Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kauhea alemmuuskompleksi suhteessa ystäväperheisiin. Tuntuu että kaikilla on paljon kauniimmat kodit ja tyylikkäämmät sisustukset kuin meillä. En osaa sisustaa enkä ole siitä erityisen kiinnostunut. Mutta kun meillä on vieraita, tiedostan aina selvästi meidän kodin nuhjuisuuden.

Miksi sitten et tee kotisi nuhjuisuutelle mitään?

Siivoaisit kotisi ja kutsuisit ystäviäsi kylään kotiisi, ja valmistaisit tarjoilemiset tai hommaisit leipomosta/kaupasta jotain purtavaa, ja kahvipannu tai teepannu porisemaan, ihan yksinkertaista, ei monimutkaista, mutta kun ei viitsitä, kun niin laiskotuttaa ja tuhat muuta tekosyytä, vaikkakin onhan niitä ihan uskottaviakin syitä, kuten eräs ystävistäni otti aikoinaan itselleen epäsosiaalisen kusipään miehekseen, niin hänen takiaan ystäväni ei voi kutsua ketään enää omaan kotiinsa!

Ymmärsit ehkä vähän väärin. Siivoamme kyllä, ei sotkuisuus ole ongelma. Ja kykenen kyllä leipomaan ja keittämään kahvit. Mutta kun kavereilla on niin hulppeita uusia taloja ja tyylihuonekaluja ja meillä ihan vaan 80-luvun tiilitalo, jossa on jo vähän vanhat ja kuluneet tapetit ja ihan tavalliset huonekalut. Alemmuuskompleksi on enemmän pääni sisällä, mutta kyllähän sen huomaa, miten toisille mennessä ihastellaan taloa, mutta meidän taloa ei koskaan.

Olen huomannut arastelevani kutsua uudempia tuttavuuksia tai työkavereita kylään. Vanhat ystävät kyllä kutsutaan ja vietämme ihan normaalisti synttärit ja muut merkkipäivät.

Ystävät kyselevät miksen koskaan juhli synttäreitä. No se johtuu siitä, että joka kerta kun kutsuin ystäviä juhlimaan niin kellään ei ollut aikaa, kun oli jotain muuta juuri silloin. Siksi pyydän muutenkin ystäviä kylään luokseni sanoilla "onko sinulla aikaa tulla kylään ensi viikolla?" ja he saavat päättää päivän.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät kyselevät miksen koskaan juhli synttäreitä. No se johtuu siitä, että joka kerta kun kutsuin ystäviä juhlimaan niin kellään ei ollut aikaa, kun oli jotain muuta juuri silloin. Siksi pyydän muutenkin ystäviä kylään luokseni sanoilla "onko sinulla aikaa tulla kylään ensi viikolla?" ja he saavat päättää päivän.

Jäi mainitsematta, että tästä syystä siis ylipäänsä pyydän ystäviä kylään hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät kyselevät miksen koskaan juhli synttäreitä. No se johtuu siitä, että joka kerta kun kutsuin ystäviä juhlimaan niin kellään ei ollut aikaa, kun oli jotain muuta juuri silloin. Siksi pyydän muutenkin ystäviä kylään luokseni sanoilla "onko sinulla aikaa tulla kylään ensi viikolla?" ja he saavat päättää päivän.

Ootkohan mun kaveri, joka kutsui kahdesti? Molemmilla kerroilla muistin jälkeenpäin, että sehän oli hänen synttäripäivä. Itse ei sanallakaan maininnut.

Asun yksin 33m2 asunnossa. Kaikki ystäväni asuvat puolisonsa ja lastensa kanssa 100-300m2 asunnoissa/taloissa. Lisäksi perheelliset eivät mielellään matkusta. Joten se olen minä joka reissaa tunteja junassa/bussilla/autolla ja ostaa tuliaisviinit ym. tuotavaa, ystävät sitten siivoavat kämppänsä ja joko tekevät ruokaa tai varaavat pöydän jostain. Tiedä sitten kumpi rasittavampaa, mutta mulle tulee ainakin huomattavasti kalliimmaksi.

