella, en niistä piittaa. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Voi kunpa olisi jäänyt syntymättä, en haluaidi olla tässä maailmassa rumana naisena. Meitä kohdellaan siten, kuin olisimme pahimpia rikollisia. Tiedän tasan tarkkaan, että niin monien ikävien asioiden summa elämässäni johtuu ulkonäöstäni. Syrjäytyneisyys, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, äärimmäisen huono itsetunto, joka taas son vaikuttanut ihan kaikkeen elämässä kuten opiskelu, työllistyminen ja ihmissuhteet. En liioittele kun sanon tämän. Elämäni on ihan täyttö paskaa tämän asian takia. Tiedän, että olisin tasapainoisempi, onnellisempi ja itsevarmempi jos olisin ulkoisesti viehättävä. En ole tämän ominaisuuteeni takia onnistunut samaa ystäviä enkö seurustelukumppania, ei tälianen jatkuva yksinäisyys ja syrjäytyminen ole normaalia. Se verottaa ihmisen psyykettä pahasti. Kumma, kuinka joudun aina kiusatuksi. Ihan tuntemattomatkin ihmiset tuijottavat minua toisinaan hyvinkin vihamielisesti, saan myös huuteluja ja ivaa osakseni, jos liikun paikoissa, joissa on enemmän ihmisiä. Ei tämä ole minun pääni sisällä, tiedän että se johtuu ulkonäöstäni. Tiedän myös, että on muita, jotka kokevat samaa. Ihmiset voivat olla todella juomia toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Pärjäilen : ). Niin, minä olen se ruma, joka on susirumaakin rumempi. Tarkoitan sitä, että voisitko tuntea kiitollisuutta siitä, ettet ole ruma?Taviksilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä voi olla todella ruman elämä Toisinaan ihmettelen sitä, miksi ihmiset eivät ole kiitollisia mistään. Sinulla on kaikki mahdollisuudet luultavasti hyvään elämään. " Olen itse ihan tavis. " Olisinpa minäkin saanut olla ihan tavis. Kaikesta huolimatta minulla on ollut rikas elämä henkisesti. Elämän tuhlausta ruveta miettimään, mitä kaikkea muuta olisi voinut olla. Ruma osaa olla pienistäkin asioista onnellinen. Kaikkea ei voi saada. En osaa olla tyytymätön. Jos ihmisellä on mielenrauha, se riittää.
Sä vaikutat aika vihamieliseltä näköjään niitäkin kohtaan, jotka sua yrittää vähän piristää ja kannustaa uskomaan itseensä. Se on hyvin ikävää, että niin monelle vähemmän viehättävälle ihmiselle käy näin, katkeroituvat ja kyynistyvät. Sillä tavallahan ei nimittäin kauheasi herätä kiinnostusta niissä muissa rumissa kohtalontovereissa, sillä ihmisellä pitää olla ensin mukava ja joviaali luonne ennen kuin mitään oikeasti hyvää ja vakaata parisuhdetta voi kehitellä.
Ja ymmärrän ymmärrän, et halua enää ajatellakaan parisuhdetta, okei. Ei siinäkään mitään. :) Yritin vain kertoa sulle, että ei se elämä aina niin mustavalkoista ole, vaikka varmasti karut kokemukset taustalla vaikuttavatkin ja synkentävät mieltä. Et edelleenkään ole maailman ainoa ruma ihminen.
Enkä tiedä miten otit tuon pärjäilyn, mutten tarkoittanut sitä mitenkään loukkaavasti, vaikka ehkä vähän kyllästyttikin tuo sun äärimmäisen negatiivinen uskomusmaailma. Olin silti vilpitön. Toivon, että pärjäät, olipa aikomuksesi elämän suhteen mikä vaan, kumppani tai erakkous. Tunnen kyllä myötätuntoa kaikki rumia, sairaita tai muuten vaan hyvin epäonnisia ihmisiä kohtaan.
En myöskään tiedä mistä päättelit, etten olisi kiitollinen omasta elämästäni ja tavallisesta ulkonäöstäni? Mitä oikein odotit että mun pitäisi sanoa tästä huomaamattomasta massaan uppoavasta pärstästäni? Ylistää sitä maasta taivaisiin, vain koska yksi oikeasti ruma tyyppi sattuu olemaan keskustelussa mukana? Ei mun tarvitse esittää mitään tai liioitella asioita.
Tavallisen voi myös ymmärtää monella tavalla riippuen ihmisestä. Joku käsittää tavallisen perusnättinä, joku harmaahiirenä ja jollekin se on taas "under average". Kuulun itse varmaan lähinnä tuohon viimeiseen kategoriaan, mutta en ole siitä (enää) mitenkään katkera. Että ei kukaan katsele munkaan perään kaduilla, en saa parempaa palvelua eikä naisia ole riittänyt joka sormelle. Olen suurimmalle osalle sellainen näkymätön. En kuitenkaan saa osakseni pilkkaa ja syrjintää kuten rumat saavat, joten olen siinä mielessä totta kai hyvin onnekas ja tiedostan sen. Mutta en mä täällä ala negailemaan tai pokkuroimaan sua vain sen vuoksi että olet oikeasti ruma. Annoin tässä vaan viisisenttiseni ja poistun nyt takavasemmalle. :)
Toivotan sulle edelleen hyvää jatkoa! On kuitenkin hienoa tietää, että osaat kaikesta huolimatta olla onnellinen elämän pienistä hyvistä asioista. Se onkin aika tärkeä taito, joka todellakin puuttuu aika monelta ihmiseltä. Olet varmasti onnellinen siitä, että sulla on mielenrauhaa ja taito olla läsnä tässä hetkessä.
Minäkin olen miettinyt tätä. Itse ihan ok, mutta mies ei niin komea... Haluaisin toisaalta lapsia, mutta en halua että joutuvat kiusatuksi myöhemmin kouluiässä. Vaikea paikka.
En pitäisi ulkonäköä ongelmana. Vakavien sairauksien kohdalla ehkä voisi miettiä. Periytyy se tyhmyyskin ja oppimisvaikeudet ja käytöshäiriöt, mutta sitä monikaan ei tunnu ottavan huomioon.