Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?
15.10.2018 |
Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, jotka eivät koskasn kutsu kylään. Tulevat kyllä milellään meille iltaa istumaan ja lähtevät esim. keikoille tai leffaan. Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ystävien kutsuminen kotiini riippuu paljon ystävistä. Joitain ihmisiä on helpompi päästää kotiinsa kuin toisia. Jos mä koen, että ystävä on kova hyötymään ja lokkeilemaan, niin en halua häntä kylään, enkä myöskään halua hänelle kylään. Silloin on parasta nähdä julkisilla paikoilla ja siten, että kumpikin maksaa itse omat syömisensä.
En halua jäädä lokille kiitollisuudenvelkaan. Siihenhän monet lokkeilijat nimenomaan pyrkivät tyyliin; "tulethan meille juomaan kahvit, niin sitten vastapalvelukseksi voit vahtia loppuvuoden Ville-Petteriä aina keskiviikkoisin, kun minulla on jumppa." Toinen ei-toivottu ryhmä on kodin arvostelijat ja kolmas ruokarajoitteiset eli maitoallergikko-keliaagikko-vegaanit, jolla on vielä erinäisiä muita ruoka-aineallergioita. Mä kutsun välillä ystäviä kotiini, mutta täytyy tunnustaa, että kyllä siinä siivoamisessa ja leipomisessa on niin kova homma, että mielelläni tapaisin ystäviäni vaikka kahvilassa. Ymmärrän myös etteivät kaverit jaksa siivota ja kestitä muita. Miksi siis pitää väkisin tunkea toisten koteihin, kun voi yhtä hyvin nähdä vaikka kahvilassa tai lenkkipolulla?Ei kai sen tapaamisen aina tarvitse olla mitään suurta vaivannäköä vaativaa? Mulla ruokarajoitteiset kaverit aika mutkattomasti ottaa omat eväät mukaan...yksi esim. ottaa laktoositonta maitoa, mä sit keittelen kahvit ja yleensä mun ruuista/kahvileivistä jokin sopii hänelle, jos ei muut niin hedelmät.
En nyt puhu mistään laktoosi-intoleraatikoista! Mulla on kaveri, jolla on pitkä lista ruoka-aineallergioita sisältäen myös hedelmiä, mausteita, kaikki kotimaiset viljat ja maitotuotteet. Hän ei tuo omia eväitä. Itse taas haluaisin olla vieraanvarainen, ja aina iskee stressi, kun pitäisi miettiä mitä tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ystävien kutsuminen kotiini riippuu paljon ystävistä. Joitain ihmisiä on helpompi päästää kotiinsa kuin toisia. Jos mä koen, että ystävä on kova hyötymään ja lokkeilemaan, niin en halua häntä kylään, enkä myöskään halua hänelle kylään. Silloin on parasta nähdä julkisilla paikoilla ja siten, että kumpikin maksaa itse omat syömisensä.
En halua jäädä lokille kiitollisuudenvelkaan. Siihenhän monet lokkeilijat nimenomaan pyrkivät tyyliin; "tulethan meille juomaan kahvit, niin sitten vastapalvelukseksi voit vahtia loppuvuoden Ville-Petteriä aina keskiviikkoisin, kun minulla on jumppa." Toinen ei-toivottu ryhmä on kodin arvostelijat ja kolmas ruokarajoitteiset eli maitoallergikko-keliaagikko-vegaanit, jolla on vielä erinäisiä muita ruoka-aineallergioita. Mä kutsun välillä ystäviä kotiini, mutta täytyy tunnustaa, että kyllä siinä siivoamisessa ja leipomisessa on niin kova homma, että mielelläni tapaisin ystäviäni vaikka kahvilassa. Ymmärrän myös etteivät kaverit jaksa siivota ja kestitä muita. Miksi siis pitää väkisin tunkea toisten koteihin, kun voi yhtä hyvin nähdä vaikka kahvilassa tai lenkkipolulla?Ei kai sen tapaamisen aina tarvitse olla mitään suurta vaivannäköä vaativaa? Mulla ruokarajoitteiset kaverit aika mutkattomasti ottaa omat eväät mukaan...yksi esim. ottaa laktoositonta maitoa, mä sit keittelen kahvit ja yleensä mun ruuista/kahvileivistä jokin sopii hänelle, jos ei muut niin hedelmät.
