Lue keskustelun säännöt.
Lapsille periytyvä ulkonäkö
15.10.2018 |
Olen 27-vuotias ja lasten hankkiminen alkaisi olla ajankohtaista. Se on minulle selvää, että lapsen haluaisin, mutta en välttämättä biologista. Lapselle periyisi minun ja mieheni ulkonäkö, enkä halua että hän joutuisi kärsimään asiasta yhtä paljon kuin minä koko ikäni päivittäin.
Tuntuu hassulta ajatella näin, enkä uskalla asiasta kenellekään puhua. Asia on myös tabu. Voin kuvitella, että siinä vaiheessa kun on raskaana, ei millään muulla ole väliä kuin että lapsi olisi terve. Ei sillä lapsen ulkonäöllä olisi minulle siinä vaiheessa minkäänlaista merkitystä.
Minä olen hoikka ja hyväkroppainen, mutta en kasvoistani kaunis. Asia vaivaa minua joka ikinen päivä. Mieheni on luonteeltaan aivan ihana, rakastava ja älykäs, mutta ei myöskään ulkonäöllisesti komea. Hänellä on myös mm. ylipainoa ja pälvikalju.
Olemme kuitenkin terveitä, järkeviä, ahkeria ja sosiaalisesti taitavia. Näiden asioiden periytyminen ilahduttaisi minua paljon.
Miten kuitenkaan voisin synnyttää lapsen tähän maailmaan, joka on vuosi vuodelta vain ulkonäkökeskeisempi paikka. En haluaisi aiheuttaa hänelle kärsimystä, johon hänellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia.
Harkitsen myös adoptiota, mutta en tiedä voiko edes adoptoida, jos ei ole käynyt hedelmättömyyshoidoissa, ts. olisi mahdollista saada myös biologinen lapsi.
Painiiko joku samanlaisten pohdintojen kanssa?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kaikki ne jotka saivat parisuhteen, voivat olla huoletta. Sellainen ihminen ei ole ruma, joka saa parisuhteen. Oikeasti ruma ihminen ei tosiaankaan saa parisuhdetta.
Joissain tapauksissa voi susirumakin saada parisuhteen, se kumppani on sitten vaan usein samaa "tasoa" tai huomattavasti vanhempi tai sitten muuten epäsopiva. Ja sen edes jonkinlaisen kumppanin löytämisessä voi mennä myös vuosia tai vuosikymmeniä. Yleensä jos ei ole ollut suhteessa viimeistään 25-vuotiaana niin jotain ns. vikaa löytyy.
Pakko hymyillä tälle. Ei, oikeasti ruma ihminen ei saa parisuhdetta.
Minä en tosiaankaan sellaista edes hae. Teininä tajusin jo sen, enkä parisuhteesta sen enempää haaveillut. Sen sijaan rupesin kehittämään itseäni ja lahjakkuusalueitani. Ruma ihminen voi elää erittäin rikasta elämää ja olla onnellinen. En koskaan vaivaa päätäni sillä, mitä muut ajattelevat minusta, miksi ihmeessä pitäisi? Minä alan kohta säälimään teitä.Mitäs hymyilyttävää siinä on. :) Et sinäkään ole mikään maailman ainoa susiruma ihminen, kyllä vastaavia pallinaamoja aina sieltä täältä löytyy. Tai paino sanalla saattaa löytyä, rumathan usein häpeävät ulkona liikkumista ja saattavat luopua kokonaan sosialisoinnista. En ole itse ruma, varsinaisesti, mutta hajuton ja mauton tavis, joka tietää kyllä miltä oikeasti rumat ihmiset näyttävät. Tiedän myös, että jotkut oikeasti rumista kavereistani ovat olleet parisuhteessa, mutta siihen meni tavanomaista pitempään että kumppani löytyi ja eihän ne kumppanitkaan mitään supermalleja olleet. Olet vain vähän liian ehdoton, olet päättänyt että ruma ei voi löytää kumppania. Miten esim. selität vaikka happoiskuissa, tulipaloissa ym. pahasti vaurioituneiden, vammaisten ja epämuodostumista kärsivien ihmisten parisuhteet? Koska sellaisiakin on, todistetusti.
