Nainen tiuski lapselleni kaupassa ihan käsittämättömästä syystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa tynnyrissä mahdatte elää, jos punainen kynsilakkakin on lapselle jotain täysin tuntematonta ja outoa. Kyllä niille lapsille voi muuten ihan opettaa, että ei ole sopivaa yleensäkään kommentoida toisten ulkonäköä.

Miksi ei sais kommentoida positiivisia asioita? Jo on aikoja eletty :DDD

Normaalit käytöstavat. Toisia ihmisiä ei arvostella kuiskimalla eikä muutenkaan.

Eikä tiuskimalla😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?

Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.

ap

Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.

Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?

No ei se ainakaan laissa kiellettyä ole, jollei sitten mene kunnianloukkaamisen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?

Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.

ap

Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.

Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?

Jokaisella on peruslakiin kuuluva itsemääräämisoikeus ja mitään lakia ei ole tässä tapauksessa rikottu. Ap kannattaisi nyt vaan opettaa lapselle, että kaikenlaisen muiden kommentoimisen voisi lopettaa. 

Opettaisi mielummin tiuskimaan tuntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?

Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.

ap

Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.

Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?

Saadaan. Miehet ja pojathan tekevät juuri noin. MIKSI se on mielestäsi niin kamalaa, jos joku nainenkin joskus tiuskii?

??? Mitäh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa tynnyrissä mahdatte elää, jos punainen kynsilakkakin on lapselle jotain täysin tuntematonta ja outoa. Kyllä niille lapsille voi muuten ihan opettaa, että ei ole sopivaa yleensäkään kommentoida toisten ulkonäköä.

Miksi ei sais kommentoida positiivisia asioita? Jo on aikoja eletty :DDD

Normaalit käytöstavat. Toisia ihmisiä ei arvostella kuiskimalla eikä muutenkaan.

Eikä tiuskimalla😘

Ap ei ole tuon naisen kasvattaja. Omaa lastaan hänen olisi sen sijaan suotavaa opastaa noudattamaan edes peruskäytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä niin mieleni pahoitin... Kannattaako jokaiseen pikkuasiaan takertua jos se on joskus negatiivinen kokemus?

Tähän oli vähän pakko takertua lapsen kanssa, koska häntä harmitti asia. :D ja ei täydy, tämä jäi vaan mieleen kun ihmettelin niin paljon, miten kukaan voi loukkaantua tuollaisesta, ja mennä vielä lapselle tiuskimaan. Olisi sanonut edes minulle jotain, mutta pienelle lapselle, joka näki hänet kauniina ja sanoi siitä hiljaa ihastellen minulle.

ap

Kuten sanottu, kaikki ei pidä lapsia parempina tai aikuista arvokkaampina ihmisinä joita pitäisi kohdella eri tavalla. Jotkut pitävät lapsia jopa ärsyttävinä.

Siis Mitä? Saadaanko me kaikki vaan kulkea kaupungilla tiuskimassa kaikille jotka ärsyttää?

Jokaisella on peruslakiin kuuluva itsemääräämisoikeus ja mitään lakia ei ole tässä tapauksessa rikottu. Ap kannattaisi nyt vaan opettaa lapselle, että kaikenlaisen muiden kommentoimisen voisi lopettaa. 

Eihän se tiuskiva aikuinenkaan ollut oppinut olemaan kommentoimatta. Vai koskeeko kommentointi kielto vain lapsia?

Ihmisellä on oikeus puolustautua, jos hän kokee että häntä kohdellaan epäasiallisesti.

Siinä kohtaa kun lapsi avasi suunsa hän rikkoi tämän henkilön oikeutta kulkea ilman, että hänen ulkonäköään komentoidaan ja samalla lapsi antoi luvan vastata aiemmin sanottuun. Lapsia ja aikuisia koskee samat säännöt. 

hmmm.mitenköhän aloittaja olisi reakoinut, jos hänen miehensä olisi kehunut kuiskaten naisen hiuksia?

