Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?
15.10.2018 |
Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, jotka eivät koskasn kutsu kylään. Tulevat kyllä milellään meille iltaa istumaan ja lähtevät esim. keikoille tai leffaan. Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän juuri naisilla on niin usein tarve tavata ystäviään siellä kotona? Pahimmillaan toisen lapset ja mies ovat kuuntelemassa ja häiritsemässä juttelua. Miehet taas monesti tapaavat toisiaan rennosti kodin ulkopuolella ilman häiriötekijöitä..
Koska nainen kutsuu kotiinsa saadakseen kehuja. Haluaa esitellä uusia verhojaan tai leivonnaisbravuuriaan eli mokkapaloja. Sitten kutsutun tehtävä on ihastella sisustusta sekä maistaa ja kehua kaikkia tarjottavia. Vastavuoroisesti naisen pitää päästä katsomaan kaverinsa sisustusta sekä arvioimaan tämän leivontataitoja. Miehiltä puuttuvat nämä ulkoiset kilpailuelementit kaverisuhteistaan.
Mä vihaan joissain kavereissani juuri näitä piirteitä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin mammakokoontumiset jonkun kotona. Kotia on puunattu kaksi päivää, niin että se näyttää sisustuslehdestä kuvatulta ja emäntä on herännyt klo 5.00 leipomaan ja esittää hymyssä suin kuinka näppärä emäntä hän on. "Ainahan meillä tällaista on ja ihan vasemmalla kädellä vähän leipaisin." Taaperoa sitten kehutaan kuinka erinomainen ja osaava hän on. Huushollia esitellään ja sisustusratkaisuja käydään yksityiskohtaisesti läpi. Sitten kerrataan jokaisen synnytykset vaihe vaiheelta, käydään läpi Erkin unirytmit ja vaipan sisällöt. Lopuksi puhutaan vielä lastenvaatteista ja emäntä yrittää kaupata Erkin vanhoja potkuhousuja meidän Liisalle. Kun vihdosta ja viimein pääset ulos tuosta estrogeenihelvetistä tiedät, että et ikinä halua kutsua tuota ihmistä kotiisi. Ulkona voidaan ehkä nähdä, mutta ei meillä.
Eli naisilla siihen kotiin liittyy aina jokin kilpavarustelu. Koti oli entisaikoinakin naisten elinaluetta ja edelleen meillä naisilla on tarve kilpailla sillä. Mulla on kaunis ja siisti koti, enkä mä ole pihikään, mutta mua ärsyttää asettaa kotini ja samalla itseni toisten arvosteltavaksi.
Tolla asenteella kutsut vähenee. (Mikä on varmaan tarkoituksesikin.) Ja toi kilpailuasetelma on ihan omassa päässäsi.
Kärsitkö alemmuuskompleksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Yleensä kahviloissa on kuitenkin jonkinlaista ylimääräistä ääntä, jos ei nyt ihan meluisaa taustamusiikkia olisikaan, ja ainakin harvoin hyvätasoisissa kahviloissa saa istua ystävänsä kanssa vain kahdestaan sen parisen tuntia, jolloin keskustellaan ja vaihdetaan kuulumisia toinen toisilleen. Kyllä kahvilassa aina muitakin asiakkaita yleensä on naapuripöydissä istuskelemassa ja saattavat hyvinkin etenkin yksin ollessaan keskittyä olemaan kuulolla, mitä naapuripöydissä jutellaan.
Joten kyllähän aina mukavampaa on kyläillä jomman kumman kodissa, kun halutaan päin yhteen tavata.
