Miksi h*lvetissä korkeakouluissa on nykyään lähinnä vain ja ainoastaan ryhmätöitä?????

Karmeaa luettavaa! Mutta toisaalta hyvin silmät avaavaa. Kiitosa tämän ketjun muistinkin miksi en ole koskaan halunnut koulun penkille. Ryhmätöiden ja kaikenlaisen epäoleellisen puuhastelun takia! Olen täysin autodidakti, ja vttu että vihaan sydämeni kyllyydestä sitä "no niin, jakaannutaan viiden hengen ryhmiin, meillä on tämmöinen projekti" -pskaa. Olen parhaimmillani yksin toimiessa.

Inhottavinta on jos ryhmätöiden aiheet sivuavat vahvasti toisiaan, niin pahimmassa tapauksessa kuuntelet kymmenen samaa esitystä hieman eri sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Siis sellaista ei enää olekaan, että olisi ihan perinteisiä luentoja, että opettaja puhuu edessä ja opiskelijat kuuntelee. Näitä on nykyään _todella_ harvoin. Nykyään "luennot" on sellaisia, että tehdään jotain ryhmässä tai parin kanssa aivan kokoajan. Lisäksi esitelmiä on aivan jatkuvasti.

Sitten se ryhmätöiden määrä.. se on järkyttävää.. jossain 4-5 hengen ryhmissä täytyy tehdä yhtä sun toista projektia koulun ohessa ja tottakai aikataulujen järkkääminen on jo pelkästään yksi iso työmaa. Koko opiskelu menee vaan johonkin järkyttävän turhien projektien suunnitteluun josta ei ihan oikeasti opi yhtään mitään.

Ja tentit? No ei sellaisia enää olekaan! Hyvin harvoin on mitään yksilötenttejä enää! Yksilötentit on korvattu kaiken maailman muulla eli juurikin kaikilla projekteilla sun muilla. Joskus on ryhmätenttejä, joihin osa ryhmästä on panostanut kunnolla ja osa ei ole vaivautunut lukemaan sekuntiakaan ja silti kaikki saa saman arvosanan (............).

Että kun on p e r s e e s t ä. Sori nyt vaan, mutta menee ihan oikeasti motivaatio tämmösen takia. Haluan edelleen siihen ammattiin johon opiskelen, mutta en koe tätä opiskelutapaa millään tasolla mielekkääksi. Haluaisin opiskelusta enemmän koulumaista.....

Simuloi nykyajan työelämää.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatteko oikeasti sitä, että opettaja puhuu yksinään 1,5 tuntia putkeen? Osaatteko lukea? "Luento" on nimittäin saanut alkunsa siitä, että keskiaikaisissa yliopistoissa kirjoja oli usein yksi kappale, jota luettiin ääneen opiskelijoille.  Sitten kun kerrankin opiskelijat saavat sitä kovasti kaipaamaansa monologia, salista lampsitaan ulos muina miehinä ja naisina kesken kaiken.  Nykyään yliopistot ovat täynnä käsittämättömiä vajakkeja (onneksi niitä lahjakkaitakin edelleen on). Tarkoitus tässä ryhmätyöpainotuksessa on tosiaan valmistaa työelämään, koska hyvin harvassa työssä voi tehdä asioita yksin. Missä työssä riittää, että osaa kuunnella muiden puhetta ja tehdä siitä muistiinpanoja?

Ihanko tosissasi kuvittelet, että ainoa vaihtoehto suurimmaksi osaksi säästöjen vuoksi tursuaville ryhmätöille on aina yksinään puhua pajattava proffa? Okei, hyvä tietää. Minusta asiantuntijaluennot ovat antoisia, mutta nekin vaatisivat usein jo jonkinlaisen tietopohjan jota monet eivät saa ryhmätöiden kautta. Yksinään opiskelu voi olla ulkoalukua, mutta ryhmätyöt ovat ihan tappoa ihmiselle, joka osaa hakea itse tietoa, suunnitella ja ennenkaikkea kirjoittaa itse. Niitä on hyvä olla jonkin verran, mutta suurilta osin ne ovat opiskelun hidastamista. Eräs opettaja sanoi suoraan minulle, että ryhmätöiden runsaus johtuu opetusresurssien vähäisyydestä, eli on vähemmän tarkistettavia suorituksia. Eivät opettajat tee ilmaiseksi työtään vaan heillä on yleensä tuntikehys joka venyy ja paukkuu. 