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen meidän kaveriporukasta se, jonka luona aina kokoonnutaan ja istustaan iltaa. Oli sitten vappu tai uusivuosi, niin meillä ollaan. Olen ajatellut, että näin on siksi, koska asumme omakotitalossa ja meillä on eniten tilaa. Muut porukasta asuvat pienemmissä kerrostaloasunnoissa. Tosin olisi joskus kiva olla vieraanakin, ettei tarttis aina emännöidä.

Sama. Mä en kanssa tykkää emännöidä aina, meillä sitten ratkaistu niin että tulevat nyyttikestiperiaattella ja huolehtivat mukanaan tuomansa ruuan mahdollisen lämmityksen tai viimeistelyn pöytään asti.

Mä en myöskään jaksaisi lähteä istumaan sinne ahtaisiin kerrostaloasuntoihin kun ollaan ihan kylki kyljessä ja lämpötila nousee ties mihin sfääreihin kun muutaman neliön tilaan ahdettu parikymmentä ihmistä, eli olen ihan tyytyväinen että käyvät meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.

Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?

Mulle ystävien näkemiset ovat tärkeitä lepohetkiä arjesta ja haluan viettää ne mieluummin kuoharilasin ja leivoksen kera viihtyisässä kahvilassa kuin kotona puklirättien ja lelukasojen seassa. Ei myöskään tarvi keksiä, minne mies ja vauva menevät siksi ajaksi, jos halutaan puhua yksityisemmistä aiheista. Ystävät ovat ilmeisesti samaa mieltä, kun ehdottavat itsekin lähinnä kahviloita, ravintoloita tai vaikka leffateatteria useammin kuin kotiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ystävien näkemiset ovat tärkeitä lepohetkiä arjesta ja haluan viettää ne mieluummin kuoharilasin ja leivoksen kera viihtyisässä kahvilassa kuin kotona puklirättien ja lelukasojen seassa. Ei myöskään tarvi keksiä, minne mies ja vauva menevät siksi ajaksi, jos halutaan puhua yksityisemmistä aiheista. Ystävät ovat ilmeisesti samaa mieltä, kun ehdottavat itsekin lähinnä kahviloita, ravintoloita tai vaikka leffateatteria useammin kuin kotiaan.

Tämä! Mullekin ystävien tapaaminen on nimenomaan sitä, että pääsee pois kotiympyröistä. En kuitenkaan koe erityisen virkistävänä siirtymistä jonkun toisen kotiympyröihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät kyselevät miksen koskaan juhli synttäreitä. No se johtuu siitä, että joka kerta kun kutsuin ystäviä juhlimaan niin kellään ei ollut aikaa, kun oli jotain muuta juuri silloin. Siksi pyydän muutenkin ystäviä kylään luokseni sanoilla "onko sinulla aikaa tulla kylään ensi viikolla?" ja he saavat päättää päivän.

Ootkohan mun kaveri, joka kutsui kahdesti? Molemmilla kerroilla muistin jälkeenpäin, että sehän oli hänen synttäripäivä. Itse ei sanallakaan maininnut.

Olen sanonut, että kakkuakin olisi tarjolla. Luulisin, että olis dead giveaway.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.

Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?

Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.

Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?

Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.

Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän juuri naisilla on niin usein tarve tavata ystäviään siellä kotona? Pahimmillaan toisen lapset ja mies ovat kuuntelemassa ja häiritsemässä juttelua. Miehet taas monesti tapaavat toisiaan rennosti kodin ulkopuolella ilman häiriötekijöitä..

Voihan sen miehensä ja lapset laittaa ulkoilemaan tai menemään vaikkapa jonnekin muualle sinä päivänä tai iltana, kun ystäväsi tulee kylään.

Täh? Ei kai ketään voi häätää kotoaan siksi että kaveri on tulossa kylään? Ihme justiinoita!

Häh? Siis sanot sitä miehesi ja lastesi häätämiseksi, jos kutsut ystäväsi kaikkien osapuolien sopimanasi päivänä ja varaat reilusti aikaa seurusteluun kutsutun ystäväsi kanssa, ja olet sopinut miehesi kanssa ja lastesi kanssa, että ovat sen aikaa kotonta pois paikalta, että saat ystäväsi kanssa parannella maailmaa ja rupatella kahvitellen.  

