Lue keskustelun säännöt.
Miksi h*lvetissä korkeakouluissa on nykyään lähinnä vain ja ainoastaan ryhmätöitä?????
13.10.2018 |
Siis sellaista ei enää olekaan, että olisi ihan perinteisiä luentoja, että opettaja puhuu edessä ja opiskelijat kuuntelee. Näitä on nykyään _todella_ harvoin. Nykyään "luennot" on sellaisia, että tehdään jotain ryhmässä tai parin kanssa aivan kokoajan. Lisäksi esitelmiä on aivan jatkuvasti.
Sitten se ryhmätöiden määrä.. se on järkyttävää.. jossain 4-5 hengen ryhmissä täytyy tehdä yhtä sun toista projektia koulun ohessa ja tottakai aikataulujen järkkääminen on jo pelkästään yksi iso työmaa. Koko opiskelu menee vaan johonkin järkyttävän turhien projektien suunnitteluun josta ei ihan oikeasti opi yhtään mitään.
Ja tentit? No ei sellaisia enää olekaan! Hyvin harvoin on mitään yksilötenttejä enää! Yksilötentit on korvattu kaiken maailman muulla eli juurikin kaikilla projekteilla sun muilla. Joskus on ryhmätenttejä, joihin osa ryhmästä on panostanut kunnolla ja osa ei ole vaivautunut lukemaan sekuntiakaan ja silti kaikki saa saman arvosanan (............).
Että kun on p e r s e e s t ä. Sori nyt vaan, mutta menee ihan oikeasti motivaatio tämmösen takia. Haluan edelleen siihen ammattiin johon opiskelen, mutta en koe tätä opiskelutapaa millään tasolla mielekkääksi. Haluaisin opiskelusta enemmän koulumaista.....
Kommentit (111)
Uups. Älä vaan aloita yliopistossa. Nämä amk:t ovat vain entisajan opistoja - ja tarkoitettu vähän .... hmmm.. käytännöllisimmille ihmisille.
Ryhmätöihin niissä on päädytty, jotta valmistusprosentti kasvaisi. Katsos kun oppilaitos saa rahaa sen mukaan, kuinka monelle annetaan tutkintopaperi.
Ai miksi ei yliopistoa? Noh, kun sinnekin on ryhmätyöt pesiytyneet.
Jos ja kun pääsee tohtoriopintoihin, saa jo puurtaa enempi issekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuta insinööri kirjoitti:
Ainakin metropoliassa opettajat ulkoisti opetuksen oppilaille.
95% opintojaksoista tehtävänanto oli seuraava:
”Lukekaa materiaalit, tehkää ryhmätyö ja esitelkää toisillenne, minä kommentoin esityspäivänä”
Siihen perään sitten itkuvirsi siitä kuinka koulu ei opettajille maksa kuin tietyn määrän tunteja, eli ilmeisesti palkkakysymys.
Mun mielestä tämä se vasta on pöljää, että opettajina on kaikenmaailman professoria ja oikeesti viisasta ihmistä, mutta he eivät jaa osaamistaan oppilaille.
On pöljää, mutta kysymys on siitä paljonko lähiopetukseen saa rahaa. Jos olisin opettaja en itsekään istuisi ilmaiseksi töissä opettamassa vaikka kuinka harmittaisi. Jos sinut pakotettaisiin tekemään ilmaisia töitä olisiko palkan vaatiminen itkuvirttä?
Nimoneomaan näin! Koulutusleikkaukset näkyvät ja tuntuvat. Se ei ole amk-lehtorin tai yliopistoproffan vika, ja ilmaiseksi opettaminen ihan vain opettamisen ilosta ei voi olla ratkaisu siihen, että koulutuksesta on vähennetty resursseja. Moni tekee ilmaisia ylityötunteja kovan työmoraalin takia, mutta rajansa kaikella.