Aika helkkarin monessa työssä pitää osata käyttää itse aivojaan ja omata jonkinlainen tietopohja sekä tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman seitsemän ihmisen tukea. Ei se sulje pois sitä että on toimivan tiimin jäsen, ei sinne oven taakse tarvitse linnoittautua mykkänä. 

Vierailija kirjoitti:

Karmeaa luettavaa! Mutta toisaalta hyvin silmät avaavaa. Kiitosa tämän ketjun muistinkin miksi en ole koskaan halunnut koulun penkille. Ryhmätöiden ja kaikenlaisen epäoleellisen puuhastelun takia! Olen täysin autodidakti, ja vttu että vihaan sydämeni kyllyydestä sitä "no niin, jakaannutaan viiden hengen ryhmiin, meillä on tämmöinen projekti" -pskaa. Olen parhaimmillani yksin toimiessa.

Missä työtehtävässä saat toimia yksin? Missä työtehtävässä osaamisesta kertoo parhaiten tilanne, jossa pitää kirjoittaa essee tai ratkaista ongelmia yksin eikä materiaaleja tai nettiä saa käyttää apuna?

Minä muistan sh AMK -opinnoista parhaiten lääkäriluentojen asiat. Projektit ja PBL:t ovat jääneet täysin unohduksiin.

Vierailija kirjoitti:

Karmeaa luettavaa! Mutta toisaalta hyvin silmät avaavaa. Kiitosa tämän ketjun muistinkin miksi en ole koskaan halunnut koulun penkille. Ryhmätöiden ja kaikenlaisen epäoleellisen puuhastelun takia! Olen täysin autodidakti, ja vttu että vihaan sydämeni kyllyydestä sitä "no niin, jakaannutaan viiden hengen ryhmiin, meillä on tämmöinen projekti" -pskaa. Olen parhaimmillani yksin toimiessa.

Sama tääll, minäkin olen parhaimmillani yksin toimiessani vaikka olenkin käynyt kouluja niin pleesti, joskin pakotettuna ryhmätöihin ja ryhmätyöskentelyyn olen saanut jonkin verran eväitä kommunikointiin. Ryhmässä kälättäminen ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo kuten sanoit, monelle se vaan on mukavaa yhdessäoloa.  Ihmiset oppivat eri tavalla, minä opin yksin ja sen jälkeen voin keskustella asiasta muiden kanssa ja saada ideoita. Kaikkein hirveintä ovat paritentit, ei hyvänen aika tätä nykykoulutuksen rappiota:). 

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole vaan säästöistä, vaan kuten moni on arvellut, työelämävaatimuksista ja pedagogisista ihanteista.

Pelkällä luento, tenttikirjat ja kaksi vuorokautta yötä päivää tenttiin lukemisella asiat harvoin jää mieleen loppiäksi, vaikka saiso hyvä arvosanan.

Ryhmätöillä haetaan ihannetta, jossa valmistuessa olisi valmiudet löytää ja soveltaa tietoa halki lopun elämän, osata jakaa työmäärää, pyytää ja antaa apua, oppia toinen toiselta, keskustella kurssin asioista vertaisryhmässä jne.

Mutta samaa mieltä että nyt vedetään ääripäästä toiseen ja lujaa. Joku tasapaino pitäisi löytää.

Nimim. Korkeakoulussa opettava

Ymmärrän pointtisi. Tenteistä aina täydet pojot ja seuraavalla viikolla en muistanut mitään. Samoin unohdus kyllä kävi ryhmätöiden kanssa ja päälle vielä ketutus tuhlatusta ajasta. Muistan parhaiten jos käytäntö ja teoria linkitettäisiin yhteen ja saisin itse tehdä  ongelmanratkaisutehtäviä. Vaikka itse vihasin ryhmätöitä, ymmärrän niiden sosialistavan vaikutuksen. Tiedon hakemisen kanssa niillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä. Olisin hakenut itse saman tiedon valovuosia lyhyemmässä ajassa. En tarvitse jatkuvasti toista ihmistä säätämään joka asiaan tueksi.

Ehdotan enemmän seminaareja ja pienryhmäkeskusteluja ja opponointia, mutta taustatyön tekisi kukin itse tai jos haluaa, pareittain. 