En osaa selittää sitä. Heissä on jotain kaunista kuitenkin. Kuulostat katkeralta, vaikka et ole ruma. Minä en luimistele enkä häpeä itseäni. Sinulla voi elämä jäädä elämättä tuolla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän vanhemmat, jotka kummatkin susirumia. Tytär missinveroinen kaunokainen. Eli joskus geenimiksaus voi olla jotain muuta kuin odottaisi. Sama toimii myös toiseen suuntaan -> demi mooren ja bruce willisin tyttäret painivat aivan eri sarjassa vanhempiinsa nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hyvännäköisille tai kauniille vanhemmille syntyykin ruma lapsi? Luonnonoikkuja on olemassa. Koskaan ei voi varmasti tietää. Jos noin rumalla asenteella kasvattaa lastaan, kuten joillakin täällä on, lapsesta voi tulla lopulta psykopaatti. Kaunis psykopaatti, miltä kuulostaa?
sulla itselläsi taitaa olla rumia lapsia, kuulostat ainakin yhtä peppukipeältä. harmittaako??
Ei ole lapsia joten voit olla ihan huoleti. Olet järkyttävän ruma ihminen henkisesti. Olen törmännyt psykopaattiin joten tiedän mistä puhun. Sellaiset tuhoavat kaiken elämän ympäriltään. Tuskin olisit onnellinen jos lapsesi olisi hyvännäköinen psykopaatti jota kaikki inhoavat ja karttavat.
Minäkin rumana ihmisenä inhoan ja kartan edellä mainittuja henkilöitä. Hyvä ulkonäkö ei heillä auta.
Vierailija kirjoitti:
En osaa selittää sitä. Heissä on jotain kaunista kuitenkin. Kuulostat katkeralta, vaikka et ole ruma. Minä en luimistele enkä häpeä itseäni. Sinulla voi elämä jäädä elämättä tuolla asenteella.
Miten ihmeessä minä voin kuulostaa katkeralta kun yritän tässä selittää sinulle, että rumatkin voivat löytää toisensa ja että olen itse ihan tavis? :) Ei tavallisuudessa ole mitään pahaa, se on vain noh, tavallista. Tuntuu enemmänkin että sinä olet tässä se aika katkera ja kyyninen tapaus. Et osaa selittää, niinpä niin. No pärjäilehän sitten, kai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni on ihan järkeenkäyvää pohtia haluaako lapselleen samaa kärsimystä, jota on itse joutunut kokemaan koko elämänsä.
Itse olen suvusta, jossa on kaikki sairaudet, purentaviat, allergiat, rumuus, mielenterveysongelmat jne. Olin pitkään tarkoituksella tekemättä lapsia kunnes kohtasin puolison, jolla on kaikin puolin hyvät geenit ja älykkyys itsellään ja pitkään suvussaan kulkenut. Lapsista tuli kauniita, terveitä ja älykkäitä. Ei voi tietää tosin kantavatko piilevänä jotain oman sukuni rasitteita.
Joku voi pitää tätä epäeettisenä tai hulluutena mutta en olisi geneettisesti heikomman kanssa uskaltanut lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
1. Ulkonäkö ei periydy niin suoraviivaisesti. Ja muutenkin ihan hyvin voi olla että lapsenne perisikin teiltä molemmilta vain ne paremmat piirteet (esim. jos sulla on suuri nenä ja miehellä suuret korvat, niin lapsi perisi sun pienet korvat ja miehen pienen nenän)
2. Ulkonäkö ei ole tärkein asia maailmassa. Muut ominaisuudet ovat olennaisempia, kuten ne taidot ja hyvä luonne.
3. Kauneus on katsojan silmässä. Plus hyvin harva ihminen on oikeasti todella ruma! Toki on ihmisiä jotka eivät mahdu yleiseen kauneusihanteeseen, mutta he voivat silti olla jonkun mielestä kivan näköisiä.
