Lue keskustelun säännöt.
Lapsille periytyvä ulkonäkö
15.10.2018 |
Olen 27-vuotias ja lasten hankkiminen alkaisi olla ajankohtaista. Se on minulle selvää, että lapsen haluaisin, mutta en välttämättä biologista. Lapselle periyisi minun ja mieheni ulkonäkö, enkä halua että hän joutuisi kärsimään asiasta yhtä paljon kuin minä koko ikäni päivittäin.
Tuntuu hassulta ajatella näin, enkä uskalla asiasta kenellekään puhua. Asia on myös tabu. Voin kuvitella, että siinä vaiheessa kun on raskaana, ei millään muulla ole väliä kuin että lapsi olisi terve. Ei sillä lapsen ulkonäöllä olisi minulle siinä vaiheessa minkäänlaista merkitystä.
Minä olen hoikka ja hyväkroppainen, mutta en kasvoistani kaunis. Asia vaivaa minua joka ikinen päivä. Mieheni on luonteeltaan aivan ihana, rakastava ja älykäs, mutta ei myöskään ulkonäöllisesti komea. Hänellä on myös mm. ylipainoa ja pälvikalju.
Olemme kuitenkin terveitä, järkeviä, ahkeria ja sosiaalisesti taitavia. Näiden asioiden periytyminen ilahduttaisi minua paljon.
Miten kuitenkaan voisin synnyttää lapsen tähän maailmaan, joka on vuosi vuodelta vain ulkonäkökeskeisempi paikka. En haluaisi aiheuttaa hänelle kärsimystä, johon hänellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia.
Harkitsen myös adoptiota, mutta en tiedä voiko edes adoptoida, jos ei ole käynyt hedelmättömyyshoidoissa, ts. olisi mahdollista saada myös biologinen lapsi.
Painiiko joku samanlaisten pohdintojen kanssa?
Kommentit (119)
Ai onko se adoptiolapsi sitten 100% kaunis aina. Aiotko kirjoittaa hakemukseen että rumaa lasta ei huolita vaan pitää olla kaunis/komea? Rumat, tyhmät ja sairaat ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai onko se adoptiolapsi sitten 100% kaunis aina. Aiotko kirjoittaa hakemukseen että rumaa lasta ei huolita vaan pitää olla kaunis/komea? Rumat, tyhmät ja sairaat ei kelpaa.
Sinä olet sellainen ihminen, joka haluaa tahallaan ymmärtää väärin lukemansa.
Pointti oli se, että ei tehdä LISÄÄ rumia ja sairaita lapsia maailmaan kärsimään. Jos ja kun niitä JO on, niin ei tehdä enempää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:
Se, että minulla on mies, ei todista sitä, ettenkö olisi ruma. Mieheni ei ole lainkaan ulkonäkökeskeinen, ei edes osaa katsoa naisia "sillä silmällä". Itsekin rakastuin hänessä vain upeaan persoonaan, en mihinkään ulkoiseen. Silti meillä on keskenämme kyllä paljon vetovoimaa, mutta enemmänkin johtuen tunnepuolesta.
Adoptiolapseen päätymistä edesauttaisi myös se tosiseikka, että maapallo on ylikansoittunut, eikä tänne oikeasti kannattaisi lapsia hankkia. Onhan se itsekästä touhua. Tuntuu, että elämästä puuttuu palanen ilman lasta.
Niin puuttuu, hommaa se lapsi jos onnistuu äläkä mieti tyhmiä.
Aivan käsittämättömän itsekäs ja typerä tapa ajatella. Huh huh.
Mihin vetää raja. Olen itse usein hyvin kauniiksi kehuttu sekä akateeminen. Minulla on kuitenkin ADD (jonka itse sain isältäni), sekä keskivaikea masennus. Lisäksi hieman autismikirjon oireita. Näistä piirteistä on monessakin mielessä paljon hyötyä, mutta minua on aina karsastettu "poikkeavuuteni" takia ja olen aina ollutt kiusattu (milloin kateudesta johtuen, milloin puhtaasti erilaisuudestani). Minulla on siis paljon vahvuuksia, mutta niistä huolimatta mietin tahdonko näitä ominaisuuksia eteenpäin siirtää. Ne eivät todellakaan ole taanneet helppoa elämää.
Tiedän myös yhden tapauksen, äärimmäisen kauniin naisen, jota aikoinaan tuntemattomat naisetkin repi baareissa tukasta kateuttaan. Tämä nainen on vieläpä äärimmäisen herkkä ihminen, eikä hänkään ollut saanut vaikuttaa ulkonäköönsä. Lisäksi veti puoleensa kaiken maailman psykopaatteja. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Ei kauniilla ole aina helppoa, eikä "rumilla" aina vaikeata. Sitten täytyy vielä psyykkiset, neurologiset ja muut fyysiset tekijät ottaa huomioon jos tuolle linjalle lähdetään.