Monilla on kotonaankin jatkuvaa hälinää ja keskeytyksia, jos on lapsia. Joillain vielä mieskin tulee kyselemään milloin mitäkin tai istahtaa saman kahvipöydän ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Yleensä kahviloissa on kuitenkin jonkinlaista ylimääräistä ääntä, jos ei nyt ihan meluisaa taustamusiikkia olisikaan, ja ainakin harvoin hyvätasoisissa kahviloissa saa istua ystävänsä kanssa vain kahdestaan sen parisen tuntia, jolloin keskustellaan ja vaihdetaan kuulumisia toinen toisilleen. Kyllä kahvilassa aina muitakin asiakkaita yleensä on naapuripöydissä istuskelemassa ja saattavat hyvinkin etenkin yksin ollessaan keskittyä olemaan kuulolla, mitä naapuripöydissä jutellaan.
Joten kyllähän aina mukavampaa on kyläillä jomman kumman kodissa, kun halutaan päin yhteen tavata.
Melulle aistiyliherkkänä olen tästä samaa mieltä. Kahvilakäynnin jälkeen olen aika stressaantunut. Vaikea keskittyä toisen puheisiin kaikenlaisten ylimääräisten äänten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.
Voihan sitä kestitä esim.kahvilassa.
Voit tehdä niin, mutta jos olet itse vuosikausia kyläillyt vain ainoastaan ystäväsi kotona, etkä vuosikausiin ole enää itse kutsunut vastaavasti ystääväsi omaan kotiisi nauttimaan kahvikestauksestasi, niin älä kuvittele, että ystäväsi on enää hirvittävän kiinnostunut sinusta ja sun habituksestasi edes nähdä sinua enää missään kahvilan pöydän ääressäkään: Mokomakin itsekäs hyväksikäyttäjä!
Lopetin kutsumisen kun mitään ei kuulunut viidennen kutsumisyrityksen jälkeen. En anele tai kumartele ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.
Voihan sitä kestitä esim.kahvilassa.
Voit tehdä niin, mutta jos olet itse vuosikausia kyläillyt vain ainoastaan ystäväsi kotona, etkä vuosikausiin ole enää itse kutsunut vastaavasti ystääväsi omaan kotiisi nauttimaan kahvikestauksestasi, niin älä kuvittele, että ystäväsi on enää hirvittävän kiinnostunut sinusta ja sun habituksestasi edes nähdä sinua enää missään kahvilan pöydän ääressäkään: Mokomakin itsekäs hyväksikäyttäjä!
Ohis... mä kyllä kutsun, mutta en kotiini. Tarjoan oikein mielelläni asuntovelkaisille, hoitovapaalla oleville tai muuten ei-niin-hyvin-toimeentuleville ystävilleni ravintolassa ruuat juomineen, vaikka he vastineeksi tarjoavat minulle vain kotonaan kahvia ja jotain itse tekemäänsä leivonnaista. En koe käyttäväni heitä hyväkseni, asiaa tosin voi miettiä myös toisinpäin eli kuka käyttikään hyväkseen ja ketä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.
Voihan sitä kestitä esim.kahvilassa.
Voit tehdä niin, mutta jos olet itse vuosikausia kyläillyt vain ainoastaan ystäväsi kotona, etkä vuosikausiin ole enää itse kutsunut vastaavasti ystääväsi omaan kotiisi nauttimaan kahvikestauksestasi, niin älä kuvittele, että ystäväsi on enää hirvittävän kiinnostunut sinusta ja sun habituksestasi edes nähdä sinua enää missään kahvilan pöydän ääressäkään: Mokomakin itsekäs hyväksikäyttäjä!
Näin juuri. Vuosien lokkeilua ei yksillä pullakahveilla kuitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän juuri naisilla on niin usein tarve tavata ystäviään siellä kotona? Pahimmillaan toisen lapset ja mies ovat kuuntelemassa ja häiritsemässä juttelua. Miehet taas monesti tapaavat toisiaan rennosti kodin ulkopuolella ilman häiriötekijöitä..