Herättelisin kysymystä siitä onko nykyinen koulutuspolitiikka järkevää, jos kaikkien ylikouluttamisella saadaan aikaan vain huonoa ja ylimalkaista koulutusta kaikille rajallisten resurssien vuoksi? Sama koskee muutamia muitakin isoja kysymyksiä yhteiskunnassa mutta se on toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeaa luettavaa! Mutta toisaalta hyvin silmät avaavaa. Kiitosa tämän ketjun muistinkin miksi en ole koskaan halunnut koulun penkille. Ryhmätöiden ja kaikenlaisen epäoleellisen puuhastelun takia! Olen täysin autodidakti, ja vttu että vihaan sydämeni kyllyydestä sitä "no niin, jakaannutaan viiden hengen ryhmiin, meillä on tämmöinen projekti" -pskaa. Olen parhaimmillani yksin toimiessa.

Missä työtehtävässä saat toimia yksin? Missä työtehtävässä osaamisesta kertoo parhaiten tilanne, jossa pitää kirjoittaa essee tai ratkaista ongelmia yksin eikä materiaaleja tai nettiä saa käyttää apuna?

Haittaohjelmien kirjoittajana.

Seminaareja ja ryhmätöitä, ei niissä jää mitään mieleen kun vaan yrittää saada hyvän arvosanan. Esiintymiskammoiselle järkyttävää, keskittyminen menee jännittämiseen, vaan helpotuksen huokaus kun yksi seminaari on ohitse. Itse opin eniten juuri asiantuntijaluonnoilla, mm. infektiolääkärin hyvä ja mielenkiintoinen luento on jäänyt mieleen samoin gynekologin pitämä luento, erittäin hyviä luennoitsijoita. Kyllä sitä ennenkin on opittu luennoilla, tenteillä ja lukemisella, ryhmätyöinnostus on ollut aika vähän aikaa hallitsevana opetusmuotona. Sitten myös tutoriaalit, joissa keskusteltiin ryhmässä tietystä aiheesta, mielestäni ne olisivat riittäviä ryhmäopiskelumuotoja. Opinnäytetyön tekemistä pitäisi helpottaa mieluiten gradun suuntaan, jolloin myös AMK:n arvostus nousisi, naurettavaa monesti esittää työ ryhmälle, ideasta aina valmiiseen työhön, jolloin esityksiä tulee yhteensä neljä ja opponointeja kaksi. Kyllä siinä aikaa vierähtää kun pitää ilmoittautua esitykseen, eikä niitä seminaareja järjestetä joka viikko. Saa helposti yli vuoden lisää ennen kuin valmistuu vaikka muut opiskelut olisivat jo kasassa.

Missä korkeakoulussa/tiedekunnassa olet? Meillä on vielä ihan "perinteinen" malli, olen toista vuotta oikiksessa, teen opintoja 1,5x tahdilla ja yhden ryhmätyön olen joutunut tekemään koko aikana fuksisyksyn avauskurssin "ryhmäytymistyön" jälkeen. Se yksi ryhmätyökin oli vaihtoehtoinen suoritusmuoto tentin ohelle ja täysi fiasko, kun puolet ryhmästä lähti kesken työn. Mistään hinnasta en valitse enää ryhmätyötä tentin sijaan. Olen kuullut, että joidenkin erikoistumisjaksojen seminaarityöt tehdään tosin parityönä, sitä odotellessa.

Eräässä suomalaisessa yliopistossa kaikki tuotantotalouden (KTM) peruskurssit ovat luokkaa ryhmätyö + monivalintatentti.

Hauskinta on, että ryhmätyöt tehdään jopa 15-20 hengen "ryhmissä", jolloin isoin aika tuntuu menevän siihen organisointiin eikä itse työhön. Helppoahan se on opettajalle, kun 180 hengen opiskelijoista tulee vain muutama työ tarkastettavaksi... Ja tentit on luokkaa oikein/väärin, a/b/c/d ja pieni essee.

Arghhh! Valittanut olen monesti, mutta ei näihin voi vaikuttaa.