Opeta lapsellesi että muiden ihmisten ulkonäköä ei kuulu kommentoida, ei varsinkaan vieraiden.

Mikään ei ole niin ärsyttävää kun kehuvat lapset. Minulla on pitkät ja paksut hiukset ja varsinkin kaikki naukuvat prinsessaruttoiset pikkulikat haluavat jakaa kanssani "sulla on ihan kuin Tähkäpään tukka"! Ihan todella ärsyttävää. Tukkani on minua varten, ei random mukuloita.

Ylipäänsä pitäisi lopettaa tämä kulttuuri missä naiset kieli pitkällä odottaa kehuja ulkonäöstään.  Tai ylipäänsä mistään. Itsetunnon pitäisi rakentua ihan muulle kuin ulkoiselle palautteelle.

Vierailija kirjoitti:

Noo naisella saattoi olla huono päivä, kenties hänen miehensä on juuri jättänyt hänet ja tunnustanut että ihastui vain naisen ulkonäköön, ehkä hänellä olikin peruukki syöpähoitojen vuoksi tms. Ei kaikista lapset ole niin ihania etteikö ne voisi välillä ärsyttää vaikkei mitään "oikeaa" syytä olisi samalla tavalla kuin aikuiset. Itseäni lapsissa rasittaa juuri se kun ne saa sanoa ihan mitä vain ja käyttäyttä miten vain ja aina pitää vain ymmärtää "kun sehän on lapsi". Lastenkin sanat voi loukata/triggeröidä jotain.

TYÖNTÄKÄÄ SE TRIGGERÖITYMINEN PERSIISEENNE ITKUPILLIT!!!

Eihän tuo akka ihan täysillä käynyt. Ehkä kannattaa lapselle kertoa myös että maailmaan mahtuu tuollaisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut lapsilleni, ettei toisten ulkonäölle saa nauraa tai muutenkaan tarvitse mainita negatiivisia asioita. Olen kertonut, että sellaiset kommentit voivat jäädä jopa ikuisesti mieleen, ja että äiti muistaa vieläkin kuinka pojat ala-asteella yhden kerran sanoivat. Lapsi kysyi, saako sanoa jos joku on hienona, ja vastasin, että totta kai. Tänään sitten kaupassa 7v poikani katsoi ensin pitkään yhtä ehkä noin kolmekymppistä naista, jolla oli kieltämättä tosi upeat hiukset ja poikani sanoi minulle hiljaisella äänellä, että onpa tuolla naisella kauniit hiukset. Punaiset, paksut, erittäin pitkät ja kauniin luonnolliset laineet. Nainen kuuli kommentin ja kääntyi nyrpeällä ilmeellä tiuskaisemaan pojalle, että sekös sinulle on opetettu tärkeäksi, ulkonäkö?

Lapsi hämmentyi ja kyseli sitten illalla, mitä pahaa oli tehnyt kun hänestä hiukset olivat hienot, aivan kuin jollakin supernaisella. (Viittasi ilmeisesti johonkin satuhahmoon)

Ymmärrän, ei tietenkään ole tärkeää pelkkä ulkonäkö, mutta sanoiko pieni poika nyt oikeasti jotain niin kamalaa, että täytyi tiuskia?

Loukkaantuisitteko, jos joku lapsi sanoisi sinua kauniiksi? Aloin miettimään, teinkö kasvatuksessa jotain sellaista väärin, mitä en nyt ymmärrä? Meillä ollaan kaikkein eniten painotettu muihin asioihin, kuin ulkonäköön, mutta silti lapset ihastelevat myös hienoja asuja, hiuksia, sinisiä kynsilakkoja ja sen sellaista lapsen mielestä satumaista... kukaan ei ole tähän asti loukkaantunut ja viime viikolla poika kyselikin yhdeltä vanhalta tutulta rouvalta, miten oli saanut kynnet niin hienon punaiseksi. ”Aivan kuin joku taikasormi!” Tämä nainen oli lähinnä ilahtunut ja lupasi maalata myös pojan kynnet jonain päivä niin hienoksi ja pojan silmät sädehtivät tästä lupauksesta.