Ei tämä maailma ole ulkonäkökeskeinen. Jos itse pitää ulkonäköä tärkeänä, niin sitten se on. Ei ihme että kärsii jos ei pysty elämään normaalisti päivääkään. Minä olen sitä mieltä että aktiivinen, normaalilla itsetunnolla varustettu nainen on aina kaunis. Jos arvostaa itseään, niin muutkin arvostavat sinua, ja toistepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tavallaan tuon, ettei halua, että lapsi kärsii omasta ulkonäöstään yhtä paljon kuin vanhempansa. Mutta kuinka usein tapaa ihmisiä, jotka ovat hätkähdyttävän rumia? Kuinka usein tapaa nuoria naisia, joista ei saisi perustaitavalla ehostuksella ihan sieviä? Kuinka usein tapaa nuoria miehiä, joista ei saisi siisteillä vaatteilla ja kivalla hiustyylillä asiallisen näköisiä? Kyllä ne hätkähdyttävän rumat ovat hyvin, hyvin harvassa. Valtaosalla ulkonäöstään kärsivillä ongelma on pääkopassa. Valtaosa terveen itsetunnon omaavista ihmisistä oppii hyväksymään tavanomaisen tai jopa vaatimattoman ulkomuotonsa, ja jopa näkemään itsessään joitain sympaattisia ulkonäönpiirteitä.
Mieti ap, mikä on todennäköisyys, että lapsestanne tulisi sysiruma. Ulkonäön periytyminen ei ole aina niin suoraviivaista, ja hän voi tulla myös muuhun sukuunne. Mutta vaikka hän muistuttaisi sinua ja miestäsi, olisiko hän niin ruma, että se estäisi onnellisen elämän? Ennemmin olisin huolissani, miten huonoitsetuntoiset vanhemmat saavat kasvatettua taviksen näköiselle lapselleen terveen itsetunnon. En niinkään siitä, miltä lapsi näyttää.
"Rumia" lapsia voi tulla "kauniille" ihmisille. Tosin mikä on nykyään rumaa ja mikä kaunista? Ja myös "kauniita" voi tulla "rumille" vanhemmille. Ei teidän lapsesta välttämättä tule täysin teidän näköisiä, vaan ulkonäköpiirteitä voi tulla myös teidän vanhemmilta tai heidän vanhemmilta. Geenit ovat siitä vähän jännä.
Esim minä en näytä lainkaan äidiltä tai isältäni, mutta näytän vahvasti isoäidiltäni isän puolelta.
Ennen vanhaan rumiksi luetelleet lapset ovat nykyajan supermalleja. Kannattaa muistaa, että mikä nähdään kauniina vaihtuu jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin vetää raja. Olen itse usein hyvin kauniiksi kehuttu sekä akateeminen. Minulla on kuitenkin ADD (jonka itse sain isältäni), sekä keskivaikea masennus. Lisäksi hieman autismikirjon oireita. Näistä piirteistä on monessakin mielessä paljon hyötyä, mutta minua on aina karsastettu "poikkeavuuteni" takia ja olen aina ollutt kiusattu (milloin kateudesta johtuen, milloin puhtaasti erilaisuudestani). Minulla on siis paljon vahvuuksia, mutta niistä huolimatta mietin tahdonko näitä ominaisuuksia eteenpäin siirtää. Ne eivät todellakaan ole taanneet helppoa elämää.
Tiedän myös yhden tapauksen, äärimmäisen kauniin naisen, jota aikoinaan tuntemattomat naisetkin repi baareissa tukasta kateuttaan. Tämä nainen on vieläpä äärimmäisen herkkä ihminen, eikä hänkään ollut saanut vaikuttaa ulkonäköönsä. Lisäksi veti puoleensa kaiken maailman psykopaatteja. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Ei kauniilla ole aina helppoa, eikä "rumilla" aina vaikeata. Sitten täytyy vielä psyykkiset, neurologiset ja muut fyysiset tekijät ottaa huomioon jos tuolle linjalle lähdetään.
Tämä. Lisäksi jos on oikein kaunis nainen niin altiistuu herkemmin seksuaaliselle ahdistelulle, ei välttämätttä oteta työelämässä vakavasti ja vaikea arvioida onko mies hänen kanssa vain ulkonäön takia vai rakastaako aidosti. Kauneus itsessään ei myöskään takaa merkityksellistä parisuhdetta. Ja myös edellisiä kompaten, niin harvoin törmää ihmiseen jota pitää todella rumana. Eteenkään jos on mukava persoona.
Saako masentuneet tehdä lapsia? Suomessa puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä ja vielä suurempi osa masentuneita. Jos syö lääkkeitä neurokemialliseen epätasapainoon pitäisikö lisääntyminen kieltää? Minusta naurettavia tälläiset keskustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee näistä keskusteluista mieleen se Gattaca- leffa. Liekö kauaa enää scifiä kun asenteet tätä luokkaa..