Hyvää pohdintaa.
Olen samaa mieltä siitä, ettei ulkonäkö ole maailman tärkein asia, ainakaan itselleni, mutta ikävä kyllä ulkonäkökeskeisyys on lisääntynyt koko ajan eikä tahti näytä olevan hiipumassa. Olisi siinä mielessä ihan ymmärrettävääkin ajatella oman jälkikasvun mahdollisuuksia selvitä tässä pinnallisessa maailmassa.
Hieman eri mieltä olen tuosta etteikö ulkonäkö voisi periytyä suoraviivaisestikin. Omassakin lähipiirissä on esimerkkejä todella vahvasti periytyvistä piirteistä, arvotti ne sitten miten vain. On nättejä ja vähemmän nättejä piirteitä. Joistakin lapsista ei tule lainkaan vanhempiensa näköisiä, ja toiset voivat olla nk. spitting image jommasta kummasta vanhemmasta.
Yleensä voimakkaat piirteet periytyvät vallitsevasti, tällaisia ovat esim. kiharat, tumma iho, leveä nenä ja raskasluustoinen ruumiinrakenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen tästä aloituksesta! Olet erittäin eettinen pohtiessasi tällaista. Jos olet itse kärsinyt ulkonäöstäsi, ei kannata sitä jälkipolville siirtää sanoivat itsekkään lapsikuumeiset palstamammat mitä tahansa. Itse olen tyytyväinen kasvonpiirteisiini ja omaan terveelliset elämäntavat, jotka siirtyisivät lapsilleni. Minulla on kuitenkin ollut addiktiotaustaa ja kärsin endometrioosista peräsuolessa. Molemmat sairaudet kulkevat vahvasti suvussa. En ikinä lähtisi lisääntymään näillä geeneillä. Suosittelen tutustumaan adoptioon. Sen voi toteuttaa ilman lapsettomuushoitojakin.
Tässä on erittäin järkevä vastaus. Olen itse ruma nainen ja saanut kärsiä koko elämäni siitä. Siis kaikki koulukiusaamiset, porukoiden ulkopuolelle jättämiset, kadulla huutelut, miesten törkeä suhtautuminen, surkea itsetunto, psyykkinen sairastuminen jne. Olen kyllä toisaalta ihan aito vela, mutta en siitä huolimatta ikinä tekisi lapsia tällä ulkonäöllä vaikka sattuisin haluamaankin.
Kannatan rodunjalostusta, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa vaan päinvastoin hyvää. Jotta tähän maailmaan saataisiin edes jotain järkeä, niin jokaisen vanhemmaksi aikovan pitäisi käydä läpi tiukat testit, joilla selvitettäisiin ovatko heidän geeninsä (äly, terveys, luonne, ulkonäkö jne.) ylipäätään jatkamisen arvoisia. Miksi synnyttää tähän maailmaan rumia, tyhmiä ja vammaisia lapsia, kun voi adoptoidakin ja sillä tavalla auttaa jo maailmassa olevia lukemattomia kodittomia lapsia?
En voi millään ymmärtää kuinka eräskin ruma tuttu on uskaltanut (ja halunnut!) pyöräyttää kaksi yhtä rumaa mukulaa ja leikkii onnellisena jotain ylpeää kotiäitiä. Säälin näitä tyttöjä todella paljon, heitä odottaa melko varmasti yhtä karu tulevaisuus kuin äitiänsäkin, eli syrjintä, kiusaaminen ja ulkopuolisuus. Näyttävät kerta kaikkiaan hölmöiltä, ovat kuin jotain possunkärsäisiä mulkosilmäisiä maahisia. Olisivat rumia pojiksikin, mutta kun ovat vielä tyttöjä...
Kai se äitiyden henkilökohtainen kokeminen on sitten joillekin niin älyttömän voimakas vietti, että järkikin sumenee sen rinnalla, en tiedä. Mutta kamalan surullista lapsien puolesta.
Sinä olet ennen kaikkea sisäisesti ruma ihminen. Oikeuttaako oma rumuus mielestäsi puhumaan tuohon sävyyn muista sinun silmään rumista?