Se, että opiskelussa on tehtäviä, jotka ovat epämiellyttäviä, ei sinänsä ole syy vähentää niitä. Kunnon resursseilla ja kunnon lähiopetuksella yhdessä tekeminen varmasti lisää oppimisen tasoa, niin ikävää kuin vieraassa ryhmässä vääntäminen onkin. Mutta jos sieltä leikataan varsinainen opetus pois, ei jäljelle jää enää juuri mitään.
Viime kädessä päätäntävalta on poliitikoilla, jotka päättävät koulutukseen laitettavista resursseista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole vaan säästöistä, vaan kuten moni on arvellut, työelämävaatimuksista ja pedagogisista ihanteista.
Pelkällä luento, tenttikirjat ja kaksi vuorokautta yötä päivää tenttiin lukemisella asiat harvoin jää mieleen loppiäksi, vaikka saiso hyvä arvosanan.
Ryhmätöillä haetaan ihannetta, jossa valmistuessa olisi valmiudet löytää ja soveltaa tietoa halki lopun elämän, osata jakaa työmäärää, pyytää ja antaa apua, oppia toinen toiselta, keskustella kurssin asioista vertaisryhmässä jne.
Mutta samaa mieltä että nyt vedetään ääripäästä toiseen ja lujaa. Joku tasapaino pitäisi löytää.
Nimim. Korkeakoulussa opettava
Ymmärrän pointtisi. Tenteistä aina täydet pojot ja seuraavalla viikolla en muistanut mitään. Samoin unohdus kyllä kävi ryhmätöiden kanssa ja päälle vielä ketutus tuhlatusta ajasta. Muistan parhaiten jos käytäntö ja teoria linkitettäisiin yhteen ja saisin itse tehdä ongelmanratkaisutehtäviä. Vaikka itse vihasin ryhmätöitä, ymmärrän niiden sosialistavan vaikutuksen. Tiedon hakemisen kanssa niillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä. Olisin hakenut itse saman tiedon valovuosia lyhyemmässä ajassa. En tarvitse jatkuvasti toista ihmistä säätämään joka asiaan tueksi.
Ehdotan enemmän seminaareja ja pienryhmäkeskusteluja ja opponointia, mutta taustatyön tekisi kukin itse tai jos haluaa, pareittain.
Herättelisin kysymystä siitä onko nykyinen koulutuspolitiikka järkevää, jos kaikkien ylikouluttamisella saadaan aikaan vain huonoa ja ylimalkaista koulutusta kaikille rajallisten resurssien vuoksi? Sama koskee muutamia muitakin isoja kysymyksiä yhteiskunnassa mutta se on toinen juttu.
Otan tämän huomioon jatkossa. Itsekin inhoan ryhmätehtäviä, todella inhoan, mutta olen huomannut, että kuitenkin muistan paremmin asiat, joista olen joutunut keskustelemaan jonkun kanssa.
Siihenkin on syy, miksi ei voi enää olla vaan niin että opettaja puhuu ja sitten yhdessä keskustellaan isossa luentosalissa. Silloin tietyt on aina äänessä ja toiset ei sano mitään. Ennen ajatus oli, että sellaista se on. Nyt vaatimus on, että kaikkien pitää päästä ääneen ja pienryhmät nähdään keinona tähän.
Mutta tiedonhaku tulee minun opetukseeni jatkossa yksilötehtäviksi.
Harvemmin tulee kiitettyä mutta tällaista keskustelua lisää palstalle eikä pelkkää vastakkainasettelua:). Kannatan myös pienryhmäkeskusteluja joissa hiljaisinkin avautuu, mutta pienryhmäkirjoittelu on aivan hirveää, koska kirjoittajien taso vaihtelee niin paljon ja se on hidasta ja hankaloittaa kaikkea. Ryhmätöinä palautettavissa kirjoitelmissa käy myös usein niin että joku päsmäröi ja toinen laistaa. Myös keskustelua kuuntelemalla voi muuten oppia ja prosessoida tietoa!