En nyt puhu mistään laktoosi-intoleraatikoista! Mulla on kaveri, jolla on pitkä lista ruoka-aineallergioita sisältäen myös hedelmiä, mausteita, kaikki kotimaiset viljat ja maitotuotteet. Hän ei tuo omia eväitä. Itse taas haluaisin olla vieraanvarainen, ja aina iskee stressi, kun pitäisi miettiä mitä tarjota.
No se on sitten hankalaa jos ei tuo...mulla kaikki ruokarajoitteiset kaverit tuo, jopa tuo laktoosi-intoleraatikko, jolle voisin hyvin sen maidon minäkin ostaa.
Mikä niissä toisten kodeissa on niin kiinnostavaa? Ja mitä kiinnostavaa on teidän omissa kodeissanne? Ymmärrän, jos joku on niin paljon pois kotoaan, että vähäisen vapaa-aikansa haluaa käyttää kotona. Mutta miksi silloin pitäisi päästä vastavuoroisesti toisen kotiin? Eikö tarkoitus kuitenkin ole tavata ystävää tai kaveria eikä paikalla pitäisi olla väliä? Jos ei halua ylimäräisiä korvia kuuntelemaan, menkää vaikka kävelylle. En ole koskaan ymmärtänyt kavereiden kanssa kotonanysväämistä...en omassa enkä kavereidenkaan kotona. Juteltavaakin riittää enemmän, kun ympärillä on asioita, joista voi jutella, ja tulee yhteisiä kokemuksiakin, kun on yhdessä nähty jotain mielenkiintoista.
Kutsumme mielellämme ystäviämme kylään ja järjestän sopivaa tarjoiltavaa.
Odotan ehdottomasti vastavuoroisuutta.Jos emme saa kutsua ,vierailut eivat jatku.
Koskaan en änkee toisen kotiin kutsumatta.
Selkeää ja helppoa.q
Mulla on kauhea alemmuuskompleksi suhteessa ystäväperheisiin. Tuntuu että kaikilla on paljon kauniimmat kodit ja tyylikkäämmät sisustukset kuin meillä. En osaa sisustaa enkä ole siitä erityisen kiinnostunut. Mutta kun meillä on vieraita, tiedostan aina selvästi meidän kodin nuhjuisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsumme mielellämme ystäviämme kylään ja järjestän sopivaa tarjoiltavaa.
Odotan ehdottomasti vastavuoroisuutta.Jos emme saa kutsua ,vierailut eivat jatku.
Koskaan en änkee toisen kotiin kutsumatta.
Selkeää ja helppoa.q
Mä taas koen toisten ihmisten kodeissa vierailun vaivaannuttavana. Kahvin kanssa en yleensä syö yhtään mitään ja on kiusallista, jos toinen on valmistellut tarjottavia, joita olisi kohteliaisuuden vuoksi pakko ainakin maistaa. Siksi kieltäydynkin aina tuollaisista kutsuista, jos toisella ei ole mitään varsinaista syytä olla poistumatta kotoaan (esimerkiksi jalka kipsissä tms). Tapaan ystäviäni ja kavereitani mieluummin jossain muualla kuin kenenkään kotona. Jos haluan syödä ystäväni tai kaverini kanssa, menen mieluummin ravintolaan, jossa kumpikin voi ruokalistalta valita mitä haluaa. Mieluummin kuitenkin teen ystävieni ja kavereideni kanssa jotain muuta kuin syön. Osaan syödä yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän juuri naisilla on niin usein tarve tavata ystäviään siellä kotona? Pahimmillaan toisen lapset ja mies ovat kuuntelemassa ja häiritsemässä juttelua. Miehet taas monesti tapaavat toisiaan rennosti kodin ulkopuolella ilman häiriötekijöitä..