Aloitin opiskelun työn ohessa mitä mainostettiin mm. kuinka hyvin siinä on mahdollisuus omaan tahtiin opiskella. Vähän lähiopetusta, paljon itseopiskelua. Mutta, sehän tarkoitti sitten juuri noita ryhmätöitä. Kun on perhe ja vuorotyö kuitenkin ykkösenä olisikin helppoa katsoa kalenteriin luennot ja kokeet silloin ja silloin, katsoa mihin pääsee, muokata omaa kalenteria, ehkä toivoa vapaita niihin, merkata ja suorittaa myöhemmin ne mitkä jäi tekemättä ja rennosti opiskella sen lisäpätevyyden ilman, että elämästä poistuu kaikki muu. Mutta ehei, kuuden hengen ryhmä ja siinä sama sumpliminen siis viiden eri muun kanssa joilla myös vuorotyö ja perhe ja kaikki muu. Osa haluaa tavata, osalle sopii netissä keskustelu. Tiukat aikataulut esitelmineen ja muine palautuspäivineen. Osa ryhmässä hermoilijoita jotka omaan opiskeluasenteeseeni toi vaan lisästressiä vaikka ajatus varmaan olikin hyvä. Osa haluaa pysyä aikataulussa, tietysti, osa on ihan hermona jos ei työ ole valmis viikkoa ennen ja lähettelee niitä joko joko viestejään tai vaihtoehtoisesti tekee sitten itse suuren osan työstä, osa haluaisi opiskella siihen omaan tahtiin mistä alun perin oli puhe, mutta sitten siitä huono omatunto ja ryhmässä maine siipeilijänä ja tosiaan välillä kävi niin, että kun itsellä olisi ollut aikaa oli työ jo melkein tehty.

No, kai se on tätä nykyaikaa. Lisäksi koulussa ilmenevä esiintymiskammo vaikka muuten olen sosiaalinen ja alalle soveltuva, työssäni ja siinä ympäristössä hyvä, en vain mikään luokan edessä seisoja. Siinä ei opi edes mitään, kun kova jännitys vaan on päällä, jälkeen päin turhautuminen oppimattomuudesta vaikka olin motivoitunut ja kiinnostunut aiheesta. Mulla jäi opiskelut siihen.

kyllä sama ongelma amitsussakin ilmenee tietyillä aloilla

tehkää esitelmä ryhmätyönä; yksi nakuttelee ja yksi esittää ja loput lokkeilee antamatta yhtään mitään sisältöö...

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen yksi kerta kun jouduin samaan ryhmään ylisuorittajan kanssa. Työn kokoaminen powerpointiksi tuli minulle, ja sain sen kutakuinkin sovitettua niille 6 dialle mitä oli "annettu". Poistin samalla turhia (asian vierestä yms) kohtia että saa esityksen tiiviiseen pakettiin. Ylisuorittajahan tästä kimpaantui ja teki oman yli 15 dian esityksen kun en suostunut lisäämään niitä turhia kohtia tuohon omaan, ja meni vielä palauttamaan ilman ryhmän muiden jäsenten suostumusta. Olin "sairaana" esityspäivänä, mutta kuulin että suorittaja sai läksytykset opettajalta kun sallittu diamäärä ylittyi ja esitystä olisi voinut tiivistää reippaasti. Nautin jo pelkästä ajatuksesta, olisi pitänyt olla todistamassa tapahtumaa.

Opiskelin kätilöksi, ja kurssikaverini kertoi, että kun hän teki ryhmätyötä ja hänen ryhmässään oli eräs ylisuorittajahan, ja kun he yhdessä ryhmän kesken tekivät PowerPoint pointti esitystä, tämän ylisuorittajan kaikki kommentit eivät mahtuneet esitykseen vaan niitä piti karsia pois, niin lopuksi ylisuorittajahan sanoi "mä voin kotona viimeistellä PowerPoint pointin ulkoasun esityskuntoon". Hän oli sitten kotona yksin lisännyt ne omat kommentit jotka eivät ryhmässä olleet menneet läpi

Ainakin metropoliassa opettajat ulkoisti opetuksen oppilaille.

95% opintojaksoista tehtävänanto oli seuraava:

”Lukekaa materiaalit, tehkää ryhmätyö ja esitelkää toisillenne, minä kommentoin esityspäivänä”

Siihen perään sitten itkuvirsi siitä kuinka koulu ei opettajille maksa kuin tietyn määrän tunteja, eli ilmeisesti palkkakysymys.

Mun mielestä tämä se vasta on pöljää, että opettajina on kaikenmaailman professoria ja oikeesti viisasta ihmistä, mutta he eivät jaa osaamistaan oppilaille.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo ryhmätyöt ja projektit nimenomaan valmenna työelämään?

