Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?

Minä olen sellainen siinä tapauksessa jos kaveri on kauhea possu. Yksi kaverini, nuori parikymppinen nainen niistää nenäänsä ”puhaltaen” räkäpallot lavuaariin ja jättää ne sinne huuhtelematta. Murusia, käytettyjä pumpulipuikkoja, meikkitahroja, likaisia astioita ja vaatteita joka puolella. Sen kämppä on aivan siivoton, joten jos ei ole ihan pakko, en mene sinne.

Muutaman kerran ko. kaveri tullut luokseni ja sikaillut minunkin luonani kuin omassa kodissaan. Lisäksi on kateuteen taipuvainen ja mm. halusi käydä vaatekaappini läpi ja kysyi olisiko jotain vaatetta jonka hän voisi saada.

Oma kotini on sellainen paikka, että haluan pitää sen turvallisen tuntuisena rauhoittumispaikkana ilman, että joku pilaa tämän mielikuvan.

N25

Vierailija kirjoitti:

Mulle ystävien näkemiset ovat tärkeitä lepohetkiä arjesta ja haluan viettää ne mieluummin kuoharilasin ja leivoksen kera viihtyisässä kahvilassa kuin kotona puklirättien ja lelukasojen seassa. Ei myöskään tarvi keksiä, minne mies ja vauva menevät siksi ajaksi, jos halutaan puhua yksityisemmistä aiheista. Ystävät ovat ilmeisesti samaa mieltä, kun ehdottavat itsekin lähinnä kahviloita, ravintoloita tai vaikka leffateatteria useammin kuin kotiaan.

Heh, tämä on muuten varmaan toinen syy, miksi meidän kotiin tullaan mielellään. Meillä ei ole puklulta haisevia mini-ihmisiä ja kämppä on suht siisti. Tajuavat jättää lapsetkin kotiin vieraillessaan, meidän koira nimittäin vihaa lapsia, eivätkä ne voi näin ollen olla sen kanssa samassa tilassa. Ja koska koira kuuluu meidän perheeseen, sitä ei tosiaankaan lukita minnekään erilliseen tilaan tai laiteta pihalle vain siksi, että joku haluaa tuoda vaahtosammuttimen kokoisen jälkikasvun mukanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ystävä, joka aina halusi nähdä joko minun luonani tai kahvilassa. En ollut tyytyväinen siihen, etten saanut kutsuja hänen luokseen. Yritin usein ehdottaa tapaamista toisen luona, mutta aina oli hänestä kivempi tulla joko meille tai nähdä kahvilassa. Lopulta kyllästyin häneen. Silloin hän ilmeisesti ymmärsi, ettei ystävyys ollutkaan balanssissa ja pyysi kotiinsa. Minulta oli kuitenkin siinä vaiheessa jo kiinnostus toisen seuraa kohtaan päättynyt kauan sitten.

Juupa, tuonlaisesti siinä sitten käy, kuten viimeisessä lauseessasi kerrot.  Minulla on yhden ystäväni kanssa ollut samankaltainen tilanne tapaamistemme suhteen jo monta vuotta. 

Olemme kuitenkin ystäviä keskenämme vielä toistaiseksi, mutta vain näiden teknisten laitteiden välityksellä eli puhelimitse jne.  

Olen huomannut itsessäni sen ilmiön tämän kaltaisen ihmisen suhteen, ettei enää edes kiinnosta nähdä häntä kasvotusten.   Ehkä sitten jos ja kun käy jommalle kummalle jotain ikävää, niin onkin helpompaa sietää, kun ei olla tavattu edes toisiamme päin yhteen vuosikausiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ystävien kanssa voi PUHUA. Jos jokin tarjous on ehdollinen, senkin voi sanoa ("kutsun sinut meille, jos vastineeksi sinä kutsut minut teille", "tarjoan sulle ravintolassa ruuat, jos tulet auttamaan muutossa"). Ei kai ystävien kesken tarvitse kursailla ja odottaa, että toinen tekee niinkuin sisimmässäsi toivot? Vieraampien kesken voikin odottaa jotain Käytöksen kultaisen kirjan -sääntöjä, mutta ystäville voi sanoa suoraan. Ei kai ystävyyssuhteiden tarvitse olla niin  virallisia ja muodollisia? Jos sanominen ei auta, voi lopettaa kutsumisen. 

Onko sinulla tapana käyttää ystäviäsi yksipuolisesti hyväksi? Ja ajatella sen olevan heidän ongelmansa, mikäli he eivät laita sinua kuriin?

Lapsia laitetaan kuriin. Aikuiset osaavat sopivat asioista, koska eivät ole toisiinsa nähden auktoriteettiasemassa.

-eri

Ystävyyssuhteista puhuttaessa kuriin laittaminen kuulostaa varsin oudolta. Ihan kuin toisella olisi valta määrätä, mitä toisen pitää tehdä. Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään, ei muiden. Jos ei halua enää kestittää toista, lopettaa kestittämisen.

Normaalissa ystävyyssuhteessa yleensä toinen pyrkii vastavuoroisesti huomioimaan ystäväänsä ilman, että siitä joutuu erikseen huomauttamaan. Jos on jonkun aikaa nähty enemmän toisen luona, niin ystävä kutsuu sitten vaihteeksi useamman kerran hänen luokseen.

Kyllä, mutta jos toinen ei tee niin, voit vain itse lakata kutsumasta, jos et enää halua kutsua. Jos asia on ongelma, miksi pitäisi jatkaa kutsumista, joka vain lisää ongelmaa? Lopetat kutsumisen ja kutsut muita ystäviäsi, jotka ovat samaa mieltä vastavuoroisuudesta.

Näin minä olen tehnytkin.  Jos kerta ei vastakutsua tule, niin se on sitten siinä se ystävyys!