Nainen tiuski lapselleni kaupassa ihan käsittämättömästä syystä
Olen opettanut lapsilleni, ettei toisten ulkonäölle saa nauraa tai muutenkaan tarvitse mainita negatiivisia asioita. Olen kertonut, että sellaiset kommentit voivat jäädä jopa ikuisesti mieleen, ja että äiti muistaa vieläkin kuinka pojat ala-asteella yhden kerran sanoivat. Lapsi kysyi, saako sanoa jos joku on hienona, ja vastasin, että totta kai. Tänään sitten kaupassa 7v poikani katsoi ensin pitkään yhtä ehkä noin kolmekymppistä naista, jolla oli kieltämättä tosi upeat hiukset ja poikani sanoi minulle hiljaisella äänellä, että onpa tuolla naisella kauniit hiukset. Punaiset, paksut, erittäin pitkät ja kauniin luonnolliset laineet. Nainen kuuli kommentin ja kääntyi nyrpeällä ilmeellä tiuskaisemaan pojalle, että sekös sinulle on opetettu tärkeäksi, ulkonäkö?
Lapsi hämmentyi ja kyseli sitten illalla, mitä pahaa oli tehnyt kun hänestä hiukset olivat hienot, aivan kuin jollakin supernaisella. (Viittasi ilmeisesti johonkin satuhahmoon)
Ymmärrän, ei tietenkään ole tärkeää pelkkä ulkonäkö, mutta sanoiko pieni poika nyt oikeasti jotain niin kamalaa, että täytyi tiuskia?
Loukkaantuisitteko, jos joku lapsi sanoisi sinua kauniiksi? Aloin miettimään, teinkö kasvatuksessa jotain sellaista väärin, mitä en nyt ymmärrä? Meillä ollaan kaikkein eniten painotettu muihin asioihin, kuin ulkonäköön, mutta silti lapset ihastelevat myös hienoja asuja, hiuksia, sinisiä kynsilakkoja ja sen sellaista lapsen mielestä satumaista... kukaan ei ole tähän asti loukkaantunut ja viime viikolla poika kyselikin yhdeltä vanhalta tutulta rouvalta, miten oli saanut kynnet niin hienon punaiseksi. ”Aivan kuin joku taikasormi!” Tämä nainen oli lähinnä ilahtunut ja lupasi maalata myös pojan kynnet jonain päivä niin hienoksi ja pojan silmät sädehtivät tästä lupauksesta.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ollut tuo nainen, olisin lyönyt kersaltasi hampaat irti. En tykkää poikalapsista.
Minulla on kokemus, jossa kävin käsiksi erääseen äitiin. Olin viemässä lääkärin todistusta työnantajalleni, kun lapseni kuoli. Liikennevaloissa en huomannut niiden vaihtumista ja takana olevan luonnollisesti tööttäsi, eikä siinä mitään. Mutta hän seurasi minua ja tuli vielä lapsensa kanssa avautumaan kuinka siinä oli nuoli kääntyville ja minulla meni kuppi nurin.
7-v. poika ihailee naisten lakattuja kynsiä ja on innoissaan, kun joku lupaa lakata myös hänen kyntensä.... joko olet trolli tai lapsesi on transu tai homo. Tai sitten valehtelet poikasi iän. Ei tuon ikäinen poika normaalisti mitään lakattuja kynsiä itselleen huolisi.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että tädillä on erilainen maailmankatsomus, joka poikkeaa teidän perheen maailmankatsomuksesta. Ainahan se totta on toinen puoli eli ei pitäisi opettaa lasta niin ulkonäkökeskeiseksi tai materialistiksi, mutta tiedän yhden luonnonpunapään upeine kutreineen ja hän käyttää aineita, joten voi olla ihan vaan sekaisin.. Eli ei kannata ottaa itseensä kun sanoja voi olla mitä vaan. Ihan parasta on, kun opettaa lapsille, että tuntemattomista ihmisistä ei puhuta mitään.
Luulisi että tämä viimeinen lause olisi päivänselvä kaikille kasvattajille, mutta ilmeisesti näin ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku erityislapsi,ei normaalit kommentoi toisten ulkonäköä mitenkään.