Itsekin haluaisin mennä eräälle ystävistäni kylään niin, että hän olisi poistanut epäsosiaalisen miehensä siksi aikaa jonnekin harrastuksien pariin.  Mutta eihän se ystävälleni käy, koska hän pelkää, että miehensä meneekin ex.vaimolleen kylään sillä aikaa, kun minä ja ystäväni ryystäisimme kahvetta ja herkkupullia napostelisimme:D

En välttämättä hoksaa kutsua ketään kylään. Voivathan kaverit itsekin kysyä voivatko tulla kylään. Itsekin jos huomaan, että on tovi vierähtänyt viime näkemisestä satan kysyä voiko tulla käymään. Täältä tosin olen oppinut, että itsensä kylään kutsuminen on kamalan törkeää.

Mulla on kaveri, joka tykkäisi vain kotona kahvittelusta. Tapaamiset menevät aina niin, että kumpikin kertoo, mitä ovat tahoillaan tehneet. Meillä ei ole mitään yhteisiä kokemuksia, koska emme tee koskaan mitään muuta yhdessä. Puheenaiheetkin pyörivät pitkään samojen asioiden ympärillä. Suhteemme on jämähtänyt paikoilleen, koska yhteiset tekemiset ja kokemiset puuttuvat eikä suhde syvene ystävyydeksi. Eipä tämä taida kumpaakaan kuitenkaan haitata. Hän viihtyy hyvin perheensä parissa ja mä taas teen haluamani asioita ystävieni kanssa. Tapaan tätä kaveriani nykyisin harvakseltaan, koska ei kummankaan elämässä tapahdu mitään spesiaalijuttuja, joista riittäisi puhuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.

Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?

Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.

Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?

Ystäväni on työtön ja rahaton.

On ja minäkin olen sellainen, joka ei kutsu ketään kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että saatatte olla sellaisia mestarikokkeja/leipureita, joille ravintolat ja kahvilatkaan eivät pärjää? Ja tästä syystä kutsumanne vieraat ajattelevat, että eivät mitenkään pysty loihtimaan yhtä upeita tarjottavia kuin te tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin upeisiin tarjottaviin? Mä rakastan ruuanlaittoa, olen aika hifistelijä ruuan suhteen ja juuri siksi en kutsu sellaisia ystäviäni meille syömään, joille en halua aiheuttaa vastavuoroisuuden painetta. 

En ole. Yleensä paistan esipaistetut pullat uunissa ja kaivan esiin paketin keksejä. Tällaisien tarjoiluiden ei kuvittelisi olevan muillekaan ylivoimaisia järjestää.

Okei. Ja sä ajattelet, että nuo tarjottavat voittavat jollain tavalla kahviloiden leivonnaiset? Syöt mieluummin esipaistettuja pullia ja keksejä omassa tai toisen kotona kuin lähdet kahvilaan syömään jotain herkullisempaa? Miksi? Ja siis kysymys sulle, jos kuulut niihin, joille kahviloissa käynti on hyi hyi. Eikö voisi sitten olla syömättä yhtään mitään ja lähteä ystävän kanssa vaikka reippaalle kävelylenkille?

Pidän pullasta ja pidän kotitapaamisten rauhallisen kiireettömästä tunnelmasta.

Sitten sinä kutsut kotiisi ja tarjoat niitä esipaistettuja pullia ja keksejä. Ei se toinen välttämättä ole niin innokas tulemaan kotiisi (saattaisi jopa mieluummin juoda lasin kuoharia ja syödä ihanan leivoksen jossain kivassa kahvilassa), mutta jos sua ei huvita tavata häntä missään kahviloissa, kävelylenkillä tms paikoissa, niin ei hän ole mitenkään velvollinen kutsumaan sua omaan kotiinsa. Sinähän tässä olet se, jolle ei muut tapaamispaikat kelpaa. Hän sentään tulee sun mieliksesi teille syömään esipaistettuja pullia ja keksejä. Mitä sinä olet valmis tekemään hänen mielikseen?

Ystäväni on työtön ja rahaton.

Olen hänen mielikseen kuunnellut monta vuotta miten hän haluaa elää oravanpyörän ulkopuolella, huolta miten maailma tuhoutuu kun joku popsii pihvin jne.