Nainen tiuski lapselleni kaupassa ihan käsittämättömästä syystä

Minua on kerran myös lapsi tullut kaupassa kehumaan. Sanoi, että mun hiukset näytti sähköltä ja kysyi, osaanko sähköttää ihmisiä. Mulla oli siis silloin siniset hiukset ja tuo on jäänyt mieleen.:D Poika oli ihan innoissaan ja otin tosiaan kommentin ja kysymyksen kehuna. Jouduin valitettavasti vastaamaan, etten osaa sähköttää.

Toinen ei ollut kehu, mutta on jäänyt myös mieleen. Olin 20-vuotias ja kaupan kassajonossa. Yhtäkkiä takaa kuului kova ja kirkas pikkutytön ääni:"Äiti kato, tuo täti ei oo osannu sitoa kengännauhoja!" Katsoin alas ja huomasin, että totta tosiaan, nauhat oli auki toisesta kengästä. Äiti hirveästi pyyteli anteeksi lapsensa puolesta, mutta vastasin itse jotain tyyliin, että katoppa, ei täti todellakaan ole osannut, solmitaanpa nyt. Se oli jotenkin söpö tilanne.:) Hymyillen sitä muistelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapselle voi kyllä opettaa, että vieraiden ihmisten ulkonäköä ei ole syytä kommentoida mitenkään, ei edes kehua. Voi sanoa että hiljaa mielessään voi toki ihailla ja kertoa kotona äidille tms. Mutta ulkonäkö ei ole sellainen asia, jonka perusteella on sopivaa alkaa tuikituntemattomia ihmisiä arvioimaan, ei vaikka toinen olisikin kaunis.

Minua ärsyttää ja toisinaan oikein kuvottaa nykymaailman suorastaan sairaalloiseksi mennyt ulkonäkökeskeisyys. Tuntuu että joka asiassa ihmiset ovat jatkuvasti arvioimassa toisten ulkonäköä. Jopa poliitikkoja joko moititaan tai ihaillaan ulkonäön perusteella ennen kuin heidän edustamiensa poliittisten mielipiteiden vuoksi. Elämänkumppania valitessa on ihan normaalia pitää kumppanin ulkonäköä yhtä tärkeänä tai jopa tärkeämpänä asiana kuin luonnetta ja henkistä yhteensopivuutta. Jauhetaan jostain ihmisten markkina-arvoista, jotka perustuvat lähes yksinomaan ulkonäköön jne. Minusta tällainen on sairasta. En ymmärrä miten ulkonäöstä on tehty jonkinlainen puolijumala, jopa niin pitkälle, että ei-pinnallisia ihmisiä ei uskota olevan suunnilleen olemassakaan enää. Toivoisin että sen verran ytitettäisiin kuitenkin vielä kunnioittaa kanssaihmisiään, että säästetään ne ulkonäkökommentoinnit omaan tuttavapiiriin. Tuntemattomat ihmiset voisi oikeasti jättää rauhaan ulkonäköarvioinneilta.

Itse olen ilmeisesti hyvännäköinen, sillä saan kuulla siitä kyllästymiseen asti ja useinmiten nimenomaan tuntemattomilta ihmisiltä. En ala tiuskimaan tai kiukuttelemaan, mutta en kyllä viitsi olla kiittelemässäkään koko aikaa. En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut ulkonäköasioista yleensäkään. Ei juuri kiinnosta edes oma ulkonäkö muiden ulkonäöstä nyt puhumattakaan. Omaan mieheeni rakastuin ekana siksi, että hän ei ollut lainkaan ulkonäkökeskeinen.

Aloittajan lapsi ei käyttäytynyt ollenkaan huonosti, koska äidilleenhän hän supatti ja ihailunsa oli varmasti vilpitöntä. Ehkä sillä naisella oli vain huono päivä, mutta ei hänen silti olisi tarvinnut lapselle tiuskia.

Sä oot väärässä tämän ajan erilaisuudesta. Tämä aika ei ole sen kummempi kuin muukaan. Jo antiikin aikana miellettiin, että kaunis on hyvä ja ruma paha. (Antiikin patsaiden mallina ei ole muuten toiminut vain yksi ihminen, vaan usea. Eli jaloille eri, selälle eri jne. Näin saatiin aikaan ideaali ja kaunis ihminen. Sen ajan photoshoppia).