Koska nainen kutsuu kotiinsa saadakseen kehuja. Haluaa esitellä uusia verhojaan tai leivonnaisbravuuriaan eli mokkapaloja. Sitten kutsutun tehtävä on ihastella sisustusta sekä maistaa ja kehua kaikkia tarjottavia. Vastavuoroisesti naisen pitää päästä katsomaan kaverinsa sisustusta sekä arvioimaan tämän leivontataitoja. Miehiltä puuttuvat nämä ulkoiset kilpailuelementit kaverisuhteistaan.
Mä vihaan joissain kavereissani juuri näitä piirteitä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin mammakokoontumiset jonkun kotona. Kotia on puunattu kaksi päivää, niin että se näyttää sisustuslehdestä kuvatulta ja emäntä on herännyt klo 5.00 leipomaan ja esittää hymyssä suin kuinka näppärä emäntä hän on. "Ainahan meillä tällaista on ja ihan vasemmalla kädellä vähän leipaisin." Taaperoa sitten kehutaan kuinka erinomainen ja osaava hän on. Huushollia esitellään ja sisustusratkaisuja käydään yksityiskohtaisesti läpi. Sitten kerrataan jokaisen synnytykset vaihe vaiheelta, käydään läpi Erkin unirytmit ja vaipan sisällöt. Lopuksi puhutaan vielä lastenvaatteista ja emäntä yrittää kaupata Erkin vanhoja potkuhousuja meidän Liisalle. Kun vihdosta ja viimein pääset ulos tuosta estrogeenihelvetistä tiedät, että et ikinä halua kutsua tuota ihmistä kotiisi. Ulkona voidaan ehkä nähdä, mutta ei meillä.
Eli naisilla siihen kotiin liittyy aina jokin kilpavarustelu. Koti oli entisaikoinakin naisten elinaluetta ja edelleen meillä naisilla on tarve kilpailla sillä. Mulla on kaunis ja siisti koti, enkä mä ole pihikään, mutta mua ärsyttää asettaa kotini ja samalla itseni toisten arvosteltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.
Voihan sitä kestitä esim.kahvilassa.
Mä aina yritän saada kaverit meille kylään, koska mielummin olen kotona kuin lähden kaverille/kahvilaan/tms. :D Eli oon vaan ilonen, jos kaverit tulee mieluusti mun luokse. Mulla ei taida olla sellaisia hyviä kavereita, jotka ei ikinä kutsuisi. Toiset tietysti useammin kuin toiset. No yksi ei juuri ikinä kutsu, ellei ole joku erityinen syy, mutta se johtuu hänen tämän hetkisistä hieman hankalista asumisjärjestelyistä. Ymmärrän siis hyvin syyn tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää siitä, että kotiini tulee vieraita. Minulla ei ole sohvaa eikä ruokapöytää, jonka ääressä voisi istua, enkä oikein tiedä, miten vieraat istuttaisi. En tosin mitenkään hirveästi kyläile muidenkaan luona, vaan tapaan mieluiten jossain kaupungilla.
Missä itse syöt ruuan, baarijakkaralla?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kutsu ketään kotiini koska en viitsi osallistua varustelukilpaan, eli siihen että kellä on hienoimmat keittiövälineet, telkkarit, sohvat ja designer-matot.
Jos kutsuisin, niin väistämättä joku sanoo että "meillä olisi ollut enemmän tilaa", tai että "meillä olisi ollut isompi telkkari josta näkee paremmin". Hyvä, mennään siis automaattisesti teille. Säästän rahani muuhun.
Mistä ihmeestä tiedät, jos et ikinä kutsu?
Hyväksikäytät ystäviäsi, ja naamioit sen omahyväisyyteen, kun muut muka ’kilpailevat’.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää siitä, että kotiini tulee vieraita. Minulla ei ole sohvaa eikä ruokapöytää, jonka ääressä voisi istua, enkä oikein tiedä, miten vieraat istuttaisi. En tosin mitenkään hirveästi kyläile muidenkaan luona, vaan tapaan mieluiten jossain kaupungilla.
Missä itse syöt ruuan, baarijakkaralla?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta kotona syödessäni syön tässä tietokoneen ääressä. Lounashan tulee yleensä syötyä jossain lounasravintolassa eli iltaisin ei tarvitse kovin kummoista purtavaa. Viikonloppuisin tulee nähtyä kavereita ja syötyä kaupungilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää siitä, että kotiini tulee vieraita. Minulla ei ole sohvaa eikä ruokapöytää, jonka ääressä voisi istua, enkä oikein tiedä, miten vieraat istuttaisi. En tosin mitenkään hirveästi kyläile muidenkaan luona, vaan tapaan mieluiten jossain kaupungilla.