Luuletko että yhden vauvapalstalaisen mielipide tuntuu enää missään? Olen kuule kuunnellut koko elämäni mitä erilaisempia solvauksia, sitä tulee aika immuuniksi niille jossain vaiheessa. Sitä paitsi mikä hyvyyden ruumiillistuma sinä itse kuvittelet olevasi, kun haluat ilmiselvästikin yrittää murtaa valmiiksi murretusta ihmisestä vielä yhden palasen lisää? Tekopyhä olet. Ja kykenemätön käyttämään järkeäsi. Minä säälin noita ja kaikkia muitakin itsekkäiden vanhempien rumia lapsiraukkoja, ja olisit huomannut tämän jos olisit yhtään loukkaantumiseltasi halunnut.
Et sinä voi päättää muiden puolesta mikä on heidän kokemus omasta ulkonäöstään ja elämästään. Säälisi ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia joten voit olla ihan huoleti. Olet järkyttävän ruma ihminen henkisesti. Olen törmännyt psykopaattiin joten tiedän mistä puhun. Sellaiset tuhoavat kaiken elämän ympäriltään. Tuskin olisit onnellinen jos lapsesi olisi hyvännäköinen psykopaatti jota kaikki inhoavat ja karttavat.
tein omat lapseni jo aikoja sitten, hyvät tuli. sähän olet kovasti puolustuskannalla...? miksi aihe on noin arka, oletko ruma ja katkera?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs nyt hiukan omia arvojasi. Pidät siis kauneutta niin suurella korokkeella, että ”rumien” ei pitäisi edes syntyä, viis muista ominaisuuksista. Sitä paitsi kauneus on katsojan silmässä, mun mielestä esim. sara sieppi on todella ärsyttävän näköinen, jonkun mielestä kaunotar. Näin myös kerran todella erikoisen näköiset n.10v. siskokset, isot silmät kaukana toisistaan, suuri hymy. Joku vois sanoa, että rumia, mutta minun mielestäni he olivat tulevia huippumalleja.
Kyllä elämässä nyt hyvänen aika muut asiat on tärkeämpiä kuin kauneus.
.
No niinpä! Ja sitäpaitsi, onko suurin osa ihmisistä mitenkään erityisen hyvännäköisiä? No ei todellakaan ole. Joidenkin tähän ketjuun vastanneiden mielestä valtaosa maapallon väestöstä olisi saanut jäädä syntymättä, melkoista natsismia. Kuulostaa joltain kammottavalta eugeniikkaohjelmalta, jossa tietynlaisilta yksilöiltä evätään lisääntymismahdollisuus vedoten tiettyihin geneettisiin tekijöihin. Eihän geeniperimää voi kuitenkaan ohjailla kuin kaukosäätimellä, ei se ole mikään automaatio. Geenit voivat tehdä tepposet, se on ihan arpapeliä, että mitkä ominaisuudet se lapsi lopulta saa ja miten kahden ihmisen geenit sekoittuvat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ruma ja jäin ilman parisuhdetta. Olen silti onnellinen. Se ei ole siksi traumaattista, koska tiesi jo teininä ettei tule parisuhdetta saamaan. Ymmärtää että liian suuri ja saavuttamaton asia joten ei osaa sitä surrakaan. Jos lapsesi syntyy tosi rumaksi, rumuus voi olla myös suoja.
Anteeksi vain, mutta en ole koskaan missään milloinkaan kuullut niin rumasta yksilöstä, joka jäisi juuri tämän ominaisuuden vuoksi ilman parisuhdetta. Tunnen ja tiedän monia rumia ihmisiä, joilla on kumppani, ihmisiä jotka ovat itseäni huomattavasti rumempia ja heillä flaksi käy. Itse en ole koskaan seurustellut vakavasti, ja ihan tavallinen olen. Ei tässä maailmassa mikään asia ole mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs nyt hiukan omia arvojasi. Pidät siis kauneutta niin suurella korokkeella, että ”rumien” ei pitäisi edes syntyä, viis muista ominaisuuksista. Sitä paitsi kauneus on katsojan silmässä, mun mielestä esim. sara sieppi on todella ärsyttävän näköinen, jonkun mielestä kaunotar. Näin myös kerran todella erikoisen näköiset n.10v. siskokset, isot silmät kaukana toisistaan, suuri hymy. Joku vois sanoa, että rumia, mutta minun mielestäni he olivat tulevia huippumalleja.