Voihan sen miehensä ja lapset laittaa ulkoilemaan tai menemään vaikkapa jonnekin muualle sinä päivänä tai iltana, kun ystäväsi tulee kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Yleensä kahviloissa on kuitenkin jonkinlaista ylimääräistä ääntä, jos ei nyt ihan meluisaa taustamusiikkia olisikaan, ja ainakin harvoin hyvätasoisissa kahviloissa saa istua ystävänsä kanssa vain kahdestaan sen parisen tuntia, jolloin keskustellaan ja vaihdetaan kuulumisia toinen toisilleen. Kyllä kahvilassa aina muitakin asiakkaita yleensä on naapuripöydissä istuskelemassa ja saattavat hyvinkin etenkin yksin ollessaan keskittyä olemaan kuulolla, mitä naapuripöydissä jutellaan.
Joten kyllähän aina mukavampaa on kyläillä jomman kumman kodissa, kun halutaan päin yhteen tavata.
Monilla on kotonaankin jatkuvaa hälinää ja keskeytyksia, jos on lapsia. Joillain vielä mieskin tulee kyselemään milloin mitäkin tai istahtaa saman kahvipöydän ääreen.
Kauheaa. Mieskin istuu pöytään. Oletteko te muut tässä keskustelussa 18-vuotiaita? Kun puhutaan kylään kutsumisesta, voidaan tarkoittaa myös kokonaisia perheiden vierailuita. Ei minua aikoinaan nuorena likkakavereiden yksipuoliset vierailut niin rassanneet. Nyt lapsiperheellisenä kyllä rassaa, jos vastakutsua ei toiseen lapsiperheeseen koskaan kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Yleensä kahviloissa on kuitenkin jonkinlaista ylimääräistä ääntä, jos ei nyt ihan meluisaa taustamusiikkia olisikaan, ja ainakin harvoin hyvätasoisissa kahviloissa saa istua ystävänsä kanssa vain kahdestaan sen parisen tuntia, jolloin keskustellaan ja vaihdetaan kuulumisia toinen toisilleen. Kyllä kahvilassa aina muitakin asiakkaita yleensä on naapuripöydissä istuskelemassa ja saattavat hyvinkin etenkin yksin ollessaan keskittyä olemaan kuulolla, mitä naapuripöydissä jutellaan.
Joten kyllähän aina mukavampaa on kyläillä jomman kumman kodissa, kun halutaan päin yhteen tavata.
Monilla on kotonaankin jatkuvaa hälinää ja keskeytyksia, jos on lapsia. Joillain vielä mieskin tulee kyselemään milloin mitäkin tai istahtaa saman kahvipöydän ääreen.
Kauheaa. Mieskin istuu pöytään. Oletteko te muut tässä keskustelussa 18-vuotiaita? Kun puhutaan kylään kutsumisesta, voidaan tarkoittaa myös kokonaisia perheiden vierailuita. Ei minua aikoinaan nuorena likkakavereiden yksipuoliset vierailut niin rassanneet. Nyt lapsiperheellisenä kyllä rassaa, jos vastakutsua ei toiseen lapsiperheeseen koskaan kuulu.
Nyt olikin kyseessä se, että kahviloissa on muitakin ihmisiä ja siten hälinää. Jotkut eivät voi sen vuoksi mennä kahviloihin vaan haluavat tavata jonkun kotona. Pointtini oli vain, että eipä siellä kotonakaan aina ole täysin hiljaista ja kahdenkeskistä, jos ei satu olemaan lapseton sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on muutenkin kovin ihmeellisiä. Meillä vierailee säännöllisesti kaksilapsinen perhe, joka tulee kolmen tunnin ajomatkan päästä. Kutsumme heitä lomilla tai viikonloppuina ja he tulevat noin klo 13 aikaan, jolloin meillä tietysti on ruoka tarjolla. Perheen äiti on tyytyväinen, että lapset saavat heti ruokaa, kun alkaa olla jo nälkä. Kun meidät kerran kutsuttiin vastavierailulle, aikuisille iskettiin käteen viinilasi ja lapsille ei mitään. Kun klo tuli parin tunnin päästä 15, perheen äiti nousu ylös ja yllättäen totesi, että lähtisivätkö miehet kauppaan ostamaan jotain grillattavaa. Meidän lapset olivat jo aivan näännyksissä, mutta saatiin kuin saatiinkin ruokaa klo 18. Päätimme, että jos meidät vielä kutsutaan kylään sinne, menemme ensin Mäkkärin kautta.