Ei ole, ihan normaali, vaikkakin sisaruksiaan astetta posiiivisemmin asiat näkevät. Hän on luonteeltaan sellainen, joka tsemppaa muita, ihastelee hyviä asioita, ei kadehdi helposti eikä tämä oikein tappelekaan sisarusten kanssa, jotka taas keskenään laskevat kumpi saa enemmän mehua ja kinastelevat leluista. Minusta tää on ollut hänessä se ihana, ehkä vähän lapselle erikoinenkin piirre, että ajattelee muita ennen itseään, eikä oma etu tule aina ensimmäisenä. Toki hänkin joskus näkee sisarusparvessa niitä kuuluisia epäreiluuksia, mutta pääsääntöisesti jakaa kiltisti kaiken, ihastelee pikkusiskon voimistelutaitoja, vaikkei itse ole siinä niin lahjakas ja häntä harmittaa asia, Varmistaa myös aina, että saahan muutkin ja sen sellaista. Erityisen ihanana näen ne hetket, kun hän tsemppaa toista lasta uskomaan itseensä, jos läksyt ei suju, tai kärrynpyörä ei onnistu. Kehuu sitten innoissaan kun lapsi onnistuukin.
ap
Lapsesi tulee olemaan loppuun palanut ennen kun on edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?
Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.
ap
Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.
Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?
Tuollaisia mielenvikaisia muijia on suomi täynnä. Suorastaan etsivät mitä tahansa tekosyytä kilahtaa ja vetää raivarit.
Ap:n kannattaisi opettaa lastaan keskittymään omiin asioihin ja vahvistaa lapsen omaa minuutta. Tuollainen "kannattelijan" rooli tuossa mittakaavassa ei ole hyväksi lapselle eikä sitä tulisi ennestään tukea.
Minusta muiden ihmisten ja etenkin tuntemattomien ulkonäön kommentoiminen on erittäin epäasiallista käytöstä. Ja täysin riippumatta siitä, onko kommentti negatiivinen vai positiivinen. Lapsi ei toki aina ymmärrä sopivan ja epäsopivan käytöksen rajoja, mutta ihmettelen millainen aikuinen kasvattaa lapsensa ajattelemaan että muiden ulkonäöstä kuiskuttelu (!) on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?
Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.
ap
Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.
Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?
Saadaan. Miehet ja pojathan tekevät juuri noin. MIKSI se on mielestäsi niin kamalaa, jos joku nainenkin joskus tiuskii?
Kuvitelkaas jos aloittajan lapsi olisi tyttö. Silloin ketjussa kaikki sanoisivat tyttöjen olevan pienestä pitäen pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä.Tytöt olisivat kaikkien mielestä vääränlaisia. Pojat olisivat aitoja, eivät kiinnitä huomiota pinnallisiin ja turhiin asioihin kuten ulkonäköön. Kaikki väittäisivät että jos aloittajan lapsi olisi poika, hän olisi tietysti kehunut jostain teoista, ei ulkonäöstä.
nyrkillä näköä päin kirjoitti:
ekoteko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullu akka. Tiedät itsekin että ette ole tehneet mtn väärää. Case closed.
Hyödytöntä on moitiskella toista hulluksi, jos ei itse osaa kirjoittaa kokonaisia sanoja.
Henk koht olen kyllä stä mlt et em krjttjn klessä ei ole mtn vkaa.
Hehheh. Tuo oli hyvä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?
Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.
ap
Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.
Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?
Jokaisella on peruslakiin kuuluva itsemääräämisoikeus ja mitään lakia ei ole tässä tapauksessa rikottu. Ap kannattaisi nyt vaan opettaa lapselle, että kaikenlaisen muiden kommentoimisen voisi lopettaa.
Minulla oli 19-vuotiaana eli paljon nuorempana pitkät vaalennetut hiukset joissa oli vielä sellaista irtoponnaria tuuhentamassa lookkia, pinkki mekko ja olen 175cm pitkä, olin vielä melko hoikassa kunnossa tuolloin, ja jalassani oli 10cm korkkarit. Muistaakseni joku kiiltävä iltalaukku. Olin kaupassa ja menossa ystävieni luokse illanviettoon ja myöhemmin discoon eli iltameikki päällä.