Mitenkähän en oikein usko koko tarinaa. Yleensä 7-vuotiaat pojat eivät sano vieraan naisen hiuksia kauniiksi.

Minusta lapselle voi kyllä opettaa, että vieraiden ihmisten ulkonäköä ei ole syytä kommentoida mitenkään, ei edes kehua. Voi sanoa että hiljaa mielessään voi toki ihailla ja kertoa kotona äidille tms. Mutta ulkonäkö ei ole sellainen asia, jonka perusteella on sopivaa alkaa tuikituntemattomia ihmisiä arvioimaan, ei vaikka toinen olisikin kaunis.

Minua ärsyttää ja toisinaan oikein kuvottaa nykymaailman suorastaan sairaalloiseksi mennyt ulkonäkökeskeisyys. Tuntuu että joka asiassa ihmiset ovat jatkuvasti arvioimassa toisten ulkonäköä. Jopa poliitikkoja joko moititaan tai ihaillaan ulkonäön perusteella ennen kuin heidän edustamiensa poliittisten mielipiteiden vuoksi. Elämänkumppania valitessa on ihan normaalia pitää kumppanin ulkonäköä yhtä tärkeänä tai jopa tärkeämpänä asiana kuin luonnetta ja henkistä yhteensopivuutta. Jauhetaan jostain ihmisten markkina-arvoista, jotka perustuvat lähes yksinomaan ulkonäköön jne. Minusta tällainen on sairasta. En ymmärrä miten ulkonäöstä on tehty jonkinlainen puolijumala, jopa niin pitkälle, että ei-pinnallisia ihmisiä ei uskota olevan suunnilleen olemassakaan enää. Toivoisin että sen verran ytitettäisiin kuitenkin vielä kunnioittaa kanssaihmisiään, että säästetään ne ulkonäkökommentoinnit omaan tuttavapiiriin. Tuntemattomat ihmiset voisi oikeasti jättää rauhaan ulkonäköarvioinneilta.

Itse olen ilmeisesti hyvännäköinen, sillä saan kuulla siitä kyllästymiseen asti ja useinmiten nimenomaan tuntemattomilta ihmisiltä. En ala tiuskimaan tai kiukuttelemaan, mutta en kyllä viitsi olla kiittelemässäkään koko aikaa. En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut ulkonäköasioista yleensäkään. Ei juuri kiinnosta edes oma ulkonäkö muiden ulkonäöstä nyt puhumattakaan. Omaan mieheeni rakastuin ekana siksi, että hän ei ollut lainkaan ulkonäkökeskeinen.

Aloittajan lapsi ei käyttäytynyt ollenkaan huonosti, koska äidilleenhän hän supatti ja ihailunsa oli varmasti vilpitöntä. Ehkä sillä naisella oli vain huono päivä, mutta ei hänen silti olisi tarvinnut lapselle tiuskia.

Naisella oli todennäköisesti vain huono päivä tai sitten pitkittynyttä stressiä, joka nyt vain sattui purkautumaan lapseesi tai sitten hän vain oli joku avohoitopotilas. 

En sinuna olisi huolissani. Kertoisin vain lapselle, että tällä naisella nyt vain oli vähän känkkäränkkäpäivä alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo naisella saattoi olla huono päivä, kenties hänen miehensä on juuri jättänyt hänet ja tunnustanut että ihastui vain naisen ulkonäköön, ehkä hänellä olikin peruukki syöpähoitojen vuoksi tms. Ei kaikista lapset ole niin ihania etteikö ne voisi välillä ärsyttää vaikkei mitään "oikeaa" syytä olisi samalla tavalla kuin aikuiset. Itseäni lapsissa rasittaa juuri se kun ne saa sanoa ihan mitä vain ja käyttäyttä miten vain ja aina pitää vain ymmärtää "kun sehän on lapsi". Lastenkin sanat voi loukata/triggeröidä jotain.