Onnea opetustyöhösi.
Melkein ainoa keino selvitä ryhmätöistä on leikkaa ja liimaa -periaate, eli jaetaan vastuualueet, jotka sitten liimataan näyttämään loogiselta kokonaisuudelta. Tällä tavalla ei tule oppineeksi edes omaa aihettaan vaan siitä jaetun osasen. On mahdotonta ja ylipäätään erittäin epätehokasta, että jossain +5 hengen ryhmässä kaikki tekisivät samanaikaisesti samaa asiaa, lisäksi kun on nämä ah niin ihanat vapaamatkustajat. Sitten kun huomioidaan keskivertoihmisen esiintymistaidot, niin eipä jää mitään käteen myöskään muiden esityksistä/ryhmätöistä.
Sinänsähän nämä ryhmätyöt ovat vielä vaativampia kuin työelämässä koskaan tulee vastaan, koska työelämässä projekteihin on käytettävissä työaika, eikä projekteja tarvitse sumplia vielä muiden yksityiselämän ympärille.
Mulla on täysin eri kokemus. Pääsääntösesti joka kurssi on sellanen et opettaja luennoi, ei läsnäolopakkoa ja kurssi sit tentitään. Luennoilla vaan istutaan ja kuunnellaan opettajaa. Ja jos on ryhmätöitä niin ne on vapaaehtosia ja niiden sijasta pystyy tekemään yksilöesseen
Näin siis oikiksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole vaan säästöistä, vaan kuten moni on arvellut, työelämävaatimuksista ja pedagogisista ihanteista.
Pelkällä luento, tenttikirjat ja kaksi vuorokautta yötä päivää tenttiin lukemisella asiat harvoin jää mieleen loppiäksi, vaikka saiso hyvä arvosanan.
Ryhmätöillä haetaan ihannetta, jossa valmistuessa olisi valmiudet löytää ja soveltaa tietoa halki lopun elämän, osata jakaa työmäärää, pyytää ja antaa apua, oppia toinen toiselta, keskustella kurssin asioista vertaisryhmässä jne.
Mutta samaa mieltä että nyt vedetään ääripäästä toiseen ja lujaa. Joku tasapaino pitäisi löytää.
Nimim. Korkeakoulussa opettava
Tämä on oikeasti hyvä ihanne. Todellisuudessa moni ei tiedä tätä ryhmätyön tavoitetta, joten se pitäisi opettaa erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Melkein ainoa keino selvitä ryhmätöistä on leikkaa ja liimaa -periaate, eli jaetaan vastuualueet, jotka sitten liimataan näyttämään loogiselta kokonaisuudelta. Tällä tavalla ei tule oppineeksi edes omaa aihettaan vaan siitä jaetun osasen. On mahdotonta ja ylipäätään erittäin epätehokasta, että jossain +5 hengen ryhmässä kaikki tekisivät samanaikaisesti samaa asiaa, lisäksi kun on nämä ah niin ihanat vapaamatkustajat. Sitten kun huomioidaan keskivertoihmisen esiintymistaidot, niin eipä jää mitään käteen myöskään muiden esityksistä/ryhmätöistä.
Sinänsähän nämä ryhmätyöt ovat vielä vaativampia kuin työelämässä koskaan tulee vastaan, koska työelämässä projekteihin on käytettävissä työaika, eikä projekteja tarvitse sumplia vielä muiden yksityiselämän ympärille.
