Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?
15.10.2018 |
Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, jotka eivät koskasn kutsu kylään. Tulevat kyllä milellään meille iltaa istumaan ja lähtevät esim. keikoille tai leffaan. Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta.
En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.
Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?
Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.
Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?
Ystäväni on työtön ja rahaton.
Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.
Ajattele positiivisesti: hän ei halua pihviä vaan tyytyy pullaan ja kekseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta.
En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.
Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?
Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.
Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?
Ystäväni on työtön ja rahaton.
Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.
Sittenhän on vain kohtuullista, että sinä tarjoat pullat ja kahvit. Minäkin tarjoan vähävaraisille ystävilleni.
Olen itse kotihoidontuella, joten en minäkään kylve rahassa.
Olen varmaankin ystävä joka ei kutsu ketään kotiinsa. Olen kutsunut ainoastaan vanhinta kaveriani jonka kanssa olemme olleet tuttuja yli 35 vuotta. Syynä siihen miksi en kutsu ketään on se että kaikki tuttuni ovat sisustushulluja ja puhuvat muutenkin selän takana p.skaa toisista joten koen että kun kerran oma kotini ei ole suoraan sisustuslehdistä en halua ketään arvostelemaan kotiani. Kotini on paikka jossa saan olla miten haluan eikä tarvitse välittää sopiiko verhot sohvan väreihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta.
En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.
Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?
Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.
Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?
Ystäväni on työtön ja rahaton.
Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.
Sittenhän on vain kohtuullista, että sinä tarjoat pullat ja kahvit. Minäkin tarjoan vähävaraisille ystävilleni.
Olen itse kotihoidontuella, joten en minäkään kylve rahassa.
Mä luulen, että tuo järjestely sopiikin teille molemmille. Jos hän alkaisi tarjota pullat, sitten varmaan sinä vastineeksi alkaisit vuodattaa omaa maailmantuskaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta.
En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.
Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?
Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.
Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?
Ystäväni on työtön ja rahaton.
Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.
Sittenhän on vain kohtuullista, että sinä tarjoat pullat ja kahvit. Minäkin tarjoan vähävaraisille ystävilleni.
Olen itse kotihoidontuella, joten en minäkään kylve rahassa.
Mä luulen, että tuo järjestely sopiikin teille molemmille. Jos hän alkaisi tarjota pullat, sitten varmaan sinä vastineeksi alkaisit vuodattaa omaa maailmantuskaasi.
Olet suhteellisen epämiellyttävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun tuttavapiirissäni on niin, että minun luona (meillä) ei käy kukaan. Oletetaan kyllä että minä jaksaisin ja haluaisin käydä muiden kodeissa.
En jaksa. Enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta.
En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.
Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?
Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.
Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?
Ystäväni on työtön ja rahaton.
Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.
Sittenhän on vain kohtuullista, että sinä tarjoat pullat ja kahvit. Minäkin tarjoan vähävaraisille ystävilleni.
Olen itse kotihoidontuella, joten en minäkään kylve rahassa.
Mä luulen, että tuo järjestely sopiikin teille molemmille. Jos hän alkaisi tarjota pullat, sitten varmaan sinä vastineeksi alkaisit vuodattaa omaa maailmantuskaasi.
Olet suhteellisen epämiellyttävä ihminen.
Kiitos samoin :) Mulla ei ole mitään tarvetta päästä toisten koteihin syömään pullaa. En edes erityisemmin välitä pullasta, mutta jos välittäisin, en kokisi ongelmana, että minä tarjoan pullat. Ostaisinhan mä niitä kuitenkin itselleni, jos kerran pitäisin pullasta. Tuskin yksi pulla silloin tällöin sinuakaan konkurssiin vie?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta.
En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.
Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?
Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.
Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?
Ystäväni on työtön ja rahaton.
Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.
Ohis...onko tällä ystävälläsikin lapsia?
En jaksanut lukea kuin alkupään kommentteja. Päätin lukea viimeisen ja bingo. Joku toinenkin on samoilla linjoilla mun kanssani. Omasta mielestä meillä on viihtyisä ja kodikas koti. Ventovierailla on hyvää sanottavaa, mutta ei sukulaisilla. Usein tuntuu, että he tulevat käymään vain silloin kun haluavat pönkittää omaa erinomaisuuttaan. Jopa oma mummo käy nälvimässä miten Suomen kaunein koti -ohjelmassakin sanottiin, että uutta kotia ei saa sisustaa vanhoilla tavaroilla. Enhän minä tuollaisesta ihan oikeasti loukkaannu. Lähinnä huvittaa. Ehkä kuitenkin kaipaisin vähän piristävämpää seuraa. Pikkumaisuus on uuvuttavaa. Siksi viihdyn kotona omissa oloissani.
Mun kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä asioista. Tykkään aidoista ihmisistä. Aitoudella en tässä tarkoita sitä, että sanoo mitä sylki suuhunsa tuo, vaan sitä että sanoo mielipiteensä niin hyvässä ja pahassa. Pelkän pahan sanojia riittää. Voi jessus kun joskus kyllästyttäis joku kehuskelija tai juoruilija. Kun ite käy kylässä, pääsee pois
halutessaan. Tuomisia vien aina kylään mennessäni. En sitten vaan toisten sapuskoilla käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaikki vieraat tuottavat iloa: osa tullessaan ja osa lähtiessään."
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?