Kauneutta on aina arvostettu. Kaikista mahdollisista pe***kuvista somessa ja muovisista ripsistä huolimatta uskon, että tässä ajassa on ulkonäön merkitystä uskallettu edes nostaa puheenaiheeksi.

Jos ei tunne historiaa, on helppo uskoa, että kaikki oli ennen paremmin ja olla huomaamatta positiivista kehitystä.

Kauneutta on toki aina arvostettu ja ihailtu, mutta ei esimerkiksi 25 vuotta sitten ollut tapana mennä tuntemattomille ihmisille kommentoimaan heidän ulkonäköään. Sellaista olisi pidetty huonona käytöksenä.

ekoteko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullu akka. Tiedät itsekin että ette ole tehneet mtn väärää. Case closed.

Hyödytöntä on moitiskella toista hulluksi, jos ei itse osaa kirjoittaa kokonaisia sanoja.

Hei sinä punatukkainen lapselle tiuskiva akka kaupasta. Relaa vähän.

Täytyy myöntää, että suurimmasta osasta poiketen minä pidän huonon kasvatuksen merkkinä sitä, että katsotaan sopivaksi kommentoida toisen ulkonäköä kysymättä. Jos kyseessä on siis tuntematon ihminen ja yllättävä tilanne. Itse en kuitenkaan tiuskisi lapselle, mutta en pitäisi silti käytöstä sopivana enkä haluaisi kannustaa siihen jatkossa teeskentelemällä positiivista reaktiota.

Minusta toisen ulkonäköä on sopivaa kommentoida vain silloin, kun mielipidettä kysytään tai se erityisesti sopii tilanteeseen. Puskista tullut ulkonäkökommentointi on mielestäni omituista ja epäkohtelista, vaikka se olisikin kehuksi tarkoitettu. Minua ei oikeastan kiinnosta tietää, mitä mieltä joku random kaduntallaaja on ulkonäöstäni ja oikeastaan se, että hän on sitä erityisesti tarkastellut niinkin paljon, että katsoo asiakseen vielä kertoa mielipiteensä siitä minulle, on ahdistavaa. Haluan vain olla rauhassa. Nuoresta asti paljon ulkonäkökommentteja kuunnelleena siitäkin saa ajan mittaan tarpeekseen eikä sitä koe ilahduttavana asiana. Se saa lähinnä vaivaantuneeksi ja toivoo, että tilanne menee ohi pian.

Ymmärrän kuitenkin, että usein takana on hyvä ajatus ja halu olla kiva. Siksi en aloita mitään showta, vaan poistun paikalta mikäli se on mahdollista, enkä ole esim. töissä. Onneksi näitä ei kuitenkaan käy usein . Valitettavan usein tätä käy nimenomaan asiakaskohtaamisissa, joista ei pääse pois vaan täytyy vain kestää se katseen alla oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo naisella saattoi olla huono päivä, kenties hänen miehensä on juuri jättänyt hänet ja tunnustanut että ihastui vain naisen ulkonäköön, ehkä hänellä olikin peruukki syöpähoitojen vuoksi tms. Ei kaikista lapset ole niin ihania etteikö ne voisi välillä ärsyttää vaikkei mitään "oikeaa" syytä olisi samalla tavalla kuin aikuiset. Itseäni lapsissa rasittaa juuri se kun ne saa sanoa ihan mitä vain ja käyttäyttä miten vain ja aina pitää vain ymmärtää "kun sehän on lapsi". Lastenkin sanat voi loukata/triggeröidä jotain.

Joo, mutta kehuihin ei saa vastata tylyllä tiuskaisulla.

KYLLÄ SAA! Jos joku aloittajan kakaran tapainen pikkupoika sanoo minusta jotain, se poika on vaikeavammainen lopun elämäänsä. Kaikki eivät tykkää pikkupojista. Opettakaa se pojillenne, jos haluatte niiden psysyvän terveinä ja elossa.

Taitaa onnistua vankimielisairaalasta käsin palstailukin, näemmä.