Vapaamatkustajat? Onko tuo joku ammattisurkeiden erityispiirre, kun yliopistolta en muista yhtään ryhmätyötä, jossa olisi ollut vapaamatkustajia. Kaikki jotka eivät päässeet tapaamisiin työn tai muun kiireen takia, ehdottivat itselleen oma-alotteisesti lisänakkia. Kaikki halusivat tehdä työn hyvin, mutta ilman pingotusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta vastapainona alkaa olemaan aika paljon näitä lähes kokonaan netissä suoritettavia tutkintoja. Taidan itsekkin koittaa sellaiseen opiskelemaan, vaikka mieluummin minäkin istuisin niillä luennoilla. Mutta mieluummin teen kouluhommat yksin kuin jatkuvasti jossain uudessa satunnaisessa ryhmässä. Ja toisten ryhmätöiden kuuntelusta ei kyllä juuri ikinä opi mitään... ainakaan kokonaisuutta. Harva oppilas on niin hyvä esiintyjä että osaa ne asiat luokalle opettaa (sitä nääs kutsutaan opettamiseksi ja ennen se oli OPETTAJAN homma), enemmän tai vähemmät esitelmät on aina epämääräistä mongerrusta (myös itselläni).
Ja väitän että olen ihan keskivertonormaali sosiaalinen, yhteistyöhön kykenevä ihminen, kun olen sosiaalialalla työskennellyt 5 vuotta. Mutta koulun ryhmätyöt.. ne ei juuri koskaan toimi.
Tuta insinööri kirjoitti:
Ainakin metropoliassa opettajat ulkoisti opetuksen oppilaille.
95% opintojaksoista tehtävänanto oli seuraava:
”Lukekaa materiaalit, tehkää ryhmätyö ja esitelkää toisillenne, minä kommentoin esityspäivänä”
Siihen perään sitten itkuvirsi siitä kuinka koulu ei opettajille maksa kuin tietyn määrän tunteja, eli ilmeisesti palkkakysymys.
Mun mielestä tämä se vasta on pöljää, että opettajina on kaikenmaailman professoria ja oikeesti viisasta ihmistä, mutta he eivät jaa osaamistaan oppilaille.
Siinä pitäisi valmistella luentomateriaalit ja se on oma vaivansa. Jos käytät muiden materiaalia niin joku on vaatimassa rahaa niistä. Jos vaadit oppilailta kirjan lukemista niin ne itkevät että eikö jotain ilmaismateriaalia olisi kun opintotuet ei riitä ja rahat meni kaljaan, jne...
Loppujenlopuksi oppilaat istuu luennoilla ja räplää läppäreillään muiden kurssien harjoitustöitä tai selaavat nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia en ole enää halunnut hakea kouluun. Olen yhden amk-tutkinnon suorittanut 10v sitten ja jo silloin opiskelu oli yhtä ryhmätyön tekoa. Käytännössä se meni niin, että työ jaettiin osiin ja jokainen teki kotona osansa. Sitten vaan liitettiin osuudet yhtee ja esityksessä jokainen esitti oman osuutensa. Aika ei vain aina riittänyt siihen, että kokoonnuttaisiin yhteen tekemään. Voi vaan miettiä, kuinka opettavaista tuollainen tyyli on/oli....
Pysynpä siis tällä matalapalkka-alalla ainakin toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hirvitys. En aio ikinä pyrkiä ammattikorkeaan, vaikka olen haaveillut opiskeluista. Kuulostaa aivan rääkkäykseltä tällaiselle ujommalle ja hiljaisemmalle ihmiselle. Kas kummaa, miten olen kuitenkin pärjännyt työelämässä oikein hyvin, vaikka en ammattikoulussa tehnyt yhtäkään ryhmätyötä. Ja minun työni sisältää myös yhteistyötä ja asiakkaiden kanssa toimimista.
Sama täällä, ja asiakaspalvelutyössä minäkin.
Pidän opiskelusta, ja päätä riittäisi eteenpäinkin, mutta juuri tämä yltiösosiaalisuuden ja ryhmäytymisen väkipakolla läpirunnominen estää tekemästä asialle mitään. AMK- ja yliopisto-opintohaaveet hautautuvat yhä syvempään jäähän, mitä enemmän opintojen rakenteesta olen ottanut selvää (ja mitä enemmän tätäkin ketjua luen, sen varmempi päätöksestäni olen).