Ei ole. Juuri siksi me puhutaan asioista, ettei kummallekaan ole epäselvää, mitä toinen haluaa. Emmekä myöskään tee asioita, joita emme halua tehdä. En pyydä ystävääni kanssani jonnekin, jos todellisuudessa en halua lähteä hänen kanssaan. En kutsu ystäviäni kylään, jos en halua heidän tulevan kylään tai jos kokisin, että mulla menee kohtuuttomasti aikaa, vaivaa ja rahaa heidän kestittämiseensä enkä saisi vastineeksi siitä mitään takaisin. En kutsu ystävääni kesämökilleni kertomatta, että odotan hänen osallistuvan siellä seinien maalaukseen ja sitten kärvistele kiukkuisena, kun ystäväni makoileekin päivät mökkirannassa. Mun mielestä ystävälle voi ihan hyvin sanoa, että "hei, olis kiva nähdä, mutta mä en jaksais nyt järjestää mitään, joten voitasko nähdä teillä?" Ei ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?
Lapsia laitetaan kuriin. Aikuiset osaavat sopivat asioista, koska eivät ole toisiinsa nähden auktoriteettiasemassa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?
Lapsia laitetaan kuriin. Aikuiset osaavat sopivat asioista, koska eivät ole toisiinsa nähden auktoriteettiasemassa.
-eri
Ystävyyssuhteista puhuttaessa kuriin laittaminen kuulostaa varsin oudolta. Ihan kuin toisella olisi valta määrätä, mitä toisen pitää tehdä. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään, ei muiden. Jos ei halua enää kestittää toista, lopettaa kestittämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?
Lapsia laitetaan kuriin. Aikuiset osaavat sopivat asioista, koska eivät ole toisiinsa nähden auktoriteettiasemassa.
-eriYstävyyssuhteista puhuttaessa kuriin laittaminen kuulostaa varsin oudolta. Ihan kuin toisella olisi valta määrätä, mitä toisen pitää tehdä. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään, ei muiden. Jos ei halua enää kestittää toista, lopettaa kestittämisen.
Normaalissa ystävyyssuhteessa yleensä toinen pyrkii vastavuoroisesti huomioimaan ystäväänsä ilman, että siitä joutuu erikseen huomauttamaan. Jos on jonkun aikaa nähty enemmän toisen luona, niin ystävä kutsuu sitten vaihteeksi useamman kerran hänen luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen.
Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?
Lapsia laitetaan kuriin. Aikuiset osaavat sopivat asioista, koska eivät ole toisiinsa nähden auktoriteettiasemassa.
-eriYstävyyssuhteista puhuttaessa kuriin laittaminen kuulostaa varsin oudolta. Ihan kuin toisella olisi valta määrätä, mitä toisen pitää tehdä. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään, ei muiden. Jos ei halua enää kestittää toista, lopettaa kestittämisen.
Normaalissa ystävyyssuhteessa yleensä toinen pyrkii vastavuoroisesti huomioimaan ystäväänsä ilman, että siitä joutuu erikseen huomauttamaan. Jos on jonkun aikaa nähty enemmän toisen luona, niin ystävä kutsuu sitten vaihteeksi useamman kerran hänen luokseen.
Kyllä, mutta jos toinen ei tee niin, voit vain itse lakata kutsumasta, jos et enää halua kutsua. Jos asia on ongelma, miksi pitäisi jatkaa kutsumista, joka vain lisää ongelmaa? Lopetat kutsumisen ja kutsut muita ystäviäsi, jotka ovat samaa mieltä vastavuoroisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
No minun tuttavapiirissäni on niin, että minun luona (meillä) ei käy kukaan. Oletetaan kyllä että minä jaksaisin ja haluaisin käydä muiden kodeissa.
En jaksa. Enää.
Tiedätkö mitä, ei sun oleteta tekevän ystävyytesi suhteen enää mitään, ja lopeta luulottelu ja oletukset, että ystäväsi haluaisikaan enää sinua kotiinsa vierailulle. He ovat unohtaneet sinut jo aikoja sitten.
Kelpaat kyllä ns. ystäväksi, mutta et ole enää bestisten joukossa vaan siitä seuraavassa vähemmän ystävät-seurassa.
Koeta kestää, itsepähän olet asiat ajanut tuohon jamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän juuri naisilla on niin usein tarve tavata ystäviään siellä kotona? Pahimmillaan toisen lapset ja mies ovat kuuntelemassa ja häiritsemässä juttelua. Miehet taas monesti tapaavat toisiaan rennosti kodin ulkopuolella ilman häiriötekijöitä..
Voihan sen miehensä ja lapset laittaa ulkoilemaan tai menemään vaikkapa jonnekin muualle sinä päivänä tai iltana, kun ystäväsi tulee kylään.
Täh? Ei kai ketään voi häätää kotoaan siksi että kaveri on tulossa kylään? Ihme justiinoita!
Häh? Siis sanot sitä miehesi ja lastesi häätämiseksi, jos kutsut ystäväsi kaikkien osapuolien sopimanasi päivänä ja varaat reilusti aikaa seurusteluun kutsutun ystäväsi kanssa, ja olet sopinut miehesi kanssa ja lastesi kanssa, että ovat sen aikaa kotonta pois paikalta, että saat ystäväsi kanssa parannella maailmaa ja rupatella kahvitellen.
Itsekin haluaisin mennä eräälle ystävistäni kylään niin, että hän olisi poistanut epäsosiaalisen miehensä siksi aikaa jonnekin harrastuksien pariin. Mutta eihän se ystävälleni käy, koska hän pelkää, että miehensä meneekin ex.vaimolleen kylään sillä aikaa, kun minä ja ystäväni ryystäisimme kahvetta ja herkkupullia napostelisimme:D
"Ulkoilemaan laittaminen ei minun korviini kuulosta yhteiseltä sopimukselta.
Sittenhän on vain kohtuullista, että sinä tarjoat pullat ja kahvit. Minäkin tarjoan vähävaraisille ystävilleni.