Kyllä elämässä nyt hyvänen aika muut asiat on tärkeämpiä kuin kauneus..
No niinpä! Ja sitäpaitsi, onko suurin osa ihmisistä mitenkään erityisen hyvännäköisiä? No ei todellakaan ole. Joidenkin tähän ketjuun vastanneiden mielestä valtaosa maapallon väestöstä olisi saanut jäädä syntymättä, melkoista natsismia. Kuulostaa joltain kammottavalta eugeniikkaohjelmalta, jossa tietynlaisilta yksilöiltä evätään lisääntymismahdollisuus vedoten tiettyihin geneettisiin tekijöihin. Eihän geeniperimää voi kuitenkaan ohjailla kuin kaukosäätimellä, ei se ole mikään automaatio. Geenit voivat tehdä tepposet, se on ihan arpapeliä, että mitkä ominaisuudet se lapsi lopulta saa ja miten kahden ihmisen geenit sekoittuvat keskenään.
Jollakin meni tuo kommentti tunteisiin :D Ei valtaosa populaatiosta ole kauniita, ei vaikka miten jotakuta asia kismittää. Katso ympärillesi, moniko on aikuisten oikeasti kaunis? Suurin osa olemme aivan tavallisen näköisiä, ja elämme normaalia elämää, johon ei kuulu pinnallisuus missään muodossa. Tuntuu siltä, että ainoastaan nettikeskusteluissa asiat vääristetään ja paisutellaan ihan äärirajoille, mutta oikeassa elämässä ne ovat ihan toisin. Nettipalstojen perusteella asioista ja ihmisistä saa yltiönegatiivisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en ole kovin tyytyväinen piirteisiin, mutta en olisi jäänyt niiden vuoksi mieluummin syntymättä.
Minä olisin. Todellakin. Et taida edes tietää mitä todellinen rumuus on ja millaista kärsimystä se aiheuttaa, joten sinulla ei ole myöskään valtaa ottaa kantaa asiaan.
Ap. Samaa mieltä, todellinen rumuus muistuttaa itsestään joka hetki. (Siis olettaen että se ihmistä itseään häiritsee, ei tietenkään jos on sinut itsensä kanssa eikä välitä) Joka kerta kun joku katsoo sinua, koitat piiloutua.
Ja muutama tuntui täällä pahoittaneen mielensä siitä, että ihmisistä puhutaan sanalla ruma. Kuitenkin, se on adjektiivi siinä missä mikä tahansa muukin, kuten taiteellinen, urheilullinen tai isojalkainen. Ihmiset voivat määritellä termin eri tavoin, mutta ei se poista sitä faktaa, että se on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen tästä aloituksesta! Olet erittäin eettinen pohtiessasi tällaista. Jos olet itse kärsinyt ulkonäöstäsi, ei kannata sitä jälkipolville siirtää sanoivat itsekkään lapsikuumeiset palstamammat mitä tahansa. Itse olen tyytyväinen kasvonpiirteisiini ja omaan terveelliset elämäntavat, jotka siirtyisivät lapsilleni. Minulla on kuitenkin ollut addiktiotaustaa ja kärsin endometrioosista peräsuolessa. Molemmat sairaudet kulkevat vahvasti suvussa. En ikinä lähtisi lisääntymään näillä geeneillä. Suosittelen tutustumaan adoptioon. Sen voi toteuttaa ilman lapsettomuushoitojakin.