Missä itse syöt ruuan, baarijakkaralla?
Itse syön sängyllä. En omista ruokapöytää, tuoleja, sohvaa tai sohvapöytää. t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain kaksi kaveria, jotka haluavat tavata heidän kodeissaan. Ymmärrän syytkin. Molemmat ovat vähävaraisia. Toinen asuu aika kaukana ja usein hänellä ei ole varaa bensaan. Silloin on parempi, että minä menen hänen luokseen kuin että hän tulisi meille tai lähtisimme jonnekin kahvilaan tai ravintolaan. Toisella taas on 3 lasta, joita ei voi vielä jättää yksin kotiinkaan. Matka pääkaupunkiseudun toiselta puolelta toiselle kestää tunnin ja pitää tulla kolmella eri kulkuneuvolla. Ymmärrän ihan hyvin, että hän kutsuu mieluummin minut kotiinsa kuin lähtee tulemaan lastensa kanssa meille. Vien kyllä mennessäni aina jotain pullaa, kahvipaketin tms, joten ei tarvitse kenenkään epäillä, että käyttäisin heitä hyväkseni. Kaikki ystäväni ja muut kaverini haluavat tavata toisenlaisissa merkeissä.
Suurimmalla osalla kommentoijista ei varmasti edes ole ystäviä, joita kutsua. Miettikää nyt vähän mitä kirjoittelette, sekopäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Yleensä kahviloissa on kuitenkin jonkinlaista ylimääräistä ääntä, jos ei nyt ihan meluisaa taustamusiikkia olisikaan, ja ainakin harvoin hyvätasoisissa kahviloissa saa istua ystävänsä kanssa vain kahdestaan sen parisen tuntia, jolloin keskustellaan ja vaihdetaan kuulumisia toinen toisilleen. Kyllä kahvilassa aina muitakin asiakkaita yleensä on naapuripöydissä istuskelemassa ja saattavat hyvinkin etenkin yksin ollessaan keskittyä olemaan kuulolla, mitä naapuripöydissä jutellaan.
Joten kyllähän aina mukavampaa on kyläillä jomman kumman kodissa, kun halutaan päin yhteen tavata.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kauhea alemmuuskompleksi suhteessa ystäväperheisiin. Tuntuu että kaikilla on paljon kauniimmat kodit ja tyylikkäämmät sisustukset kuin meillä. En osaa sisustaa enkä ole siitä erityisen kiinnostunut. Mutta kun meillä on vieraita, tiedostan aina selvästi meidän kodin nuhjuisuuden.
Miksi sitten et tee kotisi nuhjuisuutelle mitään?
Siivoaisit kotisi ja kutsuisit ystäviäsi kylään kotiisi, ja valmistaisit tarjoilemiset tai hommaisit leipomosta/kaupasta jotain purtavaa, ja kahvipannu tai teepannu porisemaan, ihan yksinkertaista, ei monimutkaista, mutta kun ei viitsitä, kun niin laiskotuttaa ja tuhat muuta tekosyytä, vaikkakin onhan niitä ihan uskottaviakin syitä, kuten eräs ystävistäni otti aikoinaan itselleen epäsosiaalisen kusipään miehekseen, niin hänen takiaan ystäväni ei voi kutsua ketään enää omaan kotiinsa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on muutenkin kovin ihmeellisiä. Meillä vierailee säännöllisesti kaksilapsinen perhe, joka tulee kolmen tunnin ajomatkan päästä. Kutsumme heitä lomilla tai viikonloppuina ja he tulevat noin klo 13 aikaan, jolloin meillä tietysti on ruoka tarjolla. Perheen äiti on tyytyväinen, että lapset saavat heti ruokaa, kun alkaa olla jo nälkä. Kun meidät kerran kutsuttiin vastavierailulle, aikuisille iskettiin käteen viinilasi ja lapsille ei mitään. Kun klo tuli parin tunnin päästä 15, perheen äiti nousu ylös ja yllättäen totesi, että lähtisivätkö miehet kauppaan ostamaan jotain grillattavaa. Meidän lapset olivat jo aivan näännyksissä, mutta saatiin kuin saatiinkin ruokaa klo 18. Päätimme, että jos meidät vielä kutsutaan kylään sinne, menemme ensin Mäkkärin kautta.