Jos ajattelee tuolla tavoin, niin ehkä parempi jättää lisääntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen että minullakin olisi enemmän lisääntymishaluja, jos en olisi kärsinyt koko elämääni niin monista sukurasitteena kulkevista rumista ominaisuuksista. On muun muassa huonot hampaat, huonot jalat, paksut allit, rasvainen iho, onteloakne, ohuet ja surkeat suorat hiukset, erikoinen kasvojenmuoto, epäviehättävät pienet piirteet.
En halua siirtää vahinkoa enää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että minullakin olisi enemmän lisääntymishaluja, jos en olisi kärsinyt koko elämääni niin monista sukurasitteena kulkevista rumista ominaisuuksista. On muun muassa huonot hampaat, huonot jalat, paksut allit, rasvainen iho, onteloakne, ohuet ja surkeat suorat hiukset, erikoinen kasvojenmuoto, epäviehättävät pienet piirteet.
En halua siirtää vahinkoa enää eteenpäin.
Suurimpaa osaan mainitsevista ominaisuuksista pystyy vaikuttamaan terveillä elämäntavoilla. Toki alttius ominaisuuksiin voi periytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako masentuneet tehdä lapsia? Suomessa puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä ja vielä suurempi osa masentuneita. Jos syö lääkkeitä neurokemialliseen epätasapainoon pitäisikö lisääntyminen kieltää? Minusta naurettavia tälläiset keskustelut.
Ei saisi, ja pitäisi kieltää. Ei epävakaita vanhempia lapsille. Lääkkeet jo itsessään voivat aiheuttaa mutaatioita kehittyvässä sikiössä ja kulkeutua äidinmaitoon. Miksette kykene käyttämään järkeänne näissä lisääntymisasioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että minullakin olisi enemmän lisääntymishaluja, jos en olisi kärsinyt koko elämääni niin monista sukurasitteena kulkevista rumista ominaisuuksista. On muun muassa huonot hampaat, huonot jalat, paksut allit, rasvainen iho, onteloakne, ohuet ja surkeat suorat hiukset, erikoinen kasvojenmuoto, epäviehättävät pienet piirteet.
En halua siirtää vahinkoa enää eteenpäin.
Suurimpaa osaan mainitsevista ominaisuuksista pystyy vaikuttamaan terveillä elämäntavoilla. Toki alttius ominaisuuksiin voi periytyä.
Miksi provoilet ja valehtelet? Tuon henkilön kuvaamiin ominaisuuksiin ei todellakaan auta mikään terveiden elämäntapojen noudattaminen. Hän listasi kahdeksan eri asiaa ulkonäössään mihin ei ole tyytyväinen, ja niistä vain paksuihin alleihin voi vaikuttaa ruokavaliolla ja liikunnalla. 1/8 ei ole mikään suurin osa, idio otti! Ja joillakin on huonot hampaat ja jalat luonnostaan eikä rasvainen iho tai akne välttämättä liity mihinkään epäterveelliseen suklaan mussuttamiseen vaan on hormonaalinen ominaisuus.
iytyä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmiä asioita mietit. Ulkonäkö on sinulle itsellesi ongelma. Ehkäpä voisit tietoisesti kehittää ensin tervettä itsetuntoa ja alkaa sitten lapsentekopuuhiin. Lapsi voi olla ruma mutta se on aivan samantekevää jos hän terve ja normaaliälyinen.
On typerää väittää, ettei ulkonäkö merkitse mitään etenkään nykyajan pinnallisessa yhteiskunnassa. Kyllä kauniilla ihmisillä tuntuu olevan ihan erilainen ihmisarvo, kuin meillä muilla. He pääsevät elämässään monissa asioissa paljon helpommalla kuin muut ihmiset, ja he myös saavat kunnioitusta, arvostusta ja hyvää kohtelua osakseen. Rumia halveksuntaan, syrjitään, pilkataan ja kaltoin kohdellaan. Tiedän tämän, koska olen sen itse kokenut ja en toivoisi näitä saappaita kenellekään.
Kauneus on perinnöllinen ilmiö, mutta komeus on sattuman tulos.
Ehkä kohdallasi käyttäisin vaikka tovin aikaa terapiaan ennen lapsen hankintaa. Ajattelet ihmisistä aika ulkonäkökeskeisesti ja kärsit huonosta itsetunnosta. Lapsesi menestymisen kannalta hankalampaa on, jos siirrät nuo kielteiset käsitykset häneen. Ne eivät siirry geeneissä vaan ajattelusi ja toimintasi kautta.
Ei voi tietää, miten piirteet periytyvät. Ex-mieheni ei ollut komea: pieni pää ja kasvot, isot toisistaan kaukana olevat silmät ja ohuet huulet.
Tyttärellämme nuo piirteet kuitenkin toimivat erittäin hyvin, ja hänestä näyttää tulevan suunnilleen supermallin näköinen. Onnekseen hän peri minulta kuitenkin suun muodon, eli hänellä ei ole niitä ohuita huulia vaan täyteläinen suu kuten minulla. Aika täydellinen kombinaatio meistä. Ei olisi kyllä uskonut.
Niin puuttuu, hommaa se lapsi jos onnistuu äläkä mieti tyhmiä.