No voi ihmettä. Jotkut ihmiset elää eri tavalla kuin te. Kyllä meilläkin on ruoka-ajat n. Klo 11 ja klo 17-18. Jos ei tule noihin aikoihin ,kannattaa tosiaan matkalla syödä.
No joissain piireissä on tapana että ruoka odottaa pitkän matkan takaa tulevia riippumatta siitä mihin aikaan talonväki itse syö. On tosin ehkä vähän katoavaa kansanperinnettä tämä mutta edelleen jotkut noudattaa
Näinpä, ja tietenkin silloin, jos olet vieraita kutsunut, niin haluat myös vieraille tarjoilla ruokaa juomaa yms. Yllätysvieraat sitten erikseen, mutta kyllä heillekin haluaisin tarjota.
Oli kyllä uskomaton kommentti joltakin, että kutsuvat vieraita, syövät itse klo 11 ja vieraat tulevat pitkästä matkasta niin seuraavan kerran tarjotaan jotain klo 17. Ei ton juntimpaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nykyään tommonen ystävä, koska
- kutsuin monesti, mutta kukaan ei tullut, aina pitää nähdä yhden kaverin vanhassa pienessä talossa, joka on kaikkein kauimpana mistään
- tämä on myös mieheni ja lasteni koti. Heidän ei tarvitse kärsiä meidän tyttöjen jutuista, enkä halua häätä heitä kotoaan siksi aikaa, kun minä juoruilen kavereiden kanssa
-olen mukavuuden haluinen, haluan rötväillä sohvalla verkkareissa ilman ylimääräisiä silmäpareja
- haluan nauttia kauniista, siististä, suuresta kodistani perheeni kanssa.
En kutsu mieheni takia, jolla on mielenterveys- ja alkoholiongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nykyään tommonen ystävä, koska
- kutsuin monesti, mutta kukaan ei tullut, aina pitää nähdä yhden kaverin vanhassa pienessä talossa, joka on kaikkein kauimpana mistään
- tämä on myös mieheni ja lasteni koti. Heidän ei tarvitse kärsiä meidän tyttöjen jutuista, enkä halua häätä heitä kotoaan siksi aikaa, kun minä juoruilen kavereiden kanssa
-olen mukavuuden haluinen, haluan rötväillä sohvalla verkkareissa ilman ylimääräisiä silmäpareja
- haluan nauttia kauniista, siististä, suuresta kodistani perheeni kanssa.
Itsekö yläpeukutit? Oletko koskaan kuullut, että myös perheet vierailevat toistensa luona ja kaiken lisäksi lapset nauttivat sellaisesta.
Aika jotenkin...maalaiselta kuulostaa että aina pitäisi olla jonkun kotona ja sitten loukkaannutaan verisesti jos ei kutsua toisen kotiin kuulu. Käsittääkseni tämä on maalla tapana kun autolla liikutaan ja kahviloita ei ole. En minä kutsu ikinä ketään kotiini, en edes perheenjäseniä. Syynä pieni asunto, ajoittainen tilanpuute ja siitä johtuva epäjärjestys. En selittele mutta tämän keskustelun tarkoituksenahan on avata vähän näkökulmaa toisella tavallakin ajattelevien maailmaan. Ei se vaan kaikkien elämään kuulu, syystä tai toisesta. Sitä kuuluu silloin kunnioittaa ja tavata jossain muualla.
Ja kuten sanottu, kutsuttu voi viedä sitten kahvit ja kahvipullat niin ei tule emännälle turhia kuluja, jos se nyt on niin euron päälle. Ja voin auttaa siivouksessakin.