Saisi edes valita tekeekö yksilö-, pari- vai ryhmätyönä tehtäviä, mutta ei. Ihan silkalta kidutushelvetiltä kuulostaa juurikin tällaisen ujon, esiintymiskammoisen introvertin korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka siis olen täysin samaa mieltä siitä, että liika on liikaa, niin yksi juju ryhmätöissä vielä on, siis silloin kun kokonaisuus on kunnossa. Ne tarjoavat keinon peilata omia vahvuuksia ja heikkouksia suhteessa muihin.
Moni tähänkin kirjoittava on selvästi huomannut osaavansa priorisoida, ymmärtävänsä ohjeita tai kirjoittavansa paremmin kuin ryhmässä joku muu. Vanhalla systeemillä saattoi kulua opiskeluvuodet harhaluulossa, että kaikki muut ovat paljon parempia/huonompia mitä vaan, mutta yleensä jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Rohkeaa suupalttia saattoi ihailla kateellisena halki opintojen tietämättä, että hänen kykynsä rajata tehtäväkokonaisuuksia on olematon jne.
Hyvässä opetuksessa ideaalitasolla oppisi kypsästi arvioimaan, mitkä ovat omia vahvuuksia ja mihin tulisi panostaa enemmän. Usein ryhmässä vääntäminen tuo näitä pieniä oivalluksia. Kokemus, että yksin olisin selvinnyt viisi kertaa nopeammin on todella turhauttava, mutta ehkä myös itsetuntoa vahvistava tulevaa ammattiuraa ajatellen.
Hyvä ketju. Lisää näkemyksi ja kokemuksia, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tuta insinööri kirjoitti:
Ainakin metropoliassa opettajat ulkoisti opetuksen oppilaille.
95% opintojaksoista tehtävänanto oli seuraava:
”Lukekaa materiaalit, tehkää ryhmätyö ja esitelkää toisillenne, minä kommentoin esityspäivänä”
Siihen perään sitten itkuvirsi siitä kuinka koulu ei opettajille maksa kuin tietyn määrän tunteja, eli ilmeisesti palkkakysymys.
Mun mielestä tämä se vasta on pöljää, että opettajina on kaikenmaailman professoria ja oikeesti viisasta ihmistä, mutta he eivät jaa osaamistaan oppilaille.
On pöljää, mutta kysymys on siitä paljonko lähiopetukseen saa rahaa. Jos olisin opettaja en itsekään istuisi ilmaiseksi töissä opettamassa vaikka kuinka harmittaisi. Jos sinut pakotettaisiin tekemään ilmaisia töitä olisiko palkan vaatiminen itkuvirttä?
On pöljää.
Mutta en pitänyt tätä ongelmaa henkilökohtaisesti opettajien vikana.
Totesin asian yleisellä tasolla, että on pöljää kun tietoa ei jaeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei omissa opinnoissani ihan noin. Opiskelen amk:ssa tietojenkäsittelyä, ja joka jaksossa on yksi kurssi, jossa tehdään ryhmätöitä, mutta muuten ihan yksilösuorituksia kotitehtävineen ja perinteisine väli- sekä lopputentteineen.
Mutta komppaan tuota, ettei ryhmätyöt ole kovinkaan tehokas tapa tehdä tehtäviä. Suurin osa ajasta menee ohjautumiseen ja pieni osa sitten itse tehtävään. Joskus olenkin pyytänyt opettajalta tehdä yksin tehtävät, kun on ollut kiireinen vaihe elämässä ja yksinään nuo onnistuu paljon tehokkaammin.