Tässä on erittäin järkevä vastaus. Olen itse ruma nainen ja saanut kärsiä koko elämäni siitä. Siis kaikki koulukiusaamiset, porukoiden ulkopuolelle jättämiset, kadulla huutelut, miesten törkeä suhtautuminen, surkea itsetunto, psyykkinen sairastuminen jne. Olen kyllä toisaalta ihan aito vela, mutta en siitä huolimatta ikinä tekisi lapsia tällä ulkonäöllä vaikka sattuisin haluamaankin.
Kannatan rodunjalostusta, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa vaan päinvastoin hyvää. Jotta tähän maailmaan saataisiin edes jotain järkeä, niin jokaisen vanhemmaksi aikovan pitäisi käydä läpi tiukat testit, joilla selvitettäisiin ovatko heidän geeninsä (äly, terveys, luonne, ulkonäkö jne.) ylipäätään jatkamisen arvoisia. Miksi synnyttää tähän maailmaan rumia, tyhmiä ja vammaisia lapsia, kun voi adoptoidakin ja sillä tavalla auttaa jo maailmassa olevia lukemattomia kodittomia lapsia?
En voi millään ymmärtää kuinka eräskin ruma tuttu on uskaltanut (ja halunnut!) pyöräyttää kaksi yhtä rumaa mukulaa ja leikkii onnellisena jotain ylpeää kotiäitiä. Säälin näitä tyttöjä todella paljon, heitä odottaa melko varmasti yhtä karu tulevaisuus kuin äitiänsäkin, eli syrjintä, kiusaaminen ja ulkopuolisuus. Näyttävät kerta kaikkiaan hölmöiltä, ovat kuin jotain possunkärsäisiä mulkosilmäisiä maahisia. Olisivat rumia pojiksikin, mutta kun ovat vielä tyttöjä...
Kai se äitiyden henkilökohtainen kokeminen on sitten joillekin niin älyttömän voimakas vietti, että järkikin sumenee sen rinnalla, en tiedä. Mutta kamalan surullista lapsien puolesta.
Sinä olet ennen kaikkea sisäisesti ruma ihminen. Oikeuttaako oma rumuus mielestäsi puhumaan tuohon sävyyn muista sinun silmään rumista?
Luuletko että yhden vauvapalstalaisen mielipide tuntuu enää missään? Olen kuule kuunnellut koko elämäni mitä erilaisempia solvauksia, sitä tulee aika immuuniksi niille jossain vaiheessa. Sitä paitsi mikä hyvyyden ruumiillistuma sinä itse kuvittelet olevasi, kun haluat ilmiselvästikin yrittää murtaa valmiiksi murretusta ihmisestä vielä yhden palasen lisää? Tekopyhä olet. Ja kykenemätön käyttämään järkeäsi. Minä säälin noita ja kaikkia muitakin itsekkäiden vanhempien rumia lapsiraukkoja, ja olisit huomannut tämän jos olisit yhtään loukkaantumiseltasi halunnut.
Et sinä voi päättää muiden puolesta mikä on heidän kokemus omasta ulkonäöstään ja elämästään. Säälisi ei auta.
Sepä se ongelma onkin, kun sääli ei rumuuteen auta. Enkä tee päätöksiä toisten puolesta, satun vain tietämään millaista tuollakin rumalla äidillä oli koulussa koko peruskoulun ajan. Kiusaamista ja ryhmän ulkopuolelle sulkemista kaikki vuodet. Kaikista alimmassa kastissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa selittää sitä. Heissä on jotain kaunista kuitenkin. Kuulostat katkeralta, vaikka et ole ruma. Minä en luimistele enkä häpeä itseäni. Sinulla voi elämä jäädä elämättä tuolla asenteella.
Miten ihmeessä minä voin kuulostaa katkeralta kun yritän tässä selittää sinulle, että rumatkin voivat löytää toisensa ja että olen itse ihan tavis? :) Ei tavallisuudessa ole mitään pahaa, se on vain noh, tavallista. Tuntuu enemmänkin että sinä olet tässä se aika katkera ja kyyninen tapaus. Et osaa selittää, niinpä niin. No pärjäilehän sitten, kai?