Välillä ne tuntuu turhilta, eikä työt jakaannu aina tasan.

Jostain pitäisi vielä oppia niitä muita työelämän taitoja. Kukaan ei osaa valmiiksi melkein mitään ja sitten opetetaan toinen toisiaan. Ryhmätyöskentelyn jälkeen on opittu ehkä parin lauseen verran asiaa ja ammattiaineissa on pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeaa luettavaa! Mutta toisaalta hyvin silmät avaavaa. Kiitosa tämän ketjun muistinkin miksi en ole koskaan halunnut koulun penkille. Ryhmätöiden ja kaikenlaisen epäoleellisen puuhastelun takia! Olen täysin autodidakti, ja vttu että vihaan sydämeni kyllyydestä sitä "no niin, jakaannutaan viiden hengen ryhmiin, meillä on tämmöinen projekti" -pskaa. Olen parhaimmillani yksin toimiessa.

Missä työtehtävässä saat toimia yksin? Missä työtehtävässä osaamisesta kertoo parhaiten tilanne, jossa pitää kirjoittaa essee tai ratkaista ongelmia yksin eikä materiaaleja tai nettiä saa käyttää apuna?

Sinulle voisi luetella kymmenittäin ammatteja joissa työntekijä tekee työtään yksin, vaikkakaan ei eristettynä. 

Koskapa näyt kärjistävän, niin kysyn sinulta missä työtehtävässä sinulla on koko ajan 4 hengen mielivaltaisesti valittu ja osaamistasoltaan vaihteleva porukka vauvasta vaariin ajamassa metsäkonetta, asentamassa lattiaa, kirjoittamassa kanssasi vastaussähköpostia asiakkaalle, tarkistamassa tilejä, tekemässä sähkösuunnitelmaa /maisemasuunnitelmaa/ kirjoittamassa epikriisiä jne? Missä työtehtävässä sinun ei oleteta osaavan kommunikoivan itsenäisesti tai hankkia itse tarvittavaa tietoa netistä, pomolta, ohjaajaltasi, omista lähteistäsi, asiakkaalta jne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo ryhmätyöt ja projektit nimenomaan valmenna työelämään?

Välillä ne tuntuu turhilta, eikä työt jakaannu aina tasan.

Jostain pitäisi vielä oppia niitä muita työelämän taitoja. Kukaan ei osaa valmiiksi melkein mitään ja sitten opetetaan toinen toisiaan. Ryhmätyöskentelyn jälkeen on opittu ehkä parin lauseen verran asiaa ja ammattiaineissa on pihalla.

Juuri näin! Työelämän ydinosaaminen on tärkeintä, nuorille toki työelämätaidotkin. Naurettavin kokemukseni oli, kun teimme ryhmätyönä posterit tärkeimmistä alaamme koskevista laeista. Toiset ryhmät tekivät toiset posterit ja pällistelimme toistemme tekeleitä noin viisi minuuttia. Väitän, että jos jokaisen olisi pitänyt opetella asiat itse olisimme paljon viisaampia. Mutta tärkeintähän että on kivaa, nuoret viihtyvät ja kaikki läpäisevät koulun ja koulu saa valmistuneista rahaa (sarkasmi). 

Tuta insinööri kirjoitti:

Ainakin metropoliassa opettajat ulkoisti opetuksen oppilaille.

95% opintojaksoista tehtävänanto oli seuraava:

”Lukekaa materiaalit, tehkää ryhmätyö ja esitelkää toisillenne, minä kommentoin esityspäivänä”

Siihen perään sitten itkuvirsi siitä kuinka koulu ei opettajille maksa kuin tietyn määrän tunteja, eli ilmeisesti palkkakysymys.

Mun mielestä tämä se vasta on pöljää, että opettajina on kaikenmaailman professoria ja oikeesti viisasta ihmistä, mutta he eivät jaa osaamistaan oppilaille.

On pöljää, mutta kysymys on siitä paljonko lähiopetukseen saa rahaa. Jos olisin opettaja en itsekään istuisi ilmaiseksi töissä opettamassa vaikka kuinka harmittaisi. Jos sinut pakotettaisiin tekemään ilmaisia töitä olisiko palkan vaatiminen itkuvirttä?