Valmistuin 2013 amk:sta sairaanhoitajaksi, tilanne oli jo silloin sama. Kuullut huhuja, että hullummaksi vaan mennyt osakeyhtiöittämisen jälkeen, lähitunteja enää ehkä puolet siitä mitä silloinkaan oli. Välillä meni esim niin, että jokin aihe olisi ollut kiinnostava mutta sen saanut ryhmä ei tehnyt esitelmäänsä kunnolla eikä siitä saanut irti yhtään mitään. Jää omalle vastuulle opiskella sitten se aihe kirjoista joskus. Olet sitä varten toki jo mennyt seminaariinkin, mutta joudut nyt sitten tekemään tuplatyön. Ai niin, mut seuraava ryhmätyö odottaa jossa puolet ajasta käytetään aikataulujen sovitteluun että nähtäisiin kouluajan ulkopuolella, ei ehdikään mitään kirjoista opiskelemaan. Älkää ihmiset ihmetelkö, kun esim teitä hoitavat ihmiset sairaaloissa ei osaa hoitaa eikä tiedä mistään mitään. Kokemus opettaa, kurja vaan jos sinä satut olemaan se harjoituskappale sille hoitsulle. Se on kirjekurssi/ryhmätyökoulutus se koulu tänä päivänä josta ne valmistuu, eikä se ole niiden vika.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin eri kokemus. Pääsääntösesti joka kurssi on sellanen et opettaja luennoi, ei läsnäolopakkoa ja kurssi sit tentitään. Luennoilla vaan istutaan ja kuunnellaan opettajaa. Ja jos on ryhmätöitä niin ne on vapaaehtosia ja niiden sijasta pystyy tekemään yksilöesseen
Näin siis oikiksessa
Jes, pelkäsin jo että sielläkin tehdään ryhmätöitä. Jostain syystä niitä kuitenkin teetetään avoimessa.
Ja sitten vielä ihmetellään, kun vastavalmistuneet ei osaa oikein mitään. Paitsi ehkä näitä tiimijuttuja ja erilaisia projekteja.
Itse pidän ryhmätöistä, mutta en siitä, mihin niiden tekotahti ja tiheys kertovat korkeakouluopetuksen olevan suuntaamassa. Kontaktiopetusta on jo vähennetty ja nyt tuntuu siltä, että loputkin ulkoistetaan systeemiin jossa opiskelijat opettavat toisiaan. Osaan itsekin googlettaa, käydä kirjastossa ja hakea tietokannoista relevantteja materiaaleja, mutta olisi kiva jos tavan kurssien sisältö perustuisi edelleen käsillä olevan aiheen pääasioiden tiivistämiseen asiantuntijan toimesta.
Kävin itse vasta kurssin, jonka aihealue oli hyvin moniulotteinen, mutta kurssi perustui ryhmätyöhön, johon käytännössä tarvitsi vain yhtä aiheen monista sovelluksista. Ne kaikki käytiin läpi todella pintapuolisesti yhdellä luennolla. Osaan nyt sen yhden aiheen, mutta en muita.
Kontaktiopetuksen väheneminen olisi hyvä. Tuntuu että sitä lisättiin jossain vaiheessa niiden opiskelijoiden takia, joiden kiinnostus omaehtoiseen opiskeluun on vähäisempää. Opinnot kestävät vuosia ja erilaisissa elämäntilanteissa täysin turha pakollinen läsnäolo ei ole useimpien etu.
Otan tämän huomioon jatkossa. Itsekin inhoan ryhmätehtäviä, todella inhoan, mutta olen huomannut, että kuitenkin muistan paremmin asiat, joista olen joutunut keskustelemaan jonkun kanssa.
Siihenkin on syy, miksi ei voi enää olla vaan niin että opettaja puhuu ja sitten yhdessä keskustellaan isossa luentosalissa. Silloin tietyt on aina äänessä ja toiset ei sano mitään. Ennen ajatus oli, että sellaista se on. Nyt vaatimus on, että kaikkien pitää päästä ääneen ja pienryhmät nähdään keinona tähän.
Mutta tiedonhaku tulee minun opetukseeni jatkossa yksilötehtäviksi.