Nuori ehkä juuri alle kouluikäinen tyttö käveli luokseni ja sanoi että "Voi sä näytät ihan oikealta Barbienukelta!". Sanoin että "Kiitos, olet suloinen" ja hän käveli hymysuin äitinsä luokse ja äitinsä katsoi minua myös hymyillen, kun tyttö selitti hänelle innoissaan että "Katso äiti tuolla menee oikea Barbienukke."
Minä muistan tuon tapauksen vielä tänäkin päivänä, 43-vuotiaana, ja mukavana ja hauskana asiana :) EI OLISI TULLUT MIELEENKÄÄN PAHOITTAA MIELTÄ tuosta millään tasolla, ja pelkkä positiivinen huomio nuorelta neidiltä. Miettikää tänä päivänä että miten joku saisi raivarit kun esineellistetään hoikkaan muoviseen nukkeen ja ties mitä! Täytyy olla aika sairas aikuinen jos näkee negatiivista kaikessa mahdollisessa ja ottaa kaiken mahdollisen itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 19-vuotiaana eli paljon nuorempana pitkät vaalennetut hiukset joissa oli vielä sellaista irtoponnaria tuuhentamassa lookkia, pinkki mekko ja olen 175cm pitkä, olin vielä melko hoikassa kunnossa tuolloin, ja jalassani oli 10cm korkkarit. Muistaakseni joku kiiltävä iltalaukku. Olin kaupassa ja menossa ystävieni luokse illanviettoon ja myöhemmin discoon eli iltameikki päällä.
Nuori ehkä juuri alle kouluikäinen tyttö käveli luokseni ja sanoi että "Voi sä näytät ihan oikealta Barbienukelta!". Sanoin että "Kiitos, olet suloinen" ja hän käveli hymysuin äitinsä luokse ja äitinsä katsoi minua myös hymyillen, kun tyttö selitti hänelle innoissaan että "Katso äiti tuolla menee oikea Barbienukke."
Minä muistan tuon tapauksen vielä tänäkin päivänä, 43-vuotiaana, ja mukavana ja hauskana asiana :) EI OLISI TULLUT MIELEENKÄÄN PAHOITTAA MIELTÄ tuosta millään tasolla, ja pelkkä positiivinen huomio nuorelta neidiltä. Miettikää tänä päivänä että miten joku saisi raivarit kun esineellistetään hoikkaan muoviseen nukkeen ja ties mitä! Täytyy olla aika sairas aikuinen jos näkee negatiivista kaikessa mahdollisessa ja ottaa kaiken mahdollisen itseensä.
Minä olen ihan kamala paasaava telaketjufeministi, mutta säästän lapset ripittämiseltä. Yritän vaan aina ajatella asiaa lapsen omasta näkökulmasta ja lapsen omana kasvutarinana, ehtii hän havahtua karuun totuuteen myöhemminkin. Minulle on myös sattunut muutama hauska tapaus lasten kanssa, luulevat milloin miksikin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 19-vuotiaana eli paljon nuorempana pitkät vaalennetut hiukset joissa oli vielä sellaista irtoponnaria tuuhentamassa lookkia, pinkki mekko ja olen 175cm pitkä, olin vielä melko hoikassa kunnossa tuolloin, ja jalassani oli 10cm korkkarit. Muistaakseni joku kiiltävä iltalaukku. Olin kaupassa ja menossa ystävieni luokse illanviettoon ja myöhemmin discoon eli iltameikki päällä.
Nuori ehkä juuri alle kouluikäinen tyttö käveli luokseni ja sanoi että "Voi sä näytät ihan oikealta Barbienukelta!". Sanoin että "Kiitos, olet suloinen" ja hän käveli hymysuin äitinsä luokse ja äitinsä katsoi minua myös hymyillen, kun tyttö selitti hänelle innoissaan että "Katso äiti tuolla menee oikea Barbienukke."
Minä muistan tuon tapauksen vielä tänäkin päivänä, 43-vuotiaana, ja mukavana ja hauskana asiana :) EI OLISI TULLUT MIELEENKÄÄN PAHOITTAA MIELTÄ tuosta millään tasolla, ja pelkkä positiivinen huomio nuorelta neidiltä. Miettikää tänä päivänä että miten joku saisi raivarit kun esineellistetään hoikkaan muoviseen nukkeen ja ties mitä! Täytyy olla aika sairas aikuinen jos näkee negatiivista kaikessa mahdollisessa ja ottaa kaiken mahdollisen itseensä.