Pärjäilen : ). Niin, minä olen se ruma, joka on susirumaakin rumempi. Tarkoitan sitä, että voisitko tuntea kiitollisuutta siitä, ettet ole ruma?Taviksilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä voi olla todella ruman elämä Toisinaan ihmettelen sitä, miksi ihmiset eivät ole kiitollisia mistään. Sinulla on kaikki mahdollisuudet luultavasti hyvään elämään. " Olen itse ihan tavis. " Olisinpa minäkin saanut olla ihan tavis. Kaikesta huolimatta minulla on ollut rikas elämä henkisesti. Elämän tuhlausta ruveta miettimään, mitä kaikkea muuta olisi voinut olla. Ruma osaa olla pienistäkin asioista onnellinen. Kaikkea ei voi saada. En osaa olla tyytymätön. Jos ihmisellä on mielenrauha, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kaikki ne jotka saivat parisuhteen, voivat olla huoletta. Sellainen ihminen ei ole ruma, joka saa parisuhteen. Oikeasti ruma ihminen ei tosiaankaan saa parisuhdetta.
Ap. Tämä ei pidä paikkaansa. "Ruma" usein valitsee ja kiinnostuu myös itse "rumista" ja osaa arvostaa paljon muutakin kuin ulkonäköä parisuhdeasioissa. Näin on myös omalla kohdallani. Rakastuimme toisissamme täysin sisäisiin asioihin, parisuhteemme ei syttynyt leimahtamalla vaan ystävyyden pohjalta. Tästä syystä siitä kenties tuli myös kestävä ja vakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia joten voit olla ihan huoleti. Olet järkyttävän ruma ihminen henkisesti. Olen törmännyt psykopaattiin joten tiedän mistä puhun. Sellaiset tuhoavat kaiken elämän ympäriltään. Tuskin olisit onnellinen jos lapsesi olisi hyvännäköinen psykopaatti jota kaikki inhoavat ja karttavat.
tein omat lapseni jo aikoja sitten, hyvät tuli. sähän olet kovasti puolustuskannalla...? miksi aihe on noin arka, oletko ruma ja katkera?
Hei, olen todella ruma. Luitko tämän ketjun läpi? Tuossa on esimerkkitapaus ihan oikeasta elämästä. Olen törmännyt psykopaattiin, joten tiedän mistä puhun. Kaikki muu vielä menettelee, kukaan ihminen ei halua olla psykopaatin kanssa tekemisissä. En halunnut loukata kysymykselläni ketään. Tämä psykopaatti on kaunis, mutta hyvästä ulkönäöstä ei ollut hyötyä. Hänellä on ollut onneton elämä ja hän pilasi sen itse. Uskoisin, että sinä haluat kuitenkin lapsillesi hyvän elämän.
Ap. Mutta loistavaa keskustelua puolesta ja vastaan, hyvä te! Muutama ylilyönti, mutta niitä nyt on aina.
Moni tuntuu ymmärtäneen minut väärin, niin kuin sillä MINULLE olisi merkitystä onko lapseni kaunis vai ruma, ei minkään näköistä, rakastaisin häntä varmasti aivan järjettömän paljon ihan kaikissa tapauksissa. Valitettavasti vaan maailmassa on muitakin ihmisiä kuin oma äiti ja oma koti, ja realiteetit tulee jossain vaiheessa vastaan.
Mutta kummasti omatkin ajatukset selkenee, kun niitä täällä avaa. Nämä on aiheita, mitä ei ihan kahvipöytäkeskusteluissa voi ottaa esille, minkä vuoksi ne jäävätkin mieleen turhan paljon pyörimään, kun asiaa ei pääse käsittelemään.
Olen itse ruma, vaikka kaikki muut suvussani ovat tavallisia tai kauniita (siskoani ja veljeäni lukuunottamatta). Ehkä voisi ajatella, että olemme vain erityinen sukupolvi ja lapsella ei olisi mitään hätää sen suhteen.
sulla itselläsi taitaa olla rumia lapsia, kuulostat ainakin yhtä peppukipeältä. harmittaako??