Anoppia olen seurannut, että ei kutsu ketään kotiinsa jonne mahtuu ehkä yksi vieras koska anoppi on hamsteri ja koti täynnä schaissea. Anoppi kyllä mielellään lokkeilee muiden luona kylässä ja syömässä ja esittää hienoa rouvaa. Mitä paremmat tarjoilut sitä paremmalla mielen menee kylään. Arvostelee tosin toisten tekemät ruuat jne ja analysoi joka suupalan. Saattaa kurkkia televisioiden taakse jne onko pölyä tms. Jouluisin istuu aina valmiiseen suvun pöytään eikä laita rikkaa ristiin. Tosin muistaa huomauttaa aina joulupöydästä ja sen ruuista jne. Ja kokoajan pitää itseään esillä jutuilla hänestä itsestään. Lopuksi riidan kautta lähtee sieltäkin. Minulle tilitti kerran vartin kuinka ei ole elämässään ikinä tehnyt yhtään asiaa väärin. No jo tuo jatkuva lokkeilu on väärin ja oikeastaan en montaa asiaa tiedä jonka olisi oikein tehnyt...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.
Juu, tälläinen on yksi minunkin ystävistäni. Viimeksi kolme vuotta sitten tarjosin kotonani jopa kahdet sapuskat alkoholijuomineen ja parit kahvit herkkuineen, ja niin viihtyi vieraana kotonani kokonaisen päivän, ei meinannut kotiinsa malttaa lähteä, kunnes sitten iltamyöhäisellä miehensä haki hänet autollaan toiseen lähikaupunkiin eli kaikella tavalla passattu lapseton akka kyseessä.
Olenkin tässä sitten viime vuodet varttunut vastakutsua, mutta eipä ole kuulunut eikä näkynyt, jonnekin ravintolaan kylläkin, mutta eipähän kiinnosta. Ei sen puoleen mulle riittää tuonkaltaisen henkilön kanssa seurustella puhelimitsekin. Kiitän luojaani, ettei ole onnekseni AINUT ystäväni ja ihmissuhteeni tässä elämässä lyhyessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän juuri naisilla on niin usein tarve tavata ystäviään siellä kotona? Pahimmillaan toisen lapset ja mies ovat kuuntelemassa ja häiritsemässä juttelua. Miehet taas monesti tapaavat toisiaan rennosti kodin ulkopuolella ilman häiriötekijöitä..
Voihan sen miehensä ja lapset laittaa ulkoilemaan tai menemään vaikkapa jonnekin muualle sinä päivänä tai iltana, kun ystäväsi tulee kylään.
Täh? Ei kai ketään voi häätää kotoaan siksi että kaveri on tulossa kylään? Ihme justiinoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Yleensä kahviloissa on kuitenkin jonkinlaista ylimääräistä ääntä, jos ei nyt ihan meluisaa taustamusiikkia olisikaan, ja ainakin harvoin hyvätasoisissa kahviloissa saa istua ystävänsä kanssa vain kahdestaan sen parisen tuntia, jolloin keskustellaan ja vaihdetaan kuulumisia toinen toisilleen. Kyllä kahvilassa aina muitakin asiakkaita yleensä on naapuripöydissä istuskelemassa ja saattavat hyvinkin etenkin yksin ollessaan keskittyä olemaan kuulolla, mitä naapuripöydissä jutellaan.
Joten kyllähän aina mukavampaa on kyläillä jomman kumman kodissa, kun halutaan päin yhteen tavata.
Melulle aistiyliherkkänä olen tästä samaa mieltä. Kahvilakäynnin jälkeen olen aika stressaantunut. Vaikea keskittyä toisen puheisiin kaikenlaisten ylimääräisten äänten takia.
Mä en jaksa aistiyliherkkiä, kun kaikki tavallinen on heidän kanssaan niin vaikeaa.
Mä oon semmonen että en yleensä kutsu meille ketään muuta kun siskoni. Johtuu ehkä siitä että meillä ei yleensä ole mitään tarjottavaa ja teen asiakaspalvelua työkseni niin ei hirveästi jaksa vapaa-ajalla kestitä ketään.