Minä olen ihan kamala paasaava telaketjufeministi, mutta säästän lapset ripittämiseltä. Yritän vaan aina ajatella asiaa lapsen omasta näkökulmasta ja lapsen omana kasvutarinana, ehtii hän havahtua karuun totuuteen myöhemminkin. Minulle on myös sattunut muutama hauska tapaus lasten kanssa, luulevat milloin miksikin :D
Niinpä, ei lapsia kannata valistaa tuollaisilla monimutkaisilla aikuisten asioilla, heillä ei riitä ymmärrys eikä mielenkiinto. Antaa viattomien lasten olla viattomia. Lapsille riittää erinomaisesti se tieto että mies ja nainen, ja tyttö ja poika ovat saman arvoiset eikä toinen toistaan parempi.
Kamelinselkä katkesi kun päivästä toiseen kuulee samaa supattelua?
No huonotapaista on aikuiselta mennä kommentoimaan yhtään mitään tuollaisessa tilanteessa. Mitäpä hänelle kuuluu toisten lasten kasvatukset tai käytöstavat, vieläpä kun lapsi ei mitään vahinkoa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?
Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.
ap
Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.
Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?
Jokaisella on peruslakiin kuuluva itsemääräämisoikeus ja mitään lakia ei ole tässä tapauksessa rikottu. Ap kannattaisi nyt vaan opettaa lapselle, että kaikenlaisen muiden kommentoimisen voisi lopettaa.
Eihän se tiuskiva aikuinenkaan ollut oppinut olemaan kommentoimatta. Vai koskeeko kommentointi kielto vain lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 19-vuotiaana eli paljon nuorempana pitkät vaalennetut hiukset joissa oli vielä sellaista irtoponnaria tuuhentamassa lookkia, pinkki mekko ja olen 175cm pitkä, olin vielä melko hoikassa kunnossa tuolloin, ja jalassani oli 10cm korkkarit. Muistaakseni joku kiiltävä iltalaukku. Olin kaupassa ja menossa ystävieni luokse illanviettoon ja myöhemmin discoon eli iltameikki päällä.
Nuori ehkä juuri alle kouluikäinen tyttö käveli luokseni ja sanoi että "Voi sä näytät ihan oikealta Barbienukelta!". Sanoin että "Kiitos, olet suloinen" ja hän käveli hymysuin äitinsä luokse ja äitinsä katsoi minua myös hymyillen, kun tyttö selitti hänelle innoissaan että "Katso äiti tuolla menee oikea Barbienukke."
Minä muistan tuon tapauksen vielä tänäkin päivänä, 43-vuotiaana, ja mukavana ja hauskana asiana :) EI OLISI TULLUT MIELEENKÄÄN PAHOITTAA MIELTÄ tuosta millään tasolla, ja pelkkä positiivinen huomio nuorelta neidiltä. Miettikää tänä päivänä että miten joku saisi raivarit kun esineellistetään hoikkaan muoviseen nukkeen ja ties mitä! Täytyy olla aika sairas aikuinen jos näkee negatiivista kaikessa mahdollisessa ja ottaa kaiken mahdollisen itseensä.
Sinulle sattui näin KERRAN! Se, että lähes joka päivä saat kuulla kuinka olet kaunis, se TYMPII! Joka puolella sinut määritellään ja nähdään vain kauniina korsisteena ja jokainen kokee olevansa oikeutettu sanomaan sen sinulle kuinka minulla on helppoa kun olen kaunis. Aloittajakin muistaa kuinka kerran pojat ala-asteella sanoi rumasti. Minä sain lähes koko ala- ja yläasteen kuulla kuinka minun ei tarvitse tehdä mitään, kuinka helppoa kaikki on minulle, jne.
Sano, että tädillä on erilainen maailmankatsomus, joka poikkeaa teidän perheen maailmankatsomuksesta. Ainahan se totta on toinen puoli eli ei pitäisi opettaa lasta niin ulkonäkökeskeiseksi tai materialistiksi, mutta tiedän yhden luonnonpunapään upeine kutreineen ja hän käyttää aineita, joten voi olla ihan vaan sekaisin.. Eli ei kannata ottaa itseensä kun sanoja voi olla mitä vaan. Ihan parasta on, kun opettaa lapsille, että tuntemattomista ihmisistä ei puhuta mitään.