No voi ihmettä. Jotkut ihmiset elää eri tavalla kuin te. Kyllä meilläkin on ruoka-ajat n. Klo 11 ja klo 17-18. Jos ei tule noihin aikoihin ,kannattaa tosiaan matkalla syödä.
No joissain piireissä on tapana että ruoka odottaa pitkän matkan takaa tulevia riippumatta siitä mihin aikaan talonväki itse syö. On tosin ehkä vähän katoavaa kansanperinnettä tämä mutta edelleen jotkut noudattaa
Näinpä, ja tietenkin silloin, jos olet vieraita kutsunut, niin haluat myös vieraille tarjoilla ruokaa juomaa yms. Yllätysvieraat sitten erikseen, mutta kyllä heillekin haluaisin tarjota.
Asiat, joita kukaan muu ei saa kuulla, kannattaa hoitaa puhelimessa. Ja siten, että on yksin kotona tai muussa rauhallisessa paikassa. Muutenkin, jos haluaa vain jutella, puhelin on oikein näppärä väline. Kumpikin voi halutessaan ottaa kupposen kahvia nenänsä eteen, jos tuntuu, että puhuminen edellyttää kahvin juomista.
Suomalainen tapa käydä toisten luona kahvilla on perua ajalta, jolloin ei ollut oikein muitakaan paikkoja ja jolloin kahvi ei ollut samanlainen arkijuoma kuin nykyisin. Kahvia arvostettiin, koska sotien jälkeen se oli vielä kortilla. Oli fiiniä tarjota kahvia vierailleen. Nykyisin kahvimukin saa käteensä R-kioskilta, K-kaupoista ja monista muista paikoista ja voi vaikka töihin kävellessään hörppiä kahvia. Lisäksi voi tavata monissa muissakin paikoissa. Jos haluaa hifistellä kahvilla, sen pitää olla jotain erikoiskahvia eikä tavallisella kahvinkeittimellä keitettyä Juhla-Mokkaa. Monilla työpaikoillakin on mitä erilaisimpia kahvisysteemejä, joissa saa itse valita pavut, joista kahvisi jauhetaan ja samantien keitetään.
Ajat muuttuvat ja varsinkin kaupungeissa ihmiset ovat omaksuneet kahvilakulttuurin. Mukava vaikka sopia kaverin kanssa treffit johonkin molempien kotimatkan varrella olevaan kahvilaan heti töiden jälkeen ja kumpikin lähtee sieltä eri suuntiin koteihinsa. Tulee tavattuakin kavereita useammin, kun ei tarvitse lähteä ensin töistä toisen luokse ja sieltä kotiin. Tai mennä ensin töistä kotiin ja odottaa, kunnes ystävä tulee, sitten juoda kahvit ja sen jälkeen ystävä lähtee kotiin. En ole mitenkään erityisen kiireinen ihminen, mutta tunti ylimääräistä julkisissa istumista arkisin on asia, jota en vaan viitsi tehdä. Mieluummin tapaan kahvilassa tms paikassa.
Itse len sellainen etten kutsu koskaan ketään kyläön. Kaverini tietävät, että meille pitää kutsua itse itsensä. Usein meillä ollaankin. Ei kutsumattomuus saituudesta johdu. Ihan vain siitä, että en tykkää kutsua ihmisiä, tulee jotenkin sellainen olo, että pitää panostaa ja viihdyttää. Kun ihmiset kutsuu itsensä, täät fiilistä ei tule. Kyllä siinä helposti lähemmäs 100€ menee kun meillä iltaa vietetään porukalla. Ostan aina lihat, oluet sekä viskit ja konjakit, joten ei tarjoiluista kiinni jää. Kyllä jollain kokoonpanolla yleensä kerran kuukaudessa meillä iltaa vietetään.