Ei kai hyvää tarkoittavalle lapselle silti pidä mennä tiuskimaan. Vähän itsehillintää, vaikka ärsyttäisikin. Lapsihan ei sanonut sitä edes naiselle, vaan hiljaa äidilleen.

Kyllä minullakin on vieteri paikoin niin tiukalla, että aivan älyttömän pienetkin asiat saavat flippaamaan. Yksinäinen ihminen mm. voi olla kuin ladattu ase tuolla ulkona, jos ei ole ketään kenelle jutella. Toki syitä voi olla miljoonia.

Törmäsitte selvästi miesvihaajaan, koska lapsesi on poika.

Tälläkin palstalla näkee niin sairaita tekstejä jopa poikalapsista, että oksat pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon naisen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta kyllä siinä pieni totuuden siemen oli. Vain kaunis antaitsee tulla kehutuksi? Ja seurassa kuiskiminen on rumaa. 

Samaa mieltä tuosta kuiskimisesta, ja sanoinkin lapselle, että joskus jos kuiskii toisesta, hänelle voi jopa tulla sellainen olo, että puhutaan hänestä pahaa, eikä sellainen siis kannata, vaikka sanoitkin tosi ihanasti. Ja kerroin olevani ylpeä hänestä. Mainitsin myös, että naisella saattoi olla tosi huono päivä, kun kivatkin kommentit ärsyttävät ja ettei sitä kannata jäädä noin hienon pojan murehtimaan.

Lapseni ei missään nimessä ajattele kyllä noin, että ulkonäkö olis tärkein, ja on aika erikoista aikuiselta, jos hän ajattelee yhden kehun poissulkevan kaiken muun. Melkoista syväanalyysiä yhdestä pienen lapsen positiivisesta kommentista...

ap

Minusta sinä nyt ohitat elävää oppimateriaalia ja yrität luoda lapsellesi ihanne maailman, jota ei ole. Vieraisiin pöytiin ei pidä huudella vaikka sanat olisi kuinka kauniita.

Että suu mutrussa vaan eteenpäin, niinkö? Minusta Suomessa ei todellakaan ole liikaa positiivisuutta, joten tuollaiset kiellot ovat kyllä kovin erikoisia ja surullisia. Mitä pahaa tuollaisesta voisi tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Noo naisella saattoi olla huono päivä, kenties hänen miehensä on juuri jättänyt hänet ja tunnustanut että ihastui vain naisen ulkonäköön, ehkä hänellä olikin peruukki syöpähoitojen vuoksi tms. Ei kaikista lapset ole niin ihania etteikö ne voisi välillä ärsyttää vaikkei mitään "oikeaa" syytä olisi samalla tavalla kuin aikuiset. Itseäni lapsissa rasittaa juuri se kun ne saa sanoa ihan mitä vain ja käyttäyttä miten vain ja aina pitää vain ymmärtää "kun sehän on lapsi". Lastenkin sanat voi loukata/triggeröidä jotain.

Joo, mutta kehuihin ei saa vastata tylyllä tiuskaisulla.

Se oli telaketjufeministi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapselle voi kyllä opettaa, että vieraiden ihmisten ulkonäköä ei ole syytä kommentoida mitenkään, ei edes kehua. Voi sanoa että hiljaa mielessään voi toki ihailla ja kertoa kotona äidille tms. Mutta ulkonäkö ei ole sellainen asia, jonka perusteella on sopivaa alkaa tuikituntemattomia ihmisiä arvioimaan, ei vaikka toinen olisikin kaunis.

Minua ärsyttää ja toisinaan oikein kuvottaa nykymaailman suorastaan sairaalloiseksi mennyt ulkonäkökeskeisyys. Tuntuu että joka asiassa ihmiset ovat jatkuvasti arvioimassa toisten ulkonäköä. Jopa poliitikkoja joko moititaan tai ihaillaan ulkonäön perusteella ennen kuin heidän edustamiensa poliittisten mielipiteiden vuoksi. Elämänkumppania valitessa on ihan normaalia pitää kumppanin ulkonäköä yhtä tärkeänä tai jopa tärkeämpänä asiana kuin luonnetta ja henkistä yhteensopivuutta. Jauhetaan jostain ihmisten markkina-arvoista, jotka perustuvat lähes yksinomaan ulkonäköön jne. Minusta tällainen on sairasta. En ymmärrä miten ulkonäöstä on tehty jonkinlainen puolijumala, jopa niin pitkälle, että ei-pinnallisia ihmisiä ei uskota olevan suunnilleen olemassakaan enää. Toivoisin että sen verran ytitettäisiin kuitenkin vielä kunnioittaa kanssaihmisiään, että säästetään ne ulkonäkökommentoinnit omaan tuttavapiiriin. Tuntemattomat ihmiset voisi oikeasti jättää rauhaan ulkonäköarvioinneilta.

Itse olen ilmeisesti hyvännäköinen, sillä saan kuulla siitä kyllästymiseen asti ja useinmiten nimenomaan tuntemattomilta ihmisiltä. En ala tiuskimaan tai kiukuttelemaan, mutta en kyllä viitsi olla kiittelemässäkään koko aikaa. En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut ulkonäköasioista yleensäkään. Ei juuri kiinnosta edes oma ulkonäkö muiden ulkonäöstä nyt puhumattakaan. Omaan mieheeni rakastuin ekana siksi, että hän ei ollut lainkaan ulkonäkökeskeinen.

Aloittajan lapsi ei käyttäytynyt ollenkaan huonosti, koska äidilleenhän hän supatti ja ihailunsa oli varmasti vilpitöntä. Ehkä sillä naisella oli vain huono päivä, mutta ei hänen silti olisi tarvinnut lapselle tiuskia.

Sä oot väärässä tämän ajan erilaisuudesta. Tämä aika ei ole sen kummempi kuin muukaan. Jo antiikin aikana miellettiin, että kaunis on hyvä ja ruma paha. (Antiikin patsaiden mallina ei ole muuten toiminut vain yksi ihminen, vaan usea. Eli jaloille eri, selälle eri jne. Näin saatiin aikaan ideaali ja kaunis ihminen. Sen ajan photoshoppia).

Kauneutta on aina arvostettu. Kaikista mahdollisista pe***kuvista somessa ja muovisista ripsistä huolimatta uskon, että tässä ajassa on ulkonäön merkitystä uskallettu edes nostaa puheenaiheeksi.

Jos ei tunne historiaa, on helppo uskoa, että kaikki oli ennen paremmin ja olla huomaamatta positiivista kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo naisella saattoi olla huono päivä, kenties hänen miehensä on juuri jättänyt hänet ja tunnustanut että ihastui vain naisen ulkonäköön, ehkä hänellä olikin peruukki syöpähoitojen vuoksi tms. Ei kaikista lapset ole niin ihania etteikö ne voisi välillä ärsyttää vaikkei mitään "oikeaa" syytä olisi samalla tavalla kuin aikuiset. Itseäni lapsissa rasittaa juuri se kun ne saa sanoa ihan mitä vain ja käyttäyttä miten vain ja aina pitää vain ymmärtää "kun sehän on lapsi". Lastenkin sanat voi loukata/triggeröidä jotain.

Joo, mutta kehuihin ei saa vastata tylyllä tiuskaisulla.

KYLLÄ SAA! Jos joku aloittajan kakaran tapainen pikkupoika sanoo minusta jotain, se poika on vaikeavammainen lopun elämäänsä. Kaikki eivät tykkää pikkupojista. Opettakaa se pojillenne, jos haluatte niiden psysyvän terveinä ja elossa.